-Harmaan taivaan alla-

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

-Harmaan taivaan alla-

ViestiKirjoittaja Ivy » 26 Helmi 2010, 20:27

Papitar Ophelia

Lauantai. Päivä jolloin ihmiset olivat enimmäkseen joko torilla hoitamassa ostoksia, seurustellen samalla muiden kyläläisten kanssa uusimmilla juoruilla tai kotona perheen kanssa, jolloin vanhukset tarinoitsivat omasta nuoruudestaan uuden sukupolven nuorukaisille tai kuppilassa rankan työviikon päätteeksi, suunnitelmissa oleskella tuopin ääressä vielä seuraavan päivänkin, jotta seuraavan viikon leivän tuonti pöytään ei tuntuisi sulalta mahdottomuudelta. Päivä jolloin myös papitar Ophelialla oli aikaa irrottautua hetkeksi velvollisuuksistaan ja suunnata ihmismassan mukana torille hoitamaan ostoksia tulevan viikon varoille, mikä tiesi paljon, paljon teetä jota papitar tunnetusti aina tarjosi hänen puoleensa kääntyville ihmisille.
Papittaren astuessa ulos kappelistaan, ilma oli lähestulkoon sateinen, mutta koiranilmaa ei oltu ennustettu koko viikonlopulle, vain harmaata pilvisyyttä mikä uhkasi sadetta. Toisaalta taas, tämäkään ei olisi ensimmäinen kerta kun epävarmat ennusteet olisivat olleet väärässä.
Kuitenkin, Ophelia, varautuneena kuten aina, otti mukaansa sateenvarjonsa ostoskorin lisäksi ja suuntasi kivistä mukulakivipolkua alas torille, tervehtien pirteänä kaikkia vastaantulevia ihmisiä jotka tekivät saman hänet nähtyään.

Ophelia piti sateisesta ilmasta, niin kauan kuin itse sade ei vain puhjennut, puhumattakaan ukkosesta jota papitar pelkäsi kuin haltiaa seiväs kädessä. Torilla oli tällä kertaa hieman vähemmän porukkaa, mikä ei tosiaan ollut ihme, hieman kirkkaammalla päivällä tori olisi kuhissut ihmisiä jolloin papittarella olisi pienuutensa takia ollut vaikeampia päästä kojulle toiselle, joten hyvä näin.
Saatuaan punaruudullisen liinan peittämään viimeisempiä ostoksia, Ophelian silmäkulmaan osui tuttu hahmo, hahmo jonka viime näkemästä ei ollut paljoa aikaa.
Hetken paikallaan seistyä ja mietittyä, Ophelia otti rauhallisin askelin kiinni välimatkan hänen ja hänelle kerran Jackiksi esittäytyneen miehen välillä, tökkäisten tätä sormenpäällään tätä sormenpäällään takaapäin.
Hyvää päivää Jack, muistanette minut vielä? Ophelia tervehti kohteliaan hymyn kerran niiaten pienesti kaupanpäällisiksi, toivoen että herra olisi hyvällä päällä säästä huolimatta.

//Jaaa Suskari Kalmansa kanssa tänne//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 27 Helmi 2010, 19:38

Kalmankoira

Keskellä kirkasta, tai korjattuna pilvistä päivää oli liikkeellä varsin oudompi ilmestys, etenkin keskellä kylää ihmisten ilmoilla. No Kalma oli ihan omaa tylsyttään tullut esille piilopaikastaan keskellä päivää, ja osa syynä saattoi myös olla sekin että aavekoira ei ollut saannut nukuttua. Luca oli vähän sairas ja ripuloitti pitkin kämppää tuon tuosta, eikä Rico ollut pahemmin nostanut sormeaan siivotakseen sotkuja edes auttaakseen. Siintäkös siiten meteli oli noussut ja riita oli lopulta päätynyt verisesti siihen, että Kalma oli melkeinpä repinyt Ricon pään irti hartioilta ja lähtenyt ovet paukkuen ulos. Poika oli jäännyt nuolemaan haavojaan ja miettimään toistaimiseen oliko nyt niin järkevää käydä haastamaan isäukon kanssa riitaa.

Ihimisiä tuli ja meni kylässä kuka minnekkin suunnistaen.. Vilinässä oleminen oli hieman uutta Kalmalle ja tuo yritti pysyä ihan kaikessa rauhassa sivussa isommilta ihmis massoilta. Ihan kuin Kalma olisi pelännyt että nuo tekisivät hänelle jotakin.. Mikä oli kyllä ihan totta, vaikkei Kalma sitä ääneen myöntänytkään. Eikä sitä kyllä auttanut kun jotkut, jotka tunnistivat Kalman maineestaan, mulkoilivat aavekoiraa kuin jotakin paholaisen lähettiä. Kalma mulkoili takasin siirtyen vaihvikkaan torin puolelle silkasta uteliaisuudesta. Kalma ei ollut koskaan ollut torilla, joten se oli aika uutta. Paljon uusia hajuja ja juttuja, joista Kalma ei varmaan kaikkea edes tiennyt.
Siinä kävellessään ja seurataessaan tori elämää, joku pääsi vahingossa vähän turhankin lähelle.. Kalma kääntyi ympäri ja koiralla meni muutama sekuntti ennen kuin tuo tajusi kuka oli kyseessä. Papitar? Se Blackin kaveri? No kiittäkööt onneaan että oli velhon ystävä piirissä, tai edes Lilyn, muuten Kalma olisi vain mulkaissut ja lähtenyt tiehensä.
"Muistan toki." Kalma vastasi hymähtäen pienesti Ophelialle. "Mitäs sinä täällä?" Kalma kysyi sitten vielä perään.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ivy » 27 Helmi 2010, 23:22

Ophelia

Papitar sai pian huomata lähestymänsä miehen todellakin olevan Jack! Ophelia huokasi mielessään helpotuksesta, ettei ollut mennyt tökkimään vierasta ihmistä. Tai, mikä nyt laskettiin vieraaksi? Jack oli yhä melko vieras Eikä edes ihminen. Ehkä siksi Ophelia oli tuota edes lähestynyt, tutustuakseen paremmin uuden velhon tuttavapiirin jäseneen. Jack ei toivottanut hyviä päiviä takaisin, mutta tunnusti kuitenkin yhä muistavansa hänet.

Olen vain hoitamassa askareita, en ole oikein muuna päivänä vapaana kuin Lauantaisin, varsinkin kuin Sunnuntaisin minun pitää käydä kirkossa Ophelia vastasi Jackin kysymykseen ja kaivoi koristaan yhden, punaisuutta hohtavan, kiiltävä kuorisen omenan ja ojensi sen miehelle.
Otatko sinä yhden? Papitar kysyi ystävällisesti hymyillen samalla kun kaivoi itsellensä myös omenan ja haukkaisi pienen palasen.
Entä sinä, mitä sinä teet torilla? Ophelia kysyi mutusteltuaan ja huomatessaan, ettei miehellä ollut ostoskoria saatikka kangaskassia mukanaan tehdäkseen sen suurempia ostoksia kotiin roudattavaksi.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 28 Helmi 2010, 15:21

Kalmankoira

Nuori papitar avasi suunsa ja kertoi miksi oli saapunut torille. Askareita siis tekemään? Kalma ei ollut täysin varma mitä Ophelia sillä tasantarkkaan tarkoitti noilla askareilla, mutta ei sitten kehdannut käydä mitään kysymäänkään. Kunhan tuijotti Opheliaan muutaman sekunnin ajan hieman kysyvästi, kuin asia olisi ollut ihan uutta. Ja niinhän se olikin, hassua sinänsä.
Sitten Ophelia kaivoikin koristaan kauniin punaisen omenan jonka tuo ojensi aavekoiralle. Kalma tuijotti sitä hetken nyrpistäen hieman nokkaansa. Näyttikö hän muka siltä että hän söi jotakin kasveja, tai mitä nyt ikinä olivatkaan.
"Eh, ei kiitos.. en syö omenia." Kalma vastasi Ophelialle, kertoen kauniisti ettei aikoisi koskeakkaan tuohon punaiseen omenaan. Se oli ihmisten ruokaa.. Kyllä Kalma oli sen verran paha rasisti ettei edes suostunut syömään ihmisten ruokaa, vaikka osa syynä oli herkkä masu.
Ophelia otti itselleen omenan ja haukkasi siintä palan, esittäen aavekoiralle kysymyksen johon Kalma hymähti pienesti.
"Kunhan katselen ympärilleni ja tulin haukkaamaan happea, kun en unta saannut." Kalma vastasi jättäen kertomatta sitä alkuperäistä syytä Ophelialle. Eihän tuolle hänen pikku perhe riidat kuuluneet.

"Mikä sai muuten sinut seuraani liittymään?" Kalma kysyi katsellen Opheliaa varsin merkittävästi. Ei sillä etteikö Kalma olisi Opheliasta pitänyt, mutta aavekoiran maine oli vähän huononlainen ja Kalma suorastaan ihmetteli miten papitar viitsi pyöriä hänen lähellään. Etenkin kun kaikki tuijottivat.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ivy » 28 Helmi 2010, 21:19

Ophelia

Jack kieltäytyi kohteliaasti hänen tarjoamastaan omenasta, no ei se mitään, takaisin koriin talteen seuraavalle kerralle kun nälkä iski. Jackin vastatessa hänen kysymykseensä, papittaren kulmat nousivat hennosti kysyvästi, ei saanut unta? Tästä pystyine päätellä, että Jack tosiaan oli normaalisti näitä yökukkujia, joita Ophelia normaalisti mielellään vältteli, mutta tuskin tuo mitään ihmisten ilmoilla ja keskellä kirkasta tai no, pilvistä- päivää tekisi, sitä paitsi papitar uskoi tämän olevan pohjimmiltaan että suhteellisesti ihan mukava, kunhan ei saanut sairaskohtausta mikä oli heidän ensitapaamisella saattanut jäädä myös heidän viimeisekseen.

Vai niin Ophelia kuitenkin vastasi hymyillen sen enempiä kysymättä ja noteerasi sitten Jackin antaman merkittävän katseen tämän esittäessä hänelle seuraavan kysymyksen, ei kai hän vain ollut mennyt häiritsemään tätä?
Ah, tuota, ajattelin vain tulla sanomaan hei, sillä, no, kun totta puhuen olen yllättynyt mutta samaan aikaan aika iloinen, että Black on löytänyt itselleen enemmän tuttavia Ophelia takerteli hetken ja jatkoi.
Joten ajattelin, että tutustuisin sinuun myös paremmin, kun nyt tavallaan kuulutaan samaan tuttava piiriin.
Papitar ei tiennyt Jackista oikein mitään, paitsi sen, että tämä osasi muuttua myös koiraksi, niin kuin velho kykeni muuttumaan sudeksi ja, että tällä oli jonkinlainen sairaus. Ympärillä tuijottavat ihmiset eivät juuri häntä haitanneet, olihan nämä katseet ympäröinyt häntä ennenkin kun hän oli ollut kuninkaan velhon seurassa ja jopa yksistään, tosin paljon tuttavallisemmissa tunnelmissa.
Joten, jos sinulla on aikaa, kerrotko minulle miten tapasit ensi kertaa velhon? Ophelia kysyi hymyillen ja haukkaisi toisen palan omenastaan, vaikka hänestä vähän tuntuikin tökeröltä syödä keskustelun aikana.

//kyllä peuratkin syö omenoita :o//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 01 Maalis 2010, 07:51

Kalmankoira

Voi ei Ophelia häirinnyt sen pahemmin, kun aavekoiralla sattui olemaan hyvääkin aikaa tässä rupatella ja keskustella mukavia, vaikka väsyttikin melkoisesti. Tästä hyvästä varmaan menisi hetki ennen kuin vanhaan kunnon yöelämä rytmiin tottuisi.
Kalma tuijotti Opheliaan hetken aikaa toinen kulma koholla kysyvästi kun tuo alkoi sopertamaan ja takertelemaan hänen edessä. Kalma hymähti itsekseen, huvittavaa.
"No tervetuloa vain tutustumaan... vaikka Black taitaa olla minun ainut ystäväni täältä päin." Kalma tuumasi Ophelilalle ääneen ja kuulosti aavistuksen haikealta. Eihän sitä voinnutkaan olla, kaikki muut kiusasivat häntä niin henkisesti kuin fyysisestikkin ja joskus jopa väkivallan kera. Joten Kalma oli varsin yksinäinen sielu tässä kylässä, jos "perhettä" ei laskettu mukaan. Seuraavaksi kysyttiinkin miten hän ja Black olivat tavanneet, Kalma hiljeni hetkeksi aikaa miettien miten sen tapaamisen kertoisi. Se oli ollut aika räväkkä tapaaminen ja se toinen kerta oli ollut vielä vähemmän kivempi. Nykyään sille ei voinnut kuin nauraa.
"No siinä tapaamisessa mitään kaunista ollut." Kalma sanoi naurahtaen pienesti ja vaikutti hieman nolostuneelta.
"Velho kun katsos yritti tappaa minut silloin ja siinä samalla sokeuttaa.. sen paremmin sinun ei kannatakkaan tietää." Kalma vastasi Ophelialle tuon kysymykseen ja päätti olla kertomatta, että siinä sivussa oli yrittänyt teurastaa Lilyn isä ukkoa.
"Toisella kerralla sitten olimmekin sana sodassa keskenämme ja muutaman päivän päästä ystävyys suhteemme alkoi lähtemään hitaasti käyntiin." Kalma hymähti.

"Entä sinä? Miten sinä tapasit Blackin?" Kalma kysyi vuorostaan Ophelialta.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ivy » 06 Maalis 2010, 15:07

Ophelia

Papitar hymähti Jackin toivottaessa hänet tervetulleeksi, kiinnittämättä sen enempää huomiota miehen haikeuteen loppulauseessa. Olihan prinsessa Lilykin ollut kauan hänen ainoa ystävänsä, eikä se häntä ollut yhtään häirinnyt. Todellisuudessahan nämä kaksi asiaa eivät olleet verrattavissa, sillä papitar eli yläluokan elämää ja oli hyväksytty ihmisten keskuudessa.
Hm? Ophelia uteli ja haukkasi uuden palasen omenastaan Jackin sanoessa, ettei hänen ja velhon tapaamisessa olisi ollut mitään kaunista. Omenan palasen nielemisessä papittarella olikin vähän enemmän vaikeuksia miehen jatkaessa, mitä ihmettä Jack oli tehnyt että Black oli mennyt tuohon hyökkäämään? Ehkä Ophelia ei edes halunnut tietää, kuten Jack sanoi, se tuskin oli ollut kaunista. Saatuaan palasen kurkusta alas, tilanne kuulosti jo paremmalta mikä sai papittaren hymyilemään muistellessaan omaa ensitapaamista velhon kanssa.

Heh, meidänkään ensitapaamisemme ei ollut kovin kaunis, Black oli paljon erilaisempi silloin, paljon eristäytyneempi ja yksinäisempi. Ophelia aloitti ja päätti istahtaa matalan kiviaitautuksen päälle putsaten ensin sen pintaa, ettei likastaisi papittaren asuaan.
Kuningas tutustutti meidät. Minun oli määrä yrittää taivuttaa hänet kristinuskoon hyvän kuvan luomiseksi muille ihmisille, vaikka olenkin yhä sitä mieltä, ettei ketään tulisi pakottaa uskomaan mihinkään mihin ei halua ja no Asia johti toiseen ja nyt hän sietää olla vierelläni. Ophelia kertoi, jättäen kuitenkin yksityiskohtia kuten, vankilaan joutumisen, jossa velho oli mieluummin vielä joutunut kidutettavaksi kuin olemaan samassa sellissä hänen kanssaan ja kaikki sitä seuraavaksi tapahtunut.
Joka tapauksessa epäonnistuin kuninkaan pyynnöstä papitar naurahti vielä ja söi omenan karoineen.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 07 Maalis 2010, 20:45

Kalmankoira

Kalma ei yläluokkalaisten elämästä piitannut tuon taivaallista, hänelle oli ihan hyvä näin olla ihan normaali kansalainen muiden joukossa. Tai no normaalista ei puhettakaan, kun kaikki kurkussa kiinni jatkuvasti jollakin tapaa, kuin Kalma olisi joku pelätty tappaja eläin ihmisten joukossa. No pitihän se jotekin paikkaansa, mutta eihän Kalma tappanut enää ketään pitkin katuja. Ei ainakaan vielä. Voisi se tapahtuakkin jos Kalma päättäisi vetää piutpaut koko ihmiskylälle ja sodalle lähtien omille teillensä. Sen verran ailahteleva persoona Kalma kuitenkin oli.
"Älä nyt tukehdu... ei se noin kamalaa ollut?" Kalma tuumasi kulmat koholla kun papitar meinasi tukehtua omenan palaansa Kalman pikku tarina tuokion jälkeen.
"Ja itsehän minä sen itselleni aiheutin, joten ihan turha valittaa." Kalma sanoi Ophelialle pienesti hymähtäen. Niin, itsehän siinä oli hyökätty kunkun kimppuun ja saatu velho, sekä puoli kuninkaallista sotilasta. Oli sen jälkeen kyllä mukava olo, olo kuin neulatyynyllä.

Sitten Ophelia kertoi omasta kohtaamisesta velhon kanssa, joka ei ihan ollut myöskään mikään paras. Olikohan Blackillä joku kirous kun kaikki kaveri ja ystävä suhteet hirveän mutkan takaa?
"Ja minä luulin että Black on muutenkin jo tarpeeksi etäinen persoona?" Kalma tuumasi hieman yllättyneenä siihen, että Black on ollut entistäkin etäisempi joskus aikanaan.
"Eikä siintä vanhuksesta saa uskovaista edes kirveellä uhkaamalla.. eikä se kyllä tottele muutakaan." Kalma naurahti ja mumisi lopun lähinnä itsekseen hiljaa. Black tosiaan oli kamala sen suhteen ettei tuo koskaan kuunnellut muita, seisoi vain omien mielipiteidensä edessä.
Kalma haukotteli.. juma, osasi väsyttää kun ei pystynyt nukkumaan kotonaan rauhassa juuri nyt. Poika huutasi naama punaisena, tai tekisi kiusaansa tahalleen.

"...Taidat olla hyvissä väleissä kunkun kanssa?" Kalma kysyi vähän arastellen.. Totta helvetissä kun itse oli hyvä, että kehtasiko naamaansa näyttää herran edessä ilman että katsottaisiin paheksuvasti.. tai jotain.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ivy » 14 Maalis 2010, 21:57

Ophelia

Papitar oli lähellä kikattaa Jackin ollessa mieltä, että velho oli näinkin jo todella etäinen persoona, mutta tyytyi vain hymyilemään ja puraisemaan uudemman palan omenasta. Totta tuokin oli, mutta näin oli hyvä, hän ei voinut kuvitellakaan velhoa yhtään ulospäin suuntautuneempana mitä nyt oli.
Ophelia oli hetken hiljaa, nyökäten vain Jackin mielipiteelle siitä, ettei Blackista saanut uskovaista vaikka kirveellä oltaisiin uhattu. Sekään ei haitannut papitarta, oli jo tarpeeksi, että velho sentään tunnusti pyhän voiman olemassa olon.
Huh? Ophelia käänsi katseensa Jackiin kysyvästi tämän yllättävästä kysymyksestä. Hyvissä väleissä kuninkaan kanssa? Papitar siirsi katseensa eteensä ja mietti hetken miten vastata tai kuvailla hänen ja kuninkaan välistä suhdetta.

Olemme. Hänen ansiostaan pääsin osaksi hovia ja hänen kauttaan pääsin tutustumaan prinsessaan. Ophelia vastasi lyhyesti, muistaen kuinka kuningas oli kerran tuttavallisesti hänen päälakeansakin ohimennen taputtanut.
Emme ole usein yhteyksissä, olen lähinnä vain prinsessa kanssa. Näen häntä ehkä useimmin tanssiaisissa kuin missään muualla. Papitar jatkoi hymyillen, kääntäen sitten katseensa takaisin Jackiin.
Miksi kysyt? Oletko itse tavannut kuningasta? Onko hän sinusta pelottava? Ophelia uteli, uskoen Jackin kysyneen asiaa halutakseen tietää enemmän kuninkaan luonteesta.
Ei sinun tarvitse pelätä, hän on ihan mukava, ehkä vain vähän äänekäs Ophelia sanoi, ennen kuin antoi Jackille edes tilaisuutta vastata, huomaten omenassaan olevan jäljellä enää vain karat josta ei enää voinut haukata.
Onko sinulla perhettä Jack? Ophelia kysyi vuorostaan katsellen taivaalle, joka ei antanut heille periksi yhtäkään kirkasta auringonsädettä.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Maalis 2010, 20:37

