Katto tanssia

[Aksutar]

Edna

Edna kohotti hienoisesti kulmiaan Jackin mainitessä "K" kirjaimen ennen nimeään.. oliko tuolla toinen nimikin ja Jack nimi oli vain valenimi? Mitään edna ei kuitenkaan ehtinyt kysymään, kun Jack jo vetäisi häneltä jalat alta. Edna kiljahti jälleen pienesti, tippuen jälleen takamukselleen kovalle kivilattialle. Kumartuminen Ednan tasolle oli hämännyt tyttöä sen verran, ettei tuo pahemmin ollut kiinnittänyt huomiota mihinkään muuhun kuin Jackin kasvoihin.
Edna hieroskeli alaselkäänsä irvistellen jälleen kerran. Jackin avatessa jälleen suunsa Edna vilkaisi ylös mieheen. Jack ojensi kätensä Ednalle. Edna tarttui siihen ja ennen kuin tyttö huomasikaan, Jack oli vetänyt hänet ylös ja lähes survaissut kyntensä hänen vatsastaan sisään. Edna veti henkeä syvään ja vilkaisi astetta järkyttyneempänä Jackia, joka oli jälleen kerran onnistunut yllättämään hänet. Edna taisikin leikkiä itse mestarin kanssa. Edna kuitenkin näytti enemmän vaikuttuneemmalta, kuin yllättyneeltä. Jackin päästäessä irti Edna hieraisi pienesti vatsaansa, aivan kuin siihen nyt mitään olisi tullut.

Sitten Jack antoi vuoron Ednalle. Edna kohotti katseensa vatsastaan Jackiin ja kohotti kulmiaan pienesti.
"Minun vuoro?" Edna totesi hämmentyneesti "No, tuota--"
Hämmentyneet sanat pysähtyivät kuin seinään, kun Edna nosti toisen jalkansa salaman nopeasti lantionsa tasolle ja potkaisi Jackia jälleen kerran ala vastaan. Jackin kumartuessa hieman, Edna otti muutaman nopean askeleen, hyppäsi tuon selkään ja kietoi toisen kätensä tiukasti tuon kaulalle, kuristus otteeseen, toisella kädellä vahvistaen kaulan ympärillä olevan käden pysyvyyden. Jalkansa hän kietaisi Jackin vyötärön ympäri, varmistaen näin että pysyisi hyvin selässä.
"Isä kehotti aina näyttelemään viholliselle heikkoa ja kun pääsisi tarpeaksi lähelle, pitäisi käyttää tilanne hyväksi" Edna totesi, roikkuen yhä Jackin selässä. Hän ei kuitenkaan kuristanut lähes yhtään tuota, ei hän nyt Jackiä halunnut nirhata.

[suskari]

Kalmankoira

Kalma nyökkäsi Ednalle joka vaikutti hieman epäröivän hyökkäystään, mikä sitten tulikin yllättävästi. Edna nosti jalkaansa ja potkasi aavekoiraa vatsaan ikävästi jolloin Kalman oli pakko kumartua, jolloin Edna kipusikin aavekoiran selkään ja kiersi kätensä aavekoiran kaulan ympärille, sekä jaloilla vatsan ympäri. Kalma virnisti pienesti.
"Ei hassummin opetettu." Kalma sanoi ja.. eikä tehnyt mitään, jos Kalman olisi tässä tilanteessa pitänyt jotakin tehdä niin hänen olisi pitänyt vahingoittaa tuota, eikä Kalma sitä tekisi. Sen sijaan Kalma ajatteli kertoa..
"Ihan hyvä, mutta minun tapauksessani pystyn hyvin iskemään kynteni jalkoihisi ja repiä jalkalihakset kaikki auki jolloin et ainakaan kävelisi, tai toisena vaihtoehtona purisin käteesi." Kalma selitteli pitäen Ednaa selässään kokoajan kuin tuo ei olisi painannut höyhentä enempää. Mutta kyllä tuo pianoi, mutta Kalma nyt oli hyvässä kunnossa ja näin joten naisen kannattelu selässä ei paljoa missään tuntunut.
"..tai sitten voisin tehdä näin." Kalma sanoi ja tarrasi Ednan käsistä kiinni työntäen ensin kaikella voimalla lukkoa auki ja muljautti päänsä tuon käsien välistä ulos, eikä tehnyt sen jälkeen mitään vaan antoi Ednan laskeutua selästä alas.
Kalma kääntyi ympäri.

