Kuka sinä olet minua määräilemään? / k18


Pohjoisessa sijaitsevat Kleth vuoret ovat kaukaa katsottuna komea näky. Ne kohoavat korkealle taivaisiin, eivät kuitenkaan niin korkealle mitä Mor vuoret. Lähemmäs päästessään saattaa huomata, että komea vuori on vaaroja täynnä. Toisin kuin Mor vuorilla, täällä on kuitenkin louhittu kallioon kunnollisia teitä ja koitettu tehdä matkamiesten tiestä mahdollisimman helppoa. Vuorelta ei löydy lohikäärmeitä pahemmin, mutta sen sijaan Klethin rinteitä asuttavat villieläimet. Niin pedot kuin vaarattomat vuohet.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ti Kesä 07, 2016 1:58

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

Kynnet pureutuivat päänahkaan, kun kauempaa kuului oven metallinen ääni sen työntyessä auki. Fergus ei nostanut katsettaan, yritti vain tasata epätasaisen mielensä. Se kun tuntui mylläävän nyt liiakseen pahoja aatteita. Ovi kalahti kiinni ja naisen askeleet oli helppo erottaa hiljaisuuden keskeltä. Fergus kohotti päätänsä vain hitusen ja raottaen sormiaan sen verran että näki eteen astelevan Thean jalat. Pitkä murahdus miheltä pääsi, se ei kuitenkaan ollut vihainen, enemmänkin surkea vaikerrus.
Kädet valahtivat käsinojille, kun nainen pyrki hänen syliinsä. Vastustelematta susimies painoi selkänsä istuimen selkänojaan, katseen ollessa kuitenkin jossain temppelin lattiassa sen sijaan kuin Thean kasvoissa. Irvistys Fergukselta pääsi, kun Thea meni häntä ärsyttäväksi sanomaan, kuin mies yltyisi uudestaan, mutta pian tämä näytti luovuttavan.

"Tiedän." Fergus murahti hiljaa, kääntämättä vieläkään katsettaan naiseen. Jotenkin aikuinenmies osasi näyttää lapsellisen jurolta, mutta jokin kurjuus oli nähtävissä tuossa ainokaisessa punaisessa silmässä, joka ei selvästi saanut tarpeeksi temppelin kivisestä lattiasta. "Olet ärsyttävämpi." Mies lisäsi pienen tauon kuluttua matalalla mököttävällä äänellä.

//On meillä siinäki kuningas xD //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 723

Liittynyt: Ma Heinä 20, 2015 10:28

Viesti Ti Kesä 07, 2016 2:13

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

Murina oli saada naisen huolestumaan, mutta kun hänet mukisematta päästettiin kapuamaan syliin – sivuttainhan siihen loppujen lopuksi joutui asettumaan, jalat toisen käsinojan puolella ja kädet toisen. Irvistyskään ei luvannut erityisen hyvää, mutta lopulta ilmeen hieman hellittäessä ei Thea voinut olla kuin helpottunut. Ei hän olisi enää jaksanut tapella, ei ollenkaan. Hän oli niitä ihmisiä, jotka tulistuivat nopeasti ja leppyivät lähes yhtä nopeasti, mikäli vihanpitoa ei ollut syytä jatkaa tai häntä ei oltu loukattu verisesti. Katseli alfaa, joka nyt vältteli hänen katsettaan tuijottamalla erityisen kiinnostuneena lattiaan istuimensa vieressä, eikä nainen voinut olla virnistämättä toisen sulkeutuneelle olemukselle. Vai, että oli hänellä käsissään mököttäjä. Eipä olisi arvannut. Sentään myönsi olevansa ärsyttävä.

”Totta”, myönsi itsekin toisen huomion, hän kyllä tiesi osaavansa olla kovinkin ärsyttävä ja kiero – myös ominaan pitäviä kohtaan. Toki Fergusta ei koskaan huijaisi, tai ajaisi vaaraan, mutta kyllähän muitakin keinoja kahleiden kalisutteluun oli, kuten vaikka patsaalle kiipeäminen. ”Olen pahoillani, että löin sinua”, hetken hiljaisuuden jälkeen lausui varovaisen anteeksipyyntönsä ja kallisti hiukan päätään, yrittäen etsiä miehen punaista katsetta vastaamaan omaansa. ”Mutta sinun täytyy ymmärtää, että tällainen minä olen, enkä lähtenyt kotoani siksi, että voisin asettua jonkun toisen valvovan silmän alle”, puhui vakaalla, matalalla äänellä, jonka oli tarkoitus upota miehenkin paksuun kalloon. ”Totta kai minä pidän itseni turvassa ja kunnossa, pidän meidän jyvämme kunnossa, niin sinun kuin itsenikin takia. Mutta sinun pitää antaa minun tehdä se omalla tavallani”, jatkoi tuohon samaan, vakaaseen sävyyn ja yritti hillitä pientä kiihtymystä joka sanojen myötä tuntui kuplivan sisällään. Oikeastaan hänen olisi tehnyt mieli huutaa, mutta todennäköisesti se olisi vain saanut Ferguksenkin yltymään uudestaan ja sitten heillä olisi ollut uusi kuorohuudanta käsillä. ”Etkä sinä voi sättiä Rafea minun päätöksistäni. Tiedäthän sinä, että hän nyt ei vain voi minulle mitään”, moitti hieman huvittuneella äänellä, Rafe-parka, toinen ei tosiaankaan mahtanut hänelle yhtään mitään. Olisi toki fyysisillä ominaisuuksillaan peitonnut hänet mennen tullen ja palatessa, mutta ei toinen halunnut mennä häneen koskemaan.


// Hahahahaha, kuninkaan uudet kasvot :DD No, sillä onkin tommonen hullu eukko, niin minkäs teet //
Eleonora
" En ole nainen, en yhtään mitään. Kidutettu eläin häkissään. Jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut"
PMMP-Joku raja
Thea
"Nuuhkin tuomet. Taivutan kaulaa. Edessäsi nauran"
Scandinavian Music Group-Näin minä vihellän matkallani
Dagny
"Sinä olit ukonlintu, outolintu. Lapin tuiman tuntureilta. Kuningatar germaaninen."
Olavi Uusivirta-Ukonlintu ja Virvaliekki
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ti Kesä 07, 2016 2:37

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

Pieni ohi kiitävä vilkaisu viivähti Theassa, tuon pyytäessä anteeksi lyömisestä. "Kai minä sen ansaitsit." Fergus totesi, mutta kuulosti edelleen hieman mököttävältä. Nainen ryhtyi selittämään kiivastumistaan ja sitä kuinka osasi kyllä huolehtia itsestään ja jyvästä. Neito huomautti myös kuinka miehenkin täytyi ymmärtää, ettei neito ollut tullut tänne kahlittavaksi. Tietenkin Fergus sen tiesi ja ymmärsi, mutta korkean patsaan päällä kiikkuminen oli tuntunut niin järettömältä tempaukselta, että hän oli viimein kuohunut yli.
Pieni tuhahdus pääsi, kun Thea kielsi häntä olemasta niin tiukka Rafelle. Hän tosiaan oli purkanut kiukkuaan poikaan ja osittain Aceenkin. Hänen pitäisi korvata se kaksikolle jotenkin.

"Olen vain huolissani." Fergus lopulta totesi kääntäen päänsä nyt Thean puoleen ja vaivanloisesti kurja katse pakotettiin kohtaamaan naisen oma. "Olen ollut vain kireänä. En... En tiedä kuinka ollaan isä." Mies yritti selittää, puristaen käsinojalla lepäävät kädet nyrkkiin. "Toki Cole on ollut hyvänä harjoituksena... mutta sellainen pieni lapsi, joka ei ole edes vielä syntynyt. En pysty edes hankimaan sinulle terveellistä ravintoa... ja tämä temppelikin, se on talvella kylmä ja kolkko luola." Fergus nyt purki huoliaan, kuulostaen selvästi pelokkaalta ja se jos mikä oli susimiehelle harvinaista.
"Ja sitten sinä ja villi luonteesi, tuolla lailla kiipeily... se tuntui vain työntävän minut laidan yli." Fergus joutui puremaan hammastaan. "En minä tarkoittanut huutaa, taikka nimitellä... anteeksi."

//No niinpä :D //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 723

Liittynyt: Ma Heinä 20, 2015 10:28

Viesti Ti Kesä 07, 2016 2:52

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

Tuhahtelu ja hiljaisuus oli saada Thean kiihtymään aivan tyystin, ärtymään uudelleen uuteen vauhtiin. Eikö toisella tosiaan ollut muuta sanottavaa tai reagoitavaa kuin umpimielinen mökötys? Kulmat rypistyivät ja vartalo jännittyi siinä susimiehen sylissä. Sentään oli mutissut vastauksen hänen anteeksipyyntöönsä, kai saavutus sekin. Ärtymys kuitenkin haihtui, kun mies viimein avasi suunsa ja kertoi olevansa huolissaan. Myös toisen surkea olemus ja katse tuntui puhuvan puolestaan, nainen tunsi sydämensä jättävän lyönnin väliin. Oliko hän todella onnistunut ajamaan toisen noin kurjaan tilanteeseen omalla olemuksellaan?

”Hei…”, toppuutteli miehen itsesyytöksiä pehmeällä äänellä ja kohotti kämmenensä lepäämään toisen poskille, kumartui suutelemaan lämmintä otsaa. ”Ihmiset on sitkeitä, minähän elän ja synnytän vaikka pelkkää puunkuorta pureskelemalla”, vakuutteli hymähtäen, oli kovin suloista että mies tosiaan oli ajatellut noin paljon hänen ja jyvän hyvinvointia. Tottahan oli, että hän kaipasi monipuolisempaa ruokavaliota ja oli kenties hieman hoikistunutkin nykyisellä dieetillä, mutta ei hänessä mitään vakavia puutoksen merkkejä ollut – ei ollenkaan. ”Ja talvellahan sinä pidät minut lämpimänä. Et pääse edes metsästämään, kun joudut sutena makaamaan sängyssämme ja minä voin kääriytyä villoihisi”, hymisi Ferguksen otsaa vasten ja antoi käsiensä liukua toisen hartioille. Nojautui hieman kauemmas, kun mies pyysi häneltä anteeksi kiivastumistaan. Nyt olisi ehkä hyvä hetki pyytää myös anteeksi omaa ajattelemattomuuttaan, olihan patsaalle kiipeämisessä muitakin syitä kuin pelkästään viaton patsaan kasvojen puhdistaminen. ”En minä loukkaantunut, ainakaan kovasti”, vakuutteli hymyillen ja räpsäytti silmiään, oli erityisen hankalaa myöntää olleensa itsekin ajattelematon. ”Ja enkä minäkään ehkä ihan järkevästi ajatellut. Anteeksi, että ärsytin sinua tahallani”, noniin, sen sanominen tuntui yllättävänkin hyvältä. Ei ollenkaan niin hankalalta kuin alun perin oli ajatellut. ”Sinusta tulee hyvä isä, älä huoli”, sanat lausuttiin hellästi ja ne olivat täynnä rakkautta, suukotti miehen poskea vakuudeksi.

”Ja hei, se ruokahomma on nopeasti korjattu. Olen ajatellut, että voisimme hankkia hevosen tai kaksi ja voin aina silloin tällöin ratsastaa johonkin kylään hakemaan tarvitsemiani ruokia. Katselin tänään jo tuota karttaakin, matkan ei pitäisi olla ratsain edes kovin pitkä. Ja ainahan voin vaikka yöpyä tavernassa”, puhui innostuneeseen sävyyn, kuin pikkulapsi joka oli juuri keksinyt maailman parhaimman idean.
Eleonora
" En ole nainen, en yhtään mitään. Kidutettu eläin häkissään. Jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut"
PMMP-Joku raja
Thea
"Nuuhkin tuomet. Taivutan kaulaa. Edessäsi nauran"
Scandinavian Music Group-Näin minä vihellän matkallani
Dagny
"Sinä olit ukonlintu, outolintu. Lapin tuiman tuntureilta. Kuningatar germaaninen."
Olavi Uusivirta-Ukonlintu ja Virvaliekki
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ti Kesä 07, 2016 3:40

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

Fergus hengitti syvään tuntiessaan pidättäneen miltei henkeään siinä pelkoja ja huoliaan ääneen kertoessa. Kurja katse tuijotti naista joka kävi suukottamaan lohdullisesti hänen otsaansa. Thea vielä vakuutteli kuinka sitkeitä ihmiset olivat, kyllähän sanat vähän piristivät miestä, mutta kyllä he molemmat tiesivät eittei puunkuorta pureskelemalla kukaan selviäisi.
Nainen todellakin yritti kohentaa miehen mieltä lämpimillä ajatuksilla, talvisten päivien lämmitelystä suden villoihin kääriytymällä. Ajatus oli sydäntä lämmittävä ja kyllä kai nainen ilman häntä pärjäisi ne muutamat metsästys reissut, sitkeäksihän tuo rotuaan oli ylistänyt. Ehkä Fergus todella ajatteli asioita turhan mutkikkaasti.

Theakin pyysi nyt anteeksi hölmöä käytöstään, ehkä sen myötä nainen ajattelisi tulevaisuudessa paremmin ennen kuin lähtisi patsaita pitkin kiipeilemään ja toisaalta kyllähän se muutenkin kävisi vaikeaksi isomman vatsan kanssa, kunhan jyvä siitä kehittyisi.
"Toivottavasti harkinta kykysi toimii." Fergus totesi Thean vakuutellessa kuinka hyvä isä hänestä tulisi. Kyllä mies itsekin siihen pyrki, itseluottamus oli kuitenkin viimeaikoina asiaa murehtiessa alentunut runsaasti. Hän aina rehvasteli kyvyillään, mutta ensikertaa oli mies joutunut kohtaamaan epävarmuuden kanssa. Se oli jotain varsin pelottavaa ja uutta Ferguksen kohdalla.

"Sinällään ihan hyvä idea, mutta hevoset eivät varsin pysty rentoutumaan susien lähettyvillä ja noh... ne kyllä ovat paremmissa suissa ensimmäisen täydenkuun jälkeen." Fergus huomautti Thean ehdotukseen hevosten hankinnasta. "Ja täydestäkuusta puheen ollen. Olen päättänyt että vien sinut ja jyvän joka täysikuu sille myllylle. En voi kahlita itseäni ja laumaani, se tekee meistä entistä hullumpia ja kahleisiin ei ole luottamista, se on käynyt jo selväksi." Mies totesi, kohottaen kätensä naisen poskelle, silittäen sitä hellästi peukalollaan. "Anteeksi että olen tehnyt elämästäsi niin vaikeaa."
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 723

