Kirjoittaja suskari » 19 Helmi 2016, 19:54
Ivor
Jälleen, jälleen kerran aamulla herätessään aamu askareisiinsa ja ruokkiakseen eläimet, Ivor huomasi yhden lehmistään puuttuvan. Lehmiä oli ollut laitumella kuusi ja nyt niitä oli enään viisi joita demoni päästi sisälle navettaan lämpimään ja omaan karsinaansa lepäämään, jossa Ivor laittoi jokaiselle heinää syötäväksi ja varmistettuaan jokaisen jäädessä tyytyväisesti mussuttamaan heinää, käveli demoni sitten ulos laitumelle. Laitumen pehmeä lumikerros oli toki tallottu lehmien toimesta, mutta sen valkoisessa pinnassa oli verta ja paljon, kuin jokin suurempi olisi vain repinyt lehmän... ja viennyt sen sitten pois. Tavalliset eläimet eivät siihen pystyisi, sillä alue oli aidattu korkealta ja myös jonkin verran kaivettu maanalle, ettei kaivamallakaan heti pääisisi.
Ivor käveli aitaukselleen kävellen sen viertä pitkin etsien jälkiä hyökkääjästä, jotakin joka kertoi Ivorille mikä lehmiä ahdisteli. Lohikäärmeet eivät tänne yleensä enään tulleet, sillä tiesivät Ivorin ja tämän nuolet, ja sen että Ivor odottaisi ensi yönä nuolien kanssa vierasta, ja no Ivor tarjosi usein liskoille ylijäämiään, jonka vuoksi liskot jättivät hänet rauhaan. Nyt kuitenkin tulija oli uudempi.. se osasi kiivetä paksun ja korkean seinämän yli. Puisessa aitauksessa oli pitkät terävät kynsimis jäljet kiipeämisestä ja verta lehmästä. Se oli siis fiksu, tai ainakin kuvitteli olevansa. Vielä fiksumpi olisi ollut jos ovea olisi käyttänyt. Ivor tutkaili hetken seinässä olevia jälkiä ja kääntyi sitten poistuakseen aitauksesta.
Pian demoni palasi mökistään ulos mukanaan nuoli kotelo täynnä nuolia ja jousi. Jousi oli tarkoitettu tavallisten petojen metästämiseen, joten se ei ollut niin jäykkä kuten lohikäärmeitä varten käytettävässä ja nuolet olivat kapeita ja kevyt rakenteisia, mutta vakaita että ne pysyisivät suorassa lennon aikana ja kestivät Ivorin voiman. Ivor käveli rauhallisesti pihansa ulkopuolelle, jossa vieraan jäljet jatkuivat aina metsään asti. Ne olivat suden jälkiä, mutta huomattavasti paljon kookamman. Ihmissusi, se ei ollut mikään yllätys demonille, joka oli asunnut tällä mantereella jo useamman ihmis sukupolven ajan ja nähnyt ja kokenut. Ivor huokaisi ja lähti saaliinsa perään.
Monta kilometriä ja monta minuuttia Ivor seurasi jälkiä aina Kelth vuorten juurille asti, josta hukka oli ottanut suunnakseen piilotetun solan, jossa oli piilossa vanha raunioitunut temppeli. Ivor kuristi kulmiaan.. Yksinäänkö se hukka täällä asui? Tänne mahtuisi monipäinen lauma.. Ivor liikkui hiljaa ja ääneti maastossa hyvin tottuneesti, kuunnellen ja haistellen ilmaa samalla kun piti itsensä piilossa kivien takana ja samalla kun astui sisälle temppelin ovesta. Ilma haisi tunkkaiselle, mutta siellä leimahti myös haju joka pisti Ivorin niskakarvat nousemaan pystyyn. Susia oli useampia..