Tummunut taivas

[Daniella]

Adriana

Kyllä Raf oli tehnyt oikein, jos nyt niin voi sanoa. Mutta Adriana todellakin oli hyvillään tapahtuneesta, eikä hän olisi halunnut muuttaa mitään mistään hinnasta.
Mies naurahti, kun nainen sanoi pitävänsä ennemmin itseään hulluna, kuin Rafaelia ja sitten tämä sanoi pitävänsä Adrianaa mitä kauniimpana ja ihastuttavimpana sekopäänä, jos pitäisi tätä hulluna.
Adriana naurahti ja Rafael suukotti tämän otsaa ja painoi otsansa naisen otsaa vasten hymyillen ja katsoen naista silmiin. Puolihaltia vastasi miehen katseeseen ja hymyili lempeästi. Hänestä tuntui, ettei koskaan ikinä halunnut lähteä pois Rafaelin luota.
Pikkuisen hiljaisuuden jälkeen mies ehdotti, että menisivät jonnekin, missä voisivat lämmitellä takkatulen ääressä. Kuulostaa hyvältä. Brogan majatalo on tässä lähellä, voisimme vaikka varata huoneen sieltä? nainen kysyi ja antoi suukon miehen nenänpäähän. Hänestä jotenkin tuntui, kuin Rafael olisi ajatellut aivan samaa asiaa.
Nyt kun tarkemmin ajatteli, niin ehkä olisikin parempi, että he menisivät sisälle majataloon. Kuten Rafael jo aikaisemmin sanoi, ei ollut mukavaa pysyä vuoteenomana viikkoa.
Sade ei ottanut loppuakseen, päinvastoin se kasteli kaksikkoa jotka näyttivät varmasti muiden silmissä rakastuneelta nuoreltaparilta ainakin koko ajan enemmän ja enemmän, vaikka tosin eivät he enää edes voineet kastua enempää. Adrianan viitta tuntui painavalta hartioilla ja vaatteista ja hiuksista valui vettä kuin suihkussa olisi ollut, tai kuin olisi hypännyt vaatteet päällä mereen.
Nainen heräsi omista maailmoistaan, kun yhtäkkiä salama iski kaksikon lähellä noin viidentoista metrin päässä olevaan puuhun ja sitä seurasi kauhea ukkosen jytinä, kuin jumalat olisiat käyneet keskenään sotaa.
Adriana pelästyi pahanpäiväisesti ja kiljaisi ja painautui mieheen kiinni. Sisälle meneminen todella olisi hyvä idea. nainen katsoi mieheen päin ja naurahti.

//Joten, siirrytäänkö majatalolle? :D//

[Princess]

"Mennään vain. Toivotaan että siellä on huoneita jäljellä. Uskoisin, että moni matkalainen pysähtyisi sateen takia ja varaisi huoneen" Raf sanoi ja toivoi sydämensä kyllyydestä, että heille olisi huone, ja siellä takka. Viltti, hieman viiniä ja Vóila! Blondi naurahti omia ajatuksiaan. Hän ei miettinyt ollenkaan, että hänen tulisi kaataa Adriana sänkyyn, olla vain tämän lähellä. Nainen tuntui niin hyvältä hänen sylissään, hänen käsivarsillaan. Ja siinä nainen saisi olla vaikka lopun ikänsä, jos vain haluaisi. Raf ainakin halusi, tällä haavaa.

Sade tuntui vain pahentuvan ja ennenkuin Raf ehti sanoa, että he menisivät, salama halkoi taivaan valkoisena viivana ja törmäsi viidentoista metrin päässä sijaitsevaan puuhun, halkoen sen. Maa tärisi hetken aikaa ja Adriana kiljaisi säikähtäneenä.
Raf kietoi kätensä suojelevasti naisen ympärille, katsahtaen taivaalle. Taivas näytti raivoisalta, aivan kuin pilvien päällä jumalat taistelisivat keskenään ja ohi menevät osumat tippuivat heidän päälleen. Raf otti lempeästi naisen harteista kiinni.
"Ja nyt juoksuksi!" hän sanoi leikkisästi, yrittäen rauhoitella toista ja lähti Adrianan kanssa kävelemään eteenpäin.

//Voitko viedä pelin sinne? Piti laittaa tämäkin viesti lennosta, joten...//

[Daniella]

Täältä löytyy :)