Kun Jumala ei katso

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Kun Jumala ei katso

ViestiKirjoittaja Nipustin » 17 Huhti 2011, 14:33

[[Aksuliini etsintäkuulutettu!]]


Jenna

Aah! Ihana raikas kevät sää! Jenna miettii vetäen keuhkonsa täyteen keväistä ilmaa ja venyttelee nostaen kätensä ilmaan. On iltapäivä, ja lämmin kevät aurinko paistaa yhä lämmittäen mukavasti tytön naamaa, mutta on kohta laskemaisillaan vuorientaakse. Jenna astelee kevein askelin iloisin mielin, kuin mikäkin kevätaurinko, torilla katsellen erinlaisia myyntikojuja, joita ihmiset pitävät siellä. Tällä hetkellä torilla on muutamia kojuja, sekä yksi hevoskärrykin. Hevoskärryt ovat pullollaan hyvän näköisiä kypsiä punaisia omenoita. Jennan vilkuillessa ympärilleen tämä huomaa myös ohimennen jonkinlaisen lasten "kokoontumisen" sivummalla, muttei kiinnitä heihin sen kummemmin huomiota. Tyttö on hyvällä tuulella kun on viettänyt tänään hyvin ansaittua vapaa päiväänsä ja sattuikin vielä näin mahtava ilma.
Silloin jokin rikkoo Jennan täydellisen päivän. Hänen huomionsa kiinnittyy mieheen, joka on hevoskärryjen jälkeisellä kojulla huutamassa eräälle pikkuiselle tytölle. Tälläistä Jenna ei tahdo sulattaa ja menee väliin: "Anteeksi, mutta sallinette minun kysyä, miksi huudatte tälle pikkuiselle?" Hän tiedustelee kulmiaan vihaisen näköisesti kurtistaen ja asettaen kätensä vyötäisilleen vaativasti. Pulskea mies osoittaa lihavalla sormellaan pikkuruiseen tyttöön, likaisesissa resuisissa vaatteissa. Tyttö on niin laiha että Jenna tuntee pienen omatunnon kouraisun ihan mahansa pohjassa asti katsoessaan ressukkaa. Pulska mies aloittaa möhömäisen huutonsa taas, selittäen Jennalle miten tuo tyttönen oli kuulema aikonut varastaa jotain hänen kojustaan. Jenna luo katseen rääsyiseen tyttöön. Toisen silmiin on muodostunut kyyneliä ja tyttönen on hivuttautunut hänen taakseen turvaan tuolta lihakimpaleelta. Jenna tiedustelee mahdollisimman asiallisesti taas pulskalta kauppiaalta, oliko tämä nähnyt hänen yrittävän varastaa. Mies päästää ilmoille röhönaurun ja sanoo että tunsi kyllä nämä katujen lapset, ja ainahan niitä oli hyvä piestä ihan vain varmuuden vuoksi, ettei niille mitään koiruuksia tulisikaan mieleen. Jenna menettää hermonsa. Tälläisiä itsekeskeisiä ihra kasoja! Jenna vaatii kuuluvasti miestä pyytämään anteeksi tytöltä ja antamaan tälle omenan kojustaan. Mies kieltäytyy nyt muuttuen aivan punaiseksi, ei nolostuneena, vaan vihastuneena. Jenna työntää tyttösen takaansa vähän sivummalle ja esittää miehelle yksinkertaisen haasteen: "Jos minä saan sinut kaadettua, pyydät anteeksi tytöltä, SEKÄ annat hänelle KAKSI omenaa... Jos sinä sen sijaan saat minut kumoon, ostan sinulta koko satsin omenoitasi. Sopiiko?" Mies röhöttää taas huvittuneena. Jenna näytti heiveröiseltä ja olihan tämä sentään nainen. Mies suostuu huvittuneen kiukkuisena, hänen nöyryyttämisestään. Jenna viittaa palleroista tulemaan hänen kimppuunsa, ja sieltähän se pulskea mies vyöryykin junan lailla Jennaa päin. Jenna väistää keveästi Miehen pullean käden liikeet ja kipittää samalla hevosvaunua päin. Mies tulkitsee tämän perääntymiseksi ja on kovin voitonriemuinen. Jenna on kuitenkin koko ajan ollut niskan päällä. Tyttö saa hieman etumatkaa rivakkuutensa ansiosta mieheen ja livahtaa sitten hevosen alitse tämän taakse ja irroittaa nopeasti vaunun hevosesta. Jenna ei olisi uskaltanut tehdä moista temppua ihan minkä tahansa hevosen kanssa, mutta hän sattuikin tuntemaan tämän yksilön. Se oli varsin mukava ruuna, jota hän oli hoitanut joskus ennen. Ja hevonen olikin hänelle yhden palveluksen velkaa kun Jenna oli kerran auttanut sitä saamaan kiven ois kaviosta. Miehen tullessa punaisena ja hengästyneenä hevosen eteen ja aikoessa juuri kiertää tätä, Jenna napauttaa hevosta kevyesti lautasille ja tämä nousee takajaloilleen valtaisasti hirnuen.
Kauppiasmies säikähtää vauhkoontunutta hevosta, joka aivan hänen edessään nousi tuolla tavalla korkeaksi ja mies sääntää taakseen katsoen karkuun. Hevonen ottaa vain muutaman juoksahtavan askeleen miehen perään ja sitten vain kävelee. Siis ilmetty huijaus hyökkäys. Mutta pulskea mies katsoo yhä taakseen hevosta ja juoksee minkä pulskeista jaloistaan vain pääsee, kunnes törmää keskellä pihaa olleeseen kaivoon, koska ei katsonut eteensä ja meinaa menettää tasapainonsa pudoten kaivoon. Jenna kuitenkin oli ajatellut myös sitä ja on jo kiiruhtanut kaivolle ja törkkää miestä poispäin kaivosta, ei tämäkään ollut sen arvoinen että kuitenkaan kaivoon joutaisi. Mies vain kaatuu tanner tärähtäen pulskealle takamukselleen ja hengästyneenä myöntää tappionsa laihalle tytölle. Jenna kulkee hevosen ohitse, tätä kiitollisena kaulalla taputtaen, vaunujen luokse, josta hän valitsee kaksi parasta ja isointa omenaa, jotka tyttö kiikuttaa pikkutytölle joka oli katsonut tapahtunutta silmät suurina koko tämän ajan. Jenna hymyilee tytölle kumartuen tämän tasoon ja ojentaen omenat. "Vau... Sä olit hyvä" Tyttö sanoo arasti mutta ihaillen. Jenna nauraa heleästi ja suoristautuu.

[[oli tekemisen puute joten tuli näin pitkä, mutta siinä oli ainakin huomion kiinnitys :] vastaa kun jaksat!]]
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Touko 2011, 12:50

Shiloh

Keväinen iltapäivä oli jo kääntymässä illan puoleen pikkuhiljaa. Shiloh oli harhaillut jo muutamia viikkoja pitkin ihmiskylää humanoidi illuusiossaan, tarkkaillen tämän kylän väkeä ja auttaen vähempiosaisia mahdollisimman matalaprofiilisella tavalla. Kuitenkin, moinen auttaja ei jäänyt ilman mainetta tässä sodan raiskaamassa aikakaudessa. Köyhät ja orvot olivat jo levittäneet toisilleen sanaa komeasta, nöyrästä miehestä joka auttoi toiset pois ahdingosta, tavalla tai toisella.
Nyt tuo nöyrä auttaja oli päättänyt viettää päivänsä torin reunalla, kertoen paikallisille orvoille tarinoita pyhästä kirjasta. Pieni tarinatuokio sujui leppoisissa merkeissä. Kuuntelijoina oli niin köyhiä katulapsia, kauppaita kuin paikalle sattuneita vartijoita. Kun Shiloh lopulta päätti tarina tuokion, hajaantui joukko omille teilleen kiitellen ja taputtaen tästä pienestä päivänpiristyksestä, jota näin sodan alla kaivattiin enemmän kuin tarpeeksi.

Shiloh oli tekemässä lähtöä pois torilta, kun sattui näkemään lähellä tapahtuvan välikohtauksen nuoren neidon ja kauppiaan välillä. Shiloh ei alusta asti nähnyt tätä tapahtumaa, mutta arvatenkin tyttö oli lähtenyt puollustamaan orpoa, joka nälkäisenä oli halunnut omenan pulskan kauppiaan kärryistä.
Enkeli pysähtyi seuraamaan tilannetta, kuten muutama muukin. Kukaan kuitenkaan ei vaivautunut menemään kaksikon väliin. Lähinnä siksi että tyttö näytti pärjäävän tätä sotanorsua vastaan yllättävän hyvin.
Yhteenotto päättyi siihen, että mies oli lähellä pudota kaivoon, mutta neito pelasti tuon kastumiselta ja mahdolliselta lokkaantumiselta vetämällä miehen turvaan, jonka seurauksena lihapulla tömähti maahan kuin vanha tammi. Mies oli hävinnyt tämän kamppailun ja joutui nöyränä suostumaan neidon ehtoihin, jonka seurauksena orpotyttö sai kaksi omenaa syödäkseen.

Tilanteen loputtua yleisö alkoi hajaantua. Shiloh kuitenkin oli jäänyt seisomaan paikalleen hymyillen pienesti, samalla kun tuo neito ojensi orpolapselle palkinnon. Pikkutyttö kiitteli auttajaansa ja kehui tuota. Moinen nöyrä ylistys sai lempeän hymyn enkelin kasvoilla kasvamaan. Pian orpotyttö huomasi tutun miehen, joka seisoi lähistöllä. Hihkaisten tyttö nappasi Jennaa hihasta ja talutti askeleen, pari lähemmäksi Shilohia.
"Herra Jadon, näittekö mitä hän teki? Näittekö kuinka hän opetti sille pahalle sedälle, ettei aina tarvitse räyhätä?" Tyttö selitti tohkeissaan, samalla kun piti kiinni Jennan hihasta, varmistaen ettei tuo luikkisi pakoon kehuja saadessaan.
Shiloh hymähti pienesti ja nyökkäsi.
"näin kyllä" Shiloh aloitti rauhallisella äänellään, nostaen katseensa orpotytöstä Jennaan "Näin sodan alla harvat edes muistavat orpoja, saatika sitten auttavat noita. Kiitos, kaikkien puolesta. Tuolla tempauksella saat varmasti enemmän tai vähemmän ihailijoita, mutta myös vihamiehiä. Moinen uhrautuvaisuus on tätänykyä harvassa"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Nipustin » 04 Touko 2011, 18:20

Jenna

Jenna oli aina yhtä mielissään saadessaan katsojia ja jälleen hänen, sekä selvästi ilkeän porvari sedän, kaksintaistelulle oli tullut jonkin verran hiomiota. Neito koitti olla vaatimaton, mutta keskikesän auringon lailla säteilevästi hymystä sekä ruskeiden hiuksien liiallisen näyttävästä heilautuksesta ei voinut erehtyä; Tyttö paistatteli hetkellisessä huomiossaan.
Yllättäen pikkutyttönen halusi Jennan tulevan hänen mukaansa tapaamaan jonkun, no sopihan se. Neidillä ei ollut muutakaan puuhaa juuri nyt ja toinen oli aina avoin tapaamaan uusia ihmisiä, tupla avoin jos arveli saavansa näiltä ihmisiltä kehuja. Pikkuinen likka kiidätti Jennan hihasta jonkun aika komean miehen luokse, jota pienempi kutsui nimellä herra Jadon. Jenna piti näkemästään ja katsoi miestä hymyillen aurinkoisemmin, kuin kymmenen keskikesän aurinkoa, saadessaan tältäkin kehuja. Ainakin neitokainen tulkkasi ne kehuiksi. "Ihan ilo kokonaan minun puolellani." Neito naurahtaa vaatimattomasti huiskauttaen kädellään tyhjää. "Jonkunhan näitä possujakin on paimennettava, että oppisivat edes vähän suvaitsevuutta sekä käytösotapoja, se olen kai sitten minä."
Toisen sanat vihamiesten hankkimisesta saivat tytön hymyn hyytymään perushymyilyn asteille. Toinen selvästikkin aprikoi ankarasti päässään. Vihamiehiä? Jaa'a, olikohan tytöllä sellaisia. Tähän asti Jenna uskoi kaikkien hänet tavanneiden pitäneen itsestään, mutta alkaessaan miettiä tarkemmin Jenna uskoi monen kuten tuon äsköisen kauppiaan vihaavaan itseään, tai eivät nuo ainakaan hänestä pitäneet. Kuin hassu tunne. Kun olisi saanut kymmeniä vihamiehiä yhdessä päivässä. Tuo mies oli syvällinen. Jenna palaa ajatuksistaan ja luo tutkaisevan katseen tuohon varsin hyvännäköiseen urokseen, vaikkakin Jennaa itseään ehkä hieman iäkkäämpään. Toisesta tuntui säteilevän jotain... mukavaa.
"Olen Jenna, Jenna Brooks." Neito esittäytyi ja ojensi miehelle kättään kätelläkseen kuten kohteliaisiin tapoihin kuului. "En muista sinua. Et varmaan paljoa kurjissa kuppiloissa aikaasi viettele, sen tosin voi jo päätellä ulkonäöstä" Jenna aloittaa keskustelua mukavia rupatellen. Eihän toisaalta hänestä itsestäänkään voisi sanoa päälleppäin minkälaisissa kapakoissa sitä tulikin melkein joka ilta heiluttua, olihan toinen sentään sievä, oikeuden tunteva, elämäniloinen neito.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Touko 2011, 21:47

Shiloh

Neito kertoi ilon olevan itsensä puolella ja että jonkunhan nuo "possut" piti paimentaa. Shiloh hymyili lempeästi, nyökäten pienesti. Voi kumpa tyttö vain tietäisi, että puhui parhaillaan itse tuomari oikeudelle. Mikäli mies olisi satuttanutkaan köyhää tyttöä, olisi Shiloh tehnyt myöhemmin miehelle selväksi, että tätä tarkkaili odottamaton taho.
Kaksikon jutellessa, orpotyttö lähti matkoihinsa. Tyttö näki "aikuisten" viihtyvän keskenänsä, joten tuo katsoi parhaaksi poistua paikalta nauttimaan omenoista ja jakamaan voittonsa muiden orpojen kanssa.
Neito esitteli itsensä Jenna Brooksi ja totesi samalla, ettei Shiloh ilmeisesti paljoakaan kuppiloissa pyörinyt. Mies pudisteli päätään hymyillen.
"En käy" Shiloh aloitti "Viihdyn mieluummin... toisenlaisissa tilaisuuksissa".
"Nimeni on Shiloh Jadon" Mies jatkoi kumartaen pienesti Jennalle "Mutta toisin kuin pikku ystävämme, voit kutsua minua Shilohiksi".

Esiteltyään itsensä Shiloh vilkaisi ympärilleen, varmistaen ettei heitä vartavasten katseltu ja seurailtu. Äskeinen välikohtaus saattoi helpostikkin kiinnittä epämiellyttävien henkilöiden mielenkiinnon, varsinkin Jennaa kohtaan. Näin sodan alla kaduilla liikkui entistä enemmän miehiä, jotka eivät olleen yhtä jaloja kuin satujen ritarit...
"Kerrtokaapa, neiti Brooks, missä päin asutte? Olisi kunnia saattaa teidät kotiovellenne, näin illan tehdessä tuloaan" Shiloh totesi lopulta, siirtäessään lempeän katseensa takaisin Jennan ruskeisiin silmiin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Nipustin » 06 Touko 2011, 17:32

Jenna

Vai Shilohiksi. Olihan se ihan odotettavaa että aikuinen nuori neito saisi puhutella miestä muullakin nimellä kuin herra Jadon, kuten lapset tekivät. Neito myös huomasi toisen ympärilleen vilkuilun, joten päätteli toisen olettavan että joku oli tulossa mätkimään häntä, tai vielä pahempi oletus ettei Jenna kykenisi pitämään puoliaan. Joten mies tarjosi siis hänelle herrasmiesmäiseen tyyliin kotiin saattamistaan. Ei Jennalla kuitenkaan mitää sitä vastaan ollut. Komea mies halusi saattaa hänet kotiin. Leveä virne levisi hitaasti tytön sieville kasvoille. "Tuolla kaupungin muurien lähistöllä... Ja saattaminenkin sopisi mitä parhaiten." Jenna toteaa neitimäisen hienostuneesti ja katsoo takaisin toisen silmiin.

