Katto tanssia

[Aksutar]

Edna

Tunneleissa oli hiljaista.. ainakin hetken aikaa. Edna kuunteli tarkkaan tunnelin ääniä ja pian alkoi kuulua niitä normaaleja ääniä: tuulen vire, tippuvia pisaroita, rottia.. Edna vihasi rottia. Hiisi oli pitänyt rotat poissa heidän talostaan erittäin tehokkaasti. Siinä hiljaisuudessa miettiessän, Ednan pää täyttyi kysymyksillä, asiasta jos toisestakin. Tyttö uppoutui hetkeksi täysin ajatuksiinsa, kunnes alkoi kuuntelemaan taas ympäristöä. Rottien äänet olivat hiljenneet, mutta sen sijaan kuului askeleita. Edna seisoi kohdassa, jossa oli käytäviä kolmeen eri suuntaan. Suuntaan josta hän oli tullut ja kahteen muuhun suuntaan. Edna ei ollut varma mistä suunnasta askeleet kuuluivat, joten tyttö valpastui täysin. Hän katseli jokaiseen suuntaan, kuunnellen tarkkaan mistä suunnasta askeleet olisivat tullut. Tuntui, kuin askeleet olisivat kaikuneet pitkin käytäviä, kuin jokaisesta suunnasta olisi tullut joku. Sitten askeleet pysähtyivät ja seurasi hiljaisuus. Edna tunsi kuinka hänen pulssinsa oli noussut lähes tyhjästä, mutta tyttö yritti parhaansa mukaan rauhoitella itseään.

Sitten syttyikin valo ja kuului Jackin ääni. Edna selvästi hätkähti äkillistä valoa, mutta näytti selvästi helpottuneelta nähdessään Jackin.
"En... en suuttunut.. minä vain.. näin parhaakseni poistua paikalta" Edna totesi ottaen askeleen lähemmäksi Jackia.
"Et kertonut että sinulla on vaimo jo?" Edna sanoi, lähinnä kysymyksenä. Edna halusi tietää tilanteesta enemmän, muttei uskaltanut heti alkaa pommittamaan Jackia kysymyksillä.

[suskari]

Kalmankoira

Huh, hyvä ettei Edna suuttunut hänelle äskeisestä ja alkanut hänelle huutamaan siintä, että hän oli kamala kaksinaamainen petturi. No seuraavaa kysymystä Kalma olikin osannut odottaa ja huokasi raskaasti. Kai hänen olisi pakko kertoa tuolla kaikki, ihan alusta alkaen että tuo ymmärtäisi. Jos oli ymmärtääkseen.
"Kerron.. jos lupaat ja vannot ettet kerro siintä kenellekkään." Kalma aneli Ednalta napaten tuon kummatkin kädet käsiensä sisään pehmeästi mutta tiukasti käsissään puristaen. Kasvoilla oli aneleva katse, oikein sellainen pentu ilme. No Edna arvattavissa vastasikin että ei kertoisi kenellekään tätä seuraavaa pikku tarinaa, jota Kalma ei ollut vielä toistaiseksi kenellekkään kertonut. Ja tulisihan tässä testattua varsin hyvin kuinka uskollinen Edna Kalmalle olisi loppujen lopuksi, jos tuo repeäisi nauramaan tai pilkkaamaan niin siinä tapauksessa tuo saisi painua pihalle täältä ja vauhdilla.

No Kalma veti henkeä ja aloitti koko tarinan alusta siintä kuinka hän oli tavannut entisen vaimonsa ja rakastunut tuohon koko sydämmestään ja niin edespäin. Kalma myös kertoi mitä hänelle oli sitten käynnyt sen vampyyrinmetsästäjän kanssa, joka oli hänet omaksi huvikseen raiskannut ja viennyt isyyden mennessään jonka jälkeen aavekoira oli lähtenyt uskaltamatta palata takaisin kotiin rakastettunsa luokse- häveten itseään maanrakoon asti.
"Siinä olisi syy.. emme ole enää yhteyksissä olleet moniin kymmeniin vuosiin." Kalma sanoi katse maassa odottaen vain jonkin sortin pilkkaa ja naurua osakseen.

[Aksutar]

Edna

Jack sanoi kertovansa asioista paremmin, mikäli Edna vannoisi ettei kertoisi kenellekkään.
"Vannon sieluni kautta, en kerro kenellekkään mitä kerrot minulle nyt" Edna vakuutti, vilkaisten nopeasti käsiinsä jotka Jack otti omien käsiensä sisään pehmeästi, mutta silti voimakkaasti. Katse kuitenkin nousi takaisin Jackin kasvoihin, tuon aloittaessa pienen tarinan menneisyydestään.
Edna kuunteli tarkkaan, kun Jack kertoi rakastetustaan ja siitä kuinka palavasti oli tuota rakastanut. Jack kertoi myös mitä sen jälkeen oli tapahtunut, vampyyrimetsästäjästä ja häpeästiä, joka ajoi Jackin pois rakkaansa luota.
Edna pysyi hiljaa koko tarinan ajan. Kasvoilta ei voinut lukea mitään reaktiota mihinkään Jackin sanomaan. Tuon päästyä loppuun, seurasi hiljaisuus.

Hiljaisuus kesti ehkä minuutin. Edna tujotti Jackia kasvot peruslukemilla, kunnes tuon silmät kostuivat pienesti ja Edna nyyhkäisi olemattomasti.
"Elämä ei ole kohdellut sinua reilusti" Edna totesi, sipaisten pienesti kädellään Jackin poskea, kunnes kietoi kätensä tuon ympärille, painaen kasvonsa jälleen Jackin rintakehää vasten.
"Sinun ei tarvitse enää hävetä itseäsi, ei minun seurassa" Edna totesi lähes itku kurkussa.
Miksi hän itki? Ei hajuakaan.

[suskari]

Kalmankoira

Seurasi hiljaisuus Kalman tarinan jälkeen ja aavekoira tuijotti Ednaa kysyvästi, ehkä odottaen jossakin sisällään että tuo nauraisi tai jotakin muuta vastaavaa. Eihän neidon kasvot paljoa mitään kertoneet aavekoiralle..
Lopulta Edna teki jotakin varsin hämmästyttävää: tuo kävi itkemään, mikä oli aika erikoista sillä näin Kalman mielestä tuo tarina oli ollut varsin nolo hänenlaiselleen kylmäpäiselle tappajalle. Mutta Kalma oli iloinen kun Edna ymmärsi häntä nyt paljon enemmän, etenkin tuon sanojen jälkeen aavekoira oli täysin varma siintä. Edna silitti aavekoiran poskea ja Kalma hymyili pienesti isällisen näköisenä, kunnes Edna painautui aavekoiran rintaa vasten ja halasi Kalmaa. Kalma tuijotti Ednaa kulmat koholla hämmentyneenä muutaman sekunnin tuntien kurkkuunsa nousseen pieni palainen, kyyneltäkään ei kuitenkaan valunnut. Itkeminen oli naisten hommaa.. Sanoo se joka itki yksin haltoiden vankilassa, mutta tilanne oli silloin ollut suorastaan toivoton.

"Voinko olla varma siintä?" Kalma kysyi painaen Ednan hellään syleilyynsä hiplaten tuon tumman ruskeita hiuksia.
"Eikö sinua haittaa että olen... mieheetön?" Kalma kysyi lähes kuiskaten ihan kuin joku olisi voinnut kuullakkin sen.

[Aksutar]

Edna

Edna halasi Jackia kuin hukkuva viimeistä oljenkorttaan. Äskeinen itkunpurkaus oli jo helpottamassa ja pieni hymy hiipi tytön kasvoille, vaikke sitä voinutkaan nähdä, Ednan painaessa kasvojaan Jackia vasten.
"Voit olla varma, täysin varma" Edna totesi hellittäen otettaan Jackista ja nosti katseensa tuon kasvoihin.
"Jos asia haittaisi minua niin paljon, olisinko enää tässä?" Edna esitti vastakysymyksen Jackin toiseen kysymykseen, jonka tuo lähes kuiskasi "se ei häiritse minua yhtään".
Kaikki oli nyt Ednalle selkeämpää. Hän ymmärsi koko kuvion paremmin ja pystyi jopa käsittämään Jackin kammot. Edna arvosti sitä syvästi, että Jack kykeni kertomaan moiset asiat hänelle, näinkin lyhyen ajan sisään. Sen pystyi näkemään tytön kasvoista.

"kaikki on selvempää nyt.." Edna totesi lopulta, silitellen pienesti Jackin selkää. Lopulta Edna irroitti otteensa Jackista, jääden seisomaan tuon eteen.
"Rico tuskin tulee pitämään minusta ikinä.. tässä tapauksessa" Edna totesi hieraisten pienesti leukaansa. Ehkä Rico vain tarvitsi aikaa.. tai sitten tuo ei ikinä tulisi tottumaan Ednaan, mille ei voinut mitään. Ednalla itsellään ei ollut mitään Ricoa vastaan, ainakaan vielä. Ei Rico ollut antanut tarpeeksi hyvää syytä vihata itseään.

[suskari]

Kalmankoira

Kalma oli lievästi sanottuna iloinen kun Ednaa ei todellakaan haitannut se että hän oli mieheetön. Ilmeisesti tuolla ei sitten ollut mitään kiirettä tehdä lapsia itselleen, kuten neito oli tainnutkin mainita tuossa eilen.
"Olisit... minne muka meinasit paeta täältä? Hm?" Kalma kysyi Ednalta kun tuo sanoi että olisi jo ajat sitten lähtenyt tältä menemään jos olisi suuttunut. Minne muka? Tuo eksyisi tänne varmasti päiviksi tai jopa viikoiksi, tai pidemmäksikin aikaa. Plus täällä oli nälkäisiä isoja, siis oikeasti isoja rottia jotka varmasti kävisivät puolustuskyvyttömän tyttösen kimppuun joukko voimalla. Mikseivät Kalman tai Ricon kimppuun? Hopean arkuus oli hyvästä, rottien puremista ei ollut mihinkään.
"Hienoa, ettei se haittaa sinua ~<3" Kalma sanoi ja laski päänsä Ednan tasolle ja antoi, kyllä vain antoi Ednan ostaan pienen nopean suukon. Kalma vain ositti omaa kiitollisuuttaan.. tosin normaalisti Ednan naama olisi pesty perustellisesti, mutta Kalma päätti osoittaa kiitollisuutensa vähän lievemmin tällä kertaa.

"Toivon niin.." Kalma hymähti kun Edna sanoi että kaikki olisi selvempää tuolle nyt. Sääli, ettei tuo tiennyt vielä miehestään puoliakaan ja pahimmat olivat vielä edessä päin.
"En osaa sanoa... jos poika leppyy niin kyllä sitten hän voi hyväksyä sinut joten kuten, mutta kanssani olet turvassa." Kalma tuumi ja jatkoi. "Mutta menemmekö takaisin? ...vai haluatko jonnekkin muualle mennä käymään?"

[Aksutar]

Edna

"Jonnekkin.. kyllä täältä varmasti löytyy tie ulos, kun etsii" Edna totesi olkiaan kohauttaen Jackin kysymykseen.
Ei hän tiennyt löytäisikö itse ulos, mutta hyvällä säkällä tyttö löytäisi pois tunneleista, ennen kuin nääntyisi tai joutuis mutanttirottien ruuaksi. Jackin laskiessa päänsä Ednan tasolle ja antaessa nopean suudelman otsalle, Edna ei voinut olla punastelematta pienesti. Moinen ele oli Ednan mielestä jo suuri askel Jackille. Moinen pieni läheisyyden osoitus riitti Ednalle mainiosti, tältä seisomalta.
Jack kertoi myös että Rico saattoi ajan kanssa hyväksyä Ednan jotenkuten. Edna hymähti pienesti. Ricon olisi nyt kyllä pakko sopeutua muutoksiin. Ei isukki aina voinut pikku poikansa ehdoilla mennä.

Edna mutristi huuliaan pienesti Jackin seuraavan kysymyksen myötä.
"Raikas ilma tekisi terää" Edna totesi lopulta, mietittyään hetken vastausta "joten olisi mukava käydä ihan maan pinnalla.. joten näytä tie".
Edna seurasi sitten Jackia takaisin maan kamaralle, pois tunkkaisista, viileistä viemäreistä. Raikas ilma tosiaan teki hyvää ja kaikki tuntui huomattavasti valoisemmalta, vaikka tuttu vanha kuu oli taivaalla valaisemassa katuja, eikä lämmin aurinko. Ilma oli kylmää, kuten saattoi odottaakkin. Tähtikirkas taivas viesti jälleen kerran pakkasyöstä, jonka saattoi jo tuntea ilmassa.
"hmm, tuttu vanha kylä" Edna totesi katsellessaan ympärilleen, samalla kun pisti takkiaan kunnolla kiinni.

[suskari]

Kalmankoira

No neiti olisi sitten hyvä ja koittaa löytää ulos pääsyä pilkkopimeässä ja luolissa, joissa saattoi keskellä polkua olla syviä halkemia tai kuoppia. Niinkuin silloin niiden muutaman haltian kanssa jotka Blackin kanssa hävitettiin kauniin rovion kera.. sääli vain ettei velho ollut silloin leikki tuulella.
Ja se pikku suudelma otsalle oli todellakin iso askel aavekoiralle, vaikka näin Kalman ajatuksia lainaten se oli vain korvike nuolemiselle mikä oli Kalmalta ystävällisyyden ja kiitollisuuden ele. Pieni suudelma vain oli lievempi versio.. tuskin Edna- edelleenkään- pitäisi jos Kalma pesisi tuon kasvot. Kalma naurahti keveästi Ednan punastukselle.

Kalma nyökkäsi Ednan sanoihin, että halusi mennä välillä ulos joten aavekoira lähti johdattamaan neitosta pihalle sen kummepia puhumatta eikä siinä kauaa kestänyt kun kaksikko pääsi pihalle. Raikas ja puhdas pakkas ilma todellakin oli täysin tervetullutta luolasto ilman jälkeen, vaikkakin luolan pimennoissa olikin lämpimämpää.
"...ja sen ärsyttävät ihmiset." Kalma mumisi lähtiessään liikkeelle öisille kaduille, jotka Kalma tunsi jo jokasen kuin omat taskunsa. Tiesi jopa joidenkin vartijoiden vakio reitit..
"Kiinnostaisiko mennä kaupungin ulkopuolelle.. täällä kun tuskin kahdelle hylkiölle mitään on, ja haltoista ei ole vaaraa eivät ne tähän aikaa enää liiku. Yleensä." Kalma selitteli kääntyen ympäri Ednaa kohden selkä meno suuntaan, kuitenkin huomio siirtyi muualle kun muutama vartija vihelteli kaksikolle jostakin kauempaa ja huutelivat jotakin mikä oli sen erikoisemmin kuulemisen arvoista. Kunhan huutelivat että piski oli saannut itselleen naaras piskin, tai jotain sen suuntaista.
"Mokomatkin suun soittajat.." Kalma mumisi kääntyen ympäri.

[Aksutar]

Edna

"...ja sen ärsyttävät ihmiset." Edna ei voinut olla naurahtamatta tuolle lisäykselle. Tyttö oli täysin samaa mieltä. Joskus hänestä itsestään tuntui, ettei hän kuulunut ihmisten joukkoon. Kuin ihmiset olisivat olleet täysin tuntematon laji hänelle, jotka eivät ymmärtäneet häntä yhtään.
Jackin seuraavalle ehdotukselle Edna nyökkäsi erittäin pirteästi.
"En ole koskaan käynyt kylän ulkopuolella.. niin oudolta kuin se kuulostaakin. Kerran kävin kylän laidalla sijaitsevalla myllyllä, mutta en muuten..." Edna selitti, lähtiessään kävelemään Jackin perään.
Ei Edna lyhyen elämänsä aikana ollut ehtinyt käymään kylän ulkopuolella. Eikä häntä yksinkertaisesti oltu päästetty kylän ulkopuolelle. Isä varsinkin oli sitä vastaan täysin. Isästä puheenollen, Edna saattoi vain toivoa, etteivät he törmäisi Alfiin tällä kertaa.

Vartijoiden kommentteihin Edna ei reagoinut mitenkään, jos ei laskettu halveksivaa katsetta.
"Ne soittavat aina suutaan.." Edna tuhahti ohimennen.
Pian he pääsivät ulos kylästä. Edna katseli ympärilleen kuin sokea, joka oli juuri saanut näkönsä takaisin. Metsän reunat näyttivät aavemaisen synkiltä, mutta aavana avautuvat arot kauempana näyttivät uskomattoman kauniilta kuun loisteessa, Mor vuorien kohotessa taustalla. Niin kauas kylän reunalta näki, varmasti kauemmaksikin, jos olisi hyvin pimeässä nähnyt.
"uskomatonta.." Edna mutisi lähinnä itsekseen.
"Äiti aina kielsi menemästä lähellekkään metsää.. juuri haltioiden takia" Edna totesi kävellessään Jackin vierelle.

[suskari]

Kalmankoira

"Itse käyn harvasen päivä, kun en kylässä oikein viihdy." Kalma tuumasi Ednan sanoihin kun tuo kertoi vain kerran elämässään käynneen kylän ulkopuolella ja sekin vain myllylle ja takaisin. Heh, hän oli käynnyt jopa saaren toisella laidalla, vaikka siinä pitikin varoa haltoita ja varata aikaa mahdollismman paljon ja jopa varautua siihen että yöksi joutuisi jäämään.
Ja jos totta puhutaan Kalma ei kantanut mitään huolta Alfista, Ednan kiukkuisesta isästä. Eihän tuo mahatisi hänelle paljoa mitään jos tappelu syntyisi. Sen pelkurin kädessä ei varmaan edes miekka pysyisi.
"Heh, tekisin mitä vain jos ne olisivat joskus hiljaa.. voisikohan niiden suuhun tunkea lumipallot? tai vaikka omenat?" Kalma kyseli virnuillen itsekseen omalle mielikuvalleen päässään. Tosinsiintäkin hän varmaan saisi huudot yhdeltä sun toiselta..

Saavuttiin linnan muurien ulkopuolelle ja Edna näytti ihan vasta syntyneeltä lapselta joka ei maailmaa ole nähnytkään. No sen siintä saa kun kylässä vain asuu, mutta Kalman kanssa tuo tulee varmasti pääsemään vaikka joka ilta mukaan metsään, jos vain halusi. Seura ollut koskaan pahitteeksi.. kun Blackään nyt ei oikein suostuvainen ole lähtemään hänen kanssaan minnekkään. Oikeastaan tuota voisi taas joskus pyytää metsästämään kimpassa.
Kalma katseli hetken itsekkin iltaisia maisemia, jotka tuo oli nähnyt jo monet kerrat.
"Suippokorvaiset ystävämme harvoin liikkuvat keskellä yötä ja jos liikkuvatkin niin pienissä ryhmissä tai ovat leiriytynyeet jonnekkin metsän pimentoihin." Kalma selitteli Ednalle napaten tuon kädestä kiinni ja veti tuota, että tuo uskaltaisi tulla kaikessa rauhassa syvemmälle metsään ja kauemmas linnan ja kylän tuomasta turvasta.
"Tule vain.. Tunnen metsät hyvin ja suojelen kyllä jos jotakin tapahtuu." Kalma aneli Ednaa mukaansa metsään. Ei hän tähän halunnut jäädä seisomaan tyhjän panttina, hän halusi esittää Ednalle hieman omaa elämäänsä ja yöllistä maailmaansa- siis sitä siistimpää puolta.

[Aksutar]

Edna

Jack kertoi käyvänsä metsässä harvasen päivä. Onnekas, Ednakin olisi halunnut käydä metsässä joka päivä, pelkäämättä mitään mitä siellä saattoi tulla vastaan. Mutta näin sota aikana se oli lähes mahdotonta. Lisäksi Edna oli vain nuori tyttö, joka ei pahemmin pystynyt puollustautumaan mitään vastaan. Ainakaan vielä.
Edna ei voinut suositella tunkemaan mitään ylimääräistä vartijoiden suuhun. Ties vaikka nuo ottaisivat niin pahasti nokkiinsa, että hankkisivat teloitustuomion sille, joka uskalsi "kiusata" heitä. Isoja lapsia, ainakin osa. Toiset olivat pelottavan fiksujakin. Edna vihasi viisaita miehiä, noille kun hävisi vättelyssä kuin toisessakin. He tunsivat lain ja etiketit ja osasivat käyttää niitä tavallista kansaa vastaan, turhankin hyvin.

Jack tuntui tietävän haltioista enemmän mitä Edna. Ihmekkös, jos tuo kerta oli metsässäkin samoillut. Mies kertoi, ettei haltiat liikkuneet kovinkaan usein keskellä yötä tai jos liikkuivat, niin pienissä ryhmissä. Tuo tieto helpotti Ednan mieltä pienesti, mutta silti hän ei voinut täysin luottaa Jackin sanaan tässä tilanteessa. Mistä sitä tiesi, jos haltiat olivat muuttaneet tekniikkaansa?
Jack tarrasi Ednan käteen ja pyysi mukaansa syvemmälle metsään. Edna mietti hetken, mutta nyökkäsi sitten.
"Mutta sinun on parasta tehdä se pikku valopallosi... en usko että kuu valaisee okisen läpi niin hyvin, että minä näkisin kulkea" Edna totesi, lähtien kävelemään sitten metsää kohden.
Hanki oli melko korkeaa ja paikoin siinä sai tarpoa ihan toden teolla, Edna ainakin. Metsässä oli lähes pilkko pimeää, eikä kuulunut mitään ääniä. Kuin metsä olisi ollut hylätty, kuin kaikki yöeläimet olisivat jättäneet metsän taakseen. Ei ääntäkään. Lienikö se hyvä vai huono asia, sitä Edna ei osannut sanoa.
"Sanovat että metsä olisi kirottu.. toiset taas sanovat niitä pelkiksi vanhojen ämmien juoruksi" Edna totesi naurahtaen "Tuskin täällä mitään kummallista on? Jos ei lasketa taruolentoja.."

[suskari]

Kalmankoira

Hah, jos teloituksen saisi vartijoiden kiusaamisesta niin Kalman olisi pitänyt jo saada sellainen ajat sitten. Aavekoiralla oli hyvin paha tapa tehdä pientä kiusaa vartjoille omaa tylsyyttään, kuten hyvänä esimerkkinä se lumipallojen nakkellu herrojen niskaan tai muuta sellaista pikku jäynää. Ei Kalma sitä vahingoittamis mielessä koskaan tehnyt. Mutta yleensä siintä sitten seurasi oma pikku jahtinsa kun vartijat tarpeeksi kimpaantuivat, eivät vain koskaan ole kiinni saanneet.. Tosin olisi vain ajan kysymys kun Black tai joku muu ylempi arvoinen päättää siintä huomauttaa. Siihen loppuisi sekin hauskuus.

"Totta kai." Kalma sanoi ja napsautti sormiaan luoden kätensä yläpuolelle leijumaan valopallukan, joka toi pimentoon heikkoa valoaan. Nyt sitten pitäisi vain enää toivoa etteivät haltiat huomaisi sitä ja kiinnostuisi. Sittenhän se hauskuus vasta alkaisikin. Kalma käveli Ednan vierellä syvemmälle metsään mikä oli varsin aavemainen ilmsetys, mutta Kalmalle näky oli ihan normaali joten koira oli tätsin rento. Mitä nyt piti haju- ja kuuloaistinsa valppaina vihollisten varalta.
Ja herranjestas! Totta kai yöllinen metsä oli hiljainen, etenkin näin talvi aikaan, ei siinä mitään erikoista ollut. Mutta siinä oli Kalmalle yksi iso hyöty: tuo kuuli monta kymmentä kertaa paremmin kuin esimerkiksi kesällä, jolloin linnut lauloivat jopa myöhään yöhön. Nyt Kalma saattoi jopa kuulla kuinka hiiri olisi mennyt lumen alla tai askeleet monen kymmenen metrin päästä jos hiljaa ei osannut tulla.
Kalma käänsi päänsä Ednaa kohden kysyvästi.
"Kirottu? Millä tavalla muka?" Kalma kysyi kummissaan, ihan normaali metsä tämä oli.
"Niin.. tähän aikaa kyllä pimeyden kansaa, johon kannattaa suhtautua varovasti vaikka harvoin tekevät lajikumppanilleen mitään." Kalma tarkoitti lajikumppanillaan häntä itseään. "Elleivät ole tooosi nälkäisiä." Kalma lisäsi.

[Aksutar]

Edna

"Mistä minä tietäisin!" Edna parahti Jackin kysymykseen "Kuten sanoin, vanhat ämmät niitä juoruja levittelevät. Kysy heiltä miten tämä metsä muka olisi kirottu. Osa sanoo että tänne eksyy normaali kuolevainen, toiset taas väittää etteivät nuoret, neitseelliset palaa koskaan metsästä."
Edna ei kyllä uskonut metsän olevan kirottu. Eihän sillä pitänyt olla mitään tekemistä kirouksien kanssa, jos nuoret klopit eksyivät metsään, joutuivat haltioiden urheiksi tai jonkun muun taruolennon.. esimerkiksi dryadien.
Jack kertoi pymeyden kansasta, joka liikkui tähän aikaan. Edna tiesi sen varsin hyvin, muttei itse uskonut ainakaan vampyyrien oleskelevan metsässä.. loogisempaa noiden oli väijyä satamassa, Nahorissa tai itse pääkylässä. Missä ikinä lystäsivät. Ihmissudet saattoivat kyllä liikkua metsässä, kerta oli täysikuu. Sen tajutessaan Edna siiryi vaivihkaan lähemmäksi Jackia, pälyillen ympärilleen levottomasti.

Jackin mainitessa olevansa pimeyden kansaan kuuluvaa, Edna naurahti pienesti.
"Sinulla ei siis hätää" Tyttö totesi "Mutta uskon että otus jos toinenkin voisi minut pistellä suihinsa hyvin mielin".
"Minne me muuten olemme menossa?" Edna kysyi ohimennen siirtäen katseensa ympäristöstä takaisin Jackiin.

[suskari]

http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/viewtopic.php?p=17199#17199 Jatkuu ->>>