Eikä kukaan huomannut... vai huomasiko ?

[Agna]

Fred

Fredin ilme vääntyi muikeaan "ööhetvoiollatosissasi"-ilmeeseen kun neitimäinen Evelyn rupesi pukkaamaan alentavalla äänensävyllä tekstiä. Ylimielinen naureskelu ei nyt ollut jotenkin kuulunut tilanteeseen vaan paini ihan eri sarjassa, ja se sai Fredin melkein myötähäpeilemään tilannetta, jossa onneksi ei ollut ketään sivullista seuraamassa. No, kuvitelkoon olevansa jotenkin ylempiarvoinen. Tyttö pinkaisi juoksuun ja Fred lähti kevyellä pinkomisella tämän perään, pitäen turvallisen välin mikäli toinen putoaisi vahingossa lankusta läpi suoraan alakertaan. Eihän Fred sitä toivonut, sillä Evelyniin voisi sattua pudotessa jonkinverran, mutta rahamassin sieppaaminen takaisin voisi tällöin olla helpompaa.

Aurinko painui pilveen ja Fred kuuli huokaisevansa helpotuksesta vaistonomaisesti. Hän piti tasaisen nenänkauttasisään-suustaulos-hengitystyylinsä pysyäkseen varusteineen perässä ja yritti nyt ottaa lähempää kontaktia Evelyniin, ehkä tavoitellakseen tätä käsiinsä.

[Kitty]

Evelyn

Mies kiri tahtia kiitettävän laisesti, Evelyn oli silti varma että pääsisi pakoon. Neito hyppäsi vielä tasoa alemmas jatkaen liikettä kuperkeikalla, siirtyen siitä takaisin juoksuun. Tuon pitäisi tehdä etäisyyttä. Eve mietti olettaen ettei toinen kykenisi moiseen temppuun.
Evelyn ei vielä kauheasti vilkuillut taakseen, etenemiseen piti nyt keskittyä kun maasto ei ollut tasaista ja niin helppokulkuista.
Neitoa huvitti tilanne suuresti, hän jopa hymyili railakkaasti. Mukava pieni takaa-ajo piristi kummasti kun tiesi ettei takanajuokseva mies koittaisi häntä tappaa, ainakaan ihan heti.

[Agna]

Fred

Mies loikkasi alaspäin siinä missä Evelynkin mutta jätti turhat akrobatiat sikseen ja laskeutui polvien notkautuksen ja uudelleenponnistuksen siivittämänä, kiristäen nyt tahtiaan. Tilanteessa oli jotain hauskaa ja se toi Fredin mieleen lapsuusvuodet veljen kanssa - juoksentelu katoilla oli rattoisaa puuhaa varsinkin kun ehjät kattolankut eivät kevyiden lasten alla pettäneet. Pienen ohikiitävän hetken Fred oli näkevinään edessäjuoksevan naisen vaihtavan hahmoaan ruskeatukkaiseksi pojaksi joka ilkkui Frediä hitaaksi, heilutteli puumiekkaa kädessään ja nauroi vilpittömän railakasti. Hymy nousi Fredin kasvoille ja mielikuva muuttui jälleen puolisiilitukkaiseksi, tomeraksi tytöksi.
"Noniin, lopetetaan leikkiminen", Fred totesi kuin automaattisesti, kiristi tahtiaan ja hyppäsi katolta toiselle pienen vastatuulen saattelemana. Hän kiri itsensä Evelynin viereen, virnisti ilkikurisesti ja hyökkäsi tätä vasten selästäpäin tavoitteenaan kaataa kummatkin ja lopettaa kattojuoksu.

[Kitty]

Evelyn

Niin varma kuin neito voitostaan olikin, niin viitsi hän silti vilkaista taakseen että kuinka kaukana se mies mateli. Olan yli kurkatessaan tytön kasvot valtasi hämmästys, ja sen jälkeen pieni yllättynyt kiljahdus kun kaksikko pamahti kattoa vasten. Mies olikin saanut tytön kiinni. Nyt hengästys tuli, juostessa sitä ei ollut mutta pysähtyessä viimeistään. Tyttö huohotti kattoa vasten, mutta siitä se pikkuhiljaa tasaantui taas normaaliksi hengitykseksi. "Perhana, olet nopea !" Evelyn sanoi miehelle, vielä hieman vakavampi ilme kasvoillaan. Sitten tyttö puhalsi voimakkaasti kohti otsaansa jolloin hiukset siirtyivät pois silmiltä ja taas näki jotain. Pieni virne kiri tytön kasvoja kun hän alkoi ajatella ettei mies tohtisi tonkia rahojaan "viattoman" neidon rintojen välistä, joten turvassa ollaan.

[Agna]

Fred

Parivaljakko kaatui rymisten vasten kattoa josta nousi ilmaan kevyt pöly- ja hiekkapilvi. Fred otti itsensä vastaan käsillään, joista toinen rysähti suoraan kattolautojen välistä onneksi tyhjään taloon, ja Fred veti sen varovasti ja virnistellen pois. Hups.
"Tiedän sen. On tätä tullut treenattua veljen kanssa pieninä", Fred naurahti ja nousi pois Evelynin päältä. Tuurilla tuolta oli murtunut kylkiluita aivotärähdyskin olisi ja kaikki, eihän Fred ihan pieni mies ollut. Kunnossa nainen näytti kuitenkin päällisin puolin olevan. Mies oli naureskelevinaan Frankille; Olin kerrankin nopeampi, huomasitko veli hyvä?
"Ja nyt, rahani ole hyvä", Fred totesi kulmat kohollaan ja ryhtyi muitta mutkitta tunnustelemaan tyttöä. Oli nämä ennenkin nähty, eipä ollut ensimmäinen ryöstö. Tosin ensimmäinen joka sattui hänen rahapussukalleen - yleensä häneltä vietiin vain tavaroita. Fred asetti kätensä Evelynin lantiolle ja taputteli siitä pohkeisiin ja nilkkoihin, ei rahapussia. Seuraavana oli vyötärö, sitten kyljet ja lopulta Fred käänsi naisen ympäri. Hän istahti naisen päälle ettei tuo karkaisi ja tunnusteli käsivarret. Hihoissa ei ollut mitään, mikä oli yleensä se normaalein piilo. Olisihan pussi tosin tässä rytinässä jo tippunut hihasta jos se siellä olisi ollut. Kun vaihtoehtoja ei enää pahemmin jäänyt, Fred otti kiinni naisen paidankauluksesta, työnsi kätensä sen alle ja kämmen etsiytyi lähes heti rahapussille vetäen sen sitten sieltä nopeasti pois.
"Tadaa. Eikä edes tiukkaa tehnyt, minun osaltani", Fred totesi nuivan voittajamaisesti ja nousi seisomaan sitoen rahapussin takaisin vyölleen. Hän katsoi tyttöä ylhäältäpäin odottaen, mitä seuraavaksi.

//Saattoi tulla pientä autohittauksenpoikasta päälleistumisessa ja siitä eteenpäin :F Sori.

[Kitty]

Evelyn

Onnellinen saanut vapaan lapsuuden... Evelyn mietti hymyillen lempeästi, oma lapsuus oli kartanossa hienostelua täynnä. Juuri kun neito oli sanomassa ettei tuo saisi rahojaan niin helpolla niin ottikin mies jo ohjakset omiin käsiin. Toisen kädet taputtelivat tytön kehoa lantiolta, reisistä, pohkeista ja koko tämän ajan oli neidolla mielessä vain ja ainoastaan yksi asia. Ei hän kehtaa, ei kehtaa ei varmasti kehtaa. Mies pyöräytti tytön näppärästi ympäri ja istui tämän päälle, tytön punaiseksi lemahtaneet kasvot katsoivat suu auki miestä joka tunnusteli nyt tytön hihoja. Ei se kehtaa ei se kehtaa ! Evelyn melkein jo huusi mielessään kunnes miehen käsi kulkeutui neidon paidan alle. Kyllä se kehtaa... Evelyn mietti samalla kun valahti varmaan kalpeaksi kuin lakana. Kuitenkin mies löysi nopeasti mitä oli etsinytkin ja suoristautui sitten seisomaan. "J-juu ei lainkaan tiukkaa." Evelyn vastasi ihmeissään, kyllä se mies oli sittenkin kehdannut. Vieläkin katolla maaten tyttö tarkkaili miestä joka hänen edessään seisoi. Mies oli todella yllättänyt tytön, pysyi perrässä eikä yrittänyt repiä neitoa kappaleiksi, tämä se oli jotain uutta.
"Fred, niinhän se oli ? Nyt kun sait mitä halusit niin painetaanko villaisella ja mennään kapakkaan ?" Neito kysyi nousten sitten istumaan.

[Agna]

Fred

Kepeä virne pyrki kovasti miehen kasvoille Evelynin ensin punastuttua, sitten valahdettua kalpeaksi ja lopulta sönköttäessä. Tuolta naisen tulisi hänen mielestään näyttää sitten kun ensimmäinen rakastelukerta olisi edessä, hän mietti itsekseen ja palasi takaisin maanpinnalle.
"Siltä se näyttikin", Fred kuittasi kun näpistelijä hieman takellellen toisti ettei tehnyt tiukkaa. Mitä vain rahan eteen, muru. Ei mitään henkilökohtaista.
"Sinulla on vielä paljon opittavaa", mies totesi muina miehinä ja raapaisi kevyesti arpeaan joka kutisi kasvoille kohonneen hien takia.
"Ei ole tapana juoda, mutta tokkopa tuollaisesta tarjouksesta voi kieltäytyäkään. En kyllä ole sitten aikeissa tarjota sinulle", Fred vastasi ja leyhytteli paitansa helmaa viilentääkseen itseään. Aurinko ei enää paistanut mutta kyllä tämä urheilusuorituksesta taas vaihteeksi kävi. Vyökin oli niin liimaantunut vyötärölle ettei Fred edes vaivautunut siirtämään sitä paikaltaan. Jonkinlainen kylmä virvoke kyllä tekisi terää tässä vaiheessa. Fred pyörähti paikallaan ympäri katsoessaan ensin katolle ja kääntyessään sitten takaisin nostamaan Evelynin seisaalleen.
"Muuten", Fred aloitti ja viittasi sitten kohti tytön rintamusta, "ihan sievät."

[Kitty]

Evelyn

Mies kertoi että tytöllä olisi vielä paljon opittavaa, niin niinhän sitä oli vielä paljon opittavaa ja nähtävää. Fred kertoi ettei kieltäytyisi, muttei myöskään tarjoaisi, ei se mitään Evelynillä, tai oikeastaan Madamella oli luottoa kapakoissa. "Niin vähän arvelinkin, mä tarjoan." Evelyn sanoi koittaen hymyillä, se tosin oli vieläkin vähän hämmennyksen sekoittama ilme. Mies vilkaisi taakseen kääntyen sitten takaisin tytön puoleen, onnekseen neito ei hionnut niin helpolla kun mies. Evelyn tarttui miehen auttavaan käteen nousten sitten ylös. Mies lisäsi vielä jotain, viitaten tytön rintavarustukseen, Eve vilkaisi itseään ja sitten miestä joka sanoi että "ihan sievät" kun tyttö hoksasi mitä mies tarkoitti niin lemahti tyttö taas ihan punaiseksi ja taas se leuka loksahti auki, se härski ja häikäilemätön nulikka taisi kadota rahapussin mukana. Ei tyttö osanut oikein mitään sanoa, mitä tuohon nyt voisi sanoa ? "K-kiitos ?" Oli kaikki mitä Evelynin suusta tällähetkellä pääsi. Koko tilanne oli niin outo, ja miksi mies tuntui nyt jotenkin puoleensa vetävältä ? Häikäilemätön roisto, sika ! Evellä ei tosin ollut varaa moisia syytöksiä ilmoille päästää. "Tuonne päin.." Evelyn sanoi koittaen peitellä tulipuinaisia kasvojaan viitaten sitten kapakan suuntaan.

[Agna]

Fred

Kuulosti hyvältä, hänelle siis tarjottaisiin juomaa. Voisi tosin olla ettei Fred ottaisi mitään alkoholillista, sellainen ei sopinut hänelle.
Miehen suusta pääsi tukahdutettu tirskauksensekainen naurunpyrähdys ja tämä pyyhkäisi silmäkulmaansa kämmenselällään. Vai että kiitos.
"Olehyvä vain, ja anteeksi", Fred sanoi huomatessaan miten hämilleen toinen oli tuosta mennyt. Kuinkahan vanha mahtoi edes olla? Ei luultavasti vielä aikuinen, toivottavasti ei sentään turhan tosissaan ollut ottanut kommenttia tai herra Westmount saisi vielä kukkaruukusta otsalohkoonsa.
"Tuonne päin, hmm. Siis tästä suoraan?" Fred virnisti ja kaikki tuntui naurattavan. Hän katsoi katolta alas punastuneen Evelynin viitoittamaan suuntaan. Mies käveli katonreunalle, katsahti Evelyniin hyväksyvästi nyökäten ja astui alas katonreunalta. Pudotus oli mukavan lyhyt, olivat he sentään osuneet aika matalalle katolle. Lento loppui muutenkin viljakasaan, ja kuten katosta läpi rysähtänyt nyrkki oli todistanut, ei ketään ollut kotona joten tilanne ei kai ollut kauhean haitallinen. Fred nousi asettelemaan muka heinänkorsia paikalleen ja katsoi ylös.
"Janottaa, tule jo."

[Kitty]

Evelyn

Mies nauroi hänelle ! Voi itku, kaikki siitä koppavasta ja kaikki tietävästä neitokaisesta näytti ropisseen pois. Mie meni oikeaan suuntaan ja pomppasi sitten alas katolta. Evelyn ateli itsekkin sitten katon reunalle ja katsoi alas. Ei aikaakaan kun mies käski hypätä. Rento hymy nousi tytön kasvoille ja sitten hän loikkasikin alas heinäkasaan. Heinät pöllysivät ja tyttö suoristautui kasasta. Muutama heinä olikin jo hiuksiin jäänyt kiinni, niitä ei tosin Eve vielä hoksannut pois sukia. "Juu tuonneppäin, kapakka on tavallaan kellarissa, siellä on viileä." Evelyn sanoi hymyillen lähtien sitten kohti kapakkaa, ei sinne ollut edes pitkä matka. Lopulta se käsi löysi hiuksiin ja alkoi vedellä heiniä pois kauniinpunaisesta pehkosta.

[Agna]

Fred

"Ääää, sotket järjestyksen", Fred vaikersi ja alkoi järjestellä heinänkorsia päällekäin naama mutrussa.
"Okei nyt riittää", hän totesi hiljaa saatuaan tarpeekseen ja heitti loput heinät kasan päälle. Tyttö oli laskeutunut suhteellisen kepeästi alas, ei hullumpi. Tosin ei tainnut Evelynillekään olla ensimmäinen kattohyppely tuo, tai siltä se vaikutti.
"Asia selvä. En sitten halua mitään alkoholijuomaa, en ole sellaisia miehiä", Fred ilmoitti heti alkuun ja laskeskeli rahapussinsa rahoja siltä varalta että jokunen niistä oli tippunut tai sujahtanut Evelynille piiloon jonnekin. Mutta ei, kaikki kultarahat sekä hopearahat olivat samoissa määrissä kuin lähtiessä. Sehän nyt ei olisi haitannut jos määrä olisi juoksentelun aikana kasvanut, rahaa kun ei koskaan ollut liikaa. Ainakaan Fredillä, aatelistoon kun ei kuulunut. Hän yritti pyyhkiä epätoivoisesti hikeä arven päältä sillä sitä oli tuskaista raapia. Mies veti Evelynin hiuksista ohimennen heinän, heitti sen maahan ja astui kapakkaan.

[Kitty]

Evelyn

Fred vaikutti oikein mukavalta ja hauskalta. Ei alkoholia ? Se jäi vähän mietityttämään neitoa mutta toisaalta ei kaikki siitä pidä.
Mies näytti vielä laskevan rahojaan, no siinäpä laski. Kapakkaan saavuttuaan lampsi tyttö suoraan tiskille. "Pistäs jotain viileää, ilman alkoholia, meille kummallekkin." Evelyn sanoi lisäten perään vielä että tämä menisi Poisonin piikkiin. Baarimikko hymyili maireasti, ei kertaakaan kun Madame olisi jättänyt maksamatta, sanat poisonin piikkiin taisivat olla kuin musiikkia miehelle joka lykkäsi kaksi kylmää tuopillista jonkin sortin mehua neidon eteen. "Ole hyvä, päätäppä sinä mihin istutaan." Evelyn sanoi ojentaen samalla Fredille toisen tuopeista.

[Agna]

Fred

Evelyn löi rahat tiskille ja Fred tyytyi odottelemaan, mitä baarimikko heille oikein keksisi tuoda. Nainenkaan ei näyttänyt haluavan juoda alkoholia, tai sitten silkasta kohteliaisuudesta jätti sen väliin kun kerran mieskin oli niin tehnyt. Pian tiskin takana työskentelevä mies kalautti pöydälle kaksi rotevaa tuoppia, jotka sisälsivät jotain kevyesti sihisevää. Fred otti tuopin käteensä ja pyöritteli siellä olevaa juomaa ympäri laitoja.
"Näyttää kuselta", hän naurahti Evelynille ja loi sekä tuoppiin että naiseen pistävän katsauksen. "Kiitos", hän jatkoi baarimikolle, kohotti tuoppia hieman ja hörppäsi.
Juoma poreili hassusti ja maistui kirpeältä, mutta hyvältä. Hieman hedelmäinen maku, tiedä sitten mitä se sisälsi. Mielenkiintoinen juoma kuitenkin, eikä luultavasti jäisi viimeiseksi kerraksi kun Fred kumoaisi kurkkuunsa tällaisen juoman. Voitti se veden ja maidon ainakin.
"Istutaan tuonne", Fred osoitti hiljaista nurkkapöytää joka näytti sen verran nuhruiselta, ettei sinne toistaiseksi ketään ollut halunnut istua. Mies halkoi tiensä pöydän luo ja pyyhkäisi pari kertaa kädellään tuoleja joiden päälle pöly oli onnellisesti laskeutunut.
"Noniin, kerropas jotain itsestäsi, varas", Fred vaati kulmat koholla ja otti sitten mukavamman asennon, hörpäten samalla tuopista.

[Kitty]

Evelyn

Mies lähti kohti hiljaista pöytää, ihan kiva sinällänsä ehkei tulisi niinpaljoa ongelmia kun ei kaikenkansan keskellä istu.
Mies pyyhkäisi pölyjä tuoleista ja sitten kaksikko jo istahtikin pöydän ääreen. Kerro itsestäsi kävi mieheltä käsky, ja niin neito taisi totellakkin.
"Mitä minusta nyt oikein voisi kertoa ?" Evelyn pohti ääneen pyöritellen sormellaan lasin reunustaa. "Perhettäni en ole kolmeen vuoteen nähnyt, enkä tahtoisi muita tavatakkaan kuin veljeni, he opettivat taistelemaan lukemaan ja kirjoittamaan, hyviä miehiä." Neito jatkoi hörpäten sitten itsekkin tätä erikoista juomaa.
"Vielä olisi paljon kerrottavaa, mutta sano nyt jotain itsestäsikin." Evelyn sanoi sitten miettien yllättäisikö miehen sillä tiedolla että oli aatelinen joka oli karannut merirosvojen matkaan ?

[Agna]

Fred

Mies odotti kunnon saarnaa jotta saisi tietää naisesta enemmän, mutta eihän sieltä juuri mitään tullut. Yksi ainokainen lause vain, ja sitten Evelyn jo käski Fredin kertoa itsestään. Aika kohtuutonta hänen mielestään, mutta olkoon. Saamansa pitää.
"No, elän yksin hevoseni kanssa kylän laidalla. Minulla on isoveli nimeltä Frank, ja hän elää täysin eri mantereella. Ei siis Cryptissä, en ole täältä kotoisin", Fred luetteli ja hörppäsi sitten sihisevää juomaa tuopistaan.
"Iältäni lähenen vauhdikkaasti kolmeakymmentä enkä ole kertaakaan tavannut haltioita täällä ollessani. Ja nuorempana jouduin napit vastakkain haavoittuneen ihmissuden kanssa", hän kuittasi ja osoitti sormellaan kasvojen oikealla puolella arpea, joka alkoi silmän alta ja loppui huulten alle. Fred alkoi jälleen pyöritellä tuoppia sillä laitoja pitkin juoksenteleva drinkki näytti lystikkäältä sihistessään samalla. Hän hörppäsi siitä vähän väliä.
"Sinun vuorosi jatkaa, ole niin hyvä", mies sanoi naksauttaen selkäänsä ja katseli ympärilleen. Saikohan täältä tilattua ruokaa? Hän ainakin oli nälkäinen.