Kirjoittaja Janni » 17 Huhti 2016, 19:57
Fergus, Haul
Fergus ei näyttänyt niin tyytyväiseltä saatuaan Colen irti ansasta, hän oli kyllä huojentunut että pentu oli löytänyt. Hän ei ollut vaan tyytyväinen, että pikkuinen oli lähtenyt omille teilleen, pitäisikö hänen olla tästä edes kurillisempi. Alfa päästi murahtavan haukahduksen, kun toinen oli kiitellyt häntä. Uroksen ilme näytti moittivalta.
Alfan nuhtelu kuitenkin jäi lyhyeksi, kun kauempaa korviin kantautui vierasta ulvontaa. Se ei ollut Ace tai kukaan muukaan hänen laumastaan, mutta jonkinlainen susi kuitenkin. Tietenkin Fergus oli varuillaan vieraiden suhteen ja mikä tässä epäilyttävintä oli, että joku vieras tiesi ulvoa kutsuvasti. Mutta pakkohan alfan oli ottaa asiasta selvää, hän ei katsoisi hyvällä jos joku tuli hänen laumaansa ja reviiriään uhittelemaan. Mutta jos hyvin kävisi, saattoihan tarjolla olla uusi laumalaisen alku.
Fergus urahti Colelle, käskien pentua seuraamaan, mutta pysymään lähellä.
"Aaah, tuo eläimellinen ulinasi käy korviin." Aavemainen hahmo valitteli oudon kaikuvalla äänellään, hieroen samalla toista korvaansa, kuin sitä muka sattuisi. Haul oli tietenkin Jackin mukana, kun oli viimeiset fyysiset rippeensä käyttänyt muutama päivä sitten ja ihmissusien metsästys oli oiva mahdollisuus sieluille. "Eivätkö ne kyläläiset sanoneet laittaneensa ansoja, pitäisikö ne tarkistaa? Ansassa oleva susi on helppo vain seivsätää." Haul kommentoi toverinsa viereltä, samalla kun silmäili ympäristöään. "Mahtaakohan kyseessä olla ne kirppusäkit, joiden kanssa teit silloin tuttavuutta?" Aave pohdiskeli, puhuen ehkä taas liikaa, kun toinen yritti keskittyä kuuntelemiseen.
Fergus nuuhki ilmaa tarkasti, ulvonta oli lakannut jonkin aikaa sitten. Mahtoikohan Acekin olla matkalla tapaamaan tätä vierasta yksilöä? Jokin etäästi tuttu tuoksu tuntui käyvän kuonoon, siitä oli jonkinmoinen tovi kun hän sen viimeksi oli haistanut. Alfa pysähtyi, kauempana saattoi nähdä hohtavan hahmon, jonka vierellä seisoi isompi ja tummempi karvakasa, joka kärsi silmpuolisuudesta niin kuin hänkin. Fergus olisi virnistänyt jos olisi pystynyt.
Alfa kääntyi Colen puoleen, tarkistaen että tuo oli siinä hänen vieressään, ennen kuin uskalsi lähteä muuttamaan muotoaan. Hän oli onneksi sen verran kaukana, että luiden rutina ei kantautunut kuuleviin korviin. "Cole, sinä odotat tässsä, onko selvä?" Fergus ryhtyi puhumaan hiljaa pennulle, samalla kun kaiveli savuketta esille vyölaukustaan. "Ja auta armias jos et tottele minua. Käyn tervehtimässä vanhaa tuttua, sinä pysyt tässä ja et tee yhtään ääntä." Mies toisi tiukasti, saaden sätkänsä viimein syttymään ja ehkäisemään turhat tärinät.
Alfa vielä varmisti, että Cole varmasti pysyi pakkallaan, ennen kuin suoristautui tiheikön keskeltä ja veti savukkeensa sormiensa väliin. "Jack! Mitä sinä täällä alhaisen susikuninkaan tiluksilla teet?!" Fergus huudahti tervehdykseksi, levittäen käsiäänkin, kuin olisi törmännyt hyvään ystävään. Mies asteli kohti tuttavaansa leveä virne kasvoillaan, vieden sätkän takaisin huulilleen ja laski kätensä taskuihinsa.
Alfa kuitenkin pysähtyi hyvän välimatkan päähän, että enättäisi reagoida, jos toinen päättäisi hyökätä sen turhemmin rupattelematta.