Kuka sinä olet minua määräilemään? / k18

Pohjoisessa sijaitsevat Kleth vuoret ovat kaukaa katsottuna komea näky. Ne kohoavat korkealle taivaisiin, eivät kuitenkaan niin korkealle mitä Mor vuoret. Lähemmäs päästessään saattaa huomata, että komea vuori on vaaroja täynnä. Toisin kuin Mor vuorilla, täällä on kuitenkin louhittu kallioon kunnollisia teitä ja koitettu tehdä matkamiesten tiestä mahdollisimman helppoa. Vuorelta ei löydy lohikäärmeitä pahemmin, mutta sen sijaan Klethin rinteitä asuttavat villieläimet. Niin pedot kuin vaarattomat vuohet.

Valvoja: Crimson

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

ViestiKirjoittaja Wolga » 08 Kesä 2016, 10:08

Peukalon kosketus sai naisen naurahtamaan ja pyöräyttämään silmiään. ”Ajatella, sinä saat minut itkemään”, päivitteli pehmeällä äänellä, mutta ei laskenut katsettaan pois miehensä kasvoista. Toisen sanat hivelivät sielua kuin silkki, tuntuivat jotenkin vieläkin merkityksellisemmältä kuin koskaan aiemmin – olihan tämä ensimmäinen kerta aviopuolisoina. Aviopuoliso. Ehkä hänellä menisi aikaa tottua moiseen. Vilkaisi nyt miehiä, joita Fergus kehotti siirtymään muihin hommiin. Oliko hän todella alfanaaras? Olisiko hänellä oikeus pyytää näitä miehiä tekemään asioita ja olettaa, että toiset tekisivät kuten hän pyytäisi? Se vasta outoa olikin, eikä Thea aikonut moista oikeuttaan käyttää – kumma kyllä.

Hymyili vastaukseksi miehen kysymykseen ja otti tipuaskeleen toista kohden, jotta saattoi myötäillä Ferguksen vetoa hänen lanteiltaan. Kädet kiertyivät miehen niskaan ja hieraisi nenänpäätään miehen samaiseen. ”Hölmö ja täydellinen”, vastasi päätään nyökäyttäen, ”minä pidin ideastasi, itse en olisi keksinyt parempaa”, hymisi ja hautasi sitten kasvonsa hetkeksi miehen hartiaa vasten. Hengitti toisen metsäistä, tummaa tuoksua joka tuntui niin tutulta ja rauhoittavalta, olihan hän saanut jo useampana yönä toisen tuoksuun nukahtaa, mutta nyt se toi mukanaan myös kiihdyttävän väreen. Ehkä se oli vain läheisyys, vartaloiden painuminen toisiaan vasten, tai riita, sopu ja avioliitto. ”Meinaatko kantaa minut kynnyksenkin yli?”, kyseli sitten virnistellen ja nojautui hieman taakse, jotta saattoi nähdä miehensä kasvot.
Wolga
 

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

ViestiKirjoittaja Janni » 08 Kesä 2016, 10:47

Onneksi tämä hölmö idea oli Thealle kelvannut, ehkä se oikeastaan oli kuvastanut heitä varsin hyvin. He eivät paljoa vaatineet tuntiakseen olojaan tyytyväisiksi toistensa kanssa, toki olihan sitä tänään todistettu että asiat saattoivat muuttua rosoisiksi, niin kuin naisen hunnun helma, mutta niiden yli päästiin ja lopussa hymyiltiin. Eikö sitä avioliitto ollut?
Virne kohosi miehen huulille, kun nainen pohti perinteitä, kynnyksen yli kantoa näin tarkalleen. "No pitää kai sekin nyt kokeilla." Fergus hymähti vastaukseksi, antaen kätensä valua alemmas naisen reisille, kun kyykistyi tuon koukkaamaan käsivarsilleen. "Hmm... Ehkä niitä jyviä onkin kaksi, painat jo nyt enemmän." Mies kiusoitteli, lähtien tosin vaivattomasti naista kantamaan patsaiden takaiseen käytävään.

Askeleet kaikuivat käytävää pitkin aina kettiöön asti, josta käännyttiin makuutiloihin johtavaan käytävään. Muutama ovi sivuutettiin, kunnes päästiin heidän huneensa oviaukon eteen. Huone tosin näytti nyt myllätyltä, Fergus kun oli kiireessä näkellut tyynyt ja taljat sun muut pitkin lattioita. "Kotoista eikö?" Mies vitsaili, vaikka tiesi kyllä että olisi se joka joutuisi sotkun siivoamaan.
Eihän siinä edessä varsin mitään kynnystä ollut, mutta ovesta astuttiin sisään ja nainen kannettin vuoteelle asti.
Janni
 

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

ViestiKirjoittaja Wolga » 08 Kesä 2016, 11:06

Thea nauroi, kun mies koukkasi hänet käsivarsilleen. Valkoinen lakanakin tipahti pään päältä pois ja jäi roikkumaan hänen selkänsä ja Ferguksen käsivarren väliin – mukana se kuitenkin kulkeutui. ”Vai painan minä enemmän?”, tiuskahti naurua äänessään, ”ja jos niitä on kaksi niin… Myydään toinen pois”, kiusasi miestä ja kiersi kätensä toisen niskaan, olihan mies häntä kantanut näin ennenkin – tosin silloin oli ollut kiire. Nyt tilanne oli paljon miellyttävämpi, paljon, paljon miellyttävämpi. ”Ajatteles kuinka hyvät rahat saataisiin?”, jatkoi mustan huumorin viljelyä, ehkä aikomuksenaan kiusata miestään edes hiukkasen. Vaikka epäili kyllä, että Fergus tietäisi hänen vain höpöttävän lämpimikseen. Ei hänkään niin kiero ollut, että olisi voinut oman lapsensa myydä, tai kenenkään muunkaan lasta.

Katse viivähti myllätyssä huoneessa ja nainen pudisti päätään. ”Voivoi, no, aviomies pääseekin heti ensitöikseen kodinhoidon makuun, kun meillä ei niitä palkattuja palvelijoita ole”, virnisteli vastaukseksi ja kurottautui sitten suutelemaan miehensä kaulaa, vielä kun siinä toisen sylissä sai keikkua. Sängyn vierellä Thea pyristeli itse alas miehen käsivarsilta, mikäli sikäli mahdollista, ja jäi sitten seisomaan sängyn reunalle laskien kätensä Ferguksen hartioille. ”Tuleekohan meistäkin sellainen tylsä, vanha pari joka ei tee muuta yhdessä kuin nukkuu?”, nainen pohti ääneen ja kallisti päätään. Jotenkin tämä kaikki oli tuntunut hieman laimentavan, tai jos ei laimentaneen niin ainakin työntänyt hieman syrjään, heidän välistä sähköään. Sitä, josta Thea niin piti. Täällä toki oli muitakin asukkaita, hänen sisällään kasvoi lapsi ja kaikki tämä oli niin kovin uutta ja outoa muutenkin, joten kaiketi se oli ihan ymmärrettävää. Silti naista hieman huolestutti, että ehkä se vain oli yhdessä asumisen suora seuraus, tylsistyminen.
Wolga
 

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

ViestiKirjoittaja Janni » 08 Kesä 2016, 11:46

Vai olisi kaksi lasta aivan liikaa, että toinen pitäisi myydä pois. Titenkin Thea vain kiusoitteli ja omiaan höpötteli lämpimikseen, mokoma, hän ei luopuisi yhdestäkään pienestä pennusta. Kiusoittelu vain jatkui Thean nähdessä sotkun. "Äläs nyt hoppuile, ei ole mitään järkeä siivota, jos se sotkeentuu pian uudestaan." Mies myhäili, päästäen otteensä neidosta hölläämään, kun tuo tahtoi päästä alas, tai no vuoteen reunalle tuo jäi sesomaan.
Mies kohotti kulmaansa, kun nainen meni pohtimaan heidän tulevaisuuttaa, tulisiko se olemaan tylsä. "Et sinä nyt niin helpolla pääse, jos nyt suot meille vain yhden pikku ketkun, vaadin sinulta toista siihen perään." Fargus kiusoitteli, vieden kätensä nyt naisen vyötärölle. "Tai no, en ehkä vaadi, mutta toinen iloinen vahinko ei minua haittaisi." Mies totesi, antaen katseensa kulkea nyt uuden vaimonsa keholla. Olihan hän sitä katsellut ja tutkinut moneen kertaan, mutta ei siitä ikinä saanut tarpeeksi.

Susimies kumartui hieman, ujuttaen samalla kätensä Thean paidan alle, tunustellen tuota pientä kumpua, joka kämmenen alla tuntui selvästi. "Olen kai vellonut niin pajon huolieni keskellä, etten ole edes ehtinyt sanomaan hei." Fergus hymähti, painaessaan poskensa naisen vatsaa vasten. "Hei... isi täällä." Mies kuiskasi, nostaen hieman naisen paidan helmaa, saattaen painaa huulensa lämmintä ihoa vasten. Tuskin jyvä oli vielä kuulemis asteelle kehittynyt, mutta ehkä tämä hellyys oli tarkoitettu enemmän Thealle, varsinkin kun mies antoi hamapidensa hivellä vuorostaan ihoa.
Janni
 

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

ViestiKirjoittaja Wolga » 08 Kesä 2016, 14:03

Thea kohotti kulmiaan ja puisti päätään ponnekkaasti, vai että toinen heti perään. Tietenkin se olisi mahdollista, ilmeisen hedelmällistä maaperää hän taisi olla, kun ei montaa kertaa tämän vahingon aikaansaattamiseen oltu tarvittu. Toki, olivathan he olleet melkoisen huolimattomia kerta toisensa jälkeen, joten ihmekös tuo. Muistot saivat väreet juoksemaan selkärankaa pitkin, välillä aivan unohti kuinka miellyttäviä muistoja heillä oikein olikaan. Ne jotenkin tuppasivat jäämään niiden ikävien käänteiden alle. ”Taidan alkaa pidättäytymään”, virnuili vastaukseksi sille, että mies ei suinkaan pistäisi pahakseen toista vahinkoa. Huomatessaan miehen vaeltavan katseen, ei nainen voinut olla hymyilemättä. Toistaiseksi hän vielä nautti omasta vartalostaan, sen pehmeistä, jäntevistä linjoista jotka pian epäilemättä ainakin jossain määrin pyöristyisivät muualtakin kuin vatsan seudulta.

Iho nousi kananlihalle vastaukseksi miehen kosketukseen, ikään kuin jokainen ihokarva olisi pyrkinyt aistimaan pienimmänkin läheisyyden. Katse laskeutui mieheen, joka nyt soi huomionsa sille pienelle, hänessä kasvavalle olennolle. Isi. Thea ei voinut kikatukselleen mitään, se kuulosti niin… Suloiselta. Ihan valtavan suloiselta ja niin hellältä, että hän ei ihmetellyt enää hetkeäkään miksi naiset ylipäänsä halusivat lisääntyä miehilleen. Antoi sormiensa sekoittua miehen hiuksiin, silitteli noita keskeltä päätä pidempiä, sormiin karhean tuntuisia hiuksia. Hampaiden tervehtiessä ihoa, jännittyi naisen keho hetkeksi ja se hellyttävä suloisuus väistyi jonkin hieman… kuumemman tunteen tieltä. ”Mm… Älä kiusaa minua”, kehräsi miehelleen hymyillen.
Wolga
 

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

ViestiKirjoittaja Janni » 08 Kesä 2016, 14:30

"Olenko muka noin naurettava?" Fergus hymähti kuullessaan Thean kikatuksen hänen sanojensa johdosta. Ei hän kyllä itsekään ollut odottanut olevan niin... hempeä, mutta sitä kai perhe-elämä tuotti, vaikka se olikin varsin aikaisessa vaiheessa.
Neito käski olla kiusaamatta, mutta tuskin neito sitä tarkoitti tai niin mies ainakin tuosta kehräämisestä päätteli. Senpä takia hän varmaan koukkasikin näykkäisenään Thean lanteen sivua, muistaen nyt kuinka ei mikään, tai kukaan, olisi häntä estämässä omaisuutensa merkaamista. Ajatus ihan sai niskavillat pystyyn, joita Thea jo entuudestään silitteli sormillaan.

Kädet kulkeutuivat vaivihkaa naisen reisien taakse ja koukkasivat sitten yllättäen neitoa polvien taipeesta, niin että Fergus saattoi kaataa Thean myllätylle vuoteelle selälleen. "Minä kiusaan jos minä haluan." Fergus nyt ilmoitti ottaen varsin petomaisen asennon Thean ylle, ollessaan siinä kontillaan vuodetta vasten nainen allaan. "Ja mitä se höpinä pidättäytymisestä oli? Sanotko että pystyt muka vastustamaan kehoani?" Mies kiusoitteli, kuulostaen jo suuresti siltä tutulta härnäävältä itseltään, aiemmat murheet ja riidat olivat saaneet nyt väistyä.
Janni
 

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

ViestiKirjoittaja Wolga » 08 Kesä 2016, 14:53

”Suloinen”, Thea korjasi toisen kysymystä, eihän mies naurettava ollut – tai ehkä vähän – vaan suloinen. Ihan hirveän suloinen, ehkä sitä vielä lisäsi toisen karski ulkomuoto ja järkähtämätön olemus, tuskinpa miestä vähemmän tuntevat voisivat kuvitellakaan tuota lepertelemässä vatsalle. Jos hänen perheensä olisi nähnyt tämän, niin olisiko heidän käsityksensä miehestä muuttunut? No, tuskin. Noille kaiketi riitti tieto siitä, että mies oli ihmissusi ja mikään, joka ei ollut täysin ihminen, ei voinut olla hyvä. Niinpä niin. Eipä se ihmisyyskään hyväksi tehnyt, mutta yrittääpä sitä selvittää omat mielipiteensä jo luoneille.

Ajatukset keskeytyivät, kun tunsi hampaat ihollaan hieman rohkeammassa kosketuksessa. Nainen puraisi alahuultaan, että ei olisi anellut miestä ottamaan hänet tässä ja nyt – vaikka seisten. Ehkä vaimoihmisten pitäisi käyttäytyä soveliaammin? Ajatus oli kovin huvittava, eihän hän voisi tämän soveliaampi olla vaikka kuinka olisi papinkin edessä aamenet lausuttu. Kiljahti, kun tunsi polviensa pettävän altaan Ferguksen toimien johdosta. Kiljahdus muuttui nauruksi, kun pehmeä sänky otti hänen selkänsä vastaan ja mies vaani hänen yllään – totisesti, toinen näytti siltä, että olisi voinut vaikka hyökätä. Ajatus sai naisen varpaat kipristymään odotuksesta ja jännityksestä. Eikä toisen sanatkaan juuri vähentäneet jännitettä heidän välillään. ”Uuuu, vai että kiusaat jos haluat”, kehräsi silmäänsä iskien ja kohotti lantiotaan miehen alla, hipaisi toisen lantiota omallaan ennen kuin laski sen takaisin sänkyä vasten. Musta hiuspehko levisi pitkin sänkyä kruunun lailla.

”Minähän pystyn vastustamaan mitä vain ja ketä vain”, vakuutteli huuliaan mutristaen ja kohotti kämmenensä heikosti työntämään miestä rintakehästä ylemmäs. Kyllähän jo työnnön voimakkuudesta toinen saattoi todeta, että tämä oli vain kujeilua – ilmeestä nyt puhumattakaan. ”Sinun kanssasi se on kyllä osoittautunut hieman hankalaksi, mutta varmasti pystyisin jos haluaisin”, virnisteli vielä, hän varmasti voisi kieltäytyä kyllä ja pysyä vielä päätöksessään. Mutta eriasia oli, että haluaisiko hän ylipäätään pidättäytyä. Tuskin.
Wolga
 

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

ViestiKirjoittaja Janni » 08 Kesä 2016, 15:25

Thea hykersi miehelle samalla mitalla takaisin. Se sai Fergusksen virnistämään, hänen laisensa nainen. Ei hän mitään alistujaa olisi muutenkaan nainnut, vaikka toisinaan sellaisetkin leikit olivat hauskoja. Mies oli kuamartumassa naisen kaulan puoleen, kun tuo ryhtyi vakuuttelemaan kuinka kykeni itseään hillitsemään. Hennosti nainen häntä kauemmaskin työnsi.

"Mhmm, niinkö?" Mies hykersi, suoristaen hieman selkäänsä, kun häntä kerran oli työnnetti kauemmaksi, ei hän kuitenkaan täysin naisen päältä noussut. "Mutta, haluaiaisitko pidättäytyä? Minä en kyllä kestäisi olla koskematta sinuun jos rehellisiä ollaan." Fergus totesi, katsellessaan nyt alas naiseen. Mies vei kämmenensä Thean rintakehän päälle ja kuljetti sitä hitaasti alemmas rintojen väliin, kuin korostaen sanojensa merkitystä, selvästi myös odotellen mitä nainen itse sanoisi.
Mutta niin kuin susimies oli sanonut, ei hän kestänyt olla vaimoonsa koskematta, varsinkin tälläisessä asetelmassa. Se aiempikin ajatus kutitteli mukavasti vielä takaraivossa ja pakotti miehen kumartumaan naisen kaulan vierelle, hengittäen sitä vasten hetkenaikaa, ennen kuin painoi huulensa kaulan ihoa vasten.
Janni
 

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

ViestiKirjoittaja Wolga » 08 Kesä 2016, 15:49

Huulet avautuivat raolleen, kun mies painoi kämmenensä hänen rintakehälleen, liu’utti rintojen väliin. Selkää pyöristettiin hieman, jotta saattoi taivuttaa päätään aavistuksen taaemmas ja näin tarjota naiselliset muotonsa hieman paremmin katseltaviksi. ”Mmm… Jos olisi pakko”, nainen lausui matalalla, viehkolla äänellä ja räpsäytti ripsiään katsellessaan Fergusta. Nosti jalkojaan ja kiersi ne miehen alaselän ympärille, ei kuitenkaan vetänyt miestä itsensä puoleen – vielä ainakaan. Tästä hän piti miehessä, kuinka toinen sai hänet heräämään pelkällä katseella ja sillä veikeällä, petomaisella hymyllä. Kuinka toinen haastoi häntä paremmaksi versioksi itsestään, mutta toisaalta myös tyynnytti pahinta esiintymisen, sekä näkymisen tarvetta. Toisinaan Thea oli ajatellut, että hänelle voisi riittää jos näkyisi vain Fergukselle. Enää ei niin kaivannut muiden huomiota, tai hyväksyntää. Jos nyt hyväksyntää koskaan aivan erityisen paljon olikaan kaivannut.

Voihkaus karkasi huulilta, kun piinaavan odotuksen jälkeen tunsi huulet kaulansa herkällä iholla. ”Minähän sanoin, että et saa kiusata minua”, mutisi, tunsi kuinka sykkeensä kiihtyi sillä tutulla tavalla. ”Joku päivä vielä köytän sinut sänkyyn ja kiusaan niin kauan, että räjähdät”, uhkaili ja paljasti samalla kaulaansa halukkaana tuntemaan miehen suun kokonaisuudessaan ihollaan, nuo hyvää ja pahaa tekevät hampaat, kielen, huulet,… Nainen ei ollut pysyä nahoissaan, kun odotti miehen seuraavia toimia. Malttamattomana kiemurteli puolisonsa alla, yrittäen saattaa toista samanlaiseen malttamattomuuden tilaan. Sormenpäät ja kynnet sivelivät miehen voimakkaiden käsivarsien ihoa, pysähtyivät toisen käden arvelle joka nuolesta siihen oli jäänyt muistuttamaan siitä päivästä, kun he viimein olivat jättäneet taakseen neidon perheen suojeluksen.
Wolga
 

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

ViestiKirjoittaja Janni » 08 Kesä 2016, 18:30

"Ja minähän sanoin, että kiusaan jos haluan." Fergus vastasi Thean mutinaan, hymisten vielä naisen kaulaa vasten tyytyväisenä. "Uh, sen kyllä haluaisin kokea." Mies vielä virnisti Thean uhkaaviin sanoihin, se jos mikä olisi kokemisen arvoista. Uhkaus taisi olla tarkoitettu purkamaan sitä pientä malttamattomuutta, jota naisesta huokui. Kaunista kaulaakin venytettiin varsin tarjoavasti siinä susimiehen edessä. Kyllähän mies jo maisteli ja suukotteli kaulan ihoa, mutta se oli varsin kesyä, jos otti huomioon millasita jälkeä hän voisi saada aikaan.

Kiemurtelu ja naisen jalat alaselän ympärillä tuntuivat varsin kiusaavilta. Ehkä se sai miehen nyt näykkäisemään kaulaa hampaillaan usemman kuin yhden kerran. Fergus käänsi asentoaan hieman toisen kätensä varaan ja antoi vapaan käden kulkea pitkin Thean kylkeä alas ja takaisin ylös, mutta tällä kertaa paidan alla kosketellen ihoa.
Sillä välin olivat huulet siirtyneet ahnaasti suutelemaan naisen huulia, se vihkimisen hellyys oli jo kaukana, tilalla oli vain janoava näykintä ja syvempi suuteleminen.
Janni
 

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

ViestiKirjoittaja Wolga » 08 Kesä 2016, 19:14

Nurisi jotain vastaukseksi toisen päättäväisyyteen hänen kiusaamisensa suhteen, ei edes yrittänyt muotoilla järkeviä lauseita siinä hellien hyväilyjen lomassa. Silmätkin painuivat raolleen, kieli lipaisi suun kautta hengittämisen seurauksena kuivunutta alahuulta. Vai olisi mies halunnut moisen kokea, neito pyöritteli ajatusta mielessään. Sehän oli tarkoitettu vain uhkaukseksi, ei välttämättä edes toteutettavaksi, mutta toisaalta... Hänestä voisi olla hauskaa laittaa Fergus kiemurtelemaan. Ehkä ei nyt, mutta pian. Nythän hän tiesi mistä löytyisi naruakin siihen hommaan.

Kovin pitkälle ei ehtinyt juonta punoa, kun tunsi hampaat kaulallaan ja uteliaan käden kyljellään, paidan alta löytyvältä paljaalta iholta. Huulet löysivät toisensa ja suudelmaan vastattiin ahnaasti, yllyttäen. Hän halusi tietää miltä tuntui olla sudenvaimo. Thea nosti lantiotaan jälleen koskettamaan miehen samaista, kerjäten kosketusta ja täyttymystä. Tosin. Ei tämä saisi olla miehelle näin helppoa, ei ollenkaan. Ja nainen halusi saada toisen kiemurtelemaan, nyt heti. Niinpä irrottautui suudelmasta työntämällä Fergusta kauemmas itsestään ja pyrki pois toisen alta. Mikäli pääsisi, hän seuraavaksi yrittäisi kääntää miehen selälleen sänkyyn. Istuisi sitten miehen päälle hajareisin ja kumartuisi lähemmäs, niin että huulet melkein koskettavat toisiaan. "Et saa koskea, katsoa vain", käski ja nuolaisi sitten kielensä kärjellä Ferguksen suupieltä.
Wolga
 

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään?

ViestiKirjoittaja Janni » 08 Kesä 2016, 20:41

Fergus tunsi kuinka Thea kiehnäsi hänen allaan, käsienkin päästessä koskettelemaan jotain mihin ei saisi koskea kuukausien kuluttua, ne kun olisivat vain jälkikasvun tarpeisiin. Mies oli aikeissa jatkaa alfauroksen aseemaansa siinä naisensa päällä, mutta uusi ääni tulikin yhtäkkiä kelloon naisen käydessä häntä työntämään. Tietenkin ei mies pistänyt hanttiin, mutta oli varsin yllättynyt. Fergus kierähti kyljen kautta selälleen, nainen kun häntä varsin dominoivasti ohjasi.
Veikeän kysyvä katse luotiin Theaan, tuon asettuessa siihen hänen päälleen hajareisiin. Oliko nainen ottanut hänen sanansa merkille ja ajatteli nyt kokeilla onneaan? Mikäs siinä, kyllä Fergus siihen leikkiin lähtisi niin kuin oli sanonutkin.

"Hmm, no mikä minua estää?" Fergus kiusasi Thealle takaisin, kun tuo kielsi koskemasta. Tottahan se oli, miehen kädet pääsivät tarttumaan naista lanteilta ja liukuivat siitä mukavasti neidon pakaroille. Kynnet mielissään kourivat tuota pehmeää lihaa housujen kankaan läpi. Ei se nyt saanut olla niinkään helppoa neidolle itselleenkään.
Janni
 

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään? / k18

ViestiKirjoittaja Wolga » 08 Kesä 2016, 21:12

Thea pyöräytti silmiään, oli ajatellut pelkän komentonsa riittävän pitämään nuo kiusoittelevat sormet pois iholtaan. Fergus osoitti sanoillaan ja teoillaan, että eihän se nyt ihan niin sitten kuitenkaan mennyt. Suoristi selkäänsä ja kohotti asentoaan, jotta nuo ahneet kädet pääsivät omistamaan hetkeksi hänen pakaransa – kieltämättä hän piti miehensä varmoista, vaativista otteista. Nyt hänen oli kuitenkin aikomus kiusata tätä tuoretta sulhoaan oikein olan takaa, kun toinen kerran jo osasi hyvin pienillä toimilla saada hänet miltei kerjäämään. Olihan se vain kohtuullista, että hän pääsisi opettelemaan miehensä kehon ja mieltymykset vähintään yhtä hyvin. Tai toki, hän saattoi olla vain helppokin.

”Mmm… Koska minä käsken sinua pitämään näppisi erossa minusta?”, vaativa ääni ja tarttui miehen ranteisiin, aikomuksenaan vääntää toisen kädet pois pakaroiltaan. Ne aseteltaisiin Ferguksen pään yläpuolelle, mikäli tuo nyt vain olisi yhteistyökykyinen. ”Jos et malta, niin…”, uhkaili kujeileva pilke silmissään, ”kiipeän patsaaseen”, kiusoitteli ja hieraisi itseään miestä vasten. Todellisuudessa hän kaiketi toteuttaisi uhkauksensa köydestä, jos mies ei haluaisi olla hänen kanssaan yhteistyökykyinen – ei kuitenkaan millään olisi malttanut lähteä hakemaan sitä patsaan juurelle tippunutta köyttä. Mitä Ace ja Rafekin olisi ajatelleet, jos he olivat jo palanneet sisälle. Tai Cole. Herranen aika, lapsihan voisi järkyttyä sydänjuuriaan myöten jos vahingossakaan päätyisi näkemään ottoisänsä ja alfansa sidottuna sänkyyn. ”No, kykenetkö yhteistyöhön?”, kohotti kulmaansa ja kumartui jälleen lähemmäs miehen kasvoja, antoi hiustensa valahtaa kutittelemaan miehen kasvoja ja kaulaa.
Wolga
 

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään? / k18

ViestiKirjoittaja Janni » 08 Kesä 2016, 21:44

"Mmmm..." Fegus myhäili Thean selvästi nauttiessa hänen otteistaan, vaikka tuo vaatikin häneltä tottelevaisuutta tällä hetkellä. Ranteisiin tarttuminen sai miehen otteen hölläämään, mutta ei hän noin vain antanut käsiä vääntää pään yläpuolelle. Kiusaavaksi kädenväännöksihän se meni Ferguksen tahallaan pistäessä hantiin. Leikkiähän se vain oli, sen kyllä näki pitkälle miehen leveästä virneestä.

Tosin Thean uhkaus sai vääntämisen jähmettymään hetkeksi. "Et kehtaisi?" Fergus henkäisi muka niin järkyttyneenä. Virne kuitenkin ei voinut olla palaamatta huulille. Kysymyksen kuultuaan näytti alfa lopulta luovuttavan ja vei kätensä päänsä yläpuolelle. "Voih... ei kai minulla ole vaihtoehtoja, olet niin julma." Mies vaikersi ja liikauttipa lanteitaan siinäsamalla Thean alla.
Fergus jäi odottamaan mitä tuleman piti ja nautti nyt sen hetken noista mustista hiuksista, jotka kasvoja mukavasti kutittelivat.
Janni
 

Re: Kuka sinä olet minua määräilemään? / k18

ViestiKirjoittaja Wolga » 08 Kesä 2016, 22:03

Tietysti heidän piti käydä pieni kädenvääntö siitä, että antautuisiko mies hänen taivuteltavakseen vai ei. Eihän Alfa nyt noin vain voinut antautua, eikä Thea voinut väittää etteikö olisi hieman nauttinut hänelle asetetuista haasteista – siitä, että mies sai hänet yrittämään enemmän ja vielä nauttimaan siitä. Selvästi sanansa otettiin enemmän huumorilla kuin täysin vakavissaan, mutta niiden avulla sai lopulta miehen kädet taivuteltua tuon pään yläpuolelle. Tai no, kumpiko ne sitten loppujen lopuksi taivutteli, hän vai Fergus itse. Miehen liikahtaessa hänen allaan, ei Thea voinut olla naurahtamatta ja pudistamatta päätään moittivasti. ”Ei koskettelua, pyristelyä,…”, luetteli ja iski silmäänsä, jonka jälkeen laski otteensa irti miehen ranteista ja kumartui suutelemaan tuon huulia viivytellen, suorastaan nautinnollisesti – ei kuitenkaan kuumeisesti, vaan pyrki enemmänkin nostattamaan nälkää. Hampaat hipaisivat silloin tällöin ihoa, mutta eivät siihen pureutuneet kertaakaan. Samalla nainen liikutteli itseään miehen yllä hitaasti, huolimattomasti – ikään kuin ei olisi tarkoittanut liikkeitään. Eipä vissiin.

Huulten siirtyessä leualle, käväisi hampaatkin toisen partaa nyppäämässä. Sormet valuivat kaulalle ja kaulalta harteille ja paidan kaulukselle, ryhtyivät kiusallisen hitaasti availemaan paljasta ihoa näkösälle. Leualta huulten kosketus siirtyi leukaperän kautta kaulan sivulle, epäillessään että Fergus nautti rajuista otteista, päätti Thea evätä moiset mieheltä – ainakin toistaiseksi. Niinpä vain miltei kutitellen antoi hampaidensa, suunsa ja kielensä tehdä matkaa kohti aataminomenaa ja siitä alemmas kaulakuoppaan asti. Samalla sormet olivat päässet raottamaan vaatetusta jo navalle asti, pakottaen naisen siirtämään istumapaikkaansa hieman alemmas. Vaatetta raotettiin, jotta saattoi paljastaa vasemman rintalihaksen kaaren. Antoi sormiensa hetken lipua lihaksen ääriviivoja pitkin, kynsienkin jotka toki eivät ihan Ferguksen omille vetänyt vertoja. Nuolaisi sitten pitkän, maistelevan nuolaisun jonka jättämän kosteuden puhalsi hetken päästä kuivaksi. Sormet livahtivat molemmin puolin miehen kylkiä, nykivät vaatetta mikäli se oli työnnetty housujen sisään.
Wolga
 

EdellinenSeuraava

Paluu Vuoret

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron