Se olo, mikä hänet saavutti kun mies jättäytyi lähes liikkumattomaksi hänessä ja kumartui kiusaamaan hänen kaulansa ihoa, oli suorastaan piinaava. Kiusaava, ahdistava, kiihottava,… Jos hän vain vähän oli liikahtanut siinä oikeassa kulmassa ja paineessa, niin ainakin nainen olisi saavuttanut nautintonsa. Mutta vaikka hän yritti kiemurrella miehen alla, liikuttaa lantiotaan ja pieniä lihaksia lantiopohjassaan, ei onnistunut saamaan aikaan riittävää tunnetta. Se oli kiduttavaa, nautinto tuntui pakottavana tunteena hänen jännittyneessä alavartalossaan, ikään kuin se olisi vain odottanut lupaa päästää itsensä valloilleen. Ja vaikka Thea yritti antaa sen luvan, niin ei, ei,… Tunsi kiihtymyksensä kasvavan ja soperteli jotain sekavaa silmät puoliummessa, kiersi jalkansa miehen jalkojen ympärille – ikään kuin se olisi riittänyt käskemään toista tekemään tästä lopun.
Toisen kuiskattu, käheä sana sai naisen silmät rävähtämään auki ja vartalon jännittymään. Tai käsky kai se enemmän oli. Pitäisikö hänen anella, että mies huudattaisi häntä? Ei, ei tämän nyt ihan näin pitänyt mennä. Ei ollenkaan. Oli kuitenkin jo hetkeä aiemmin todennut, että ei saanut omalla liikehdinnällään kuppia kuin hieman läikähtämään, joten kiduttavan nautinnon purkaakseen hänellä ei kai loppujen lopuksi ollut muita vaihtoehtoja. ”Paholainen”, nurisi katkonaisella äänellä ja yritti vielä maanitella toista vartalonsa liikkeillä. Toisaalta, myös ajatus toisen egon pönkittämisestä anelemalla oli varsin kiihdyttävä, nostatti kuumuudesta kostunutta ihoa kananlihalle. Hetken miehen malttia koeteltuaan nainen avasi silmänsä ja haki katsekontaktia mieheensä. ”Anna minun huutaa”, katkonainen ääni todella sai anelevan sävyn ja silmiä räpsäytettiin, ”minä en enää kestä tätä”, jatkoi ollakseen riittävän vakuuttava. Nuolaisi alahuultaan.