// Ja Aanen Ivyä taas kaivataan : D Ja kuviohan meni suurin piirtein siinä määrin että Shiro etsii itselleen ruokaa, ja päätyy jonkin talon katolle/parvekkeelle, josta Ivy hänet hoksaa. Kaksikko sitten puhelee hetken verran ja Shirolta lipsahtaa/(hänen auransa alkaa loistaa tai jtn) sitten hänen puoliverisyys, jolloin Ivyn on kuulu huutaa hälytys ihmisten kylässä, jonka seurauksena poika saa kaikki peräänsä. //
Shiro
Kylmä talvi aamu alkoi tuntumaan Shiron iholla. Hänen kätensä olivat pienesti kohmeessa, mutta hetken liikuttelulla ne palautuivat ennalleen. Hänellähän ei ollut mitään talveen soveltuvia vaatteita edes päällään. Olisihan hän voinut muutama päivä sitten pyytää Ivyltä, mutta ei poika tohtinut. Toinen oli tehnyt hänen eteensä niin paljon asioita. Pelastaminen sieltä rannalta taisi olla se kaikkein suurin syy, miksei Shiro tässä vaiheessa ainakaan ollut suuremmalla syyllä vihaamassa tyttöä. Mukulakiviä peitti pieni kerrostuma hailakkaa lunta, joka oli yön aikana lakannut satamasta. Parempi vaan. Ei tarvinnut kirota sitä kuinka lumi lensi juuri aina päin hänen silmiään tai vastaavaa.
Poika lähti liikkeelle sivukujalta. Hän käveli tavanomaisesti torin hyrinän keskellä, kädet taskuissa. Hänen hiuspehkonsa oli muutamissa tunneissa saanut tavanomaisen sekamaisuutensa takaisin, joten hän muistutti jotakin katulasta, jolla oli asiaa jonnekkin. Ei sillä, että häntä tuijotettaisiin. Muutama loi pitkän ja harkitsevan katseen hytisevään poikaan, mutta jatkoi sitten omia puuhiaan.
Ihmiset. Keistä he välittivät? Itsesäälissä rypevät kunnianhimoiset ja oikuttelevat ihmiset. Ne olivat kummallisia. Kuitenkin Shiro ei hakannut ajatusta ihmisistä täysin lyttyyn, olihan hänen isänsä ihminen, ja täten Shiron veressä oli puolet ihmisestä tulleita soluja. Isä.. hän oli ollut hyvä mies. Luultavasti. Vaikka tuo olikin ilman suurempia mutinoita heittänyt kokonaisen sisarkatraan ulos kodista.. Shiro painoi katseensa maahan, josta se siirtyi alakuloisuudesta nopeasti jonkun ihmisen koriin. Kaavulla ja hunnulla peittynyt naisihminen kanniskeli korissaan murean näköistä leipää, ja muita ruoka-esineitä. Purjoja, voita, kalaa sanomalehdessä.. Shiro kykeni haistamaan kalan tänne asti, olihan hänellä osittain hain ominaisuuksia. Poika nappasi vaivihkaa muorin katsoessa muualle tuon limpun, ja alkoi puikkelehtimaan nopeaa kävelyä ihmismassojen läpi. Hän ei jäänyt odottamaan rouvashenkilön reaktiota.
Shiro kääntyi sivukujalle, ja hypähti aloiltaan, kurottaen tikkaisiin yhdellä kädellä. Hän tunki limpun suuhunsa, ja alkoi nousemaan tikkaita pitkin parvekkeelle. Poika nosti jalkansa kaiteen yli, ja nousi sitten parvekkeelta katolle. Hän nousi katolle, ja istuutui jonkun savupiipun päälle. Onnekseen kukaan ei ollut laittanut takkaa päälle, sillä silloin Shiro olisi saanut mukavan tummat vaatteet. Hän otti limpun molempiin käsiinsä ja oli haukkaamassa aimo palaa, kunnes hän kuuli jonkun puhuvan hänelle.