The Wolf cave || Ylva


Pohjoisessa sijaitsevat Kleth vuoret ovat kaukaa katsottuna komea näky. Ne kohoavat korkealle taivaisiin, eivät kuitenkaan niin korkealle mitä Mor vuoret. Lähemmäs päästessään saattaa huomata, että komea vuori on vaaroja täynnä. Toisin kuin Mor vuorilla, täällä on kuitenkin louhittu kallioon kunnollisia teitä ja koitettu tehdä matkamiesten tiestä mahdollisimman helppoa. Vuorelta ei löydy lohikäärmeitä pahemmin, mutta sen sijaan Klethin rinteitä asuttavat villieläimet. Niin pedot kuin vaarattomat vuohet.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Su Tammi 31, 2016 12:12

The Wolf cave || Ylva

Fergus Verikuu

Viikko oli miltei täysi siitä kun he olivat lähteneet matkaan kohti pohjoista. Alkutaival oli mennyt hitaasti alfan kipeän jalan takia, jota Rafe oli vähänväliä joutunut paikkailemaan. Mies kun ei kyennyt pitämään malttiaan hitaan tahdin takia. Nyt Ferguksen jalka oli hieman paremmassa kunnossa, sillä pystyi hieman astumaankin, mutta nilkutuksesta ja kepistä hän ei ollut päässyt eroon, eikä mies ollut siitä tyytyväinen.
Alfa oli suonut Ylvalle luvan johtaa laumaa vuoria kohti. Tuohan oli ainoa, joka tiesi missä kyseinen raunio sijaitsi. Fergus oli säästellyt kysymyksiään vielä raunion suhteen, mutta ei nainen niiltä vältyisi. Hän mielellään näkisi paikan ennen kuin vaivautuisi kyselemään yhtikäs mitään. Tähän mennessä paikka tuntui hyvältä, se oli kaukana kylistä tai muusta asutuksesta, joka mahdollisti ihmissusien rauhallisen ja ei niin huomiota herättävän elon. Ehkä kulku sinne oli ainoa haittapuoli, lähikylään kun oli matkaa ja satamaan sitäkin enemmän. Mies kun tarvitsi hyvät savukkeensa.

Ilta oli aluillaan, kun lauma oli päässyt Ylvan johdattelemana laakson reunamalle, joka vuoren rinteessä sijaitsi. He edelleen kulkivat ihmismuodoissaan, ihan vain varmuuden vuoksi. Hanki oli märkää aurinkoisen ja vetisen päivän jälkeen. Joukko näytti ehkä hieman väsyneeltä, he kun olivat aikaisin lähteneet sinäkin aamuna liikkeelle edellisestä leiristään ja muutenkin Fergus oli päättänyt hyödyntää märkäälunta viihdyttävään lumisotaan Acen ja Rafen kanssa, toki Ylva ja Lorelaikin olivat saaneet osansa.
Fergus päästi pitkän haukotuksen, jonka tartuttu Rafeen. Mies kulki Ylvan rinnalla, hidastaen heidän vauhtia nilkuttamisellaan. "Sanoitko, että pääsemme tänäänä perille?" Mies kysyi, katsahtaen naiseen vierellään. "En tiedä pystynkö nukkumaan enää toista yötä hangella ihmismuodossani." Mies totesi, hän kun oli joutunut siteiden takia nukkumaan kuin tavalliset ihmiset ja muuttuminen teki kipeää jallalle, se ehkä jopa olisi avannut haavan uudelleen. Toki oli hän saanut Lorelain lämpimäksi ja karvaiseksi tyynyksi päänsä alle, mutta se ei paljoa auttanut selän kolotukseen.

Viesti Su Tammi 31, 2016 12:32

Re: The Wolf cave || Ylva

Ylvasta tuntui että mies oli kysynyt tuhat kertaa koska nuo olisivat perillä ja siitä syystä nyt mulkaisi miestä pahansisuisesti. "Olet mahdoton", nainen totesi tarpoessaan miehen vierellä eteenpäin. "Olemme ihan pian solassa, josta ei kestä kauaa jotta pääsemme laakson puolelle", nainen hymähti. Lähin kylä taisi olla kääpiöiden omistama ja nainen oli pohtinut tiesivätkö nämä vuorten asukkaan laaksosta, nainen kun ei pahemmin ollut koskaan ollut tekemisissä noiden kanssa. Naisen sanat pitivät paikkansa, nopeammin kuin olisi voinut arvata noiden edessä aukeni kapea sola, joka kiemurteli hieman yläviistoon ennen kuin laskeutui alas notkoon, jota laaksoksi kutsuttiin. Kyseinen paikka oli nyt lumen peittämä, sohloisen lumen, mutta kuitenkin. Kesäisin siellä oli jopa kasvillisuutta ja havulehtiset puut koristivat maisemaa ja vuoren rinteitä. Paikan läpi kulki jopa pieni joki, joka alkoi vesiputouksesta ja katosi lopulta toisella puolen vuorten uumeniin. Ylva pysähtyi hetkeksi katselemaan näkymää joka sai tuon vatsanpohjassa muljahtamaan. Oli pitänyt yllättävän paljon etäisyyttä alfaan, joka saattoi johtua tuon haavoista tai naisen omien kolhujen paranemisestä. Tummaverikkö ei oikeastaan itsekään tiennyt. Kuitenkin oli tehnyt mitä luvannut, tuonut pienen lauman tänne, jossa oli käynyt monia vuosikymmeniä sitten. Paikka ainakin vaikutti hiljaiselta ja villieläimet olivat jättäneet ainakin tähän mennessä ihmissusilauman rauhaan, nuo varmastikin aistivat joukon susiveren ja pitivät siksi etäisyyttä.

Kultaiset silmät vilkaisivat alfaa ja nainen viittasi kädellään eteenpäin. "Rauniot ovat tuolla vuoren kupeessa, lähellä vesiputousta", nainen huomautti, joten kuljettavaa vielä olisi. Laakso ei kuitenkaan ollut kovin suuri, mutta tarpeeksi pienelle joukolle. Paikka houkutteli myös riistaeläimiä apajille etenkin kesällä, joten ruokaa olisi suhteellisen helppo hankkia ainakin kesäisin. Rauniokaupunki, josta oli kokonaan pystyssä enää sen isoin rakennus oli sulautunut osittain jo maastoon. Jäljellä pienistä rakennuksista oli lähinnä vain lattia ja seinät, kaikki muut olivat palaneet tai ajan kanssa ränsistyneet. Temppeli, ainakin Ylva uskoi sen olevan temppeli taas oli täysin kunnossa vaikka aika olikin antanut kasvien alkaa kiivetä sitä pitkin ja sammaleet koristivat sen kylkiä. Jopa isot lasi-ikkunat olivat säästyneet hyökkääjiltä ja ajalta, rakennuksessa oli pakko olla jonkinloainen suojaloitsu.

Kuitenkin tämä kaikki oli vielä piilossa katseilta kun viisikko laskeutui alas laaksoon Ylvan tarjotessa tukea Fergukselle.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Su Tammi 31, 2016 1:02

Re: The Wolf cave || Ylva

Fergus päästi nurisevan äänen Ylvan vastatessa, että matkaa oli vielä jonkin verran. Sen mies tosin saattoi tehdä kiusallaan, nainen kun oli sanonut häntä mahdottomaksi. Joten viisikko löysi tiensä solaan ja siitä laaksoon niin kuin Ylva oli kertonut. Fergus ja kolimikko hänen takanaan seisahtuivat hetkeksi tuijottamaan edessä avautunutta näkymää. "Tämä näyttää paremmalta mitä kuvittelin." Ace kommentoi, johon Fergus nyökkäsi olevansa samaa mieltä. Jopa Lorelai katsoi laaksoa mielenkiinnolla, vaikka tämä oli koko matkan tehnyt muille hyvin selväksi, ettei ollut innoissaan Ylvan pikku piilopaikasta. Punapään mielenkiinto kuitenkin haihtui nopeasti pois tämän katseesta, kun tämä itse tajusi sen.

"En minä niin rampa ole." Fergus hymähti Ylvan tarjotulle avulle, kun nämä ryhtyivät laskeutumaan laaksoon. Hän edelleen tunsi itsensä tyhmäksi kepin kanssa, joten toisesta tukea ottaminen ei autanut asiaa. Laaksoon he kuitenkin pääsivät sen suuremitta ongelmitta, jättäen lähes koskemattomaan hankeen jälkensä.
Kaukaa saattoi jo nähdä korkean vesiputouksen, joka virtaukseltaan ei tietenkään ollut jäätynyt, siitä jatkuva joki tosin oli tehnyt itselleen suojaavan jääkerroksen, veden virratessa hiljakseen jään alla. Mitä lähemmäs he putousta kulkivat, saattoivat he alkaa nähdä rakennelmien raunioisia siluetteja ja kauempana vuorenkupeessa kookaan temppelin. Se näytti voivan hyvin, jos ei ajan kasvattamaa kasvustoa ottanut huomioon, jonka pakkanen oli jäädyttänyt. Se oli isompi mitä Fergus oli odottanut, toivottavasti sisätila oli yhtä hyvässä kunnossa mitä ulkopuoli.
"Ylva..." Kuului alfan ääni tämän tuijottaessa ylös kookasta rakennusta. "...se on mahtava!"

Viesti Su Tammi 31, 2016 1:40

Re: The Wolf cave || Ylva

Ylva vilkaisi Acen suuntaan. "Epäilitkö sanojani?" nainen kysyi hieman syyttävään sävyyn, mutta teki sen vain kiusatakseen toista ja katseensa käännettyä pois tuosta nainen virnisti tyytyväisenä. Nainen koki jotain kieroa nautintoa härnäämisestä ja toisten pelottelusta. Alfan kieltäydyttyä avusta Ylva vain muljautti silmiään ja heilautti kättään turhautuneena. Olkoon sitten iso vauva kun ei voinut apua ottaa vastaan, toisaalta jos tilanne olisi ollut toistepäin ei susinainen olisi ottanut apua vastaan. Se oli tietysti sitten ihan eri asia. Matka jatkui alas laaksoon ja tasaisempaa maastoa kuljettiin asteen nopeammin kohti vesiputousta ja raunioita. Alfan sanat saivat naisen virnistämään ja tuo vilkaisi olkansa yli mieheen koska oli ottanut muutaman nopeamman askeleen tuon edelle. "Sanoinhan", nainen huomautti ja käänsi katseensa rakennelmaan, jonka edessä kohosi musta kivipaasi, jonka pintaan oli kaiverrettu kuvia. Ylimpänä näkyi kuu sen kolmessa eri vaiheessa; sirppinä, täytenä ja siltä väliltä. Neljännellä puolella oli selvä aurinko. Muut hahmot paaden tummassa pinnassa olivat ihmissusimaisia olentoja, ihmisiä ja susia sekä joitain riimuja ja muita koukeroita. Ylva muisti tuijotelleensa paatta pitkään viimekerralla ottamatta siitä sen enempää selvää. Leveät kivirappuset johtivat temppelin isoille oville, jotka nekin olivat tehty kivestä ja metallista. "Paras on vielä tulossa", nainen huomautti lähtien astelemaan kohti ovia.

Ylva sai hetken kiskoa metallisesta ovenkahvasta, jotta sai raskaan oven auki edes sen verran että siitä pääsi sisälle. Valo tulsi ikkunoista isoon saliin, jonka takaseinällä komeili hieman todellisuutta isompi patsas naisesta, jonka molemmin puolin seisoi isot sudet. Toinen niistä oli veistetty valkoisesta marmorista kun taas toinen oli tehty mustasta kivestä, kuten paasi ulkona. Kaikki mahdolliset huonekalut olivat palaneet poroksi ja niiden jäännökset lahonneet tai muuten vain hävinneet tuhkan muodossa ympäri salia. Katto oli korkealla ja sieltä roikkui kärsineitä metallikynttelikköitä. Patsaan molemmin puolin oli oviaukot jotka veivät samaan käytävään pienen 'eteistilan' kautta. Nainen suuntasi kulkunsa niitä kohden vilkaisten mieheen olkansa yli varmistaakseen että tuo seurasi häntä. Käytävä oli lyhyt ja avautui pyöreään tilaan, joka oli joskus ollut kirjasto, mutta siitä ei ollut paljoa jäljellä. Uusi oviaukko oli kuitenkin naisen askeleiden kohteena ja siitä laskeutui alaspäin viettävä käytävä joka johti sisälle vuoreen jos nyt tarkkoja oltiin. "Odota hetki", nainen totesi ja kosketti kaulakoruaan keskittyen hetken, naisen silmät alkoivat hohtaa himmeästi kun tuo käytti korunsa magiaa aktivoidakseen pimeänäöän. Sen tehtyään susinainen katosi pimeyteen ja kesti tovin ennen kuin himmeä, valkea valo alkoi hohtaa edessäpäin. Ylva oli aktivoinut maagisen riimukiven, joka ketjureaktioina aktivoi muita seinällä olevia kiviä mitkä toivat valoa isoon ruokailutilaan ainakin kivipöydistä päätellen. Kivet oli upotettu kallion seinään ja niissä oli jokaisessa riimu. Ylva tiesi käskysanan joka sai ne loistamaan, hän oli kerran omistanut samanlaisen valokiven ennen kuin oli myynyt sen. Kaikesta päätellen hänen kansansa oli käyttänyt riimumagiaa, kuten kääpiöt ja kieltämättä se oli kätevä tapa valaista luola, johon nainen oli tullut. Salin perällä oli erillinen keittiö louhittuna kallioon ja pieniä huoneita tuon sivuilla, papittarien asuintiloja mutta tätä nainen ei voinut varmasti tietää, mutta asuintiloja kuitenkin se oli selvä. Suurinosa huonekaluista oli kivestä, mutta niissä oli varmasti ollut muitakin osia kuten pehmukkeita ja sellaista, jotka eivät olleet säilyneet ajan hampaalta tai polttavalta tulelta. Niin tai näin näky oli karu mutta jotenkin epämääräisen ylväs sillä kivityö oli varsin taidokasta.

Ylva palasi alfan luokse tai tuota vastaan jos mies oli päättänyt edetä valon nähdessään. Naisen silmät eivät enää hohtaneet kun tuo tuli miehen luokse ja tuo virnisti hieman. "Riimumagiaa", tuo selitti viitaten selvästi valoon. "Tädilläni oli samanlainen valaisin kerran, ihan kätevä niillekin jotka eivät muuten magiaa harrasta", kultasilmä hymähti ja palasi miehen kanssa ruokasaliin. "Tämä voisi sopia teille, en kyllä tiedä toimivatko uunit ja liedet, mutta ainahan voi kokeilla", nainen totesi kohauttaen olkiaan viitaten huoneen perällä näkyvään isoon oviaukkoon joka vei keittiöön.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Su Tammi 31, 2016 2:20

Re: The Wolf cave || Ylva

Fergus virnisti Ylvalle, ennen kuin he astelivat lähemmäs rakennusta, jonka edustalla komeili kivipaasi. He jäivät tuijottamaan sen kaiverruksia hetkeksi, alfa etenkin tuijotti kaiverruksia kuusta. Sääli että paasi oli musta, he olisivat voineet koristellla sitä enemmän mieleisemmäksi, esimerkiksi täysi kuu olisi komea verenpunaisena, mutta mustapinta tuskin väriä ottaisi itseensä. Katse kääntyi paasista Ylvaan, joka oli mennyt availemaan jo temppelin rautaovi.
Muut seirasivat naisen perässä sisään.
Tila ei pettänyt. Vaikka aika ja ilmeisesti tuli olivat tehneet sisätilalle tehtävänsä, oli siinä jäljellä ylväyttä, varsikin patsaassa salin perällä. "Haluan tuon edustalle valtaistuimen." Fergus totesi, osoittaen patsasta. "Tätä tilaa kyllä on vaikea saada lämpimäksi." Ace kuitenkin kommentoi fiksusti. "Keksimme jotain." Alfa kuitenkin vakuutteli, lähtien sitten Ylvan perään, askelten kaikuessa salissa.
"Katselkaa jos löydätte mitään hyödyllistä, tutkikaa paikka lattiasta kattoon." Fergus käskytti vilkaisten tovereitaan olkansa yli. "K-Kattoon." Rafe henkäisi. "Se on vain sanonta." Ace totesi nuoremmalleen. Lorelai puolestaan tuhahti katsellessaan Ferguksen nilkuttavan Ylvan perään. Nainen ei selvästi edelleenkään pitänyt Ylvan läsnäolosta, mutta tämä oli pistänyt merkille, että mustanarttu kenties haluaisi lähteä omilleen, joten ei hän ollut ryhtynyt hankalaksi ainakaan vielä.

Fergus katosi Ylvan kanssa käytävään, joka tuntui nopeasti pimentyvän, salin himmeävalo kun ei yltänyt tänne asti. Mies kohotti naiselle kulmaansa, tuon käskiessä häntä odottamaan hetken, mutta totteli kuitenkin. Pieni hetki kului, kun käytävä alkoi täyttyä valolla ja sen päässä näytti avautuvan uusitila. Alfa otti tämän merkkinä siitä, että voisi jälleen seurata.
Tila vaikutti ruokasalilta kivipöytineen, jonka perältä ilmeisimmin löytyi keitiö ja salista pääsi vielä pienempii huoneisiin. Tämä tila olisi soveliaampi heille tällä hetkellä. Katto ei ollut korkealla, joten sen lämmittäminen tuskin oli ongelma, keittiössä näytti olevan uunejakin.
Katse kääntyi tilasta Ylvaa, joka palasi valojen sytyttelyn jälkeen Ferguksen luo. Valot toimivat siis riimumagialla, se oli käytännöllistä kyllä. "Tämä sopii paremmin kuin hyvin." Fergus totesi hymyillen. "Mutta, jos nyt viiemin kysyn kuinka tiedät tästä paikasta? Tiedätkö ketkä täälä ovat asustaneet ennen?" Mies nyt viimein uteli, ollen valmis vaatimaan, jos nainen aikoi heittäytyä mysteeriseksi ja sen saattoi nähdä tämän ainokaisesta silmästä.

Viesti Su Tammi 31, 2016 2:39

Re: The Wolf cave || Ylva

Ylva katsoi miestä tuon kysymyksen johdosta ja huokasi sitten alistuneen oloisesti. Fergus ei antaisi asian olla ellei saisi kunnon vastausta, se oli selvää. "Minun kansani", nainen totesi ykskantaan ja kohautti hieman olkiaan. "Tai ainakin niin olen päätellyt", nainen tarkensi katsellen ympärilleen oudon vaalean valon valaisemaa tilaa. Paikka tuntui melkein aavemaiselta naisen sanojen kaikuessa sen seinillä. Tavaroiden puute sai luolahuoneenkin kaikumaan ikävästi. "Tutkin hieman asioita vuosia sitten, paljoa ei ole tietoakaan jäljellä mutta ne palaset mitä löysin toivat minut tänne. Aikoinaan lähellä oli ihmisten kylä, en tiedä onko se enää hengissä", kultasilmä myönsi kääntäen katseensa takaisin alfaan. "Mutta kerta tämä on edelleen tyhjillään en usko että kukaan tulee sitä vaatimaankaan", nainen lisäsi ja ehkä tuon olemuksessa oli jotain asteen haikeaa. Osa naisesta oli toivonut jonkun palanneen kotiseuduille, mutta niin ei näyttänyt olevan. Crypt oli iso maa ja Ylva tiesi kyllä jos joku oli verilöylystä selvinnyt nuo eivät välttämättä halunneet palata tänne, mutta luulisi jos yhtään isompi joukko olisi selvinnyt, olisivat nuo tähän mennessä tulleet kotiinsa. Niin ei kuitenkaan ollut käynyt. "Uskoisin tämän olleen pappien tai papittarien tai vastaavien asuinpaikka", Ylva totesi hiljaa lähinnä kaikumisen takia. "Ottaen huomioon että tuo aikaisempi paikka vaikuttaa jonkinsortin temppeliltä", tummaverikkö jatkoi ja kohautti olkiaan. Ei hän tiennyt mitään varmaksi. "Tiedonmurusista on vähän vaikea sanoa kuinka paikkaansapitäviä ne ovat, etenkin ihmisten suusta ja aika etenkin heidän kohdallaan varmasti on vääntänyt niitä tarinoita mitä on jäljellä", Ylva totesi hieman haikeasti ja tökkäsi kengänkärjellään jotain rojukasaa mikä vaikutti suurimmaksiosaksi tuhkalta ja pölyltä. Jokin siellä kuitenkin kolahti ja sai naisen nostamaan sen käteensä, se oli jonkinlainen juomapikari joka oli tummunut ajan saatossa.

Kultaiset silmät tarkkailivat hetken löytämäänsä pikaria ja nousivat sitten jälleen alfaan. "Mitään sen tarkempaa en tiedä", nainen summasi ja otti pari askelta lähimmän pöydän ääreen ja laski pikarin siihen. Pienempien pöytien keskellä oli iso, pitkä kivipöytä jossa luultavasti suurinosa asukkaista oli aterioinut. Muut olivat lisäpöytiä tai jonkinlaisia apupöytiä tiedä häntä. "En viipynyt täällä kovin kauaa viimeksi, mutta se mitä pengoin noh täällä ei ole paljoa mitään jäljellä mistä olisi mitään tietoa saanut", nainen selitti katsellen pöydälle asettamaansa pikaria ennen kuin kääntyi taas miehen puoleen. "Joitakin arvottomia astioita, kattiloita, sen sellaisia tavaroita mitkä eivät olet maatuneet tai muuten tuhoutuneet", tummaverikkö totesi ja osoitti sitten valoa hohtavia kiviä. "Tai saatu revittyä irti", kiviä oli yritetty hakata irti seinästä mutta joko siitä vastuussa olevat eivät olleet vaivautuneet paneutumaan asiaan tai sitten vain yksinkertaisesti eivät olleet onnistuneet siinä ja jättäneet ainakin suurimmanosan kivistä paikoilleen. "Käskysana on 'lux', jolla saat valon", nainen totesi ja osoitti nyt toista kiveä ovenpielessä joka oli matalammalla toisia. "Sinun täytyy koskea tuota silloin... ja 'nox' saa valon sammumaan", nainen selitti.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Su Tammi 31, 2016 7:17

Re: The Wolf cave || Ylva

Fergus kurtisti kulmiaan Ylvan vastatessa hänelle. Naisen edesmennyt kansa oli rakennelmien takana, se selitti miksi nainen oli tästä paikasta tiennyt. Toisen kertoma sai miehen katselemaan ympärilleen uudestaan, kuin näkisi paikan uudessa valossa. "Vai susilaisia." Fergus totesi, katseen palatessa takaisin Ylvaan, joka oli nostanut pikarin käsiinsä. Oli oikeastaan hyvä, että täältä löytyisi jotain käyttöesineitä entuudestaan, toki ne vaativat putsaamista.
Toisen ryhtyessa puhumaan seinällä hohtavista kivistä ja kertoessa kuinka ne sytytettiin, asteli mies toisen neuvoman kiven luo, joka oli kaikkien kivien päälähde. "Nox." Tietenkin Ferguksen oli kokeiltava ja sen sanoessaan käsi kiven päällä, katosi valo käytävästä, kuin myös ruokailutilasta. "Heh... lux... nox... lux... noxluxnox... lux!" Ei alfa ollut koskaan osannut magiaa, joten täytyihän sitä maagikkoa leikiä kun siihen oli tälläinen mahdollisuus. Pienen hetken mies rämpytti valoja päälle ja pois.

"En kuitenkaan ymmärrä..." Fergus aloitti saatuaan 'taikomisestaan' tarpeeksi. "Miksi annat sinulle varmasti pyhän paikan laumalle ihmissusia?" Mies kysyi, kääntyessään Ylvan puoleen. "Sanotko, että luotat minuun sen verran, että pidän paikasta huolta?" Tämä vielä pohti pienesti virnistäen. "Vai halusitko tekosyyn palata tänne?"

Viesti Su Tammi 31, 2016 8:04

Re: The Wolf cave || Ylva

Ylva muljautti silmiään miehen alkaessa leikkiä valoilla, mutta ei voinut olla virnistämättä huvittuneena. "Hei, voisitko lopettaa?" nainen totesi lopulta välkkyvän valon alkaessa käymään silmiin. Alfa onneksi saikin jo tarpeeksi koko hommasta ja esitti tummaverikölle oudon kysymyksen. Se sai tuon kurtistamaan kulmiaan hieman. "Pyhän?" nainen toisti ja naurahti niin että ääni kaikui seinillä. "Fergus, menikö sinulta juuri jotain ohi? En edes tiedä kansastani mitään nimeksikään", nainen sanoi ja nojasi kädellään kivipöytään kallistaen päätään hieman, "Tämä paikka on ollut tyhjillään lähemmäs sata vuotta... ja onhan siinä tietty ironia jos lauma ihmissusia asuttaa tämän paikan", nainen huomautti silmät tuikahtaen. Paikka kuitenkin teki naisen jotenkin haikeaksi vaikka kuinka yritti väittää jotain muuta. Naisen ilme muuttui vakavammaksi ja tuo laski katseensa pudistaen hieman päätään. "Tulin tänne joskus löytääkseni vastauksia, ehkä enemmän siitä kuka olisin ollut jos asiat olisivat menneet toisin", nainen hymähti katsellen tomuista pöydänpintaa nojaten pöytää vasten. "Siihen ei ole vastauksia ja muutenkin se oli tyhmää", tuo huomautti ja nosti katseensa mieheen. "Jossittelu siis", nainen tarkensi. Sanoissa oli yllättävän paljon totuutta, eikä ollut itsekään varma miksi nainen alfallle asiasta kertoi. No ehkä tuo oli nähnyt jo naisen huonoimmillaan ainakin välähdyksen siitä, joten oliko hänellä tämän suhteen paljoa menetettävää?

"Eikä tämä kivikasa ole mitenkään minun" nainen huomautti. "Hylätyt paikat ovat käsittääkseni vapaasti otettavissa", nainen virnisti hieman enemmän omana itsenään tai sinä ilkikurisena versiona. Tummaverikkö kohautti taas olkiaan ja jäi katselemaan mieheen nojaillen yhä pöytään.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Su Tammi 31, 2016 8:42

Re: The Wolf cave || Ylva

"Ajatelin vain kun kerran uskon paikan kuuluneen esi-isillesi." Fergus totesi Ylvan sanoihin. Nainen puhui ettei ollut löytänyt mitään hyödyllistä, pelkkä raunio ei kertonut paljoa mitään, joka kyllä oli totta. Mutta turhillakin asioilla saattoi olla tunnearvoa. jos sitä osasi katsoa oikealla tavalla.
"Ehkä olet oikeassa." Fergus lopulta hymähti, samalla kun kosketti sormensa päällä pölyistä kivi seinää. "On tosi ettet omista paikaa, mutta halusin varmistaa etten tule ja valtaa jotain sinulle tärkeää." Mies lisäsi. "Mutta taas toisaalta, tuskin olisit edes kertonut minulle tästä paikasta, jos asia olisi niin." Fergus lisäsi, virnistäen tyhjämpäiväsille kysymyksilleen.

Kaksikon keskustelun keskeytti kimakka kiljaisu, joka kantautui käytävää pitkin ruokasaliin ja jäi kaikumaan seinille. Fergus säpsähti korkeaa ääntä ja katsahti käytävän suuntaan. "Mitä nyt?" Mies murahti, kääntyen paikallaan ja lähti kepinsä kanssa nilkuttamaan käytävää pitkin, takaisin edesmenneeseen kirjastoon ja siitä temppelin saliin.
"Kuka täällä mesoaa?" Fergus kysyi, kierrettyään salin patsaan ja näki kolmikon. "Rafe pelästyi lepakoa." Lorelai vastasi kädet lanteillaan. Nuorukainen näytti saaneen sätkyn, tuo kun oli jähmettynyt isohkon vaasin eteen, joka oli kellahtanut kumolleen, siitä oli lohjennut palakin. "Rafe? Viläkö sinulla on äänenmurros? Kiljut kuin tyttö." Fergus naurahti, saaden nuorukaisen näyttämään vaivaantuneelta.

Viesti Su Tammi 31, 2016 9:30

Re: The Wolf cave || Ylva

Ylva hymyili alfan sanoille kun tuo vastasi omaan toteamukseensa. "Niin", tummaverikkö totesi ennen kuin kiljaisu ylsi noiden korviin.Nainen muuttui hetkessä varautuneemmaksi ja lähti miehen perässä ottamaan selvää mitä muiden luona tapahtui. Kyseessä tuntui olevan väärä hälyytys joka sai naisen naurahtamaan etenkin kun alfa kiusasi nuorempaansa. Kultasilmä pudisti päätään huvittuneen oloisena ja tuntui rentoutuvan. "Tuolla on ruokasali ja uuneja, jos joku viitsii kokeilla toimivatko ne vielä niistä saa lämpöä ja muutenkin", nainen huomautti pieni hymy huulillaan yhä huvittuneena Rafen säikähtämisestä. "Ja kuten Fergukselle sanoin, täältä tuskin löytyy paljoakaan, keittiössä ja ruokasalissa voi löytyä jotain hyötytavaroita ja ehkä muista mökeistä", nainen jatkoi ja asteli hitaasti eteenpäin peremmälle saliin. "Parit patjat ja sellaista, niin etteköhän te saa tästä kivan lepopaikan pikku jengillenne", nainen totesi hieman humoristiseen sävyyn ja sattui vilkaisemaan Loreen mikä madalsi tuon mielialaa heti kummasti. Tummaverikkö huokasi hiljaa ja jäi taustalle hetkeksi kuljeskellen salissa katsellen ympärille kunnes asteli ulos ovista. Kultasilmä pysähtyi kivipaaden eteen ja kosketti hansikoidulla kädellään sen pintaa katsellen kuvia sen pinnassa. Ylva kurtisti hieman kulmiaan, osa riimuista saattoi olla tekstiä, mutta nainen ei tunnistanut niitä. Eniten tuota hämäsi ihmissusimaiset olennot kuvissa.

Naisella ei ennen tätä ollut ollut kykyä muuntautua kuin sudeksi, siitä oli varma, mutta miksi täällä oli kuvia ihmissusista tai joistain sen kaltaisista. Ehkä se kuului noiden uskontoon? Paikka herätti niin monia kysymyksiä joihin ei ollut vastausta että se oli turhauttavaa. Nainen huokasi hiljaa ja laski katseensa nojaten kivipaateen miettien omiaan.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Su Tammi 31, 2016 10:06

Re: The Wolf cave || Ylva

"M-Minä menen." Rafe sanoi sutjakasti, kun Ylva ilmoitti mistä lötyi uuneja, joihin voisi kokeilla sytyttää tuli. Nuorukainen ilmeisesti halusi pois muiden silmistä ja kiiruhtikin patsaan taakse ja katosi käytävään. Ace puolestaan päätti katsella jos salista löytyisi jotain puukaluston jäänteitä, ettei ulos asti tarvitsisi mennä.
Lorelai loi Ylvalle pistävän katseen, kun heidän katseet kohtasivat, mutta tämä pysyi edelleen hiljaa. "Lore, hankisitko meille jotain syötävää?" Fergus pyysi naiselta, jonka pistävä katse muuttui silmänräpäyksessä pehmeäksi. "Hmm... Mutta sinullahan on jo minut." Nainen hykersi kiusoittelevasti. "Mutta et sinä anna muiden sinua syödä, ethän?" Fergus kiusasi takaisin, johon punapää hymähti myöntävästi ja kääntyi ympäri kohti aukiolevia rautaovia. Lore puki turkkinsa ylleen ja juoksi Ylvan editse ulos ovista. Susi tosin antoi naiselle ohimennessään jälleen pistävän katseen.

Fergus katseli kahden naisen perään, jotka katosivat ulos ja pääti seurata. Tosin ei hän seurannut muuta kuin Ylvaa. Toinen oli asettunut katselemaan mustaa kivipaasia, kun alfa pääsi ovien luo. "Aiotko... lähteä pian?" Fergus kysyi pienen hiljaisuuden jälkeen. Hän oli pohtinut asiaa jo muutaman päivän. Ajatus tuntui jotenkin ikävältä ja hän tahtoi Ylvan vastaavan kieltävästi, mutta jokin kertoi hänelle ettei toiveita kannattanut herätellä. Ei hän edes täysin ymmärtänyt miksi halusi naisen jäävän, ei hän halunut nähdä kenenkään laumastaan lähtevän, joten kenties hän mielsi naisen osaksi laumaansa?

Viesti Su Tammi 31, 2016 11:02

Re: The Wolf cave || Ylva

Tummaverikkö kääntyi miehen puoleen ja hymyili pienesti kohauttaen olkiaan. "Minun pitäisi", nainen huomautti ja vilkaisi muualle ennen kuin nosti katseensa mieheen katsoen tuota hymyillen hieman vinosti. Oli kyllä kuullut kaksikon sananvaihdon ja vaikka ei mitenkään ollut mustasukkainen tai ei ainakaan koskaan myöntäisi saati näyttäisi sellaista se silti tuntui hieman ärsyttävältä kun nainen oli itse paikalla. "Sitäpaitsi taidan olla jaloissa", nainen totesi hieman huvittuneena ja irrotti otteensa paadesta astellen miestä vastaan. "Ei minulla sinänsä ole mikään kiire, mutta kieltämättä on asioita tehtävänä, ihmisiä löydettävänä ja semmoista", nainen hymähti ja virnisti hieman. "Kaipa se velhokin pitäisi löytää", tuo huomautti pysähtyen miehen eteen ja kohotti kulmaansa. "Vai onko sinulla kiire päästä minusta eroon?" nainen kysäisi ja kallisti päätään kysyvästi ja ehkä hieman härnäävästi. "Ajattelin nyt ainakin yhden yön olla, mutta jos seura ei kelpaa... " nainen totesi mutristaen huuliaan ja kohautti olkiaan pienesti. "Voinhan minä nytkin lähteä niin pääset takaisin perhe-elämääsi", nainen totesi vittuilevaan sävyyn koska ei voinut vastustaa kiusausta.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Su Tammi 31, 2016 11:23

Re: The Wolf cave || Ylva

"Jaloissa? Täällä on tilaa pienelle armeijalle." Fergus hymähti Ylvalle, nojaten olkapäällään raskaaseen oveen. Nainen kuitenkin myönsi, että tuolla oli omia asioita hoidettavana, johon Fergus nyökkäili myöntelevään sävyyn.
Miehen suupieli kohosi hymyyn, kun toinen kysyi halusiko hän jo tuosta eroon. "Tietäisit jo kyllä, jos haluaisin sinusta eroon. Minä kun en mielipiteitäni niin salaile." Fergus vastasi. Ylva miehen onneksi kertoi viipyvänsä yhden yön yli. Olisihan se turhauttava lähteä yön päälle taivaltamaan, olihan täältä matkaa sivistyksen keskelle.
"Pff, ei tämä ole muuta kuin sekalainen seurakunta." Fergus hymähti naisen perhe kommenttiin. "Joten, jää toki yön yli." Mies totesi, sipaisten Ylvaa leuan alta sormellaan. Hetken tämä vielä tuijotti toista silmiin, ennen kuin päätti käännähtää ympäri ja kiersi kätensä naisen harteille, niin että he olivat katse kohti temppelin salia. "Mutta, mitä olet mieltä, jos laitan valtaistuimeni suoraan patsaan eteen, jääkö se hieman varjoon?" Fergus kysyi, samalla kun viittoi kepillään patsaan suuntaan. Mies todella näytti pitävän ideasta muuttaa sali valtaistuinsaliksi tai joksikin vastaavaksi. "Vai onko idea turhan koreileva?" Mies pohti. Ylvan päätös jäädä yön yli oli saanut mieheen hieman puhtia.

Viesti Ma Helmi 01, 2016 12:00

Re: The Wolf cave || Ylva

Nainen hymyili hiljaa eikä luikahtanut pois toisen alta kun tuo kiersi naisen taakse ja kietoi kätensä tuon ympärille. Oikeastaan se tuntui sangen mukavalta mutta nainen naurahti tuon sanoille nojaten hieman mieheen ja vilkaisi miehen suuntaan silmäkulmastaan. "Vai että valtaistuin?" nainen hymähti ja käänsi katseensa patsaan suuntaan, joka näkyi helposti ovensuusta. "Eiköhän se ole liian koreilevaa", nainen hymähti. Tummaverikkö kuitenkin katseli patsaan suuntaan mietteliään oloisesti kunne puri huultaan tuttuun tapaan näkyvästi. Hetken aikaa nainen seisoi hiljaa miehessä kiinni kunnes kallisti hieman päätään jotta näki taas tuon kasvot silmäkulmastaan. "Kunhan saat hankittua jotain mukavuuksia kuten patjoja tästä tulee hyvä paikka, ehkä sen jälkeen voit miettiä sitä valtaistuinta", nainen totesi huvittuneena tuon valtaistuin asiaan. Naisen kädet olivat laskeutuneet miehen käsille ja nyt toinen niistä siirtyi laukulle vyöllä. Tuo otti sieltä rahapussin ja laski sen yhtäkkiä miehen käsiin ja kääntyi katsomaan tuota paremmin. "Ota nämä, tarvitset niitä enemmän kuin minä", nainen huomautti katsoen tuota hetken astetta vakavammin. Naisen katse häilyi hetken miehen kasvoissa ennen kuin tuo käänsi päänsä toisaalle. "Jos lahjonta ei miellytä, voi pitää sitä lainana", nainen huomautti ja hieraisi käsiään yhteen. "Onkohan Rafe saanut ne uunit toimimaan, alkaa olla hieman vilakka", nainen nurkui hieman ja painautui takaisin kiinni miehen lämpimään kehoon. Nautti kieltämättä toisen läheisyydestä, vaikka oli pitänytkin hieman välimatkaa, mutta siihen saattoi liittyä myös Loren agressiivinen asenne naista kohtaan.

"Mennäänkö katsomaan?" nainen totesi hetken seistyään hiljaa ja hieraistua uudemman kerran käsiään ja huokaisi hiljaa. "Jalkoja tuppaa särkemään kun on pirun kylmä", tummaverikkö myönsi irvistäen hieman koska toinen tiesi hyvin mitä tuon jaloille oli käynyt.

(mietin muuten mitä kivaa hankaluuksia loresta saisi kun se on tollanen narttu XD ehkä se sais kaiveltua jotain ylvan menneestä vakuuttaakseen ferguksen että se on hullu?)
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ma Helmi 01, 2016 12:45

Re: The Wolf cave || Ylva

"Niinkö? Voi kai ihmissusikin istua valtaistuimella, niin kuin haltiat tai ihmiset." Fergus vertaili, mutta kyllä nainen oli sen suhteen oikeassa, että prioriteetit vaativat asuintilojen eheytystä ensin. Valtaistuinsali sai olla viimeinen hanke minkä mies saisi tehdä.
Hetken kaksikko silmäili karua salia, miehen halaillessa Ylvaa takaapäin, kunnes tuo päätti kääntyä ympäri. Mies katsati toista kysyvänä, kun tämä ojensi hänelle rahapussin. "Ai tarvitsen vai? Tarkalleen mihin?" Fergus kummasteli. "Löydämme ruokaa luonnosta ja siinä ohella saa turkista ja nahkaa moneen tarkoitukseen. Emmekä me ole varattomia." Mies totesi, kurtistaen vakavana kulmiaan Ylvalle takaisin. "Millä sinä aiot pärjätä?" Mies vielä kysyi.
Ylva meni kuitenkin vaihtamaan puheenaihetta. "Hei! En minä tätä ota." Mies intti, mutta toinen ei näyttänyt kuuntelevan, painautuessaan häntä vasten.
Fergus huokaisi naisen ehdottaessa että he menisivät vilkaisemaan Rafea. "Mennään." Mies vastasi, mutta piteli rahapussia edelleen kädessään, han vaikka sujauttaisi sen toisen laukkuun takaisin kun silmävälttäisi.

Ace oli löytänyt jotain poltamisen arvoista ja oli Rafen apuna uunin parissa. Nuorukainen oli puolittain uunin sisällä, tökkiessään miekallaan uuninpiippua sisäpuolelta. "Miten sujuu?" Fergus kysyi, heidän päästessä ruokailutilaan. "Piippu saattaa olla tukossa." Ace kertoi, ennen kuin uunin sisältä kuului yllättävää huminaa ja musta nokipilvi pöllähti uuninluukusta ulos. Rafe näytti säpsähtävän ja nyt vetäytyi kiireesti ulos yskien. Noki oli mustannut nuorukaisen kasvot, hiukset ja puolet vaatteista. "Hyvää työtä." Ace kehui, taputellen Rafea selkään, joka ei saanut suustaan ulos muuta kuin tuhkaa.

//No sen pitäs olla aika uskottava juttu, et Fergus alkaa epäileen, koska kyl se tietää Loren asenteen Ylvaa kohtaan :D Ehkä se vois jotaki puhua Rafelle, joka sit naivisti uskoo kaiken ja sitä kautta voi käydä jotaki :D //
Seuraava

Paluu Vuoret

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö