Kyaresh
***
Ilma oli viileä, mutta aurinko lämmitti edelleen yllättävän lämpimästi. Syksy oli kuitenkin jo selvästi tulossa ja se tiesi ikäviä aikoja käärmemiehelle, joka rakasti kesäisen lämpimiä päiviä lähes enemmän kuin maallista omaisuutta. Talvisin oli aina niin hiivatin kylmä ja Kyaresh, joka kai omasi jonkin sortin vaihtolämpöisiä taipumuksia käärmepuolensa takia, ei lainkaan pitänyt siitä, että olonsa oli kylmässä aina niin vetämätön ja kankea. Mielummin hän olisi vain mennyt horrokseen ja herännyt keväällä auringon ensimmäisiin lämmittäviin säteisiin.
Naga oli parkeerannut itsensä leveälle kiviselle penkille erään pienemmän torin laidalle. Siellä ei käynyt niin kova kuhina kuin suurella, kylän keskellä olevalla aukiolla, vaan ihmisiä käveli harvakseltaan ohi. Kyareshin valloittama paikka oli loistava auringonottoon, sillä penkki oli kerännyt itseensä hieman auringon joka päivä entisestään vähenevästä lämmöstä. Ilma oli kuitenkin jo sen verran viileä, että miehen oli ollut pakko vetää päälleen enemmän vaatetta, nököttäen penkillä punaisessa pitkässä takissa, tuoden mieleen lähinnä kärttyisen koomapotilaan, sillä kapeat silmänsäkin olivat lähes kiinni. Vain silloin tällöin suusta ulos putkahtava kaksihaarainen, ohut kieli kertoi, ettei hän ollut kuollut tai nukahtanut pystyyn. Kyaresh oli huonolla tuulella, kuten tavallista.