Kirjoittaja Ylva » 31 Tammi 2016, 13:40
Ylva vilkaisi Acen suuntaan. "Epäilitkö sanojani?" nainen kysyi hieman syyttävään sävyyn, mutta teki sen vain kiusatakseen toista ja katseensa käännettyä pois tuosta nainen virnisti tyytyväisenä. Nainen koki jotain kieroa nautintoa härnäämisestä ja toisten pelottelusta. Alfan kieltäydyttyä avusta Ylva vain muljautti silmiään ja heilautti kättään turhautuneena. Olkoon sitten iso vauva kun ei voinut apua ottaa vastaan, toisaalta jos tilanne olisi ollut toistepäin ei susinainen olisi ottanut apua vastaan. Se oli tietysti sitten ihan eri asia. Matka jatkui alas laaksoon ja tasaisempaa maastoa kuljettiin asteen nopeammin kohti vesiputousta ja raunioita. Alfan sanat saivat naisen virnistämään ja tuo vilkaisi olkansa yli mieheen koska oli ottanut muutaman nopeamman askeleen tuon edelle. "Sanoinhan", nainen huomautti ja käänsi katseensa rakennelmaan, jonka edessä kohosi musta kivipaasi, jonka pintaan oli kaiverrettu kuvia. Ylimpänä näkyi kuu sen kolmessa eri vaiheessa; sirppinä, täytenä ja siltä väliltä. Neljännellä puolella oli selvä aurinko. Muut hahmot paaden tummassa pinnassa olivat ihmissusimaisia olentoja, ihmisiä ja susia sekä joitain riimuja ja muita koukeroita. Ylva muisti tuijotelleensa paatta pitkään viimekerralla ottamatta siitä sen enempää selvää. Leveät kivirappuset johtivat temppelin isoille oville, jotka nekin olivat tehty kivestä ja metallista. "Paras on vielä tulossa", nainen huomautti lähtien astelemaan kohti ovia.
Ylva sai hetken kiskoa metallisesta ovenkahvasta, jotta sai raskaan oven auki edes sen verran että siitä pääsi sisälle. Valo tulsi ikkunoista isoon saliin, jonka takaseinällä komeili hieman todellisuutta isompi patsas naisesta, jonka molemmin puolin seisoi isot sudet. Toinen niistä oli veistetty valkoisesta marmorista kun taas toinen oli tehty mustasta kivestä, kuten paasi ulkona. Kaikki mahdolliset huonekalut olivat palaneet poroksi ja niiden jäännökset lahonneet tai muuten vain hävinneet tuhkan muodossa ympäri salia. Katto oli korkealla ja sieltä roikkui kärsineitä metallikynttelikköitä. Patsaan molemmin puolin oli oviaukot jotka veivät samaan käytävään pienen 'eteistilan' kautta. Nainen suuntasi kulkunsa niitä kohden vilkaisten mieheen olkansa yli varmistaakseen että tuo seurasi häntä. Käytävä oli lyhyt ja avautui pyöreään tilaan, joka oli joskus ollut kirjasto, mutta siitä ei ollut paljoa jäljellä. Uusi oviaukko oli kuitenkin naisen askeleiden kohteena ja siitä laskeutui alaspäin viettävä käytävä joka johti sisälle vuoreen jos nyt tarkkoja oltiin. "Odota hetki", nainen totesi ja kosketti kaulakoruaan keskittyen hetken, naisen silmät alkoivat hohtaa himmeästi kun tuo käytti korunsa magiaa aktivoidakseen pimeänäöän. Sen tehtyään susinainen katosi pimeyteen ja kesti tovin ennen kuin himmeä, valkea valo alkoi hohtaa edessäpäin. Ylva oli aktivoinut maagisen riimukiven, joka ketjureaktioina aktivoi muita seinällä olevia kiviä mitkä toivat valoa isoon ruokailutilaan ainakin kivipöydistä päätellen. Kivet oli upotettu kallion seinään ja niissä oli jokaisessa riimu. Ylva tiesi käskysanan joka sai ne loistamaan, hän oli kerran omistanut samanlaisen valokiven ennen kuin oli myynyt sen. Kaikesta päätellen hänen kansansa oli käyttänyt riimumagiaa, kuten kääpiöt ja kieltämättä se oli kätevä tapa valaista luola, johon nainen oli tullut. Salin perällä oli erillinen keittiö louhittuna kallioon ja pieniä huoneita tuon sivuilla, papittarien asuintiloja mutta tätä nainen ei voinut varmasti tietää, mutta asuintiloja kuitenkin se oli selvä. Suurinosa huonekaluista oli kivestä, mutta niissä oli varmasti ollut muitakin osia kuten pehmukkeita ja sellaista, jotka eivät olleet säilyneet ajan hampaalta tai polttavalta tulelta. Niin tai näin näky oli karu mutta jotenkin epämääräisen ylväs sillä kivityö oli varsin taidokasta.
Ylva palasi alfan luokse tai tuota vastaan jos mies oli päättänyt edetä valon nähdessään. Naisen silmät eivät enää hohtaneet kun tuo tuli miehen luokse ja tuo virnisti hieman. "Riimumagiaa", tuo selitti viitaten selvästi valoon. "Tädilläni oli samanlainen valaisin kerran, ihan kätevä niillekin jotka eivät muuten magiaa harrasta", kultasilmä hymähti ja palasi miehen kanssa ruokasaliin. "Tämä voisi sopia teille, en kyllä tiedä toimivatko uunit ja liedet, mutta ainahan voi kokeilla", nainen totesi kohauttaen olkiaan viitaten huoneen perällä näkyvään isoon oviaukkoon joka vei keittiöön.