Ylva siristi silmiään Loren ah niin lämpimänhenkiseen tervehdykseen, eikä pitänyt ollenkaan naisen käyttämästä kutsumanimestä. "Sinä et sitten vähästä opi", nainen sihahti tuolle ja hetkessä tummaverikön olemus oli muuttunut hyytävän kylmäksi. Rauhallisuus teki siitä vielä peltotavampaa ja Rafe parka tuskin voisi mitään jos naiskaksikko alkaisi kähisemään. "Varo miten nimittelet minua tai menetät kielesi", Ylva totesi ykskantaan punapäälle kääntäen sitten huomionsa tuosta tilan tarkkailuun. Ei halunnut alkaa tappelemaan naisen kanssa mutta tuo kieltämättä ärsytti naista suuresti, vaikka ei antanut sen erityisemmin näkyä ulospäin ihan vain pieneksi voitoksi naista kohtaan sillä ärsyttämistähän tuo tässä haki. Ei kuitenkaan täysin voinut olla vastaamatta tuon lämminhenkiselle kommentille. "Eikä minusta se kuulu sinulle tippaakaan, pentu", nainen totesi mitä hänen täällä olemiseen tuli ja näennäisesti nainen meni vilkaisemaan tavaroita joita alfa oli laskenut pöydälle jääden norkoilemaan pöydän lähettyville odottaakseen että Fergus tuli takaisin ja voisi todellakin saada aikaa tuon kanssa kahden kesken jotta ei tarvitsisi sietäää ärsyttävää hempukkaa, joka nyt mulkoili tuota paikaltaan. Että olisi mukava kiskoa nuo rasittavat silmät naisen päästä ja vaikkapa syöttää tuolle. Tummaverikön leppoisan ulkokuoren alla kyti suuri ärsyyntymys Lorelaita kohtaan ja toivoi alfan palaavan nopeasti takaisin alas ennen kuin menettäisi hermonsa tuon naikkosen kanssa. Voisi kasvaa jo aikuiseksi ja olla tunkematta nokkaansa muiden asioihin.
Alfan palatessa Ylva heitti tuolle viettelevän hymyn ja ihan vain punapäätä kiusatakseen asteli miestä vastaan keinuvin askelin. "Siinäkö kaikki?" nainen kysäisi kohottaen kulmaansa kysyvästi. Naisen ilme muuttui näennäisen vakavaksi. "Kai hankit ne patkat ennen kuin tuhlasit loput rahasi pieneen valtaistuinsaliinsa?" nainen kysäisi laskien kätensä lanteelleen mutta tuikkivat silmät näyttivät että ei ollut täysin tosissaan. Oli kuin olisi ollut huolissaan rahoistaan jotka jätti miehelle, mutta tuolle oi yks hailee mihin mies ne oli käyttänyt vaikka patjat kieltämättä olisivat mukavat kerta aikoi itse viipyä tuon seurassa jonkun aikaa.