En ole tavallinen, miksi siis niin erilainen? //sovittu


Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Viesti La Helmi 12, 2011 2:43

En ole tavallinen, miksi siis niin erilainen? //sovittu

// Ja Aanen Ivyä taas kaivataan : D Ja kuviohan meni suurin piirtein siinä määrin että Shiro etsii itselleen ruokaa, ja päätyy jonkin talon katolle/parvekkeelle, josta Ivy hänet hoksaa. Kaksikko sitten puhelee hetken verran ja Shirolta lipsahtaa/(hänen auransa alkaa loistaa tai jtn) sitten hänen puoliverisyys, jolloin Ivyn on kuulu huutaa hälytys ihmisten kylässä, jonka seurauksena poika saa kaikki peräänsä. //

Shiro

Kylmä talvi aamu alkoi tuntumaan Shiron iholla. Hänen kätensä olivat pienesti kohmeessa, mutta hetken liikuttelulla ne palautuivat ennalleen. Hänellähän ei ollut mitään talveen soveltuvia vaatteita edes päällään. Olisihan hän voinut muutama päivä sitten pyytää Ivyltä, mutta ei poika tohtinut. Toinen oli tehnyt hänen eteensä niin paljon asioita. Pelastaminen sieltä rannalta taisi olla se kaikkein suurin syy, miksei Shiro tässä vaiheessa ainakaan ollut suuremmalla syyllä vihaamassa tyttöä. Mukulakiviä peitti pieni kerrostuma hailakkaa lunta, joka oli yön aikana lakannut satamasta. Parempi vaan. Ei tarvinnut kirota sitä kuinka lumi lensi juuri aina päin hänen silmiään tai vastaavaa.
Poika lähti liikkeelle sivukujalta. Hän käveli tavanomaisesti torin hyrinän keskellä, kädet taskuissa. Hänen hiuspehkonsa oli muutamissa tunneissa saanut tavanomaisen sekamaisuutensa takaisin, joten hän muistutti jotakin katulasta, jolla oli asiaa jonnekkin. Ei sillä, että häntä tuijotettaisiin. Muutama loi pitkän ja harkitsevan katseen hytisevään poikaan, mutta jatkoi sitten omia puuhiaan.

Ihmiset. Keistä he välittivät? Itsesäälissä rypevät kunnianhimoiset ja oikuttelevat ihmiset. Ne olivat kummallisia. Kuitenkin Shiro ei hakannut ajatusta ihmisistä täysin lyttyyn, olihan hänen isänsä ihminen, ja täten Shiron veressä oli puolet ihmisestä tulleita soluja. Isä.. hän oli ollut hyvä mies. Luultavasti. Vaikka tuo olikin ilman suurempia mutinoita heittänyt kokonaisen sisarkatraan ulos kodista.. Shiro painoi katseensa maahan, josta se siirtyi alakuloisuudesta nopeasti jonkun ihmisen koriin. Kaavulla ja hunnulla peittynyt naisihminen kanniskeli korissaan murean näköistä leipää, ja muita ruoka-esineitä. Purjoja, voita, kalaa sanomalehdessä.. Shiro kykeni haistamaan kalan tänne asti, olihan hänellä osittain hain ominaisuuksia. Poika nappasi vaivihkaa muorin katsoessa muualle tuon limpun, ja alkoi puikkelehtimaan nopeaa kävelyä ihmismassojen läpi. Hän ei jäänyt odottamaan rouvashenkilön reaktiota.

Shiro kääntyi sivukujalle, ja hypähti aloiltaan, kurottaen tikkaisiin yhdellä kädellä. Hän tunki limpun suuhunsa, ja alkoi nousemaan tikkaita pitkin parvekkeelle. Poika nosti jalkansa kaiteen yli, ja nousi sitten parvekkeelta katolle. Hän nousi katolle, ja istuutui jonkun savupiipun päälle. Onnekseen kukaan ei ollut laittanut takkaa päälle, sillä silloin Shiro olisi saanut mukavan tummat vaatteet. Hän otti limpun molempiin käsiinsä ja oli haukkaamassa aimo palaa, kunnes hän kuuli jonkun puhuvan hänelle.

Viesti Su Helmi 13, 2011 12:19

Ivy tarkisti vielä viimeisen kerran, oliko Shiro todella jäänyt kämppään. Ei. Ivy ei voinut uskoa tätä. Ei tämä voinut olla edes totta. Ivy nipisti itseään tuhannetta kertaa siltä varalta, olisiko tapahtunut unta. Ei vieläkään mitään reagoimista. Ivy alkoi tosissaan masentua asiasta, ja kyynelvirrat pulppusivat koko pitkän aamupäivän. Jopa silloin, kun Ivy oli jättänyt huushollin ja lähtenyt kävelemään torille, hakien edes jotakin ruokaa. Koska Ivy oli ollut huolimaton, ja nukkunut pommiin, jo kello yhdeksään. Ei yhtään tytön tapaista. Ei yhtään. Likka herää yleensä joka aamu kuuden aikaan, että ehtisi saada tuoreimmat eväät myyjien laareilta. Nyt Ivy ei saisi kuin vain kuivaa leipää. Päivä oli Ivyn unelmapäivä. Kauniin kirkasta ja valkeaa. Mutta se ei juurikaan hetkauttanut tyttöä. Hän joutui koko ajan pyyhkimään kosteita silmiään nähdäkseen edes jotakin. Se ei ollut mitenkään kaunis näky, nähdä nyt alituiseen oleva kaunis ja pirteä naikkonen hyvinkin apeana ja itkuisena. Ivyä hävetti näyttää tällaiselta raukalta muiden ihmisten keskellä, hehän ihan kummaksuivat häntä - yllätys yllätys. - Likka maksoi mahdollisimman nopeasti ja ääneti valitsemansa huonommat appeet ja lähti tällä kertaa kiertämään kujan kautta - etteivät ihmiset katsoisi liikaa. Mutta toki ihmiset katsoivat, jopa kurkkivat Ivyn perään kun hän poistui tuolle tummahkolle kujalle ruokien kanssa. Huomiota saattoi myös herättää likan omatekemät, erittäin siistit vaatteet.

Tyttö niiskutti koko matkan miettien mitä hän teki väärin. Ei olisi koskaan pitänyt kysyä sellaisia ahdistavia kysymyksiä. Ehkä hän säikähti kun kupsahdin yöllä hänen jalkojen päälle. Puhuin varmasti liikaa. Olin myös sekava .. voi ei olen pilannut kaiken ! Nyt se on kamalan vihanen mulle ..
Likka oli ajatellut tuon kaiken ääneen pojan parvekkeen läheisyydessä, joten olen varma, että hän kuuli tuon kaiken. Likka nosti katseensa ylös, josko aurinko tulisi pilvestään ..

-SHIRO ! MITÄ IHMETTÄ TEET TÄÄLLÄ ? Voi Shirooo ..

Tämä alkaen taas nyyhkyttää, automaattisesti. Yritti likka lopettaa, mutta ääni vain voimistui. Kyyneleet tulvivat poskia pitkin Ivyn eteen pieniksi tipoiksi kivimukulatielle, jotka sulattivat lunta hyvin vähän. Ivy ei voinut lopettaa suurta tunteenpurkausta, joka kertoi välittämisestä ja kivusta, minkä toinen aiheutti lähdöllään. Ivy oli hyvin herkässä tilassa, ja voi tehdä mitä vaan. Vaikka kiivetä Shiroa hakemaan. Ivy oli uhkarohkea luonnostaankin. Miksei nyktin oman rakkaansa puolesta ?

- Shiro .. tule takaisin.

Ivy rupesi oikein anelemaan, joka olikin hyvin harvinaista. Tämä näytti hyvinkin väsyneeltä ja kärsineeltä, olihan tämä vollottanut monta tuntia putkeen yhen ihmisen perässä. Eikä pelkästään ihmisen, vaan rakkauden. Ivylle olisi todella tärkeää, jos poika tulisi takaisin.

Viesti Ti Helmi 15, 2011 7:27

Samassa Shiro tunnisti tutun tytön äänen. Se oli Ivy. Poika katseli ympärilleen hetken, tajuten sitten äänen tulevan alhaalta. Hän kumartui hiukan katsomaan alhaalla odottavaa tyttöä. Ivyn kasvot olivat punaiset. Ne olivat kivusta, itkusta väsyneet. Mitä tytölle oli oikein tapahtunut? Ihan kuin toinen olisi menettänyt jotakin todella tärkeää. Shiro muisti, kuinka hänellä oli suurin piirtein samanlainen katse kasvoillaan, kun viimeisin siskoksista oli menehtynyt hänen viereensä. Kun tajusi olevansa yksin. Poika laski kätensä pois suunsa edestä ja katsoi tarkkaan naista, yrittäen saada tuosta jotakin selkoa.

"Siis mitä?" Shiro kysyi.
Hän oli aivan ulallaan siitä mitä nykyhetkellä tapahtui. Oliko jokin nyt hullusti. Sitten Ivy aneli Shiroa tulemaan takaisin. Siis- mitä? Shiro oli hämmentynyt. Hän toljotti itkuista tyttöä suu ammollaan, kulmat hiukan kutrussa siitä, mitä toinen oikein ajatteli. Siis, Shiro, takaisin? Eihän hän.. eihän hänen tarvinnut.. hänhän vasta tuli tänne, eihän Ivy halunnut olla hänenkaltaisensa kanssa. Shiro varasteli ruokansa, tappeli hengestään raakalaismaisesti miltein koko ajan ja käytti lisäksi äärettömän outoa aksenttia kun oli oikein rentona. Muutoin hän vittuili kaikille, paitsi niille jotka eivät sitä ansainneet.
"Siis mitäh? Takasih? Mot enhä miä.. mitä sie ny koetat sanova?" Shiro kysyi ulallaan.

Tilanne alkoi kiertymään äärioloisuuksiin. Poika ei voinut käsittää miksi hieno, nuori ja sievä nainen haluaisi hänet takaisin. Takaisin kotiinsa, takaisin luoksensa, takaisin taloonsa- ken tietää, mutta takaisin kuitenkin. Oliko Shiro jättänyt jotakin tärkeää Ivyn talolle? Ei hänen muistaakseen. Tuskin Ivy olisi hänen kamoistaan noin huolestuneen näköinen.
"Mot enhä miä ole edes-"

Viesti Ke Helmi 16, 2011 10:33

Ivy katsohti poikaan kysyvästi, itku hiukan vaieten. Eikö se älynnyt kertaheitolla, että haluan hänet takaisin ? .. ! Ivy stressaantui tuosta hetkessä, ja alkoi itkeä kahta kauheammin, joten hänen oli pakko niistää tässä välissä nenää hihaansa. Se ei varmaankaan näyttänyt hyvältä aika hienon ja sievän naisen tavoin tehtynä. Lopulta Ivy olikin aika sekamelska, teki kaikkea milloin huvitti, ja söi mitä halusi. Liikkui missä halusi. Ei hänellä ollut rajoja, kun ei ole vanhempiakaan. Ei Ivy edes tiennyt, olisivatko hänen vanhempansa tiukkoja vai lempeitä ihmisiä. Ei Ivy halunnut edes tietää. Hän häpesi itseään juuri sen takia. Ei vanhempia, ei tietoa, ei kuria. Jopa käytöstavat unohtuivat joskus. Ja sitten hän kokee yllättäen ensirakkautensa, joka yrittää karata häneltä pois. Mitä tämä merkitsee ? Eikai Ivy oikeasti suututtanut häntä ? Oliko hän .. liian sivistynyt ? Ivy haluaisi pojan takaisin hinnalla millä hyvänsä, ja näin katsahti seinää vasten oleviin tikkaisiin itkuisilla silmillään. Pitäisiköhän hänen antaa mahdollisuus .. yritys ..

- Kuulit kyllä, mitä sanoin. Haluan sinut takaisin .. vaikka haen sinut jos se sitä vaatii.

Ivy ei todellakaan ollut tästä ideasta varma, sillä hän oli niin tokkurainen ja väsynyt, joten hän ei tiennyt, uskaltaisiko lähteä kiipeämään.. Ivy varmasti tippuisi ja satuttaisi itsensä. Ja Shiro karkaisi pois. Ivy tahtoi silti yrittää, mutta sitten kuuli, kun poika sanoi jotakin olemisesta. Mitä se nyt höpisee ? Jätti lauseensakkin kesken. Entäpä minun tunteeni ? En pysty enää pitämään niitä sisälläni .. entä jos minulle ei tulekkaan uutta tilaisuutta, pitäisiköhän minun kertoa hänelle niistä ? Ivy tarrasi yht'äkkiä toisella kädellä tikkaista, ja asetti myös toisenkin toiselle puolelle. Ivyn päässä huojui, mutta tämä oli tehtävä pojan puolesta. Niinhän ne sanovat, ihminen tekee mitä vain rakkaansa puolesta. Ivy oli samaa mieltä asiasta, ja päätti ottaa ensimmäisen askeleen tikkaille. Näin hän ponnisti, ja pääsi juuri ja juuri ensimmäiselle astimelle. Ivyä alkoi huipata kahta kauheammin, vaikka hän ei ollutkaan kovin korkealla. Ivy nyyhkytti samalla, ja huomasi, että itku oli loppunut lyhyeen. Ajatus pojasta vahvisti tytön askellusta ylemmäs.

- .. Shiro ..

Likka aloitti.

- Minun on pakko kertoa sinulle jotakin .. olet sitten valmiina tai .. et ..

Tyttö nielaisi, ja otti toisen askelluksen korkeammalle.

- .. O'olen rakastunut .. Olen rakastunut ja vieläpä ... --

Ivy henkäisi, ja mietti hetken aikaa pystyisikö hän sanomaan sen pojalle. Olisi vielä aikaa perääntyä. Ei, ei enää perääntymisiä. Nyt tai ei koskaan.

- .. Si --

Ivy ei pystynyt sanomaan tätä loppuun, ja palasi mahdollisimman nopeasti maan tasalle kylmään. Onneksi Ivyllä oli sentään kengät, muuten hän olisi jäätynyt tähän paikkaan. Tytöllä oli tosin kylmä, ja tämähän tärisi aika lailla, mutta hän ei antanut sen haitata itseään. Lopulta hän uskaltautui katsomaan poikaa silmiin, ja tokaisi ..

- .. Niin mitä et ole ?

Viesti Pe Helmi 18, 2011 6:55

Poika alkoi katsomaan huolestuneena toisen menoa. Hei, varovasti-! Ivy koitti kiivetä tikkaille, joita pitkin Shiro oli puoliksi hyppinyt tänne saakka. Nainen vaikutti jotenkin.. heikolta. Tuon mielentila vaikutti olevan liian sekava tytön pystyäkseen ajattelemaan selkeästi ja järjellä mitään. Siltikin, Shiro oli sitä mieltä, ettei heidän kannattaisi enään tavata.
"Hei, varovastinny siel.." poika sanoi.
Hänen teki mieli hypätä alas ja hakea tyttö vaikka sitten kainalossaan katolle, jos tuo kerran katolle niin kovasti halusi. Eikun hetkonen. Siis, hänen luokseen? Ivy ei halunnut Shiroa taloonsa vaan halusi hänet luokseen. Hänen vierelleen? Niinkö? Poika piti tilannetta mahdottomana. Ei tällaista tapahtunut hänelle usein. Kaikki oli muuttunut radikaalisesti kun hän oli saapunut tänne seolle niemimaalle. Ja jo nyt hän oli onnistunut saamaan jonkun ihmisen ihastumaan häneen.. kuinka ihmeessä, Shiro ajatteli.

Miten hän pystyi olemaan näin sokea tämän koko ajan? Koko ajanhan.. Ivy... Shiron mieleen alkoi muodostumaan muistikuvia viime päivistä rannalla, metsässä ja Ivyn talolla. Kuinka toinen oli auttanut hänet jaloilleen, hymyillyt, puhellut mukavia, tehnyt kaikkea hänen mielikseen.. vain saadakseen hänen huomionsa? Ja Shiro oli vain tylysti ottanut ja lähtenyt, ja vielä ajatellut jälkeenpäinkin, ettei näin sopisi olla. Poika asetti kämmenensä kasvojaan vasten, ja siristi silmiään ja kutristi kulmiaan. Miten hän pystyi olemaan näin tunteeton toista vastaan.. miten hän pystyi olettamaan, että jokainen ihminen oli samanlainen, miten.. miten!? Shiron teki mieli joko purskahtaa itkuun tai paeta paikalta. Hän tyytyi viimeisempään oljenkorteen. Poika nousi paikoiltaan hiukset kasvojaan peittäen, kunnes Ivy vielä kysyi häneltä jotakin. Niin, se kesken jäänyt lause.

"Mä en oo ihminen," hän sanoi jopa pelottavalla tavalla suoraan, katsoen Ivyä suoraan silmiin. Hänen teki kovasti mieli lisätä; usko mua, meistä ei voi tulla mitään niin kauan kun mä en oo edes samaa maata kuin sä. Poika näytti hetkessä tajuavan todellisuuden tunnun. Aikaisemminhan hän oli vain huidellut siellä sun täällä ja ajatellut, ollut muissa maailmoissa, mutta nyt, hän kohtasi totuuden, ja kärsisi sen seuraukset.


// Tokihan jos me halutaan tehdä tästä oikein rakkaustarina, voi joku muu kyläläinen voinut olla kuuloetäisyydellä ja hälyyttää muita paikalle, jos Ivyli ei halua. //

Viesti Pe Helmi 18, 2011 9:18

/ jooooo, iha mielellää :pp

Ivy vain tapitti hetken aikaa poikaa mietteissään, kunnes älysi, että poika sanoikin jotain. Ihminen .. mitenniin ihminen ? Mitä se edes haittaisi ? Olipahan hän vaikka pikkuinen rotta, rakastaisin häntä silti. Eihän siinä nyt mitään vikaa olisi.. mutta mikä muu hän sitte oli jos ei ihminen.. ? Kumminkin ihmisen muodossa.. Ei, ei se ole mikään muodonmuuttaja. Vai ? Eihän Ivy voinut tietää mikä kummajainen Shiro oli. Ei se olisi kylläkään Ivyä mitenkään haitannut, vaikka hän olisikin muodonmuuttaja. Kunhan hän oli Shiro. Eikä kukaan muu. Likka kyyläsi hetken aikaa poikaa, tukahduttaen itkuaan. Virne saattoi ilmestyä hetkeksi kasvoille, kunnes Ivy äkkäsi katsahtaa ympärillensä, ettei häntä vain seurattu. Ja toki, siellähän oli pari uteliasta ihmistä kuuloetäisyydellä Ivystä, jotka vain tapittivat kahta nuorukaista ikäänkuin suu auki, ja lähtivät yllättäen juoksemaan keskustaan. Ivy säpsähti tätä toimintaa ja koetti huutaa ihmisille järkipuhetta, mutta ääntä ei lähtenyt kurkusta, ei yhtään. Mitä ihmettä tämä nyt sitten oli ?! Ivy koetti huutaa uudelleen, mutta turhaan. He kuulivat kaiken. Siis ihan kaiken. Nyt tämä juttu leviää, ja .. Shiro ! Miten hänen käy ?! Ivy katsahti poikaan pelokkaana ja hädissään yht'aikaa, joten katse oli hyvin epäselvä, itkuinen, surullinen. Ivy tiesi Shiron kohtalon, jos hän ei lähtisi karkuun. Pian ihmisiä alkoi tulvia Ivyn takaa soihtuja ja talikoita kädessään, tosin tämä ihmisjoukko oli normaalia pienempi. Ivy silti järkyttyi tästä metakasta ja kyselytulvasta mikä siitä laumasta lähti. Tyttö koetteli pysäytellä heitä, mutta turhaan. Tyttö jäi väkijoukon alle, ja pelastautui jotenkuten kapean tien reunalle, kunnes asukkaat bongasivat Shiron talon katolta seisoskelemasta.

- EI .. ! ÄLKÄÄ .. !

Ivyn kurkku toimi taas, mutta se ääni ei toiminut kylläkään väkijoukkoon. Ihmisistä vahvimmat lähtivät kiipeilemään tikapuita pitkin talon katolle, ja uhosivat tappavansa pojan heti kun vain saisivat hänet käsiinsä. Tyttö ei voinut tätä enää katsoa, ja koetti huutaa Shirolle jotakin, mutta silloin poika oli jo kadonnut toiselle katolle, eikä Ivy nähnyt häntä sumeilla silmillään. Väkijoukko liikkui eteenpäin, ja Ivy lähti vastakkaiseen suuntaan etsimään poikaa, mutta turhaan.

Viesti La Helmi 19, 2011 1:04

Shiro katsoi totisena Ivyä. Hän huomasi, että tästä olisi pitänyt puhua jo aikoja sitten. Tämä tulisi tytölle, ja ennen kaikkea muillekkin ihmisille kauheana shokkina. Turkoosit silmät seurasivat kahden ihmisen juoksemista torille, jossa heidän hätäiset mutta voitonriemuiset huudot kaikuivat sumeina Shironkin korviin. Täällä on taas yksi haltia.. tapetaan se.. kuka se voisi olla.. mokoma kuraverinen.. seipään päähän vaan. Poika ei räpäyttänyt silmiään hetkeen. Hän tuijotti tyhjyyteen. Kuinka typerä hän oikein oli ollut. Ihmisten vihaiset, verenjanoiset katseet tulvivat pienestä väkijoukosta suoraan Shiroon. Ne janosivat verta. Ne halusivat kostoa. Kostoa jostakin, mitä Shiro ei ollut tehnyt. Kuinka typeriä sitten ihmiset kaiken kaikkiaan olivat. Shiro puristi kätensä nyrkkiin. Hetken verran pojan nenä nyki pienesti ja kämmen tärisi vimmatusti. Hänen teki niin paljon mieli tappaa kaikki nuo katseet. Kaikki nuo katseet, kasvot, joiden päällä makasi niin iljettävän vahingoniloinen ilme, että poika olisi voinut tarttua niihin terävillä hammasrivistöillään ja repiä ja riipiä ne korviaan myöten irti. Mutta ei. Jos hän nyt alkaisi mekkaloimaan, pian tulisi lisää ihmisiä. Ja kun niitä oli tarpeeksi, ei edes Shiro pärjännyt. Yksin ainakaan. Ja mitäköhän Ivy siihen sanoisi. Näkisi heti, kuinka kylmäverinen Shiro oikeasti oli. Pelästyisi puolikuoliaaksi ja lähtisi karkuun, jolloin poika ei koskaan saisi maksettua velkaansa. Hitto!

Poika ei sanonut mitään. Hän vain tuijotti ihmisten kasvoja. Massan ensimmäisen lähdettyä kiipeämään, Shiro sylkäisi katonreunaan. Hänen nenänsä nyki yhä halusta saada vuodattamaan roppakaupalla verta noista ärsyttävistä ihmisolennoista. Tällaisiako ne kaikki olivat. Perkele. Shiro otti yhtäkkiä nopean ponnahduksen. Hän pongahti pitkälle katon toiselle reunalle, ja siitä sitten seuraavalle katolle. Pojan onneksi keskiajan talot rakennettiin suhteellisen tiiviisti rinnakkain, joten ihmisilläkään ei olisi kauheasti vaivaa moiseen urakkaan. Shiro kirosi mielessään. Ihmiset.. ihmiset.. ihmiset. Vielä hän.. vielä hän joskus saisi niitten virneet sammumaan. Vielä joskus hän saisi ne tajuamaan ettei toisia aliarvioida ulkonäön perusteella. Vielä joskus, hän saisi kostaa yhtä lailla.

Shiro ei kyennyt katsomaan kuin nopeasti olkansa yli kauas jäävää ihmisjoukkoa. Täällä ei ollut hänen kotinsa. Ei täällä. Ihmiset olivat kaikki pahoja. Ne halusivat.. ne itsekkäät.. Shiron käsiä syyhytti kun hän yritti hillitä raivoaan ja olla kääntymättä ympäri. Katolla hän ei olisi muutenkaan elementissään. Hän saattaisi jäädä alakynteen. Samassa joku ihmisistä oli keksinyt heittää keihäänsä Shiroa kohti, joka osui onneksi vain pojan kantapään viereen. Hän kuuli tämän puisen kolahduksen, ja päätti käyttää voimiansa päästäkseen pois. Hän kopioisi osan hain nopeutta itseensä. Aura alkoi hehkumaan pelkästä ajatuksesta, että Shiro oli takaa-ajettu ja ahdistettu henkisesti nurkkaan. Vaalean sinertävät rihmastot ylenivät ja lisääntyivät tavallista nopeammin jo kaulaan asti, vaikka yleensä siinä saattaa kestää puoli minuuttia. Auran alkaessa loistaa kirkkaammin, Shiron silmien pupillit suurenivat epänormaalin suuriksi. Tällöin hän sai paremman näön eteensä, ja kykeni juoksemaan nyt auran ansiosta tavallista nopeammin ja tekemään lyhyemmässä ajassa tiukkojakin käännöksiä.
Shiro tiesi, että tällainen auran vajaakäyttö rasitti hänen kehoansa julmetusti, mutta hän ei voinut nyt auttaa asiaa. Ihmisen keihäs lensi hänen kaulansa vierestä juuri ennen kokonaisvaltaista nopeuden muutosta, jättäen polttavan viiden sentin haava hänen ihoonsa ja reiän hänen alimmaiseen paitaansa.

Tällaisia olivat ihmiset. Metsästivät yhdessä. Valitsivat laumasta eksyneen. Ottaisivat sen silmätikukseen. Ahdistivat nurkkaan. Janosivat hänen vertansa. Nämäkin ihmiset.. Kaikki samanlaisia.


// Olisiko tämä juonenpätkä tässä : ) Kiitos pelistä, ja pelataan tuonnenpana sitten se kolmas tapaaminen, otan ja poistun~ //

Viesti La Helmi 19, 2011 1:16

/ kyllä vain :3 Kiitos ja kumarrus.

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö