Kirjoittaja Wolga » 06 Kesä 2016, 16:51
Thea Ayvray
Viikko oli kulunut totutellessa oloon ja uuteen kotiin, joka ihme kyllä alkoikin jo hiljalleen tuntua omalta paikalta kaikessa karuudessaan. Ehkä siihen vaikutti uutuuden viehätys ja ehdottomasti myös se vapaus, vaikka Fergus oli kyllä osoittautunut hieman suojelevaiseksi häntä kohtaan – mutta moinen oli oikeastaan ihan suloista. Ainakin mies edelleen tahtoi olla hänen kanssaan ja pitää hänestä, sekä jälkikasvusta huolta. Thea istui nyt suuressa salissa, Cryptin kartan äärellä ja antoi sormensa seurailla siihen piirrettyjä teitä, pysähtyi välillä kylän kohdalle ja jatkoi sitten matkaansa aina rannikolle asti. Ei hän mitään matkasuunnitelmaa tehnyt, mutta hän ei tiennyt ympäröivistä kylistä mitään joten olisi hyvä edes saada mielikuvaa siitä, että missä hän oikeastaan oli ja mitä tässä lähellä olisi. Ja pitäisi hänen pian lähteä ostamaan itselleen tarpeita, myös kankaita jotta voisi opetella itse niistä ompelemaan sille jyvälle jotain. Ja toki, kun enää ei rahassa kylvetty niin pitäisi ryhtyä parsimaan myös vaatteita sitä mukaan kuin niihin tulisi reikiä. Onneksi näin lyhyessä ajassa hänen vähäiset mukaan otetut vaatteensa olivat vielä ehjiä, ne kaksi paria housuja ja muutama paita, sekä mekko joka oli ollut yllään lähtiessään ihmisten kaupungin kylästä.
Tänään ei kuitenkaan ollut se päivä, kun pääsisi ostoksille sillä Fergus ja Ace olivat lähteneet metsälle ottaen Colenkin mukaan. Joukon ujoin, tai ainakin aikuisista ujoin, oli saanut jäädä hänen seurakseen. Thea epäili, että Rafe oli saanut Fergukselta kehotuksen pitää häntä silmällä – mikä oli hiukan vaivaannuttavaa, sillä kai oli ajatellut saavansa itsenäisyytensä, kun jätti aateliselämän velvoitteet taakseen. Nainen oli kuitenkin päättänyt antaa miehelleen vielä toistaiseksi vapauden moisiin toimiin, sillä kyllähän tämä totuttelua vaati varmasti itse keneltäkin. Ja kyllä hänellä oli keinonsa toteuttaa itseään, eikä hän osannut pitää Rafea erityisenä esteenä suunnitelmilleen. Haalean ruskeiden silmien katse käväisi ruskeahiuksisessa miehessä, kun tämä käyskenteli omissa toimissaan eikä vaikuttanut erityisen kiinnostuneelta naisen tekemisistä. No, miksipä olisikaan ollut sillä tuskin kartan katselu mitenkään erityisen vahdittavaa tekemistä oli. Thea nousi pöydän ääreltä ja mietti hetken, että missä olikaan nähnyt sen köyden pätkän joka saisi avustaa häntä aikomuksissaan. Hetken mietinnän jälkeen muisti sen olinpaikan ja vyyhdin löydettyään, nainen nosti sen olalleen lähtien seuraavaksi etsimään sopivaa rättiä ja sankoa johon sen voisi kastella. Tuskin näillä varusteilla tuota patsasta aivan puhtaaksi saisi, mutta ehkäpä naisparan kasvot sentään hieman kirkkaammiksi.
Myös Rafe oli nyt kiinnittänyt hänen toimiinsa huomiota ja asteli ujonoloisesti naisen vanavedessä. Kyseli, että mitä Thea suunnitteli. ”Ajattelin puhdistaa patsaan pään”, Thea hymähti ykskantaan ja puristi liiat vedet rätistä ennen kuin lähti määrätietoisesti harppomaan takaisin saliin ja patsaan luokse. Nuorukainen yritti estellä, mutta kyllähän hänen pysäyttämiseensä paljon enemmän kuin varovaisesti lausuttuja kehotuksia tarvittaisiin. ”Hei, olen kiipeillyt korkeammallakin ja nyt minulla on köysi. Mitään ei voi tapahtua, ole huoleti”, vakuutti nuorelle ihmissudelle ja vilkaisi miestä olkansa ylitse. Thea ei ollut ihan varma, että oliko Rafe enemmän huolissaan hänen ja lapsen hyvinvoinnista, vai siitä millaisen sättimisen saisi osakseen. ”Äläkä Ferguksesta huoli, kyllä hän ymmärtää”, vakuutteli, vaikka epäilikin että toisen ymmärrys saattaisi olla hieman tiukassa – ei kuitenkaan osannut pelätä mitään sanasotaa, sillä kyllähän nyt tuo punasilmä tiesi hänen luonteensa. Ja tiesi, että luonnonvoimaa nyt ei vain voinut kahlita.
Rafe ei kuitenkaan ihan vakuuttunut hänen sanoistaan ja jatkoi epätoivoista yritystään saada Thea muuttamaan mielensä. Ilmoitti, että hän ei ainakaan aikonut osallistua tähän operaatioon mitenkään ja kertoi, että patsaalle kiipeäminen voisi olla todella vaarallista hänen tilassaan olevalle naiselle. Huomauttipa patsaan pinnan liukkaudestakin. Thea vain heilautti kättään ilmassa ja tuhahti, ”Ei se nyt niin liukas voi olla”. Märkä rätti työnnettiin housun taskuun ja kengät, sekä sukat riisuttiin patsaan vierelle – paljain jaloin saisi paljon tukevamman otteet kivisen patsaan pinnasta. Naispatsaan rinnalla olevan, suuren suden selkään oli helppo kiivetä päänkautta eikä se vaatinut suuriakaan ponnisteluja vaikka liukaspinta olikin hieman haasteellinen, antoi paljon vähemmän pitoja kuin mitä Thea oli odottanut. Ehkä joku järkevämpi olisi jättänyt leikin tässä vaiheessa kesken, ennen kuin todella liukastuisi, mutta koska aatelisneito ei ollut aina erityisen järkevä niin nousi varovaisesti seisomaan suden selässä. Hetken katseli käsivartta, joka nojaili suden selkään. ”Tämä on hieman hankalampaa…”, mutisi itsekseen ja kohensi olallaan roikkuvan köysivyyhdin paikkaa ennen kuin lähti hitaasti kiipeämään kohti naispatsaan hartiaa, Rafen estelyt kaikuivat kuuroille korville.
Muutaman ähkäisyn ja takaisin suden selälle liukumisen jälkeen Thean onnistui sisulla ja vuosikausia metsässä harjoitetun akrobatiansa avulla kiipeämään määränpäähänsä. Hartialla istuttiin kahareisin ja olo oli hieman hutera. Neito kiersi toisen käsivartensa patsaan pään ympärille, että ei menettäisi tasapainoaan ryhtyessään toisella kädellään ujuttamaan köysivyyhtiä patsaan kaulan ympärille. Se tosin ei onnistunut ihan niin helposti, vaan Thea joutui laskemaan päästä tukea hakevan kätensä mukaan köyden kiertämiseen. Onni onnettomuudessa, että sillä hetkellä kun horjahti taaksepäin, oli jo tarttunut molempiin köyden päihin ja saanut narun kierrettyä kaulan ympäriltä. Säikähdys jyskytti rinnassa, mutta purkautui kikatuksena jota vain yllytti Rafen älähdys, sekä hieman käskevämpään sävyyn huudettu kehotus laskeutua välittömästi alas. ”Tule hakemaan”, Thea kiusasi saatuaan itsensä jälleen rauhalliseksi. Seuraavaksi köysi kierrettiin naisen selän takaa ja lopulta näppärät sormet pyöräyttivät naruun solmun. Ei se nyt mikään autuaaksi tekevä solmu ollut, mutta kyllä se ehkä jotain hidastaisi jos kovin lähtisi vielä horjumaan.
Nopeasti Thea löysi hyvän työskentely asennon, jonka jälkeen kaivoi housujen kankaan jo kastelleen rätin taskustaan ja ryhtyi sitten päättäväisenä hinkkaamaan patsasneidon kasvoja puhtaiksi. Kyllähän se nyt oli suorastaan epäkunnioittavaa, että hukat kyllä oltiin saatu siistittyä mutta naisparkaa ei. Sitä paitsi, ylhäällä kiikkuminen ja itsensä haastaminen kiipeilyssä tuntui hyvältä – sai olonsa jotenkin voittamattomaksi.
// Tervetuloa pelastamaan Rafe-raukka pälkähästä :D//
Viimeksi muokannut Wolga päivämäärä 08 Kesä 2016, 20:54, muokattu yhteensä 1 kerran