Onko kaupungilla kävely muka kielletty!? || akumaTD

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Maalis 2009, 22:11

Harald, Black

Harald tuhahti pienesti miehen huomautuksesta soopan höpöttämisestä ja käännyttämisestä.. ehei, ei se niin toiminut. Kuningas ei suostutellut vaan pakotti.
Miehen todetessa että hän oli siis surmassa, Harald ei sanonut sanaakaan vaan pudisti päätään. Juurihan hän oli tappanut yhden lapsen, mitä raaimmalla tavalla ja nyt oletti olevansa turvassa? Harald tosin harkitsi että antaisi tämä kävellä pois tämän ainoan kerran, sen suuremmitta välikohtauksitta, mutta tulevan tempun jälkeen sitä oli turha odottaan. Blackkin tuhahti pienellä "turvassa"- toteamukselle, mutta ei sanonut mitään, ei edes siihen, kun Jack huomautti että Blackiltä varmasti riittäisi pokkaa tappaa lapsi.. ja totta helvetissä löytyikin. Black voisi surmata vaikka vastasyntyneen vauvan, jos sillepäälle sattuisi. Tosin nykyään hän oli yrittänyt parantaa tapansa, mutta eihän verenhimostaan päässyt eroon.. sen kalmakin varmasti tiesi yhtä hyvin, mitä Black.

Seuraavaa siirtoa ei osannut odottaa kukaan ja vartijat saivat pahimman iskun. Sillä välin kun Kalma riehui onnensa huipulla vartijoiden seassa, Harald tuijotti tätä hiljaa paikoillaan, vakavan naaman kera.. Kuten Blackkin, tosin Black väänsi loppua kohden kasvoilleen pirullisen virneen, siinä vaiheessa kun Kalma päätti hoidella kuninkaan ratsun.
Harald vilkaisi vierelleen kaatunutta hevosta ja pudisteli päätään hitaasti, tehden samalla ristin merkin, kuten papit tekivät. päästä rintakehään, oikealta vasemmalle.
Sen jälkeen Harald kaivoi paitansa sisältä pillin, nosti sen huulilleen ja puhalsi siihen. Pillin vihellys kaikui pitkin katuja, voimakkaasti ja kirkkaasti. Se kiiri aina länsikujille asti, sekä linnalle.
"kusessa..." Black totesi mutisten, samalla kun alkoi hieromaan vasemman käden sormia yhteen.
Pian kaikkialta kuuluikin askeleita, kun raskaasti varustetut, kuninkaalliset vartijat lähestyivät.. ja nämä olivat paljon, paljon paremmin varustettu mitä äskeiset... Ja totta kai erikoisvarusteltuja. Muutamalla oli normaalit aseet, mutta muutama kantoi mukanaan hopea peitsiä ja hopea kärkeisiä nuolia.. kyllä täällä ihmissusiin ja muihin hopean arkoihin olentoihin oltiin törmätty ja varauduttu.
"Jos lähdet nyt, etkä enää koskaan palaa, säästyt" Harald sanoi laskiessaan pillin sormistaan ja lähti peruuttamaan Blackin ohi.
Black virnisti pienesti ja lähti kävelemään kuninkaan vierellä, nostattaen heidän ympärilleen pienen pyörteen, joka pyöri niin lujaa että viskasi kaiken sen läpi yrittävän sivuille...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14808
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 13 Maalis 2009, 17:03

Kalmankoira

Toinen kulma nousi aavistuksen verran kuninkaan käydessä puhaltelemaan pilliinsä... Selvä, ei hän nyt ihan tuollaista ollut odottanut, mutta samalla hyvin raukkamaista käydä kokonaisella armeejalla yhden friikin päälle. Samalla se oli myös hyvinkin huvittavaa... Siltikään hän ei suostuisi lähtemään yhtikäs minnekkään. Tännehän hän oli tultu alunperin hauskaa pitämään ja tässä sitä saatiin ja ihan kuninkaallista viellä. Pian alkoikin kuulumaan askeleita sotilaiden tulessa lähemmäs ja raskaaista asestettuina askeleista päätellen, taisi olla aikamoiset varaustukset mukana... Ja se teki vartijoista hitaita. Niin voima tai lukumäärä ei aina ratkaissut kaikkea, sillä oli oltava Kalmaa vastaan ottaessa nopeuttakin olemassa. Jousiampujat olisiavt pahin ongelma... Ei sillä etteikö hän kykenisi väistämään, mutta jos niitä oli monta hänelle tulisi ongelmia. Kalma vilkasi kuningasta kohden tuon alkaessa pyytelemään häntä poistumaan jos oma nahka oli kallis... Mies tapitti tuota hetken aikaa olkansa yli kovinkin loukkaantuneena kunnes tuhahti... "Haista pitkä paska vain."

Taas sitä tuli esille Kalman jumalaton jukuripäisyys, jos hän jotakin päättää sitä ei ihan helpolla enää estetäkkään. Ei edes muutamalla sadalla kuolevais armeejalla. "...Mutta kiitos huvista." Mies hymähti ja lähti kävelemään kohden kuninkaan lähettamää armeijaa kuin ei olisi mitään ollut. Matkalla mies riisui takkinsa pois häiritsemästä ja repäsi parista ruumista itselleen miekat, joita pyöritteli taidokkaasti käsissään. "Tulkaahan tytöt! ...Lekitään!!" Mies huudahti nauraen ja samassa pakalle kohosi usva, joka peitti näkyvyyttä varsin hyvin. Heh... Ei häntä turhaan ole kutsuttu paholaiseksi. Mutta nyt usva turvasi hänet jousiampujilta petollisen hyvin ja hän voisi kaataa huono astisia ihmisiä kuin heinää viikatteella. Tosin ei hän varmaan pääsisi ihan puhtain paperin poiskaan täältä, vahinkoja voi toki sattua.

Kalma siirtyi usvan suojaamana armeijan taakse ja nihri sieltä muutaman salakavalasti ja sitten siirtyi eteen tappaen taas muutaman. Tätä kissa ja hiiri leikkiä Kalma sitten leikki kuninkaallisen armeijan kanssa vaikka kuinka kauan, mutta ei itsekkään ihan osumilta ollut välttynyt. Kasvoissa kulki pitkä poikittainen arpi, joka alkoi ohimosta mennen nenän yli toiselle poskelle. Kiitos vain kovasti kasvojen pilaamisesta. Toiseen jalkaankin mies oli saannut jossakin välissä muutaman osuman ja kävely oli jonkin sorttista linkuttamista, myös kylkeen oli tullut peitsestä ja nyt siinä oli kiva verta vuotava haava. Mies piti hieman toisella kädellään kylkeään hammasta purren, mutta jatkoi silti sotilaiden nihraamista edelleenkin yhdellä miekalla kun toinen mokoma oli katkennut kun hän oli vahingossa iskenyt sen kivi seinää vasten yhden sotilaan väistäessä.

Kalma siirtyi sitten aikansa riehuttuaan rauhallisemmille vesille lepäämään. Hän oli saannut toisen arven kasvihinsa, joka lähti nenästä ja ylsi aina poski luuhun asti. Mies nosti kätensä kasvoilleen ja laski sen eteensä nyt punaisena värjääntyneenä. Silti mies hymähti pienesti. Eikähän soilaiden kanssa leikkimienen vihdoin riitä ja aika siirtyä pää aterian puoleen... Vartijat kun olivat sen verran jo pienessä paniikin tapaisessa, siintä milloin hän hyökkäisi seuraavaksi usvan turvin ja katoisi sitten ilmestyen taas uudestaan.
Joten tähän tietoon luottaen mies kääntyi ja vaihtoi muotonsa tuoksi sysi mustaksi koiraksi vaihaten tilansa aineettomaksi, jotta hän pystyisi lävistämään tuon saakulin pyörre jutskan. Oli hyvä olla astraali olento, aave siis. Koira lähti juoksemaan tuota pyörettä kohden ääntäkään päästämättä, jos hän olisi ollut aineellinen tassujen rummutus maata vasten olisi kuulunut... Mutta ei nyt. Hyppy etäisyydelle päästyään valtava koira hyökkäsi tuon pyörteen läpi tarkoituksenaan upottaa hampaansa kuninkaaseen.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Maalis 2009, 19:04

Harald, Black

Tilanne ei näyttänyt sen paremmalta mitä äskenkään, mutta Black vain tuhahti pienesti. Harald pudisteli päätään, vilkaisi Blackiin ja nyökkäsi pienesti.
Samantien Black nyökkäsi takaisin ja vilkaisi vielä sumuun josta kuului sotilaiden tuskanhuutoja. Sen jälkeen Black sulki silmänsä ja tiheensi pyörrettä niin, ettei sen läpi nähnyt.
Pyörre pysyi paikoillaan, eikä liikkunut minnekkään. Kukaan ei myöskään poistunut pyörteestä, joten kuninkaan ja velhon täytyi yhä olla sisällä.
Pian vartijat saivatkin huomata ettei vihollista näkynyt saatika kuulunut enää missään.. mutta kukaan ei arvannut Kalman seuraavaa liikettä.
Kukaan ei todellakaan kuullut ääntäkään aavekoirasta ja tarkkaavaisimmatkin vartijat huomasivat sen vasta, kun oli liian myöhäistä. Koira hyppäsi pyörteen läpi, mutta ketään ei ollut enää sisällä. Kuningas sekä velho olivat tipotiessään. Oliko tuo nyt ihme olettaa, että velho osaisi niinkin arkisen tempun, kuin katoamisen.
Vartijat huokaisivat helpotuksesta, kun pyörre hälveni ja he saivat huomata ettei kuningas enää ollut edes kadulla.
Pian pyörre taas voimistui ja alkoi hohtamaan, puhdasta, kirkasta valoa. Black ilmestyi äkkiseltään läheisen talon katolle, liikutellen pyörrettä. Pyörteestä muodostui lopulta kirkkaasti loistava valopallo, joka lähti kiertämään Kalmaa kuin kärpänen roskakasaa. Black ohjaili valopallon syöksähtelemään kohti Kalman silmiä, tarkoituksena häiritä tämän näkökenttää. Jopa ihminen olisi siristellyt silmiään tuosta valosta, Blackille itsellekkin teki kipeää katsoa suoraan valoon.
"Mitä te odotatte, hyökätkää!" Black huusi vartijoille, jolla ei kestänyt kauaa tajuta että nyt olisi aika toimia.
Black katsoi hetken aikaa vielä Kalmaan, ennen kuin astui varjoihin, kadoten taas näkyvistä...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14808
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 13 Maalis 2009, 19:37

Kalmankoira

Aavekoira meni hetkeksi aikaa hämilleen kun hampaat haukkasivat vain ja ainoastaan ilmaa, eikä paikalla ollut enää ketään. "Helvetti..." Koira kiroisi hiljaa mumisten samalla kun pyörre hahihtui eikä kunkkua saati velhoa näkynyt enää missään. Olisihan se pitänyt arvata! Koira palautui takaisin ihmiseksi ja olisi käynnyt purkamaan agresiviotaan vartijoihin, mutta pyörre palautuikin... Kalma tuijotti sitä joksikseen hämmentyneenä ja pakitti pari askelta. Mitä nyt? Kalma tuijotti hämmentyneenä edelleenkin kun pyörre alkoi muuttumaan kirkaaksi valo palloksi ja valo iski aavekoiran silmiin kuin veitset. Automaattisesti Kalma nosti kätensä kasvojensa eteen estääkseen valoa pääsemästä muutenkin herkkiä silmiä vahingoittamaan.
Hyökkäsy käskyn kaikuessa ilmassa Kalma sihahti hermostuneena tuijottaen lähestyviä varijoita kätensä alta, mutta sokeutui jääleen pallon tullessa häiritsemään ja mies hoiperteli kauemmaksi saadakseen vain selkäänsä hopeanuolen tuskan parkauksen kera. Se ei ollut tappavasti osunut, mutta silti mies oli vähällä kaatua maahan. Seuraavaksi sitten saatiin koko loppu poppoon kimppuun ja nuo hakkasivat miehen maahan kaikella mikä nyt maasta irti lähti. Viiltelivät peitseillään ja heittelivät pitkin maata kuin jotakin räsy nukkea. Kalma tunsi kuinka veri maistui suussa ja jokaisen ruumiin jäsenen liikuttaminen tuntui hyvinkin tuskalliselta. Silti mies koitti kammeta itseään ylös saaden vain palata takaisin maata vasten, jonne sitten jäikin. Usva alkoi laskeutumaan ja lopulta oli taas kirkasta. Kalma taas oli käyttänyt jo kaiken energiansa ja tuijotti nyt puoli avoimin silmin veri lamikkoa edessään puristen pikku kiviä nyrkkiinsä. Saastat, pelasivat likaista peliä ja oikein kunnolla...
Vartijat siirtyivät sivummalle ja jäivät odottamaan jatkotoimen piteitä tälle friikille... Eihän kukaan tappo käskyä ollut antanut viellä ja ties mitä kuningaskin tästä viellä halusi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Maalis 2009, 12:41

Black, Ada

Tosiaan, eihän kukaan vielä tappokäskyä antanut, joten vartijat eivät tehneet mitään. Black pudisteli päätään kauempana, kuinka tyhmiä nämä miehet olivat?! Juurihan tuo pirulainen oli yrittänyt tappaa kuninkaan ja nämä jäivät odottamaan erillistä tappokäskyä, jotta saisivat listiä hänet! Black itse olisi jo ottanut omankäden oikeuden..
"TAPPAKAA SE!" Kuului käsky pian katolta, Blackin suusta, samalla kun päästi valopallon vapaalle.
Valopallo, joka jo aikaisemminkin häiritsi Kalman näkökenttää, alkoi nyt hohtaa kirkkaammin ja pyöriä ympäriinsä kuin väkkärä, nyt kun kukaan ei sitä enää ohjaillut. Black astui itse jälleen varjoihin, kadoten kokonaan näkyvistä..
Samaan aikaan kun valopallo lähti holtittomasti kiertelemään kalmaan, katotla hyppäsi varjo, joka vangitsi valopallon puiseen ämpäriin. Nainen - joka katolta oli hypännyt - nosti ämpärin ylös ja päästi valopallon vapaaksi, kohti vartijoita jotka sokaistuivat siitä yhtä helposti, kuin Kalmakin.
"ähkutti" Nainen sanoi ja vilkaisi nopeasti kalmaa päästä varpaisiin ja nyökkäsi sitten pienesti.. tiedä sitten miksi.
"Katolle, länteenpäin, länsikujilla vasta alas jos haluat elossa selvitä.. kohta tulee pappeja ja muita pyhiä sotureita" nainen sanoi sen pahemmin vastausta odottamatta, hyppäsi katolle ja lähti valtavin loikin hyppimään pitkin kattoja, kohti länsikujia.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14808
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 14 Maalis 2009, 13:22

suskari
 

Edellinen

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron