The Wolf cave || Ylva


Pohjoisessa sijaitsevat Kleth vuoret ovat kaukaa katsottuna komea näky. Ne kohoavat korkealle taivaisiin, eivät kuitenkaan niin korkealle mitä Mor vuoret. Lähemmäs päästessään saattaa huomata, että komea vuori on vaaroja täynnä. Toisin kuin Mor vuorilla, täällä on kuitenkin louhittu kallioon kunnollisia teitä ja koitettu tehdä matkamiesten tiestä mahdollisimman helppoa. Vuorelta ei löydy lohikäärmeitä pahemmin, mutta sen sijaan Klethin rinteitä asuttavat villieläimet. Niin pedot kuin vaarattomat vuohet.

Valvoja: Crimson

Viesti Ma Helmi 01, 2016 12:24

Re: The Wolf cave || Ylva

"Kuten patjoihin", nainen hymähti kun alfa kyseli mihin hän rahaa tarvitsisi. Miehen tiedustellessa miten hän pärjäisi nainen vain hymyili tuolle hymyä joka suorastaan huusi että hän tiesi jotain mitä mies ei tiennyt. Ilman kunnon vastausta nainen kääntyi ympäri ja nojautui mieheen eikä ottanut enää kuuleviin korviinsakaan toisen vastaväitteitä rahan suhteen. Lopulta kaksikko päätti mennä katsomaan mitä keittiössä tapahtui, joten tummaverikkö joutui irrottautumaan toisen lämpimästä kehosta. Tuo asteli miehen rinnalla peremmälle temppelin uumeniin ja kohotti kulmiaan näylle missä nuorukainen oli melkein kokonaan uunin sisällä, mutta ei kauaa. Sakea nokipilvi pölähti ilmoille ja heti perään Rafe perääntyi köhien ja kehujen saattelemana. Nainen nosti kätensä peittämään hyvin huvittunutta hymyään ja yskähti hieman kuin noki olisi hänen kurkkuunsa asti ehtinyt. "No niin hyvä, ehkä saamme hieman lämpöä tänne?" nainen kysäisi kallistaen päätään vilkaisten sitten mieheen. Hivuttautui tuon viereen ja kietaisi kätensä tuon käsivarren ympärille. "Mitä jos sinä etsisit paikan missä voisit levätä, hmm?" nainen kysäsisi kohottaen kulmaansa silmät ilkikurisesti tuikahtaen. "Olet rasittanut jalkaasi ihan tarpeeksi", nainen huomautti hieman vakavampaan sävyyn, mutta tummaveriköllä taisi olla kuitenkin jotain muuta mielessä nyt kun Lorekin oli edes hetken toisaalla.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ma Helmi 01, 2016 12:48

Re: The Wolf cave || Ylva

Ace auttoi Rafea pudistelemaan nokea pois vaateistaan ja alkoi itsekin yskiä noen takia. "Sinun pitää käydä pyörimässä lumessa. Ei tämä lähde pudistelemalla pois." Haltia totesi yskänsä keskeltä. Kaksikko katsahti Ylvaan, tuon toivoessa että paikkaan saattaisiin lämpöä. Fergus naisen rinnalla näytti pidättelevän nauruaan, mutta huvittuneisuus paistoi tämän kasvoilta pitkälle.
Alfa vilkaisi Ylvaan tuon hivuttautuessa hänen vierelleen ja huomauttaessa että hän tarvitsisi lepoa. Jos kehoitus olisi ollut suoraan käskytys petiin ja lepäämään, olisi mies nurissut vastaan. Mutta Ylvan tuikkivat silmät kertoivat jotain muuta. "Mmmmm niin olen, ah, jalkaparkaani." Fergus vastasi ehkä turhan dramaattisesti. Ace tuijotti kaksikkoa jotenkin kateellisena, sillä välin kun Rafe hipsi näiden ohi mennäkseen puhdistamaan noen lumihangessa.

