Tummunut taivas

[Princess]

Naisen katse ei kääntynyt pois päin punastellen, kuten muut ehkä olisi tehnyt, ja se tuntui mukavalta Rafista. Vihdoinkin pitkäkestoista katsekontaktia johonkuhun. Tuntui että moni vältteli hänen katsettaan. Johtuiko se hänen silmien "intimisyydestä", kuten jotkut välillä sanoivat? Ainakaan Adrianaa se ei näyttänyt haittavan ja siitä Raffe oli iloinen.
Blondi naurahti naisen kujeilevalle äänensävylle.
"En, en pelkää vettä, mutta sairastuminen on eri juttu. En haluaisi pysyä vuoteen omana. Pidän vesisateista, ainakin niiden katselemisesta ja kun ne tippuvat maahan ja tekevät ympyröitä vesilammikkoon. Yleensä kun sataa, juon ikkunan ääressä kahvia tai jotain muuta lämmintä juotavaa. Sade rauhoittaa minua" Rafael selosti pienesti, sulkien hetkeksi silmänsä mietteissään, mutta aukaisi ja kohdisti vaalean siniset silmät naiseen.
"Mitä sinä yleensä teet, kun sataa?" Rafael kysyi naiselta, ennenkuin kohotti kahvikupin huulillensa ja otti hörpyn. Kuuma juoma valui kurkusta alas ja sai kahvinhimon vähenemään kulaus kulaukselta.
Adriana haluaisi soittaa pianoa, ja kysyi, haittaisiko Rafia, jos tämä soittaisi. Mies pudisti päätään hymyillen.
"Ei, soita vain. Haluan kuulla" Raf sanoi rehellisesti ja mietti, mitäköhän nainen soittaisi näin sateen kunniaksi?

[Daniella]

Adriana

Raf naurahti Adrianan esittämälle kysymykselle, että pelkäsikö tuo vettä. Vastaus oli kieltävä, mutta mies jatkoi perään, että piti vesisateesta sun muuta. Kuunnellessaan toista, nainen otti vihdoin ja viimein kulauksen kahvistaan, joka saattaisi olla pian kylmää, jos sitä ei joisi piakkoin.
Minäkin pidän sateesta.. sitten mies kysyi, mitä Adriana yleensä teki silloin kun ulkona satoi vettä Tuota, menen yleensä ikkunalle ja katselen taivaalta putoavia pisaroita ja kuuntelen niitä, kun ne ropisevat ikkunaan. Tai sitten menen ulos, johonkin missä on katos. Suljen silmäni ja kuuntelen sadepisaroiden kertomaa tarinaa.. nainen sanoi jo hiukan haaveillen ajatuksesta ja jatkoi sitten .. rakastan sitä.. tuo kuulostaa varmaan aika typerältä. nainen lisäsi loppuun samalla naurahtaen pienesti. Sitten hän hörppäsi kahviaan, joka oli muuten hänen mielestään hyvää.
Mies sanoi, että halusi kuulla Adrianan soittavan. Hyvä on. tuo vastasi tähtisilmät tuikkien ja somasti hymyillen. Hänellä oli mielessään yksi sävelmä, minkä hän voisi soittaa.
Nainen nousi tuolistaan ja käveli pianon luokse ja istuutui vähän nuhjuisen ja vanhan jakkaran päälle pianon ääreen. Hän vilkaisi vielä kerran Rafaelin suuntaan ja alkoi sitten soittamaan. Ja koko tuon ajan nainen hymyili varsin lempeästi.

