Kirjoittaja Rame » 14 Kesä 2011, 06:24
Sarrow
Tummaan paitaan, housuihin ja kaulaansa ja rintakehäänsäkin osittain peittävään huiviin sonnustautunut eliittikenraali ei varautuneisuudestaan huolimatta osannut odottaa törmäävänsä sinne tänne säntäilevään nuoreen, joka oli saanut peräänsä enemmän miehiä kuin pystyi hoitelemaan. Ei sillä, että Sarrow olisi myöntänyt vähääkään välittävänsä yhden ihmisen kohtalosta, mutta mikäli hän saisi tilaisuuden liittyä tappeluun, ei häntä pidättelisi enää mikään!
Mies oli aloittanut päivänsä rauhallisesti ja rutiiniensa mukaisesti, poiketen niistä nyt hieman kulkiessaan syrjäisempiä kujia pitkin. Kenties hänellä oli tylsää, kenties hän etsi itselleen viihdykettä hakeutumalla ongelmiin, joissa voisi todistaa taitonsa eliittikenraalina iästään huolimatta.
Sarrow oli omiin ajatuksiinsa vaipunut, mutta tarkkaili kyllä ympäristöään ja kuuli lähestyvät askeleet. Hän ei kuitenkaan reagoinut niihin vaan jatkoi matkaansa eteenpäin aina siihen saakka, kun joku törmäsi häntä vasten. Kaikesta päätellen askelten suunta oli vaihtunut kiireessä ja mies tiedosti nyt tuijottavansa tytön - tai pojan - kasvoja, tämän selvästi oletettua pääsevänsä kätevästi pakoon ilman vaaraa törmätä kehenkään.
Noh, Sarrow ei toistaiseksi nähnyt mitään syytä estää toisen pakoa. Mitä siitä, jos tämä olisi sattunut varastamaan leivän torilta tai...Kaikesta päätellen aukonut päätään, sillä tätä nuorta seurasi useampikin, tätä selvästi voimakkaampi mies. Sarrown kasvoilta saattoi nähdä pientä huvittuneisuutta. Selvästikin tuo hänen kohtaamansa nuori tyttö tai poika - ei sillä, että hän olisi ollut niin rajoittunut, että olisi välittänyt kummasta oli kyse - oli johdattanut itsensä aikamoisiin hankaluuksiin.
Sen sijaan, että olisivat lähteneet katolle kiivenneen perään, nämä kuitenkin jäivät tuijottamaan häntä kuin hänkin olisi liittynyt tähän jotenkin.
Kun syytökset noituudesta alkoivat ja muutama miehistä otti jalat alleen, toispuoleinen, huvittunut virne Sarrown huulilla senkun kasvoi.
"Oletteko te todella niin typeriä, ettei mielessänne käy, että kohteenne saattoi hypätä katolle?" Sarrow kysäisi matalalla äänellä ja naurahti itsekseen. Hän oli kyllä tottunut siihen, ettei hänen saavutuksistaan huolimatta hänen ulkonäköään osattu yhdistää nimeen, mutta se, että häntä luultiin jo noidaksi tai demoniksi joka oli muuttanut muotoaan pienestä tytöstä mieheksi!? Tämä meni jo hieman yli!
Sarrow kohotti hitaasti katseensa katolle ja kohotti tytölle kätensä, koukistaen hitaasti sormensa kuin hidastettuun tervehdykseen ilkikurisen virnistyksensä voimistuessa ja käänsi sitten katseensa toisaalle, ottaen jo muutamia askelia syrjäkujan päätä kohden.
Kenties tuo tyttö tai poika onnistuisi selviämään itse aiheutetuista ongelmistaan ihan yksinkin - ja mikäli ei, hän voisi tarjota apunsa, mutta tästä tappelusta tulisi aivan liian helppo.