"Näytät miltei yhtä mustalta kuin Rafe tuolla katseellasi." Fergus hymähti haltialle. "Älä huoli, Ylvahan lupasi hankkia sinulle kohtuu hinnalla seuraa." Mies muistutti, joka sai Acen pyöräyttämään silmiään pienen hymyn kera, ennen kuin tämä kumartui keräämänsä poltopuukasan puoleen ja ryhtyi täyttämään uunia.
Fergus vilkaisi vielä Ylvaa, ennen kuin lähti nilkuttamaan asuintiloja kohti, sieltä varmaan löytyisi jokin paikka mihin asettua aloilleen.

Viesti Ma Helmi 01, 2016 1:21

Re: The Wolf cave || Ylva

Ylva vain virnisti miehen teatraaliselle toteamukselle jalastaan ja Acen ilmeelle viattomasti lähtien sitten alfan käsipuolessa etsimään jotain rauhaisampaa soppea. Toki huoneita oli useampikin tyhjillään, mutta ehkä oli hyvä löytää joku mikä oli edes jossain kohtuu kunnossa jos se nyt oli edes mahdollista. Ylva nyrpisti nenäänsä kun sellainen löytyi. "Tarvitset todellakin patjoja", nainen huomautti koska vaikka sänkyjen kivirunko oli säilynyt ei noissa ollut jäljellä mitään pehmuketta. "Odotas hetki", nainen totesi ja katosi huoneesta metsästämään taljoja jota noilla oli mukanaan. Palasikin pian parin taljan kanssa, toinen niistä oli uutukainen karhuntalja mikä oli mukavan paksu ja pehmeä. Nainen virnisti tullessaan takaisin näkyviin. "Kyllähän nyt jalkavaivainen ansaitsee hieman pehmuketta", nainen huomautti ihan kuin ei ajattelisi omaa mukavuutta ollenkaan ja levitti taljat sängylle. Tyytyväinen ilme käväisi naisen kasvoilla ja tuo istahti sängylle kokeillen sen mukavuutta, ei se paljoa maasta poikennut mutta olipahan sentään irti varsinaisesta lattiasta. Taputti kutsuvasti paikkaa vierellään siirtyen sivuun niin että mies saattaisi kömpiä sängylle. Naisella oli jonkinlainen pakkomielle varata reunanpuolimmainen paikka.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ma Helmi 01, 2016 1:33

Re: The Wolf cave || Ylva

Huone ei ollut kummoisessa kunnossa, joten Ylva päätti käydä hakemassa heidän matkassaan olevia taljoja. Fergus jäi odottelemaan rauhassa, samalla kun silmäili ympärilleen.
Nainen palasi parin taljan kanssa, joilla pehmusti huoneen kivivuoteen. Ei se tietenkään kunnollista patjaa voittanut, mutta se oli parempi kuin ei mitään. Mies jätti kepin nojaamaan seinää vasten, ennen kuin nilkutti vuoteen vierelle Ylvan sitä kehoitaessa. "Jalkavaivainen? Sanoin aiemmin että se on vain pintanaarmu." Mies vähätteli, samalla kun istahti alas. Ei hän kuitenkaan voinut kieltää itseltään, etteikö istuminen tuntunut mukavalta pitkä päivän jalkeen. Siitä Fergus meni vielä selälleen, nostaen kätensä rennosti niskansa taakse.
"Aah, on tämä parempi kuin kylmä lumihanki." Mies totesi. Olihan hän maanut taljan päällä ulkonakin, mutta oli kylmä kuitenkin tuntunut taljan läpi.
Fergus veti Ylvan puoleisen käden pois päänsä alla, tarjoten naiselle kainaloaan.

Viesti Ma Helmi 01, 2016 1:51

Re: The Wolf cave || Ylva

Kultaiset silmät seurasivat miehen istumista ja pitkälleen käyntiä. Tuo hymähti ynseästi miehen jalkavamman vähättelyyn, juu kyllähän nuoli lihaksen läpi oli pintanaarmu. Toisen tarjotessa paikkaa viereltään nainen ei voinut olla virnistämättä ja hitaalla liikkeellä avasi uumallaan olevan vyön päästäkseen eroon aseistaan ja nahkalaukustaan. Laski koko varustuksen lattialle sängyn viereen ennen kuin kävi kyljelleen miehen viereen laskien kätensä tuon rinnalle. Sujautti kätensä miehen liivin sisälle, naisen sormet olivat kieltämättä kylmät vaikka oli pitänyt hanskoja lähes kokoajan käsissään ja ottanut ne nyt pois ennen kuin oli hakenut taljoja. Miehen lämmin keho tuntui mukavalta eikä nainen voinut olla hymyilemättä kutitellen miehen rintakehää pieni virne huulillaan. "Olet pahempi potilas kuin minä", nainen totesi härnäävästi ja kurotti suukottamaan miehen karheaa poskea joka kutitteli huulilla mukavasti. "Sinun täytyy antaa jallkasi levätä tai nilkutat loppu elämäsi", nainen totesi alkaen hitaasti nyörittelemään miehen paitaa auki yhdellä kädellä kunhan oli saanut sormensa hieman lämpenemään. Toisen käden nainen veti oma päänsä alle katsellen miestä puoliavoimin silmin. Kalpea valo sai naisen silmät tuikkimaan ihan eritavalla, ne olivat saaneet haalean hohteen kuin ne heijastaisivat valoa joka häälyi ilmassa maagisista kivistä. "Mitä luulet, panevatko muut pahakseen jos omin sinut itselleni loppupäiväksi?" nainen kysäisi kohottaen veikeästi kulmiaan.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ma Helmi 01, 2016 2:13

Re: The Wolf cave || Ylva

Ennen makuule asettamistaan Fergus oli laskenut Ylvan antaman rahapussin lattialle vuoteen vierelle. Nainenkin nyt laitoi oman asevyönsä varusteineen lattialle, olisihan mieskin sen voinut tehdä omalle vyölleen, mutta tällä hetkellä se ei ollut vielä tiellä, hän mieluummin nautti Ylvasta vierellään. Toisen käsi tuntui kylmältä ihoa vasten, mutta ei se epämukavaa ollut, päin vastoin. Virne vain levisi alfan huulille sitä mukaan kun Ylva sormiaan liikutteli.
"Älä nyt, olit huonommassa tilassa mitä minä." Fergus hymähti naisen kommentiin.
Käsi joka piti Ylvaa kainalossa, kiertyi tuon ympärille, kynsienpäät hipelöivät toisen mustia hiuksia, samalla kun katse seurasi hitaasti avautuvia liivin nappeja.
Katse kääntyi naisen vaeltelevasta kädestä tuon silmiin. Ylva pohti saisiko tuo omia hänet loppupäiväksi, pahastuisiko lauma siitä. "Mitä luulet?" Fergus naurahti. "Pojat kyllä pärjäävät ilman alfaansa loppupäivän, mutta Lore asia erikseen." Mies totesi totuudenmukaisesti. "Mutta se tuskin estää sinua omimasta minua loppupäiväksi? Vai mitä?" Käsi oli hiipinyt naisen takaraivolle mustien hiuksien lomaan. "Toki, minähän voin myös omia sinut." Alfa totesi, ennen kuin veti Ylvan suudelmaan.

Viesti Ma Helmi 01, 2016 2:51

Re: The Wolf cave || Ylva

Hieman ynseä hymähdys karkasi naisen huulilta toisen mainitessa Loren ja tuon kiukuttelun. Oli totta että punaturkki tuskin pitäisi tätä hyvänä, mutta loppujenlopuksi ei se tuolle kuulunut mitenkäänpäin. "Kunhan ei pureskele minua niin olkoon minun puolestani mitä mieltä tahansa", nainen huomautti mitä punaturkkiin tuli ja virnisti uudemman kerran kun toinen kyseli estäisikö se todella naista. Ei, se ei todellakaan estänyt, ainoastaan alfan oma mielipide oli se mikä tässä asiassa painoi. Ylva ei ehtinyt sinänsä vastata mitään tuon viimeiselle toteamukselle miehen vetäessä naisen suudelmaan mihin vastasi varsin mielellään. Lopulta nainen kuitenkin virnisti ilkikurisesti miehen huulia vasten ja kiepsahti istumaan hajareisin tuon päälle irrottautuen samalla suudelmasta. Naisen silmät tuikkivat ilkikurisesti haivatessa hiuksiaan pois tieltä vaikka ne kauaa pysynytkään tuon selkäpuolella. "Toipilaan täytyy ottaa rauhallisesti", nainen totesi laskien etusormensa hetkeksi miehen huulille estääkseen tuon vastaväitteet ja virnisti uudemman kerran ennen kuin kumartui suutelemaan miestä uudemman kerran painautuen tuon kehoa vasten omallaan.

Ylva kyllä piti lupauksensa ja omi alfan itselleen aikalailla loppupäiväksi. Toki nuo kävivät syömässä kun muut olivat ruuan saaneet valmiiksi mutta härnäävä nainen houkutteli alfan takaisin pedin puolelle 'lepäämään' loppuillaksi ja yöksi. Nainen nukkui tyytyväisenä miehen vierellä vaikka alusta olikin hieman kova. Aamulla nainen kuitenkin heräsi varhain painajaisten kiusatessa tuota ja jäi hetkeksi tuijottelemaan nukkuvaa miestä vierellään ennen kuin nousi hiljaa ylös ja istui hetken sängynalidalla. Ylva pohti pitäisikö tuon vain häipyä paikalta vähin äänin ja tuli siihen tulokseen että se olisi helpointa. Nainen huomasi rahapussin lattialla ja nosti sen pienelle kivipöydälle ja laski sen päälle mustan riimukivensä mielenjohteesta. Koottuaan vähäiset tavaransa nainen hipsi ulos vähin äänin ja katosi pian aamuhämärään.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ma Helmi 01, 2016 3:17

Re: The Wolf cave || Ylva

Fergus ei pistänyt pahakseen Ylvan ottaessa enemmän ohjat tällä kertaa. Hän oli toimilas, niin kuin nainen sanoi, joten itsensä väsyttäminen ei olisi hyvä idea, vaikkakin toki he vietivät kahdekeskeistä aikaa siihen malliin, että kyllä siinä väsähti väkisinkin.
Onneksi Ace ja Rafe olivat saaneet pidettyä Lorelain pois kaksikon tieltä, mutta saattoi siinä olla takana myös se, että punapää hoki itselleen että kaikki olisi pian ohi, kunhan Ylva lähtisi.
Päivä oli päättynyt kaksikon nukahtaessa vuoteelle. Muut olivat löytäneet itselleen omat huoneensa, mutta patjojen puutteessa nuo mieluusti nukuivat susimuodoissaan, paitsi tietenkin Rafe.

Fergus ei herännyt Ylvan kadotessa aamun varhaisina tunteina viereltään. Tuo osasi olla varsin varovainen kun halusi.
Kun mies viimein heräsi, hän ei ilahtunut huomatessaan makaavansa yksin vuoteessa. Olisi Ylva voinut herättää hänet, mutta ehkä toinen vain oli antanut toipivaan levätä.
Fergus hymähti hiljaa noustuaan istumaan vuoteen reunalle. Heillä molemmilla todella oli omat tiensä kuljettavana.

//The End... tälle pelille :D //
Edellinen

Paluu Vuoret

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö