Smoke on the water

[Aksutar]

Pumpkin

Kovasti Belial uhosi, ettei pelännyt mitään, paitsi ehkä vieressään makoilevaa suklaatyttöä. Tuolle kommentille Pumpkin ei voinut olla naurahtamatta. Hän kun ei pahemmin antanut syytä pelätä itseään, mutta kammonsa jokaisella.
Belialin kysellessä pudottamisesta Pumpkin virnisti.
"Et voikkaan olla siitä varma.. mutta yleensä maan tallaajilla on ominaisuus nimeltä luottamus" Pumpkin huomautti "Ja en minä nyt niin tyhmä ole että lentelisin lähelläkään ihmisiä. Olen jo saanut sen kokea, etteivät kuolevaiset pahemmin arvosta todellista muotoani, vaikka se on pirun nätti jos saan sanoa".
Omakehu haisee, mutta Pumpkin ei sitä tosissaan sanonut. Hän ei todellakaan ollut kauneimpia lohikäärmeitä ja tiesi sen hyvin.. mutta mitäpä lohikäärme kauneudella tekisi?

Pumpkin hiljeni, kuten Belikin, kunnes ykskaks pomppasi istumaan ja keinautti fyysisen olemuksensa istumaan Belialin päälle, varoen tuon kättä.
"Sinä käyt tänään kylvyssä" Pumpkin totesi ja tökkäisi Belialin nenää etusormellaan "haiset pian niin pahalta etteivät edes rotat viihdy seurassasi".
Hyvästä hajuaistista ei ollut mitään iloa Belialin seurassa. Mies haisi kuin tunkio.. palanut sellainen. Mutta mitä muutakaan saattoi odottaa katu rotalta?
"Majatalon hinnat eivät olleet korkeat. Minulla on juuri sopivasti rahaa yhteen yöhön. Sielä voit peseytyä... eikä mukinoita tai käräytän sinut elävältä" Pumpkin jatkoi ja tökkäsi tällä kertaa miestä poskeen.

[Aksutar]

Pumpkin

Tottahan se oli että käärmeet eivät paistatelleet luottamuksen kehässä. Sen sijaan noilla oli aina ollut huono maine, muutaman epämukavan lajitoverin johdosta. Siitä asiasta Pumpkin ei kuitenkaan lähtenyt väittelemään tästä asiasta, se kun sattui olemaan kokemuskohtainen mielipide asia.

Bel teki selväksi ettei aikonut peseytyä. Kielteiseen vastaukseen kulkuri sai vastaukseksi mutru suun, joka katsoi tuimasti allaan makaavaa nokipoikaa.
"Kyllä muuten varmana käyt" Pumpkin totesi ristien kätensä puuskaan kuin kiukutteleva kakara.
Pumpkinilla itsellään ei pahemmin ollut käyttöä rahalle ja sitä oli kertynyt mukavasti matkoilta. Liikaa sitä ei ollut, mutta aina sitä riitti hieman tuhlattavaksi... ja aina pystyi hankkimaan lisää. Työn tekeminen ei ollut Pumpkinille este eikä hidaste.
"En minä mitään sielullasi tekisi" Pumpkin tuhahti "Mutta voinhan aina myydä sen eteenpäin".
Pumpkin ei aikonut kertoa aikoiko kasata Belialille velkaa hyvistä teoistaan vai ei. Ilkeäähän se toisaalta olisi, mikäli lohikäärme vaatisi kulkuria maksamaan teoista, joita ei ollut edes pyytänyt. Belial kertoi olevansa ujo kuolija. Siihen Pumpkin naurahti virnistäen, mutta ei voinut samalla olla ihmettelemättä Belialin reaktiota. Tuon virne ja kiilto katseessa viestivät jostain, minkä Pumpkin halusi saada selville.

Belialin rykäistessä Pumpkin nosti kulmiaan. Kuullessaan kulkurin seuraavat sanat, naisen kasvoille nousi kiero virne.
"Kuinka suuri lisääntymisvietti ihmisillä on?" Pumpkin kysyi hymyillen kuin helvetistä noussut aurinko, samalla kun humputti itseään pari kertaa vasten Belialia.
Mitään intressioita Pumpkinilla ei ollut tätä kulkuria kohtaan, mutta aina se oli kiva testata toisen rajoja. Vielä hetken istuttuaan toisen päällä virnuillen, Pumpkin tapautti miestä pari kertaa poskelle ja nousi ylös venytellen raajojaan.
"Lähdetään kohta majatalolle päin"

[Aksutar]

jatkuu