Kalmankoira

No olisihan se pitänyt arvata, että Ophelialla olisi suhteellisen hyvät välit siihen papparaiseen jota Kalma kieltämättä vihasi, tai oikeastaan inhosi. Eikä kyllä mikään ihme, monta kertaa oli selkä parka saanut kärsiä sen ukon takia. Tosin omaa tyhmyyttäänhän Kalma oli mennyt ongelmansa aiheuttamaan... osittain ainakin.
Seuraavalle kysymykselle Kalma kohautti kysyvästi toista kulmaansa, jääden tuijottamaan papitarta hetken aikaa hiljaa.
"No siis.. olen kyllä nähnyt ja tavannut monesti, mutta en nyt sanoisi että ne tapaamiset mitään valoisia olleet." Kalma hymähti pienesti kunhan oli pienestä hämmennyksestään ensin toipunut.
"Enkä usko, että haluat enempää kuullakkaan.." Kalma lisäsi vielä sanoihinsa ja kertoen näin kohteliaasti ettei halunnut siintä puhua enempää. Ellei tuo todellakin alkaisi kinuamaan tai vaatimaan, tai jopa käskemään. Kalma ei voinnut valittaa silloin yhtään mitään surkean asemansa takia. Että hän vihasi ihmisten kummallisia arvoasteikkoja.
"Enkä kyllä sanoisi mukavaksi." Kalma tuhahti.

"Eh?" Kalma äänähti kysyvästi Ophelian kysellessä hänen perheensä perään. Riippuen tosin mitä perhettä tuo tarkoitti, hänen omaansa vai biologista.
"No jos vanhemmistani puhutaan niin ei ole koskaan ollut.. olen synnynäinen orpo. En ole koskaan nähnyt, tai tiedä heistä mitään." Kalma hymähti ja jatkoi. "Ja jos omastani puhutaan niin on minulla poika.... ja koira." Kalma kertoi Ophelialle.
"Kuinka niin?" Kalma kysyi vielä perään, sillä tuo kysymys oli tullut melko nurkan takaa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ivy » 21 Maalis 2010, 15:42

Ophelia

Jälleen kerran, papitar kuunteli Jackia loppuun asti kohteliaan hymyn kera. Ei sanoisi kuningasta mukavasti? No, Ophelia kieltämättä uskoi ymmärtävänsä Jackia tuossa. Kuningas oli joskus hieman kovakourainen erilaisten lajien suhteen, tai minkä tahansa joka oli erilaista ja se oli ymmärrettävää, he eivät juuri nyt eläneet niitä helpoimpia aikoja
Niin, perhettä? Ophelia toisti kysymyksensä hymyillen Jackin äännähdettyä ja odotti tuon vastausta. Tämän kertoessa vanhemmattomuudestaan, Ophelia nyökkäsi hiljaa kommentoimatta asiaa sen enempää, ollen kuitenkin pian sen jälkeen iloinen kuullessaan tällä olevan muuta perhettä.
Sitten Jack kysyi häneltä syytä kysymykseensä.

Ophelia katsoi tätä hetken hiljaisena. Hänestä kysymys oli ollut melko peruskysymys, mutta ehkä Jackilta sitä ei oltu ennen koskaan kysytty, näin papitar ainakin päätteli.
HehEi syytä. Minusta on ihanaa että kotona on aina joku odottaa sinua kotiin, eikö sinustakin? Ophelia kysyi ja jatkoi sitten kun suunvuoroa oli.
Minulla ei ole varsinaisesti ketään kappelilla minua odottamassa, mutta ystäväni eivät ole minusta kovin kaukana. Joten pidän sitä melko samana asiana Ja se tekee minut iloiseksi. Ophelia lisäsi ja kohdisti kasvonsa vielä kylmästi puhaltavalle tuulelle, hymyillen hiljaa itsekseen sillä hänestä Jack ei näyttänyt isä hahmolta.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 28 Maalis 2010, 19:49

Kalmankoira

"No, onhan se... vaikkakin vähän outoa kun on tottunut elämään yksin." Kalma vastasi Ophelian kysymykseen, joka sitten kertoikin oman mielipiteensä asiasta. No Kalma joskus harvoin ajattelikin, että hänen nykyiset ystävänsä olisivat hänen perheensä... kunnes saikin vahingossa oman pienen perheen. Sääli ettei enää voinnut saada omaa pienokaista, vaikka olikin yksi isomman puoleinen jo katon alla.
"Mikä noin hymyilyttää?" Kalma kysyi huomatessaan Ophelian hymyilevän itsekseen jollekkin omalle kivalle. Mitä lie oli.. tai hän sanoi taas jotakin väärin? Sattui olemaan paha tapa vain sanoa aina jotakin väärin, tai muuten vain ymmärsivät aavekoiran väärin.
"Vai olenko muuten vain huvittava?" Kalma kysyi naurahaten pienesti..
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ivy » 04 Huhti 2010, 22:23

Ophelia

Kuten papitar oli vähän arvioinutkin, Jack tunnustautui myös yhdeksi yksinäiseksi sieluksi, vaikka tällä perhettä olikin.
En millekään. Totta puhuen, en vain olisi heti uskonut sinulla olevan omia lapsia Ophelia tunnusti noustessaan seisaalle kevyesti naurahtaen ja käännähti Jackin puoleen.
Minun pitää nyt mennä. Jos haluat, voit tulla teelle mikäli mielit, tänään minulla on kuitenkin hiljainen päivä Ophelia sanoi jääden hetkeksi katsomaan mitä mies hänen kutsuunsa vastaisi ja lähti sitten kävelemään pitkin mukulakivipolkua kohti linnaa.
Sinulla on poika, mutta et maininnut vaimoa. Eikö sinulla ole puolisoa? Papitar kysyi matkan aikana puhtaasta mielenkiinnosta, peläten kuitenkin olevansa hiukan liiankin utelias, hän ei missään tapauksessa halunnut olla epäkohtelias. Johtuniko tämä hänen omasta luonteesta tai sitten itsesuojeluvaistosta? Ophelia uskoi kyseen olevan mahdollisesti molemmista.

Saavuttua vartioiden ohi linnanpihalle, Ophelia pysähtyi hetkeksi kappeliin edelle, mikä sijaitsi melkein heti porttien oikealla puolella ja kaivoi koristaan suuren avaimen. Kappelin katokseen riipustettu tuulikello kilisi kimeästi kevät tuulessa ja Ophelia huomasi varpaidensa vierelle ilmestyvän pieniä sadepisaroita, taivas oli sittenkin päättänyt tihkuttaa ennustuksista huolimatta.
Ophelia kapusi kuistille ja avasi kappelin oven, katsahtaen nopeasti Jackiin päin.
Varothan päätäsi, katto on todella matala Papitar varoitti ja väistyi oven tieltä, tarkoituksena päästää Jack vieraana sisälle häntä ennen.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 04 Huhti 2010, 23:23

Kalmankoira

"Heh, ei sitä ole koiraa karvoihin katsomista." Kalma hymähti pienesti Ophelian sanoihin ettei hänestä uskoisi mitenkään isä hahmoa, tai lapsen saajaksi. Tosin nykyään ei ollutkaan pienen teknisen vian takia. Sitten Ophelia kertoikin lähtevänsä ja pyysi aavekoiraa mukaansa jos haluaisi tulla.. Kalma katsahti kotinsa suuntaan eikä ollut kovinkaan innoissaan menossa tämän hurjan ihmis tunnoksen läpi yksin. Pelkäsikö Kalma? No ehkä kyllä hieman, mutta ei myöntänyt sitä edes itselleen. Katse siirtyi takaisin Opheliaan joka oli jo menossa ja Kalma kipitteli tuon perään, jääden kävelemään tuon viereen.
"Tuota... mitä tee on?" Kalma kysyi kallistaen aavistuksen päätään. Aivan, Kalma ei tiennyt mikä tee oli kun ei ollut koskaan maistanutkaan mokomaa litkua tai mitä se nyt ikinä olisikaan.
Seuraavaan kysymykseen Kalma ei vastanut mitään sillä näki sen liian "henkilökohtaisena" asiana kerrottavaksi jollekkin puolitutulle ihmiselle. Vaikka Ophelialla olikin vaitiolo velvollisuus.

Pian kaksikko pääsi linnalle, jossa muutama vartija pällisteli papitattaren mukana roikkuvaa paikallista "katu piskiä" ja aliasta velhon lemmikkiä, kuin jotakin ruttotautista. Kalma kuitenkin ingoorasi nuo katseet ja keskittyi omiin ajatuksiinsa ja mietintöihinsä sen suhteen, että minne papitar oli häntä viemässä.
Papitar ohjasi aavekoiran linnan pihalle josta löytyi pieni talon tapainen. Kalma katseli sitä hetken aikaa kiinnostuneena tuntien olonsa sen läheisyydessä kummalliseksi, kuin olisi jännittänyt todella paljon. Tosin se taisi olla ihan ymmärettävää, olihan paikka kuitenkin uusi. Tavallaan, olihan Kalma mota kertaa kävellyt Ophelian asunnon ohi.
Kalma käveli Ophelian perästä peremmälle ja se jännityksen tunne nousi kokoajan, jopa pisteleväksi tunteeksi vatsassa, kuin joku olisi puristellut vatsalaukkua.. Nenän päälle tippui pisara ja Kalman ajatukset katkesivat siihen. Kalman pyyhkäisten hieman kastunutta nenänpäätänsä siirtäen katseensa Opheliaan.
"Tokitoki.." Kalma myönteli Ophelian varoitellessa häntä ovesta, vaikka Ophelian "asunnossa" oli isompikin uhka kuin ovikarmit. Ainakin niille jotka Herralle olivat selkänsä kääntäneet. Kalma siirsi toisen kätensä vatsallensa ja piteli sitä näyttäen pahoinvoivalta ja muutenkin huonovointiselta.

"Voi hel--" Kalma mumisi ehtimättä sanomaan sanomaansa loppuun kun ensinmäiset ateriat tulivat ulos veren sekaisena puoli sulanneena mössönä. Aavekoira otti tukea seinästä jääden hieman kyyryyn seisomaan. Eikä mennyt kauaakaan kun seuraava annos samaa mössöä tuli phalle, jopa nenänkin kautta, paitsi että nyt oksennus oli täysin verenpunaista. Kalma oksensi täysin puhdasta verta. Kalma puristi irvistäen vatsaansa ja putosi polviltensa lattialle oksentaen lisää ja yritti samalla edes henkeä saada.
"V-vie m-m-minut pois!" Kalma sai väliin ärähdettyä Ophelialle oksentelunsa lomasta.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ivy » 13 Huhti 2010, 19:37

Ophelia

"Tee on yrteistä tehtyä kuummennettua juomaa, pidän siitä itse kovasti... Minulla itseasiassa on uutta lajia, tee kaupan pitäjä antoi minulle ilmaisen näytteen" Papitar vastasi hyväntuulisesti matkalla hänen luokseen, huomaten iloisesti että Jack päätti kuin päättikin tulla kupilliselle hänen luokseen, mutta ei voinut olla ihmettelemättä pienesti miten Jack ei ollut koskaan ennen törmännyt niinkin yleiseen ihanuuteen kuin teehen.

Papitar oli jo astumassa Jackin jälkeen sisälle keittääkseen hyvissä mielin uuden lajin teetä, mutta ei saanut askeltakaan otetuksi huomatessaan Jackin voidessa lievästi pahoin kappelin oviaukolla.
Mi-mikä hätänä? Ophelia kysyi tietämättömänä siitä, ettei Jack potenutkaan tavallista pahoinvointia ennen kuin tämä oksensi vatsalaukkunsa sisällön hänen lattialleen ja pian sen jälkeen vähän enemmänkin.
V-voi ei! Mikä sinun on?! Ophelia parkaisi lievästi sanoessa shokissa saaden vastineeksi jackilta ärähdyksen ennemminkuin vastauksen. Viedä hänet pois?! Millä mahdilla hänen kokoisensa tyttö heittäisi ison miehen olkapäälleen ja kantaisi pihalle selvittämään oloaan! Pihalle? Ei! Sairastuvalle!
En minä voi! Odota! Käyn hakemassa Blackin! Älä kuole sillä välin! Ophelia sanoi itkukurkussa ojentaen Jackille nenäliinan ja ampaisi ulos juosten niin nopeasti kuin kykeni harmaakivestä tehdylle mökille, pysähtyen vasta törmätessään täysillä mökin kovaan puuoveen ja lähti hakkaamaan sitä kuin olisi yrittänyt saada sen kumoon.
BLACK! Ole kiltti ole kotona! Se on Jack! Jack oksentaa verta kappelissa! Hän ei pysty liikkumaan! Ophelia rääkyi niin, että jos velho oli kotona, niin tämä avaisi varmasti oveansa edes sen verran voidakseen tukkia hänen suunsa. Sen verran kovaan hän kiljui, että pari kauempana olevaa tallipoikaa katsoi häntä oudosti, peläten kuitenkaan puuttumasta asiaan, mikäli kuninkaan velholla oli jotain tekemistä asian kanssa.

//Jaa Aksu get yourself in here!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron