Kirjoittaja Janni » 01 Helmi 2016, 16:39
Fergus Verikuu
Lumi oli osittain sulanut laaksosta, se ei onneksi sijainnut niin korkealla vuoristossa, että lumi olisi pysyvää ympärivuoden. Tuskin raunioiden entiset asukkaat olisivat edes rakentaneet pientä yhteisöään tänne, jos asia olisi niin. Lumen alta pilkottava maa oli edelleen ruskea, sää ei ollut vielä tarpeeksi lämmin herättämään vehreyden, mutta aurinko oli paistanut kevään ensimmäisinä päivinä kirkaasti. Ei kestäisi enää kauaa, kun kaikki lumi olisi sulanut ja ei tarvitsisi huolehtia märistä tassuista.
Temppelin raunio näytti ulkopuolelta edelleen koskemattomalta, kukaan ei ollut vielä nähnyt tarpeelliseksi sitä vielä siistiä. Ehkä se kannattaisi jättää kuivuneen kasvuston peittämäksi, se ei herättäisi huomiota, jos joku jollain ihmeen kaupalla sattuisi näkemään sen. Mutta taas toisaalta raunioissa asustava ihmissusilauma olisi ajamassa tunkeutujat pois todella nopeasti.
Sisäpuoli oli kuitenkin täysin paremmassa kuosissa kuin ulkopuoli. Kaikki pöly ja tuhka oli siivottu pois, kuin myös ylimääräinen romu ja tulessa tuhoutuneet huonekalut. Rautaovista sisään astuessa, ensimmäisenä saattoi nähdä salin perällä ison naispatsaan mustan ja valkean sutensa kanssa. Sitä oli hieman puhdistettu, tosin naisen pää näytti vielä siltä, ettei kukaan ollut uskaltanut kiivetä niin korkealle tai sitten kukaan ei viitsinyt.
Patsaan edustalle oli asetettu kivinen nojatuoli, se ei ollut häävi omillaan, joten se oli koristeltu karhuntaljalla ja selkänojan päällä komeili isokokoinen kallo, jolla oli kookkaat kulmahampaat. Jonkinmatkaa istuimesta edempänä oli iso kivipöytä, jos sen tunnisti, tiesi sen kuuluneen temppelin uumenissa olevaan ruokailusaliin. Pöydän ympärillä oli muutamat tuolit ja pöydän päälle oli levitetty isohko Cryptin kartta.
Salia valaisi isot kynteliköt monine kyntilöineen, ne onneksi sai alas salin sivulla olevasta vivusta.
Mitä edemmäs tempeliin kulki, joutui kävelemään ison huoneen läpi, joka oli aikoinaan ollut kirjasto. Sekin oli puhdistettu, mutta mitään käyttötarkoitusta sille ei nähtävästi oltu keksitty. Käytävää pitkin syvemmälle, riimukivien hohteessa pääsi ruokailusaliin, joka näytti isommlata ison pöydän ollessa poissa. Jäljelle jääneet pienemmät pöydät oli aseteltu saliin pienmmiksi pöytäryhmiksi. Tämä tila näytti enemmän asutulta kuin temppelisali. Keittiön uuneissa loimusi tuli lämmittäen kylmään vuoreen hakatun tilan. Kettiö itsessäänkin näytti kotoisalta siistettyine ruokatarvikkeineen mitä romun seasta oli löytynyt.
Asuintiloihinkin oli saatu mukavasti patjoja jokaiselle lauman jäsenelle. Vuoteita koristi myös muutamat taljat ja tyynyt.
Päivä oli puolillaan kun Fergus palasi metsästys reissultaan Rafen kanssa. Ruskeasusi jolkotteli hyvin iloisesti alfan mukana, juosten välillä vapaasti, mutta palasi aina takaisin harmaaniskan rinnalle. Nuorukainen oli viimein oppinut muuttamaan muotoaan tahdonvoimalla, toki se vaatti tuolta vielä äärimmäistä keskittymistä, mutta onnistui se tuolta kuitenkin. Vanhempi raahasi mukanaan urospeuraa niskasta.
Heidän päästessä raunioiden pihamaalle, näkivät he Acen kantavan kahta ämpäriä sisälle, tuo oli ilmeisesti hakenut vettä putoukselta. Rafe juoksi haltian rinnalle, heilutellen häntäänsä, eikä maltanut muuttaa vielä muotoaan, toisin kuin Fergus. Peuran eloton ruho valahti maahan, kun mies penkoi kiireesti savukkeitaan vyölaukustaan ja sytytteli yhden tulitikuilla tapansa mukaan. Mies kumartui tarttuman peuraa sarvesta ja lähti raahaamaan päivän illallista kaksikon perässä sisälle.
Viimeksi muokannut Janni päivämäärä 19 Helmi 2016, 20:07, muokattu yhteensä 2 kertaa