Heidän torilta poistuessaan, kävellessään kohti naisen asuntoa, Jenna yrittää virittää keskustelua: "Mitä sinä teit tänään torilla? Olitko ostamassa jotain? Taidat olla ennemminkin jokin esiintyjä koska monet lapset näyttivät tuntevan sinut." Neito tutkailee tuota toista heidän kulkiessaan. Olihan toinen häntä hieman vanhempi, kuten todettua, mutta varsin hyvännäköinen. Kunhan vain tästä vähän lämmettäisiin näkisi millainen toinen oli miehiään. Loppu illasta voisi kenties tulla erittäin viihdyttävä.
[/i]
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Touko 2011, 15:09

Shiloh

No, Jenna otti ilomielin vastaan saatto tarjouksen, kertoen samalla asuvansa muurien lähistöllä. Shiloh vastasi lauseeseen lempeällä hymyllä, eikä aikaakaan kun kaksikko lähti kävelemään pois torilta, kohti Jennan kotia.
Heidän kävellessään Jenna aloitti keskustelun, keventääkseen tunnelmaa kaksikon välillä. Tyttö kyseli mitä Shiloh tänään torilla oli tehnyt, arvaillen sitten tuon olevan jonkin sortin esiintyjä, kerta monet lapset näyttivät tuntevan Shilohin. Mies naurahti pienesti ja nyökkäsi.
"Mikäli haluat kutsua pyhän kirjan tarinoiden lukemista esiintymiseksi, niin kaippa minä sitten olen esiityjä" Mies totesi laskien katseensa Jennaan "Mutta huonompi osaiset tuntevat minut paremmin auttajana, kuin tarinoiden kertojana".
Shiloh huomasi Jennan tutkiskelevan itseään. Mies ei siitä pistänyt pahakseen, sillä monella oli tapana tehdä niin. Joko mielenkiinnosta, ihailusta tai silkasta kateudesta, vihasta puhumattakaan. Jos Shiloh olisi tiennyt mitä Jennan päässä liikkui, olisi mies varmaan kohteliaasti ottanut askeleen kauemmaksi neidosta, sen verran siveyden sipuli hän oli.

"Mitä itse sitten torilla teitte?" Shiloh kysyi, jatkaen keskustelua, ettei tulisi hiljaista hetkeä "Tulitteko varta vasten antamaan köniin kaikille ilkeille porvareille?"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Nipustin » 11 Touko 2011, 05:45

Jenna

Jenna kuunteli kiinnostuneena ja tarkkaavaisena toisen selittäessä itsestään. Vai pyhän kirjan tarinoita? Mieshän taisi olla jokin pappi tai munkki tai vastaava! Neidon ilme olisi ollut ehkä hivenen harmistunut, mutta toinen kätki sen hienosti katsomalla juuri sillä hetkellä toisaalle ja kammaten sormillaan hiuksia paremmin. Kun tämä taas katsoi miestä hetken kuluttua kasvoilla oli levollinen ja iloinen hymy. Kyllä tuon toisen ulkonäkö meni aivan hukkaan Jenna tuumi heidän astellessaan yhä vain teitä eteenpäin.
Auttajana... Ihmisten auttajana, ongelmien auttajana. Jennaa ahdistaa yleensä ihmiset jotka yrittävät tuputtaa hänelle turvaa Jumalasta tai muuten vaan potaskaa siitä miten rukous kantaa pitkälle ja auttaa. Tosin eihän Jenna ollut tietoinen millainen auttaja tämä toinen oli, ehkä on olisikin samankaltainen lainsuojaton omankäden auttaja kuten tyttö itse. Siihen Jenna ei kyllä liiemmin itsekkään uskonut.
"Jaa'a... Ihan vapaa-aikaa viettämässä kai. Torilta kun ei koskaan tiedä mitä löytää tai kehen törmää", neidon puhuessa ihmisiin törmäilystä, Jenna tekee päällään huvittuneena kallistuksia ja hän viittaa näin Shilohiin, sekä orpotyttöön ja äreään porvariin, jotka oli aikesemmin tavannut. "Olenko sinä sitten joku pappi tai vastaava kun näät asiaksesi puhua ihmisille pyhän kirjan opetuksista?"
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Touko 2011, 21:09

Shiloh

Jenna kertoi olleensa "kai" viettelemässä vapaa-aikaansa torilla. Olihan sekin tapa viettää päiväänsä, tekihän Shilohkin sitä.. melko usein. Yleensä hän kyllä meni torille syystä, ei vain katsoakseen josko löytäisi jotain tekemistä. Jennan pään liikkeet ja kallistelut saivat Shilohin hymyilemään huvittuneena ja lopulta nyökkäämään ymmärtävästi.
Jennan seuraava kysymys sai Shilohin jälleen naurahtamaan ja pudistamaan päätään.
"Pyhä kirja jota luen, ei ole teidän tuntemanne kirja. Vaikka molemmista löytyykin samanlaisia viittauksia sekä opettavaisia tarinoita moraalista" Shiloh aloitti hiljentäessään vauhtiaan, jottei matka menisi niin nopeasti. Jenna oli mukavaa juttuseuraa, harvoin sitä sai näin mielenkiintoisen tapauksen kanssa keskustella.
"Ja jos olisi Pappi, tai muu vastaava, niin kulkisinko näin vaatimattomissa vaatteissa, kansan keskuudessa vaatimatta alemmilta kasteilta minkäänlaista kunnioitusta, tai arvostusta?" Shiloh kysyi nostaen lempeän hymyn kasvoilleen "En ole pappi, piispa, rovasti, enkä edes munkki. Olen tavallinen kansalainen... tai no, riippuu miten määritellään 'tavallinen' kansalainen. Mutta ymmärrät kai, en usko kuuluvani ylempään kastiin mitä sinä, voi olla että kuulun jopa alempaan".

"Entäpä itse?" Shiloh kysyi yllättäen "Oletko sinä uskovainen? Uskotko ylipäätään mihinkään? Jumalaan? Korkeampaan tahoon? Suojelioihin? .. Enkeleihin? ".
Shilohin tarkoitus ei ollut alkaa pitämään Jennalle luentoa siitä mihin tuon pitäisi uskoa ja miksi, kuinka tuon pitäisi elää elämäänsä. Tarkoituksena oli vain kysellä, silkasta uteliaisuudesta. Toki Shiloh itse pyrki elämään mahdollisimman "kirjan mukaisesti", vaikkei siinä aina onnistunutkaan. Syntinsä jokaisella ja kyllähän enkelitkin sortuivat....
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Nipustin » 20 Touko 2011, 23:18

Jenna

Neitokainen näytti kovin yllättyneeltä toisen puhuessa pyhästä kirjastaan. Eikä toinen todellakaan lukenutkaan raamattua? Hetkellinen hämmennys hiipii naiseen, mutta se taintuu ja katoaa yllättävän nopeasti. Miehessä tuntui olevan sellainen rauhoittava vaikutus. Miehen hidastaessa hieman tahtiaan Jennakin tekee niin hymyilevin suin, koska tämä mies vaikutti jotenkin erillaiselta muihin munkkeihin ja pappeihin verrattuna, ehkä hänellä olisi oikeasti jotain sanottavanaa.
Mies puhui täysin totta papeista, rovasteista ja kirkkoherroista. Eivät ne raukat oikeasti uskoneet Jumala rakastaa kaikkia roskaansa kun itse itseään ylentäen eivät edes laskeutuneet rahvaiden joukkoon. Tämä mies taas kulki normaaleissa vaatteissa, normaalien ihmisten kanssa keskellä kylää. Häntä saattaisi tosiaan jopa suostua kuuntelemaan, vaikkakin ei Jennaan kovinkaan suurta uskonjanoa tai katumusta noussutkaan. "Totta, taidat olla erinlainen." Neito myöntää kuin pyytäen anteeksi erhettään.

Jennako? Uskovainen? Neito räjähtää nauramaan ääneen ja saatuaan nauruaan hieman kuriin kykenee hän pudistelemaan päätään. "Ehei, Jumala saarnat ovat jonkun muun heiniä. En ole uskovainen, en usko taivaaseen enkä jumaliin. Jos joku olisi kerran paremmassa paikassa, miksei hän vain tulisi ja pelastaisi meitä muitakin sinne, niin miksei? Koska jos siellä onkin joku, hän on sadistinen ja paha, paha mies." Ihminen tuntui olevan jyrkkä kannassaan asiaan. Jennan elämässä ei juuri koskaan ollut sattunut mitään kamalan pahaa, mutta riitti kun sitä tapahtui muille ihmisillä hänen ympärillään.
"Enkelit taas..." Enkeleiden tullessa puheeksi Jenna mutisee hetken mietteliäämpänä, selvästi rauhoittuneena. "Olen tavannut jo yhden, mutta kaikki tietävät etteivät enkelit näyttäydy ihmisille, joten älä nyt pidä minua minään kylähulluna, okei?" Jenna sanoo ja naurahtaa lauseensa loputtua keräten voimia selittääkseen jutun paremmin: "Hän oli haavoittunut pahasti joten autoin häntä. Sanoi tosin olevansa entinen enkeli, sekin lienee syy siihen miksi minä hänet pystyin näkemään. Suojelijoista taas... En oikein tiedä, eikö meillä kaikilla tulisi olla omamme? No miksi ihmisiä sitten jatkuvasti kuolee mitä tyhmempiin tapaturmiin? Mikseivät suojeliat sitten auttaneet niitä ihmisiä? En ymmärrä..."

//oon pahoillani jos typosin jotain koska kello kohta puolen yön nukuttaa ja aijoin vastata kaikkiin vielä :) että nöyrimmät pahoitteluni//
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Touko 2011, 20:37

Shiloh

Enkeli hymyili itsekseen Jennan todetessa Shilohin olevan erillainen. Hymy senkun kasvoi, Jennan seuraavan saarnan myötä. Tuo ihmetteli miksei jumala tullut ja pelastanut kaikkia, miksi hän antoi toisten kärsiä. Tuttu saarna, minkä Shiloh oli kuullut nuoren jos toisenkin suusta. Puheen siirtyessä Enkeleihin Shiloh virnisti.
"En minä sinua kylähulluna pidä" Shiloh totesi "Mutta usko, että enkelit näyttäytyvät milloin kenellekkin. Joskus hekin tarvitsevat apua, tavalla tai toisella... Ja usko pois, suojelijat vartijoivat meitä aina, mutta joka kerta heillä ei ole valtaa auttaa hädässä olevia. Toisinaan ylempi taho on päättänyt toisten kohtalon etukäteen, jolloin edes suojelijat eivät voi puuttua asiaan. Jokaisella meillä on tarkoituksensa, toisia tarvitaan täällä, toisia rajan tuolla puolen. Jokainen, joka mielestäsi menettää henkensä tyhmiin tapaturmiin, pääsee toiselle puolelle, palkittaviksi, tai tuomittaiksi".
"toisinaan ihmiset ansaitsevat kuolla, tavalla tai toisella" Shiloh totesi hiljentyen sitten hetkeksi "Kaikkivaltias ei ole sadistinen, saatika paha. Hän koettelee meitä jokaista, tavalla tai toisella. Mutta ne, jotka jaksavat uskoa tai katuvat tekojaan tuomionsa edessä, pääsevät parempaan paikkaan".

"Mutta se niistä puheista" Shiloh totesi yllättäen ja käänsi pirteän katseensa takaisin Jennaan "Olen jo saarnannut tarpeeksi tältä päivältä, mikäli haluat väitellä uskonnosta, saat minun puolestani mennä kappeliin suorittamaan sen... tosin en usko että kyseenalaistamisesi otettaisiin niin kevytmielisesti siellä".
"Mutta mitä tulee enkeleihin" Shiloh aloitti "Mistä sinä tiedät miltä he näyttävät? Tai no, mistä minäkään tiedän? Mistä minä tiedän, vaikka sinä olisitkin enkeli? Eivätkös kaikki väitä, että enkelit ovat kauniita, kuten sinä?"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Nipustin » 31 Touko 2011, 16:49

Jenna

Shilohin alkaessa puhua asioista omien näkemyksiensä mukaan, neito melkein unohti kaikki omat mielipiteensä ja vakuuttui täysin toisen sanojen olevan totta. Tälläinen kyky oli miehelle varmasti hyödyksi kun tämä kiersi puhumassa pyhistä kirjoista. Ehkä se johtui siitä että mies todella tuntui uskovan omiin sanoihinsa ja sai muutkin uskomaan siinä perässä. Kohta neitokainen ravistautuu irti moisesta uskonhetkestään ja pudistelee päätään: "No jos sä niin sanot, en kyllä silti usko suojelijoihin ja äijjiin pilvien pääl."
Jenna asettaa kätensä rennosti niskansa taakse ja katsoo taivaalle. Niin... Enkelit. Mistä kukaan saattoi tietää miltä yksi näytti? Jenna oli tavannut enkelin, mutta luultavasti jokainen enkeli oli täysin omanlaisensa ja erinlainen. Niinkuin ihmiset täällä pinnallakin. Mietteistään neidon palauttaa toisen sulavasti heitetty kohteliaisuus jolle nainen kevyesti nauraa. "Tuo sanavalmiutesi vie sinut varmasti pitkälle..." Jenna toteaa hymyillen ja mieheen mietteliään katseen luoden. "Sinä et siis koskaan ole nähnyt enkeliä?" Neito kysäisee sillä toinen vaikuttaisi ihmiseltä joka varmasti tietää mistä puhuu, ja eihän noin vahva usko voisi mitenkään perustua johonkin luuloihin ja kuulopuheisiin. Saatikka johonkin kirjaan. Miehen oli taatusti täytynyt nähdä faktoja.


//Hei jes kesä on täällä taas!\o/ //
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Kesä 2011, 12:26

Shiloh

Mies vastasi Jennan naurahdukseen hymyllä, samalla kun nyökkäsi pienesti tuon lauseelle.
"Toisinaan yllättävänkin pitkälle. Ihan pelotan itseäni" Mies totesi hymyillen, muistellen samalla niitä monia kertoja, kun oli joutunut sulavan kielensä takia tahtomattaankin tilanteisiin, joissa piti nätisti kieltäytyä kauniiden neitojen tarjouksesta petihommista. Mies oli pidättäytyväinen, tiettyyn pisteeseen asti. Oli hänellä silti joitakin kuolevaisten mielihaluja tallella.
Jennan seuraavaan kysymykseen Shiloh vastasi pään pudistuksella. Oli helpompi kieltää totuus kuin yrittää kertoa sitä.
"Uskon että jokaisessa meissä asuu pieni enkeli" Shiloh totesi "Lisäksi termi Enkeli on jo niin usein käytetty, etten tiedä miltä enkelin pitäisi näyttää.. Toiset puhuvat kauniista naisista nimellä Enkeli, toiset taas lapsistaan Enkeleinä... toiset taas kutsuvat pelastajiaan enkeleiksi".

Hitaasti edetty matka alkoi lähentelemään loppuaan. Sääli, sillä Shiloh vasta alkoi viihtyä Jennan seurassa. Kylän reuna lähestyi ja siellä liikkuvat hiipparit hakeutuivat piiloihinsa vakoilemaan, nähdessään lähestyvät hahmot.
"taidamme olla pian perillä" Shiloh totesi lopulta, katsellen ympärilleen. Hän tiesi että heitä tarkkailtiin, vaikkei ketään näkynytkään. Hän aisti katseet ja toisten elollisten läsnäolon.

// yaaay! Niimpä. Onko sulla kesäsuunnitelmia?
Ja pahoittelut vastauksen kestosta! //

//14.6 kiskasen Shilohn pois pelistä siihen asti kunnes sulla on taas aikaa/mahdollisuus pelailla paremmin. Ota sitten yhteyttä yksärillä! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Nipustin » 21 Kesä 2011, 23:32

Jenna

Neito joka yleensä oli niin äijämäinen, kikatti nyt hyvinkin pehmeästi ja neitimäisesti miehen vastaukselle hänen puhetaidoistaan. Noin valmissanaisen miehen oli varmasti välillä aika vaikeaakin nimenomaa sen takia. Vielä kun tuon kielen omaaja, sattuikin olemaan näin hyvä sydäminen ja lempeä kuin tämä mies tässä. Jenna räpsytti lumosilmiään miehen suuntaan ajatellessaan toista. Melkoinen herrasmies ja hopeakieli.
Kaunokielen puhellessa meissä jokaisessa elävistä pikku enkeleistä Jennan hymy muuttuu hieman surumieliseksi. Lapsosena, pienen pienenä tyttönä, Jennakin oli jaksanut uskoa enkelihin. Tyttönen oli leikkinyt ystäviensä kanssa enkeliä joskus, ja äiti oli usein kehunut lapsostaan pikku enkeliksi. Jälleen mies oli löytänyt ne täysin oikeat sanat saadakseen Jennankin kaltaisen "koviksen" pehmenemään vähäsen ja uppoamaan muistoihinsa. Miten tuo muukalainen sen teki? Miksei neito ollut koskaan kuullut hänestä? Todellinen uskon mies, eikä mikään pöyhkeilevä papin rotisko.

Tutut kulmat ja kadut aukenivat jo kaksikon edessä, Jenna tiesi että pian oltaisiin perillä. Bruneten kotiseutu oli jokseenkin hämärää, siellä olivat halvat asunnot ja eipä neito juuri kotona viihtynyt niin oliko huonolla naapurustolla niin kovin väliä? Oli kuitenkin katto pään päällä. Useinkin matkalla hieman juopuneena kotiin, oli moni käynyt liian tuttavalliseksi häntä kohtaan, mutta näiden ahdistelioiden huonoksi onneksi osasi Jenna puolustaa itseään. Ei helppoa palaa raiskaajille tai ryöstäjille tänäkään iltana, nyt neidolla oli mukana oikea herrasmieskin. Tosin olisiko toisesta paljoa apua tappelun puhjetessa, sitä Jenna ei osannut kertoa. Mies ei vaikuttanut kovin taistelun haluiselta.
"Kotini on tässä aika lähellä. Kun tulemme muurille kuljetaan vain hetki itään päin." Jenna selostaa ystävällisesti Shilohille samalla käsillään osoittaen. Nyt kun neito mietti, hänestäkin alkoi tuntua että heitä tarkkailtiin. Kumpa ei tulisi mitään kovin isoja ongelmia...
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Kesä 2011, 01:34

Shiloh

Hetken he kävelivät, kunnes Jenna ilmoitti kotinsa olevan ihan tässä lähellä.
"Selvä se" Shiloh vastasi hymyillen, huomaten kuitenkin sen, että Jennakin saattoi aistia katseet niskassaan. Molempien toiveet sen suuremmista ongelmista sivuuntuivat, muutaman epäilyttävän miehen astuessa esiin varjoista. Shiloh pysähtyi heti, pysäyttäen myös Jennan ja töyntäen tuon hellästi taakseen, piiloon lähestyviltä uhkaajilta. Vaikka Jenna oli osoittanut osaavansa pitää itsestään huolta, ei Shiloh halunnut tuolle käyvän mitään. Jenna varmasti olisi selvinnyt - tavalla tai toisella - näistä muukalaisista, mutta Shiloh päätti tämän kerran leikkiä ritarillista suojelijaa.

Sanaakaan ei vaihdettu. Muukalaiset tiesivät mitä Shiloh aikoi tehdä ja Shiloh tiesi ihan hyvin mitä nuo aikoivat tehdä. Mutta kuten aina, eivät typerät ihmiset osanneet olettaa Shilohilta mitään, mitä tulisivat pian kokemaan.
"Sulje silmäsi, ettet sokeudu. Älä katso suoraan minuun" Shiloh sanoi Jennalle ja otti sitten askeleen, toisenkin kohti muukalaisia.
Muukalaiset totta kai latelivat uhkauksensa Shilohille. Käskivät tuon poistua vähin äänin, jättää tyttö heidän armoilleen, niin hänelle ei kävisi kuinkaan. Shiloh ei kuitenkaan kuunnellut, vaan käveli kohti näitä kolmea tunkeilijaa kohti. Enkelin astuessa miesten eteen, yksi veti vyöltään tikarin ja iski sen syvälle Shilohin mahaan. Mies päästi pienen urahduksen, tunkeilijan vetäessä puukkonsa pois hänen sisältään. Shiloh kuitenkin seisoi pystyssä ja tarttui miestä kaulasta.

Samassa enkeli alkoi hohtaa kirkasta valoa, saaden miehet parkaisemaan ja sulkemaan silmänsä. Shiloh saattoi vain toivoa että Jenna oli sulkenut silmänsä, eikä katsonut kohti häntä. Enkeli ei todellakaan toivonut tuon sokaistuvan, edes väliaikaisesti.
Shiloh muutti muotonsa enkeliksi. Valtavat, valkeat siivet tulivat esiin ja tuon hiukset kasvoivat silmissä. Likaiset ryysyt vaihtuivat puhtaisiin, kirkkaan valkoisiin vaatteisiin, samalla kun ilme enkelin kasvoilla muuttui neutraalista tuomitsevaksi.
"Ei ole oikein, kohdella toista kuin esinettä" Shiloh sanoi. Enkelin ääni kaikui pehmeästi kujalla, saaden tunkeilijat tuntemaan olonsa epämukavaksi ja alistetuksi. Nuo tunsivat myös syvää häpeää kaikista teoistaan, tämän pyhän olennon seistessä edessä.
"Menkää, ja katukaa kaikkea sitä, mitä olette elämässänne tehneet väärin. Herra antaa anteeksi kaiken, mikäli ette poikkea väärälle tielle" Enkeli jatkoi, päästäessään irti miehestä, joka lyhistyi polvilleen "Vaikeinakin aikoina, ei ole syytä vaipua epätoivoon. Vielä koittaa parempi huominen, sen lupaan teille. Nyt menkää, älkääkä enää näyttäkö kasvojanne minulle, ennen kuin olette päässeet synneistänne".

Noiden sanojen myötä kolmikko perääntyi. Hiljaisesti ja nöyrästi, jättäen Enkelin ja tytön omaan rauhaansa. Miehet eivät sanoneet mitään. Eivät edes uhanneet paljastaa enkeliä. Eivät uhanneet tulevansa kostamaan. Heidän silmistään näki pelon. Sen pelon, mitä kuolevainen tunsi tajutessaan, ettei ollutkaan ehkä se mahtavin olento maan päällä. Katuen, kolmikko poistui...
Tunkeilijoiden poistuttua Shiloh katsahti Jennaan, samalla kun muutti muotonsa takaisin kuolevaiseen illuusioonsa. Pistohaava, jonka enkeli oli saanut, ilmestyi takaisin miehen muuttaessa muotoaan. Kipu, jonka Shiloh oli sivuuttanut ennen muutostaan palasi, saaden miehen jälleen ähkäisemään kivusta ja lyyhistymään maahan, pidellen toisella kädellään mahaansa....
Haava oli syvä, mutta onneksi ei osunut mihinkään tärkeisiin elimiin. Hyökkääjän sihti ei ollut näemmä parhaimmasta päästä...

// ACTION. Piti keksiä jotain, sry //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Nipustin » 27 Kesä 2011, 20:43

Jenna

Neito oli harvoin väärässä siinä kun sanoi että häntä tarkkailtiin. No olihan vaiston täytynyt olla oikeassa tälläkin kerralla ja jostain talojen varjoista, synkiltä kujilta, heidän eteensä asteli kolme korstoa. Jenna painoi heti kätensä nyrkkiin ja otti vähän valppaamman asennon kun tuo lempeä herrasmies vetikin häntä jo selkänsä taakse, selvästi turvaan. Kaunokainen punastui hieman toisen suojelevasta eleestä ja alistui suojeltavan neidon rooliin. Mutta miten tämä muukalainen nyt itsekseen pärjäisi näille korstoille?

Laittaa silmät kiinni? Jenna kerkesi suunnilleen miettiä kun jo oli painanut silmänsä kiinni kummallisesta käskystä huolimatta. Olikohan mies jonkinlainen maagi kun puhui sokaistumisesta? Vai oliko tällä jossain nuiden rääsyjen alla piilossa jotain pölyä joista sytytettynä sai aikaan hyvin kirkkaita liekkejä? Kaikki nuo ylitti itse totuus.
Kirkkaan taivaallisen valon kohdatessa Jennan silmät tämä puristi niitä entistä tiukemmin kiinni ja vei kätensäkkin silmien eteen. "Mit-- Mistä? Miten..?" Jenna mumisee hyvin hämmentyneenä ja liikkuen hieman miehen takaa, vain askeleen.
Silmiään siristäen, sormien rakosesta varovaisesti, Jenna yrittää nähdä mitä tapahtuu. Hän kuulee miehen puhuvan ja äänessä on jotain syvää puhtautta enemmän kuin oli aijemmin ollut. Pienestä rakosesta Jenna kykenee hahmottamaan valon tulevan Shilohista itsestään! Mutta kuten toinen oli kehottanut, ei neito katsonut suoraa mieheen. Roistojen pelokkaat ilmeet Shilohin puheiden edessä olivat mieleenpainuvat. Saada nyt kolme isoa miestä melkein itkemään! Katuen syntejään? Herra armahtaa? Nyt vasta Jenna todella tajusi mitä täällä tapahtui! Shiloh oli enkeli.
Kirkas valo katoaa kiusaamasta ihmisen silmiä joten tämä laskee kädet kasvoiltaan ja avaa silmiään varovaisesti. Jenna hahmottaa miehen taas omana kansalaisen näköisenä itsenään, likaisissa vaatteissaan, edessään. "Se oli mieletöntä! Miten sinä tuon teit? Miksi et kertonut minulle?" Ihmisneito aloittaa innokkaasti miehen ylistyksen ja kysymyksillä hiillostamisen. Ehkä siinä olivatkin syyt miksei mies ollut kertonut...
Ennen kuin Jenna ehtii pyytää anteeksi reaktiotaan, hän huomaa miehen pitelevän vatsaansa, ähkäisevän kivusta sekä kaatuvan maahan. Nainen syöksyy miehen avuksi toisen lyyhistyessä. "Koita kestää... koita kestää! A-asun tässä ihan lähellä..." Jenna selittää hätääntyneenä ja repäisee paidastaan toisen hihan, josta repii vielä siteitä. Neito sitoo niitä nopeasti miehen haavaan, jotta olisi edes jotain suojaa hetkeksi. Sitten Jenna nostaa miestä syliinsä. Naiseksi Jenna on yllättävän vahva ja mies ei ollut raskasta tekoa joten kyllä neito tämän jaksoi nostaa. Toivottavasti miestä ei vain nolottanut tulla naisen kantamaksi.

Hetken kuluttua kaksikko on Jennan kodilla ja Jenna kantoi miehen sisään jossa avautui näkymä huoneeseen joka taisi olla keittiö yhdistelmä olohuone. Yhdessä nurkassa oli keittiö ja toisessa nurkussa vain yksi nojatuoli. Huoneesta meni vielä kaksi oviaukkoa joihinkin muihin tiloihin, siis ulko-oven lisäksi. Jenna asettaa Shilohin keittiötasoille selälleen ja etsii parempia sidetarpeita, jotka löytyvät yhdestä alakaapista. Jenna alkaa sitomaan miehen haavaa. "Kiitos... En edes ehtinyt kiittää sinua. Sinä pelastit minut ja satutit itsesi..." Ihmisneidon puhuessa tämän äänestä kajasti liikutusta ja silmiin alkoi kerääntyä kyyneliä.

//Ei hei mulle käy, tää oli aika kiva veto :D//
Nipustin
 

Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron