Koira ei koskaan hylkää || Mori!

Pohjoisessa sijaitsevat Kleth vuoret ovat kaukaa katsottuna komea näky. Ne kohoavat korkealle taivaisiin, eivät kuitenkaan niin korkealle mitä Mor vuoret. Lähemmäs päästessään saattaa huomata, että komea vuori on vaaroja täynnä. Toisin kuin Mor vuorilla, täällä on kuitenkin louhittu kallioon kunnollisia teitä ja koitettu tehdä matkamiesten tiestä mahdollisimman helppoa. Vuorelta ei löydy lohikäärmeitä pahemmin, mutta sen sijaan Klethin rinteitä asuttavat villieläimet. Niin pedot kuin vaarattomat vuohet.

Valvoja: Crimson

Koira ei koskaan hylkää || Mori!

ViestiKirjoittaja suskari » 23 Helmi 2017, 22:49

Kalmankoira

Sen jälkeen kun Ed ja Kalma olivat erkaantuneet luolalla kohdatessaan, oli Kalma joutunut Rafaelin oppeihin joutunut jäämään ja vielä sen jälkeen loukkaantunut vakavasti peikkojen kynsissä. Ihmissutena Kalma oli kuitenkin selvinnyt levolla ja hoidolla pelottavan nopeasti, käynnyt kotonaan ja lähtenyt jälleen tien päälle. Kalma ei saannut rauhaa.. ei sen jälkeen kun oli nähnyt ystävänsä siinä tilassa. Se pahin oli tapahtunut, jota oli pelätty ensimäisestä kohtaamisesta lähtien, siitä asti kun Kalma oli tarjoutunut auttamaan Edwardia ongelmassa omalla tavallaan. Peto oli ottanut Edistä vallan ja Kalma.. oli mies.. koira, joka ei jättänyt asioita vain selvittämättä vaikka saattoi riskeerata oman henkensä läheisensä tähden. Mutta se kuului koiran luonteeseen, ja Kalma aikoi olla uskollinen Edwardille, vaikka se viime aikoina oli ehkä tehnyt hieman kipeää. Ihmissudeksi muuttuminen oli romauttanut kaiken alas hetkellisesti ja pelossa eläminen ei koskaan ollut herkkua, mutta Rafael oli valannut jälleen valoa tunnelin päähän. Ainakin hetkellisesti. Toistaiseksi kaikki oli nyt hyvin ja toihian hänen uudet voimansa parempaa kestävyyttä pärjätä Edin pedolle aina jatkossa.

Kalma oli seurannut Edin jälkiä luolalta asti, seurannut tunteja ja taas päiviä miehen kulkua aina talolle. Siellä tuoksui vieras naisen haju ja Edwardin tuttu haju, ehkä lapsen myös. Talo näytti hylätyltä, vaikka näytti melko uudelta, mutta Kalma ei jäännyt talon suomaan suojaan lepäämään vaan oli jatkanut matkaansa niin kauan kuin yö oli sen sallinut. Jolloin taas oli jatkettava matkaa, ehkä hieman syödä ja juoda, mutta kuin riivattuna musta koira kulki pitkin metsiä, jotka alkoivat muuttua harvemmaksi ja sitten aukioksi ja lopulta edessä kohosi Kelth-vuoret. Paikka jossa myös Fergus tiedettävästi oleskeli. Edin haju kuitenkin oli voimistunut.. mies ei ollut kaukana. Koira pyöri kirsu maassa etsien sitä tuoreinta jälkeä, liikkuen sen perässä kaikkialla missä Edkin oli kulkenut. Lopulta ja viimein raskas työ palkittiin. Koiran häntä alkoi heilumaan kun vaaleanpunainen kieli roikkui suun sivussa melkein tippumis pisteessa kun uskollinen vanha koira oli juoksuttanut itsensä melkein läkähdyksiin. Vanha taistelu vammakin valitti säryllä etujalassa, mutta Kalma ei välittänyt kun se juoksi ajattelematta mitään ystävänsä luokse, nuuhkien miehen jalkoja ja hyppien kevyesti miestä vasten.
suskari
 

Re: Koira ei koskaan hylkää || Mori!

ViestiKirjoittaja Mori » 23 Helmi 2017, 23:11

Edward

Toisin kuin eräillä, Edwardin elämän vilkas kiitorata oli juuri muuttunut vuoristoradaksi kohti pohjatonta laskua. Niin paljon kuin mies toivoikin hän tunsi sen mielessään, lihassaan ja luissaan, ettei sitä kyennyt hallitsemaan enää. Hän ei kyennyt hallitsemaan itseään. Onnettomia raivattiin tieltä, verisesti ja ilman sääliä, joka olisi estänyt ihmissuden tappotyöt. Alice oli viety jossain vaiheessa Nakamin luokse. Vieminen oli kuitenkin tapahtunut niin, ettei ihmissusi itse astunut kylään vaan lähetti lapsen Nakamin luokse. Hän oli alkanut pelätä jopa lapsen puolesta, koska tuo alkoi näyttämään merkkejä siitä, että pelkäsi hieman häntä.
Edward oli jatkanut matkaansa. Päivittäin hän vaihtoi persoonaansa kuin mielialaa. Hän katosi pohjattomaan pimeyteen ja menetti kehonsa hallinnan. Joskus hän oli enemmän läsnä Thanatoksen ollessa paikalla ja joskus hän ei ollut ollenkaan läsnä, jolloin ihmissuden petopersoona oli todellakin se verta hyytävä peto, joka repi jokaisen tieltään. Päivittäin Edward pelkäsi niin mielensä pirstaloitumista kuin sitä, että heräsi jonkun muun verta käsissään.

Nyt hän oli lähestynyt kelth vuoria ja niiden juurta. Hänoli ptsähtyntt niiden juurelle ja mietti. Hän oli luavnnut hakevansa apua, mutta miten hän kykenisi millään tavalla hakemaan apua, jos hän muuttui melkeinpä kokoajan. Ei hän kykenisi tässä tilassa pyytämään apua tai kysymään sellaista. Hän ei voinut kääntyä kenenkään puoleen. Kun hän vaelsi suden muodossa vuoriston juurella sai susi äkisti tutuksijo tulleen kohtauksensa. Susi otti ihmisen muodon japiti päätään. Edward yritti taistella vastaan. "Et sinäinua voita, et koskaan", miehen suusta pääsi ja ihmissusi rimpuili hetken itsekseen, kunnes tuo nousi rauhallisesti ylös.
Ihmissusi haisteli ilmaa ja hymyili pienesti. Joku oli hänen kannoillaan. Sitten se ilmestyi, pieni musta koira. Iloisesti heilutellen häntäänsä. Tietenkään tuo ei kyennyt erottamaan hajun perusteella kuka oli kehossa vallassa. Koira juoksi iloiten jälleennäkemistään ihmissuden luokse. Nuuhkien miehen jalkoja ja hyppien vasten tuota. Thanatos levitti Edwardille ominaisen hymyn kasvoilleen. Ehkä Edward olikin vielä osittain aaltomaisesti läsnä, kerta hän ei hyökännyt raivospäissään pikkuisen koiran kimppuun. "Hei, Kalma!" mies sanoi ilahtuneen kuuloisesti ja silitti koiraa, kunnes yllttäen tarttui tuohon kova koiraisesti ja heitti tuon kohti maata.

Samassa ihmissusi muuttui suureksi sudeksi ja hyökkäsi hampaat ja kynnet ojossa Kalmaa päin. Ruskea susi nauroi heti ja yritti sivaltaa kynsillään toista ja purra tuota selkään, jotta voisi ravistaa tuosta halvantuneen. Selkärangan rikkominen oli niin nautinnollista puuhaa. Ihmissusi ärisi vesikauhun omaan koiran tavalla. Hampaat valkeina, muristen ja katsoen aggressiivisen raivoisana vihollistaan. Thanatos hyökkäsi uudestaan, yritti käydä kaulaan kiinni ja repiä sen auki.
Hetken päästä kaksikko oli erillään toisistaan. Thanatoksen keho oli pienesti verillä, mutta se ei näyttänyt huomioivan sitä, vaan katseli Kalmaa odottavasti, sisäisesti nauraen.
Mori
 

Re: Koira ei koskaan hylkää || Mori!

ViestiKirjoittaja suskari » 23 Helmi 2017, 23:52

Kalma kuuli ystävänsä suusta tutun ystävällisen tervehdyksen, joka sai koiran hännän heilumaan kahta kovemmin. Aivan ku se ei olisi jo aikasemmin heilunut hullun vispilän lailla. Edin lämmin käsi laskeutui koiran mustalle turkille ja Kalma oli käymässä tervehtimään, sekä istumaan alas rankan etsintä reissunsa jälkeen, mutta järkytys oli melkoinen kun mustaan turkkiin tarrattiin kovakouraisesti kiinni ja koira iskettiin voimalla ja väkivaltaisesti kiviseen maahan. Koira vinkasi ja yritti irti pyristellen ja purren turkista tarrautunutta kättä, joka muuttui hetkessä suureksi valtavaksi karvaiseksi kädeksi paiskaten terävien kynsien kera pienen koiran pitkin maata. Kalma pyöri maata pitkin kuperkeikkaa miten sattujaan, kunnes lopulta vauhti pysähtyi. Selkä, lapaluiden kohdilta, tuntui aralta ja se oli ottanut osumaa kynsistä.. sen Kalma tunsi, mutta vihollinen oli jo kimpussa, eikä aavekoiralle selvästi annettu armoa tai lepo hetkiä. Kynnet viilsivät jo ilmaa ja ne leikkasivat pienen koiran kyljen koko pituudelta auki. Kalma parkasi vinkuen ja inisten, katsoen kauhistuneena kuinka valtava kita oli haukata koko pienen koiran suuhunsa. Tuskissaan ja satutettuna Kalma käänsi itsensä ilmassa kohden pedon valtavaa kitaa, samalla kun muoto vaihdettiin humaanisemmaksi, tarrasi Kalma käsillään kiinni ihmissuden ylä-ja alaleuasta estäen näin leukoja painautumasta kiinni hänen lihaansa vasten. Selkärangan murtuminen jo näin alussa voisi olla kohtalokasta.
Kalmalla ei kuitenkaan ollut voimaa pitää täysin muuttuneen ihmissuden leukoja ikuisesti auki, joten Kalma työnsi itsensä kauemmaksi pedosta ja jäi katsomaan tuota järkyttyneenä. Oliko hän tosiaan menettänyt ystävänsä? Miehen, joka oli ollut hänelle niin kiltti alusta asti ja nähnyt hänessä sen hyvyyden, jonka Kalma oli nähnyt Edissä itsessään myös.
"Ed.. oletko..!?" Kalma ei ehtinyt enempää sanomaan kun peto jälleen hyökkäsi agresiivisesti pyrkien kynsillään tai leuoillaan aiheuttamaan mahdollisimman paljon tuhoa. Kalma vain pyrki pitämään etäisyyttä tähän mielipuoliseen petoon. Tässä muodossaan hänestä ei olisi vastaamaan tuohon karvapallon voimaan ja Kalma pienesti toivoi että olisi osannut hallita ihmissusi muutostaan oman tahtonsa mukaisesti. Siitä olisi ollut juuri nyt apua. Kalma kuitenkin joutui vain vetämään selkä puolella roikkuvat kaksi yhdenkäden miekkaansa esille. Ne eivät olleet hopeaa, mutta muutakaan kättä pidempää ei ollut. Peto ei enään hyökännyt.. se oli jäännyt paikoillensa kuin odottaen jotakin.
"Et taida enään olla se mies jonka tunsin?" Kalma kysyi lähinnä itseltään, kuin edessään seisovalta Thanathokselta. "Sääli.. sitten minulla on lupa tappaa sinut." Kalma muisti kyllä mitä oli luvannut Edille kauan aikaa sitten ja ehkä nyt olisi aika lunastaa se lupaus. Ehkä pieni osa Kalmasta juhli sitä, olihan Ed kironnut hänet, mutta toinen puoli oli sitä jyrkästi vastaan. Kalma katseli edessään olevaa karvapalloa läpi silmäillen, kunnes katse pysähtyi ihmissuden silmiin.
"..Anna jokin merkki että olet yhä täällä.." Kalma pyysi ja hieman laski aseitaan astumalla lähemmäksi, mutta vain askeleen verran. Kalma ei kuitenkaan osannut ajatella tätä petoa älykkäänä tai puhumiseen kykenevänä otuksena. Kalma ei ollut petoa sellaisena koskaan nähnytkään, vain aivottomana tappajana.
suskari
 

Re: Koira ei koskaan hylkää || Mori!

ViestiKirjoittaja Mori » 24 Helmi 2017, 17:28

Kynnet olivat onnistuneet upouttumaan syvälle miehen mahaan ja veren tuore tuoksahdus nousi ilmaan. Se sai Thanatoksen vain villimmäksi. Edwardin läsnäoli oli hänessä kuin aaltoja, joskus ne olivat kauempana ja joskus ne olivat lähempänä. Nyt toinen hän oli hyvin kaukana, kaukana kaikesta siitä, mitä peto yritti tehdä tuon "rakkaalle" ystävälleen. Kalma kuitenkin vältti Thanatoksen terävät kynnet ja tuon hampaat, joita ihmissusi pyrki tuomaan liiankin lähelle toista. Turhautumista ei näkynyt pedossa, eikä sen enempää myöskään iloa siitä, että oli saanut vahingoitettua edes jollain tasolla Kalmaa.
Kun ihmissusi oli jäänyt pienesti tarkkailemaan Kalmaa, tuo päätti ilmaista retorisen kysymyksensä. Ei tainut Edward enää olla se mies joksi Kalma tämän muisti. Thanatos ei sanonut mitään, vaan katseli vihreillä silmillään miestä, joka sitten totesi, että olsii sääli tappaa hänet. Kyllä ihmissusi muisti Kalman tekemän lupauksen Edwardin kanssa. Toinen hän oli pyytänyt tappamaan tämän, jos paluuta ei ollut. Pienesti peto virnisti, paljasti hampaitaan ja antoi höyryävän hengityksensä näkyä ilmassa. Sitten kaksikko vain tuijotti toisiaan silmiin ja Kalma pyysi Edwardilta jonkilaista merkkiä, että tuo oli vielä olemassa tämän hirviön sisällä. Niin paljon kuin Kalma sitä tahtoikin, oli tilanne sen verran huono, että tuskin Edward vielä heräisi, ainakaan hetkeen, jotta voisi esittää signaaleja ystävälleen.

Ihmissusi siis nosti päätään, ulvaisi yön pimeyttä ja syöksähti kohti. Suuri susi tuli kohti, mutta se muuttui mieheksi puoli tiessä ja yritti vain potkaista Kalmaa tai Kalman aseita. "Luuletko tosiaan, että tuollaisilla tikuilla surmaisit minut?" Thanatos sanoi ja seisoi nyt Kalman edessä. Hänen silmänsä eivät olleet ne herkät ja lempeät silmät, ne olivat kylmät sekä julmat, kun ne katsoivat miestä alas. Thanatos veti vyöltään musta miekan, joka kuitenkin oli lumottu siihen, ettei peto kykenisi sitä pitämään käsissään. Tosin Thanatos ei ollut enää sama, räjähtävä peto, vaan tuo omasi älyn. Miekan lumous siis ei oikein osannut tunnistaa sen kantajan tunteita tai olemusta. Thanatoksen pidellessä miekasta, sen kahva rätisi hylkimisestä ja siitä, ettei se välttämättä osannut sanoa oliko kantaja nyt järjissään vai ei. Miekka kuitenkin rätisi ihmissuden kädessä ja poltti pienesti miehen kättä, mutta tuo ei siitä välittänyt.
"Kas niin, sinä lupasit surmata hänet, vai mitä Kalma?" Thanatos sanoi hymyillen ja heilautti rätisevää miekkaansa. Mies hyökkäsi miekkansa kanssa ja yritti sivaltaa tuota silmien alapuolelalta. Hän yritti pistää tuota rintaan, reiteen ja käsivarsiin. Sitä mukaa kuului rätinää, kun miekka hänen kädessään kärvensi ihmissuden kättä hyvää aikaa ja alkoi hylkimään sen kantajaa paljon enemmän. Pian Thanatos joutuisi muuttumaan takaisin sudeksi, kerta miekka ei tahtonut toimia hänen kanssaan yhteistyössä.
Mori
 

Re: Koira ei koskaan hylkää || Mori!

ViestiKirjoittaja suskari » 24 Helmi 2017, 22:28

Merkkiä ei tullut, ei mitään minkä Ed olisi voinnut antaa merkiksi olemasta olostaan.. edes pienesti. Kalman ehkä hetkellinen toivon pilkahdus kasvoilta haihtui ja katosi sillä samalla sekunnilla. Hän oli menettänyt ystävänsä tälle psykopaattiselle hirviölle ja Kalman olisi tosiaan tapettava ystävänsä, vaikkei koiramies sitä olisikaan halunnut tehdä mielellään.

Kalma puristi kädessään olevia aseitaan kun ilman täytti vertahuutava ulvonta ja peto syöksyi kohden samalla kun Kalma itse liikkui hyökkäys asentoon valmiina kohtaamaan itseään suuremman, mutta hämmästys oli suuri kun peto katosi Kalman silmien edessä. Hetkellinen helpotus näkyi aavekoiran kasvoilla kun Kalma näki tutun ihmishahmon edessään, mutta terävä potku käsivarsiin sai Kalman heräämään todellisuuteen, kuten sekin ettei tuon miehen katseessa ollut yhtään sitä lempeää Ediä.
"Meinasin onnistua siinä ilman näitäkin, joten kyllä onnistun." Kalma vastasi tälle mielipuolelle, vaikka oli enemmän kuin hieman yllättynyt tämän otuksen kyvyistä puhua ja kommunikoida kuin ihminen. Hullu sellainen vain.
Katse siirtyi musta teräiseen miekkaan, jonka tämä mielipuoli veti esille välittämättä siitä että miekassa oleva luomus hylki käyttäjäänsä säkenöiden ja vahingoittaen käyttäjänsä miekka kättä.
"En koskaan petä lupaustani." Kalma totesi kurtistaen kulmiaan ja samalla tuli hyökkäys. Kalma nosti toisen miekoistaan suojaamaan kasvojaan ja löi miekan sivuun hymähtäen. Tuolla lelulla Edin peto ei häntä kaataisi kaksintaistelussa koskaan. Kalma pyrki jo heti ensinmäisen osuma yrityksen jälkeen lähikontaktiin taistelu parinsa kanssa, joka käytti pitkän kantaman asetta jolla sellaista oli vaikea torjua hänen lyhyitä ja ihossa kiinni olevia hyökkäyksiä. Kalma pyrki vahingoittamaan tätä mielipuolta pistämällä ja puukottamalla mahdollisimman paljon samoihin kohtiin tehdäkseen vanhoista haavoista hitaammin parantuvia, josta valuisi elämän nestettä pihalle ainakin sen hetken. Kyllä, Kalma yritti väsyttää itseään vahvemman verenhukalla, jos se vai toimisi ihmissusiin. Viimeeksi ainakin se peikkojen myrkky oli hänet lannistanut.
Mitä tuli Edin pedon yrityksiin vahingoittaa häntä, ne osuivat ja kovaa. Miekka oli lävistynyt reidestä ja se tursusi verta ulos kun miekka vedettiin ulos jalan lävistämästä haavasta, Kalma irvisti tuskaisesti ja nilkutti taaemmas pidellen jalkaansa, joka jo oli alkanut parantumaan lähes samantien osuman saatuaan. Miekka leikkasi vielä viimeisen kerran rintaan siistin viillon, joka sai vain miehen murahtamaan ja puremaan hammasta yhteen.
Musta teräinen miekka sai pian lentää pois vastustajan kädestä ja tuli räjähdysmäinen muutos ihmissudeksi. Kalma vain kirosi mielessään, mutta otti haasteen vastaan. Kalma syöksähti kohden petoa, joka oli käymässä jo hänen kimppuunsa kynsin ja hampain. Kalma pyrki jälleen pedon selkäpuolelle, mutta tällä kertaa Kalma ei jäännyt sinne vain seisomaan omaksi suojaksi. Kalma otti askelia kohden pedon selkää ja yritti tarrautua tuon paksuun turkkiin terävillä kynsillään samalla kun nosti toisen miekoistaan puukottaakseen pedon selkää useammin kuin kerran. Sen kaiken kuitenkin keskeytti ääni, joka sai aavekoiran silmät laajentumaan yllätyksestä ja ehkä helpotuksesta. Kalma katsoi pedon silmiä ja näki niissä ehkä sen hetken sen miehen jonka oli oppinut tuntemaan. Kalma hölläsi otettaan aseestaan ja laski sitä hieman alemmas,
"Ed?" Kuului helpottunut kysymys.. ja sitten kaikki oli yhtä sekasortoa kun valtavat kynnet tarrautuivat kiinni Kalmaan, joka oli antanut keskittymisensä herpaantua. Kalma riuhtaistiin väkivaltaisesti irti selästä, iskettiin maahan niin että aseet irtosivat käsistä ja seuraavaksi mitä Kalma tajusi.. hän oli metrien päässä pedosta makaamassa maassa. Kalma otti maasta kiinni ja pyrki ylös henkeä haukkoen. Ilmat olivat lentäneet ulos keuhkoista iskun jäljiltä. Samalla katse etsi aseita maasta, jotka olivat kumpikin jossakin lumihangessa tällä hetkellä.
suskari
 

Re: Koira ei koskaan hylkää || Mori!

ViestiKirjoittaja Mori » 24 Helmi 2017, 23:38

Toinen meinasi onnistua ilman pikkuisia hammastikkujaankin. Thanatos naurahti ja kävi taistoon. Miehet ottivat yhteen ja toki myös vahinkoa tehtiin vuoroin. Täysiverisiä ihmissusia kuitenkin oltiin, haavatkin paranivat sitä mukaan kun niitä tuli. Melkein kuului suhinaa kun molempien haavst sulkeutuivat ja uusia ilmestyi. Veri haisi ilmassa ja niin myös hiki, joka virtasi miesten iholla kuin puro konsonaan. Verenhukkaa Thanatos ei kokenut, ehkä Edward olisi kokenut, mutta hän ei. Thanatos liikutti kehoa miten halusi, kirkui se sitten kivusta tai väsymyksestä.
Musta miekka heitettiin maahan, kun rätinä alkoi muuttua ylitsepääsemättömäksi. Sitten ihmissusi otti muotonsa ja hyökkäsi uudestaan. Tällä kertaa Kalma tuli hänen suunnalleen selän puolelta. Silloin Thanatos käytti kierointa asettaan. Edwardia. "Kalma!" mies henkäisi säikähtäneen oloisena. Tuon silmät olivat ne herkät ja lempeät. Kun koira oli keskeyttänyt puukkonsa soi ihmissusi julman virneen ja tarrasi sillä sekunnilla Kalmaan. Hän riuhtaisi toisen otteeseensa samalla kun tuon aseet tipahtelivat pois tuon käsistä ja sitten ihmissusi paiskasi miehen taas maahan ja tuo kieri kauas aseistaan. Thanatod tuijotti heikoksi käynyttä vastustaan. Hän käveli tuon tipahtaneiden aseiden luo ja poimi nuo ylös. Sitten hän vain tarttui molemmista aseista yhtäaikaa ja mursi ne poikki iskiessään me vasten polveaan. Ihmissusi nauroi ja ravisteli suurta päätään.

"Sanoit, että tapat minut ilmankin näitä", Thanatos sanoi muuttuneena takaisin ihmismuotoonsa ja ripotteli miekkojen sirut maahat. Hän haki mustan miekkansa, joka rätisi hänen käsittelyssään. Miekan hän työnsi vyölleen. Mies kääntyi ja katsoi vinosti, kierolla tavalla koiraa, joka niin haukkoi henkeään tyhjiin keuhkoihin. "Joko happi loppui?" Hän kysyi naureskellen ja käveli Kalmaa kohden vain talloakseen toisen uudestaan maahan. Niin julma hän oli, hän ei tuntenut mitään tätä miestä kohtaan. Ei sellaista mitä Edward tunsi, vaikka hän tiesi kyllä käsitteen ystävä ja sitä rataa. Hän kuitenkin näki kaiken itseään alempana ja vihollisena, jokainen piti vain raivata hänen tieltään. Niin kuin tämä pieni piski hänen naamansa edessä.
Thanatos oli juuri muuttamassa muotoaan ja aikeissa haukata toinen leukojensa väliin, kun jokin jykähti. Muutos ihmissuden muotoon lakkasi ja palautui takaisin ihmiseksi. "EI VIELÄ!" Thanatos karjaisi ja perääntyi Kalmasta. "Tapan hänet jakaikki on hyvin!" Thanatos karjui ja sortui polvilleen pidellen päätään. Kylmä hiki valui miehen kasvoilla, kun tuon silmät värähtelivät kuin hullu. Sotten hitaasti silmät menivät kiinni ja miehen olemus rentoutui ja kädet laskeutuivat maahan.

Hetken mies oli täysin rento. Pää maata kohti. Äkisti Edward vain tuli paikalle ja huudahti hieman, katsoen ensimmäisenä käsiään. Niissä oli verta ja miehen ilme oli kalpea. Sitten tuo kohotti katseensa ylös ja näki Kalman. Selkeä kauhu tuon kasvoilla näkyi. "Mitä helvettiä sinä teet täällä?" Edward huusi ja nousi melko nopeasti ylös, mutta palasi takaisin alkuasentoonsa. Hän menetti aina henkisiä voimiaan kun Thanatos oli vallannut hänen kehonsa.
Mori
 

Re: Koira ei koskaan hylkää || Mori!

ViestiKirjoittaja suskari » 25 Helmi 2017, 00:21

Kalma rauhoitteli hengitystään nieleskellen tyhjää kun keuhkot yrittivät palautua mahdollisimman nopeasti toiminta kuntoon. Sillä aikaa Edin peto käveli Kalman aseiden luokse ja poimi ne maasta ylös. Kalma liikahti paikallaan, mutta ei ehtinyt kuin hieman nousta polviensa varaan kun ilman täytti metallinen räsähdys kun aseet antoivat periksi ja hajosivat säpäleiksi Edin pedon polvea vasten. Kalma tunsi iskun sydämmessään, ei etteikö aseet olisivat olleet elämää suurempia, mutta se tunne ku menetät jotakin itsellesi tunnerakasta. Kalmalla aseet olivat kulkeneet jo monta vuotta, niin kauan kun Kalma saattoi muistaa, mutta nyt ne oli hajotettu säpäleiksi yhdellä iskulla polveen.

"Sen.. sen.. todellakin teen." Kalma pihisi huulien välistä katsoen nyt sudesta takaisin muuttunutta miestä, joka kävi kovin rennon näköisenä hakemassa oman aseensa maasta ja asetti sen takaisin asevyöhön. Seuraavaan kysymykseen Kalma kurtisti kulmiaan.
"Olen yhä hengissä, en ole kuollut." Kalma vastasi murahtaen tuntien kuinka ilma hänen keuhkoissaan lähti jälleen kulkemaan. Kalma lähti samantien nousemaan ylös maasta jatkaakseen taistelua siihen mihin se jäi, vaikka sitten ilman aseitaan. Ilman niitä tästä tulisi aina vain vaikeampaa. Edin pedosta oli kuitenkin tullut fiksumpi ja se tuskin juoksisi perässä kuin idiootti, jos Kalma lähtisi johdattamaan tuota jonnekin. Korkealta kalliolta pudottaminen saattaisi olla ainoa keino saada kunnollista vahinkoa tuohon rakkiin, mutta tuskin tuo lähtisi siihen piiri leikkiin mukaan. Ei ainakaan luolassa tapahtuneen jälkeen.
Tuttu ihmishahmo oli jälleen muuttamassa muotoaan pedoksi, kun se keskeytyi yllättäen ja josta seurasi parkumista ja anelua lopettamisen suhteen. Kalma hymyili pienesti. Ed oli jälleen tulossa puikkoihin takaisin. Pedolla ei ollut vastaan sanomista kun oli aika siirtyä pois ohjaamosta ja antaa oikealle kapteenille ohjat käsiin. Kalma ei kuitenkaan lähtnyt juoksemaan suoraan Edin syliin, vaan seurasi tilannetta sivusta hetken aikaa.. Ed oli käpertynyt kasaan ja vaikutti järkyttyneeltä, joka oli ymmärrettävää, mutta reagtio nähdessään ystävänsä.. noh oli yllättävä.
"..En odottanut noin tylyä vastaanottoa." Kalma tuhahti ja uskalsi vasta nyt lähestyä ystäväänsä jääden seisomaan kädet puuskassa miehen viereen. "Mitä teen? Tulin tarkastamaan tilanteesi.. ja voi luoja kun se on huonona." Kalma huomautti, mutta ei lähtenyt enempää sättimään Ediä. Ei se miehen syy ollut. Kalma kyykistyi Edin viereen katsellen miestä läpi katseellaan, kunnes yllättäen yritti napata miehestä kiinni ja kaataa maahan allensa. Kalma katsoi ystäväänsä hieman pahoittelevasti.
"Anteeksi... en voi muuta." Kalma sanoi ja sulki silmänsä, jolloin miehen keho hölleni velttona samantien kun musta hahmo astui sieltä ulos ja yritti Edin kehon sisään.
suskari
 

Re: Koira ei koskaan hylkää || Mori!

ViestiKirjoittaja Mori » 25 Helmi 2017, 13:04

Kalma totesi Edwardin huudahdukseen, ettei ollut odottanut sellaista vastaan ottoa. Ihmissusi tuojotti ystäväänsä. "Sinun ei pitäisi olla täällä! Ylipäätään mitä teet täällä ja minkä takia?" hän kysyi kireänä ja huomasi kuinka oli jo ehtinyt tehdä vahinkoa Kalmaan. Hän oli tehnyt melkoisen paljon tuhoa toiseen ja se jos mikä sai miehen vain tärisemään itsevihastaan. Kalma vastasi kuitenkin hänelle, että oli tullut "tarkastamaan" tilanteen. Edwardista se ei kyllä näyttänyt tilanteen tarkastelemiselta, mutta mitä hän oli sanomaan siihen. Miehen todetessa, että tilanne oli hyvinkin huonossa jamassa sai Edwardin vain purskahtamaan itkuun. No ei varsinaiseen vollotukseen, mutta kyyneleet tipahtelivat hänen silmiltään pitkin kasvoja kohti maata. "Kyllä minä sen tiedän, ettei se ole niin hyvänkään näköinen", hän totesi kuin pieni lapsi vanhemmalleen. Edward tiesi tilanteensa olevan hyvinkin epävakaa ja hän tiesi, että oli jo menettänyt aika paljon siihen nähden, mitä oli kyennyt saamaan itselleen kasaan.
Kalman lähestyessä kyynelehtivää miestä, tuo pyrki vain nopeasti pyyhkimään kyyneliään pois ja sitten mahdollisesti nousta ylös. Hän pyrki välttelemään Kalmaa ja tuon kosketusta, mutta sitten toinen nappasikin hänestä kiinni ja iski voimalla maahan. Edward älähti ja katsoi yllättyneenä Kalmaa. "Mitä sinä?" hän huudahti ja yritti sitten ylös saman tien, kun Kalma ja pyyteli anteeksi, ettei voinut muuta. "EI!" Edward huusi tajutessaan mitä toinen oli tekemässä. "EI KALMA!" hän huusi, mutta huuto muuttui karjunnaksi, kun Kalma pyrki hänen sisälleen. Sitten kaikki tapahtui kuin välähdys konsonaan. Edward huusi kivusta ja siitä, kuinka hänen sielunsa hylki riivaajaa, joka nyt astui hänen sisäänsä. Hänen silmänsä kierähtivät taakse, niin että valkuainen vain paistoi silmistä. Hänen suustaan valui kuolaa ja sitten koko kouristeleva keho rojahti rennoksi.

Kalman astuttua Edwardin sisään, ei tuo enää ollut tavallisen näköinen maisema. Pimeä, kolkko ja kylmä. Tällä kertaa ainakin paikka minne Kalma oli ilmestynyt oli hyvin kirkas ja valkea huone. Huoneen keskellä oli pöytä, jonka päällä oli kaunis kukkavaasi. Kukat vaasissa olivat kuitenkin kuivutettu ja näin niiden kauneus ei koskaan katoaisi. Itse Edwardia ei näkynyt missään. "Kalma", kuului ääni, joka kajahteli ympäri valkeaa huonetta. "Miksi tulit? Sinun piti pysyä erossa minusta! Minä vain satutan sinua ja muita! En kykene enää hallitsemaan itseäni", ääni kuului Edwardille, mutta miestä ei näkynyt missään. Sitten tuo kajahteleva ääni hiippui pois ja äkisti hahmo ilmestyi. Se työntyi huoneen valkeiden seinien lävitse ja sen hahmon vihreät silmät katsoivat viekkaana suurta mustaa koiraa. "Aaaah, terveltuloa arvon vieras", Thanatos sanoi hymyillen. Mies näytti täysin Edwardilta, mutta omasi vain erilaisen katseen sekä kasvojen ilmeet. Mies käveli hiljaa huoneen keskellä olevalle pöydälle ja asetti kätensä hieman levälleen sitä vasten, nojaten pöytään. "Mikä tuo sinut tänne, minun alueelleni?" Thanatos kysyi kierosti kysyen.
Mori
 

Re: Koira ei koskaan hylkää || Mori!

ViestiKirjoittaja suskari » 25 Helmi 2017, 14:19

Kalma ei välittänyt yhtään Edwardin huudoista olla astumatta miehen sisään jälleen kerran. Kyllä Kalma muisti mitä viimeeksi oli tapahtunut, mutta tällä kertaa Kalma tiesi mitä oli vastassa ja hänen oli tuhottava se kerta Ed ei siihen enään itse kyennyt. Valitettavasti.
Valkoinen välähdys ja Kalma oli Edwardin mielen sisällä, kuten oli aikasemminkin ollut, mutta tällä kertaa maisemat olivat muuttuneet melkoisesti. Kalma tajusi astuneensa suureen valkoiseen huoneeseen, jonka keskellä oli pöytä ja sen päällä oli kukkamalja, johon oli asetettu kuihtuneita kukkia. Mitään muuta ei ollut, vain valkoista ja lisää valkoista. Kalma ei ollut varma oliko tämä "huone" kuinka suuri kerta siinä ei näkynyt selviä rajoja ja missä oli se mielipuoli?
Koira höristi korviaan kun kuuli nimensä ja tutun äänen sen lausuvan. Koira katseli ympärillensä etsien äänen aiheuttajaa, mutta ei nähnyt ystäväänsä missään fyysisessä olemuksessaan. "Luulin sinun jo tietävän: koira ei koskaan hylkää." Kalmaa vastasi Edille vaikkei tuota kyennyt näkemään. Toinen syy oli se että Kalma ei nähnyt enään muuta keinoa kuin tuhota tuholainen omassa pesässään ja antaa Edin jälleen elää, olla normaali. Edin ääni tuntui katoavan jonnekin seinien taakse ja seurasi hetkellinen piinaava hiljaisuus, mutta se oli vain hetkellinen kun valkoisten seinien läpi kulki hahmo. Se näytti Ediltä ja myös kuulosti mieheltä itseltään, mutta tämän hahmon tapa puhua ja kommunikoida erosi paljon Edin omasta, joka oli aina niin kohtelias ja hyvä tapainen. Tämä mies oli sen kaiken vastakohta mitä Ed edusti. Kalma luimisti korviaan ja laski päätään kuonoaan kurtistaen paljastaen hieman ikenien alta hampaitaan kun Thanatos toivotti vieraan tervetulleeksi ja asettui kovin mukavasti nojaamaan pöytää vasten.
"Tulin lopettamaan sen jonka aloitin!" Kalma murahti hampaiden välistä päästäen karjahduksen ja hyökkäsi samantien kohti tätä Edwardin kaksois olentoa terävä hampainen suu auki yrittäen napata tuon päästä kiinni ja repiä mokoman irti. Täällä hän oli iso ja vahva! Toisin kuin Thanatos!
suskari
 

Re: Koira ei koskaan hylkää || Mori!

ViestiKirjoittaja Mori » 25 Helmi 2017, 18:12

Niin vähän tämä pieni rakki tiesi. Thanatos vain virnisti kuullessaan kuinka toinen vannoutui lopettamaan sen, minkä oli aloittanutkin. Sitä Kalma ei vain tiennyt, että toinen oli astunut hänen alueelleen, hän leikkikentälleen. Kalma ei myöskään ymmärtänyt, kuinka pahan palan tuo oli yrittänyt haukata. Koira saattoi olla suurempi ja vahvempi riivatessaan Edwardin sielua. Jos se olisi Edward, olisi tuo varmasti hävinnyt Kalmalle vain pelkkää hyvyyttään, mutta Thanatos oli eri asia. Hänen mielensä ja tahdon voimansa olivat rajoittamattomat, niin kauan kunnes hän vetäisi viimeisen hengen vetonsa läpi Edwardin keuhkojen. Niin kauan kuin miehellä oli tiedostava kyky maailmasta, hän eli tuon sisällä.
Kun Kalma sitten päätti viimein hyökätä hänen kimppuunsa ja puraista hänen päänsä irti, soi mies vain hymyn suurelle koiralle. Kalman hampaat saivat pamauttaa ilmaa välissään, kun miehen hahmo repeytyi riekaleiksi koiran edessä. Sitten valkean huoneen lattiaan, juuri pöydän alle ilmestyi pimeä, pyörrettä muistuttava aukko. Se alkoi imeä valkeaa ja kirkasta huonetta sisäänsä niin myös Kalma siinä samalla. Se veti kaiken sisäänsä ja koira saisi löytää itsensä leijumassa nyt siinä tutussa, mustassa pimeydessä. Kuului naurua. Kuului kahleiden ääntä. Sellaista ääntä kuin oli kuulunut silloin, kun Thanatos oli ollut ketjuissa. Nyt ketjuissa ei ollutkaan Thanatos, vaan Edward. Tosin mies näytti olevan täysin poissa pelistä. Tuo ei reagoinut mihinkään ja tuota sitovat ketjut olivat lujat. Ketjut kietoivat miehen tiukkaan syleilyynsä. Sitten sieltä pimeydestä avautui silmäpari, joka oli suuri ja niiden loistava, vihreä hehku hymyili tulokkaalle. "Mitä pidät? Roolit ovat vaihtuneet, eikö niin?" kuului Thanatoksen kolkko ääni ja silmä pari alkoi hitaasti kiertää Kalmaa. Eikä pieni piski muistanut, kuinka Thanatos oli viime kerralla kyennyt kasvattamaan kokoaan, eikä pienen piskin pienet aivot kyenneet prosessoimaan, ettei pedon omalle leikkialueelle tultu noin vain. Tietysti toinen oli uskonut olevansa vahva ja suuri, mutta Thanatos oli jättiläinen omassa tilassaan, jos Kalma oli suuri tuon mielestä.

"Mitä ajattelit, kun astuit sisään mieheen, jonka oikea pimeys on täällä", Thanatos kuiskasi ja tuon suuri kita paljastui vihdoin esille ja se oli valtavasti suurempi kuin Kalma itse. Sitten koko leijuva tila tuntui värähtelevän, kun Thanatos irrouttautui pimeyden turvista ja liikkui hitaasti Kalman ja Edwardin ympärillä, kuin suurin lohikäärme konsonaan, paitsi että hän oli suuri ihmissusi, jonka musta turkki aavemaiseen tapaan heilui. "Luulitko tosiaan kykeneväsi taistelemaan minua vastaan omassa leikkipaikassani?" kolkko ääni kysyi ja se kurotti suuren kätensä kohti kaltereita. Käsi veti kaltereista ja sai Edwardin hahmon liikahtamaan siihen suuntaan ja samassa mies myös näytti heräävän suureen kipuun. Edward huusi, kun Thanatos leikkisästi repi kahleita suuntiin, jonne miehen keho ei venynyt. Edward ei kuitenkaan tuntunut olevan tavoiteltavissa, aina kun ihmissusi lopetti kahleiden repimisen, rotkahti mies elottomaksi jälleen.
Se oli Thanatoksen tapa kiduttaa Edwardia, tietysti aluksi hän oli vain työntänyt toisen pois, mutta nyt hän oli iskenyt miehen kahleisiin niin kuin tuo oli tehnyt hänelle. Thanatos tuijotti Kalmaa suurilla silmillään ja nauroi. Sitten hän vain huitaisi toista päin suurilla kynsillään ja tarttui samalla Edwardiin, vetäen miehen irti kahleistaan, jotka napsahtelivat poikki ja Thanatos söi pienen miehen.
Mori
 

Re: Koira ei koskaan hylkää || Mori!

ViestiKirjoittaja suskari » 25 Helmi 2017, 20:03

Leuat loksahtivat vain tyhjää ilmaa kun kohde päätti hajota, samalla kun musta koira yritti epätoivoisesti napata ilmasta niitä mustia hajonneita palasia täysin turhaan. Kalma luimisteli ärtyneenä korviaan ja urisi paljastellen hampaitaan ärtymyksestä, joka kuitenkin muuttui yllättyneen kauhistuneeksi kun valkoiseen lattiaan ilmestyi musta pyörre, joka alkoi imemän kaiken huoneessa olevan sisäänsä. Myös Kalman, joka yritti paeta tätä mustaa-aukkoa joka kuitenkin väistämättä veti mustan koiran sisäänsä.

Kalma avasi silmänsä ja tajusi olevansa, tai pikemminkin leijumassa, mustassa tyhjiössä. Nyt tämä alkoi näyttämään kotoisammalta ja tutummalta. Huoneen täytti nauru, kylmä ja psykopaattinen nauru sekä kahleiden kilinä. Kalma käänsi päätään ja itseään äänen suuntaan nähden Edwardin ketjuissa. Koiran korvat nousivat pystyyn.
"Ed!" Kalma sanoi helpottuneena ja oli menossa ystävänsä luokse apuun häntä heiluen, kun suuret vihreät silmät avautuivat pimeydessä. Kalma pysähtyi ja Thanatos tuijotti koiraa kuin kissa leluhiirtään, jonka oli saannut ansaan ja valmis leikkimään sen kanssa niin kauan kuin kyllästyisi. Kalma paljasti uhmakkaasti hampaansa korvansa luimuun painaen. "Sinä noihin ketjuihin kuulut kurja!" Kalma ärähti samalla kun lähti seuraamaan katseellaan Thanatoksen kiertelyä hänen ympärillään. "Ja katson että se myös tulee tapahtumaan!" Kalma ärähti ilmaan uhmakkaasti. "Luuletko että pelkään pimeyttäsi?" Kalma murisi niskakavat pörröllä, mutta se uhmakkuus sai takapakkia kun Thanatos paljasti itsensä pimeydestä.. sen koko olemuksensa kanssa Kalma jäi jälleen rääpäleeksi, eikä koira voinut mitään sille pienelle pelon poikaselle joka pakotti koiran painamaan häntänsä koipien väliin. Thanatos nosti suuren kätensä ja tarrauti sillä kahleisiin, jotka pitivät melkein kuolleen näköistä Edwardia aloillaan, kunnes Thanatos alkoi käyttämään niitä kuin sätkynuken naruja pakottaen Edin kehon luonnottomiin asentoihin.
"Lopeta! Lopeta heti!" Kalma ärähti ja lähti juoksemaan kohden Thanatosta välittämättä tuon suuresta koosta tai muustakaan, mutta valtava ihmissusi nosti valtavan terävä kyntisen kätensä ja löi sillä koiraa kohden. Kalma joutui pysähtymään ja väistämään taaksepäin.. ja katsomaan vain sivusta kuinka hänen ystävänsä syötiin tuon pedon sisään. Kalman katseen täytti kauhu ja järkytys, sekä silmitön raivo. Kalma karjaisi raivosta ja syöksyi mistään välittämättä kohden Thantosta, väistäen tuon yritykset iskeä häntä, ja lopulta yrittäen upottaa pienet hampaansa valtavan suden kurkkuun.
suskari
 

Re: Koira ei koskaan hylkää || Mori!

ViestiKirjoittaja Mori » 26 Helmi 2017, 02:06

Niin pieneksi rääpäleeksi muuttuneena Kalma näytti selkeitä pelon vivahteita mustassa hahmossaan. Thanatos taas tuntui vain kasvavan hieman taas. Varsinkin kun hän oli syönyt Edwardin sisäänsä. Siellä tuo saisi olla vankina ainakin niin kauan, kunnes tämä leikki olisi ohitse. Eipä toisesta oikeastaan ollut mitenkään vastustamaan häntä. Edward muutenkin oli ollut heikossa tilassa herättyään ja Thanatoksen oli ollut helppo tyrmätä väsynyt mies tieltään. Riistää tuolta tämän vapaus ja kahöia tuon omiin kahleisiinsa.
Oli suloista kuinka Kalma huusi ystäväänsä, joka ei millään reagoinut ääniin, ainoastaan kipuun. Nukke, joka heräsi henkiin hetkiseksi ravisteltaessa ja palasi takaidin tyhjäksi, elottomaksi nukeksi. Olihan Thanatoksella ollut monia vuosia, päiviä ja tunteja aikaa taistella Edwardin tahdonvoimaa vastan. Miehen tahdon voima oli kovettunut sen jälkeen kun tuo oli tavannut Kalman, mutta se oli myös ruvennut murtumaan sen jälkeen kun Kalma oli riivannut ystäväänsä. Oli niin ihailtavaa tämä pienenpiskin voimakkuus sitävastaan,ettätuo muka kykenisi ystävänsä pelastamaan. Ystävän, jota ei pian olisi.

Kun Thanatos oli niellaisut Edward sisäänsä, syöksyi Kalma sitä kohden yrityksenä haukata ihmissusihahmon kaulaa. Toisin kuitenkin kävi, Kalma sai tyytyä taas kerran vain ilman haukkaamiseen, kun Thanatoksen olemus hajosi diitä kohtaa, mistä toinen oli yrittännyt purra. Nauru jatkui ja susimainen hahmo alkoi liikkua taas. Se ei tosin hyökkänyt Kalmaa kohden, sillä se tiesi oikein hyvin, että Kalma tappaisi itsensä täällä ollessaan ja jos toinen sielu ajatteli jäädä hänen sisäänsä, hän kyllä söisi sen ravinnokseen. "Typerys sinä olet ja tulet aina olemaan", ääni kuiskasi naurahdellen pimeään tyhjyyteen. Ei se ollut huone,vaan suuri tyhjiö, jossaKalma sai leijjua minkä tahtoi ja suuri ihmmissuden hahmo kiersi pientä saalistaan. Sitten Thanatos hyökkäsi, avasi suuren kitansa ja oli valmis haukkaamaan Kalmasta puolet irti. Tietysti ihmissusi yritti napa toisen suloisiin kätösiinsä. Olisi peto voinut vieläkin kasvattaa itsestään suuremman, hän nimittäin ruokki itseään Edwardin negatiivisilla tunteilla ja tuon epävakaalla tahdonvoimalla.
Peto vain hymyili ja leikki lelullaan. Yritti aina silloin tällöin hoeman survaista toista suurella nyrkillään, kunnes Thanatos tylsistyi sellaiseen. Samassa tila muuttui taas. He palasivat pimeydestä kirkkaaseen huoneeseen, melkein täytyi siristellä silmiä, että kykeni näkemään kaiken sen valkeuden ympäröimät hahmot. Kaksi hahmoa erottui valkeuden seasta. Toinen istui ja toinen seisoi tämän takana. Edward istui nojatuolilla, tuon kädet lepäsivät käsi nojilla, mutta miehen ryhti ei ollut täysin suora. Tämän käsissä ja jaloissa edelleen kiersi kalisevat kettingit, joiden väri oli muuttunut valkeaksi. Edwardin silmät olivat auki, mutta tuo näyttänyt olevan tiedostavassa tilassa. Miehen takana seisoi Thanatos. Aivan Edwardin näköinen taas, hän oli asettanut kätensä nojan selkää vasten. "Eikö hän olekin niin ihanan hiljainen?" Peto kysyi ja nosti elottoman miehen päätä ja antoi sen rojahtavaa vain takaisin. Mies nauroi taas ja lähti astelemaan kohti Kalmaa. Pedon hahmo vaihteli välähdyksissä Edwardin muodosta tuon omaan pimeyttä imevään muotoon. SittenThanatos pysähtyi ja pysyi ihmismuodossaan. "Astuit minun leikkialueelleni, luulitko tosiaan voittavasi minut omassa tilassani?"
Mori
 

Re: Koira ei koskaan hylkää || Mori!

ViestiKirjoittaja suskari » 26 Helmi 2017, 04:25

Jälleen kerran Kalman leuat löivät tyhjää ilmaa ja se sai jo ennestään raivoissaan ja epätoivossa olevan aavekoiran räjähtämään vain kahta pahemmin. Sen karjunnan sekainen ulvonta täytti tilan kun se vain kääntyi suurempaa vastustajaa kohden vailla pelkoa. Thanatos kävi siinä ohessa huomauttamaan aavekoiran typeryydestä, mutta Kalmaa ei jaksanut kiinnostaa enään suden mielipiteet hänen älykkyydestä tai kuinka typerää oli hyökätä satoja kertoja itseään suuremman kimppuun. Kalma ei välittänyt näistä asioista enään yhtään, se vain hyökkäsi kuten teki vastustajakin valtava kita ammollaan. Kalma sihahti ja sujahti suurien leukojen välistä läpi vain menettäen korkeintaan hännästään muutaman karvatupon, jonka jälkeen Kalma syöksyi suoraan agresiiviseen hyökkäykseen Thanatosta vastaan. Kalma tähtäsi jälleen terävät hampaansa suden kurkkua kohden, kun sai voimakkaan iskun selkäänsä valtavasta kädestä ja siinä olevista kynsistä. Kalma parkasi vinkuen ja huutaen perääntyen samantien Thanatoksen läheltä. Selkä, joka osumaa oli ottanut, ei vuotanut tavalliseen tapaan punaista verta vaan sieltä valui ulos läpinäkyvää tummahkoa ainetta ulos. Kalma katsoi selkäänsä.. ja sitten Thanatosta tuon vihreisiin silmiin kun tuo rakin ryökäle yritti uudestaan saada aavekoiraa kynsiinsä. Sitä kissa ja koira leikkiä riitti kun Kalma lähinnä väisteli ja varoi yrittäen vain epätoivoisen raivon voimalla saada osumaa tai edes pientä haavaa tähän suteen.

Thanatoksen leikki jatkui aikansa, kunnes mielipuoli oli saannut tarpeeksensa tästä ja päätti vaihtaa uudestaan tilaa takaisin siihen kirkkaan valkoiseen huoneeseen. Kalma siristeli silmiään jonkin aikaa seisten huoneen lattialla tummaa nestettä vuotaen yhä selästään ja tuijotti tuoliinsa sidottua Ediä, jossa ei näyttänyt olevan mitään eloa. Tiedottoman Edin takana seisoi Thanatos, joka näytti vain nauttivan tästä kaikesta ja kysyikin että eikö Ed ollutkin nyt mukavan hiljainen. "Tuki itse turpasi." Kalma murahti parantaen asentoaan kunnollisemmaksi, ettei olisi vaikuttanut niin heikolta. Hukka mies puolestaan irrottautui paikaltaan ja lähti lähestymään aavekoiraa, kunnes pysähtyi. Kalma luimisti korviaan muristen kurkusta.
"En ole vielä hävinnyt mitään." Kalma sanoi ja lähti syöksyyn, mutta ei kohden Thanatosta vaan Edwardia, joka oli velttona tuolissaan ja täysin tiedoton maailman tapahtuista. Kalma yritti päästä käsiksi Ediä pitäviin ketjuihin ja puri niitä irti miehen ympäriltä raahatakseen miehen pois edes hetkeksi pois Thanatoksen kynsistä. Jos Kalma tässä onnistui hän laski päänsä Edin kasvojen eteen ja veti henkeä keuhkoihinsa puhaltaen sitten lämpimän ilman päin Edin kasvoja. Kalma jakoi Edille omaa elämäänsä herättääkseen miehen Thanatoksen otteesta taistelemaan kanssaan, hän ei voisi voittaa tätä yksin. Hän tarvitsi apua ja Ed olisi paras.
suskari
 

Re: Koira ei koskaan hylkää || Mori!

ViestiKirjoittaja Mori » 26 Helmi 2017, 12:03

Edward & Rafael

Kauniita sanoja ja kieltä Kalma osasi käyttää, mutta tuo ei vieläkään ymmärtänyt, että toinen oli hänen alueellaan. Hänen luomassaan illuusiossa Edwardin sisällä, jossa hän myös piti koiran niin kauan kunnes tuon alkuperäinen keho kuolisi. "Tik, tak", hän kuiskasi ja katsoi kuinka Kalma uhmakkaasti sanoi, ettei olisi vielä hävinnyt mitään. Tuo syksyi kohti, mutta meni hänen ohitseen. Rahallisesti, peto vain kääntyi ja katsoi kuinka musta koira pyrki päästämään ystävänsä kahleista. Kahleet pitivät, Kalma ei voinut niitä rikkoa. Koira alkoi sitten puhaltamaan toisen naamaan, jolloin Thanatos vain nosti toisen kätensä ja napsautti sormiaan yhteen. Hetkessä Edward tuolineen oli kadonnut. Hajonnut valkeaan kirkkauteen, eikä tuota näkynyt missään. "Suotta jaat omaa elämääsi. Kyllä hänessä elämää piisaa", Thanatos sanoi ja käveli hiljaa Kalman luokse, muutaen muotoaan tummaksi hahmoksi, joka kasvoi hieman ja kiertyi sitten koiran ympärille. Kuiskien tuon korviin. Hänen kehoaan ei voinut purra, hän oli voittamaton.
"Hän on vain hieman väsynyt, sinun kaltaisiisi vätyksiin", peto totesi hymyillen ja kierteli pientä saalistaan ympäri. "Katsos kun, sinä ja hän olette nyt minun armoillani, tämä on minun alueelleni ja minä määrään, mikä täällä on totta ja mitä sinä voit vahingoittaa", sillä samaisella sekunnilla Thanatoksen eteen tuli Edward veltosta ja peto kiersi rauhallisetsi suuren kätensä tämän ympärille. "Esimerkiksi voit satuttaa häntä niin paljon kuin haluat, minunkin puolestani", hän naurahti.

Pakkanen puri ulkosalla, jossa kaksi hahmoa makasivat lumihangessa. Toinen hieman eloisamman näköinen, mutta silti näytti siltä kuin kaikki ei olisi ihan kohdillaan. Toienn tuon päällä näytti vielä kuolleemmalta kuin toinen. Miehiin tarttuivat pelastavat kädet. Molemmat kehot nostettiin olkien päälle ja vietiin pois. Rafael oli ilmestynyt paikalle, hän toki piti silmällä Kalmaa, kun tuo vähän tuppasi olemaan typerä ja muutenkin Rafaelin piti saada vain tuon ihmissusi peto liittymään susilaumoihin itsenäisesti, jotta tuo ei menisi hakemaan ihmisiä tapettavaksi.
Edward ja Kalma asetettiin lämpimälle lattialle, Kalma tosin siirrettiin lähemmäksi takkaa. Rafael riisui toisen takin tuon yltä ja korvasi sen hyvin lämpimällä sekä pehmeällä peitolla, johon puoliverinen rullasi miehen. Hän asetti Kalman elottoman kehon lattialle makaamaan suoraan takan eteen. Kyllä se keho varmasti pysyisi näin lämpimänä. Sitten pappi katsoi Edwardia, joka näytti kirjaimellisesti riivatulta. Olihan tuo, ei siinä mennyt silmän räpäyskään, että Rafael tiesi mistä oli kyse. Hän oli nähnyt kuvia kaksikon menneestä ja nähnyt mitä oli tapahtunut. "Koskaan ei saisi astua toisen kehoon vasten tämän tahtoa Kalma", Rafael sanoi hiljaa ja siirsi Edwardin myös lähelle takkaa. Hän sulki miehen silmät ja laski kätensä toisen päälaelle odottaen kykynsä toimintaa. Hetken päästä se toimikin ja se oli tulevaisuutta. Siitä pappi ei pitänyt, mutta hän pyrki katsomaan, yrittäen löytää vihjeitä siitä, että mitä oli tulossa. Kaiken kuitenkin keskeytti selkeä hahmoa, joka oli musta ja suden muotoinen. Se hyökkäsi ja hetkessä koko visio tulevaisuudesta oli poissa. Rafael oli päästänyt irti Edwardista ja räpytteli silmiään. Hän katsoi mieheen. "Kerrassaan kauhistuttavaa", hän supisi.

Thanatos nauroi Kalmalle. "Mitä kauemmin olet täällä sitä selvemmällä syyllä, sinulla ei myöskään ole paluuta takaisin. Joten varmistan, ettei sinun edes tarvitse harkita paluuta", ihmissusi huusi ja hyökkäsi Kalmaa kohden, aikeina syödä tuo kokonaan.
Mori
 

Re: Koira ei koskaan hylkää || Mori!

ViestiKirjoittaja suskari » 26 Helmi 2017, 19:57

Ed katosi koiran edestä kuin taiottuna valkoisen lattian läpi. Kalma käänsi katseensa Thanatokseen, joka käveli rauhallisesti lähemmäksi huomauttaen aavekoiran yritysten olevan jälleen aivan turhaa. Kalma vain murisi väläytellen hampaitaan viholliselleen agresiivisesti, joka kietoitui kuin musta käärme koiran ympärille. Kalma yritti muristen purra Thanatosta, mutta tietenkään ne eivät tehonneet tähän ihmissuden pahuuden ruumiinistumaan. Sen sijaan tuo musta aine vain hajosi ja korjaantui samantien uudestaan kokoon.
"Minuun?" Kalma kysyi muristen seuraten katseellaan Thanatosta, joka pyöri koiran ympärillä kuin leijona gazellin, mutta seuraavalle lausahdukselle Kalma hieman hymähti. "Onko tosiaan noin?" Kalma kysyi luoden kasvoillensa hetkellisen ja lyhyen virneen, joka kuitenkin katosi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Kalma katsoi Thanatosta, joka oli jälleen vetänyt Edin velton ja jo elottomaksi laskettavan kehon esille.
"Tiedät etten vahingoittaisi häntä." Kalma huomautti luimistaen korviaan miehelle, joka alkoi nauramaan tuoden esille varsin vakuuttavan faktan.. mutta Kalma ei voinnut vain jättää ystäväänsä noin vain tänne, eikä Thanatos ilmeisesti aikonut antaa sellaista vaihtoehtoa kuin pakeneminen tai lähteminen ja hyökkäsi suurella kehollaan. Kalma katosi suden leukojen välistä hieman sivuun ja hymyilen katsoi Thanatosta.
"Minusta tuntuu että olet nyt jättänyt jotakin katsomatta.." Kalma sanoi ja koiran viereen ilmestyi ruukku, jossa oli se sama ruusu, joka oli nähty jo tänne tullessaan. Nyt se ei kuitenkaan ollut enään kuihtunut ja puoli kuollut vaan sen kukan terälehdet kohosivat iloisesti kohden taivasta. Kukan väri oli verenpunainen ja sen terälehdet tiputtuvat hiljalleen verta maahan, joka sihisi osuessaan mustaan maahan kuin happo. Kalma oli riivannut tämän pienen kukan ja samalla myös Ed katosi Thanatoksen viereltä jonnekin, kuten myös Kalma.

Edin keho nytkähti kun Kalma astui ulos kehosta ruusua suussaan kantaen. Rafael saattoi sen hetken nähdä Kalman tumman hahmon kun se liikkui sekunneissa omaan kehoonsa takaisin.
Kalman kehossa oli mustaa ja pimeää lattian täytti yksi valtava verilammikko jossa lillui luita ja muuta ällöttävää, mutta ilma ei ollut jäätävää tai ahdistavaa. Melkoisen kodikasta jos saattoi sanoa. Kalma loi kehossaan mukanaan olevalle ruusulle pöydän ja maljakon johon Kalma asetti ruusun samalla kun sen ympärillä oleva verenpunainen olemus katosi ja se alkoi jälleen kuihtumaan koiran silmien edessä.
"Ed?" Kalma kysyi arasti ja epäillen oliko hänen ideansa toiminut laisinkaan. Täällä ei ollut Thanatosta, joten Ed saisi olla rauhassa.. tosin Kalma ei voisi pitää miestä täällä. Hänen olisi muutenkin elvytettävä kehonsa pian tai se kuolisi käsiin.
"Ole kiltti ja vastaa jotakin.. minulla ei ole kauaa aikaa enään!"
suskari
 

Seuraava

Paluu Vuoret

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron