Marduk, Pumpkin
Suunnitelma toimi, Mardukin onneksi. Papitar lähti saattamaan vanhusta kylän reunalle, tietämättä minkälaiseen soppaan oli lusikkansa tunkemassa. Kävellessä papitar alkoi kyselemään enemmän tästä Danielista.
"Olen asunut täällä koko ikäni" Marduk aloitti selittämään "Aluksi Nahorissa, kunnes muutin tyttäreni pojan synnyttyä tänne pitämään heistä huolta. Sokeuduin kuitenkin yhteenotossa haltioiden kanssa, joten osat vaihtuivat huolenpidon suhteen... Sittemmin tyttäreni kuoli sairastuttuaan ja jäljelle jäi vain hänen poikansa ja minä".
Pumpkin seurasi kaksikko kuin hai laivaa, pysytellen piilosalla näitä varjostaessaan. Naaras halusi nähdä mitä oraakkelilla oli mielessään, aikeinaan puuttua peliin mikäli papitar olisi uhattuna.
Ophelia kyseli Danielin terveydestä.
"Voi olen täysin terve... tai no, niin terve kuin sokea vanhus vain voi olla. Tuskin tulen enää montaa kesää täällä pysymään, mutta kyllä vielä hengissä ajattelin pysyä" Marduk totesi naurahtaen, samalla kun he saapuivat syrjäisimpään paikkaan kylässä. vanhus jatkoi matkaansa kohti latoa, melko määrätietoisesti ollakseen sokea henkilö.
"avaisitko oven, tyttö kulta?" Daniel kysyi päästyään syrjäiselle ladolle. Odottaen, että Ophelia avaisi oven.
Kun ovi oli avattu, Marduk astui sisään, viittoen papitarta seuraamaan peremmälle. Lato oli valoisa, melko kotoisan oloisa. Täynnä heinää, mutta ristinsielua ei näkynyt lähimaillakaan.
Pumpkin puolestaan seurasi kaksikkoa aina ladon ovelle, jääden sitten ulkopuolelle seisomaan ja kuuntelemaan mitä kaksikko puhuisi sisäpuolella.
Päästyään peremmälle latoon, Marduk heitti säkin olaltaan ja suoristi selkänsä, laskien hupun päästään, vilkaisten sitten hymyillen papitarta kohti.
"Kiitos kovasti, olisiko mitään tapaa millä voisin korvata apunne, Ophelia neiti?" Marduk kysyi, hymyillen niin lempeästi, että se suorastaan pelotti.
// OH MY GOSH APLORS HOLY SHIT! GIEF //