"Tosin tuo temppu toimii vain jos vastustaja on heikompi, jos olisit vahvempi en olisi saannut sinua irti." Kalma selitti. "en tosin sanoisi että huonokaan temppu, mutta sinun kropallasi tuollaiset hyökkäykset ovat hyödyttömiä- toki käyvät ensihädässä, mutta sinun kannattaisi painottaa nopeisiin iskuihin, täsmä iskuihin eikä jäädä roikkumaan huomattavasti vanhvemman selkään kiinni." Kalma kertoi Ednalle minkälaisia hyökkäyksiä tuo voisi kenties käyttää jatkossa.
"Toisin sanottuna sinun on parasta opetella heikkoja paikkoja jonne iskeä nopeasti.. Missä esimerkiksi kulkee tärkeitä jänteitä tai lihaksia.. tiedätkö muuten yhtään?"

[Aksutar]

Edna

Jack selittelikin sitten, kuinka olisi voinut repiä Ednan jalat pirstaleiksi. Se oli kyllä totta, mutta Edna ei tuota ollut tullut ajatelleeksi. Eipä sitä pahemmin koskaan tiennyt, mitä kaikkea vihollisilla oli käytettävänä. Edna sai hetken nauttia Jackin läheisyydestä, hetken nuuhkia tuon hiuksia, kunnes Jack sitten päätti heittää tytön alas selästään. No, Ednalla oli oma pikku hetkensä, kunnes tyttö jälleen kerran tipahti kiviselle lattialle, tällä kertaa suoraan selälleen. Pieni parkaisu ja kattoon tuijottelu. Aamulla olisi lihakset kipeänä, aivan varmasti.
Katse siirtyi takaisin Jackiin tuon selitellessä lisää siitä, millainen hyökkäys tekniikka olisi Ednalle paras. Tuon sanoissa oli kyllä perää, joten Edna ei takaisin alkanut väittämään. Hän tiesi olevansa heikompi mitä keskiverto aikuinen mies tai nuori mies, joten voimassa hän ei tulisi voittamaan. Sen sijaan hän oli ketterä ja ennen kaikkea notkea.

Jackin seuraava kysymys sai Ednan hymähtämään pienesti.
"Tiedän vain, että jos on jotain terävää, se kannattaa survaista vihollisen vatsaan. Siellä kaikki tärkeimmät elimet on, jos sydäntä ei lakseta. Kuitenkin, vihollisella voi olla haarniska, joka suojaa vatsan alueen. Silloin kannattaa yrittää kaulaan. Jos kuitenkin haluaa pakoon pötkiä, tähtää jalkoihin.. esimerkiksi voisin potkaista sinulta polvilumpion pirstaleiksi nyt" Edna selitti, nostaen lopuksi jalkansa vasten Jackin polvea, demonstoirdakseen että siihen saattaisi helpostikkin potkaista.
"Mutta tuon paremmin en heikoista paikoista tiedä"

[suskari]

Kalmankoira

Kalma nyökytteli Ednan tiedoille, joista jokainen piti ihan kutinsa ja hymähti pienesti kun Edna kertoi vetävänsä polven paskaksi jos pakoon halusi. Kalma naurahti siihen pienesti.
"Entäs jos törmäät hopean arkaan heppuun, kuten esimerkiksi ihmissuteen. Mitä silloin teet? Polven vetäminen paskaksi ei silloin paljoa auta, se korjaantuu muutamissa sekunneissa ja varmasti tiedät kuinka nopeita ihmissudet ovat." Kalma kertoi faktaa lisää Ednalle. "Minäkin olen hopean arka, eikä polven paskaksi vetäminen minua pysäytä..... mutta sen sijaan tähtää päähän, mielummin niskaan sillä se on suojaamaton kohta päästä ja vie tasapainon tai jopa tajun kokonaan- niin sitten pääset karkuun. Mutta sinne nyt niin harvoin pääsee iskemään suoraan edestä päin joten suosittelen ohimoa. Itselläni ainakin menee hyvin taju jos suoraan kalloon kumauttaa. Älä koskaan lyö kasvoihin jos jonkun tajua haluat viedä, vaikka varmaan jo tiesitkin sen?" Kalma lööperteli ja naputteli kynnellään ohimoaan siintä tullessa puhetta.

"Mutta niihin muihin heikkouksiin.." Kalma aloitti vetäen henkeä kehkoihinsa. "Aloitetaan vaikka normaalin ihmisen pää valtimoista. Elikkä, sydämmen varmaan tiedätkin mutta jos osaa iskeä terä aseensa oikeaan kohtaan ja tarpeeksi syvälle valtimoihin uhri ei kauaa pystyssä pysy. Yksi niistä sijaitsee tuossa"- Kalma osoitti olkapäästä katsottuna ainakin viisi senttiä alemmas Ednan rintojen ja olkapään väliin. -"on olkavaltimo kuta kuinkin, mutta se on syvällä joten siihen iskeminen ei kannata.. plus tämä alue on yleensä suojattu." Kalma kertoi ja siirsi katseensa Ednan jalkoihin.
"Tuolla sinulla on- ei kovinkaan syvällä- reisivaltimo, johon suosittelen iskemään.. tätä kohtaa kuin harvoin suojataa. Muut valtimot tuskin sen tärkeämpiä mainittavia ovatkaan." Kalma tuumi ääneen lopuksi.

"Niin ja ranteissa menee myös valtimot, eikä paljoa vaadi että ne ovat auki kokonaan, plus voit saada hyvällä tuurilla jänteitä poikki." Kalma lisäsi.

[Aksutar]

Edna

Edna nousi olkapäidensä varaan ja alkoi kuuntelemaan Jackin luentoa siitä, mihin kannattaisi iskeä. Edna kuunteli tarkkaan kaiken mitä Jack kertoi, mutta jotkin asiat menivät kuin kuuroille korville. Turhan paljon uutta tietoa yhden päivän... tai no, yön aikana. Voi olla, että Jack joutuisi vielä joskus toistamaan joitakin asioita, mutta toivon mukaan ei. Edna ei pitänyt siitä että joutui kysymään jotain asiaa toistamiseen ja Jack tuskin piti itsensä toistamisesta.
Edna kuitenkin paikoi kaiken mieleensä mahdollisimman tarkasti, kaiken aina pään heikkouksista jalkojen heikkouksiin ja ranteisiin. Tyttö kertasi kaiken vielä nopeasti päässään ja nyökkäsi lopuksi ilmoittaakseen että oli ymmärtänyt kuulemansa. Ainakin jotenkuten.

"Oletko koskaan ajatellut hankkivasi lisää lapsia?" Edna pamautti kuin tyhjästä, virnistäen pienesti siinä maassa maatessaan.
"Sillä minä en niitä halua, ainakaan vielä pariin vuoteen!" Tyttö julisti, nousten sitten ylös "teen vain selväksi ajoissa. Asioista pitää puhua avoimesti, eikä jättää mitään tärkeää mainitsematta".
Mistä moineen puheenaiheen vaihdos? ota nyt naisistakin selvää. Moiset otukset kun olivat niin monimutkaisia. Nuoret varsinkin. Edna taisi juuri olla siinä hankalimmassa iässä.
"Ja kerta sinulla on astetta... raaemmat ruokailutottumukset, toivon että otat huomioon myös minun ruokavalioni, en halua nääntyä nälkään" Edna huomautti pöyhien pienesti hiuksiaan "Liha kelpaa kyllä, mutta raakana en sitä syö"

[suskari]

Kalmankoira

Tosiaan Kalma ei pahemmin pitänyt itsensä toistamisesta, mutta se nyt riippui paljolti tilanteesta. Tässä näin opetus mielessä Kalma ehkä olisikin sen niellyt kokonaisena alas kurkustaan ja vastanut uudestaan neidin kysymykseen.
No Edna kuitenkin nyökkäili, että oli ymmärtänyt edes jotenkin aavekoiran selitykset, mutta ennen kuin Kalma ehti sen kummoisemmin ajatellakkaan jatkamista tai edes avata suutaan Edna pamautti oman kysymyksensä. Kalma kohotti kulmiaan kysyvästi ja muuttui jotenkin vaivautuneesti kun lapsista tuli puhe. Miten hän muka lapsia tekisi?! Ei hän kyennyt siihen enään.. Rico tulisi olemaan viimeinen suvunjatkaja ja Kalma ajatteli vasta sitten kuolla kun saisi suvunjatkajan. Mutta mielellään elettäisiin vielä pitkään senkin jälkeen.

"Tuota.. minä en.." Kalma änkytti suurin piirtein täydellisesti ja vaikutti menneen ihan tolaltaan. "Edna minä----- m-minä en ole ihan kykeneväinen siihen parinkaan vuoden jälkeen." Kalma pamautti yrittäen kaarrella mahdollisimman kaukaa totuudesta ja siintä mikä häntä "vaivasi".
"En usko, että kersojen hankkimisesta mitään tulee." Kalma sanoi pahoittelevasti laskien katseensa maahan jotenkin häpeävän näköisenä. Oli syytäkin, jos Edna tosiaan haluaisi lapsia niin hän ei ainakaan ollut kykeneväinen siihen. Sen jälkeen tuo varmasti jättäisi hänet... murskaisi hänet.
Kalma naurahti pienesti seuraaville sanoille. "Keittiöstä löytyy hella ja rahaa on jonkin verran, joten jos jotain haluat käy ostamassa... mutta muistutan etten ole rikkaimmista päästä, joten käytä sen mukaan." Kalma kertoi ja liikautti kättään sivulle, jonka tähtäsi Ednan kylkeen pysäyttäen kuitenkin iskunsa.
"Ja keskity.. älä siirrä huomiota muualle vaikka juttelisitkin vastustajasi kanssa." Kalma valaisti ja laski kätensä.

[Aksutar]

Edna

Jack muuttui selvästi vaivautuneeksi Ednan kysymyksen jälkeen. Tyttö katsoi kysyvästi Jackiin, kun tuo yritti soperrella jotain. Kävi ilmi ettei Jack ollut kykeneväinen jatkamaan sukuaan. Miksei? Oliko tuo sitten eunukki? Tai steriili? Sitä Edna ei tiennyt, mutta ei myöskään uskaltanut kysyä. Jääköön se myöhemmälle, mikäli Jack ikinä siitä haluaisi kertoa.
"No, lapsista olisi vain vaivaa" Edna totesi koettaen edes hieman piristää Jackia. Ei lasten hakkiminen tai hankkimatta jättäminen nyt maailmaa kaataisi. Ei ainakaan Ednan maailmaa.
No, Jack kertoi sitten että keittiöstä löytyisi hella, millä voisi lämmittää ruokaa ja rahaa löytyisi jonkinverran, mitäki jotakin tarvitsisi ostaa. Edna nyökkäsi ja naurahti pienesti.
"Ei minulla ole tapana törsäil--" Edna huomautti, mutta loppu osa lauseesta jäi kesken Jackin yllättävän hyökkäysliikkeen myötä. Siinä olisi mennyt hyvä kylki palasiksi.
Edna tuhahti pienesti ja nosti katseensa Jackin kädestä tuon kasvoihin.

"Ei ole helppo leikkiä mestarin kanssa" Edna totesi jääden sitten muutamaksi minuutiksi vain tuijottamaan Jackia, sanomatta mitään. Oliko tuo edes komea? Omalla tavallaan, vaikka tuo ei ollutkaan se satujen prinssi joka saapui valkealla ratsullaan pelastamaan neidon tornista.
"näyttäisit suloisemmalta jos hymyilisit" Edna totesi sitten tökäten pienesti sormellaan Jackin leukaa. Lähentelyä? Ei, enenmmänkin ystävällistä koskettelua. Kyllä Edna kerrasta uskoi ettei toista saanut turhaan alkaa lähentelemään. Tehköön Jack aloituksen kun olisi valmis siihen.

[suskari]

Kalmankoira

Hyvä, Edna ei ollut niitä naisia jotka hinkuivat saadakaseen itselleen kersoja, joita sitten saataisiin hoitaa hikihatussa yötäpäivää. No okei yhden Kalma voisi sietään, muttei yhtään enempää.. Eikä aavekoira kyllä osaisi edes vauvaa hoitaa, muuta kuin tunkea tuon suuhun tuttipullon ja kaikki olisi hyvin. Jäänyt vähän vauvojen kasvattaminen vähälle, eh.

"Kyllä sinä opit.." Kalma sanoi hymyillen. "se vaatii vain aikaa." Kalma lisäsi ja vakavoitui kun Edna jäi tuijottamaan häntä jotekin arvioivan näköisesti. No ei hän ehkä se prinssi komea ollut, mutta sydän oli puhdasta kultaa, etenkin jos uskollisuudesta puhuttiin ja unohdettiin Kalman pahat teot. Kalma oli silloin oikea pieni enkeli, jos vain halusi. Osasi hänkin olla kiltti ja ystävällinen... mutta häntä yleensä katsottiin sen takia kieroon kun hän oli sivistymätön katu rakki joka oli juuri hoviin päässyt sisään- mikä oli ihan tottakin.
Kalma kohautti kulmiaan kysyvästi kun Edna sanoi, että hänen pitäisi hymyillä enemmän että näyttäisi suloisemmalta.
"Kuinka niin?" Kalma tuumasi hymyillen hienoisesti. "väitätkö että olisin muka ruma tai jotakin?"

[Aksutar]

Edna

Kyllähän edna oppisi, sitten ajan kanssa. Se, kuinka kauan siihen aikaa tulisi menemään, oli sitten arvoitus jokaiselle. Edna oli kyllä nopea oppimaan, jos hänellä riitti yritystä ja mielenkiinto aihetta kohtaan. Muuten oppiminen olikin sitten yhtä turhauttavaa niin Ednan, kuin opettajankin kannalta.
Edna naurahti Jackin seuraaviin sanoihin.
"En minä niin sanoisi" Tyttö totesi "Jos ruma olisit, tuskin olisin halunnut sinun kanssa naimisiin? Pitää olla komea tai rikas, jotta naiset kiinnostuisivat" Edna totesi naurahtaen, tapauttaen Jackia muutaman kerran rintakehään.
Tottahan se oli. Rikas tai komea, mieluiten molemmat. Mutta moiset miehet olivat harvassa ja jos sellaisen jostain löytyi, niin yleensä nuo olivat joko täysiä kusipäitä tai sitten jo varattuja. Sellaista Edna ei todellakaan itselleen halunnut.

"Sinulla ei varmaan tänä yönä ole sitten mitään menoa, kerta et ole kiireisen oloinen?" Edna totesi ohimennen, samalla kun vetäisi saappaastaan salaman nopeasti tikarin ja nosti sen Jackin kaulalle hymyillen "Eikös aortta mene tässä?" Edna kysyi, sivellen pienesti tikarin kärjellä Jackin kaulaa, kohdassa jossa Aortta tosiaankin meni.

[suskari]

Kalmankoira

"Huomauttanen ettemme vielä ole suinkaan naimisissa, olemme vasta sitten kun annan sinulle sormuksen." Kalma huomautti Ednalle kun tuo sanoi, että he olisivat naimisissa taputtaen Kalma rintaa. Hah, se tapahtuisi vasta sitten kun Kalma olisi siihen itse valmis ja antaisi tuolla vilpittömästi sormuksen sormeen. Nyt Kalma laski tämän enemmänkin tutustumiseksi ja toistensa kiertelyksi..
"Sanoisin nykyistä suhdettamme lähinnä toistemme tarkastelua kaltereiden välistä." Kalma hymähti.
"Ja tietääkseni en ole rikas..." Kalma huomautti Ednalle tuon puhuessa rikkaista ja komeista miehestä. "Enkä kyllä järin komeakaan.. olen hirviö, niin kuin monet ovat kutsuneet." Kalma hymähti pienesti surkuhuvittuneesti. Niin hirviö, kuten monet huudelleet pitkin katuja hänelle. Mitä Edna muka näki hänessä?

Kalma oli juuri avaamassa suutaan kun Edna laittoi pienen tikarin aorttaa vasten.
"Kyllä vain on.." Kalma tuumasi nyökäten pienesti ja sitten liikautti kättään alhaalta ylöspäin etu-ja keskisormen ollessa pystyssä jolloin Kalma napautti kynsillään tikarin irti Ednan kädestä, nappasi ilmasta tikarin suuhunsa ja pamautti Ednan ranteista kiinni pitäen päin seinää. Kalma virnisti pudottaen tikarin suustaan lattialle kilahaten, potkaisten sen kauemmas.
"Miten meinaat selvitä?" Kalma kysyi pienesti hymyillen, hymyillen varsin herttaisen näköisesti.

[Aksutar]

Edna

Naimisissa oli ehkä väärä termi tähän hätään, mutta Edna ei ollut termien päälle niin pikkutarkka. Kyllä Edna tiesi, että he olivat vasta kihloissa, mutta oli sekin jo suuri asia. ainakin Ednan mielestä. Kihlaus oli lupaus avioliitosta, eikä vain pelkkää kodin leikkimistä.
Jack ei ollut rikas, mutta Ednan mielestä kohtuu komea. Ei tietenkään - yhäkään - se prinssi valkealla ratsulla, mutta kyllä Jack normaalit, keski-ikäiset kaljamahat ja nuoret, tylsähkönoloiset miehet päihitti mennen tullen.
Edna hymähti pienesti Jackin nyökätessä siitä, että Edna tosiaan osoitti aorttaa kohden. Aortta, valtimoista suurin, vie verta kaikkialle kehoon. Se oli yksi kriittisimmistä alueista, johon kannatti iskeä, mikäli kykeni. Näin ednalle oli kerrottu ja hän ymmärsi kuulemansa täysin.

Kauaa Edna ei kuitenkaan tietäväisyydellään saanut juhlia, kun Jack teki taas oman siirtonsa. Tuo heitti tikarin pois Ednan käsistä ja ennen kuin tyttö huomasikaan, hän oli selkä vasten seinää ja Jack piteli hänen ranteistaan kiinni.
Edna vilkaisi tikaria jonka Jack potkaisi kauemmas. Siitä ei enää apua olisi.
"no.. voisin potkaista sinua vatsaan tai jalkoväliin" Edna totesi nostaen polvensa vasten Jackin alavastaa, joka oli tänään jo saanut osansa kärsiä.
"Aseettomana en voi paljoa muutakaan" Edna totesi ja nojautui eteenpäin, aivan kasvotusten Jackin kanssa "Tai voisin lähennellä sinut tiehesi" Edna totesi täysin vitsillä, hymyillen lempeästi. Hänen olisi tehnyt mieli suudella Jackia, mutta jätti tuon kuitenkin tekemättä.. sääli.

[suskari]

Kalmankoira

Kalma nyökkäsi Ednalle kun tuo sanoi, että voisi potkaista häntä vatsaan tai munille- joita hänellä ei edelleenkään ollut, mutta hys hys siintä. Toistaiseksi.
"Etpä tosiaan." Kalma tuumasi Ednan sanoihin, ettei voisi pahemmin muutakaan tässä tilanteessa. Ei hänkään pahemmin tuosta olisi luikerrellut karkuun aseettomana, ei ainakaan kovin nopeasti.
Kalma kurtisti kulmiaan kun Edna kumartui eteenpäin ja sanoi, että voisi häätää hänet tiehensä lähentelyllä, mikä oli ihan totta.. Kalma saisisi siinä tilanteessa melkeinpä paniikin omaisen kohtauksen ja perääntyisi ihan automaattisesti. Ei voi mitään kun traumat olivat niin voimakkaat ja syvälle juurtuneet.
"Ehkä tosiaan parasta että jättäisit sen tekemättä." Kalma hymähti pienesti ja jatkoi. "mutta pari muutakin keinoa on päästä tästä: yksi olisi headsoth, eli päät yhteen, mutta kuten tiedämme se on varsin haitallinen tamppu, joten toinen ja sitäkin parempi olisi pyyhkäisy. Jonka jälkeen pääsisit myös niskan päälle. Kai sentään osaat pyyhkäistä?"

[Aksutar]

Edna

"Ehkä olisi parasta että jätän sen tekemättä" Edna toisti Jackin perässä, hymähtäen pienesti ja vetäytyi kauemmas. Ei hän halunnut Jack paralle yhtään enempää traumoja aiheuttaa, ties vaikka tuo saisi slaagin ja kuolisi pois. Eihän sitä koskaan tiennyt.
no, Edna kuunteli kun Jack kertoi kaksi muuta tapaa päästä pois moisesta tilanteesta. Tyttö kuunteli jälleen tarkkaan, vaikke uskonut hyötyvänsä noista taidoista mitenkään. Jos hän humauttaisi päänsä jonkun toisen päätä vasten, se olisi todennäköisesti Edna joka siinä tajunsa menettäisi.
"Pyyhkäistä? Kyllä minä osaan pöydät pyyhkiä, jos sitä tarkoitit!" Edna totesi pienesti naurahtaen. Totta kai hän tiesi, ettei Jack pöytien pyyhkimistä tarkoittanut, mutta koska Edna ei tarkalleen tiennyt mitä tämä Jackin "pyyhkäiseminen" tarkoitti, ei Edna siihen mitään vastannutkaan.

No, Harjoitteleminen jatkui tunnista toiseen ja aika kului kuin siivillä, kun oikein vauhtiin päästiin. Edna oppi tempun jos toisenkin, mutta hänellä tulisi olemaan melki jokapaikka kipeä nukkumisen jälkeen. Mutta kipu oli väliaikaista, joten nyt sitten mukiloitiin itseä ihan kunnolla.
Lopulta Edna istahti alas nojatuoliin kuin olisi koko päivän - tai no yön - tehnyt jotain raskasta. No, olihan harjoitteleminen raskasta, mutta Edna ei laskenut harjoittelua raskaisiin töihin tai vastaaviin.
"Nyt riittää tältä illalta.. ellet halua että olen pedin vanki seuraavat pari päivää" edna totesi, hieroskellen lähes kosketusarkaa alaselkäänsä varvoasti.
"saa nähdä onko opettamastasi vielä joskus hyötyäkin minulle" tyttö lisäsi nostaen katseensa Jackiin. Ainakaan tuota ei voinut syyttää sovinismista. Tuohan suorastaan halusi että vaimo ehdokkaansa osasi pitää puoliaan, eikä ollut alistuva osapuoli joka jäi kotiin lapsia hoitamaan ja kokkaamaan, kun miehet lähtivät ties minne.

[suskari]

Kalmankoira, Luca

Kalma naurahti kuivasti Ednan sanoihin. "No ei, tarkoitan että vedät minulta jalat alta tähtäen potkusi nilkkoihin tai jopa vähän ylemmäs." Kalma kertoi sitten mitä pyyhkäiseminen taistelu tilanteessa oikein tarkoitti. Mitä pirua tuon isä oli oikein tuolle opettanut? Baletti tuntejako tuo oli kenties oli opettanut tyttärelleen!
No siinä se harjoittelut sitten jatkuivat monen tunnin ajan Kalman opettaessa Ednaa oikeaan suuntaan taistelu taitojensa kanssa ja valitettavasti tyttönen joutui siinä sivussa varsin usein tervehtimään maata takamuksellaan. Mahtaisi huomenna olla hieman paikat kipeänä, mutta kivun kestäminen kasvattaa ja kehittää. Mitä korkeampi kipukynnys taistelussa sen parempi, pikku naarmut eivät saa pysäyttää. Tosin se riippui mitä tarkoitettiin pikku naarmuilla..
No Edna sitten lopulta väsähti täysin ja Kalmakin kieltämättä alkoi uupumaan tähän leikkiin lähinnä henkisesti, mutta kyllä fyysisestikkin mutta ei yhtä pahasti kuin oppilas.
"Totta kai.. sinun ehdoillasi tässä mennäänkin." Kalma hymähti seisten nojatuolin takana hiplaten pienesti Ednan hiuksia, tai oikeastaan silitteli. Kalma halusi itsekkin vähän kokeilla lähestymistä välillä, vaikka se nyt pientä olikin se oli aavekoiralle iiiiso askel.
"Uskon ainakin, jos vain osaat käyttää oppimaasi oikein." Kalma tuumasi hymyillen ja vilkasi ovelle päin jota vasten Luca pomppi narun pätkä suussaan. Ah, niin tosiaan olisi aika viedä koira pihalle, katse palasi Ednaan.
"Käytän Lucan pihalla.. pärjäät varmaan muuten itsekseesi?" Kalma sanoi ja siirtyi koiran luokse, joka ei olisi malttanut pysyä nahoissaan ollenkaan. Kalma laittoi koiran kiinni ja sanoi vielä omat hyvästinsä Ednalle ennen kuin siirtyi ulos.

Jonkin ajan päästä, toisin sanottuna melkein tunnin päästä Kalma palasi Lucan kanssa takaisin ja sai huomata Ednan olevan jo nukkumassa.. ja jokusen ajan päästä Kalma uskaltautui itsekkin Ednan viereen.

***

Edna oli jätetty tällä erää kotiin lepäämään kun tuolla tuntui olevan paikat ihan jumissa ja kipeänä, että hyvä että liikkumaan pystyi. Joten olisi kaiken järjen mukaista että tuo nyt lepäisi kaikessa rauhassa.. No Kalma oli päättänyt kuitenkin ottaa tilaisuudesta vaarin ja oli menossa linnalle syömään seisovaan pöytäänsä, oikaisten kapakan lähellä olevan kujan läpi.

[Aksutar]

Edna, Alf

Edna ei voinut olla hymähtämättä pienesti, Jackin silitellessä hänen hiuksiaan. Ilmeisesti tuo yritti nyt rikkoa rajojaan, mikä oli vain hyvä. Edna ei aikonut hoputtaa Jackia, totutelkoot rauhassa. Hätiköiden ei tulisi muuta kuin kusipäisiä lapsia, kuten sanonta kävi.
"Enköhän minä pärjää, mene vain" Edna totesi Jackin lähtiessä ulkoiluttamaan Lucaa, joka oli jo kovasti menossa. Koira parka taisi pidätellä toden teolla.
Edna jäi "kotiin" ja tutki paikkoja hieman paremmin vielä, ennen kuin heitti yövaatteet päällensä ja kömpi sänkyyn. Pehmeä sänky tuntui taivaalta kovan kivilattian jälkeen eikä Ednalla mennyt kauaakaan nukahtaa. Tytön oli tarkoitus valvoa siihen asti, kunnes Jack palaisi, mutta uni vei mennessään.

***

Seuraavana yönä Edna jäi suosiolla lepäilemään ja Jack lähtikin yksinään omille teilleen.

Alf puolestaan oli pitkän päivän jälkeen jälleen kapakassa työ tovereidensa kanssa. Mutta tällä kertaa herra ei ollut ollenkaan iloisella päällä. Alf oli kuullut Helgalta mitä Edna oli mennyt tekemään. Ei siinä, hienoa että tyttö oli löytänyt itselleen miehen, mutta tarvitisko sen miehen olla juuri Jack?! Mitä tyttö edes näki siinä epäsuositussa hylkiössä?! Alf ei ollut ollenkaan tyytyväinen tyttärensä toimintaan.
Sanonta "siinä paha missä mainitaan" taisi pitää paikkansa. Alf oli juuri kertomassa tovereilleen tyttärensä uudesta heilasta, kun Jack vilahti ohi kapakan ikkunan.
Puolihaltian puheet jäivät kesken ja tuo nosti ahterinsa, hilpaisten ulos kapakasta ja suoraan Jackin perään.
"OI!" Alf huudahti tarttuen Jackia olkapäästä, käänsi tämän ympäri ja nappasi kauluksesta kiinni "Mitä hittoa sinä luulet tekeväsi?!"