Anemone

[Aksutar]

Lily

Lily oli käynyt huoneessaan, hakemassa rahansa ennen kuin he olivat Ophelian kanssa lähteneet kylälle. Kuningas olisi halunnut laittaa puoli armejaa Lilyn mukaan, mutta Lily oli kieltäytynyt ja luikkinut paikalta pois ennen kuin Harald oli kerennyt sanomaan mitään muuta.
Päivä oli aurinkoinen ja valoisa, Kylällä oli paljon liikennettä, mutta ei kumminkaan niin paljoa, että Ophelian olisi pitänyt pelätä jalkoihin jäämistä.
Torilla juoksenteli paljon orpoja lapsia leikkimässä. Jotkut yrittivät pihistää ruokaa myyjiltä, osa jopa siinä onnistuikin.
Lily hymyili kävellessään, tervehti tuttuja ja tuntemattomia, siinä missä he tervehtivät häntä.
Sitten he pysähtyivät keskelle toria ja Lily alkoi katselemaan ympärilleen.
"Huuda jos näet vihreitä omenia" Lily sanoi katsellen ympärilleen, samalla kun pyöritteli kangaskassia käsissään.
"Tuolla!" Lilyn silmiin osui koiju jossa oli vihreitä omenoita.
Lily käveli koijun luo ja osti kunnon satsin omenoita, ettei tarvitsisi koko ajan kylällä ravata. Sitten he kävelivät sivummalle ja Lily otti pussista yhden omenan ja antoi sen Ophelialle.
"Siinä, pistä poskeesi" Lily sanoi samalla kun otti itselleen omenan.
Lily istui penkille ja katseli ympärilleen.
"Täällä on aika paljon porukkaa." Lily huomautti samalla kun iso hevosvankkuri meni heidän ohitseen.
Sitten jokin törmäsi Lilyn jalkaan. Lily vilkaisi viereensä ja siinä seisoi pieni tyttö.
Tyttö oli kuin sadusta! Hänellä oli suuret, vaaleansiniset silmät, kalpeahko kaunis iho ja pitkät, polviin asti yltävät valkoiset hiukset, Päällään tytöllä oli valkoinen pitkä paita, joka yltti nilkkoihin asti. Lilyn silmissä alkoi kiiltää ihailu, hän ei koskaan ollut nähnyt suloisempaa pientä tyttöä.. jos Opheliaa ei lasketa.
"Hei.. kukas sinä olet?" Lily kysyi.
Tyttö vain kohautti olkapäitään.
"Oletko orpo? Kuinka vanha olet?" Lily jatkoi kyselyään.
Tyttö nyökkäsi orpo kysymyksen kohdalla. Sitten hän nosti kätensä eteensä ja nosti kuusi sormeaan pystyyn.
"AAAAAAAW! Eikö olekkin suloista?" Lily sanoi Ophelialle, vilkaisten tätä nopeasti.
Lilyn silmistä pystyi lukemaan mitä hänen päässään liikkui.. ne suorastaan huusivat "Hän on minun!".
Tyttö kääntyi Opheliaan päin ja katsoi tätä suurilla suloisilla silmillään. Sitten hän nosti hihaansa hieman ja näytti kädessään olevan haavan.
"Hän taitaa haluta että parannat hänet..." Lily sanoi ja Tyttö nyökytteli hymyillen Lilyn sanojen mukana.

// Go Ophelia Go //

[Ivy]

Ophelia

Samalla kun Lily oli hakenut rahansa ja luikkinut ulos linnan alueelta, Ophelia oli itse käynyt hyvästelemässä vanhempansa, vaikka nämä olivatkin vain kaksi puista muistolaattaa ja sytyttänyt yhden suitsukkeen heidän ajan kulukseen.
Ophelia tapasi Lilyn portin alueella ja kävelivät sieltä jalkaisin torille jossa myyjät huutelivat kilpaa tarjouksiaan ja jossa Opheliaa pienemmät lapset leikkeivät keskenään.
Oli ihmeellisen aurinkoista, sitä oli jo melkein tottunut että alkaisi satamaan aina päivän loppua kohden. Opheliakin vilkutteli ihmisille pysyen Lilyn lähellä ja tunnistikin osan hänen luonaan käyneitä ripittäytyjiä.

Ophelia tuskin ehti ottamaan edes henkeä ennenkuin Lily oli jo löytänyt etsimänsä vihreät omenat. Ophelia käveli myös kojulle ja tervehti myyjää jolta Lily ostikin tarvitsemansa aimon satsin, olivato nuo kaikki muka Jimille?
Istuutuessaan penkille joka sijaitsi sivummalla myyntikojuista, Ophelia otti vastaan vihreän omenan hymyillen ja haukkasi siitä palasen samalla kun katseli ympärilleen ihmisten touhuja.
Ophelia vain nyökkäsi Lilyn huomautukselle ettei puhuisi suu täynnä ruokaa, vihreät omenat olivat kitkerämpiä mitä punaiset eikä se ollut ainoa syy miksi Ophelia piti enemmän punaisesta.
Sitten jokin osui Lilyn jalkaan mikä sai Ophelian kääntämään myöskin päänsä.
Hän näki mitä suloisimman pienen tytön, Ophelialle tuli tästä mieleen heti Lucia jonka oli haltijoiden kylässä tavannut, mutta tämä vaikutti hieman nuoremmalta mitä Ophelian mainitsema haltija tyttö.
Lily kysyi lempeällä äänellään kuka tyttö olisi, joka ei näyttänyt tietävän asiaa itsekään. Opheliaan sattui, häntä suretti nähdä orpoja joksi tämä kuusi-vuotias tyttö osottautuikin.
Ophelia näki Lilyn kiiluvat silmät jotka aiheuttivat pienen kateuden pistoksen jonka Ophelia rauhoitti haukkaamalla suuren palan omenastaan samalla kun moitti itseänsä.
Tyttö oli todella suloinen, Ophelian teki kyllä mieli itsekin viedä tämä kotiin ja pitää omanaan! Tällä oli suuret vaaleansiniset silmät ja pitkät vaaleat hiukset, Ophelian teki mieli kysyä että oliko tämä varma ettei ollut enkeli suoraan raamatusta, sillä tämä tyttö todellakin enkelistä kävisi.
Sitten tyttö nosti hihaansa Ophelian edessä...
Siinä oli syvähkö, ilkeän näköinen haava joka oli kaikenlisäksi vielä tulehtunut!
Ophelia oli nyt kuin salaa vahaa, hän laski omenan penkille samalla kun hänen silmissään kiilui syvä myötätunto tätä pientä tyttöä kohtaan, haava oli varmasti todella kipeä!
"Ei hätää, siitä ei jää edes jälkeä!" Ophelia sanoi hymyillen samalla kun polvistui tytön puoleen, pitäen kämmeniään taas rintansa edessä jotka hetken päästä alkoivat hohtamaan valkoista, helmiäisen hohtoista valoa.
Ophelia asetti kätensä orvon käden haavan päälle, jonka ympärys alkoi myös hehkumaan hentoa valoa ja ei minuuttiakaan kunnes haava oli täysin ummessa, jättäen jälkeäkään siitä että olisi ollut edes olemassa.
"Huh... Mistä sinä sait tuon?" Ophelia kysyi huolissaan, kuinka tämä tyttö oli mahdollisesti saanut noin pahan haavan aikaseksi käsivarteensa, se ei ollut tuore josta tulehduskin oli saanut oivan pesäkkeen, hyvä ettei se ollut kuitenkaan sen pahempi.

Ihmisiä oli jäänyt katselemaan huomattuaan prinsessan ja papittaren ja katselivat silmät pyöreinä kuinka Ophelia oli parantanut pienen tytön haavan ja ihmetelleet miksei paikalla ollut ainoatakaan vartijaa. Jotkut alkoivat jopa taputtamaan Ophelian saatua työnsä valmiiksi mikä sai tämän punastumaan ja hymyilemään kerääntyneelle yleisölle jotka pian alkoivatkin hajaantumaan omiin askareihinsa.

//TO THE OPHELIA MOBILE!//

[Aksutar]

Lily& Anemone

Tyttö oli hetken aikaa hiljaa, pisti kädet selän taakse ja katseli maata. Sitten hän nosti katseensa kohti Opheliaa.
"Kiitos" Tyttö sanoi mitä suloisimmalla äänellä, Lily sai pidettyä itsensä kurissa, ettei vain huutanut "aaaw".
"Haavan teki ilkeä setä.. hän halusi minut mukaansa, mutta en mennyt" Tyttö sanoi istuen Ophelian ja Lilyn väliin.
"Eikö sinulla ole nimeä?" Lily kysyi tytöltä.
"Ei.. kukaan ei koskaan antanut" Tyttö sanoi vilkaisten Lilyä.
"Sinulle pitää antaa nimi! Noin suloinen tyttö ilman nimeä, on kuin yö ilman tähtiä.. mietitään.." Lily sanoi ja alkoi miettimään sopivaa nimeä.

Sillä välin kun Lily mietti, Tyttö vilkaisi Opheliaan.
"Onko se totta, että olet jumalan kätyri? Eräs täti kertoi sinusta, sanoi että sinä olet jumalan kätyri." Tyttö sanoi heilutellen jalkojaan ilmassa.
Hänelle oli tehnyt tiukkaa päästä penkille istumaan, sen verran pieni hän oli.

"Anemone! Sehän on kaunis nimi, sopii juuri sinulle" Lily hihkaisi lopulta.
Tyttö käänsi katseensa Lilyyn.
"Anemone? mitä se tarkoittaa?" Tyttö kysyi innoissaan.
"Se tarkoittaa vuokkoa, tiedätkö sen kukan?" Lily sanoi hymyillen.
"Kyllä! Anemone... minun nimeni on Anemone!" Tyttö sanoi hymyillen ja naurahti.
Sitten hän hypähti alas tuolilta ja otti pari tanssahtelevaa askelta, pyörähti ympäri ja katsahti taas Opheliaan ja Lilyyn.
"Kiitos vielä.." Anemone sanoi niiaten.
"Onko sinulla kotia? ketään sukulaista, ystävää tai tuttua?" Lily kyseli huolestuneena.
"Ei.. ei ketään. En ole tutustunut kehenkään, ainoa jolle olen jutellut oli se ilkeä setä.. mutta minä nukun yleensä tuolla" Anemone sanoi ja osoitti kujalla olevaa kaadettua tynnyriä.
"Etkai!?" Lily huudahti huolissaan hän ei olisi halunnut jättää tyttöä yksin.
"kyllä.. minulla ei ole muutakaan paikkaa" Anemone sanoi sukien hiuksiaan.
"odota hetki." Lily sanoi ja jatkoi hiljaisella äänellä"Ophelia, emme voi jättää häntä tänne. katso nyt häntä! Aijon Adoptoida hänet!" Lily sanoi kääntyen Opheliaan päin.

// *batman musaa* //

[Ivy]

Ophelia

Ja ensimmäistä kertaa tyttö usklatautui avaamaan suunsa Lilylle ja Ophelialle. Tämä kertoi saaneensa haavan joltakin ilkeältä sedältä kun ei ollut suostunut lähtemään tämän mukaan, mikä oli helpostus Ophelialle ettei tämä ollut lähtenyt.
Ophelia katsoi tätä surullisesti kunnes Lily oli saanut rauhoitettua itsensä ettei ollut kaapannut tyttöä kainaloonsa ja juossut linnaan, kyllä, tämän kaiken pystyi päättelemään Lilyn silmistä...Kunnes sai kysyttyä tämän nimeä, jota hänellä ei kuulemma ollut mikä sai Ophelian melkein kyynelehtimään.
Samalla kun Lily alkoi kysymään tohkeissaan tälle nimeä ja Ophelia pidätteli liikutuksen kyyneleitä tämä tyttö osoitti mielenkiintoa Opheliaa kohtaan.
"Kä-Kätyri?" Ophelia pudotti omenan käsistään jonka ohi juokseva koira nappasikin suuhunsa ja juoksi pois niin lujaa kun oli tullutkin. Hetken aikaan Ophelia oli hiljaa ja paikallaan kunnes käänsi päänsä takaisin tyttöön ja hymyili.
"Ky-Kyllä, kai minua siksikin voisi kutsua!" Ophelia sai vihdoinkin sanottuksi ja naurahti lopuksi. Sana 'kätyri'-oli saanut hänet kuulostamaan ihan paholaiselta itseltään, mutta ymmärsi että tyttö oli vasta kuuden eikä sen takia alkanut tätä korjailemaan.

"Anemone?!" Ophelia huudahti ja nojautui eteenpäin kysyvästi nähdäkseen Lilyn kasvot sivulta päin.
Tyttö, nyt Anemoneksi nimetty tyttö istui heidän keskellä ja iloitsi annetustaan nimestään, päätyen ottamaan pari pyörähdystä tolilta noustuaan ja kitti jälleen Opheliaa, tässä kohtaa Ophelian teki mieli huutaa 'Aaaaw!'-omassa tapauksessaan-'WAAI!', mutta hilltisi itsensä ja hymyili Anemonelle aurinkoisesti tämän niiatessa.
Lily alkoi tiedustelemaan Anemonen kotia, sukulaisia taikka tuttuja, Opheliaa alkoi kalvaa epäillys, miksi Lily kyseli näin paljon?
Hän vielä pillahtaisi itkuun jos saisi kuulla enemmän orvon elämästä!
Ophelia käänsi katseensa Anomen osoittamaan suuntaan, siellä oli kaadettu tynnyri, suoraan rännin alla missä tämä pieni orpo kuulemma yönsä vietti.
AU~AU~AU~AU~AU!!! Ophelia parkui mielessään nähtyään lahoamis pisteessä olevan tynnyrin.

Sitten Lily kääntyi Opheliaan päin ja todisti tämän epäilykset valitettavan oikeiksi;
"MITÄ?! Oletko hullu! Mitä isäsi siihen sanoisi!? En minäkään halua häntä yksin jättä mutta--!!" Ophelia keskeytti kuiskimisensa ja katsahti hiuksiaan sukivaan Anemoneen...
"Black ei tule pitämään tästä..." Ophelia totesi painaen päänsä alas, merkiksi siitä ettei voinut kinastella asiasta Lilyn kanssa, tämä oli selvästi päätöksensä tehnyt ja kuka Ophelia oli tätä estelemään?

//TO THE CHAPPEL! *DADADADADADADA!*//

[Aksutar]

Lily&Ane

"hmh, isäni saa olla mitä mieltä haluaa, ei hän sentää taruolento ole" Lily sanoi vilkaisten Anemoneen.. eihän tämä ollut taruolento?
"Black..." Lily havahtui todellisuuteen, että Black tulisi tavallaan olemaan tytön isä sitten.
"Heheehhee.. tuota, kyllä minä hänet hoitelen" Lily sanoi hieroen takaraivoaan.
Sitten hän nousi ylös, käveli Anemonen eteen ja kyykistyi.
"Haluaisitko oman perheen?" Lily kysyi hymyillen ja Anemone nyökkäsi.
"Haluaisitko meidän perheeseen?" Lily jatkoi ja Anemone nyökkäsi.
"Saanko sitten uuden tynnyrin?" Anemone kysyi hieman innoissaan, vilkaisten vanhaa tynnyriään kujalla.
"Saat ikioman huoneen!" Lily sanoi nousten ylös.
"Oikeastikko?! Onko se NÄÄÄÄÄÄIN iso?" Anemone kysyi levittäen kätensä niin suuresti kuin vain pystyi.
"On, se on näin iso" Lily sanoi ja levitti kätensä.
"Oletko sinä sitten minun äiti?" Anemone kysyi hieman ihmeissään.
"Kyllä ja sinulle tulee isäkin" Lily sanoi hymyillen.
Anemone oli hetken aikaa hiljaa ja katseli maata. Lopulta hän käänsi katseensa Lilyyn ja hymyili.
"Saanko minäkin sitten omenan, äiti?" Anemone sanoi hymyillen ja ojensi kätensä eteensä.
Lily hymyili kuin aurinko ja ojensi Anemonelle omenan, pidätellen onnenkyyneliään.
"Tule" Lily sanoi Ophelialle ja lähti kävelemään kohti linnaa, Anemone lähti seuraamaan Lilyä, samalla kun pureskeli omenaa.
"Mennään kertomaan isälle tästä.. ja Blackille, kummalle pitäisi ensin?" Lily kysyi kääntyen Opheliaan, samalla kun käveli.

// Varokaa! iso paha Aran hyökkää! //

[Ivy]

Ophelia

Ophelia katseli tuppisuuna kun Lily kysyi Anemonelta että halusiko tämä perheen ja halusiko tämä juuri hänen perheeseensä! TÄMÄ OLI KATASTROFI! Ophelia nieli sen ihan hyvin että kuninkaan velho meni hänen parhaan ystävänsä kanssa naimisiin mutta mennä nyt adoptoimaan kadulta lapsi! (vaikka äärettömän suloinen olikin) ja vielä kysymättä Blackiltä mitään että halusiko tämä edes isäksi?!
Ophelia ei sanonut mitään vastaan vaan lähti kävelemään Lilyn vierellä kohti linnaan, vilkuili välillä enkelin kaunista tyttöä ja jälleen kohti Lilyä ja yritti keksiä että voisiko estää tämän näin hänen neuvonantajanaan.

"Lily! Oletko varma tästä?" Ophelia yritti puhua niin ettei Ane kuulisi häntä samalla kun tämä käveli heidän perässään, kuin ankanpoikanen seuraten emoansa.
Blackistä ei ollut kovinkaan isä hahmoksi, ja Ophelia nyt sattui olemaan yksi niistä harvoista joka tiesi että Black oli myös osittain vampyyri, mutta tätä hän ei voinut Lilylle möläyttää. Black tulisi saamaan sydänkohtauksen! Ophelia jo kuvitteli itsensä Blackin ovella, onnittelemassa tätä tyttären saannista... "AUUUU!!!!~" Hyvä ettei Ophelia pyörtynyt ajatuksesta, tiesikö Lily nyt varmasti mitä teki? Tästähän tulisi silloin äiti! Hän ei osannut kuvitella Lilyä äitinä! Hän ei osannut kuvitella että Ane juoksentelisi ympäri linnaa, kutsuen Lilyä tämän äidiksi...

Ophelia oli keltämättä hieman mustasukkainen tälle orvolle tytölle, mutta samalla myös iloinen tämän puolesta, jos nyt asiat vain tulisivat kääntymään hyvin päin. Häntä itseään kiinnosti tietää enemmän tytöstä, hän aisti ettei tämä ollut aivan tavallinen ja sen johdattelemana ei häätänyt tätä tiehensä, ei hänellä olisi siihen kyllä sydäntäkään.
"Miedän tulisi syytä puhua tästä Blackille... Häntä tämä nyt kaikista eniten koskee." Ophelia vastasi totuuden mukaisesti.

//*Ophelia heittää poke pallon* "BLACK! VALITSEN SINUT!"//

[Aksutar]

Lily&Ane

"he.. olen kyllä aika varma tästä." Lily vastasi Ophelialle kävellessään.
Anemone käveli kaksikon takana, mutustaen viimeisiä paloja omenasta, erittäin tyytyväisenä.
Hän ei ollut varma oliko oikein seurata näitä kahta, mutta jokin Opheliassa veti häntä puoleensa.

"Blackille olisi kyllä syytä kertoa.. mennään samantien, parempi kertoa heti, ettei hän voi alkaa raivoamaan siitä että piilottelin tyttöä" Lily sanoi vilkaisten Anemoneen.
"Tuskin Black voi noin suloisesta tytöstä kieltäytyä" Lily sanoi ja koitti kuvitella päässään tilanteen, kuinka Black kertoisi tytölle iltasatua... se oli lähes mahdoton kuvitella.

Pian he saapuivat linnan portille, Lily katseli hetken aikaa ympärilleen.
"Black taitaa olla asunnossaan.. tule mennään katsomaan" Lily sanoi ja lähti kävelemään kohti mökkiä.

// *Black hyppää ulos pallosta* "... taistele ite!" //

[Aksutar]

http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/ ... =1443#1443