Katto tanssia

[Aksutar]

Edna

Ilta oli laskeutumassa talviseen Cryptiin. Kuu möllötti tähtikirkkaalla taivaalla, valaisten ihmisten kylän synkimpiäkin kujia aavemaisella kajollaan. Vartijat kävelivät pitkin katuja, pitäen huolen siitä ettei kylässä tapahtunut mitään rikkeitä. Mutta aina sillointällöin, kun silmä vältti, yksi jos toinenkin kansalainen menetti henkensä, länsikujilla varsinkin. Mutta se on aivan eri tarina.
Edna oli auttanut äitiään jälleen päivän askareissa ja nyt kun ennustaja oli jo käymässä levolle, hiipi tuon tytär vielä ilta kävelylle. Edna puki hyvin päälleen, normaalien "poika vaatteidensa" lisäksi Edna pisti päälleen paksummat housut, puolipitkän takin joka yltti polviin asti, Tumput, kaulaliinan ja viitan tietty. Hupun hän nosti vielä päähänsä ja tyttö oli valmis pikku retkelleen. Tuo näytti kaukaa katsottuna nuorelta pojalta, nyt kun huppukin oli päässä.

Edna hiipi varovasti ulos ovesta ja lähti kujalle päästyään juoksemaan kauemmas kodistaan, toivoen ettei törmäisi vartijoihin. Ei sillä että hän olisi mitään väärää tehnyt tai edes etsintäkuulutettujen listalla. Osa vartijoista oli vain kovin rasistisia tummaihoisia kohtaan ja toiset taas turhankin pervoja. Toiset taas ottivat kädestä kiinni ja taluttivat kotiin, mikäli tytön sattuivat tunnistamaan. Osa sotilaista oli tuttuja Ednan isän, Alfin kanssa ja tiesivät ihan hyvin ettei Ednan äiti ainakaan hyväksynyt tytön yöllisiä retkiä.
Päästyään hieman kauemmas kodistaan, Edna pysähtyi laatikko kasan viereen ja lähti kipuamaan niitä pitkin katolle. Katolle päästyään tyttö naurahti iloisesti, vilkaisten alas kujille ja siirtyi lopulta keskemmälle kattoa. Yhdellä katolla Edna ei kuitenkaan aikonut pysyä. Tyttö katseli hetken ympärilleen, virnisti ja otti vauhtia. Tyttö juoksi minkä kintuistaan pääsi ja hyppäsi katolta toiselle. Matka ei kuitenkaan pysähtynyt siihen, vaan toiselle katolle laskeuduttuaan Edna jatkoi juoksemista, edeten näin katolta toiselle.

Hyppiessään Tyttö ei tietenkään katsonut kujille ja ihan hyvin vartija jos toinenkin saattoi huomata hänet hyppäämässä katolta toiselle. Siitä tietty seuraisi takaa-ajo, joita oltiin jo muutama koettu. Mitään pahaa siitä ei tytölle kuitenkaan seuraisi, korkeintaan yö sellissä, kunnes Isä tulisi ja päästäisi menemään.
Edna otti riskin ja siirtyi yhä korkeampien talojen katoille, kunnes tiputus katoilta alkoi olla jo turhan suuri. Lopulta tyttö pysähtyi, huohottaen pienesti. Hengitys höyrysi öiseen pakkaseen, muodostaen kiekuroita ja kadoten pian näkymättömiin.
Nuori Edna käveli katon reunalle ja vilkaisi alas. valtava pudotus, joten ei paranisi vahingossakaan tipahtaa. Onneksi katoilla ei ollut paljoakaan lunta joka olisi voinut lähteä jalkojen alta liikkeelle. Neito käveli talon savupiipun luo ja istui sen viereen. Katto savupiipun ympärillä oli täysin sulana, savupiipun lämmön takia. Piippu oli vieläkin lämmin, mikä takasi Ednalle lämpimän paikan tutkiskella tähtitaivasta ja kuuta, kaikessa rauhassa, omassa maailmassaan.

//Le Suskari und Kalma //

[suskari]

Kalmankoira

Kalma nojaili tympääntyneen näköisenä koti ovensa lähellä olevaa seinää vasten, ainoaan kohtaan jossa ei ollut minkään näköistä romua tiellä. Ihmisillä tuntui olevan jokin ihme pakkomielle heittää roippeensa juuri tähän kujaan.. No olihan siintäkin jotakin hyötyä kun rojujen seasta oli muutamaan otteeseen löytynyt ihan käyttö kelpota tavaraa pienen korjauksen jälkeen. Esimerkiksi olohuoneessa oleva pöytä oli täältä otettu ihan hyvä kuntoinen pöytä, joka pienen nikkaroinnin ja siistimisen jälkeen oli taas käytössä.. paitsi että sen yksi jaloista pitäisi taas korjata. Mokoma temppuillut jo muutamaan otteeseen. Mutta sitä voisi kyllä miettiä myöhemminkin, tähän ei kannattaisi jäädä pitkäisi aikaa kököttelemään sillä jos joku vartija näkee suuaukon- mikä oli nyt auki ja ilman suojaa- siintä alkaisi hirveä kysely ja mahdollisesti hurja kuulustelu, sekä epäilyt. Joten Kalma otti isomman laatikon ja nakkasi sen aukon eteen ja siihen vielä kasa lautoja ja muita roinaa päälle niin kaikki hyvin.. Ellei kukaan jälkiä alkaisi katselemaan, mikä olisi aika epätodennäköistä näin länsikujilla. Plus eihän kukaan tiedä että ne juuri hänen tekemiään olisi.
Niinpä Kalma sitten lähti iltaiseen kylään tallustelemaan ja säikyttelemään silkalla olemassa olollaan ihmis parkoja.

Kalma tallusteli kylällä pitkin katuja ja saaden matkalla muutaman mummeli kirkaisemaan kuin pikku likka konsanaan, Kalma vain kohautti toista kulmaansa ja poistui hiljaa paikalta. Mitä nyt mumisten pahoitteli olemassa oloaan. Minkäs hän sille voi että oli astetta pelottavamman näköinen? Onneksi Kalma ei kuitenkaan törmännyt vartijoihin, noilla oli aina paha tapa pysäyttää hänet ja vain ainostaan tehdäkseen omaa julmaa pilkkaansa, suorittaen siinä sivussa rutiini tarkastuksen ettei aavekoira kanna mukanaan mitään epämääräistä. ..Tosin kerran hänen aseensa oli heitetty maahan tai muuten vain kohdeltu kaltoin. Miksei Kalma valittanut rasistisesta kohtelustaan kenellekkään? No ei kukaan ollut auttamassa häntä mitenkään ja Kalma vain häpäisisi itsensä pelkurin asemaan jos menisi kantelemaan. Parempi siis vain niellä ja olla hiljaa.
Sitten kuuluikin ylhäältä jotakin ja aavekoira nosti katseensa katolle, jossa joku sopivasti hyppäsi kujan yli. Vihollinenko? Vai kenties joku muu kuokkovieras? No ihan sama, jotakin kivaa tällekkin illalle.

Kalma juoksi kujalle ja kiipesi muutaman laatikon avustamana katolle, lähtien varjostamaan tuota katolla hyppijää sopivan väli matkan päästä ja seurasi tuota niin kauan kunnes tuo pysähtyi. Kalma hymähti pienesti ja hyppäsi samalle katolle lähes äänettömästi... hei, hän oli aave, joten ei ollut mikään yllätys että hän osasi liikkua hiljaa. Hiljaa Kalma käveli piipun luokse, jonka viereen tuo huppu pää oli pysähtynyt ja näin nopean arvion luotuaan Kalma voisi sanoa tuon olevan poika tai lyhyt kasvuinen mies.
"Iltaa..." Kalma tuumasi sitten virnistäen asettuen nojaamaan savupiippua vasten kädet puuskassa.
"Ollaankos sitä ilta kävelyllä vai?" Kalma kyseli kuin ohi mennen katsellen talojen kattoja.

[Aksutar]

Edna

Tyttö kerkesi hetken istumaan paikoillaan, kunnes tunsi oudon voiman lähestyvän. Kuitenkaan hän ei moiseen voimaan reagoinut, oli hän ennenkin aaveita ja henkiä aistinut. Ei niistä vaaraa ollut, ne olivat toisessa ulottuvuudessa, etsien tietä tuonpuoleiseen. Henki parat.
Kuitenkin kuullessaan äänen, Edna oli vähällä hypätä alas katolta. Tyttö nousi salaman nopeasti seisomaan ja kääntyi äänen suuntaan, huomaten katolla seisovan miehen.. joka ei näyttänytkään ihan tavalliselta kadun kuluttajalta.

"Niinkin voisi sanoa" Edna totesi säikähdyksestä selvittyään, katsellen miestä päästä varpaisiin.
"Et ole vartija" Todettiin melko päivän selvä asia "etkä myöskään ihminen. Normaaleilla kadun tallaajilla ei ole noin suurta auraa.. saatika tuollaista silmää. Lisäksi sinusta hehkuu outo energia, mitä ei ole normaaleilla kuolevaisilla" Edna papatti ristien kätensä puuskaan, aivan kuin olisi pitänyt saarnaa vieraalle.
"Olet minun alueellani, mikä moisen otuksen saa kapuamaan katoille yömyöhään? Ettet vain olisi vakooja?"
Edna oli kyllä sanavalmis.. tosin tällä kertaa puhetta tuli suusta lievän säikähdyksen jälkimainigeissa. Normaalisti Edna ei olisi moisia alkanut heti miten kyselemään, vaan tyynesti torjunut vieraan ja jatkanut omia touhujaan. Kuitenkin jokin tässä tuntemattomassa miehessä sai Ednan mielenkiinnon heräämään. Sitä tyttö ei tiennyt mitä olisi tehnyt, mikäli toinen paljastuisikin viholliseksi. Siinä tapauksessa hän todennäköisesti olisi vainaa. Hänellä ei ollut mitään millä puollustaa itseään, eikä näin korkealta katolta hypätty helposti pakoon.

[suskari]

Kalmankoira

Poikahan pomppasikin ketterästi pystyyn... mutta kun tuo oli kääntänyt kasvonsa Kalman suuntaan aavekoira perui varsin nopeasti ajatuksensa, että oli mennyt pitämään tuota poikana. Tuohan oli tyttö, nuori tyttö tuskin ehkä aikuinenkaan tai edes täysi-ikäinen. Kalma kävi tuota muutaman sekunnin läpi katseellaan, kunnes tuo totesikin ettei hän ainakaan vartija ollut. Kalma hymähti siihen katshataen tyttöstä silmiin kulmiensa alta. Ei todellakaan ollut, mutta kyllä hän kadun putsaajana joskus toimi ja teloitti epämääräisiä tyyppejä pois jotka olivat eksyneet, tai sitten auttoi karkuun. Riippui henkilöstä.
Seuraavaille sanoille Kalma kohotti hienoisesti kulmiaan ja kun tyttö sai suunsa puhtaaksi seliteltyään hänen energia virroistaan ja muusta hömpästä Kalma naurahti.. Black kyllä saisi tällä vauhdilla opettaa häntä hallitsemaan voimiaan etteivät ne pomppisi noin vapaana. Kuka tahansa voisi hänet aistia, jos tuo noin paljoa kykenee häntä lukemaan.
"En normaali, enkä ole eläväkään.." Kalma vähän täydensi tyttösen sepostusta hieman ja lisäsi siihen viellä. -"mutta se tuskin tärkeää on."

"Sinun?!" Kalma naurahti räkäsesti. "Ja minä kun luulin että katoilla saa hypiä kuka vain." Kalma jatkoi, mutta vakavoitui sitten kun likka syytti häntä vakoilusta, eikä katse ollut ystävällinen yhtään. Ettäs kehtasi.. hän ei ole tehnyt pitkään aikaan mitään. "Samaa voisin sanoa sinulle.." Kalma murahti sitten vastaamatta kysymykseen. "Hypit huppu päässä kuin mikäkin hiippari."

[Aksutar]

Edna

Edna virnisti itsekseen miehen myöntäessä ettei ollut normaali, eikä edes eläväkään. Tuohan alkoi olla mielenkiintoinen tapaus. Se, oliko moinen tieto tärkeää, jääköön jokaisen omaksi mielipiteeksi.
Edna piti käsiään yhä puuskassa, miehen naurataessa räkäisesti. Kiukku puna nousi tytön tummahkoisille poskille, samalla kun tuo taputti jalkaansa vasten kattoa. Miehen päästessä loppuun, Edna naurahti ja laski huppunsa.
"Eikö se ole ihan normaalia pitää huppua päässä, jottei korvat jäädy?" Edna kysyi huuliaan mutristaen "Ihmiset nykypäivänä ovat turhankin tuomitsevaisia, turhan epäileviä. Miksi ihmeessä täällä vakoilijaoita olisi, kerta turvatoimiakin on tiukennettu? Ja mikäli minä olisin valkoilija, tuskin olisin pysähtynyt katolle katselemaan maisemia? Siinä tapauksessa olen erittäin tyhmä vakooja. Isäni sanookin, ettei minusta ole varjostajaksi, kerran kun häntä yritin seurata. Ukko pääsi vainulle jo parin korttelin jälkeen" Edna papatti.

"Ja minun kattoni!... tai no.. periaatteessa talon omistajien, mutta minä olin täällä ensin!... paitsi isäni taisi olla vielä aijemmin.. mutta tämä kyseinen katto on minun oma tähystys paikkani!" Edna soperteli ottaen askeleen lähemmäksi vierasta ja tuijotti tuota tiukasti silmiin.
".... Näetkö tuolla jotenkin erikoisesti vai ihan normaalisti?" Edna pamautti sitten, nyökäten pienesti vieraan punaisena hohtavaa silmää kohden.
Ei, Edna ei osannut pysyä yhdessä puheenaiheessa. Mitä sitä suotta, ei Edna halunnut riitelemään alkaa. Siitä seuraisi vain hankaluuksia.

[suskari]

Kalmankoira

Noh, tottahan tuokin.. ihmiset, hyvin monet pitivät näillä ilmoilla huppua päässään, mutta sitäkin harvemmin hyppivät katoilla ympäriinsä. Totta kai se nyt kenen tahansa epäilykset nostaa. Kalma kallisti päätään.
"Ja silti syyttelet minua sormella osoitellen vakoojaksi, vaikka nyt tuollista sanot? Tso, tso tyttöseni.. ei saa muita arvioida pelkän ulkonäön perusteella, sinun jos kuka luulisi sen tietävän." Viimeisellä kommentillaan Kalma tarkoitti neitokaisen ihon väriä, sillä kaikki "normaali" värisethän pilkkasivat noita ihon värinsä takia, vaikkei noissa hänen mielestään mitään erikoista ollutkaan. Ihmisiä siinä missä kaikki muutkin, eri kuorella vain.
Ja voisi fiksu vakooja esittää tavallista katoilla hyppijää, joka on jäännyt katselemaan maisemia.. Kuka sellaiseen kiinnittäisi huomiota? Ei kukaan.. ei ainakaan ihan heti ensinmäisenä. Mutta jokainen näkemyksellään.
"..olet kova puhumaan." Kalma tuumasi tytön saatua suunsa puhtaaksi, eikä Kalma todellakaan loukkaavasti sitä sanonut, lähinnä vain tuumasi ääneen.

Kalman kasvoille levisi pieni virne kun tyttö alkoi selittelemään, että katto on hänen oma. "Niinkö?" Kalma naurahti. "Haluatko kenties tapella siintä? Kyllä se minulle sopii." Kalma kysyi virneen syventyessä entisestään, mutta se katosi neidin varsin erikoisen kysymyksen myötä.. Kalma meni vähäksi aikaa hiljaiseksi näyttäen ihan halolla päähän lyödyltä.
"Mitäs luulet? ..ihan normaalisti ellei yönäköni lasketa mukaan." Kalma selitti sitten tyttöselle.

"Mutta näin kohteliaisuuden nimissä: Mikä on nimesi? ...itse on Jack, Jack Fisher. Varmaan kuullutkin minusta?" Kalma esitteli itsensä.

[Aksutar]

Edna

Edna nyrpisti jälleen nokkaansa miehen sanoille. Tuon vihjaukset hänen ihonväriinsä olivat melkein kuin suoria haukkumisia, mutta tyttö ei siitä päätään viitsinyt alkaa aukomaan. Rasisteja riitti pilvin pimein, niille oli turha edes yrittää puhua mitään. Sitä Edna ei tiennyt oliko tämä herra rasisti vai ei, mutta ei menisi vielä kumpaakaan vannomaan.
"Tapella?" Edna toisti miehen perässä ja jatkoi hetken hiljaisuuden jälkeen "hah! Pieksen sinut milloin vain! Tätä kuningatarta ei paikaltaan sysätä!"
Ketä Edna kusetti? Hänhän saisi turpaansa alta aikayksikön, mikäli alkaisi haastamaan riitaa itseään isomman kanssa. No, jos ei muuta niin voisipahan Edna juosta pakoon toisen kuollessa nauruun.

Mies kuitenkin esitteli itsensä Jack Fisheriksi. Edna pyöritteli nimeä hetken mielessään, kunnes pudisti päätään.
"empä ole kuullut, lieneekö sitten tärkeäkin tieto" Edna totesi olkiaan kohottaen.
Ei, Hän ei ollut kuullut Jackistä. Hän ei liikkunut seuroissa jotka olisivat saattaneet tietää Jackin nimen, eikä pahemmin kuunnellut juoruja. Jos hän jotain juoruja Jackistä oli kuullut, ei hän osannut yhdistää tuota kyseiseen henkilöön. Harvemmin juorukellot puhuivat juorujen kohteesta koko nimellä ja Cryptistä löytyi tusinoittain Jack nimisiä miehiä.

".... Edna.. Edna Eregion" Tyttö vastasi lopulta miehen kysymykseen "Ja et varmana ole kuullut minusta" Lisäsi, virnistäen ilkikurisesti.

[suskari]

Kalmankoira

Eieieijei! Kalma ei tarkoittanut sanojaan pahalla puhuessaan tuon ihon väristä, sillä he kaksi olivat yhtälailla syrjittyjä ulkonäkönsä takia. Sitä Kalma haki sanoillaan.. Ei hän rasisti ollut ihon värin takia.
Kalma virnisti pienesti tytön sanoihin ja naurahti sitten perään. Ketä tuo luuli huijaavansa? Ei ainakaan häntä. "No tulehan sitten kultaseni, käy päälle jos noin paljon itsevarmuutta löytyy." Kalma sanoi hymähtäen ja nyökkäsi ylöspäin houkutellakseen tytön kimppuunsa. Tulkoot vain, jos kerta pokkaa oli tuollaista väittää hänelle päin naamaa.
"Vai pomppiko pupu pöksyyn?" Kalma kysyi varsin leppoisasti. Jos tuo tyttönen päälle kävisi Kalma päätti mielessää ettei ottaisi edes tosissaan tuota vastaan. Sitäpaitsi, en hän voisi tuota vahingoittaakkaan millään tavalla ja hyvä niin. Tuokaan ei nimittäin tainnut olla ihminen? Näin jälikäteen huomattuna..

"Ehä toisinaan parempi ettet tiedä.." Kalma hymähti pienesti kun tyttö sanoi, ettei tuntenut häntä ja hänen vähemmän mukavaa mainettaan. Onneksi niitäkin oli vielä tässä kylässä olemassa.
Kalma puolestaan pyöritteli tuon nimeä päässään.. tai oikeastaan sukunimeä, hän oli kuullut se joskus jossakin. Hetken jos toisenkin Kalma mietti ennen kuin sai "ahaa" elämyksen mielessään.
"En, sinua en tiedä.. mutta oletko sukua Alf Eragionille?" Kalma kysyi suoristautuen piipun luonta. "Tapasin sen tässä jokunen hmm, ehkä kuukausi sitten."

[Aksutar]

Edna

Mies suorastaan yllytti nuorta tyttöä kimppuunsa. Tosissaanko tuo oli? No, ei ainakaan vihamielisen tosissaan, kerta tuo ei pahemmin uhkaillut. Ehkä Jack itsekkin tajusi, ettei Ednasta todellakaan ollut mitään vaaraa tuolle. Tai no, riippui ihan siitä mikä luokiteltiin vaaraksi.
Edna ei kuitenkaan kerennyt vastaamaan Jackin kysellessä jo Ednan sukulaissuhteita Alf Eregioniin. Edna naurahti keveän huvittuneesti ja nyökkäsi.
"hän on isäni" Tyttö totesi asiaa sen pahemmin kiertelemättä "Vaikka ei siitä miehestä uskoisi isähahmoa".
Alfista ei todellakaan olisi uskonut isäksi. Korkeintaan vahinko tuotosten huoltajuutta pakoilevaksi rontiksi. No, olihan Edna vahinkolapsi, mutta Alf ei pakoillut vastuuta tyttärensä kasvatuksen suhteen. Puolihaltia oli yllättävän huolehtivainen tyttärensä suhteen. Alf oli elävä esimerkki siitä, että ihmisetkin saattoivat muuttua täysin odottamattomaan suuntaan.

Ilman sen kummempaa varoitusta Edna otti kätensä pois puuskasta ja tempaisi koipensa ylös, yrittäen näin potkaista Jackia alavatsaan, lähelle sukukalleuksia. Itseppähän oli yllyttänyt!

[suskari]

Kalmankoira

Kalma kohautti kulmiaan yllättyneesti, kun Ednaksi esittäytynyt tyttönen kertoi olevansa sukua sille puolihaltialle, josta ei todellakaan olisi voinnut uskoa isää mitenkään. Luihu huijari ja pelkuri, joka ajatteli vain ja ainostaan omaa nahkaansa suurimmaksi osakseen. Paisti, että hänellä oli vielläkin sille ukolle velat maksamatta, ryyppy reissun muodossa ja hän olisi tarjoaja. Kai sitten jossakin välissä kunhan joskus taas nähtäisiin sekin parta suu joskus.
"Yhdennäköisyyttä kyllä löytyy." Kalma hymähti pienesti katsellen Ednaa vielä vähän paremmin läpi miettien siinä samalla mielessään, että kenen kanssa sekin pukin parta oli mennyt saamaan kersan.

Seuraava temppu tulikin sitten ihan nurkan takaa ja Kalma pihahti saatuaan kipeän osuman alavatsaansa käpertyen kasaan.. ja hyvä ettei pudonnut katoltakin alas tasapainon ollessa hetken aikaa mitä olikaan. Se ilo ei kuitenkaan kauaa kestänyt Ednan osalla, sillä Kalma toipui pikku tällistään nopeasti: vilkasi virnistäen tyttöstä silmiin ja katosi josta sitten tutusti ilmestyi tyttösen eteen virnuillen.
"Au.." Kalma naurahti napaten Ednan riveleistä kiinni yhdellä kädellä ja nosti ilmaan kantaen tuon sitten katon reunalle keikkumaan tyhjän päälle.. paitsi, että halutessaan tuo olisi kyllä voinnut varpaillaan hipaista talon kattoa. Kalma virnuili.
"Joko luovutat vai katsonko kuinka kauniisti murrat luusi pudotessasi alas?" Kalma kysyi kallistaen päätään suloisesti. Eikä aavekoira ollut edes tosissaan sen kertoi äänensävy ja rento asenne.. Ei Kalma pudottaisi musta tukkaa alas, pitäisi vain kuin kukkaa kämmenellä... jos niin voisi sanoa.

[Aksutar]

Edna

Yhdennäköisyydestä Edna ei mennyt vannomaan, vaikka muistuttikin osin isäänsä. Hiuksista ainakin ja luonteeltaan, jos ei muuta.
Edna oli astetta yllättyneempi huomatessaan, että oli osunut jopa mieheen. Pieni voitonriemuinen virne nousi tytön kasvoille, mutta tuo virne pyyhkiytyi yllättävän äkkiä. Jack ilmestyi kuin tyhjästä Ednan eteen, nappasi tuota riveleistä ja nosti katon reunalle roikkumaan. Edna päästi pienen kiljahdushuudahduksen, mutta tarttui sitten kiinni Jackin käteen, jolla tuo piteli häntä ja tuijotti sitten kärttyisänä miestä. Pieni paniikinomainen tunne valtasi Ednan hetkeksi, mutta koska mies ei vieläkään näyttänyt tosissaan olevan häntä murhaamassa, ei Ednakaan osannut pahemmin vielä panikoida. Joko Jack otti tämän leikillä tai sitten tuo osasi peittää todelliset aikeensa ja tunteensa todella hyvin.

"Ai Luovuttaisin?! HAH! Luovuttaminen ei kuulu tapoihin" Edna totesi tiukentaen otettaan Jackin käsivarressa. Mikäli tuo nyt päästäisi irti, tyttöllä oli silti tiukka ote tuon kädestä.
"sitäpaitsi, Ehdin huutamaan vielä ennen kuin osun maahan, mikä herättää kaduilla lorvivat vartijat ja ennenpitkään sinä olet hirttosilmukassa murhasta" Edna totesi virnistäen "Joten kannattaako tiputtaa viatonta tyttö rukkaa kuolemaan?"

[suskari]

Kalmankoira

Tyttö nappasi ranteesta tiukasti kiinni, kuin hukkuva olejenkorrestaan ja se sai vain Kalman virnuilemaan pienesti itsekseen hyvin pahan tahtoisen näköisenä. Kyllä Kalma saisi tyttösen muullakin keinolla alas.. esimerkisi vaikkapa antamalla tuolle tappavan- tai tainnuttavan tällin sähköä. Tosin silloin kaikki syyttäisivät häntä tasavarmasti, ehkä.. eihän kukaan vielä ollut tietoinen Kalman uudesta kyvystä kun tuo ei ollut tehnyt sitä viellä kenenkään nähden. Ei edes Black tiennyt siintä tai ainakaan tuon ei pitäisi tietää siintä.
Ja ei, ei Kalma tosissaan ollut vielläkään sillä jos hän tosissaan ottaisi tuo kuolisi hyvinkin varmasti ennen kuin suutaan ehtisikään avata. Sitä Kalma ei syytsä tai toisesta halunnut.

"Joskus luovuttaminen on viisautta Edna.. se vaatii enemmän rohkeutta kuin taistelun jatkaminen, josta ei seuraa mitään muuta kuin itsemurha." Kalma sanoi yllättävän rauhallisella ja lempeällä äänensävyllä, millaista ei ihan jokainen ei olisikaan odottanut kuulevansa aavekoiran suusta.
"Ja minä olisin jo kaukana kun sinä vielä putoat maahan." Kalma tuumasi ja tarkoitti teleporttaus kykyään, sen avulla Kalma pääsisi sekunneissa seuraavaan koltteriin ja vaikka pakenemaan koko kylästä Luca mukanaan.
"mutta en ole tappamassa sinua.. olen saannut jo kärsinyt muutamasta teosta." Kalma sanoi ja laski Ednan turvallisemmalle puolelle kattoa astuen taaemmas, turvallisen välimatkan päähän.
"...oikeastaan saisin äskeisestäkin selkäsaunan jos joku vartija näkisi." Kalma huokasi ja hieroi takaraivoaan hieman nolona.. hän ei halunnut jatkaa pidemmälle kakkos pelossa.

[Aksutar]

Edna

Jackin alkaessa saarnaamaan siitä, että luovuttaminen olisi viisautta, Edna tuhahti. Hän oli kuullut tuon saarnan moneen kertaan äidiltään, mutta arvatkaa kaksikertaa uskoiko tempperamenttinen ja omapäinen tyttö tuollaisia? Ei. Mitään Edna ei kuitenkaan sanonut, vaan vilkaisi alas pimeälle kujalle. Pitkä matka, mitä Edna ei todellakaan halunnut kokea.
Katse siirtyi takaisin Jackiin tuon sanoessa että olisi jo kaukana kun Edna vielä putoaisi. Tyttö nosti pienesti kulmaansa, mutta jätti tuonkin asian arvoitukseksi. Kai tuolla oli jotain supervoimia, millä pötki pitkälle ja lujaa.
Jack kuitenkin laski Ednan takaisin turvallisesti katolle. Tytön pulssi - joka oli äskeisen johdosta noussut taivaisiin - rauhoittui viimein, mutta silti tuon kasvoilla pysyi närkästynyt ilme. Tuo ilme kuitenkin vaihtui kujeilevaan virnistykseen.

"joten... mikä estää minua menemästä kantelemaan vartijoille, että sinä pahoinpitelit minua? Vartijat varmasti uskovat ennemmin viatonta tyttöä, kuin jo tarkkailu listalla olevaa miestä.. vai mitä luulet?" Edna kysyi hymyillen.
Mikä häntä esti? No, Jack voisi oikeastaan vain vääntää tytön niskat nurin tai viedä mukanaan nääntymään jonnekkin. Mikäli tuo uhkailla alkaisi, Edna vetoaisi uhkailuun, mistä saataisiin lisää kantelun aihetta. Ei Edna oikeasti kenellekkään mitään ollut menossa kertomaan, mitäs pienistä. Hän halusi vain nähdä tämän miehen reaktiot moisiin uhkiin.

[suskari]

Kalmankoira

Seuraavat sanat jotka tuo tyttö päästi kurkustaan sai Kalman tuijottamaan hetken aikaa säikähtäneenä, sillä tiesi ihan hyvin että jos jäisi vielä kiinni temppuilusta ei siintä välttämättä enää pikku rangaistuksella selvittäisikään. Parhaimmillaan kuoleman tuomio ja sitähän Kalma ei halunnut.. Kukapa nyt olisikaan?
"Hmph, ensin otat haasteeni vastaan ja nyt sitten alat itkemään kun tuhma setä kohteli vähän kaltoin." Kalma tuhahti sitten tuon sanoihin katseen muuttuessa joksikseen varoittavaksi.
"..No mitäs muuta sitä voisikaan odottaa kuolevaiselta?" Kalma mumisi perään ja otti taskustaan sinisen lääkepurkkinsa ottaen sieltä muutaman tabun, jotka popsi naamaansa. Kalma jäi muutamaksi sekunniksi katsomaan sen sisältöä.. nämäkin kohta lopussa, pitäisi taas pyytää Blackiä pirauttelemaan Tompsa sedälle. Tompsa? Niin Kalma oli sitten mennyt vääntelemään Tomtominkin nimeä uuteen uskoon, mutta ehkä olisi parasta olla sanomatta sitä ääneen sille vanhukselle. Ties vaikka ei tykkäisikään uudesta nimestään.
Purkki päättyi takaisin taskuun samalla kun katse siirtyi takaisin Ednaan.

"Ja sinusta on varmaan hyvinkin hauskaa kiusata muutenkin tarpeeksi ahtaalla olevaa? ...aivan kuten kaikilla muillakin kyläläisillä.. luulin sinun tajuavan miltä tuntuu olla muiden pilkan ja vihan kohden, tiedät varmasti mitä tarkoitan." Kalma saarnasi Ednalle kun tuo oli sitten päättänyt käydä häntä laittamaan ahtaalle, ihan kuin muutkin kyläläiset..
Kalma tuijotti hetken Ednaa, kunnes huokasi ja lähti kävelemään katon toista reunaa kohden- pois päin Ednasta- ja sitten pudottautui katon reunalta vapaa pudotuksella.

[Aksutar]

Edna

Tyttö naurahti pienesti Jackin sanoille.
"Ei kukaan käskenyt yllyttää minua hyökkäämään" tyttö totesi näsäviisaasti ja tuhahti vain pienesti Jackin mutinoille, jotka sattui kuulemaan vielä ennen kuin tuo kaivoi jonkun ihme purkin taskustaan ja veti naamaansa ties mitä epämääräistä. Ei Edna sille mitään voinut että sattui olemaan "normaali" kuolevainen.. tai no, hänhän oli normaalista kaukana, mikäli ihmisiltä kysyttiin.
Tyttö katsoi kulmat koholla kun Jack pisteli tabuja poskeensa, mutta ei uskaltautunut kysymään mitä tuo mahtoi syödä. Ties vaikka olisi suuttunut moisesta kysymyksestä.

"Mistä minä tiedän kuinka ahtaalla sinä olet? Hyvinhän sinulla näkyy menevän, kerta et ole koekaniinina tai lukkojen takana kuin jokin eläin. Hyvinhän sinulla menee, jos kuningas luottaa sinuun niin paljon, että antaa sinun juosta vapaana" Edna totesi ja jatkoi "ja se että satun olemaan rasismin kohde, ei takaa että minä ymmärtäisin yhtään sen parem--- HEI MINNE SINÄ MENET?! Minä puhun vielä! Takaisin sieltä!" Edna puuskahti jättäen lauseensa kesken ja lompsi Jackin perään, tuon lähtiessä kävelemään poispäin.
Suivaantunut ilme tytön kasvoilta kuitenkin katosi, Jackin hypätessä alas katolta. Hulluko tuo oli?! Edna juoksi katonreunalle, kohtaan josta Jack oli hypännyt, mutta ei kerennyt tajuamaan sen paremmin tilannetta, kun jo itse horjahti yli laidan, kiitos liukkaan katon.
Edna kuitenkin sai huteran otteen räystäästä, joka kuitenkin antoi periksi äkillisen nykäisyn johdosta, jonka seurauksena Edna lähti putoamaan alas katolta, kohti jääkylmää kivetystä.