Yiruma - Kiss the rain
// <--- tuota ajattelin että Adriana soittaisi tuollaisena sateisena päivänä :)//

[Princess]

Adriana kertoi rakastavansa vesisadetta. Tämä puhui niin lempeästi ja haaveilevasti siitä, mikä sai hymyn kohoamaan Raffen huulille. Ei ajatus hänestä ollut naurettava, että rakasti vesisadetta, koska hänkin piti siitä. Siinä oli vain jotakin erityistä hänelle...
Rafael pystyi kuvittelemaan Adrianan jollekkin kuistille, nojaten kaiteeseen silmät kiinni ja hymyillen haaveillen. Ja jotenkin Raf näki mielikuvituksessaan, että hän meni Adrianan taakse ja kietoi kätensä tämän lantion ympärille. Siinä vaiheessa sinisilmä havahtui omista päiväunelmistaan ja otti kulauksen kahvia. Hän tiesi, että tänä yönä hänen mielessään pyörisi meripihkansävyisen silmien omistaja.
Adriana lähti soittamaan ja luotuaan vielä katseen blondiin, tämä laittoi sievät sormensa soittimelle ja tuloksena oli kaunista musiikkia. Koko kahvila tuntui pysähtyvän kuuntelemaan. Raf sulki silmänsä ja nojautui tuolillaan taaksepäin, kädet rinnan päällä. Soitto oli kuin sadepisarat hänelle. Rauhoittava ja jotenkin se toi muistoja menneisyydestä hänelle, hyviä muistoja. Kun soitto loppui, Raf avasi silmänsä, hymyillen silmät tuikkien ja alkoi taputtamaan. Muu kahvila seurasi häntä perässä, muutamat vihelsivät ja anoivat lisää.

[Daniella]

Adriana

Soittaessaan, nainen näki sivusilmällä Rafaelin nauttivan soitosta täysin rinnoin ja tämä sai nostatettua vieläkin leveämmän hymyn naisen huulille.
Päästyään kappaleen loppuun, mies alkoi taputtamaan ja muukin kahvilan väki yhtyi siihen ja halusi jopa lisää. Raffe näytti hyvin suloiselta tuikkivine silmineen. No jos nyt yksi kappale vielä, mutta jos mentäisiin ulos, kun olen juonut kahvini loppuun? Adriana kysyi Rafaelilta vielä ennen, kuin kääntyi pianoon päin ja alkoi soittaa toista kappaletta. Ulkona satoi edelleen kaatamalla ja näytti siltä, kuin pian olisi alkanut jopa ukkostaa, mutta silti nainen halusi jostain syystä ulos. Sateessa oli kiva juosta silloin tällöin, vaikka sitten sairastumisen uhalla. Sitä paitsi, sateessa pomppimisen jälkeen oli ihana lämmitellä sisätiloissa peiton alla lämpimässä. Ja kai tällä kertaa hänen ei tarvinnut tehdä tuota kaikkea yksin?

Big bang haru haru (piano cover)

[Princess]

Adriana lupasi soittaa vielä yhden kappaleen mutta halusi sitten mennä ulos, juotuaan kahvin. Raffe nyökkäsi pienesti myöntymisen merkiksi ja hän jäi muiden asiakkaiden kanssa odottamaan innolla, mitä Adriana soittaisi seuraavaksi. Kukaan ei pettynyt seuraavaankaan kappaleeseen vaan kun soitto loppui, ihmiset nousivat jopa seisomaan ja taputtamaan eivätkä välittäneet Adrianan rodusta, kuten yleensä ihmiset. Nämä olivat innoissaan, taputtivat, vihelsivät ja pyysivät lisää, mutta Raf oli varma, että nyt nainen haluaisi rauhoittua kahvin ääreen ennenkuin he menisivät pihalle.
Blondi katsoi ulos ikkunasta. Satoi kaatamalla ja tummat riippuvat pilvet näyttivät siltä, että niiden välistä saattoi hetkellä millä hyvänsä paukahtaa ukkonen ja salama repisi taivaan.
Sade ja salamat olivat kauniita, mutta puun alla niitä ei kannattanut ihastella. Raf oli pari kertaa jäänyt puun alle sateen suojaan, mutta salamoiden halkoessa taivasta, mies oli nipin napin ehtinyt alta pois, ennenkuin salama oli halkaissut puun kahtia ja järisyttänyt maata niin, että hampaat oli kalista pois paikoiltaan.
"Soitat kauniisti. Missä olet oppinut soittamaan?" Raf kysyi naisen tultua takaisin pöytään.

[Daniella]

Adriana

Adrianasta tuntui hyvältä, ihmeellisen hyvältä kun kukaan ei välittänyt siitä, että pianon soittaja olikin puolihaltia ihmisen keskuudessa. Rafael todellakin piti lupauksensa. Ja se oli hämmästyttävää, sekä ihailtavaa. Adriana niiasi pienesti hymysuin kuuntelijoille ja palasi sitten takaisin pöytään, jossa Raf istui. Muutkin asiakkaat lopettivat taputtamisen ja alkoivat touhuta taas omiaan, niin kuin ennen soittoa, mutta paremmalla mielellä. Naisen istuttua alas Raffe kysyi, että mistä tämä oli oppinut soittamaan. Joskus kauan aikaa sitten, kun olin pieni.. nainen sitten vastasi. Oli ihan okei, että mies kysyi tuota, mutta Adrianaa ei oikein huvittanut puhua siitä, se mitä oli joskus käynyt hänen menneisyydessään, ei ollut kovin iloista. Aika lailla pelkkää suurta surua ja pelko siitä, että se tapahtuisi uudestaan.. hän halusi unohtaa sen mitä oli tapahtunut kauan sitten. Mutta ehkä joskus tämä vielä puhuisi suunsa puhtaaksi.
Adriana otti hörpyn jo vähän viilenneestä kahvistaan ja otti taskustaan miehen aikaisemmin antaman liljakaulakorun. Nainen kosketteli sitä sormenpäillään varoen, kuin se olisi voinut mennä rikki pienestäkin kosketuksesta. Se on kaunis miksi ostit tämän minulle? Tarkoitan, et edes tunne minua. heräsi taas yksi kysymys, joka oli mietityttänyt häntä jo kauan. Adriana hörppäsi viimeisetkin kahvit kuppinsa pohjalta ja katsoi ikkunasta ulos. Sade ei ollut todellakaan lakannut vielä, ehei, siellä satoi kokoajan entistä enemmän. Aluksi koko kaupunki oli näyttänyt harmaalta, kun aurinko ei ollut paistanut, mutta nyt kaikki alkoi näyttämään jo lähemmäs mustalta.
Mutta toisaalta, sehän tekisikin tästä vielä mielenkiintoisempaa.
Nainen siirsi katseensa Rafaeliin hymyillen hieman ilkikurisesti Oletko vielä sitä mieltä, että haluat ulos kanssani? Saat sinä jäädäkin jos tahdot.
Adriana toki halusi tietää miehestä enemmän, jopa oppia tuntemaan tämä, mutta se olisi Rafaelin päätös se, halusiko tämä sitä.

[Princess]

Adriana teki niiaukset sun muut, ennenkuin lähti takaisin pöytään. Kun ihmiset huomasivat, ettei nainen aikoisi soittaa enempää, pyytelyistä huolimatta, nämä alkoivat taas keskittyä juttukumppaniinsa tai muihin metkuihin, mitä nämä olivat tehneet.
Adriana sai rauhassa palata pöytään ja Raffen kysymyksen myötä tämä kertoi, että oli aikoinaan oppinut soittamaan, silloin kun nainen oli ollut pieni. Sen enempää nainen ei sanonut. Blondi ymmärsi olla kyselemättä.
Nainen otti lilja korun käteensä, katsellen ja kosketellen sitä. Raf katsoi korua. Se sopi naiselle hyvin, hän siis oli tehnyt viisaasti.
Adriana kysyi, miksi blondi oli ostanut korun tälle. Raf kohautti olkapäitään pienesti.
"Minusta se kuului sinulle. Olisi ollut väärin, jos se olisi jouunut toisen naisen hyppysiin" af sanoi hymyillen toiselle, toivoen, ettei enempää kysymyksiä korusta tulisi, koska ei Raf välttämättä osaisi vastata enempää.
Rafkin vilkaisi ulos ikkunasta. Maisema oli harmaanmusta. Kyllähän sade puhdistaisi kadut, mutta silti, nyt paikat näyttivät ankeilta ilman aurinkoa. Kuullessaan Adrianan kysymyksen, Raf käänsi katseensa tähän ja pieni ilkikurinen hymy nousi tämän huulille.
"Lupasin lähteä, joten lähden. Lupaukset pitää toteuttaa. Sitä paitsi, saattaahan se olla hauskaa~" mies sanoi kujeilevasti, nousten seisomaan ja laittaen viittaansa päälle.

[Daniella]

Adriana

Nainen nosti katseensa korusta mieheen kysymyksensä jälkeen, ja jälleen Rafael onnistui nostattamaan hymyn Adrianan huulille. Ei se sinäänsä kauhean vaikeaa ollut, oikeat sanat tai teot ja se oli siinä. Mutta silti jostain kumman syystä Rafael sai nostatettua hymyn Adrianan huulille jo pelkällä läsnäolollaan. Se oli harvinaista se. Ja hymyhän vain kasvoi entisestään, kun mies sanoi vielä haluavansa lähteä Adrianan kanssa ulos kaatosateeseen. Kyllä siitä hauskaa tulee, voin vaikka luvata sen. tokaisi ja nosti itsekin peppunsa penkistä ja laittoi viittansa hupun päähän. Ei sillä, ettei olisi uskaltanut olla enää sitä ilman, vaan koska ulkona todellakin satoi vettä kaatamalla, ja hänen hiuksensa oli paksut ja niillä kesti kuivua. Vaikka toisaalta väliäkö sillä.
Adriana tallusteli ulko-ovelle ja vilkaisi vielä myyjättären puoleen ja hymyili kiitokseksi hänellekin, ja tämä huikkasi tervehdyksensä takaisin. Nainen avasi itse oven ja heti alkoi kuulua voimakkaampi sateen ropina. Adriana nosti katseensa miehen silmiin Valmis? hänellä ei ollut aavistustakaan, minne he aikoisivat kaatosateessa mennä, tai mitä tapahtuisi seuraavaksi. Noh, sen näkisi sitten.

//Diupidiupi diu//

[Princess]

Adrianan hymy oli kaunis, Raf tajusi ajattelevansa, ennenkuin laski katseensa edessään olevaan tyhjään kuppiin, ennenkuin kohotti sitten vaalean siniset silmät neitoon ja hymyili melko poikamaisesti tälle.
He päättivät sitten lopulta lähteä, kaatosateeseen, joka oli tehnyt kaupunkin värittömäksi, vetiseksi maisemaksi. Ohikulkijoita meni ikkunoiden ohi kyyryssä, etteivät nämä kastuisi pahasti.
Se vain nauratti blondia, mutta hän käveli sitten Adrianan kanssa ovelle. Oven aukaistua nenään tuli sateen puhdas tuoksu ja märän kostea ilma.
"Valmis" mies sanoi kujeilevasti, tarttuen sitten yhtäkkiä naisen kädestä kiinni ja lähtien juoksemaan nauraen toria kohden. Pisarat kastelivat kaksikon nopeasti, mutta Raf ei välittänyt kylmän kosteista pisaroista, vaan kädestä kädessään ja naurusta ympärillään.
Hän tanssitti naista sateessa.

//Lyhyttä...//

[Daniella]

//Jepjep :))//
Adriana

Adriana pelästyi lievästi, kun Rafael otti yhtäkkiä tämän kädestä kiinni ja lähti nauraen juoksemaan vesisateeseen puolihaltia kannoillaan. Nainen nauroi myöskin ja hänen huppunsa vajosi päästään aika nopeasti niin kovassa vauhdissa. Mutta sillä kertaa neitokainen ei edes huomannut sitä, vaan keskittyi nyt siihen hetkeen. Rafael tanssitti Adrianaa kaatosateessa, kun he olivat juosseet torille asti. Se oli hassu tunne, kuin puolihaltia olisi tuntenut miehen jo pitkän aikaa, vaikka todellisuudessa hän ei tiennyt miehestä paljoa mitään muuta kuin tämän nimen. Mutta sekin pääsi jo naisen mielestä unohtumaan. Hän pyörähteli pariin kertaan samalla nauraen ja niin sanotusti törmäsi sitten miehen rintakehää vasten, vahingossa kylläkin. Nainen tapitti miehen vaalean sinisiä silmiä ja poskien punaisuuskin varmasti näkyi. Olihan se nyt sinäänsä aika noloa toiselta kantilta katsottuna.
Mutta sitten unohtui taas kaikki muu, kaikki katosivat heidän ympäriltään.

[Princess]

Adrianan nauru kutkutti mukavasti vatsanpohjassa, kun kaksikko juoksi ja tanssi vesisateessa. Pisarat kastelivat heidät, ympäröi heidät ja räiskyi heidän jalkonesa alla, heidän juostessa lätäköiden yli ja läpi. Raf ei miettinyt ollenkaan, ettei tuntenut naista kovinkaan hyvin. Hän piti tästä, se riitti miehelle. Adriana oli todellinen, ihastuttava nainen, joka sai Rafin nauramaan ja hulluttelemaan.
Yksi kierähdys oli ehkä liian raju, koska nainen törmäsi Rafin rintakehää vasten, kohottaen sitten meripihkan sävyiset silmät Rafin omiin silmiin. He katsoivat toisiaan, naurahdellen, kunnes nauru kuoli huulilla ja tunne muuttui intiimiksi. Adrianan poskilla oli kaunis puna, mikä toi mieleen syksyn punaiset omenat.
Raf katsoi naisen silmiin ja muu maailma katosi hänen mielestään. Hän ei kuullut hälyä saatikka että olisi nähnyt ketään muuta kuin Adrianan. Yhtäkkiä mies päästi naisen lantioista irti ja laittoi kädet naisen poskille, pitäen naisen päätä paikoillaan. Hän antoi naiselle aikaa perääntyä, ennenkuin kumartui laskemaan huulensa naisen pehmeille huulille~

[Daniella]

Adriana

Tuo oli ihan täysin uutta Adrianalle. Tavallisesti tämä ei olisi alunperinkään lähtenyt tuntemattoman miehen mukaan, mutta jokin Rafaelissa veti puoleensa, kuin vaikka magneetti tai kuin hunaja mehiläistä ainakin. Se oli outo tunne, hän luotti mieheen täysin. Häntä ei pelottanut, eikä hänellä ollut kylmä, vaikka olikin läpimärkä sateen ansiosta. Adrianan mielessä paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta, yhtäkkiä he olivat paratiisissa. Ihan kuin hän olisi katsonut suoraan miehen syvimpiin sielunpeileihin, minne kukaan muu ei ollut nähnyt. Rafin vaaleansiniset silmät loistivat kirkkaasti ja Adriana näki itsensä niistä. Jo siinä vaiheessa Adriana toivoi, ettei se hetki koskaan loppuisi, että jos se olisi ollut unta, se jatkuisi ikuisesti. Mies irrotti kätensä puolihaltian lantiolta ja siirsi ne naisen poskille. Ne olivat ihanan lämpimät ja vähän karkeatkin. Rafael antoi Adrianalle vapauden vielä perääntyä, mutta hän ei tehnyt elettäkään perääntyäkseen. Se ei tullut edes hänen mieleensä, hän halusi kaikkea muuta. Adriana varpisti aavistuksen mennen miestä vastaan sulkien samalla silmänsä ja siirsi vasemman kätensä Rafin rintakehältä tämän olkapäälle. Ja niin se tapahtui, koko maailma pysähtyi heidän ympärillään, kun heidän huulensa hyväilivät toisiaan.
Adriana ei ollut pitkään aikaan uskonut rakastuvansa kehenkään, saatika sitten tulla rakastetuksi, mutta se tunne taisikin olla historiaa jo silloin, kun Rafael antoi kaulakorun Adrianalle. Se asia ei vain ollut varmaa vielä silloin, mutta nyt kaikki oli jo selvää. Adriana oli syvästi ihastunut Rafaeliin, ellei sitä sitten voinut sanoa sitten jo rakkaudeksi.

//Voi että sitä vielä muistaa, kun pienenä oli aina YÄK! ku näki joidenki pussaavan :D//

[Princess]

//Niimpä xD //

Adriana ei tehnyt elettäkään, että olisi perääntynyt lähestyvien huulien alta. Rafista oli hienoa, että he molemmat tunsivat jotain toista kohtaan. Muutenhan Adriana olisi perääntynyt, ellei jonkin sortin tunnetta olisi?
Blondi päätti miettiä asiaa myöhemmin, mutta nyt hän keskittyi naisen lämpimiin huuliin, käsiin, jotka olivat nousseet hänen olkapäilleen ja tuntuivat hohkavan lämpöä vaatteidenkin läpi ja Raf tunsi naisen hehkuvat posket käsiensä alla.

Raf antoi huuliensa viipyä yhä naisen huulilla, kunnes erkaantui ja hymyili toiselle poikamaisesti. Hän haluaisi viettäää enemmän ja enemmän aikaa naisen kanssa, joka oli jo osa häntä. Raf oli onnellinen, että oli tavannut naisen.
"Toivottavasti et pidä minua aivan hulluna äskeisen vuoksi" mies sanoi käheästi ja hieroi naisen poskea peukalollaan.

//Lyhyit... sori... :( //

[Daniella]

//Eipä tuo mitään : ))//

Adriana

Adrianaa mietitytti mitä Raf tunsi tai/ja ajatteli, tai mitä tämä halusi naisesta ainakin sillä hetkellä.
Ne saivat nyt odottaa. Ja tottahan toki nainen olisi perääntynyt, jos ei olisi ollut tunnetta mukana, eihän siinä muuten mitään järkeä olisi ollut lähteä moiseen.
Adriana taisi vain olla helposti ihastuva persoona, minkäs teet. Ja oikeastaan juuri siksi tämä halusi tietää mitä mies oikein ajatteli, oliko se vain hetken huumaa vai jotain ihan muuta.
Rafaelin karkeat kädet lämmittivät ihanasti naisen poskia. Suudelman jälkeen mies erkaantui ja hymyili varsin suloisen poikamaisesti. Adrianakaan ei voinut muuta kuin pitää hymyä yllä ja hymy vain leveni entisestään miehen sanojen jälkeen En minä sinua hulluna pidä, minusta itsestäni taas en olisi niinkään varma. nainen katsoi Rafaelia silmiin silmät säihkyen kirkkaasti. Nyt jotenkin kaikki tuntui olevan hyvin, hän ei tulisi olemaan allapäin piitkään aikaan ellei sitten jotain aivan odottamattoman katastrofaalista tapahtuisi -.

[Princess]

Raf katseli naista vaalean sinisillä silmillään ja yritti lukea tämän reaktioista ja silmistä tämän tunteet ja ajatukset. Adriana näytti olevan hyvillään, iloinen, mikä taas sai Rafin miettimään, että hän oli tehnyt oikein. Heidän välillään oli tunne, side, joka vahvistuisi koko ajan.
Kuullessaan Adrianan sanat, mies naurajti hieman.
"En pidä sinua hulluna, ja vaikka olisit sellainen, pitäisin sinua mitä kauniimpana ja ihastuttavimpana sekopäänä" Raf sanoi, suukottaen naisen otsaa nopeasti, ennenkuin painoi otsansa naisen otsaa vasten.
Hän katseli naisen meripihkan sävyisiin silmiin ja hymyili hieman.
"Olemme läpimärkiä. Pitäisiköhän meidän mennä jonnekkin sisätiloihin? jonnekkin, missä voisimme paistatella takka tulen ääressä?" mies kysyi, tai ehkä enemmänkin pohti ääneen ajatuksiaan.
Hänen talo olisi haltia kylässä, toinen taas sitäkin edempänä.
Ehkä he voisivat vuokrata majatalosta huoneen, pitää "piknikin" siellä ja tutustua toisiin paremmin? Raf odotti ennen ehdottamista, mitä nainen sanoisi ensinnäkään sisätiloihin menemisestä.