Liittynyt: Ma Heinä 20, 2015 10:28

Viesti Ti Kesä 07, 2016 6:02

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

"Ei minun harkintakykyni toimi koskaan, kun on sinusta kyse", hymähti ja pyöräytti silmiään. Se oli kyllä totta, mutta eipä hän nyt muutenkaan ollut kovin tunnettu hyvästä harkintakyvystään, joten pelkästään Fergusta siitä ei voisi syyttää. Oli outoa nähdä mies näin lyödyn näköisenä, ikään kuin olisi vanhentunutkin vuosia ihan muutamassa hetkessä. Kaiketi vasta nyt todella ymmärsi, että mitä kaikkea mies harteillaan kantoi. Tai luuli ymmärtävänsä. Ehkä, jos hän olisi ihmissusi... Ei, ei hän aikonut siihen ryhtyä. Ei ainakaan ennen jyvän syntymää. "Harmi, hevonen olisi kyllä kiva", huokaisi, mutta ei ollenkaan niin pahoillaan kuin sanat saattoivat antaa ymmärtää. Kyllähän toinen puhui totta, ne tuskin olisivat kovin pitkäikäisiä lemmikkejä.

Painoi poskeaan miehen peukaloa vasten ja sulki hetkeksi silmänsä, huokaisi ja tunsi rentouden hiipivän jäseniinsä kuin varkain. "Hmm... No, en minäkään sinun elämääsi ole varsinaisesti helpottanut", hymähti ja raotti silmiään. Ajatus täydenkuunyöstä yksin myllyssä tuntui hieman epämiellyttävältä, olisi ennemmin yöpynyt jossain kylänpahaisessa. Jossain jossa olisi muitakin ihmisiä ja tarvittaessa turvaakin. Myllyssä hän olisi sen varassa, että sinne ei todennäköisesti eksyisi kukaan. Ja toisaalta, mistä hän tiesi vaikka se punapää pyörisi lähettyvillä murhanhimoisine ajatuksineen - täydenkuun yönä Ferguskaan ei olisi hänen turvanaan.

"No, jos minun täytyy olla yksin Myllyssä, niin sinun täytyy opettaa minua painimaan", iski silmää miehelleen, yrittäen keventää synkäksi käynyttä tunnelmaa.

//Eihän ne osaa tapella :D //
Eleonora
" En ole nainen, en yhtään mitään. Kidutettu eläin häkissään. Jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut"
PMMP-Joku raja
Thea
"Nuuhkin tuomet. Taivutan kaulaa. Edessäsi nauran"
Scandinavian Music Group-Näin minä vihellän matkallani
Dagny
"Sinä olit ukonlintu, outolintu. Lapin tuiman tuntureilta. Kuningatar germaaninen."
Olavi Uusivirta-Ukonlintu ja Virvaliekki
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ti Kesä 07, 2016 6:23

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

"No on se helpompi kuin sinun. Oletko katsonut ympärillesi, elät neljän ihmissusimiehen keskellä" Fergus hymähti Thean toteamiselle miehenkin elämästä, ettei se ollut yhtään helpompi mitä naisen. Käsi valui sivelemään naisen kaulan sivua, kun tuo yritti parantaa tunnelmaa, puhui painin harjoittelemisesta. Susimiehen katse kapeni hetkellisesti. "Eeeehkä on sitten parempi, että menet johonkin lähikylään korkeiden muurien taakse." Mies nyt tajusi, ettei nainen olisi niinkään turvassa yksin keskellä metsää. Kunhan vain kukaan ei kylässä naista tunnistaisi, ties kuinka suuri vaikutus valta naisen perheellä oli levittää tyttären katoamisesta sanaa.

Hetken Fergus katseli siinä Theaa sylissään ja silitteli tuon kaulan sivua mietteissään. "Nousetko?" Mies yllättäen pyysi, hän halusi tehdä jotakin, näin kunnollisena anteeksi pyyntönä ja jos neito nousi pyysi mies tuota odottamaan siinä ja kielsipä siinä samalla kiipeämästä minnekkään.

//No ei, ihme nynnyt :'D //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 723

Liittynyt: Ma Heinä 20, 2015 10:28

Viesti Ti Kesä 07, 2016 7:52

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

Tosiaan, hän ei ollut ajatellut asiaa tältä kantilta. Jotenkin oli vain hyvin tyytyväinen siihen, että punapäinen nainen ei ollut enää kuvioissa, kai neljä miestä voitti yhden murhanhimoisen naisen mennen, tullen ja palatessa. Helpostikin. Mutta oikeastaan, nyt kun Fergus muotoili sanansa noin, niin kyllä hän jonkinlaisen palkinnon voisi ansaita kestävyydestään. Taivutti kaulaansa, merkkinä siitä että tuo kaulan sively tuntui oikein miellyttävältä. Hyvä, että ei komentanut toista jatkamaan, kun käden liike kaulalla päättyi.

"Kylä kuulostaa paremmalta", myönteli miehen sanoja mielellään, tekisi hyvää päästä välillä katselemaan kylien vilinää ympärillään. Ehkä voisi istua jossain majatalossa, tai ostaa jotain tarpeellista. Tai vaikka molempia. Ja jos he suosisivat puolueettomia kyliä, niin tuskin hänen vanhempiensa vaikutusvalta sinne kovin pian kerkeäisi. Ainakaan vielä seuraavaksi täydeksikuuksi.

Thea ojensi varttaan Ferguksen katseen alla, keikisteli sen mitä nyt tässä asennossa pystyi. Hän vielä mielellään esittelisi vartalonsa kaaria, kun niitä oli. Pian hän olisi vain yhtä pyöreää vatsaa, eikä sen kanssa kyllä tekisi mieli keikistellä. Yllättävä pyyntö sai naisen ensin aukaisemaan suunsa kieltätyäkseen pyynnöstä, mutta päättikin päästää miehen ujuttautumaan altaan, otti käsillään ja jaloillaan tukea käsinojista, notkisti selkänsä eräänlaiseen siltaan. Asettui sitten takaisin pokkittaiseen asentoonsa lämpimän taljan päälle, heilutteli jalkojaan jotka roikkuivat nyt käsinojan yli. "Mitä sinä suunnittelet?", kohotti toista kulmaansa uteliaana.
Eleonora
" En ole nainen, en yhtään mitään. Kidutettu eläin häkissään. Jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut"
PMMP-Joku raja
Thea
"Nuuhkin tuomet. Taivutan kaulaa. Edessäsi nauran"
Scandinavian Music Group-Näin minä vihellän matkallani
Dagny
"Sinä olit ukonlintu, outolintu. Lapin tuiman tuntureilta. Kuningatar germaaninen."
Olavi Uusivirta-Ukonlintu ja Virvaliekki
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ti Kesä 07, 2016 8:28

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

Kyllä Fergus oli pistänyt Thean pienet viehkeät keikistelyt merkille, mutta niille olisi aikansa ja paikkansa myöhemmin. "Näet kohta." Mies vastasi naiselle, pienen hymyn kareen noustessa huulille ensimmäistä kertaa sen tappelun jälkeen. Susimies nyt kiiruhti patsaiden takaiseen käytävää ja sitä pitkin aina keittiöön asti. Ace ja Rafe olivat asettuneet yhden pöydän ääreen selvästi pysyäkseen poissa alfan jaloista. Mies oli aikessa viilettää ohitse, mutta itsetunto kolkutti takaraivossa ja pakko miehen oli pysähtyä. "Äh...krhm..." Fergus rykäisi hieman vaivaantuneena, ei hän ennen ollut kaksikolta pyytänyt anteeksi. Miehet käänsivät katseensa alfaan, joka nyt raapi takaraivoaan. "Tuota... Minun ei olisi pitänyt huutaa teille, anteeksi jätkät." Fergus pahoitteli, saaden pitkät katseen, mutta pian miehet nousivat pöydän äärestä ja astelivat alfansa eteen. "Mitäs pienistä... herra alfa." Ace hymähti, taputellen Fergusta olalle. "Ei sinun tarvitse, se oli vain höyryn päästelyä." Mies murahti, vilkaisten sitten Rafen puoleen. "Ei se mitään, uskon että sinulla on hankalaa." Nuorukainen vastasi pienen hymyn kanssa. "Ääh ja paskat ole!" Fergus julisti nyt virneen kera. Anteeksi pyytely tosiaan oli jotenkin vapauttavaa ja toi hyvän mielen.
"Mutta, tarvitsen apuanne kaverit... Missä muuten Cole on?" Fergus aloitti, nostaen kätensä molempien harteille, mutta tajusi nyt nuorimaan puuttuvan. "Hän jäi telmimään itsekseen pihalle, haenko hänet?" Ace ehdotti, mutta alfa puisteli päätään. "Äh antaa pennun leikkiä." Alfa vastasi, nyt oli aikuisten asioista muutenkin kyse. "Mutta missä sinä apua tarvit." Ace lisäsi. "Menkää saliin, selitän siellä." Fergus vastasi, ennen kuin jatkoi matkaansa keittiöstä makuukamareiden käytävää, eikä kumpikaan kaksikosta ennättänyt kyselemään sen enempää.

Susimies pääsi hänen ja Thean yhteiseen huoneeseen ja ryhtyi sitten viskomaan tyynyjä ja taljoja pois vuoteelta, päästäkseen käsiksi valkeaan lakanaan. Olihan se iän haurastama, hieman repaleinen helmasta, mutta pääasia oli että se oli valkea. Mies nyt lähtikin kiiruhtamaan takaisin salia kohti lakana mukanaan.
Sillä aikaa oli Ace ja Rafe päässeet saliin. "Mitä Fergus suunnittelee?" Ace nyt kysyi Thealta, kun alfalta ei ollut sen suurempia selityksiä tullut. Pian Fergus porhalsi patsaiden takaa, siihen kolmikon vierelle. Pyytäen Theaa nousemaan tuolista ylös, jos tuo vielä siinä istui ja tarttui sitten Acea hartioista asettaen tuon tuolin eteen. Rafekin passitettiin siihen sivummalle haltian viereen, kun taas Theaa hän otti käsistä ja veti vastakkain häneen, niin että he seisoivat yhdessä Acen edessä. "Fergus?" Kummasteluksihan se meni, varsinkin kun alfa nyt avasi lakanan ja asetti sen Thean hiusten päälle kuin kaavuksi. "Vilhki meidät Ace." Fergus nyt pyysi, saaden haltian kuin nuorimmankin naamat venähtämään. "Mi-- Fergus, en minä ole pappi!" Ace henkäisi. "Ei se mitään, sepitä vain jotain." Mies patisteli, kääntäen sitten katseensa Theaan ja tarttui tuota sitten käsistä. "Tuskin tämä niin satumaista on mitä naiset yleensä uneksivat, mutta ajattelin... että kyllä tämä täytyy käydä läpi."
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 723

Liittynyt: Ma Heinä 20, 2015 10:28

Viesti Ti Kesä 07, 2016 10:04

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

Miten toinen osasikaan olla välillä niin salaperäinen, ei Thea osannut arvata ollenkaan että mistä lieni kyse miehen paikalta häipymisessä. Niinpä nainen jäi paikoilleen odottamaan, että mitä tuleman piti. Heilutteli siinä sääriään ja venytteli käsivarsiaan, sekä niskaa. Jonkun ajan päästä Ace ja Rafe tulivat hämillisen näköisinä saliin, ja soivat huomionsa naiseen. Thea kohautti olkiaan vastaukseksi kysymykseen, hän ei todellakaan tiennyt mitä mies suunnitteli. "Tiedän yhtä vähän kuin tekin, mutta minulla on tunne että se selviää pian", hymähti kuullessaan miehen askeleet käytävässä. Eikä tosiaan mennyt kauaa, kun toinen oli jo takaisin heidän luonaan. Naisen katse viivähti lakanassa, mutta ei ehtinyt sen tarkoitusta tarkemmin pohtimaan kun häntä jo pyydettiin nousemaan. Thea tekikin niin kuin pyydettiin.

Katseli kuinka Fergus asetteli Acen ja Rafen paikoilleen ja tarttui sitten hänen käsiinsä, vetäen heidät vastakkain Acen eteen. Nyt Thean ei tarvinnut enää ihmetellä lakanan tarkoitusta ja kujeileva hymy piirtyi huulilleen, kun lakanalla hunnutettiin mustat hiukset. "Älä välitä Ace, en minä koskaan ole niin virallisten seremonioiden perään ollut. Ja minun tapauksessani valkoinen huntu on totuuden salailua, joten jos minä voin kantaa valkoista niin sinä voit ottaa kunnian meidän vihkimisestä", vakuutteli heti Ferguksen sanojen perään. Valkoinen värihän oli puhtauden ja neitseellisyyden väri, hänen puhtaudesta ei ollut kyllä enää piiruakaan jäljellä - mutta ainahan voisi olla mukavaa eläytyä punastelevan neitsyt morsion asemaan.

Eikä siihen ollut edes hankala eläytyä, sillä Ferguksen siirtäessä huomionsa takaisin häneen, tunsi Thea olonsa ujoksi ja tilanteenkin jotenkin kovin viralliseksi, tärkeäksi. "Tämä on oikein hyvä, jos olisin uneksinut häistä, niin olisi olleet juuri tällaiset", vakuutteli hymyillen ja meinasi ojentautua suutelemaan miehen huulia, mutta perääntyi viime hetkellä. Ei ennen Acen ammenta. Puristi miehen käsiä pienen jännityksen vallassa, huvittavaa miten saattaikin tuntea olonsa näin... Morsiammeksi.
Eleonora
" En ole nainen, en yhtään mitään. Kidutettu eläin häkissään. Jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut"
PMMP-Joku raja
Thea
"Nuuhkin tuomet. Taivutan kaulaa. Edessäsi nauran"
Scandinavian Music Group-Näin minä vihellän matkallani
Dagny
"Sinä olit ukonlintu, outolintu. Lapin tuiman tuntureilta. Kuningatar germaaninen."
Olavi Uusivirta-Ukonlintu ja Virvaliekki
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ti Kesä 07, 2016 10:46

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

Ace näytti menevän hämilleen, kun itse morsian häntä rohkaisi vihkijän virkaan. Se oli varsin hupaisaa, haltiaa kun näki harvoin noin vaivaantuneena. "Hmh, no hyvä on, jos te kerran minulle sen kunnian suotte." Ace lopulta hymähti, mutta joutui hiljentymään hetkeksi mietteisiinsä. Ei mies itse mikään kristitty ollut tai pahemmin muunkaan uskon alla kulkeva mies, joten tälläisen seremonian pitäminen oli varsin vaikeaa ja vieläpä näin yllättäen. Tämän huomatessaan Rafe kääntyi toverinsa puoleen ja kuiskasi hiljaa jotain. "Ah... tietenkin." Haltia totesi hymähtäen. "Ollemme kerääntyneet tänne temppelimme katon alle ja arvokkaan susijumalattaren patsaan eteen juhlistamaan uuden pariskunnan vihkimistä." Haltia aloitti, Rafen selvästi ohjeistaessa miestä hieman lisää. Olisihan se ollut helpompaa pistää Rafe vihkijän virkaan kun tuo näistä asioista tiesi, mutta tuskin nuorukainen olisi saanut sanaa suustaan.

"Fergus, tahdotko ottaa Thean vaimoksesi ja rakastaa häntä niin myötä kuin vastoin käymisissä, kunnes kuolema teidät erottaa?" Ace kysyi, kääntäen katseensa alfaansa. "Tahdon." Fergus vastasi hymyn kaartuessa iloisena hänen arpisille kasvoilleen. Olihan koko idea aluksi tuntunut miehestä hieman hölmöltä, mutta näin itse tilantteessa seistessään, tuntui se niin tärkeältä ja sitovalta. Tämä tiukentaisi heidän välejään rikkomattomaksi.
"Thea, tahdotko ottaa Ferguksen, alfamme, mieheksesi ja ryhtyä hänen alfaanaaraakseen ja rakastaa häntä niin myötä kuin vastoin käymisissä, kunnes kuolema teidät erottaa?"Ace kääntyi Then puoleen tehden naiselle tarkoitetusta kysymyksestä hieman merkittävämmän. Haltia sai Fergukselta hyväksyvän silmäyksen, oikein hyvä lisä.

//Söpöö x3 <3 //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 723

Liittynyt: Ma Heinä 20, 2015 10:28

Viesti Ti Kesä 07, 2016 11:01

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

Thea vilkaisi kaksikkoa, joista selvästi nuorempi toimi kuiskaajana ja vanhempi sitten puhemiehenä – tämähän kävi aivan hyvin näin. Nainen hymyili hetken kannustavaa hymyä, mutta kääntäessään huomionsa takaisin tulevaan puolisoonsa, muuttui hymy odottavaksi ja jännittyneeksi. Käsittämätöntä, miten tämä hupsu tekemällä tehty seremonia ilman mitään virallisia todistuksia, tai todistajia ja kaikkea muuta hulinaa, mutta silti sen merkitystä ei kyennyt sanoin kuvailemaan. Ikään kuin he todella, siinä toisiaan käsistä pidellessään ja silmiin katsellessaan, olisivat lupautuneet toisilleen kaikkien mahdollisien tuomioistuimien edessä – ja ennen kaikkea toistensa edessä. Ferguksen lausuessa myöntävän vastauksensa varmasti ja rauhallisena, oli Thea vinkaista ihan vain pelkkää mielihyväänsä ja iloaan. Ei kuitenkaan vinkaissut, mutta huulensa värähtivät joko liikutusta tai tuota tilanteen tuomaa lämmintä oloa. Ehkä kumpaakin.

Hänen kysymyksensä sisälsikin hieman enemmän kaikenlaisia sävyjä, mikä ehkä olikin tarkoituksenmukaista sillä loppujen lopuksihan hänen elämänsä todella muuttui tästä hetkestä. Tai, no, olihan se muuttunut viikko sitten. Tai oikeastaan jo silloin, kun tapasi Ferguksen ensimmäisen kerran, kun tajusi kantavansa heidän lastaan. ”Tahdon”, lausui varmalla äänellä, laskematta katsettaan miehen silmistä ja puristaen toisen kämmeniä käsissään. Huulet sulivat hymyyn ja malttamattomana vilkaisi Acea, että joko toinen voisi tehdä julistuksensa ja antaa luvan ensisuudelmalle puolisoina. Tuntuisikohan se eriltä? Hurjaa miten päivä saattoi muuttua näin, huonosta parempaan. Täydelliseen. No, kerrankin näin päin.


// awwww <3 //
Eleonora
" En ole nainen, en yhtään mitään. Kidutettu eläin häkissään. Jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut"
PMMP-Joku raja
Thea
"Nuuhkin tuomet. Taivutan kaulaa. Edessäsi nauran"
Scandinavian Music Group-Näin minä vihellän matkallani
Dagny
"Sinä olit ukonlintu, outolintu. Lapin tuiman tuntureilta. Kuningatar germaaninen."
Olavi Uusivirta-Ukonlintu ja Virvaliekki
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ti Kesä 07, 2016 11:22

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

Fergus tiukensi hellästi otettaan Thean käsistä, kun sai kuunnella vuorostaan naisen sanovan sen maagisen sanan. Seuraavaa virttä Rafenkaan ei tarvinnut Acelle kuiskata, joka hymyilikin tyytyväisenä kaksikon edessä, varsinkin kun morsian vaikutti malttamattomalta. "Täten julistan teidät aviopuolisoiksi... Voitte suudella morsianta." Ace julisti.
Fergus hymähti hiljaa toverinsa kiusaavalle paussille, jonka tuo lauseensa väliin oli pistänyt. Mutta ei antanut sen haitata, kun kumartui nyt suutelemaan vasta vihittyä vaimoaan, jonka oli itse koristanut valkeaan lakanaan. Näin tilanteen ollessa herkkä, sitä suudelmakin oli. Se ei hosunut taikka janonnut liiallisuuksia, mutta vaihvihkaa susimies livautti väliin pienen näykkäisyn hampaillaan, ennen kuin kiusallaan perääntyikin sen päätteeksi.

Rafe taputti iso hymy huulillaan, johon Acekin yhtyi mukaan. "Kelpasiko?" Haltia kysyi hymähtäen. "Eiköhän." Fergus vastasi, mutta ei malttanut riistää katsettaan tuoreesta vaimostaan. Toki olihan hän kutsunut naista vaimokseen sen viikon ajan, mutta siitä oli uupunut se jokin tärkeys. Nyt hänellä olisi jotain muisteltavaa aina kun kutsuisi Theaa vaimokseen, hassua miten yhdellä sanalla oli niin paljon tunneasrvoa.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 723

Liittynyt: Ma Heinä 20, 2015 10:28

Viesti Ti Kesä 07, 2016 11:32

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

Virsi kyllä kruunasi kaiken, mutta Thea olisi jo mielellään unohtanut tuon kauniin laulun ja siirtynyt siihen tärkeimpään. Tai ainakin toiseksi tärkeimpään. Kiltisti kuitenkin odotteli, osaamatta kuitenkaan yhtyä lauluun ja katseli arpista miestään edessään. Aviomiestään, puolisoaan. Sen ajatteleminen nostatti kainon punan poskipäille, mikä puolestaan sai naisen hykertelemään huvittuneisuuden ja liikutuksen välimaastossa. Kaikista maailman ihmisistä ja morsiamista hän oli se, joka punastui. Kukapa olisi uskonut? Ei hän ainakaan. Viimein ne odotetut, seremonian päättävät sanat ja Ferguksen tutut huulet saivat painua hänen omiaan vasten. Herkkä suudelma oli, ainakin naisen puolelta, varsin tunteikas ja yhtälailla hellä kuin miehenkin huulilta. Mitä nyt toisen tarjoilema näykkäisy sai vatsanpohjan kierähtämään kerran ympäri ja miehen perääntyessä Thea puraisikin alahuultaan, yritti koota itseään että ei aivan näyttäisi niin puulla päähän lyödyltä.

”Se oli oikein hyvä”, Theakin kehui Acen udellessa, että kuinka lie oli onnistunut. Thea sentään malttoi vilkaista miestä, mutta pian katseensa palasi takaisin tuohon punaiseen katseeseen. Ei voinut oikein vieläkään uskoa todeksi tätä koko tilannetta, saati tämän kaiken kouriin tuntuvuutta. Ei olisi koskaan uskonut, että pistää näin paljon painoarvoa yhdelle pienelle sanalle kuin nyt oli pistänyt. Mutta ehkä se oli kohtalo, tai jonkun suuremman johdatuksen tuotosta – kukapa tietää? Mutta eipä hänestä ollut sitä vastaan taistelemaankaan, eikä edes halunnut. Kyllähän hän muisti kuinka onnettomaksi se oli hänet tehnyt kuukausia takaperin. ”Rakastan sinua, aviomieheni”, lausui sanat kuiskaten, joutui räpsäyttämään ripsiään jotta ei olisi alkanut aivan vetistelemään. Silti pieni kuriton, liikutuksesta ja onnesta kielivä kyynel vierähti silmäkulmasta aina poskelle saakka. Kohti suupieltä, jonne se sitten hajosi ja levisi huulten väliin.
Eleonora
" En ole nainen, en yhtään mitään. Kidutettu eläin häkissään. Jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut"
PMMP-Joku raja
Thea
"Nuuhkin tuomet. Taivutan kaulaa. Edessäsi nauran"
Scandinavian Music Group-Näin minä vihellän matkallani
Dagny
"Sinä olit ukonlintu, outolintu. Lapin tuiman tuntureilta. Kuningatar germaaninen."
Olavi Uusivirta-Ukonlintu ja Virvaliekki
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ke Kesä 08, 2016 9:16

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

Ace ja Rafe vilkaisivat toisiaan huvittuneina, kun tuore aviopari siinä tuijottivat toisiaan. Fergus oli näkevinään säväyksen punaa naisen maitokahvin värisillä poskilla, se oli varsin harvinainen näky, mutta ehkä se johtui tästä harvinaisesta tilanteesta. Hiljainen tyytyväinen hymähdys kävi, kun kuuli Thean hiljaiset sanat ja näytti lisääkin harvinaisuuksia putkahtaa pinnalle, liikutuksen pieni kyynel vierähti neidon poskea pitkin alas. "Ja minä rakastan sinua, aviovaimoni." Susimies kuiskasi takaisin, kohottaen kätensä Thean kasvoja kohti ja pyyhkäisi peukanollaan tuota pientä kyyneleen jättämää vanaa.

"Pojat...Eikö teillä ollut saalis nyljettävänä?" Fergus kysyi nyt, kuullen hiljaisen tyrskähdyksen Rafen suunasta. "Niin taisi olla." Ace hymähti, kyllä kai he voisivat suoda vasta naineille hieman rauhaa. Kaksikko lähti ulko-ovia kohti, onneksi nuo olivat napanneet välineet varustevöilleen aiemmin, ettei niitä tarvinnut kaksikkoa häiriköiden lähteä hakemaan.
Raskaiden ovien kalahtaessa kiinni, täytti hiljaisuus salin hetkellisesti. "Oliko ihan hölmö idea?" Fergus hymähti, laskien otteensa irti Thean käsistä, viedäkseen ne tuon lanteille ja vetäen tuon itseään vasten.
EdellinenSeuraava

Paluu Vuoret

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö