Kirjoittaja suskari » 27 Tammi 2010, 22:55
Kalmankoira, Luca
Kalma naurahti kuivasti Ednan sanoihin. "No ei, tarkoitan että vedät minulta jalat alta tähtäen potkusi nilkkoihin tai jopa vähän ylemmäs." Kalma kertoi sitten mitä pyyhkäiseminen taistelu tilanteessa oikein tarkoitti. Mitä pirua tuon isä oli oikein tuolle opettanut? Baletti tuntejako tuo oli kenties oli opettanut tyttärelleen!
No siinä se harjoittelut sitten jatkuivat monen tunnin ajan Kalman opettaessa Ednaa oikeaan suuntaan taistelu taitojensa kanssa ja valitettavasti tyttönen joutui siinä sivussa varsin usein tervehtimään maata takamuksellaan. Mahtaisi huomenna olla hieman paikat kipeänä, mutta kivun kestäminen kasvattaa ja kehittää. Mitä korkeampi kipukynnys taistelussa sen parempi, pikku naarmut eivät saa pysäyttää. Tosin se riippui mitä tarkoitettiin pikku naarmuilla..
No Edna sitten lopulta väsähti täysin ja Kalmakin kieltämättä alkoi uupumaan tähän leikkiin lähinnä henkisesti, mutta kyllä fyysisestikkin mutta ei yhtä pahasti kuin oppilas.
"Totta kai.. sinun ehdoillasi tässä mennäänkin." Kalma hymähti seisten nojatuolin takana hiplaten pienesti Ednan hiuksia, tai oikeastaan silitteli. Kalma halusi itsekkin vähän kokeilla lähestymistä välillä, vaikka se nyt pientä olikin se oli aavekoiralle iiiiso askel.
"Uskon ainakin, jos vain osaat käyttää oppimaasi oikein." Kalma tuumasi hymyillen ja vilkasi ovelle päin jota vasten Luca pomppi narun pätkä suussaan. Ah, niin tosiaan olisi aika viedä koira pihalle, katse palasi Ednaan.
"Käytän Lucan pihalla.. pärjäät varmaan muuten itsekseesi?" Kalma sanoi ja siirtyi koiran luokse, joka ei olisi malttanut pysyä nahoissaan ollenkaan. Kalma laittoi koiran kiinni ja sanoi vielä omat hyvästinsä Ednalle ennen kuin siirtyi ulos.
Jonkin ajan päästä, toisin sanottuna melkein tunnin päästä Kalma palasi Lucan kanssa takaisin ja sai huomata Ednan olevan jo nukkumassa.. ja jokusen ajan päästä Kalma uskaltautui itsekkin Ednan viereen.
***
Edna oli jätetty tällä erää kotiin lepäämään kun tuolla tuntui olevan paikat ihan jumissa ja kipeänä, että hyvä että liikkumaan pystyi. Joten olisi kaiken järjen mukaista että tuo nyt lepäisi kaikessa rauhassa.. No Kalma oli päättänyt kuitenkin ottaa tilaisuudesta vaarin ja oli menossa linnalle syömään seisovaan pöytäänsä, oikaisten kapakan lähellä olevan kujan läpi.