Kirjoittaja Janni » 01 Maalis 2016, 21:13
Nuolia sateli perään, joita Fergus väisteli parhaansa mukaan, mutta yksi upposi tämän reiteen hidastaen vauhtia hetkellisesti. Alfa kuitenkin oli päättäväinen ja pakotti jalkansa vain jatkamaan, eikä välittänyt suunnattomasta kivusta. Adrenaiini soi sen hänelle tällä hetkellä.
Miehet lähtivät ratsuineen perään, joukon pään päästessä aina Ferguksen rinnalle keihäs ojossa. Alfa piti juoksunsa suorana hetken aikaa, antaen miehen tähdätä rauhassa, kunnes tuo heitti ja alfa otti nopean askeleen sivulle väistäen. Kipu jalassa sai uroksen kompuroimaan käännöksessä, mutta se oli ollut tarpeeksi väistämään keihään, joka oli nyt uponnut maahan ja metästäjän oli täytynyt jättää se jälkeen. Mies kuitenkin kiiruhti takaisin perään ja tuolla oli uusi strategia hihassaan. Fergus päästi äreän murahduksen miehen hypätessä hänen niskaansa, taittaen painollaan ikävästi nuolta selän lihassa. Fergus ryhtyi pyritelemään toista pois selästään, kuin pillastunut hevonen, ottaen ikävän viillon tikarista kylkeensä ennen kuin mies tipahti maahan.
Siinä samassa Ferguskin kompuroi, joutuen päästämään irti Colesta, joka lensi mahaan vikisten. Fergus pakotti itsensä ylös, muristen nyt niska karvat pystyssä metsästäjille, huomaten samalla kolmikon tulleen apuun. Nuo pitivät osan metsästäjistä kiireisenä, nuo olivat onnistuneet kaatamaan pari hevostakin.
Fergus jätti Colen taaemmaksi ja ryntäsi nyt lähimmän metsästäjän kimppuun, joutuen kuitenkin nopeasti muiden saartamaksi. Alfa ulvahti jälleen, kun sai nuolesta selkäänsä ja jonkun terä aseesta viillon ohimoonsa, mutta tappeli silti vastaan. Tilanne näytti pahalta hetken aikaan, kunnes jokin pisti yhden hevosen pillastumaan. Eläin nousi takajaloileen, iskien lähintä miestä takaraivoon kavioillaan, saaden pari muuta ratsua perääntymään. Fergus oli ennättänyt nähdä valkoisen turkin lennähtävän kauemmaksi hevosesta. Pieni kaaos jonka pentu oli saanut aikaan antoi urokselle tilaisuuden paeta saarroksesta. Jostain kauempaa kuului miesten huutoa ja äkäisen suden rähinää, joku oli saanut ainakin yhden jos toisenkin metsästäjän pois pelistä.
Fergus ei kuitenkaan nyt miettinyt kuinka monta metsästäjää saisi tapetuksi, uros juoksi valkoista karvapalloa kohti niin kovaa mitä haavoittuneella takajalallaan kykeni. Nahassa roikkuvat nuoletkin hidastivat alfan tahtia, mutta ne eivät vielä häntä pysäyttäisi. Fergus yritti jälleen kerran napata pikkuisen mukaansa, ulvoen sitä ennen tovereitaan pakenevaan jos vain oli mahdollista. Metsästäjiä oli aivan liikaa.