Kirjoittaja Aksutar » 27 Kesä 2011, 01:34
Shiloh
Hetken he kävelivät, kunnes Jenna ilmoitti kotinsa olevan ihan tässä lähellä.
"Selvä se" Shiloh vastasi hymyillen, huomaten kuitenkin sen, että Jennakin saattoi aistia katseet niskassaan. Molempien toiveet sen suuremmista ongelmista sivuuntuivat, muutaman epäilyttävän miehen astuessa esiin varjoista. Shiloh pysähtyi heti, pysäyttäen myös Jennan ja töyntäen tuon hellästi taakseen, piiloon lähestyviltä uhkaajilta. Vaikka Jenna oli osoittanut osaavansa pitää itsestään huolta, ei Shiloh halunnut tuolle käyvän mitään. Jenna varmasti olisi selvinnyt - tavalla tai toisella - näistä muukalaisista, mutta Shiloh päätti tämän kerran leikkiä ritarillista suojelijaa.
Sanaakaan ei vaihdettu. Muukalaiset tiesivät mitä Shiloh aikoi tehdä ja Shiloh tiesi ihan hyvin mitä nuo aikoivat tehdä. Mutta kuten aina, eivät typerät ihmiset osanneet olettaa Shilohilta mitään, mitä tulisivat pian kokemaan.
"Sulje silmäsi, ettet sokeudu. Älä katso suoraan minuun" Shiloh sanoi Jennalle ja otti sitten askeleen, toisenkin kohti muukalaisia.
Muukalaiset totta kai latelivat uhkauksensa Shilohille. Käskivät tuon poistua vähin äänin, jättää tyttö heidän armoilleen, niin hänelle ei kävisi kuinkaan. Shiloh ei kuitenkaan kuunnellut, vaan käveli kohti näitä kolmea tunkeilijaa kohti. Enkelin astuessa miesten eteen, yksi veti vyöltään tikarin ja iski sen syvälle Shilohin mahaan. Mies päästi pienen urahduksen, tunkeilijan vetäessä puukkonsa pois hänen sisältään. Shiloh kuitenkin seisoi pystyssä ja tarttui miestä kaulasta.
Samassa enkeli alkoi hohtaa kirkasta valoa, saaden miehet parkaisemaan ja sulkemaan silmänsä. Shiloh saattoi vain toivoa että Jenna oli sulkenut silmänsä, eikä katsonut kohti häntä. Enkeli ei todellakaan toivonut tuon sokaistuvan, edes väliaikaisesti.
Shiloh muutti muotonsa enkeliksi. Valtavat, valkeat siivet tulivat esiin ja tuon hiukset kasvoivat silmissä. Likaiset ryysyt vaihtuivat puhtaisiin, kirkkaan valkoisiin vaatteisiin, samalla kun ilme enkelin kasvoilla muuttui neutraalista tuomitsevaksi.
"Ei ole oikein, kohdella toista kuin esinettä" Shiloh sanoi. Enkelin ääni kaikui pehmeästi kujalla, saaden tunkeilijat tuntemaan olonsa epämukavaksi ja alistetuksi. Nuo tunsivat myös syvää häpeää kaikista teoistaan, tämän pyhän olennon seistessä edessä.
"Menkää, ja katukaa kaikkea sitä, mitä olette elämässänne tehneet väärin. Herra antaa anteeksi kaiken, mikäli ette poikkea väärälle tielle" Enkeli jatkoi, päästäessään irti miehestä, joka lyhistyi polvilleen "Vaikeinakin aikoina, ei ole syytä vaipua epätoivoon. Vielä koittaa parempi huominen, sen lupaan teille. Nyt menkää, älkääkä enää näyttäkö kasvojanne minulle, ennen kuin olette päässeet synneistänne".
Noiden sanojen myötä kolmikko perääntyi. Hiljaisesti ja nöyrästi, jättäen Enkelin ja tytön omaan rauhaansa. Miehet eivät sanoneet mitään. Eivät edes uhanneet paljastaa enkeliä. Eivät uhanneet tulevansa kostamaan. Heidän silmistään näki pelon. Sen pelon, mitä kuolevainen tunsi tajutessaan, ettei ollutkaan ehkä se mahtavin olento maan päällä. Katuen, kolmikko poistui...
Tunkeilijoiden poistuttua Shiloh katsahti Jennaan, samalla kun muutti muotonsa takaisin kuolevaiseen illuusioonsa. Pistohaava, jonka enkeli oli saanut, ilmestyi takaisin miehen muuttaessa muotoaan. Kipu, jonka Shiloh oli sivuuttanut ennen muutostaan palasi, saaden miehen jälleen ähkäisemään kivusta ja lyyhistymään maahan, pidellen toisella kädellään mahaansa....
Haava oli syvä, mutta onneksi ei osunut mihinkään tärkeisiin elimiin. Hyökkääjän sihti ei ollut näemmä parhaimmasta päästä...
// ACTION. Piti keksiä jotain, sry //