Uusi valtakuntasi || Wolga

Pohjoisessa sijaitsevat Kleth vuoret ovat kaukaa katsottuna komea näky. Ne kohoavat korkealle taivaisiin, eivät kuitenkaan niin korkealle mitä Mor vuoret. Lähemmäs päästessään saattaa huomata, että komea vuori on vaaroja täynnä. Toisin kuin Mor vuorilla, täällä on kuitenkin louhittu kallioon kunnollisia teitä ja koitettu tehdä matkamiesten tiestä mahdollisimman helppoa. Vuorelta ei löydy lohikäärmeitä pahemmin, mutta sen sijaan Klethin rinteitä asuttavat villieläimet. Niin pedot kuin vaarattomat vuohet.

Valvoja: Crimson

Uusi valtakuntasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 03 Kesä 2016, 19:06

Fergus Verikuu

Jälleen vähän yli kuukausi oli yritetty malttaa poissa neidon luota ja hyvin se oli onnistunut. Talvi oli alkanut tehdä tuloaan ruskan tiputettua viimeiset lehtensä kylmenevään maahan. Kelth vuorilla oli jo paripäivää sitten satanut ensilumi, mutta siellä Fergus ei ollut kuuakuden aikana paljoa viettänyt aikansa. Aika oli kulunut etelämmässä olevan kylän seuraamiseen, turhan lähelle hän ei ollut laumoineen kulkenut, he kyllä olivat haistaneet muutamien metsästyspartioiden kulkeneen useampaan kertaan pitkin kylän lähistöä, oli siinä sessa ollut jotain tuttuakin ja oli se Fergusta hieman houkuttanut mennä sitä tiettyä metsästäjää höykkyyttämään. Se ei kuitenkaan ollut viisasta, nyt oli parasta pysyä pois näkösältä, kenties saada kylä tuudittautumaan siihen uskoon, että sudesta oli päästy eroon. Oli hän myös toki käynyt useampaan otteeseen joentörmällä Theaa odottamassa, mutta ilman tulosta. Se ei tosin yllättänyt, mahtoiko nainen olla lukittu huoneeseensa hyvällä?

Kaikki tämä odotus oli tehnyt Fergusksen myös hermostuneeksi, yksi päivä lisää tarkoitti aina mahdollisuutta siitä, ettei Thean tarvinnut lähteä pohjoiseen aatelisväen katseita pakoon, joka taas tarkoitti sen jyvän menetystä. Vaikka mies oli hyvillä mielin paennut kylästä, hänen päästyään takaisin laumansa luokse ja nähdessä Lorelain, joka hänen uhkauksistaan huolimatta oli uskaltautunut palata kotiin, oli Fergus saman tien purkanut kaiken turhautumisen naiseen. Acen ja Rafen oli täytynyt pidätellä miestä, ettei tämä naiseen olisi käynyt käsiksi, jolloin hän oli tyytynyt karkottamaan mokoman naaran. Kyllä hän tiesi, jos Thea lauman keskuuteen saapuisi, ei Lore kykenisi pysymään aisoissa, eikä hän todellakaan aikuista naista alkaisi vahtimaan. Lorelai oli kyllä yrittänyt anella ja pyydella anteeksi, mutta vahinko oli jo tehty ja tuo oli saanut luvan häipyä pysyvästi.

Lopulta oli Ferguksen toiveisiin vastattu ja hän oli päässyt vankkureiden jäljille, joiden mukana erottui varsin tutun naisen tuoksu. Se antoi niin suunnattomasti toivoa naisen kuin lapsekin suhteen, hyvä ettei harmaaturkkinen susi olisi pää neljäntenä jalkana syöksynyt vankkureiden eteen ja napannut Thean mukaansa, sillä saadessaan vankkurit näkökentäänsä, saattoi Fergus nähdä kolme ratsukoa kulkevan vartiossa vaunujen ympärillä. Ei susi sitä nähnyt, mutta osasi kyllä arvata että haarniskoituneilla miehillä oli hopeaa matkassaan.
Fergus lähti seuraamaan joukkoa metsän suojista, auringon käydessä pilven taakse. Hän ei noin vain kykenisi yksin saamaan Theaa vankkureista ulos. Hänen ehkä täytyisi seurata noita koko matkan päämäärään asti tai ehkä kylään, jossa levättäisiin yön yli? Toki hän mielellään halusi naisen vierelleen nyt heti ja yritti kuumeisesti keksiä kuinka se olisi mahdollista.
Janni
 

Re: Uusi valtakuntasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 03 Kesä 2016, 22:50

Thea Ayvray


Kuukausi oli ollut elämänsä pisin ja samalla haikein, välillä oli tuntunut siltä että vain kidutti itseään hitaasti kohti varmaa kuolemaa. Että olisi helpottanut, jos vain olisi tuikannut sen puukon rintaansa – tietysti vain kuvainnollisesti. Iloa hänen ankeisiin iltoihinsa toi se pieni vahinko, joka oli ilmaissut olemassa olostaan vihdoin ja viimein, hetken Thea oli jo pelännyt pahinta. Vatsan seutu oli pyöristynyt, ei vielä niin etteikö sitä vaatteiden alle saisi piiloon, mutta kyllä sen huomasi jos siveli vatsaa tai näki riittävän vähissä vaatteissa. Iltaisin makasi sängyssään ja katseli kattoa, siveli sitä somaa kumpua ja jutteli jyvälle, kertoi sille tarinoita joita hänen ottoäitinsä oli kertonut. Se tuntui rauhoittavalta, keskittyä johonkin muuhun kuin tähän kaaosmaiseen tilanteeseen hänen elämässään. Olisi halunnut myös lähettää sanan Fergukselle, että heillä oli kaikki hyvin ja pentukin kehittyi, mutta eihän se ollut mahdollista.

Viimein oli koittanut se odotettu ja pelättykin päivä, kun hänen olisi aika astua vaunuihin ja lähteä kohti pohjoista, kohti uutta elämäänsä. Nainen oli kirjoittanut kirjeen jossa kertoi aikovansa lähteä sen susimiehen matkaan, toivovansa että häntä ei etsittäisi – tai että hänen tulevan lapsensa isää ei hänen perheensä puolesta jahdattaisi. Ehkä se oli turha toivo, mutta olipahan esitetty kuitenkin. Kirje oltiin annettu palvelustytölle, vannotettu että tuo antaisi sinetöidyn kirjeen hänen isälleen viikon kuluttua – silloin olisi jo kai vanhempiensa suojeluksen ulottumattomissa. Thea oli pakannut paljon, reppuunsa salaa kolikoita muutaman nyssykän ja niiden päälle vaatteita jotka sai mahtumaan. Muut tarpeet olivat parissa salkussa. Hyvästit olivat itkuiset ja haikeat, ikään kuin vanhempansa olisivat tienneet että tämä tulisi olemaan kenties viimeinen kerta kun tapaisivat tyttärensä. Ehkä arvasivat, että tuo omiin oloihinsa vetäytynyt neitonen hautoi mielessään jotain johon he eivät voisi vaikuttaa. Hänet saatettiin vaunulle ja pitkät, tiukat halaukset ja viimeiset kyyneleet jonka jälkeen istuutui samettiselle istuimelle ja kurottautui vielä vilkuttamaan taakseen jäävälle perheelle. Kurkkua kuristi.

Mitä kauemmas kotoa hän pääsi, sitä enemmän ryhtyi katselemaan ulos ja etsimään edes vilausta harmaasta turkista – tai arpisista kasvoista. Eihän hän ollut aivan varma, että kummassako muodossa mies liikkuisi, mutta epäili toisen luottavan nelijalkaiseen versioon. Samalla kohosi myös se odotus, malttamaton hinku päästä jo pian Ferguksen matkaan. Sormet hipaisivat pienoista kumpua mekkonsa alla, tietysti mekko vaikka ei Thea ollut sitä halunnutkaan – housut olisivat olleet kätevämmät. Pitkien helmojen alle oltiin kuitenkin piilotettu käytännölliset, kestävät ja hieman miehekkäämmät tukevat kengät. Kai oli varautunut siihen, että ei suunnitelmastaan huolimatta malttaisi matkustaa kylään asti. Reppu lepäsi vierellään, odottavana ja valmiina selkään heitettäväksi.

Vaunut hytkyivät ravin tahdissa, vauhti ei ollut erityisen suuri mutta ei neito uskaltanut hypätä metsään tietämättä, että Fergus odottaisi häntä siellä. Ja hänen oli kuitenkin tarkoitus kulkea kylään asti. Hänen oli tarkoitus järjestellä siellä vielä asioita ennen kuin katoaisi miehen matkaan. Hetkeksi malttoi jälleen nojautua selkänojaan ja sulkea silmänsä. Takana ratsastavan vartijan ratsun pärskähdys, joka kuului vaunujenkin sisään, sai Thean jälleen kumartumaan ikkunaan. Eläimet reagoivat ihmissusiin ilmeisen voimakkaasti, olihan päässyt sitä jo muutamaan kertaa todistamaan. Oli jo menettämässä toivonsa jälleen, kun viimein tavoitti lyhyen vilauksen harmaasta kyljestä jossain punertavaksi muuttuneen metsän suojissa. Ei siihen enempää tarvittu. Pelkän vilauksen innoittamana nainen nousi, heitti reppunsa selkään ja odotti lyhyen hetken vaunujen ovella. Hetken epäili, että jos kaatuisi tai jäisi vaikka hevosten jalkoihin, että jyvä vahingoittuisi. Epäilykselle ei kuitenkaan annettu sijaa, vaan nopealla liikkeellä mahonkinen ovi työnnettiin auki ja nainen loikkasi kevyen, pitkän loikan joka kuljetti hänet vaunuista kauemmas – ettei ollut pelkoa jäädä hevosten alle. Polvet joustivat tottuneeseen tyyliin ja laskeutuminen oli tyylipuhdas, pientä horjahtamista lukuun ottamatta. Tämän jälkeen, vartijoiden huudoista huolimatta, pinkaisi niin lujaan juoksuun kohti syvempää metsää kuin vain jaloistaan pääsi. Toivottavasti hänen näkemänsä vilaus oli Fergus, eikä joku muu vaunuja vaaniva peto.


// Voi lorea, ihan sääliksi nyt käy raukkaa :'( :D //
Wolga
 

Re: Uusi valtakuntasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 03 Kesä 2016, 23:22

Fergus pohti vartijoiden hämäyttämistä, ehkä hän voisi saada nuo jahtaamaan itseään, jolloin Thea tajuaisi käyttää tilaisuuden hyväksi ja hypätä kyydistä. Kolme ratsukkoa olisi kuitenkin työläs karistaan kintereiltä. Tai entä jos hän ensiksi yllättäisi yhen ja ottaisi tuon pois pelistä heti alkuunsa, kaksi oli aina vähemmän kuin kolme.
Hukan suunnitelmat jäivät vain ajatustasolle, kun hän saattoi nähdä vankkureiden oven yllättäen lennähtävän auki. Fergus saattoi kuulla vartioiden yllättyneet huudon, samalla kun näki villin pehkon juoksevan kohti. Se oli tarpeeksi saada susi syöksähtämään esille tiheiköstä, ei sillä ollut väliä jos hänet nähtiin. Fergus pysähtyi muutaman askeleen päähän naisesta ja kääntyi sivuttain tarjoten selkäänsä ja päästäen käskevän haukahduksen.

Tässä ei ollut aikaa tervehtimiselle, vaikka kuinka sydän pamppaili ilosta kuin myös tiukasta tilanteesta. Vartijat käänsivät jo ratsujaan kaksikkoa kohti. Kun Thea pääsisi kyytiin lähtisi Fergus juoksemaan tuulispäänä ratsukkoa pakoon, miettien jo nyt reittiä päässään kuinka karistaa nuo kintereiltään.

//Niiiih Fergus on julma :'< //
Janni
 

Re: Uusi valtakuntasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 03 Kesä 2016, 23:45

Hetken jo epäili, että oli nähnyt harhoja. Viimein se suuri, tuttu susi ilmestyi näkösälle ja tarjosi hänelle kyytiä käskevän ääntelyn kera. ”Neiti Auvray, älkää tehkö sitä”, joku vartijoista huusi ja toinen viritteli jo joustaan, kaksi muuta pitelivät hopealla vahvistettuja miekkoja käsissään. Thea vilkaisi olkansa ylitse ja hymähti ennen kuin työnsi kämmenensä harmaaseen niskaan, kiersi sormensa tukevasti turkin sekaan ja ponnisti kevyesti hukan vahvaan selkään. Jälleen asennon hakeminen tuntui hankalalta hetken, kyllähän suden selkä oli paljon ohuempi ja terävämuotoisempi kuin vaikkapa hevosen selkä. Onneksi tuuhea turkki pehmensi tuntumaa – toivottavasti molemmin puoleisesti. Nopeasti löysi kuitenkin tutun asennon, painui virtaviivaisemmin sutta vasten ja takertui parhaansa mukaan toisen selkään. Tästä tulisi, jälleen, hurja kyyti. Ja tällä kertaa tippuminen ei ollut sitä vähääkään vaihtoehto kuin se ehkä ennen olisi ollut.

Vauhti oli tosiaan hurja ja Thea joutui todella tekemään töitä pysyäkseen kyydissä, erityisesti käännökset ja muut äkkinäisemmät liikkeet saivat naisen toisinaan horjahtamaan ja kantapäät painautumaan hetkeksi suden kylkiin. Nainen ei uskaltanut katsoa taakseen, sillä pelkäsi että vauhdista huolimatta nuo ratsukot olisivat yhä heidän kannoillaan – vaikka noiden liikkuminen tiheähkössä metsässä oli varmasti paljon vähemmän ketterää kuin metsään kuuluvan ihmissuden. Siitäkin huolimatta, että hukka joutui kantamaan naista selässään. Ensimmäistä kertaa neito oikeasti päätyi pohtimaan, että olisiko sittenkin vain helpompaa antaa toisen tehdä hänestä susi. Tai olisiko se edes niin helppoa? Eikö kuuhullut pyrkineet lähinnä tappamaan, eikä niinkään tekemään lisää kaltaisiaan.
Wolga
 

Re: Uusi valtakuntasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 04 Kesä 2016, 00:37

Oli totta että ratsukot eivät vetäneet suden ketteryydelle vertoja, mutta sinnikäästi nuo pyrkivät pysymään perässä. Fergus piteli korviaan takala kuunnellessaan kavioiden jykevää töminää. Urahtaen varoittavasti harmaaniska teki äkinäisen käännöksen, lähtien suuntaamaan tiheästä metsiköstä poispäin. Metsän harventussa, oli edessä kivinen rinne, jota pitkin Fergus lähti kiipeämään. Puuton alue oli tietenkin vaarallinen alue jousimiesten takia, mutta susi luotti siihen, että ratsukoilla olisi enemmän vaikeuksia kivisen rinteen kiipeämisen kanssa, kuin joustensa virittelyn. Sekä hän myös toivoi, ettei kukaan riskeeraisi mitään Thean tähden.

Nuolia kuului suhahtelevan vähän väliä ilman halki, mutta yksikään niistä ei ollut varmalla kädellä tähdätty. Takaa kuuluva hirnunta kertoi yhden hevosen kompuroinsta, mutta kaksi oli vielä leikissä mukana. Rinteen päälle päästessä oli edessä isompi tasainen kieleke, jota pitkin Fergus lähti juoksemaan vauhdikkaammin, kun maasto tasaantui. Se tosin antoi myös takaa-ajajille mahdollisuuden kiriä, mutta susi päättikin jatkaa kiellekkeeltä takaisin alas rinnettä pitkin, jarruttaen tassuilaan sen mitä pystyi. Jälleen äänistä päätellen yksi hevonen jätti leikin siihen, mutta viimeinen taisikin olla joukon kokeinen ja uhkarohkein seuratessaan vielä suden perässä alas.
Janni
 

Re: Uusi valtakuntasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 04 Kesä 2016, 00:57

Urina sai Thean painumaan lähes makaavaan asentoon suden selkää vasten, takertumaan tiukemmin paikoilleen. Käännös sai tasapainon silti hieman horjahtamaan, mutta ei hän kyydistä tippunut tai muutenkaan ihan liioiksi horjunut. Nainen puri hampaansa yhteen ja sulki silmänsä hetkeksi, toivoi todella että nuo vartijat jättäisivät leikin pian sikseen sillä vaikka vauhdista nauttikin, niin tällainen takaa-ajettuna oleminen ei ollut mitään erityisen mieltä ylentävää. Etenkään, kun huomasi muutaman nuolen singahtavan heidän ohitseen ja pureutuvan puiden runkoihin. Ehkä noilla ei ollut tarkoituskaan osua, sillä vaikka selväksi olikin käynyt että tämä pako tapahtui täysin neidon itsensä aloitteesta, olihan hän silti rakastettu aatelisperheen tytär jonka tappaminen, tai kuolemantuottaminen saisi varmasti aikaan melkoisen keskustelun. Toisaalta vartijoita varmasti myös ajoi se, että heidän uransa tulisi olemaan ainakin hetken verran vaakalaudalla jos nainen nyt karkaisi heidän hyppysistään. Ainakin olisi luvassa sättimistä.

Nousussa kyydissä pysytteleminen oli ollut lastenleikkiä, kuten tuo tasainen kieleke. Mutta kun hukka päättikin seuraavaksi laskeutua rinnettä alas, jarrutus ja alas viettävä suunta sai Thean valumaan. Nainen puristi jaloillaan hukan kylkeä ja kirosi suljettujen hampaidensa takaa, otteensa karvoista tuntui varmasti tukistamiselta ja hetken jo mietti, että olisi kaiketi turvallisinta jos hän vain hyppäisi kyydistä ja jatkaisi matkaansa juosten. Takaa kuului miehen kiihtynyttä huutelua tuon kannustaessa ilmeisen halutonta eläintään ja toiveikkaana Thea vilkaisi olkansa ylitse, mutta joutui harmikseen toteamaan että perässä oli vielä yksi ratsukko. Heidän päästyä alas, saattoi neito huokaista ja löysätä otettaan, eihän hän toisen hapenottoa halunnut liioiksi hankaloittaa painamalla jaloillaan kylkiä vasten.
Wolga
 

Re: Uusi valtakuntasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 04 Kesä 2016, 01:24

Fergus luikki takaisin metsän suojaavaan siimekseen, miettien jo kuumeisesti mitä seuraavaksi yrittäisi viimeisen vartijan päänmenoksi. Ehkä hän pyrkisi metsän sankeimpaan ja syvimpään sydämmeen, jolloin hevonen ei yksinkertaisesti kykenisi liikkumaan yhtä nopeasti mitä susi. Se tuntui ainoalta vaihtoehdolta tällä hetkellä, vaikka harmillisesti tässä täystyisi juosta pieni tovi.
Nuolia suhahteli ilman halki vain lisää, viimeinen mies oli siis jousen kanssa liikkeellä, joka oli sinällään ärsyttävää. Sen Fergus saikin pian kokea nahassaan, päätettyään puikkelehtia puiden lomassa juuri siihen suuntaan, mihin mies oli jousellaan tähdännyt ja kivulias paine upposi yllättäen etujalan varteen. Uikahtaen harmaaniska tunsi kompuroivansa, mutta pakotti siitäkin huolimatta vahingoittuneen jalkansa ottamaan tukea maasta, jottei Thea kellahtaisi selästä alas. Fergus joutui pysähtymään kynsien upotessa maaperään, jättäen pitkät jäljet perässään. Fergus oli saanut itsensä pysymään pystyssä, mutta nyt kun vauhdin vaaraa ei enää ollut, saattoi hän antaa etujalkansa pettää kivun alla. Läähättäen tiheästi uusi urahdus kuului ja susi pakotti neidon pois selästään, samalla kun haki tukevan asennon kolmelle jalalle. Nuoli oli lävistänyt jalan, joten hopea ei ollut jäänyt lihan sisälle polttamaan kivuliaasti, tietenkin se sojotti ikävästi kylkeä kohti, mutta sille ei nyt voinut mitään.

Mies hevosensa kanssa pääsikin tarpeeksi lähietäisyydelle, jotta saattoi pysäyttää ratsunsa ja vetää viinistään uuden nuolen jouseensa viritettäväksi. Pakenemiselle ei ollut aikaa taikka kykyjä, joten Fergus teki sen mitä tilanne vaati. Pakotti itsensä liikkeelle, väistäen nuolen jonka mies laukaisi, pidätellen haavoittunutta jalkaansa ilmassa sen mitä pystyi. Vartija tyhmyyttää yritti hamuilla käteensä uutta nuolta, kun susi oli jo miltei hevoisen jaloissa ja sai tuon kohoamaan pillastuneena takajaloilleen. Ratsu ei todellakaan halunnut jäätä kokeilemaan onneaan pedon kanssa, vaikka kuinka ratsastaja yritti tuota hillitä, mutta se sai hevoisen vain entisestään pois tolaltaan, mies lipesi ratsailta. Hevonen väisti ja kääntyi paetakseen Ferguksen käyttäessä tilausuutensa ja hyökkäsi käyden upottamaan hampaansa kypärän ja rintapanssarin väille paljastuneeseen kaulaan. Korvia huumasi kivulias parkaisu, joka pian muuttui vain epäselväksi rohinaksi, veren täyttäessä miehen nielun, suden hamapiden lävistäessä henkitorven vaikeuksitta.
Janni
 

Re: Uusi valtakuntasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 04 Kesä 2016, 14:08

Siinä missä Fergus vingahti ja kompuroi, päästi nainen kiljahduksen ja horjahti suden kyljen suuntaan. Nopea vilkaisu alas saattoi tietoisuuteensa ilkeästi jalasta törröttävän nuolen, ja Thea tunsi ärtymyksen sisällään. Se paskiainen oli ampunut hänen miestään ja kaikenlisäksi vaarantanut hänen, sekä lapsen turvallisuuden. Oli vartijan onni, että heistä vain Fergus oli ihmissusi sillä villikko olisi kaiketi kouluttanut miestä oikein antaumuksella mikäli mahdollisuus siihen olisi suotu. Thea tuskin olisi tarvinnut erityistä kehotusta jalkautumiseen, mutta urahdus ja elehdintä pistivät kyllä vipinää kinttuihin, kun nainen laskeutui harmaata kylkeä vasten seisomaan.

Lyhyt vilkaisu loukkaantuneeseen jalkaan suotiin, jonka jälkeen nainen asettui hieman sivummalle ja nuolilta suojaan. Ei niitä kyllä montaa ehtinyt lentää, kun ratsastaja oli jo lentänyt pillastuneen ratsun selästä. Thean olisi kenties tehnyt mieli kieltää miestä, sillä tappaminen sinetöisi heidän rikoskumppanuutensa ja olisi kuin kirsikka kakun päällä. Ei kuitenkaan voinut olla ajattelematta, että tuo vartija ansaitsi kohtalonsa omasta ajattelemattomuudestaan. Kuolema oli kyllä karmea, äänekäs ja verinen, mutta kovin nopea. Ei Fergus toisen tuskalla tuntunut mässäilevän, vaan reilusti puri suuren suden suunsa ihmismiehen herkän kaulan ympärille. Ja pian korinakin loppui. Vaikka Thea epäili, että parkaisun jälkeen vartija oli valunut tajuttomuuden tilaan, ihan hyvä niin. Nainen oli ihmeissään siitä kuinka vähän tämän näkeminen häntä järkytti, toisaalta oli toki sääli laittaa nuori mies haaskioon, mutta muita tunteita se ei juuri herättänyt. Eihän tuo mies ollut hänelle merkittävä millään tasolla. Thea asteli muutaman askeleen kohti harmaata petoa, vilkaisi sen veren tahrimaa rinnusta ja seuraavaksi jälleen nuolen lävistämää jalkaa. Eikö toisella ollutkin se joku parantaja omasta takaa? Niin Thea ainakin muisteli.
Wolga
 

Re: Uusi valtakuntasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 04 Kesä 2016, 14:28

Fergus laski irti, kun tunsi miehen otteesaan veltostuvan liikkumattomaksi. Susi läähätti ja nuoli verentahrimia suupieliään, joita pitkin veri oli valunut rinnuksillekin. Hetkellinen adrenaliinin ryöppy tasaantui ja äkäisyydestä taakse painautuneet korvat kääntyivät nyt kurjaan asentoon, jalat ilmoittaessa kivustaan. Hiljaa hengityksensä lomasta vikisten Fergus käänsi katseensa Theaan, joka oli rohkaistunut astelemaan lähemmäs. Hän ei nähnyt järkytystä taikka kauhua tuon kasvoilta. Se oli hyvä, sillä tälläiseen elämään naisen olisi paras tottua. Toki ei hän aikoisi päästää neitoa näin vaarallisiin tilanteisiin.

Harmaaniska nilkutti nyt Theaa kohti. Läähätyksestä ja kivuistaan huolimatta teki päällään eleen käskien naista nousemaan takaisin selkään. Ne kaksi jälkeen jäänyttä vartijaa eivät todellakaan vielä olleet luovuttaneet ja hän kyllä oli pistänyt tappamansa miehen päästelemään liiakseen ääniä.
Jos Thea meni kieltäytymään Ferguksen kolmijalkaisesta kyydistä, naippaisi tämä tuon mekon helmasta ja murahdellen nykisi vaativasti, aikaa ei ollut argumentoinnille. Kyllä hän jaksaisi, ei ehkä yhtä nopeasti, mutta hän ei halunnut pakottaa naista juoksemaan, varsinkin kun oli saattanut nähdä tuon paremmin ja erottanut kyllä sen pienoisen pyöristymän naisen vatsalla.
Janni
 

Re: Uusi valtakuntasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 04 Kesä 2016, 18:16

Hukka näytti kipeltä nyt, kun tuo sai hetken hengähtää. Vikinä vielä lisäsi tilanteen kurjuutta. Thea valmistautui jo jatkamaan matkaansa jalan, sortuen ajattelemaan että nuo kaksi muuta vartijaa olisivat jo tiessään. Ja jos eivät olleet, niin eiköhän sen verran kaukana että hän kyllä juosten pääsisi riittävän piiloon. Helpomminhan ihmisnainen piiloutui metsään kuin täysikasvuinen ihmissusiuros, harmaasta turkista huolimatta. Joten, kun Fergus ilmaisi haluavansa hänet takaisin selkäänsä, pudisti Thea päätään. "Minähän en ramman kyytiin nouse", ilmoitti ja muisteli, että olivat ehkä ennenkin käyneet tällaisen keskustelun. Mutta eihän hukka antanut periksi, tietenkään.

Hampaiden pureutuessa mekkonsa helmaan mutinan saattelemana, Thea kivahti ja huitaisi kädellään Ferguksen kuonoa kohti. "Irti", komensi, mutta samalla ymmärsi ettei hänellä ollut muuta vaihtoehtoa kuin totella. Ja niin Thea kiipesi takaisin hukan harmaaseen selkään, samalla kirouksia tupisten. "Minun tässä pitäisi kantaa sinua, se nuoli voi todella vahingoittaa jotain tärkeää", nurisi tyytymättömänä vallitsevaan tilanteeseen. Ehkä hänen todella tulisi harkita erilaisia vaihtoehtoja, ei hänen omanarvontuntonsa kestäisi olla aina se heikkolenkki, mitä nopeuteen ja kestävyyteen tuli. Hän joka oli tottunut olemaan oman yhteisönsä urheilullisemmasta päästä. Toisaalta, näiden hukkien kesluudessahan hän saisi haastaa itseään, opetella keinoja noiden vauhdissa pysymiseen. Ehkä voisi käyttää ketteryyttään ja tasapainoaan. Voisikohan hyppiä oksalta oksalle riittävän nopeasti? Ainakin matka olisi suorempi. Nainen saattoi kuvitella Ferguksen ilmeen, jos edes ehdottaisi ja ajatus sai Thean kihertämään ääneen.
Wolga
 

Re: Uusi valtakuntasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 04 Kesä 2016, 19:04

Fergus hölläsi otteensa vasta kun Thea lähti selkään kapuamaan. Hän yrtti pidätellä ramman jalkansa ylhäällä, mutta vaurioutuneet lihakset tuntuivat vetelevän viimeisiään ja jalka raahutui mieluummin perässä, kuin pysytteli ylhäällä. Se ei kuitenkaan suden liikkumista estänyt. Kyyti oli hitaampi ja loikkivampi, kun toinen etutassuista oli yksin ottamassa sen ison ruhon vastaan. Oli tässä koettu jos mitä, ei yksi nuoli jalassa missään tuntunut. Nuoli itseasissa piti verenvuodon hillinnässä, jos sen repisi nyt irti saattaisi Fergus kuukahtaa veren hukkaan ennen kuin pääsisi laaksoon asti.

Mitään hälyyttävää harmaaniska ei vielä kuullut takaansa taikka ympäriltään, he olivat lähteneet tarpeeksi ajoissa. Se ei kuitenkaan ollut tarpeeksi saada Fergusta hillitsemään vauhtiaan, hän kyllä jatkaisi tätä vauhtia kotiin asti. Urahdellen ja puhkuen Fergus oli lähtenyt kiipeämään loivahkoa ja kivistä rinnettä ylös. Edessä päin näytti avautuvan sola, se oli hyvin huomaamaton korkeiden kivi muodostelmien lomassa. Sola oli kapea ja kohosi ylemmäs kohti vuoristo, ohut lumipeite peitti kivista maastoa mitä syvemmälle solaa he pääsivät.
Maasto oli epätakaista ja alkoi loivenemaan vuorostaan alas päin ja pian edessäpäin avautui avara lumen peittämä vuoriston kätköissä oleva laakso, jonka poikki solisi vuoristo puro, jonka alkulähde oli korkea vesiputous toisella puolella laaksoa vuoreenrinteen huipulta saakka. Putouksen vierellä oli pieni rykelmä raunioita, kiviperustuksia, pienien rakennusten jäänteitä. Raunioiden keskellä komeili suurempi isokokoisempi temppelirakennus, joka oli säilynyt muita raunioita paremmin, kuin jokin voima olisi säilyttänyt kaikkista kallisarvoisimman monumentin. Jos näin kaukaa katsoi tarkasti, saattoi nähdä että temppeli oli louhittu osittain vuoren rinteen sisään, kuin se kasvaisi koko kivisessä komeudessaan rinteestä ulos.

Fergus pysähtyi läähättämään ja katsahti Theaan pyytäen tuota nyt nousemaan selästä, kyllä he voisivat laakson poikki hyvillä mielin kävellä.

//Muuten haluuks vetää tähän kolmin pelin Suskarin kaa, ku sillä on sen hahmo Cole, mut voidaan tehä myös silleen, et Cole on vaikka Rafen kans mettällä tai jossain muualla? //
Janni
 

Re: Uusi valtakuntasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 04 Kesä 2016, 22:05

Kyyti ei tosiaan ollut erityisen sulavaa nyt, kun hukka joutui roikottamaan kipeää jalkaansa. Naisen olisi tehnyt mieli heittäytyä kyydistä siinä vaiheessa, kun epäili että vartijat olivat jo jääneet kauas heidän taakseen – tuskin edes haluaisivat kahdestaan jahdata ihmissutta. Nöyrästi pysytteli kuitenkin kyydissä, sillä ehkä ei olisi sopivaa suututtaa miestä heti yhteisen elämän alkutaipaleella. Yhteinen elämä. Se kuulosti hullulta jo pelkästään ajatuksena ja nyt he olivat todella, kaikkien näiden viikkojen jälkeen päässeet sen alkuun. Hullua. Thea tunsi jännittyvänsä. Mitähän miehen lauma sanoisi? No, sen punapään mielipiteen hän kyllä tiesi, mutta ne muut. Oikeastaan voisi sittenkin olla parempi, että hän asuisi jossain kylänpahaisessa, pienessä asunnossa ja ryhtyisi vaikka… tarjoilemaan. Tai jotain. Kyllähän hän nyt jotain pystyisi. Tai ehkä hän maalaisi, kyllä kai niitä joku voisi ostaa. Ja joku puolueeton kylä voisi taata sen, että perheensä ei löytäisi häntä.

Ajatukset katkesivat, kun metsä ryhtyi harvenemaan heidän ympäriltään ja maisema muuttui jylhemmäksi. Ja pian hän saattoi nähdä tuon solan ja ohuen lumipeitteen, joka oli satanut maata peittämään. Naisen silmät laajenivat ja selkä suoristui, kun yritti tähyillä näkymää. Ei hän ollut koskaan mitään tällaista nähnyt, ei koskaan ollut kulkenut näin pohjoisessa. Hymy piirtyi huulille. Maisema oli kaikessa karuudessaan jotenkin aivan asujansa näköinen, saattoi hyvin kuvitella vuoristopuron varteen laumallisen ihmissusia ja ennen kaikkea Ferguksen. Katse lipui puroa pitkin putoukselle, joka sekin tuntui istuvan maisemaan kaikessa näyttävyydessään. Temppeliä ei meinannut ensin edes huomata, mutta Ferguksen pysähtyessä katse viimein tavoitti sen kiviset piirteet. Thea pystyi näkemään itsensäkin tässä maisemassa, vaikka toisaalta epäili että liekö sittenkään sopeutuisi niin pian kuin oli toivonut. Täällähän oli kylmempää ja karumpaa, vaatisi kaiketi taitoa asua tällaisissa oloissa. Eikä neito nyt mikään eränkävijä ollut, vaikka luonnosta nauttikin.

Kun hukka seisahtui, laskeutui nainen nopeasti jaloilleen ja venytteli jäykän tuntuisia hartioitaan. Katse siirtyi odottavana harmaaturkkiin. ”Vai tällainen koti”, hymähti vaikuttuneena ja nyökytteli hyväksyvään sävyyn. Ihan hyvältähän tämä näytti.

// Ihan kuinka vain :) Voi suskari mun puolesta nyt liittyä matkaan, jos haluaa //
Wolga
 

Re: Uusi valtakuntasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Janni » 04 Kesä 2016, 22:35

Fergus istahti alas, kun Thea oli selästä noussut. Pieni tyytyväinen vilkaus suotiin naiseen, kun tuo kommentoi hänen kotiaan, tai no ei suoranaisesti kommentoinut, mutta kyllä hän näki toisen ilmeen ja hyväksyvän nyökyttelyn. Nyt oli kuitenkin aika käydä varsin kivulias muutos läpi, ties miten ikävästi nuoli vääntelehtisi etujalasssa, kun se muuttaisi muotoaan miehen käsivarreksi. Vikinäksi ja murahteluksijan se meni, kun Fergus muutti muotoaan ikävästi vääntelehtien.
"Aa ha ha au auuh..." Fergsu yritti vääntää kipuansa nauruksi, mutta ei se paljoa auttanut. Nuolen lävistämä käsivarsi oli ensimmäinen joka ryhtyi värisemään, vaikka velttona roikkuikin miehen sivulla. Terve käsi kävi kopeloimaan vyölaukkua ja jos Thea koko hommassa auttoi oli kohta se tuttu savuke auttamassa oloa.

Mies nousi paikaltaan heti kun pystyi, jotta saattoi kahmaista naisen yhden käden halaukseen, samalla kun sätkä oli puristettu huulten väliin. "Toivottavasti se kelpaa." Fergus totesi, kuulostaen hivenen uupuneelta, mutta tyytyväinen hymy tällä oli kasvoilla. "Tervetuloa kotiin." Mies vielä toivotti, vetäytyen halauksesta hieman, jotta saattoi nähdä naisen kasvot.
"Minusta... tulee siis isä?" Fergus nyt viimein sai kysyttyä, katsellessaan alas naisen vatsaa. Kuin raskan ja kivinen matka olisi viimein päätöksessään, olo tuntui jotenkin raukealta, savukkeesta huolimatta.

//Joo aattelin, et jos jos vastaat viel tähän ja sit sun jälkeen vois olla Suskarin vuoro? Et se järjestys olis sinä, Suskari ja minä :3 //
Janni
 

Re: Uusi valtakuntasi || Wolga

ViestiKirjoittaja Wolga » 04 Kesä 2016, 22:56

Thea katseli tuota kivuliaan näköistä muutosta ja kuunteli hieman mielipuoliselta kuulostavaa naurunsekaista ääntelyä, turkin alta muodostuvaa lävistettyä käsivartta joka nyt vapisi holtittomasti vartalon vierellä. Kun muutos oli valmis, kumartui nainen miehensä vierelle ja työnsi tuon laukkua kaivelevat kädet pois tieltään jotta saattoi itse ryhtyä etsimään niitä tuttuja sätkiä ja tulta sytyttämiseen. Tottunein sormin vei, tosin tällä kertaa suoraan Ferguksen huulille sillä pelkkä ajatus savusta suussaan tuntui yököttävältä, ja raapaisi tulitikun liekkiin jolla sitten sätkä sytytettiin. Katseli toista hetken ennen kuin siirsi huomionsa takaisin maiseman ihailemiseen, se tosiaan oli kuvauksellinen – Fergus oli ehkä joskus maininnut vuoriston auringonlaskusta. Ehkä hän pian pääsisi näkemään senkin, ehkä kyllästymiseen asti. Voisiko siihen kyllästyä?

Miehen toimet vetivät naisen pois maiseman ihailusta ja painautuikin toisen rintaa vasten antaumuksella, kiersi kätensä miehen vyötärölle. Hymähti vaatimattomalle kysymykselle ja nyökäytti päätään toisen rintakehää vasten, jaksamatta pukea ihastustaan sanoiksi. Kuinka paljon hän olikaan odottanut tätä hetkeä, kun sai vain kaikessa rauhassa nojata mieheensä ja hengittää tuttua yrttisätkän sekaista tuoksua. Seuraavat sanat saivat Thean hetkeksi tuntemaan olonsa kumman herkäksi, ihan kuin kurkkuakin olisi hieman kuristanut liikutus. Koti, tosiaan. Tästä tulisi hänen, heidän kotinsa. Tai olihan tämä jo miehen koti toki. ”On hyvä olla kotona”, ääni värähti hieman, josta ärtyneenä poskihampaita narskautettiin toisiaan vasten – milloin hänestä herkkis oli muka tullut? Katse kohotettiin vetäytymisen seurauksena nyt noihin kaivattuihin kasvoihin, toiveikas kysymys sai hymyn vastaukseksi. Nyökytteli jälleen. ”Kyllä vain”, myönsi vielä ääneen ja tunsi kuinka rauhaisa onnen tunne kupli sisällään, ”kun se tällaisista vanhemmista on, niin tarvitaan sen poistamiseen enemmän kuin yksi potku mahaan”, virnisti vinosti, vaikka muisto tuosta katastrofaalisesta illasta ei erityisen huvittava ollutkaan. ”Kai sinä pidät minulle nyt yksityiskohtaisen esittelyn tiluksistasi?”, ehdotti kulmaansa kohottaen ja käänsi sitten selkänsä miehelle, jotta saattoi jälleen ihailla maisemaa. Sormet upposivat haromaan tummia, tuulen tuivertamia hiuksia jotka kai enemmän harakanpesää muistuttivat sekaisuudessaan.

//Jees :) Tervetuloa suskari siis! //
Wolga
 

Re: Uusi valtakuntasi || Wolga

ViestiKirjoittaja suskari » 04 Kesä 2016, 23:41

Cole

Pienet, että hieman isommat, tassut hakkasivat temppelin kivisiä lattioita ja välillä kuului äänekäs muksahdus kuin joku olisi kivisen seinän läpi yrittänyt juosta. Se ei kuitenkaan menoa näyttänyt pysäyttävän kun Rafe ja Cole ottivat toisistaan mittaa painimalla pitkin temppelin käytäviä.. ja no jälki oli sen mukaista. Tavaroita oli hieman kaatunut sinne ja tänne kaksikon jäljiltä, ja Ace siivosi kaksikon perästä. Leikki oli alkanut täysin viattomasti suloisella leikki painilla, mutta muuttunut sitten asteen tai pari rajummaksi kun kaksi nuorinta otti mittaa toisistaan. Vaikka Rafe oli riehujista se vanhempi niin Cole iski takaisin omalla sitkeydellään ja jääräpäisyydellään, siinä missä Rafe oli kokonsa puolesta etulyönti asemassa. Mistään vakavasta kuolemaan käytävästä kamppailusta ei kuitenkaan ollut kysymys... leikki oli vain tavallistakin rajumpaa, aivan kuin Cole olisi halunnut testailla Rafea ja vanhemman uroksen pärjäämistä.
Kaksikon leikki kuitenkin sai äkillisen pysäytyksen kun Rafe oli tullut hieman rajummin leikkiparin väliin, käskien "lapsia" menemään ulos leikkimään ja riehumaan sen sijaan että sotkisivat enempää paikkoja. Rafe vanhempana toki ymmärsi, toisin kuin Cole joka loikki innokkaana kaveriaan vasten ja katsoi kun mies käveli ulos.. Kohta Cole tallustaen perästä häntä heiluen. Rafe avasi temppelin rautaovet ja päästi Colen ulos astuen myös itse perästä ulos, kun huomasi Ferguksen.. jonkun naisen kanssa. Ilmassa haisi veri, jolloin lauman ainoa parantaja meni viivana alfan luokse.
Cole jäi katsomaan temppelin rappusille hieman jälkeen kun Rafe meni Ferguksen luokse ja nuuhki kirsu väpättäen tuulen tuomia hajuja naaraasta. Tietenkin Cole vierasta uutta tulokasta, etenkin kun ei ollut nähnyt tuota. Cole kuitenkin kipitti rappuset alas ja jolkotti lähinnä Ferguksen luokse jalkojen taakse turvaan katsellen sieltä uutta naarasta.

// Heeeih! Täältä tullaan :) //
suskari
 

Seuraava

Paluu Vuoret

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron