Katto tanssia

[suskari]

Kalmankoira

Kalma oli kääntymässä ympäri kun joku huusi, ilmeisesti, hänen peränsä mutta sen sijaan että Kalma olisi saannut itse kääntyä tuo veikkonen käänsikin hänet ympäri ihan itse olkapäästä kiinni pidellen. Ilmeisesti taas joku hänen yli fanittaja taas halusi hieman häntä ärsyttää ja kokeilla onneaan.. No se arvaus ei kaukaa mennyt kun Kalma näki sen puolihaltian edessään, jota myös kutsuttiin Alfiksi. Eikä puoliverinen vaikuttanut iloiselta yhtään ja nappasikin riveleistä kiinni. Kalma kohotti kulmiaan kysyvästi vaikuttaen kummallisen rennolta ja vähän hämmentyneeltä moiseen käytökseen.
"...ilta kävelyllä vain ja linnalla ajattelin kipaista." Kalma vastasi Alfin kysymykseen. "Mikä tietääkseni ole kiellettyä?" Kalma heitti pallonsa takaisin puoliveriselle. Ja voi ei, ei Kalma näin äkkiseltään tajunnut että kyse oli tuon tyttärestä jonka hän oli viennyt mukanaan kotiinsa. Ja mitä pahaa siinä oli? Sai hänkin kokeilla naisten metsästystä ja hankkia itselleen vaimon jos suinkin halusi, ei siinä pitäisi olla valittamista.

"Päästätkö irti? Tässä ei ole järin mukava olla ja haluaisin jatkaa matkaani." Kalma huomautti Alfille, joka edelleenkin piti aavekoiraa otteessaan. Miksei Kalma sitten tehnyt mitään päästäkseen irti? No hän ei halunnut enempää itselleen hankaluuksia, ei yhtään.

[Aksutar]

Alf

Alfin ilme kertoi enemmän kuin tuhat sanaa. Puolihaltia näytti siltä että oli viittä vaille valmis repimään Jackin eripari silmät irti ja tunkemaan ne sisään tuon ahteriin.
"Oletko tyhmä vai esitätkö sellaista?!" Alf huudahti ja työnsi Jackin kauemmaksi "Tarkoitan Ednaa. Mitä helvettiä sinä teet tyttäreni kanssa yhdessä?!"
Alf, kaiken siveyden vastakohta, tosiaan välitti siitä mitä hänen tyttärensä teki ja kenen kanssa. Eikä puolihaltia ollut yhtään iloinen siitä, että tämä friikki teki lähempää tuttavuutta hänen tyttärensä kanssa. Tai no, olihan Jack jonkin asteen tuttu, mutta ei vielä niin hyvä tuttu että Alf tuolle oman tyttärensä antaisi. Jack oli vihattu, tuohan veti Ednan mukanaan viha myrskyyn. Ties vaikka joka tappaisi tytön ihan vain ärsyttääkseen Jackia. Ei yhtään mahdoton ajatus.

"Nyt sinä menet kotiisi ja lähetät Ednan tänne etkä koske tyttöön edes pitkällä tikulla, tuliko selväksi?" Alf lisäsi lopulta, osoitellen "uhkaavasti" Jackia, samalla kun kapakassa mukana olleet työ toverit vilkuilivat kapakan ovelta Alfin perään. Vielä lähemmäksi nuo eivät tulleet, sillä ei aisa heitä koskenut.

[suskari]

Kalmankoira

"En?" Kalma sanoi loukkaantuneesti kun Alf otti ja työnsi Kalman kauemmas itsestään alkaen ärisemään siintä mitä hän teki Ednan kanssa. Nyt Kalmakin tajusi mistä kenkä puristi.. Kalma meni mietteliääksi kuin olisi miettinyt muutaman sekunnin ihan tosissaankin mitä tuon tyttärelle on tapahtunut.
"Söin kenties? pistin pataan porisemaan elävältä ja sitä ennen raiskasin, sekä viiltelin samalla verille." Kalma virnisti kuin kyseessä olisi ollut paraksin vitsi, mutta tuhahti sitten vakavoituen.
"En todellakaan.. Tyttäresi on kunnossa Alf Eragion ja hyvissä käsissä, ja se mitä teimme.. juttelimme, tutustuimme toisiimme paremmin ja vähän lopuksi opetin tytöllesi taisteluiden alkeita, kun neiti halusi." Kalma selitteli puoliveriselle, joka oli kuin perseeseen ammuttu karhu. Ja oli totta että Edna vaarantaisi oman henkensä hänen kanssaan lähtiessään, mutta juuri siksi aavekoira halusikin että tuo oppisi taistelemaan ja suojelemaan itseään.

Kalma naurahti Alfin sanoihin ja pudisti päätään hymyillen huvittuneesti.
"Puhu takamukselleni!" Kalma murahti hamapiden välistä mulkaten Alfia kulmiensa alta.
"Ja mitä sinunlaisesi raukka ja karkuun juokseva kana muka MINULLE kykenee tekemään, häh?" Kalma kysyi virnuillen itsekseen ja nosti hieman leukaansa uhmakkaasti. "Et saa häntä takaisin ellei suhteessamme käy pientä kömmähdystä.. muuten sinuna pitäisin turpani kiinni ja nielisin asian sellaisena kuin se on." Ärsyttikö Kalma Alfia tahalleen? Ehkä.. pitihän sitä aina pientä kiusaa tehdä kun sellaiseen tarjoutui mahdollisuus ja etenkin kun Kalma piti muiden alemmuus tilasta omalla tavallaan.

[Aksutar]

Alf

Alf ei ollut yhtään vakuuttunut Jackin huumorintajusta, eikä friikin pikku vitsi saanut puolihaltiaa edes hymähtämään. Luuliko tuo olevansa hauskakin? No, tuskin Jack tajusikaan minkälaisella asialla leikki, eihän tuolla ollut mitään kokemusta tyttären kasvattamisesta, joten ei tuo pahemmin tietänyt kuinka tärkeä Edna oli Alfille.
"Uskallan epäillä että hän olisi lähelläkään hyviä käsiä" Alf huomautti "Tuollaista tappajaa ei usko kukaan"
Jackin seuraaville sanoille Alf naurahti kuivahkosti ja pudisti päätään.
"paraskin puhuja. Olen kuullut sinusta juttua jos toistakin... Et ole mitään ilman velhoa. Kaikki odottavat että velho kyllästyy sinuun ja tempauksiisi ja jättää sinut oman onnesi nojaan. Sen jälkeen sinut aijotaan lynkata, kaikki uskovat että jopa kuningas antaa siihen luvan. Katsotaan sitten kuka on karkuun juokseva kana" Alf selitti virnistellen "Ei minun tarvitse mahtaa sinulle mitään, tulet kuolemaan pikku hiljaa tässä kylässä".

Ei, Alf ei aikonut alentua nyrkkitappeluun tämän friikin kanssa. Hän oli vielä liiankin selväpäinen sellaiseen hommaan.
"Sinä et ansaitse niin hyväsydämistä heilaa kuin Edna" Alf jatkoi virnuillen itsekseen "Sinä et ansaitse mitään. Edna kyllä huomaa kuinka.. säälittävä sinäkin olet ja jättää sinut. Ei sinusta ole kuin suun soittajaksi. Joten painu matkoihisi ja lähetä tyttö kotiinsa"

[suskari]

Kalmankoira

"Jos olisin tappaja.. olisinko hyvää hyvyyttäni pelastanut pienen lapsen hengen tai prinsessan? Tuskin." Kalma hymähti lopun pienesti, mutta epäili että herra Eragon laittaisi nuokin jutut juorujen piikkiin että hän olisi mukamas lavastanut kummatkin tapaukset. Sitä juttua oli kyllä kuultu useaan kertaan.
"Ja sinä uskot niihin sokeasti? Juorut on juoruja ja monta kertaa suusta toiseen vaihtuessaan ne tuppaavat hieman muuttumaan jos jonkin verran. Ja mitä minä itsestäni tiedän olen rauhoittunut paljon alkuperäisestä.. repisin sinua jo nyt kappaleiksi, tai jahtaisin sinua. Kai muistat sen ihmissusi hirviön? Meni melkein herralla paskat housut silloin." Mistäkö Kalma tuollaista tiesi? Kakkonen oli itse hänelle kertonut sen tempauksen kun se oli ollut niin hauska, ja kyllä kieltämättä Kalma oli naurannut sille melkein minuutin itsekseen.
"Black on ehkä suojakilpeni, mutta myös ystäväni joten en epäile hänen kääntävän selkäänsä minulle jos en itse niin tee. Siintä sinun on turha minulle alkaa huomauttelemaan- Black luottaa minun, minä luotan häneen ja kaikki hyvin." Kalma selitteli tyynesti Alfille, vaikka katseesta näkikin jo että Kalma lähes repi puoliverisen katseellaan kappaleiksi tuon arvoidessa hänen ja Blackin ystävyys suhdetta. Tuon on ihan turha sanoa siintä mitään kun ei tiennyt siintä yhtään mitään!
"Ja tuskin kuningas siihen päivään edes elää.." Kalma virnisti pienesti.

"Ja kuka muka sanoi, etten itse osaisi olla hellä ja ystävällinen? Tulinhan minäkin pyytämään silloin anteeksi sinulta käytöstäni ja mitä minä saankaan taas palkaksi? Ivaa ja halveksuntaa kun tyttösi päätti silmänsä minuun iskeä... ja kysyin kyllä Ednalta että onko hän täysin varma tullessani matkaani. Kyllä minä riskit tiesin, mutta jos se oli neidon tahto ei voi vastaankaan paljoa sanoa." Kalma tuumasi vakavana huulilla näkyen ollenkaan sitä tuttua virnettä. Kalma oli lievästi loukkaantunut puoliverisen käytökseen häntä kohtaan, kun hän oli ehtinyt pitää tuota suhteellisen kivana jätkänä. Paskat, samanlainen kuin kaikki muutkin.
"En hae.. sano mitä haluat, hakkaa minut vaikka maahan tai vaikka tapa minun puolestani, mutta en anna häntä sinulle takaisin.. en koskaan!" Kalma ärähti mutta piti äänen sävynsä hillittynä ja rauhallisena joten kuten.. Kiitos vain Blackin opeille.

[Aksutar]

Alf

Alf ei sanonut mitään Jackin sanoihin tuon prinsessan ja pikku lapsen pelastelusta. Niistä ei ollut todisteita, ei kansan keskuudessa, joten kukaan ei sitä uskoisi, ennen kuin ylempi taho todistaisi moisen tapahtuman todeksi. Siihen saakka Jackia pidettiin vain valehtelijana.
"Uskon uskon. Kaikki on totta kunnes toisin todistetaan" Alf totesi virnistäen. Jack ei selvästikkään pitänyt juoruista, jotka hänestä liikkui. Asialle kuitenkaan ei voinut mitään. Juorut liikkuisivat niin kauan kuin henki ihmisissä pihisi.
Sitten Jack ylistikin Blackia. Alf tuhahti turhautuneesti ja pyöräytteli silmiään 'just joo' - tapaan.
"Velho saattaa vielä olla kannsasi, mutta odotas kun Prinsessa kyllästyy siihen että sinä viet velhon kaiken huomion" Alf huomautti virnuillen. Naiset olivat itsekkäitä ja huomion kipeitä, sille ei voinut mitään. Sen takia Alf ei ollutkaan itselleen vakituista heilaa hankkinut ja mies oli opettanut tyttärensä olemaan vähemmän itsekkäämpi, kuin keskiverto normaali nainen.

"tuon voi laskea kuninkaan uhkailuksi" Alf huomautti ohimennen Jackin mainitessa että kuningas tuskin oli elossa silloin. Moinen huomautus voitiin laskea helpostikkin uhkaukseksi.
Aihe palasi takaisin Ednaan ja Alf kurtisti kulmiaan Jackin puheille. Puoliverinen ei suostunut uskomaan, että hänen tyttärensä moisen friikin mukaan olisi lähtenyt vapaa ehtoisesti.
Jackin viimeisten sanojen jälkeen seurasi hiljaisuus, jolloin Alf tuijotti friikkiä mitään sanomaton ilme kasvoillaan, kunnes hymähti ja lopulta naurahti.
"Miten vain, Edna todennäköisesti on jo hiipinyt takaisin äitinsä luo. Ei hän sinua kestä viikkoa pidempään." Alf totesi yllättäen ja kääntyi ympäri, lähtien kävelemään takaisin kapakkaan. Hän ei uskonut että Jack pystyisi Ednaa pitämään.

[suskari]

Kalmankoira, Luca

Kalma kohotti toista kulmaansa, hänellä ei ollut mitään aikomusta sotkea Lilyn ja Blackin suhdetta omalla tunkeutumisellaan. Ei Blackin tarvinnut kuin sanoa jos halusi viettää aikaansa Lilyn kanssa ja poistuisi paikalta vähin äänin jos se olisi herran tahto. Eikä hän kyllä ole moneen viikkoon käynnyt Blackin luona edes käymässä, joten eiköhän herra ole saannut olla ihan rauhassa armaansa kanssa.
"Et edelleenkään tiedä minusta mitään, joten älä väittele tuollaista." Kalma huomautti Alfille. Että tuo jaksoi puhua hänestä soopaa suun täydeltä..

"Hei, ukko on vanha jo joten olisiko yllätys että kuolisi? Lisäksi en ole itsetuhoinen, eikä syytä ole." Kalma sanoi Alfille pyöräyttäen silmiään päässään. Jos hän tosiaan yrittäisi kuningasta tappaa niin hän yrittäisi täysillä päästä mahdollisimman lähelle tuota keinoja kaihtamatta. Mutta ei, Kalma ei ole moista edes yrittänyt kertaakaan- miksi hän muka tyytyisi olemaan pohjalla?
Ja hah, menipäs puoliverinen lopultakin hiljaiseksi, mutta eihän se kauaa kestänyt edes.
"Lyödäänkö vetoa!?" Kalma huusi puoliverisen perään kun tuo lähti talssimaan takaisin kapakkaan, mokomakin juoppo Kalle. Kalma kääntyi sitten itskkin ympäri ja lähti tallustelemaan linnalle päin, josta meni tutusti tyrmillä käymään ja tulihan sitä Blackiäkin käytyä samalla moikkaamassa ja ilmoittamassa että lääkkeet oli lopussa. Jonka jälkeen velho saikin jäädä omaan rauhaan, Kalmalla oli illaksi muita suunnitelmia.


Kalma palasi sitten länsikujille käytyään tekemässä hommansa ja siintä aina tuttuun koti luolaansa, jossa häntä varmasti jo odoteltiinkin takaisin.
"kop, kop ketään kotona?" Kalma huhili ja sai ainakin Lucalta iloisen tervehdyksen koiran pomppiessa innoissaan isäntäänsä vasten ja muutenkin liehkoi siinä Kalman jalkojen ympärillä. Kalma kapsutti ja pörrötti koiran turkkia naurahtaen pienesti kun Luca päätti pestä hänen naamaansa. Kalma kuitenkin ingoorasi hetkeksi aikaa jaloissa pyörivän koiran ja käveli peremmälle.
"Edskuu~" Kalma huhuili pehmeällä äänellä..

[Aksutar]

Edna

Jack ei enää saanut vastausta Alfilta pikku vedonlyönti kysymykseensä. Alf ei lähtisi lyömään vetoa Ednalla, mutta uskoi että voittaisi moisen vedon joka tapauksessa. Alf kuitenkin luuli omiaan aina kaikesta, eikä hän loppujen lopuksi tuntenut tytärtään kovinkaan hyvin. Eihän hän viettänyt kokonaisia päiviä tuon seurassa.

Edna puolestaan alkoi jo heräilemään hämärässä luolassa. Tyttö tunsi olevansa kuin halolla päähän lyöty, mutta kipu kieli siitä että hän oli vielä elossa! Joten Edna ei valittanut. Isä oli aina painottanut, ettei turhasta saanut valittaa. Eikä Edna muutenkaan ollut kitisijä tyyppiä. Onneksi. Sängystä Edna ei kuitenkaan jaksanut nousta, vaikkei löytänytkään Jackia viereltään. Edna oli sen verran käynyt päivällä hereillä, että oli nähnyt Jackin nukkuneen vieressään. Hienoa.
Edna sai noin parikymmentä minuuttia rauhassa makoilla, kunnes kuuli Jackin äänen. Tuo oli palannut kotiin, missä ikinä oli käynytkään.
"Olen täällä!" Edna huudahti venytellen samalla, kunnes päätti vihdoista viimein nousta sängystä ja alkaa pukemaan päälleen. Vaikka pukeminen olikin sitten oma prosessinsa.
"Missä sinä kävit?" Edna kysyi hypellen Jackia vastaan, laittaen samalla vyötään kiinni.
Ednan olisi tehnyt mieli halata Jackia samantien, kun kerran näki tuon, mutta jätti sen tekemättä. Edna halusi yhä kunnioittaa Jackin toiveita lähentelyn suhteen. Tässä asiassa mentiin Jackin ehdoilla.

[suskari]

Kalmankoira

Ednan ääni kuului olohuoneesta.. vastako tuo oli muka herännyt? Tai no olihan tuolla ollut sentään rankka ilta takanaan kun hän oli hieman heitellyt tuota pitkin maata. No Kalma jäi kuitenkin odottamaan että Edna tulisi itse pois olohuoneesta, jossa ei kauaa kylläkään mennyt. Edna tuli ulos laitellen housujensa vyötä kiinni Kalman pienesti hymähtäessä.
"En kai herättänyt?" Kalma kysyi ensin ennen kuin Edna ehti kysymyksensä esittää. Kalma mietti muutaman sekunnin vastaisiko totuuden mukaisesti, mutta eihän matkalla kylläkään mitään pahaa ollut sattunut, joten miksei.
"Kävin linnalla ja törmäsin matkalla isääsi.. ei vaikuttanut kovinkaan iloiselta sen asian suhteet että olet kanssani, yritti saada minua kovasti palauttamaan sinut takaisin kotiin. Hyvä ettei turpaan vetänyt." Kalma kertoi Ednalle pahemmin kiertelemättä asian suhteen. "Ja kävin Blackiä moikkaamassa pikaisesti." Kalma lisäsi sen erikoisemmin siintä parin minuutin käynnistä velhon luona. Ei siinä mitään vaihdettiin kuulumiset ja se oli siinä.

"Tosin.. minua kiinnostaa se mitä sinä minussa näet? Et ole vastanut siihen kunnolla." Kalma kysyi kävellen Ednan taakse alkaen hieromaan lihkasia tuon lapaluiden välistä hellästi, mutta kuitenkin tarpeeksi kovaa että hieman tuntui. Miksikö? Ettei tyttösen niskat mene jumiin, lisäksi Kalma yritti tehdä varovaista tuttavuutta neitiin vähän lähemmin. Taas.
"Olen tarkkailu listalla, puoli kaupunkia vihaa minua ja kuningaskin valmis teloittamaan minut takuu varmasti.. En käsitä mitä sinä näet minulaisessa hylkiössä."

[Aksutar]

Edna

"et herättänyt, en vain jaksanut nousta aikaisemmin" Edna totesi Jackin kysymykseen.
Jack kertoi käyneensä linnalla ja törmänneensä matkalla Ednan isään. Edna tuhahti pienesti ja pudisteli päätään.
"Arvasin että sillä miehellä on jotain vastaan. Hän on aina vastaan kaikkia päätöksiäni, mitä edistäisivät minun itsenäistymistäni" Edna totesi "Mutta pyydän, älä ala tappelamaan hänen kanssaan.. älä ainakaan yllytä häntä. Mutta jos hän käy päälle, lyö toki minunkin puolesta" tyttö lisäsi virnistäen.
Jack lisäsi myös käyneensä moikkaamassa velhoa. Edna vain nyökkäsi tuohon tietoon, ei häntä pahemmin kiinnostanut mitä velho teki tai mitä asiaa Jackilla tuolle oli. Se oli tytölle yksi ja sama, ainakin tällä hetkellä.

Jackin seuraava kysymys sai Ednan kohottamaan kulmaansa pienesti. Eihän hän tuohon kysymykseen vielä kunnolla vastannutkaan, mutta Edna ei uskonut sen häiritsevän Jackia noinkin paljon.
Edna mietti vastaustaan hetken ja sillä välin Jack kerkesi kävelemään hänen taakseen ja aloittamaan pikku hierontansa. Edna hymyili itsekseen sulkien silmänsä ja rentoutui täysin. Siitä oli pitkä aika kun joku viimeksi oli hieronut häntä.
"Eivätkös pahat pojat aina kiehdo naisia?" Edna totesi lopulta, pitäen silmänsä yhä kiinni "Miksi en pitäisi sinusta? Miksi en olisi kiinnostunut sinusta? Olet mukava, omalla tavalla suloinen ja komea. Et välttämättä ole juuri se prinssi valkealla ratsulla, mutta sinulla on persoona, josta minä pidän. Eikä elämä kanssasi varmstikkaan ole tylsää. Ja pelastithan sinä minun henkeni".
Sitten Edna avasi silmänsä ja käännäti ympäri, napaten Jackin käsistä hellästi kiinni.
"Mitä sinä sitten näet minussa?"

[suskari]

Kalmankoira

"Huomasin.. ja totta kai lyön jos päälleni päättää käydä, on minullakin oikeus puolustautua." Kalma tuumasi Ednan sanoihin tuon isään, joka ei ihan innoissaan ollut hänen ja Ednan liitosta. No yllätys sinällä, tuskin kukaan järkevä edes haluaisi antaa tytärtään hänen siipensä alle suojaan vapaa ehtoisesti, kun oli niin huono maine ja kaikkea sellaista. Mutta Edna olisi niin kauan hänen, kunnes tuo päättäisi lähteä... vanheneekohan tyttö ollenkaan? Kalma tuskin kestäisi jos Edna kuolisi vanhuuteen ja hän olisi yhä elossa ja hyvin voivana. Kalma varmaan murskaantuisi siintä hyvästä todella pitkäksi aikaa..

Kalma hieroi Ednan hartioita samalla kun tuo kertoi hänelle mikä hänessä oli niin mielenkiintoista ja ihastuttavaa. Kalma ei voinnut olla pienesti hymyilemättä niille sanoille itsekseen. Etenkin sille, että hänellä oli hyvä persoona, harva hänelle niin oli sanonut.
Edna kääntyi ympäri lopetettuaan kertomuksensa ja nappasi hellästi aavekoiran käsistä kiinni. Hento puna nousi kasvoille, jonkin syyn takia.. ja Kalma hymähti kysymykselle miettien muutaman sekunnin mistä aloittaisi.
"Kunnoitat minua sellaisena kuin olen, et hauku tai ole piikittelemässä minua teoistani.. pidän siintä. Olet hellä, kaunis ja sinulla on hyvä persoona. Et ole niitä pelastettavia neitoja jotka vain kiljuvat kun hätä on suuri ja muutenkin. Olet täydellinen." Kalma kertoi pitäen itsekkin hellästi Ednan käsistä kiinni ja jäi siihen sitten hiljaa seisomaan muutamaksi sekunninksi tuijottaen tyttöä silmiin pienesti hymyillen. Kalma laski päätään lähemmäs tehdäkseen tuon poskeen suukon, mutta se pysähtyi vain muutaman millin päähän ja Kalma veti päänsä pois. Ei hän viellä siihen pystyisi..
"Lisäksi olen iloinen siintä, että jaksat olla kärsivällinen minua kohtaan." Kalma sanoi hymyillen ja irrotti otteensa Ednan käsistä katsellen ympärilleen.

"Onko Ricoa näkynyt?" Kalma kysyi vilkaisten Ednan päälle, eikä pieni huolta voinnut kuulla äänestä. Minne se poika oli oikein jäännyt? Kalma oli olettanut että tuo korkeintaan eilen olisi palannut.. toivottavasti palaisi tänään.

[Aksutar]

Edna

Edna vanheni aikuisikään asti normaalisti, jonka jälkeen vanheneminen hidastui. Vanhenemisen hän oli perinyt isältään, joten Edna tulisi elämään ainakin kaksisataa vuotta, hyvällä lykyllä. Sitä tyttö ei kuitenkaan itse tajunnut, vielä.
Edna ei voinut olla pienesti hymyilemättä hennon punan noustessa Jackin kasvoille. Tuo oli osa suloisuutta, josta Edna piti. Jack kertoi miksi piti Ednasta. Edna ei voinut jälleen kerran olla pienesti punastelematta tuon sanoille, olihan hän tyttö. Jackin laskiessa päätään lähemmäksi Edna jähmettyi paikoilleen. Tyttö pystyi tuntemaan Jackin hengityksen ihollaan.. mutta siihen se jäi. Jack vetäytyi kauemmas. Edna hymähti pienesti, hymyillen yhä. Jackin ehdoilla mentiin ja mikäli tuo ei ollut valmis niinkin yksinkertaiseen askeleeseen kuin poskisuudelma, Edna ei valittanut.
Jack irroitti otteensa Ednasta ja tyttö veti kätensä omalle puolelleen, pyöritellen pienesti hartijoitaan joita Jack oli juuri hieronut.

"En ole nähnyt.. en ainakaan ole kuullut jos hän on täällä käynyt" Edna totesi hieroskellen kaulaansa "onko hänellä tapana olla poissa kauankin? vai epäiletkö että jotain on sattunut?"
Edna ei pahemmin tiennyt Jackin ja Ricon perhe-elämästä, eikä hän oikeastaan siihen halunnut tunkeutuakkaan. Isä ja poika saisivat rauhassa pitää omaa pikku perhettänsä, mikäli halusivat. Lisäksi Edna oli astetta varautuneempi Ricoa kohtaan, joka oli tehnyt harvinaisen selväksi, ettei pitänyt Ednan uudesta roolista Jackin morsmaikkuna.

[suskari]

Kalmankoira, Rico, Luca

Okei, tämä ei ollut ihan Ricon tapaista.. yleensä arvon herra kiukun puuska palasi samana iltana takaisin aamuyön pikku tunneilla hiippaillen omalle paikallensa nukkumaan. Tuohtuiko poika todellakin niin pahasti hänen tuodessa Ednan kotiinsa? Jos tuo palasisi hänen olisi syytä hieman selvittää asian laitaa pojalle, muuten tuo mököttää koko loppu elämänsä hänelle siintä. Rico oli uskomattoman pitkä vihainen jos vain halusi.
"Kyllä, olen huolissani.. Poika yleensä palaa jo samana iltana kuin on suuttunutkin, mutta vaikkei tulisikaan en aliarvoisi pojan selviytymis kykyä." Kalma puheli aika poissa olevan oloisesti Ednalle. Hän oli vain huolissaan ainosta pojastaan ja ihan syystä, Kalma ei toista tulisi ikinä saamaan vaikka kuinka haluaisi. Ei ainakaan omaa.
"Pelkään vain että vartijat ovat napanneet pojan kiinni.. silloin en enää pysty häntä pelastamaan mitenkään." Ellei Black viitsisi yhtään auttaa, mutta Kalma epäili sitä pahasti. Tuon ajatus maailmasta kun kukaan ota ikinä mitään selvää.

Ovi aukeni ja sieltähän se poika tulikin ja ihan kunnossa näytti olevan, mitä nyt mulkkasi Kalman ja Ednan päälle paheksuvasti, etenkin Ednan. Lucakin meni tervehtimään kotiin palaajaa, mutta Rico tavoistaan poiketen ingoorasi koiran iloiset tervehdykset. Luca oli hämillään hännän puditessa roikkumaan alas kuin ammuttuna.
Rico meni nojatuoliin istumaan ja Kalma oli avaamassa suutaan kun Rico ärähti tuolle: "En halua kuulla ainuttakaan säälittävää selitystäsi!" Kalma vilkasi Ednan päälle kuin hieman apua hakien, mutta avasi pojan sanoista huolimatta suunsa.
"Rico.. en ole pettämässä äitiäsi." Kalma sanoi varovaisesti saaden vain ärähdyksen vastaukseksi. Kalma hiljeni.

[Aksutar]

Edna

Jack kertoi ettei ollut Ricon tapaista hiipplailla näin kauan suutuspäissään pitkin kyliä. Edna ei tuntenut Ricoa, joten hän ei pahemmin osannut sanoa mitään tämän asian suhteen.
"Ehkä hän meni ystävänsä luo?" Edna ehdotti, vaikkei edes teinnyt oliko Ricolla pahemmin ystäviä. Tuo ainakin vaikutti hyvinkin etäiseltä persoonalta, joten edna uskalsi väittää, ettei Ricolla pahemmin vielä ystäviä ollut. Tai no, mistä hän sen tiesi.
Jack kertoi vartijoista, jotka saivat Ednankin huolestumaan pienesti. Hän tiesi miten.. kusipäisiä osa vartijoista osasi olla ja hän todella toivoi ettei Rico noihin ollut törmännyt. Siitä tuskin olisi seurannut hyvää, varsinkin jos Ricolla muutenkin oli pinna kireällä.
Kuitenkin ovi aukesi ja Rico palasi kotiinsa. Edna vilkaisi varovasti Jackin poikaa, joka ei näyttänyt edelleenkään pitävän hänestä. Ja miksi pitäisikään. Tuo talssikin sitten suoraan nojatuoliin istumaan ja ennen kuin Jack suutaan ehti avaamaan, Rico ärähti tuolle, ettei halunnut kuulla mitään selityksiä.

Jackin seuraava lause sai Ednan vilkaisemaan Jackia erittäin kysyvästi. Ricon äiti oli yhä elossa? Ja Jackilla oli jotain juttua vielä tuon kanssa? Miksi Jack sitten oli suostunut vedonlyöntiin, jos tuo kerta omisti jo heilan?
Kaikki hiljenivät, eikä Ednallakaan ollut pahemmin lisättävää mitään miesten keskusteluun. Tämä asia oli parempi jättää miesten juteltavaksi. Ei Edna halunnut asiaan puuttua, varsinkaan kun ei tiennyt koko kuviota. Silti Ednaa häiritsi vieläkin Jackin viimeisin lause...
"Minä... menen kävelylle" Edna totesi sitten kuulostaen epävarmalta. Sen pahemmin vastauksia odottamatta, tyttö käveli etuovelle, sujautti kenkänsä jalkaan ja heitti takin niskaan, poistuen paikalta.
Ei Edna tunneleita pidemmälle itse osannut. Hän vain kääntyi muutaman tunnelin jälkeen ja pysähtyi lopulta, nojautuen seinämää vasten miettimään asioita. Sitä Edna ei tiennyt, oliko joku lähtenyt perään, mutta ei tyttö olettanut kliseistä peräänjuoksemis ja selittely tilannetta. Vaikka sekin olisi saattanut valaista asioita huomattavasti.

[suskari]

Kalmankoira, Rico, Luca

Ei Kalmakaan tiennyt oliko Ricolla täällä ystäviä ollenkaan, mutta uskalsi väittää että tuolla oli.. Hyvällä päällä Rico kun oli hyvää seuraa kenelle tahansa, mutta suuttuessaan ei hyvä kenellekkään. Kuten tässä näemmekin.

Kalman katse siiryi Ednaan joka ilmoitti menevänsä kävelylle. Minne kävelylle muka? Tuohan eksyy vielä pimeissä luolissa ja kuolee nälkään! Mutta ennen kuin Kalma ehti mitään sanomaan Edna oli jo poistunut asunnosta sen pahemmin puhumatta. Kalma jäi tuijottamaan muutamaksi sekunniksi ovea järkyttyneenä ja ärähti sitten jotain omaansa. Juuri kun kaikki meni hyvin niin sitten kaikki tulee rytisten niskaan, kuten aina!
Rico taas hymyili itsekseen nojatuolissa ollen jonkin verran vahingoniloinen asian puolesta. Aivan Rico ei pitänyt Ednasta vain sen takia, että tuo oli mennyt varastamaan hänen äitinsä paikan Kalman sydämmestä. Ja nuo niin kovasti rakastivat silloin toisiaan?
"Ihan oikein, mokomakin kaksinaamainen petturi." Rico murahti Kalmalle joka oli menossa Ednan perään, mutta pysähtyi kuin seinään poikansa sanojen jälkeen. Kalma huokasi... ehkä hänen pitäisi selittää?
Kalma käveli lähemmäs Ricoa, mutta jäi oman turvallisuutensa takia hieman kauemmas pojasta.
"Sinä kyllä tiedät etten uskalla palata äitisi luokse Rico niin rajun lähdön jälkeen ja myös sen toisen syyn takia. Ja vaikka ottaisin Ednan nyt sulhokseni niin äidilläsi on aina paikka sydämmessäni, en ole unohtanut häntä... mutta pitää minunkin joskus mennä eteenpäin eikä jäädä jummaamaan menneisyyteen." Kalma selitti Ricolle miten parhaansa taisi, joka tuijotti Kalmaa lievästi sanottuna murhaavasti koko jutun ajan.
"Paskaa.." Rico tuhahti. "Jos kerta välität hänestä niin paljon niin miksi sitten uutta heilaa olet hankkimassa!? Tajuatko yhtään miltä se minusta tuntuu!?" Rico ärähti nousten seisomaan ja Kalma astui askeleen taaemmas nielaisten. Hän oli huono näissä jutuissa.
"R-Rico.. minä en uskalla palata takaisin, sillä siisti. Okei!?" Kalma ärähti lopun ja kääntyi ovelle lähtiäkseen etsimään Ednaa. Lucakin oli tulossa kovin innoissaan mukaan, mutta ovi pamahti kiinni koiran nenän edestä..
Kalma etsi Ednaa silkan hajuaistinsa avulla, eikä sitä kyllä kauas tarvinnut mennä. Edna ei onnekseen kauas ollut mennyt. Kalma sytytti sormia napsauttamalla valoa pimeyteen pienellä sähkö pallolla.
"Edna.. et kai suuttunut?" Kalma takerteli..