-Harmaan taivaan alla-

[Aksutar]

Black

Päivä oli mitä ihanteellisin vetäytyä omaan röttelöön ja pysytellä siellä yksinään kuin luulotautinen, joka pelkäsi sosiaalista kanssakäymistä. Ainakin näin Blackille. Velho oli linnoittautunut omaan asuntoonsa ypöyksin, tekemään mitä velhot nyt ikinä tekivätkään vapaa-ajallaan. Vapaapäivät alkoivat olla harvassa tätänykyä. Sota oli tulossa, siitä ei voinut edes kiistellä ja ihmisten levottomuudesta päätellen se oli jo lähellä. Hölmöä sinänsä, eiväthän nuo sitä voineet tietää. Kuitenkin alkukantaiset vaistot varottivat kaksijalkaista dominoivaa rotua lähestyvästä vaarasta. Kuitenkin toinen alkukantainen vaisto peittosi sen, nuorten keskuudessa ainakin. Kevät oli rakkauden aikaa, mikä sai Blackin melkein itkemään verta. Luojan kiitos kuningashuoneen johtoporras oli jo vanhempaa sukupolvea, eikä pahemmin jaksanut riehaantua keväästä. Ja luojasta puheenollen...

Blackin ah-niin-ihanan vapaapäivän keskeytti armoton tömähdys mökin ovea vasten, jota seurasi kiivas hakkaaminen. Pian hakkausta säesti Ophelian hätääntyneet rääkynät siitä, kuina Jack - a.k.a Kalma - oksensi kappelissa verta.
Ovi pysyi kiinni hetken aikaa, kunnes se tuttuun tapaan tempaistiin auki kuin sillä oltaisiin yritetty murhata joku. Blackin silmät olivat kuin tyhjät aukot, joissa leijui mustaa utua, velhon kääntäessä kasvonsa kohti papitarta. Black sulki silmänsä, jonka seurauksena ne muuttuivat tavallisiksi ja velho päästi suustaan pienen henkäkysen, jonka mukana ulos tuli pienen pieni, musta savupilvi.
"Joskus tuntuu että olen idioottejen ympäröimänä" Black totesi virnistäen papitarelle ja katosi sitten kuin tuhka tuuleen.
Teleporttaus olisi tähän tehtävään paras vaihtoehto. Mitä sitä juosta linnan pihan poikki kompuroiden - no, Black nyt ei koskaan kompuroinut - ja rynistää sisään liian pienestä ovesta, lyöden päänsä jälleen kerran yläkarmiin. Ei, Black ei aikonut tehdä sitä virhettä taas kerran. Velho teleporttasi itsensä kappelin sisään, tarttui laattaavan toverinsa olkapäähän ja teleporttasi heidät molemmat ulos, takaisin mökin luokse, papittaren eteen. Ja tuo kaikki alle viidessä sekunnissa.

Black irroitti Kalmasta virnuille, hymisten itsekseen.
"En tiedä kumpi teistä on tyhmempi, Sinä Ophelia siitä, että viet epäpyhän olennon pyhään kappeliin vai sinä Jack siitä, että suostuit menemään kappeliin. Kuinka moni kappeli tähän mennessä ei ole ollut pyhä?" Velho totesi vakavoituen sitten kuin salaman iskusta. Hetken hän oli ollut normaalia hilpeämpi, mutta se hilpeys näemmä katosi tuhka tuuleen.

// Come to daddy, come to DADDY-DADDY! //

[suskari]

Kalmankoira

Kalma ei pahemmin kyennyt vastaamaan paljoa mitään Ophelian kysymyksiin, kunhan vilkasi tuohon nopeasti ennen kuin päätti laatata uudestaan lattialle vatsaansa pidellen. Vatsaan sattui ihan jumalattomasti kuin joku olisi repinyt, puristellut ja viillellyt tuli kuumilla veitsillä sisuskaluja. Kipu oli suorastaan sietämätön, sen näki hyvin ilmeestä, kivun vääristyneistä kasvoista. Ja auttamisen sijaan Ophelia päätti mennä hakemaan armasta velhoa avuksi kun itse ei ollut ilmeisesti kovinkaan kyvykäs nostamaan aavekoiraa ylös ja raahaamaan kappelin "turvalliselle" puolelle. Kuitenkin Kalma vain nyökkäsi pienesti vastaukseksi ja otti vastaan Ophelian antaman nenäliinan... ihmetellen muutaman sekunnin ajan että mitä hittoa hän tässä tilanteessa silläkin muka tekisi. Kalma oksensi uudestaan kuullen vain kuinka Ophelia poistui paikalta. Toivottavasti tulisi nopeasti olo alkoi olemaan jo varsin heikohko.

Onneksi siinä ei kauaa mennyt, sillä jo alle muutamassa sekunnissa Kalma tunsi kuinka joku painoi kätensä hellästi olkapäälle ja seuraavaksi Kalma löysikin itsensä tutulta ovelta, jolloin luonnollisestikkin olo helpottui: kipu katosi kuin salaman iskusta ja oksentelukin loppui. Ainoastaan Kalma oli aavistuksen hieman kalpea, ei muuta.
Katse siirtyi velhoon tuon avatessa suunsa ja vähätellessä Ophelian kuin Kalmankin älykkyyttä.. Mutta jos totta puhutaan niin Kalma ei ollut koskaan kuullutkaan sanaa "kappeli" tai oli, mutta ei tiennyt sen olevan pyhä. Mutta ehkä siintä kannattaisi pitää turpa tukossa?
"Ollaampas sitä taas hilpeää herraa.." Kalma tuhahti pyyhkien sitten Ophelian antamaan nenäliinaan veristä naamaansa vastaamatta sen erikoisemmin Blackin kysymykseen kappelin pyhyydestä.
"Ja tässä kun olen... taidan kipaista pesulla." Kalma tuumasi nousten ylös ja kuin Blackiä ei siinä olisi edessä ollutkaan Kalma asteli tuon taloon sisälle ja tuon ah, niin salaiseen käytävään josta meni kylppäriin pesemään itsensä taas vaihteeksi.

Kului jokunen minuutti ennen kuin Kalma palasi takaisin puhtaana... paitsi vaatteensa, mutta ei voi mitään kun ei osannut odottaa moista pikku tapaturmaa.

[Ivy]

Ophelia

Juuri sekuntia kahta ennen kuin velho aukaisi oven sellaisella voimalla, että sillä olisi voitu murtaa kallo, Ophelia oli siirtynyt sivummalle. Papitar ja jäi katselemaan velhoa anelevana kerkeämättä vastaamaan mitään tämän virnuiluun tämän kadotessa tytön silmien edestä jo ennen seuraavaa silmänräväytystä.
Ophelia katsahti kappelinsa suuntaan, rukoillen mielessään ettei kävisi pahemmin ja että kaikki selviäisi. Ei siinä mennytkään edes puolta minuuttia kun Jack ilmestyi Blackin kanssa hänen eteensä, joka ei onneksi näyttänyt enää heittävän laattaa, näytti vain hieman pahoinvoivalta.
O-oletko kunnossa? Ophelia kerkesi kysymään ja ottamaan pari askelta kohti Jackia ja polvistumaan voidakseen katsoa tätä paremmin, jolloin Black avasi ääntänsä. Päästää epäpyhä olento kappeliin? Ei Ophelia edes arvannut Jackin olevan sellainen, vaikka hieman erikoinen olikin.
Jack näytti alkaa voimaan paremmin ja pian tämä nousikin, jolloin myös papitar nousi jaloilleen ja jäi katsomaan Jackin perään tämän päättäessä käväistä Blackin luona suihkussa.
Ophelia huokaisi helpotuksesta, tunnustellen rintansa päältä sydämenlyöntiä.
Onneksi olit kotona, säikähdin pahanpäiväisesti. En tiennyt Jackin olevan olento joka vastustaa pyhää voimaa Ophelia sanoi lopulta ja kääntyi Blackin puoleen.
Ethän pahastu jos menen sisälle Haluan varmistaa että hänellä on kaikki kunnossa, vaikka Hän nopeasti näyttikin toipuneen Ophelia lisäsi ja ennen kuin velho saisi vastuksen sanaa sanottua, hän oli pujahtanut ovesta sisään, synkkään ja tunkkaiseen mökkiin.

[Aksutar]

Black

Kuinka ollakkaan molemmat osapuolet päättivät tunkea fyysisen olemuksensa Blackin asuntoon. Tämänkö siitä sai kun auttoi ihimisä? Tai no, friikkiä ja ihmistä.. kai Ophelia nyt ihminen oli. Ei edes kiitoksen sanaista. Tämä oli niitä harvoja hetkiä kun Blackin olisi tehnyt mieli heittää Kalma niskapers otteella takaisin kappeliin ja työntää papitar tylysti ulos kämpästä, jonnekkin mahdollisimman kurjaan paikkaan. Vaikka vesilätäkköön.
Velho jätti kuitenkin salaiset kostofantasiansa toteuttamatta ja seurasi nyrpeänä papitarta sisälle tönöönsä, jossa tällä kertaa oli yllättävän raikasta. Black ei ollut harjoittanut mustaa magiaa pariin päivään, joten kämppäkin oli "puhdistunut" siinä välissä.

Mitään sanomatta velho klompsi suoraan nojatuoliin ja iski luisevan ahterinsa alas. Miehen ryhtiä ei voinut kehua edes istumisen veroiseksi, mutta Blackia ei juuri nyt huvittanut yhtään olla mieliksi kenellekkään.
"Mistä lähtien te edes kavereita olette olleet... viimeksi riitelitte kuin vanha aviopari!" Velho huomautti papittarelle, muistellen noiden viimekertaista yhteenottoa.
Eipä tässä muuta oikein voinutkaan tehdä. Velho ei ollut juttu tuulella ja toivoi "vieraiden" poistuvan mahdollisimman pian paikalta. Nämä olivat niitä päiviä, kun Black toivoi voivansa olla yksin ilman häiriötekijöitä.

[suskari]

Kalmankoira

Kunnossa? Noh, jos niinkään voisi sanoa, olo oli hieman huteranlainen ja koko ruumis tuntui painavan kuin lyijy. Mutta kyllä, kyllä Kalma muuten oli ihan voimissaan menisi vain hetki ennen kuin olo tasaantuisi.
Kalma käänsi katseensa Opheliaan ja Blackiin noiden raahautuessa sisälle, Blackin näyttäessä ihan joltakin happaman sitruunan nielleeltä. Tämä taisi taas olla niitä Blackin "haluan olla yksin" -päiviä? Noh, eipä hän tuota ollut tulossa tapaamaankaan joten kyllä hän lähtisi ihan kiltisti, tai olisikin jo ellei papitar olisi päättänyt asettua taloksi.
"Olen kunnossa.. ellei oteta huomioon lievää heikotusta." Kalma tuumasi Ophelian huolenpitoon häntä kohtaan pienesti hymähtäen, siirtyen nojaamaan Blackin yhtä nojatuolin selkänojaa vasten. Katse siirtyi velhoon joka avasi turpansa ja alkoi inisemään siintä että viimekerralla kaksikko oli tapellut kuin vanha aviopari. Totta tuo..
"Ei mistään asti..." Kalma naurahti pienoisesti Blackin sanoihin. "Mutta pitää sitä edes yrittää tulla toimeen sinun ihmis ystäviesi kanssa, ethän halua että syön heidät?" Kalma selitteli Blackille siirtäen sitten viimeisen sana parrensa sanoessaan kieroutuneen katseensa Opheliaan. Tosin Ophelialla ei kyllä ollut mitään hätään syödyksi tulemisen suhteen, kunhan Kalma vähän pelotteli.

"Mutta... meidän armas velhomme tuskin tänään on juttu tuulella? Ainakin eleesi ovat sen mukaiset." Kalma sanoi siirtäen katseensa merkittävästi velhoon jääden odottamaan tuolta jonkin sortin poistumis lupaa.

[Ivy]

Ophelia

Pienen papittaren yllätykseksi velhon asunto tuntui tuulettuneemmalta mitä yleensä, vielä pari kukkasta koristamaan pöytiä ja hyllyn päällisiä niin paikka piristyisi kummasti. Ensimmäistäkään kukkaruukkusta Ophelia ei Blackin yrttirehujen lisäksi kuitenkaan uskaltaisi edes tönön ovelle tuoda, mikäli halusi jatkaa elävien kirjoissa.
Ophelia katsahti tuoliinsa kokoon lässähtäneeseen suureen velhoon ja samassa, suihkusta palannut Jack avasi suunsa ennen häntä vastaamaan Blackin kysymykseen.
Tappelivat kuin vanha aviopari? Ophelialla ei ollut käsitystäkään kuuluiko taponyritys samaan kastiin mutta piti suunsa siististi kiinni kunnes Jack vilautti hänelle hampaitaan. Ophelia kiersi samassa toiselle puolelle nojatuolia, takan ja velhon välille sukaisten poskelle kaartuvan hiussuortuvan korvan taakse naurahtaen selvästi kiusaantuneena, saamatta tilaisuutta sen enempiin perusteluihin miksi oli Jackiin sen paremmin kontaktia ottanut.
Ophelia ei myöskään kommentoinut vielä mitään velhon juttutuulisuuteen, hän ei ollut valmis lähtemään vaan kaivoi hamosensa taskustaan nahkaisen pussin ja avasi sen.

Black nyt harvemmin on juttu tuulellaYmmärrän sen, lähdemme ihan kohta vaivaamasta sinua. Ophelia sanoi hymyillen miedosti ja ojensi kaksi musta samettista rasiaa velholle.
Niiden...oli alun alkaen tarkoitus olla syntymäpäivälahjasi.. Mutta olit aina töissä ja minullakin on ollut niin paljon menoa, etten ole sitten edes aina muistanut Ophelia kertoi hieman jopa kainostellen, sillä ei tiennyt olisiko lahja liian epämiehekäs ja ei näin velhon mieleen, mutta ainakin hänestä samettisista rasioista paljastuvat pyöreät metalliset pillerirasiat, joiden sivut olivat kruusailtu kuvioin ja joiden kansissa oli kohokuvioiset ruusut, olisivat velholle että jopa heille muille ihan käytännölliset.
Alkuperäiset mallit ovat hopeasepältä, mutta teetätin ne hopean sijaan muusta metallista että pystyt käsittelemään niitä. Ajattelin, että voisit pitää pienempää aina mukanasi, kuljettaen mielenjakaus pillereitäsi siellä ja säilyttäisit hyllyllä loppuja isommassa, jotta seuraavalla kerralla kenenkään ei tarvitse miettiä viidesti mikä se kaikista samannäköisistä purnukoista olikaan. Ophelia selitti osoitellen vuorotellen pienempää ja sitten isompaa rasiaan jo ihan täpinöissään, hän oli odottanut lahjan antamista jo kiitettävän aikaa.

[Aksutar]

Black

Velho vilkaisi kysyvästi Kalmaan joka avasikin suunsa yllättäen heidän puheiden perään. Tuon täytyi olla maailman nopein peseytyjä, mikäli oli kaiken ehtinyt kuulemaan.
"ihmis"ystävä" on turhankin.. lämmin ilmaisu näistä kuolevaisista..." Black mutisi vastaukseksi Kalman kysymykseen.
Ei Black laskenut ketään ystäväkseen. Johtui lähinnä siitä ettei hän uskaltanut päästää ketään lähelleen. Lily tosin oli poikkeus ja nyt jo oli käynyt selväksi, että mikäli velho halusi tuota suojella, olisi ollut parempi vain pysyä varjoissa. Turha siis haalua ystäviä ympärilleen, jos tiesi vain satuttavansa noita tavalla tai toisella. Black kylläkin olin epäonnistunut muiden karkoittamisessa, vaikka kuinka töykeä ja epäsosiaalinen oli yrittänyt olla. Silti, ainakin nämä kaksi, pörräsivät aina sillontällöin jaloissa. Kai sekin olisi vain ajan kysymys kun joku älyäisi käyttää heitä velhoa vastaan.

No, katse siirtyi kuolleista nousseesta toverista papittareen, tuon avatessa suunsa. Katse muuttui kysyväksi, papittaren ojentaessa velholle kaksi samentti rasiaa, joiden sisältä löytyi sitten metalliset pillerirasiat. Papitar selitti jotain syntymäpäivistä - mitä ei olisi tarvinnut vanhalle miehelle muistuttaa.
Black tuijotti aikansa rasioita kunnes nosti katseensa papittareen ja hymähti pienesti.
"Toivotaan ettei samanlaista tilannetta tule enää ikinä... ja siinä tilanteessa kun yritän satuttaa Lilyä, annan sinulle luvan tappaa minut." velho totesi ja nousi ylös, vieden metalliset rasiat hyllylle turvaan.
Siitä hän ei mitään sanonut, aikoisiko joskus käyttääkkään niitä, mutta kai hän jotain käyttöä keksisi moisille. Olivathan ne hienoja, mutta ei ehkä ihan Blackin makuun.. toisaalta, jos hän ei niitä käyttäisi, saisi hän kuulla prinsessalta kuinka epäkiitollinen vanha pieru hän oli. Sellaista saarnaa hän ei halunnut kuunnella juuri aikuisikään tärähtäneeltä naiselta.

[suskari]

Kalmankoira

"Mitäs ne sinulle sitten ovat? leluja vai?" Kalma kysyi pienesti naurahtaen velholta. Ja syyttäkööt itseään kun oli mennyt vahingossa hankkimaan itselleen ystäviä. Ei hänkään alunperin ollut kiinnostunut herran seurasta, mutta itsehän halusi kokeilla ystävystyä hänen kanssaan. Joten turha valittaa yhtään mitään. Blackin ihmis ystävistä aavekoira ei sitten tiennytkään.
Papitar perääntyi velhon taakse aavekoiran sanojen jälkeen ja sekös sai aavekoiran virnuilemaan itsekseen joksikseen sadistisesti, kunnes pyyhki sen pois kasvoiltaan. Eihän hän halunnut antaa nuorelle papitattarelle itsestään mitään kamalan hirviön kuvaa itsestään.
"Nääh, älä säiky.. se oli vain vitsi." Kalma hymähti Ophelialle siirtyen sitten istumaan nojatuoliin lähtö aikeistaan huolimatta. Tässä saattaisi mennä hetki jos toinenkin tällä vauhdilla. Kalma risti jalkansa oikein laiskan näköisesti.

Toinen kulma kohosi aavistuksen verran kun papitar ojensi Blackille vähän turhankin hienon lippaan ja nyt oli aavekoiralla todellisia vaikeuksia pitää isoa turpaansa tukossa. Saati olla virnuilematta, jonka aavekoira koitti peittää kädellään.
"Noh, sait ainakin yhden väripilkun asuntoosi." Kalma tuumasi sitten Blackille, vähän ennen kuin tuo alkoi selittämään vaarallisuudestaan ja itsensä tappamisesta.
"En tiennytkään että haudot itsemurhaa.." Kalma tuumasi ääneen, vaikka sen olisi voinnutkin jättää ihan vain ajatukseksi.

[Ivy]

Ophelia

Papitar seurasi jännittyneenä Blackin mahdollista reaktiota hänen lahjaansa kohtaan, mutta hänen mielestään yllättävänkin ilmeikäs velho pysyi tällä kertaa melko ilmeettömänä. Sitten Kalma avasi suunsa, saaden papittaren tirskahtamaan leveään hihaansa vasten. Väripilkku, tosiaan. Jos jotain niin sitä tämä mökki kaipasi. Ophelian hymy tosin ei kestänyt kauaa Blackin kommentoidessa perään siihen, mitä papitar oli lahjan avauksen aikana sepittänyt. Samalla kun velho nousi tuoliltaan laittamaan häneen lahjaansa hyllylle korjuun, tai keräämään pölyä, Ophelia katsoi tuota surullisesti. Luvan tappaa tämän? Ei! Ophelia ennemmin laittaisi tämän häkkiin, josta tämä ei pääsisi satuttamaan ketään, tai sitten he keksisivät jonkin muun keinon, mutta tappaa? Sellaista syntiä hän ei kykenisi ikinä tekemään!
Ophelia marssi velhon taakse ja teki mitä parhaakseen näki ja potkaisi kaikin voimin velhoa tämän nilkkaan.
Olet hullu! Mistä lähtien sinä olet kuvitellut minun voivan tappaa ketään?! Sinun pitää vaan alkaa pitämään enemmän huoli lääkityksestäsi! Ja jollei se auta, me keksimme jotain muuta! Ophelia ärähti ja hiljeni hetkeksi pidättelemään kyyneliä. Hän peruutti ja käänsi kasvonsa ylös velhoon.
Jos minä olen paikalla käytän energiani ennemmin hänen suojelukseen, suojakilvellä tai ilman Joten syö pillerisi! Papitar totesi ojentaen dramaattisesti etusormensa velhoon osoittaen vielä ennen kuin marssi ulko-ovelle avaten tämän, pysähtyen sitten hetkeksi.
Sinun on myös paras olla hautomatta itsemurhaaTiedätkö miten käy niille jotka anastavat itseltään annetun elämän? Päädyt helvettiin kitukasvuiseksi puuksi, olit tehnyt synninpäästön tai et. Kyllä, Ophelia piteli yhä toivoa yllä että velho vielä jonain päivänä avautuisi hänelle synneistään, vaikka pelkäsi jopa sellaisenkin ihmeen jälkeen tämän pääsystä jumalaiseen paratiisiin.
Sitten papitar katsahti Jackiin.
Menkäämme?

[Aksutar]

Black

Kalman huomautus väripilkusta asunnossa sai velhon mulkaisemaan aavekoiraa. Mitään tuo ei kuitenkaan sanonut vaan jätti asian sikseen. Ainoa väripilkku mitä täällä nähtiin oli itse prinsessa.. ja Ane tietenkin. muita neiti päivänsäteitä velho ei asuntoonsa päästänyt mielellään, ei edes papitarta. Velholla kun oli tapana voida pahoin tuon seurassa.
"itsemurha olisi hurmaava vaihtoehto tällä vuosisadalla" Black totesi Kalman puheisiin, mutta parkaisi sitten päästäen ilmoille muutaman voimasanan papittaren ruvetessa brutaaliksi.

Velho katsoi murhaavasti nuorta tyttöä joka alkoi pitämään saarnaa silmät lähes kyynelissä. Moinen saarna ei ollut yhtään tervetullut kiukkuiselle miehelle. Jos kyseessä ei olisi ollut herkkämielinen papitar, olisi velho räjähtänyt tuolle samantien. Mutta tällä kertaa sponttaani raivokohtaus jäi saamatta, velhon pidätellessä lipevää kieltään aina saarnan loppuun asti. Kun puheeksi tuli kitukasvuinen puu helvetissä, ei velho voinut olla naurahtamatta kuivahkosti.
"Sehän kuulostaa vallan rattoistalta" Black totesi ja käänsi sitten katseensa Kalmaan, Ophelian ehdottaessa lähtöä.
Velho ei aikonutkaan estää noita lähtemästä, mutta ei näyttänytkään mitään ulkoisia merkkejä siitä kuinka palavasti halusi juuri nyt olla yksin. Joten mies tyytyi seisomaan paikoillaan ja katsomaan laiskasti vuoroin Kalmaa ja vuoroin Opheliaa, odottaen että jotain tapahtuisi, ollen samalla valmiina vetäytymään omaan rauhaansa märehtimään murheitaan.

//Kiitän pelistä, vetäydyn taka-alalle //

[suskari]

Kalmankoira

Kalma toivoi tosiaankin ettei velho ollut tosissaan itsemurha ajatustensa kanssa, vaikkei olisikaan ihmetellyt vaikka velho olisikin ollut tosissaan. Sen verta kumma ja kiero mielinen heppu oli tämä mies jopa hänen mielestään. Papitattaren tempaukselle Kalma naurahti pienesti, harvalla riitti pokka moiseen temppuun. Vaikkakin Black näytti ottavan tempun ja papitattaren seuraavan saaranan hyvinkin kevyesti vastaan tai oikeastaan melko hiljaisesti. Olisi voinnut luulla että Black alkaisi papitattarelle saarnaamaan takaisin samalla mitalla.
No oli miten oli papitar ainakin suuttui velholle pahanpäiväisesti ja aavekoira seurasi tilannetta sivusta toinen kulma aavistuksen koholla varsin neutraalin näköisenä. Kuin vanha riitelevä pariskunta.
"Eikös se olisi vähän niinkuin arvon alennus, jos joudut puuksi?" Kalma virnisti pienesti velholle ja tuon sanoille. Olisi hyvin huvittavaa jos Black, ehkä tämän saaren voimakkaimmista velhoista, joutuisi niinkin alentavaan tilaan kuin puu... Pitäisi sitten muistaa käydä kastelemassa jos niin kävisi.
Katse siirtyi Opheliaan tuon ilmoitellessa lähtöä johon Kalma nyökkäsi, nousi ylös ja käveli ovelle mutta vilkasi vielä velhoon olkansa yli.
"Jatkoja." Kalma tuumasi huikaten ja asteli sitten ulos vilkaisten taivaalle joka edelleenkin oli paksun harmaan pilvi peitteen peittämä. Ja hyvä niin.

"Noooh, mitäs papitar nyt haluaisi tehdä? ...Kappeliisi en kuitenkaan enään astu." Kalma kysyi siirtäen katseensa papitattareen.

//Ja Aksulle kiitokset peliseurasta ^^//