Kuka sinä olet minua määräilemään? / k18

Pohjoisessa sijaitsevat Kleth vuoret ovat kaukaa katsottuna komea näky. Ne kohoavat korkealle taivaisiin, eivät kuitenkaan niin korkealle mitä Mor vuoret. Lähemmäs päästessään saattaa huomata, että komea vuori on vaaroja täynnä. Toisin kuin Mor vuorilla, täällä on kuitenkin louhittu kallioon kunnollisia teitä ja koitettu tehdä matkamiesten tiestä mahdollisimman helppoa. Vuorelta ei löydy lohikäärmeitä pahemmin, mutta sen sijaan Klethin rinteitä asuttavat villieläimet. Niin pedot kuin vaarattomat vuohet.

Valvoja: Crimson

Kuka sinä olet minua määräilemään? / k18

ViestiKirjoittaja Wolga » 06 Kesä 2016, 16:51

Thea Ayvray


Viikko oli kulunut totutellessa oloon ja uuteen kotiin, joka ihme kyllä alkoikin jo hiljalleen tuntua omalta paikalta kaikessa karuudessaan. Ehkä siihen vaikutti uutuuden viehätys ja ehdottomasti myös se vapaus, vaikka Fergus oli kyllä osoittautunut hieman suojelevaiseksi häntä kohtaan – mutta moinen oli oikeastaan ihan suloista. Ainakin mies edelleen tahtoi olla hänen kanssaan ja pitää hänestä, sekä jälkikasvusta huolta. Thea istui nyt suuressa salissa, Cryptin kartan äärellä ja antoi sormensa seurailla siihen piirrettyjä teitä, pysähtyi välillä kylän kohdalle ja jatkoi sitten matkaansa aina rannikolle asti. Ei hän mitään matkasuunnitelmaa tehnyt, mutta hän ei tiennyt ympäröivistä kylistä mitään joten olisi hyvä edes saada mielikuvaa siitä, että missä hän oikeastaan oli ja mitä tässä lähellä olisi. Ja pitäisi hänen pian lähteä ostamaan itselleen tarpeita, myös kankaita jotta voisi opetella itse niistä ompelemaan sille jyvälle jotain. Ja toki, kun enää ei rahassa kylvetty niin pitäisi ryhtyä parsimaan myös vaatteita sitä mukaan kuin niihin tulisi reikiä. Onneksi näin lyhyessä ajassa hänen vähäiset mukaan otetut vaatteensa olivat vielä ehjiä, ne kaksi paria housuja ja muutama paita, sekä mekko joka oli ollut yllään lähtiessään ihmisten kaupungin kylästä.

Tänään ei kuitenkaan ollut se päivä, kun pääsisi ostoksille sillä Fergus ja Ace olivat lähteneet metsälle ottaen Colenkin mukaan. Joukon ujoin, tai ainakin aikuisista ujoin, oli saanut jäädä hänen seurakseen. Thea epäili, että Rafe oli saanut Fergukselta kehotuksen pitää häntä silmällä – mikä oli hiukan vaivaannuttavaa, sillä kai oli ajatellut saavansa itsenäisyytensä, kun jätti aateliselämän velvoitteet taakseen. Nainen oli kuitenkin päättänyt antaa miehelleen vielä toistaiseksi vapauden moisiin toimiin, sillä kyllähän tämä totuttelua vaati varmasti itse keneltäkin. Ja kyllä hänellä oli keinonsa toteuttaa itseään, eikä hän osannut pitää Rafea erityisenä esteenä suunnitelmilleen. Haalean ruskeiden silmien katse käväisi ruskeahiuksisessa miehessä, kun tämä käyskenteli omissa toimissaan eikä vaikuttanut erityisen kiinnostuneelta naisen tekemisistä. No, miksipä olisikaan ollut sillä tuskin kartan katselu mitenkään erityisen vahdittavaa tekemistä oli. Thea nousi pöydän ääreltä ja mietti hetken, että missä olikaan nähnyt sen köyden pätkän joka saisi avustaa häntä aikomuksissaan. Hetken mietinnän jälkeen muisti sen olinpaikan ja vyyhdin löydettyään, nainen nosti sen olalleen lähtien seuraavaksi etsimään sopivaa rättiä ja sankoa johon sen voisi kastella. Tuskin näillä varusteilla tuota patsasta aivan puhtaaksi saisi, mutta ehkäpä naisparan kasvot sentään hieman kirkkaammiksi.

Myös Rafe oli nyt kiinnittänyt hänen toimiinsa huomiota ja asteli ujonoloisesti naisen vanavedessä. Kyseli, että mitä Thea suunnitteli. ”Ajattelin puhdistaa patsaan pään”, Thea hymähti ykskantaan ja puristi liiat vedet rätistä ennen kuin lähti määrätietoisesti harppomaan takaisin saliin ja patsaan luokse. Nuorukainen yritti estellä, mutta kyllähän hänen pysäyttämiseensä paljon enemmän kuin varovaisesti lausuttuja kehotuksia tarvittaisiin. ”Hei, olen kiipeillyt korkeammallakin ja nyt minulla on köysi. Mitään ei voi tapahtua, ole huoleti”, vakuutti nuorelle ihmissudelle ja vilkaisi miestä olkansa ylitse. Thea ei ollut ihan varma, että oliko Rafe enemmän huolissaan hänen ja lapsen hyvinvoinnista, vai siitä millaisen sättimisen saisi osakseen. ”Äläkä Ferguksesta huoli, kyllä hän ymmärtää”, vakuutteli, vaikka epäilikin että toisen ymmärrys saattaisi olla hieman tiukassa – ei kuitenkaan osannut pelätä mitään sanasotaa, sillä kyllähän nyt tuo punasilmä tiesi hänen luonteensa. Ja tiesi, että luonnonvoimaa nyt ei vain voinut kahlita.

Rafe ei kuitenkaan ihan vakuuttunut hänen sanoistaan ja jatkoi epätoivoista yritystään saada Thea muuttamaan mielensä. Ilmoitti, että hän ei ainakaan aikonut osallistua tähän operaatioon mitenkään ja kertoi, että patsaalle kiipeäminen voisi olla todella vaarallista hänen tilassaan olevalle naiselle. Huomauttipa patsaan pinnan liukkaudestakin. Thea vain heilautti kättään ilmassa ja tuhahti, ”Ei se nyt niin liukas voi olla”. Märkä rätti työnnettiin housun taskuun ja kengät, sekä sukat riisuttiin patsaan vierelle – paljain jaloin saisi paljon tukevamman otteet kivisen patsaan pinnasta. Naispatsaan rinnalla olevan, suuren suden selkään oli helppo kiivetä päänkautta eikä se vaatinut suuriakaan ponnisteluja vaikka liukaspinta olikin hieman haasteellinen, antoi paljon vähemmän pitoja kuin mitä Thea oli odottanut. Ehkä joku järkevämpi olisi jättänyt leikin tässä vaiheessa kesken, ennen kuin todella liukastuisi, mutta koska aatelisneito ei ollut aina erityisen järkevä niin nousi varovaisesti seisomaan suden selässä. Hetken katseli käsivartta, joka nojaili suden selkään. ”Tämä on hieman hankalampaa…”, mutisi itsekseen ja kohensi olallaan roikkuvan köysivyyhdin paikkaa ennen kuin lähti hitaasti kiipeämään kohti naispatsaan hartiaa, Rafen estelyt kaikuivat kuuroille korville.

Muutaman ähkäisyn ja takaisin suden selälle liukumisen jälkeen Thean onnistui sisulla ja vuosikausia metsässä harjoitetun akrobatiansa avulla kiipeämään määränpäähänsä. Hartialla istuttiin kahareisin ja olo oli hieman hutera. Neito kiersi toisen käsivartensa patsaan pään ympärille, että ei menettäisi tasapainoaan ryhtyessään toisella kädellään ujuttamaan köysivyyhtiä patsaan kaulan ympärille. Se tosin ei onnistunut ihan niin helposti, vaan Thea joutui laskemaan päästä tukea hakevan kätensä mukaan köyden kiertämiseen. Onni onnettomuudessa, että sillä hetkellä kun horjahti taaksepäin, oli jo tarttunut molempiin köyden päihin ja saanut narun kierrettyä kaulan ympäriltä. Säikähdys jyskytti rinnassa, mutta purkautui kikatuksena jota vain yllytti Rafen älähdys, sekä hieman käskevämpään sävyyn huudettu kehotus laskeutua välittömästi alas. ”Tule hakemaan”, Thea kiusasi saatuaan itsensä jälleen rauhalliseksi. Seuraavaksi köysi kierrettiin naisen selän takaa ja lopulta näppärät sormet pyöräyttivät naruun solmun. Ei se nyt mikään autuaaksi tekevä solmu ollut, mutta kyllä se ehkä jotain hidastaisi jos kovin lähtisi vielä horjumaan.

Nopeasti Thea löysi hyvän työskentely asennon, jonka jälkeen kaivoi housujen kankaan jo kastelleen rätin taskustaan ja ryhtyi sitten päättäväisenä hinkkaamaan patsasneidon kasvoja puhtaiksi. Kyllähän se nyt oli suorastaan epäkunnioittavaa, että hukat kyllä oltiin saatu siistittyä mutta naisparkaa ei. Sitä paitsi, ylhäällä kiikkuminen ja itsensä haastaminen kiipeilyssä tuntui hyvältä – sai olonsa jotenkin voittamattomaksi.

// Tervetuloa pelastamaan Rafe-raukka pälkähästä :D//
Viimeksi muokannut Wolga päivämäärä 08 Kesä 2016, 20:54, muokattu yhteensä 1 kerran
Wolga
 

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

ViestiKirjoittaja Janni » 06 Kesä 2016, 17:47

Fergus Verikuu

Metsästysreissu oli sujunut hyvin, ruokaa oli saalistettu varastoon tulevalle viikolle. Kyseessä oli hirvinaaras ja nuorempi uros, ilmeisesti naaraan varttunut poikanen, joka nyt oli ikävästi nähnyt emonsa kanssa loppunsa. Metästys oli tehty hivenen kauempana tutuista lähimetsistä, sillä ihmissusien läsnä-olo oli pelotellut suurimman osan saalieläimistä pakosalle. Oli hyvä antaa tiettyejen metsäalueiden rauhoittua välillä, jotta riista palaisi takaisin. Se olikin hyvin kätevä taktiikka jakaa metsän hehtaarit eri alueisiin, joiden välillä saalisti tietyin väliajoin.

Tosin vaikka he ruokaa olivat pöytään saaneet, oli Fergusta alkanut huolettamaan ruoan laatu. Liha kelpasi lauman susille vallan mainiosti, mutta raskaana oleva ihmisnainen tarvitsi hieman enemmän, jotta pysyisi terveenä itsensä ja lapsen tähden. Tähän mennessä olivat he joitain juureksia ja muita kuivatettuja vihanneksia hankkineet lähikylästä, mutta Fergus tahtoi välttää liiallista huomion herättämistä. Hän ei olisi yllättynyt, jos Thean katoamisesta olisi tehty ilmoitus ja naisen lisäksi hän olisi etsintäkuulutettu, saattoipa hyvinkin olla rahaakin hänen päästään tarjolla. Toki saattoihan se olla ylihuolehtimista, mutta koskaan ei voinut olla tarpeeksi varovainen, sen hän oli isänsä virheistä ainakin oppinut.
Ehkä heidän täytyi pystyttää kasvimaa talven jälkeen, vaikka se näin pohjoisessa ja vuoristossa olisikin varsin haastavaa.
Fergus vaivasi päätään myös Theasta huolehtemisella, nainen osasi luonteeltaan olla niin seukkailun haluinen ja ehkä uhkarohkeakin. Hän oli yrittänyt hillitä turhan huolehtivaisuuden, mutta se kyllä alkoi käydä jo varsin uuvuttavaksi, näin kun laumastakin huolehtiminenkin oli hänen vastuullaan.

Kahta ruhoa raahattiin laaksoon johtavaa solaa pitkin. Hirvet oli kasattu toistensa päälle ja sidottu yhteen. Fergus ja Ace molemmat olivat tarttuneet kumpainenkin omaan köyden pätkäänsä ja vetivät ruhoja yhdessä ihmismuodoissaan. Joukon nuorinkin poukkoili siinä mukana.
Veri oli valutettu eläimistä pois metsän keskelle, jottei verivana paljastaisi reittiä laaksoon. Onneksi lunta oli alkanut satamaan hiljakseen ja ne peittivät ainakin vuoriston lähelle jääneet jäljet. Laakson poikki päästiin aina temppeli rakennuksen portaille asti, jossa kaksikko sai nyt hengähtää. "Irroita Ace köydet, käyn hakemassa nahastuspuukot." Fergus totesi, venytellen raajojaan. Käsivarsi oli nuolen lävistyksestä parantunut lähes ennalleen, kiitos Rafen magian. Toki kyllä sitä rasituksen jälkeen vihloi, mutta kyllä hän sen kestäisi. Alfa asteli kiviraput ylös ja työnsi sitten isot rautaiset ovet auki.
"Kotona ollaan!" Mies huikkasi, nähden Rafen patsaan edessä. Nuorukainen käänsi pelästyneen katseen Fergukseen, joka nyt kohotti huomionsa ylös patsaaseen. "T...Thea! Mitä sinä teet?!" Fergus huudahti nähdessään naisen kiikkumassa naispatsaan hartialla rätti kädessään. "Tule heti alas! Tuhma vaimo, tuhma!" Mies huusi, juosten nyt salin halki. "Käskin sinun pitää häntä silmällä. Miksi et estänyt häntä?" Mies sihahti Rafelle. "H-Hän ei kuunnellut... en minä sinun vaimoasi kehtaa... Tuota... anteeksi." Nuorempi painoi päänsä alas alistuneena. "Alas nyt heti!" Fergus käänsi huomionsa takaisin Theaan, astellen jo patsaiden luokse ja kampesi itsensä suden selkään ja siitä sitten seisoen kurotteli naisen puoleen, valmiina ottamaan tuo vastaan. Miehen ilmeestä näki selvästi ettei hän ollut tyytyväinen, huoli ja ärtymys lepäsivät vain hänen kasvoillaan.

//Rafe parka xD ja muuten tulevaisuuden varalle, yks niistä makuutilojen huoneista on muutettu varastohuoneeksi, et sieltä voi sitten löytää köyttä ja ämpäriä, sun muuta :D //
Viimeksi muokannut Janni päivämäärä 07 Kesä 2016, 09:00, muokattu yhteensä 1 kerran
Janni
 

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

ViestiKirjoittaja Wolga » 06 Kesä 2016, 23:50

Thea nauroi huvittunutta naurua, kun Fergus sätti häntä tuhmaksi mutta ei tehnyt elettäkään laskeutuakseen, nojautui vain lisää jotta saisi kostean rätin siistimään patsaan kasvoja uudesta kulmasta. ”Äläkä sinä sitä Rafea säti, et sinäkään voi minulle mitään joten on epäreilua sättiä”, virnisteli korkeuksistaan, kun kuuli Ferguksen sättivän tuota hieman änkyttävää nuorukaista. Tämä oli ehkä ollut odotettavissa jotenkin, mutta epäili että Rafe kyllä toipuisi palautteestaan – ei neito aikonut siitä stressiä ottaa. Kuten ei myöskään miehensä huolestuneista sanoista, ei hänellä täällä ollut mitään hätää. Puolet kasvoistakin olivat jo paljon kirkkaamman näköiset, joten eihän hän voisi jättää tätä kesken nyt, miltä sekin olisi oikein näyttänyt? Patsas jonka toinen puolikas naamasta oli puhdas ja toinen likainen, kyllähän se vähintään huonoa onnea aiheuttaisi jos jo ei täydellistä katastrofia. Thea hyrisi ajatuksilleen, kyllä, tämä oli tosiaan todella tärkeää heidän hyvinvointinsa kannalta. Ei epäilystäkään. Ferguksen käskevä ääni vain vahvisti naisen päättäväisyyttä, hän varmasti siistisi naisen kasvot kun kerran oli sen päättänyt tehdä. Ihan vaikka susimiehen kiusaksi.

”En minä ole sinun alaisesi”, ilmoitti ykskantaan vastauksensa alas tulemista vaativille käskyille ja vilkaisi alempana suden selässä kiipeilevään mieheen. Saattoi nähdä tyytymättömyyden ja huolen noilla arpisilla kasvoilla, mikä yhtäaikaisesti sai neidon pohtimaan että pitäisikö sittenkin totella, mutta toisaalta sai myös vienosti nauttimaan siitä, että sai tempauksellaan miehen jakamattoman huomion. Toisaalta myös tämä asetelma selvästi muuttui hänen mielessään jonkinlaiseksi kaltereiden kalisteluksi, osoitukseksi siitä että hän totta tosiaan tekisi juuri niin kuin katsoisi parhaaksi milloinkin tehdä. Ehkä halusi sen osoittaa miehelleen nyt, ennen kuin toisen suojelevuus muuttuisi tukahduttavaksi tunteeksi kurkussaan. ”Ja sitä paitsi, on minulla köysi. Ei tässä ole mitään vaaraa”, perusteli ja jatkoi sitten patsaan kasvojen hinkkaamista, täytyi vain toivoa että mies ei keksisi kiivetä kaappaamaan häntä täältä alas.


// Pistänpä korvan taakse!
Ja siis thea on kyllä tosi ärsyttävä, Fergus raukka :D //
Wolga
 

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

ViestiKirjoittaja Janni » 07 Kesä 2016, 09:19

"Minä sätin ketä minä haluan ja sinä olet jonossa seuraavana!" Fergus tiuskahti Thealle takaisin. Rafe sillä välin oli alkanut perääntymään ulko-ovien suuntaan, jonka raosta Acekin jo kurkisteli mistä tämä älytön möly oli lähtöisin. Kukaan ei oikein halunnut tulla alfan tielle, kun mies tälle päälle yltyi.
"Olet vaimoni, uusikuu vieköön!" Fergus kirosi Thean vedotessa ettei kuulunut miehen alasuuteen, ei hän naista alistanut, mutta tarkoitti enemmän että hänellä oli velvollisuus pitää vaimostaan huolta ja tämä jos mikä oli vamosta huolta pitämistä, takoa tuolle järkeä päähän. Siitäkin huolimatta Thea ei näyttänyt paikaltaan liikahtavan, jatkoi vain patsaan kasvojen hinkaamista.

Mies kiersi kätensä patsaan käsivarren ympärille yrittäen kiivetä ylös, mutta liukui vain taidottomana aina alas, hyvä ettei horjahtanut vielä sudenkin liukkaalta selältä. Ihmissusia ei oltu luotu kiipeilyyn, nyt raskaana olevista susivaimoista puhumattakaan!
"Tarkistitko edes ettei köysi ole laho?! Suurinosa varusteista on tempelinraunioista kaivettu... Thea tule nyt alas, minä pyydän." Vaikka Fergus pyysi oli tämän äänessä silti vaativaa ärtymystä. "Etkö edes ajattele mitä lapsellemme voi sattua jos tiput? Ja vaikka sinulla on se köysi niin mitä luulet että käy kun lipeät ja köysi nykäisee sinua takaisin, hyvällä lykyllä murrat luita! Ja entä jos lyöt pääsi johonkin tai mitä jos..." Mies vain jatkoi vaarallisten skenaarioiden latelemista ja näytti vain pelottelevan itseään enemmän ja enemmän.

//Pikku vintiö kyl xD //
Janni
 

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

ViestiKirjoittaja Wolga » 07 Kesä 2016, 10:02

”Ja sinä olet mieheni”, vastasi nenäkkääseen sävyyn, tunsi kuinka toisen reagointi sai hänet haluamaan vain pysytellä yläilmoissa mahdollisimman kauan. ”Ei se tarkoita, että sinulla olisi oikeus kertoa minulle mitä minä saan tai en saa tehdä”, ääni oli vielä pehmeä, mutta kyllä siinä selvä sävy ärtymisestä oli. Vielä selvempi sävy näkyi haalean ruskeissa silmissä, kun vilkaisi patsasta vasten kiipeilevää miestä. Se tosin muuttui vahingoniloksi, kun tajusi että Fergus ei tosiaan ollut harjoittanut kiipeilyyn tarvittavia ominaisuuksiaan – toki nuo pitkät kynnet myös olivat varmasti hankalat. ”Hah, tiedänpähän nyt minne mennä hirmuvaltaasi pakoon”, lällätteli voitonriemuinen hymy huulillaan, häntä ei tosiaan täältä saisi alas kukaan ja Fergus nyt kaikista vähiten. Enää edes kasvoja ei tarvinnut puhdistaa, toki vielä loppu pää kaipaisi siistimistä mutta tällä jo aika hyvin kuivuneella rätillä ei sitä voisi enää tehdä. Tai ei kannattaisi.

”Hyvältä tämä näytti”, vastasi olkiaan kohauttaen, mutta kieltämättä hukan sanat saivat hänet ajattelemaan huolimattomuuttaan. Totisesti köysi olisi pitänyt tarkastaa paljon huolellisemmin, onneksi tällä kertaa se kuitenkin oli osoittautunut ihan tukevaksi ja ehjäksi. Miehen seuraavat sanat, uhkakuvien maalailut ja syyttely sai Thean näkemään punaista. Oli ärsyttävää saada moitteita osakseen, oli myös ärsyttävää että hän todella joutui mielessään toteamaan että osa miehen skenaarioista oli täysin mahdollisia. Ei nainen toki sitä ääneen voisi myöntää, että oli ollut oikeasti huolimaton omasta ja ennen kaikkea lapsen hyvinvoinnista eikä se vähentänyt tunnetta siitä, että Fergus ylireagoi. ”Minä voin kuule aivan yhtä hyvin liukastua portaissa kuin tippua täältä alas, portaissa se on vielä todennäköisempää koska kuljen niitä päivittäin”, tiuskaisi ja kohotti leukaansa ylimielisesti. ”Voin myös tukehtua ruokaan, tai saada sairaskohtauksen. Miten ajattelit ne estää? Pitäisikö minun lopettaa syöminen? Vai murskaatko ateriani soseeksi? Entäs jos sosetta meneekin henkeen?”, Thea keräsi nyt kierroksia ja sen saattoi kuulla kovenevasta ja tiukkenevasta äänestäkin, vielä ei kuitenkaan onnistunut menettämään malttiaan ihan totaalisesti.
Wolga
 

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

ViestiKirjoittaja Janni » 07 Kesä 2016, 10:23

Fergus kiristeli leukojaan, Thean vain käydessä nenäkkääksi ja jotenkin välinpitämättömäksi koko touhustaan. Oikeastaan vain nainen yllytti miestä ärtymään entisestään, eikä entuudestaan niskoja painavat huolet ja stressi auttaneet asiaa.
Neito lähti selittämään takaisin omanlaisia vaarallisia skenaarioitaan, jotka oli selvästi tarkoitettu vain ärsykkeeksi. Ne olivat älyttömiä, arkipäiväisiä asioita joilta ei voisi välttyä, kiusasiko nainen häntä tahallaan?! Hän yritti pitää vain vaimostaan ja tulevasta lapsestaan huolta, miksei Thea sitä ymmärtänyt? Kyllä Fergus kuuli kuinka nainenkin alkoi tuohtumaan.

"Helvetti on tämä nyt paljon vaarallisempi ja riskimpi tapa satuttaa itsensä, kuin jotkin arkiset puuhat! En minä sinua voi estää syömästä, mutta voin estää kiipeilemästä liukailla patsailla niin kuin jokin aivoton vuoripässi!" Susimies ärähti, yrittäen sen uudemman kerran päästä naiseen käsiksi, mutt yhtä tyhjän kanssa, ei hän kiipeillä osannut.
"Yritän vain pitää sinusta HUOLTA!" Fergusksen ääni kaikui nyt kaksikerroin temppelisalin seinillä, samalla kun miehen kynnet raastoivat kivipölyä patsaan käsivarresta irti. Se ei auttanut mestä kuitenmkaan pääsemään ylös ja ehkä niin oli parempi, siinä kiukkuisessa tilassa olisi hän todella saattanut vaarantaa Thean turvallisuuden.
Janni
 

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

ViestiKirjoittaja Wolga » 07 Kesä 2016, 10:34

”Et sinä voi estää minua tekemästä yhtään mitään”, Thea kivahti ja katse kapeni, ”minua on estetty tekemästä haluamiani asioita koko pieni ikäni ja minä en todellakaan aio alistua nyt, jonkun itsestään liikoja luulevan miehentekeleen poljettavaksi”, ääni oli vaarallinen, myrkyllinen ja kaikesta näki että nainen oli tosissaan – ehkä hieman suurenteli asioita siinä raivonsa tilassa. ”Tai huolehdittavaksi kuin sinä asiasi ilmaiset”, silmiä pyöräytettiin mielenosoituksellisesti ja heilauttipa nainen jalkojaankin huolettomana, ihan vain ärsyttääkseen miestään lisää. Thea heitti rätin käsistään lattialle, katseli kuinka kostea kangas läpsähti kiviselle lattialle kuin no… Märkä rätti. Toki hän myös ajatteli, että tuon rätin sijasta hän saattaisi olla siinä jos huonosti kävisi, mutta eihän hän tippua aikonut. Ei ollenkaan. Ja hän oli ketterä, kyllä siihen enemmän kuin liukas patsas tarvittaisiin, että hän lankeaisi.

”Raskaus ei ole sairaus, minä olen aivan yhtä kykenevä kuin aina ennenkin”, huusi ja ryhtyi sitten ärtynein ottein availemaan köyttään, ehkä olisi parempi jos hän vain lähtisi tuulettamaan ajatuksiaan jonnekin lähimaastoon. Ja sitä paitsi, kun kiihdyttäisi itsensä raivoon patsaan päällä, niin tuskin pääsisi edes alas turvallisesti hermostuksissaan joten nyt olisi hyvä hetki laskeutua. ”Väistä”, komensi kun laski itsensä köyden molemmista päistä kiinni pitäen pois patsaan hartialta, käsivartta vasten. Jalat kiertyivät käsivarren ympärille ja köyttä käytettiin apuna niin pitkään kuin mahdollista, eihän se kovin pitkä pätkä ollut ja joutuikin pian ottamaan käsillään liukkaasta pinnasta kiinni. Nyt hän joutui keskittymään, joten huutamiselle ja sanailulle ei jäänyt sijaa, ei ollenkaan. Patsas tosiaan oli liukas, mutta hän ei aikonut horjahtaa tai lipsua, etenkään nyt kun Fergus oli häntä katsomassa. Sehän vain alleviivaisi miehen aiemmat sanat.
Wolga
 

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

ViestiKirjoittaja Janni » 07 Kesä 2016, 10:52

Hyvä ettei Fergus puhkunut höyryä sieraimistaan, kun Thea meni hänelle puhumaan tuohon sävyyn. Nainen ei sitten todellakaan ymmärtänyt, että hän ajatteli vain tuon parasta, tai niin hän ainkin nuo myrkylliset sanat ymmärsi. "En minä polje muuta kuin järkeä päähäsi tai ainakin yritän hevetti!" Mies kirosi naiselle takaisin. Kyllä mies sisimmässään tiesi, ettei nainen niin vähäjärkinen ollut, kyllä tuo varmasti tiesi mitä itselleen oli parasta, mutta toisinaan tämänlaiset tempaukset näyttivät niin päättömiltä miehen mielestä. Puhumattakaan siitä kuinka huolissaan tuleva isä oikein oli, ei hän ikinä ennen oluut huolehtinut kenestäkään näin, joten varmuuden vuoksi sitä huolehdittiin liikaa. Se selvästi pisti vain lisää pökkyä heidän molempiensa pesään, joka sitten purkautui ulos riitelynä.

Fergus otti vain pienen askeleen sivummalle kun Thea viimein päätti tulla alas. Tietenkin hän oli valmis ottamaan naisen vastaan ja napasikin tuota käsivarresta kun neito tarpeeksi alas pääsi, vaikka ihan ongelmitta se näytti Thealta onnistuvan. "Tulitko viimein järkiisi?" Mies tuhahti kulmat syvästi kurtussa. "Jos kehtaat lähteä kiipeilemään uudestaan, ehkä minun täytyy ryhtyä ottamaan mallia vanhemmistasi."
Janni
 

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

ViestiKirjoittaja Wolga » 07 Kesä 2016, 11:10

Tasainen merenkäynti olisikin ollut sula mahdottomuus kahden härkäpään välillä, etenkin nyt kun he vasta totuttelivat toistensa näkemiseen jatkuvasti ja siihen, että heille tosiaan oli kasvamassa jälkikasvua naisen sisällä. Ehkä oli jo odotettavissa, että heidän tunteensa roihahtaisivat tälläkin tavalla ennemmin, tai myöhemmin. Ehkä jälkeenpäin tämä tuntuisi huvittavalta kärhämältä, mutta nyt se oli totisinta totta. Ihan kuin Thea olisi taistellut oikeuksistaan olla hän, vaikka eihän kyse siitä ollut ja olisi kai sen tajunnutkin, mikäli Ferguksen käskeväolemus ei olisi tuikannut suoraan hänen lihaansa kirpeällä tavalla. Eihän mies suostunut, tietenkään, väistämään häntä juurikaan vain sen verran että hän sai turvallisesti jalkansa suden selälle aseteltua. Tunsi kämmenen ja sormien kiertyvän käsivartensa ympärille jo ennen kuin jalkansa koskettivat patsaan sileää selkää ja mulkaisikin Fergusta varoittavasti, ei kuitenkaan voinut kiskoa kättään irti miehen otteesta sillä hänen tarvitsi roikkua molemmilla käsillään vielä patsaan käsivarressa.

”Minä olen järjissäni ja kiipeäisin sinne takaisin, jos sinä et olisi ajanut minua tähän mielentilaan”, Thea sähisi vastauksensa ja nykäisi käsivarttaan toisen otteessa, aikomuksenaan saada itsensä irti. Tosin, kovin voimallinen nykäisi ei ollut sillä muutenhan olisi horjahtanut suden selästä alas. Miehen seuraavat sanat olivat hänelle kuin punainen viitta härälle, naisen silmät kapenivat ensi järkytyksen jälkeen ja selkä suoristui. Vapaa kätensä pyrki tarjoilemaan napakan litsarin miehen poskelle, mikäli se onnistuisi, jättäisi nainen kätensä ilmaan ja osoittaisi miehen arpisia kasvoja sormellaan. ”Älä, koskaan, sano minulle noin”, sähisi raivon väreillessä äänessään, ”sinulla ei ole pienintäkään oikeutta tehdä minulle kuin vanhempani. Ei pienintäkään oikeutta, Fergus”, ääni mataloitui uhkaavaksi ja Thea olikin hieman nojautuneena miestään kohden, ikään kuin valmiina painimaan vaikka siinä suden selässä.


// Hups :'D //
Wolga
 

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

ViestiKirjoittaja Janni » 07 Kesä 2016, 11:45

Eipä Ferguksen sanat auttaneet tilannetta paljon ja kyllä mies sen tiesi, ne vain tulivat ärtymyksen purkauksena suusta ulos ajattelematta, eikä hän tässä vaiheessa niitä osannut katua. Ote naisen käsivarresta ei höllännyt vaikka tuo yrttikin sitä vapaaksi repiä.

Susimies onnistui viimein osumaan varsin arkaan paikkaan ja seuraavassa hetkessä sai avokämmenestä poskelleen. Se yllätti miehen, joka päästi samalla otteensa irti. Punainen katse kääntyi katsomaan Theaa järkyttyneenä, mutta toisen sanojen myötä se nopeasti muuttui takaisin vihaiseksi. "Hyvä on... Hyvä on! Tee mitä huvittaa, kiipeä vaikka Mor vuorelle!" Fergus sai nyt mittansa täyteen, irvistellen ilkeästi naiselle, joka hänen mielestään alkoi olla kohtuuton. "Käy silittelemässä lohikäärmeitäkin siinä samalla! Ehkä ne mieltyvät sinuun, kun olet niin käärme itsekin! Sama se minulle on!"
Ei mies todellisuudessa tarkoittanut sanojaan, mutta niin kuin oli jo huomattu, ei kumpikaan heistä osannut ajatella järkevästi suutuspäissään.
Fergus nakkeli välinpitämättömästi käsiään ja laskeutui alas suden selästä tuohtuneena.

//Damn sieltäpä tuli turpiin xD //
Janni
 

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

ViestiKirjoittaja Wolga » 07 Kesä 2016, 12:01

Ferguksen laskiessa otteensa hänen käsivarrestaan ja tuon hetkellisen järkytyksen nähdessään Thea katui hetken, eihän hän halunnut miestä satuttaa – ei henkisesti eikä fyysisesti. Kuitenkin, kun miehen ilme jälleen jyrkkeni vihaksi ja tuo kehotti häntä häipymään, nosti naisenkin hetkeksi asettunut ärtymys päätään. Katseli hampaitaan kiristellen kuinka Fergus laskeutui suden selästä, jättäen hänet nyt patsaan päälle seisomaan eikä edes pyrkinyt saamaan häntä sieltä alas. Thea tunsi yhtä aikaa voittaneensa, että hävinneensä eikä oikein tiennyt, että mitä tästä olisi pitänyt ajatella. Yhtäkkiä tämä ei tuntunut ollenkaan riidan arvoiselta, mutta koska se oltiin jo aloitettu, ei nainen aikonut periksikään antaa – minkä kuvan se sitten hänestä antaisikaan.

”Minähän lähden, Helvetti soikoon, ne lohikäärmeet varmaan antaisivat minun päättää omasta elämästäni”, huusi miehen selälle ja laskeutui sitten itsekin alas, vilkaisi patsaan jalkoihin tippunutta köyden pätkää ja harppoi sitten riisuttujen kenkiensä luokse. Paljaat varpaat sujautettiin kenkiin ja selkänsä suoristaen nainen asteli vihasta jäykin askelin karttapöydän ääreen jätetyn takkinsa luokse, asetteli sen käsivarrelleen ja lähti leuka pystyssä niskojaan nakellen astelemaan rautaovia kohti. Ulkoilma tuntui hyvältä ärtymyksestä jäykillä kasvoilla. Nainen tuskin vilkaisi portailla saaliin kanssa odotteleviin, nyökkäsi vain tervehdyksen ohi mennessään. Samalla ujutti takin kunnolla päälleen, sen tehtyään hypähti juoksuun kohti laaksoa. Ehkä hän istuutuisi puron pengermälle, jonkun kiven nokkaan ja antaisi itsensä hetken aikaa tasaantua ennen kuin palaisi takaisin. Tai sitten lähtisi todellakin kaltaistensa käärmeiden seuraan, ajatus sai jalat hetkeksi kiihdyttämään. Viileä tuuli puhalsi vapauttavasti villissä hiuspehkossa, tuntui puhaltavan äskeiset tapahtumat vähäisemmiksi. Kämmentä kihelmöi ärsyttävästi katumus.


// hahaha, kauhia kovis olevinaan muka tuo theakin. Oikeasti ihan nössö //
Wolga
 

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

ViestiKirjoittaja Janni » 07 Kesä 2016, 12:18

"Siitä vain." Fergus puhisi kädet puuskassa, kun Thea ilmoitti lähtevänsä, sama se hänelle tällä hetkellä oli. Kireä katse seurasi ruuhkatukan menoa pöydän luokse, jolta mukaan napattiin takki ja siitä kohti ulko-ovia. Jotenkin kaikkoneva selvä pisti mielen entistä äreämmäksi, ei siksi että nainen marssi niin pontevasti pois, vaan siksi että hän oli antanut tilanteen ajautua tähän. Huolikin neidon puolesta tuntui yltyvän, ties jos tuo todella oli marssimassa Mor vuorille, niin kovakalloinen tuo osasi olla. Fergus ei kuitenkaan ylpeydeltään vielä kyennyt lähteä toisen perään, ärähtäen vain potkaisi kivisen susipatsaan nilkaa, joka vain kävi ottamaan miehen varpaat hievahtamatta vastaan. Eivät nahkasaappaat paljoa suojanneet, joten kipeäähän se kävi ja sai Ferguksen suuttumaan entisestään, jalkaansa kivusta ravistellen.

Ace ja Rafe eivät mitään sanoneet Thean pyyhältäessä ohitse, nyökkäsivät vain vastaukseksi. Nainen näytti raivostuneelta ja naisen raivo yleensä tuppasi olemaan jotain niin pelottavaa, Eikä kaksikko muutenkaan halunnut tulla näiden kahden alffan väliin. Ace päätti patistella Rafea hakemaan ne teurastus välineet, jotta he saisivat keskittyä johonkin muuhun sillä aikaa kun tilanne kaksikon välillä viilentyisi.

//Nössykät molemmat :D //
Janni
 

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

ViestiKirjoittaja Wolga » 07 Kesä 2016, 12:35

Juokseminen tuntui hyvältä, viileä ilma tuntui keuhkoissa kirpeänä tunteena joka vei mukavasti ajatuksia pois riidasta, kun joutui keskittymään hengittämiseen jotta jaksaisi pitää vauhtinsa yllä. Nopeasti se alkumatkan raskaus tuntui helpottavan ja lihasten lämmittyä jalat tuntuivat kuljettavan häntä kivikossa kuin ilmaa vain, mieli parani nopeasti mitä lähemmäs puroa hän pääsi ja mitä kevyemmin jalkansa nousi. Eihän hän ollut aikoihin päässyt kunnolla nauttimaan luonnosta ja vapaudesta, ensin ollessaan vanhempiensa käskyvallan alla ja nyt täällä vietetyn viikon aikana se ei oikeastaan ollut edes tuntunut tarpeelliselta. Ennen tätä. Puron saavutettuaan nainen katseli sen varrelta mukavan näköisen, sileäksi hioutuneen kiven ja pyyhkäisi lumikerroksen sen päältä pois ennen kuin istuutui kylmälle pinnalle. Pyrähdyksen aiheuttama hengästyminen otti hetken aikaa tasaantua, jonka aikana maitokahvin väriset sormet upposivat haromaan kurittomia kutrejaan. Tyhmää, ihan tyhmää tällainen sotiminen.

Aikansa neito siinä istui, katseli hiljalleen lipuvaa virtaa ja ihmetteli veden voimaa, sitä että maailma ei pyörisi ilman vettä. Kaikki pysähtyisi ilman sitä. Vettä myös kahlittiin, valjastettiin heidän käyttöönsä jotta saataisiin siemenet jauhettua jauhoiksi. Niin, ehkä suuri vapaus toi myös tiettyjä velvollisuuksia, etenkin nyt kun hänen todella pitäisi huolehtia itsensä lisäksi myös pienestä olennosta, joka sinnikkäästi vain jatkoi kasvuaan hänessä. Sormet hipaisivat vatsaa, ”anteeksi jyvä, mutta ei meillä ollut mitään hätää”, puheli ilmaan ja hymähti. Päätyi pohtimaan myös Fergusta, toisen reagointia hänen kiipeämiseensä ja toisaalta myös miehen huolenpitoa nyt kuluneina päivinä. Oli Thea nähnyt toisen hartioilla lepäävän painon ja huolen, oli ärsyttävää tietää että tahtomattaan hän oli osa sitä kuluttavaa huolta mitä mies kantoi. Vaikka hän kyllä osaisi huolehtia itse itsestään aivan riittävän hyvin. Hänen pitäisi saada mies ymmärtämään, että hän ei aikonut olla itselleen tai lapselleen vaaraksi, saada toinen luottamaan hänen kykyihinsä selvitä ilman jatkuvaa valvontaakin. Raskaasti huokaisten, jo hieman tyyntyneenä mutta selvästi edelleen herkkänahkaisena nainen nousi jaloilleen ja lähti astelemaan hitain, kiireettömin askelin kohti temppeliä. Kyllähän tämä pitäisi selvittää, ei hän halunnut olla kovin pitkään riidoissa miehensä kanssa.
Wolga
 

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

ViestiKirjoittaja Janni » 07 Kesä 2016, 13:25

Fergus oli päättänyt istua alas itse väsättyyn valtaistuimeensa, purkaen ärtymystään nyppimällä karhuntalja karvaa kynsillään, samalla kun nojasi kyynärpäällään käsinojaan ja päätä kämmeneensä. Rafe yritti hiipia vaivihkaa miehen ohitse, mutta eihän se onnistunut. "Rafe!" Alfa murahti, jäädyttäen nuorukaisen paikoilleen. "Selitä." Mies vaati äreänä. "Uh... um... Mitä minun kuuluu selittää?" Rafe änkytti, selvästi odottaen myrskyä niskaansa. "Miksi et vahtinut häntä niin kuin käskin?!" Fergus äyskähti, selvästi tehden asiasta liian ison numeron. Poika parka vain sattui olemaan siinä sopivasti johon vihan saattoi purkaa. Fergus kun ei niin nopeasti kyennyt leppymään.
"Minä kun... Yritin kieltää häntä, mutta ei hän kuunnellut... Ja en minä vaimoosi halua koskea." Rafe yritti selittää. Tässä välissä oli Ace astunut etuovista sisään, katuen hieman että oli pyytänyt nuorukaista hakemaan välineet. "Fergus..." Haltia yritti tulla nyt kaksikon väliin rauhoittelevalla äänellä. "Alfasusi sinulle!" Mis ärähti, saaden kaksikon katsahtamaan miestä yllättyneenä. Ei mies ollut ikinä vaatinut kutsumaan itseään alfaksi. "Tule Rafe." Ace sanoi nuoremmalleen hiljaa, lähtien johdattamaan tuota patsaiden taakse käytävään.

Fergus jäi yksin pahantuulisuutensa kanssa, tuntien jo kuinka karva irtoili taljasta vaivattomasti. Mies tunsi katuvan olo hiipivan vatsanpohjaan. Millainen johtaja hän oikein oli? Huusi pahaa oloaan laumalaisilleen ja vaimolleen? Kireä ilme tuntui päästävän hiljakseen irti, jonka tilalle kävi surkea oelmus. Eivät he Thean kanssa virallisesti olleet toistensa puolisoita, jos ajateltiin näin ihmisten lakien mukaan. Oliko hänellä sittenkään niin paljon oikeuksia naista käskeä?
Fergus päästi pitkän vaikertavan huokauksen, painaen kasvonsa käsiinsä. Millainen isäkin hän olisi? Huutaisi varmaan lapsellekin, kun jotain vaarallista yrittäisi. Hemmetti oliko hän ihmissusi vai hurtta? Oli hänenkin isäsnsä antanut poikansa tehdä tyhmyyksiä, niistähän hän oli eniten oppinut. Paha olo tuntui vain syventyvän, kun Fergus meni miettimään isäänsä. Miksi hän edes vertasi itseään siihen... idioottiin?
Viimeksi muokannut Janni päivämäärä 07 Kesä 2016, 13:43, muokattu yhteensä 1 kerran
Janni
 

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

ViestiKirjoittaja Wolga » 07 Kesä 2016, 13:39

Temppelin aukio näytti rauhaisalta, tyynnyttävältä suorastaan. Oikeastaan oli vain hyvä, että hukka ei ollut lähtenyt hänen peräänsä sillä se kai vasta olisi saanutkin naisen raivoihinsa. Ehkä he molemmat olivat tarvinneet aikaa käydä ajatuksensa läpi rauhassa, ehkä jonkun muun tyyppisten kesken se huutaminen onnistuisi puhdistamaan ilmaan, mutta he taisivat olla liian samanlaisia tässäkin suhteessa. Liian herkkänahkaisia ja tulisieluisia tyyntyäkseen toisilleen huutamisesta, kyllä siihen tarvittiin se hetki oman pääkopankin kanssa. Tai ainakin Thea tarvitsi. Nainen asteli hyvässä ryhdissä portaita hiljakseen kohti rautaovia, hän ei aikonut luikerrella Ferguksen eteen kuin nöyristelevä koira – mutta toisaalta, ei aikonut ainakaan syyttä suotta nostaa uutta myrskyä heidän välilleen. Oli jo päättänyt, että mitä tekisi pitääkseen heidän välisen sähkönsä ja kipinänsä aisoissa, edes pienen hetken. Ja sitä paitsi, moista värinää sai ohjattua paljon miellyttävämpään toimintaa kuin riitelemiseen. Ajatus sai vinon hymyn käväisemään muuten vakavilla kasvoilla, ehkä hän ei kuitenkaan ihan ensimmäisenä ehdottelisi mitään mukavampia toimia.

Nainen pyyhkäisi hieman hermostuneena tomuja vaatteistaan ennen kuin työnsi ovet auki ja näki Ferguksen karhuntaljalla koristellussa tuolissaan. Valtaistuin se Thean mielestä enemmän oli. Käänsi miehelle selkänsä ja työnsi ovet kiinni ennen kuin lähti astelemaan lantio pehmeästi keinahdellen miestä kohden, leuka pystyssä ja selkä hyvässä ryhdissä – selvästi osoittaen, että hän ei aikonut tulla anelemaan anteeksi antoa. Hieman surkealta näyttävän miehen luo päästyään villikko pyrki istumaan toisen syliin, ensin kahareisin ja jos se ei jostain syystä onnistuisi niin seuraavaksi poikittain. Mikäli mies vain hänet syliinsä päästäisi. ”Tiedätkö Fergus, että olet ihan helvetin ärsyttävä”, huokaisi lämpimään, hieman sovittelevaan sävyyn ja puraisi alahuultaan tuntien olonsa hetkellisesti epävarmaksi, odottaessaan saisiko sanansa miehen ärtymään.


// ahahahaha, mää voin jotenkin sieluni silmin nähdä Ferguksen valtaistuimessaan puhisemassa :''D //
Wolga
 

Seuraava

Paluu Vuoret

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron