Kuka sinä olet minua määräilemään? / k18

Pohjoisessa sijaitsevat Kleth vuoret ovat kaukaa katsottuna komea näky. Ne kohoavat korkealle taivaisiin, eivät kuitenkaan niin korkealle mitä Mor vuoret. Lähemmäs päästessään saattaa huomata, että komea vuori on vaaroja täynnä. Toisin kuin Mor vuorilla, täällä on kuitenkin louhittu kallioon kunnollisia teitä ja koitettu tehdä matkamiesten tiestä mahdollisimman helppoa. Vuorelta ei löydy lohikäärmeitä pahemmin, mutta sen sijaan Klethin rinteitä asuttavat villieläimet. Niin pedot kuin vaarattomat vuohet.

Valvoja: Crimson

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään? / k18

ViestiKirjoittaja Wolga » 09 Kesä 2016, 19:34

Se olo, mikä hänet saavutti kun mies jättäytyi lähes liikkumattomaksi hänessä ja kumartui kiusaamaan hänen kaulansa ihoa, oli suorastaan piinaava. Kiusaava, ahdistava, kiihottava,… Jos hän vain vähän oli liikahtanut siinä oikeassa kulmassa ja paineessa, niin ainakin nainen olisi saavuttanut nautintonsa. Mutta vaikka hän yritti kiemurrella miehen alla, liikuttaa lantiotaan ja pieniä lihaksia lantiopohjassaan, ei onnistunut saamaan aikaan riittävää tunnetta. Se oli kiduttavaa, nautinto tuntui pakottavana tunteena hänen jännittyneessä alavartalossaan, ikään kuin se olisi vain odottanut lupaa päästää itsensä valloilleen. Ja vaikka Thea yritti antaa sen luvan, niin ei, ei,… Tunsi kiihtymyksensä kasvavan ja soperteli jotain sekavaa silmät puoliummessa, kiersi jalkansa miehen jalkojen ympärille – ikään kuin se olisi riittänyt käskemään toista tekemään tästä lopun.

Toisen kuiskattu, käheä sana sai naisen silmät rävähtämään auki ja vartalon jännittymään. Tai käsky kai se enemmän oli. Pitäisikö hänen anella, että mies huudattaisi häntä? Ei, ei tämän nyt ihan näin pitänyt mennä. Ei ollenkaan. Oli kuitenkin jo hetkeä aiemmin todennut, että ei saanut omalla liikehdinnällään kuppia kuin hieman läikähtämään, joten kiduttavan nautinnon purkaakseen hänellä ei kai loppujen lopuksi ollut muita vaihtoehtoja. ”Paholainen”, nurisi katkonaisella äänellä ja yritti vielä maanitella toista vartalonsa liikkeillä. Toisaalta, myös ajatus toisen egon pönkittämisestä anelemalla oli varsin kiihdyttävä, nostatti kuumuudesta kostunutta ihoa kananlihalle. Hetken miehen malttia koeteltuaan nainen avasi silmänsä ja haki katsekontaktia mieheensä. ”Anna minun huutaa”, katkonainen ääni todella sai anelevan sävyn ja silmiä räpsäytettiin, ”minä en enää kestä tätä”, jatkoi ollakseen riittävän vakuuttava. Nuolaisi alahuultaan.
Wolga
 

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään? / k18

ViestiKirjoittaja Janni » 09 Kesä 2016, 20:49

Oi kuinka Thea kiemurteli, tuo todella yritti härnätä häntä takaisin, maanitella jatkamaan. Toki se tiukkaa teki, mutta jääräpäisyys ei antanut myöten. Fergus kohosi takaisin käsivarsiensa varaan, jääden odottamaan käskyyn vastaamista. Vai oli hän paholainen? Kyllä kai se kuvasti häntä varsin hyvin muulloinkin kuin tällä hetkellä. Huohottaen edelleen Fergus kuunteli vaimonsa vaikerrusta ja anelua saada huutaa. Oih kyllä, kyllä hän antaisi... ihan kohta.
"Hyss..." Fergus hyssytteli, kun Thea ei meinannut kuulemma kestää, samalla mies kävi silittämässä tuon poskea hellyyttävästi. Tosin hellyys taisi hahtua varsin nopeasti, kun mies teki jälleen sen kiusaavan hitaan liikkeen lantiollaan vetäytyessään miltei ulos. Tosin Fergus saattoi tuntea kuinka nytkähteli jo itse varsin malttamattomasti ja paikkohan hänen oli työntyä takaisin. "Ah..!" Mieheltä karkasi matala äännähdys voimakkaan työnnön myötä.

He olivat kiusaanneet toisiaan jo tarpeeksi, aivan liiakseen, eikä mies enää kestänyt. Kuuma aalto pyyhkäisi vartalon yli Ferguksen työntäessä itseään niin syvälle Theaan kuin vain pystyi, tuntien vapauttavan tunteen sykähtelevän varsin räjähdymäisesti, eikä mies malttanut vielä lopettaa liikkeitään. Se oli tavallista pidempi vapautuminen mihin hän oli tottunut, hyvä ettei punainen katse sumentunut silkasta hyvästä olosta ja tehnyt tuntoaistia autuaan turraksi. "Ah... ha... haa... ngh... T..he..ah..." Fergus voihki vaimonsa nimeä.
Janni
 

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään? / k18

ViestiKirjoittaja Wolga » 09 Kesä 2016, 21:54

Hyssyttely ja posken silittäminen sai naisen voihkaisemaan epätoivoisesti, se oli ihanaa mutta ei vienyt häntä mihinkään ja se tuntui turhauttavalta. Ja kun mies viimein päätti vastata hänen aneluunsa, ei Thea paljoa muuta enää tarvinnut kun tosiaan, ei pelkästään Ferguksen pyynnöstä, ulisi ja ulvoi kun mielihyvä ja nautinto vei hänet mukanaan. Hetken Thean maailmassa ei ollut mitään järkeä, ei mitään muuta sisältöä kuin mies hänen yllään. Jostain verhon takaa saattoi kuulla toisen toistavan hänen nimeään, mutta ei siitä ehditty välittämään nyt. Kiersi säärensä miehen lantiolle ja painoi miestä itseään vasten miltein kouristuksenomaisesti, haluttomana laskemaan toista kauemmas itsestään. Tosin, kokemuksesta tiesi että loppujen lopuksi olisi paljon mukavampaa lojua vierekkäin, entä sisäkkäin, etenkin jos puhuttiin ihan pidemmästäkin jälkilevosta.

Ferguksen tyynnyttyä, nainen laski turrat jalkansa irti toisen ympäriltä ja hellästi näykkäisi miehen hartiaa. ”Kiitos”, virnisti kujeillen ja suukotti lämmintä, hieman nihkeän tuntoista ihoa. Huh, kuinkahan he selviäisivät hänen suuren mahansa ja sitten sen pienen käärön kanssa? Kaksi näinkin fyysistä, hyvässä ja pahassa. No, ehkä aika näyttäisi ja kenties näissä muutamissa kuukausissa tämä kuherruskausikin loppuisi, kuka tietää. Nyt se tosin tuntui hieman epätodennäköiseltä. ”Toivottavasti muut ymmärsivät olla ulkona”, Thea mutisi ja naurahti sanojensa perään, vaikka epäili että jossain määrin ihmissuden korvien täytyi kuulla myös sisältä kuuluvaa meteliä. No, jospa miehet olivat osanneet selittää pienelle pojalle, että mistä äänet lähtivät. Toisen ei kaiketi vielä olisi hyvä tietää mistään kukista ja mehiläisistä.
Wolga
 

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään? / k18

ViestiKirjoittaja Janni » 09 Kesä 2016, 22:15

Henkihän siinä miltei oli salpaantunut ja huohotus oli käynyt kiivaaksi. Raukeus valtasi kehon varsin nautinnolisesti, mutta siinä ohella tuli väsymyt. Lihakset tuntuivat protestoivat siitä liikunnasta mitä mies oli varsin kiivaalla tahdilla tehnyt, mutta kolotus tuntui oudolla tavalla hyvältä. Thean kiitos sai Ferguksen naurahtamaan ja painamaan varsin väsyneen suudelman naisen huulia vasten, ennen kuin pakotti kehonsa vetämään heidän yhteen sulaneet ruumiit irti toisistansa.
Viileys tuntui hikisellä iholla, kun Mies kellahti selälleen Thean vierelle. "Äh... murehdit liikaa." Fergus tuhahti hengityksensä lomasta naisen mutinoihin. "Ulvoit kauniisti. Olen hyvin, hyvin... tyytyväinen." Mies totesi huokausten syvään.

Pää kellahti sivulle, jotta mies saattoi nähdä naisen, jonka oli vasta nainut, kuin myös nainut näin fyysisestikin. Uupunut mutta varsin tyytyväinen hymy kaartui miehen kasvoille. "Kaulasi on kaunis." Mies kehui tarkoittaen lähinnä jälkiä mitä oli saanut aikaan ja nostipa kätensäkin päänsä vierelle sivelläkseen Thean kaulan sivua sormenpäillään. "Paras...pano...ikinä." Mies tavasi varsin muikean virneen kera. Kiitos taisi kuulua ihan Thealle itselleen ja tuon kiusoittelevalle leikille, johon mies oli lähtenyt mukaan varsin sokeana.
Janni
 

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään? / k18

ViestiKirjoittaja Wolga » 09 Kesä 2016, 22:33

Ferguksen vetäytyessä hänen päältään ja sisältään, nainen huokaisi sitä tyhjyyden tunnetta joka tosin nyt tuntui ihan miellyttävältäkin. Hiljalleen rauhoittuva hengitys kävi helpommaksi, kun rintakehä sai liikkua täysin vapaasti. Pudisti päätään miehen tuumiessa hänen huolehtivan liikaa, Thea ei olisi voinut olla enempää erimieltä – jos hän huolehtisi liikaa, ei hän olisi sänkykamari leikkeihin suostunut ensinkään. Toisaalta oli viehättävää kuinka luonnollisesti mies suhtautui tähän, kuin seksin nyt kuuluisikin olla äänekästä. Erityisesti hyvän seksin. Villikko oli pitänyt itseään aina erityisen avoimena ja vapaana persoonana, jota ei kahlinneet juuri mitkään soveliaisuuden säännöt ja silti oli huomannut olevansa tämän ihmissusilauman alfan rinnalla kuin siveyden sipuli konsanaan. Hymähti ajatukselleen, neitsytmorsianpa tosiaan. No, onneksi sekin sitten oltiin hoidettu pois päiväjärjestyksestä.

Tuhahti, kun toinen ihaili suunsa jättämiä jälkiä ja siveli hänen kaulaansa. Nainen rohkeni epäillä, että toistaiseksi punertavat ja kaiketi jossain välissä vähän muutakin sävyä saavat jäljet eivät olleet yhtään sen kauniimpia kuin koskaan ennenkään. ”Mikä sinua viehättää niissä?”, kysyi ja kallisti päätään, jotta saattoi antaa miehensä tutkia taideteostaan tarkemmin. Naurahti Ferguksen ylistykselle parhaasta panosta. ”Ja ajatella, me saimme naida parhaat panomme?”, virnuili ja pudisti päätään huvittuneena. Miten saattoikaan rakastaa tuota miestä näin paljon, että jopa huvittavalta kuulostavat kommentit saivat hänen sydänalassaan läikähtämään lämpimän tunteen?
Wolga
 

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään? / k18

ViestiKirjoittaja Janni » 09 Kesä 2016, 22:44

Fergus nyt soi pitemmän silmäyksen Thean kaulalle, kun tuo uteli mikä jäljissä oikein viehätti. "Se raakuus ja niiden eläimellinen merkitys." Mies totesi, sitähän hän oli puoliksi, eläin, joten ei ihme että eläimelliset vietit ja muut eläimelliset tuntemukset viehättivät.
"Hah, olemme varsin onnekkaita ilmeisesti... Vai mitä kohtalo höpinäitä tähän väliin pitäisi todeta?" Fergus naurahti Thean kommentiin. He kyllä olivat valinneet toisensa varsin oikein ja oli ehkä turan varhaista sanoa että tämä liitto kestäisi loppuun saakka, mutta kyllä mies vahvasti niin tunsi. Hän oli voimakkaampi alfauros, kun Thea oli hänen rinnallaan. Mikään ei häntä pysäyttäisi, kun hänellä oli joku jonka puolesta ja takia taistella.

"Mutta näin mitä paholaisiin tulee, kyllä sinä olet meistä se pahempi paholainen." Fergus virnisti, nostaen kätensä niskantaakse ja kahmaisi toisella kädellään naisen kainaloonsa. Olo oli edelleen hieman nihkeä ja limainen, mutta ei hän tässä kunnossa vielä jaksanut tehdä asialle mitään, vaikkakin ajatus astua jääkylmän putouksen alla tuntui varsin mukavalta.
Janni
 

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään? / k18

ViestiKirjoittaja Wolga » 10 Kesä 2016, 07:53

Eläimellistä ja raakaa, ehkä jotain sellaista vastausta hän oli odottanutkin. Joskin oli odottanut, että siihen olisi lisätty omistaminen, mutta näköjään hukkansa oli yllätyksiä täynnä. Thea sulki silmänsä ja vain hymisi jotain myöntävää vastaukseksi, olihan se kieltämättä vapauttavaa. Purra ja tulla purruksi, nautinnollista kipua kaiketi. Silitteli hajamielisesti vatsaansa, jonka pienoinen pyöristymä kutsui sormia tunnustelemaan kehonsa muutoksia. Ei Thea ollut aivan tottunut ajatukseen, että joidenkin kuukausien päästä ei tosiaan pystyisi toteuttamaan itseään - ainakaan fysiikkaa vaativissa suoritteissa. Ehkä hänen pitäisi hankkia maalaustarvikkeet, jos maalaaminen helpottaisi sitten, kun muuta ei voisi.

Raukeasti äännellen nainen painautui Ferguksen kylkeä vasten kun toinen hänet sinne veti. Olisi kyllä vaatinutkin kainalopaikkaa, jos sitä muuten ei olisi herunut. "Hah, mikä minusta tekee muka paholaisen?", kysyi kulmaansa kohottaen ja kääntyi vilkaisemaan miestään. Kyllä täytyy myöntää, että hän oli aika kiero ja päämäärätietoinen, toisinaan jopa kylmäkin. Mutta ei hän itseään aivan yhtä pahaksi laskenut kuin Ferguksen, hän ei ollut tappanut ketään. Niin... Paitsi sen yhden nuorukaisen, jonka huhuttiin hypänneen mereen 'jonkun naisen' vuoksi. Mutta sehän oli vain huhu, ei välttämättä mitään totuusperää ja vaikka olisikin ollut, ei hän sitä poikaa mereen kehottanut. Siirsi sormensa piirtelemään kuvioita miehen jo kuivahtaneelle iholle, tunnusteli sormenpäillään toisen arpia. "Kerro näistä", pyysi ja katsahti jälleen miestä vierellään, kuinka vähän hän tiesi miehestä jonka lasta kantoi.
Wolga
 

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään? / k18

ViestiKirjoittaja Janni » 10 Kesä 2016, 09:21

"Sait minut päättömästi suostumaan pikku leikkiisi, se oli varsin tuskallista. Pistää itse paholainen kiemusrelemaan, se jos mikä on pahemman paholaisen merkki." Fergus virnisti Thean kysymykseen, vaikka oikeastaan olihan totta että hän oli tehnyt elämänsä aikana ties minkälaista pahuutta ja tulisi varmasti tekemään niin jatkossa, mutta näin kiusoittelevassa mielessä Thea vei kyllä voiton.
Naista pidättelevä käsi siveli hiljaa tuon kylkeä, samalla kun nainen itse siveli hänen arpien rosoista ihoa. Mies silmäili toisen liikkeitä, samalla kun nautiskeli väsyneestä olostaan. Hengityskin oli viimein löytänyt tasaisemman rytmin.

"Hmh, hyvä jos muistan mistä niitä olen saanut." Mies hymähti naisen pyyntöön, mutta veti kätensä niskansa takaa ja osoitti yhtä arpea kyljessään. "Noh suurinosa on hopea aseista, kuten esimerkiksi tämä. Muistaakseeni hopea miekka. Taisi olla se outo petturi, joka vihaa minua varsin syvästi kun yritin häntä väkisin värvätä laumaani... ja ehkä siksi koska uhkasin hänen perhettään, mutta mitäs pienistä." Mies selosti. "Nuo taas ovat... hmm... Serkultani? Silloin kun elin meren tuolla puolen vanhan laumani keskuudessa, olimme nuoria ja telmimme turhankin innokkaasti." Fergus selosti näyttäen purema arpea käsivarressaan. "Näitä on ties mistä, vaikea pysyä laskuissa."

//The End? //
Janni
 

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään? / k18

ViestiKirjoittaja Wolga » 10 Kesä 2016, 13:19

Thea hymähti toisen sanoille, no, olihan hän kai pistänyt miehensä kohtalaisen koville. Sellaisella miellyttävällä tavalla sentään, eikä käynyt unohtaminen myöskään Ferguksen pikkukostoa ja hänen huudattamistaan. Joten kaiketi heidän pisteensä olivat tässä asiassa tasan.

Nainen kuunteli mielellään puolisonsa tasaantuvaa hengitystä ja puhetta, kun kertoili arpiensa alkuperistä. Tai ainakin niistä mistä muisti, tottahan oli että toisella oli lukemattomia arpia kehossaan kertomassa raisusti eletystä elämästä omaa tarinaansa. Theaa rosoiset jäljet puhuttelivat, kai hän piti karkeista muodoista ja eletystä elämästä jonka saattoi paljaalla silmällä nähdä. Hänen piireissään moisia jälkiä ei juuri arvostettu ja ikääntymistä vastaan taisteltiin kynsin ja hampain, kuluttava elämä oli rahvasta. Eikä kukaan edes ajatellut sitä seikkaa, että aatelisen elämä se vasta kuluttavaa olikin kaikkine etiketteineen ja kiillotettuine pintoineen, jos se ei vanhentanut niin ei mikään. Thea nautti nähdessään Ferguksen elämän muovaaman olemuksen, siinä ei ollut mitään konstailtua, se oli hyvin kaukana siitä hänen piiriensä pintakiillosta.

Huomaamattaan nainen vaipui rentoon raukeuteen ajatuksineen ja lopulta torkahti siihen miehensä kainaloon.

// the end :)//
Wolga
 

Edellinen

Paluu Vuoret

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron