He makes me feel, he makes me real.. > sovittu

[aane]

Ivy Campbell

Yö.

Aurinko oli jo mennyt nukkumaan, ja pimeys oli saattanut kylän. Tuikkivat tähdet olivat yksi kerrallaan ilmestyneet tummalle taivaalle. Hopeinen loisto hohti kylän yllä valaisten asuntojen katot ja järven pinnan. Kuu oli pysynyt paikallaan, eikä näkyvissä ollut edes pilviä peittämässä tätä kaunista, jopa herkkää näkymää, joka näkyi aina romanttisissa elokuvissa. Ja juuri silloin päähenkilön rakastettava palaa tällaisina iltoina kotiin. Mutta ei Ivyn tarinassa. Shiron lähdettyä Ivy muuttui paljon apeammaksi ja ailahtelevaiseksi. Ivy ei jaksanut keskittyä mihinkään olennaiseen, ei työhönsä, ei syömiseen, ei siivoamiseen. Söi tyttö sentään sen verran, että pysyi hengissä, mutta ei sitä mitenkään ravintorikkaaksi voisi kutsua. Rahattomana Ivy ei voinut oikein ostella paljon ruokaa eikä muutakaan tarvikkeita, joten hänen täytyi turvautua varasteluun. Tätä kautta häntä on ruvettu halveksimaan entistä enemmän. Ihmiset jopa pelkäsivät häntä, kiitos hänen pahan maineensa. Ivy vain haluaisi Shiron takaisin, siinä kaikki. Shiro oli Ivylle kaikki kaikessa. Joka ainut ilta Ivy mietti poikaa kuumeisesti, oliko hän enää edes hengissä. Tyttö niin tahtoi tietää, rakastiko Shiro ollenkaan Ivyä vai ei. Se oli suhteellisen kova pala Ivylle.

Ivyn kämppä alkoi olla jopa suorastaan tunkkainen ja pölyinen. Tyttö ei taaskaan saanut tänä tiettynä yönä unta, ja lähti virkistäytymään parvekkeellensa, joka oli kyllä suunnattoman pieni, mutta kesti sentään kävelläkin. Ivy oli käärinyt itsensä untuvapeittoonsa, sillä hänellä oli kuolemankylmä, vaikka ulkona olikin suhteellisen lämmin, mitä nyt vähän yön viileyttä ilmassa. Ivy huomasi kirkkaan taivaan ja sen kauniit tähdet että kuun. Tytön huokaisu pääsi ilmaan huulilta, ja se täytti hiljaisuuden. Ivyn silmää tosin alkoi kutittaa todella paljon, ja kun hän hankasi sitä, siitä irtosi ripsi. Toivoa.
Ivy varovasti puhalsi se ilmaan pienellä henkäyksellä, ja painoi napakasti silmänsä kiinni toivoen tärkeimmän toiveensa : Shiron. Eikai rakastunut ihminen muutakaan voisi toivoa ? Ivy ei tahtonut aukaista silmiään, vaan antoi yön viileyden käväistä kalpeilla kasvoillaan pienenä vireenä. Tämä tunne oli upea. Ja niin kyllä toivekkin. Tosin mahdollisuus sen toteutumiseen olisi yksi miljoonasta. Ehkä Ivy kuitenkin toivoi liikoja. Miten nyt Shiro voisi saapua keskellä yötä asunnolleni tunnustamaan rakkauttaan ?

[Raigauge]

Shiro

Lihakset olivat jännittyneet. Shiron piti liikkua nopeasti.
Sen jälkeen kun ihmiset olivat jo toistamiseen huomanneet hänen luvattoman oleskelunsa heidän keskuudessaan, ne eivät antaisi anteeksi. Eivät luulisi sitä enään vahingoksi. Vaan suoraan sanottuna vittuiluksi. Suorapuheisia nämä ihmiset, vaikkakin selvästi järjenjuoksultaan hitaammanpuoleisia.
Poika ponnisti äänettömästi yksittäiselle kujalle. Hän peitti itsensä laatikoiden varjoihin ja odotti. Hai pidätti hengitystään. Se ei ikinä ole ollut hänelle hyväksi, mutta ihmismuodossa se oli selvästi helpompaa ja siedettävämpää, vaikkei Shirolla ollut järin suurta hapen pidättämiskykyä. Sen päästessä varsin nopeasti maksimipisteeseensä, Shiro tyytyi hengittämään pienin hengenvedoin. Hän kuunteli askelten kaikua. Yövartijoita. Kujalle asettui hetkeksi valoa, joka ei ollut peräisin taivaalla möllöttävästä kuusta. Niillä oli siis soihdut kädessään. Tietenkin nähdäkseen eteensä, mutta sitä voisi käyttää hyvinkin taisteluvälineenä. Noiden ärsyttävät äänet keskustelivat kuumeisesti, jokseenkin rennosti kuitenkin. Mikä mahtoi olla miesten puheenaihe, siitä Shiro ei välittänyt.

Mies nyrpisti nenäänsä noiden mennessä ohi, ja ponnahti ottamaan kiinni tikapuista. Nopeasti hän nousi tasanteelle, josta hän veti loppuruumiinsa sen päälle. Vielä vähän matkaa..
Jo ensimmäisestä päivästään lähtien täällä oudolla saarel- niemim- alueella, Shiron mielessä oli pyörinyt jostakin syystä eräs henkilö. Tai miten niin jostaki syystä, sinisilmä oli korviaan myöten rkasatunut tähän tyttöön. Ivy.. ainoa ihminen, joka oli ilman ennakkoluuloja auttanut häntä. Turvannut selustan, ravinnut.. kaiken sen, Shiro oli kauan halunnut hyvittää. Sitä ajatusta kelatessaan useampaan otteeseen, hän kuitenkin päätyi tulokseen, ettei se niin mennyt. Ei Shiro sitä halunnut.
Repaleinen t-paidan kaula-aukko lepatti kuparihiuksisen liitäessä eteenpäin öisellä taivaalla. Metsissä ja sivuteillä ollessaan Shiro oli joutunut monenlaisiin ongelmiin, mutta tavalla tai toisella hän oli onnistunut voittamaan ne. Kattoja pitkin hän pystyi pääsemään nopeasti kohteeseensa, ilman kenenkään huomaamista. Yövartijat vahtivat vain ihmisten ilmoja, eivät niiden kattoja, joissa ne olettivat kaiken olevan hyvin.

Vähä vähältä, Shiro pääsi koko ajan lähemmäksi ystävättärensä taloa. Vähitellen, pojan sydämen lyönnit kiihtyivät, eikä se johtunut vauhdin suhteellisesta hurmasta, tai muustakaan minkä olisi voinut havaita ulkoisesti. Mies alkoi hymyilemään pienesti huomatessaan asian. Ei Shiro siis tarkoittanut, että hän jättäisi asian sikseen, sanoessaan ettei halua korvata toiselle mitään. Asian pystyi helposti käsittämään niin.
Sen sijaan, Shiron oivaltaessa kuinka paljon Ivy merkitsi hänelle, mies ei halunnut antaa tuolle lahjaa, jonka jälkeen he tuskin muistaisivat toisiansa. Haipoika nosti kämmenensä kaulalleen, etsi nahkaisen nauhan ja sormeili sen päässä olevaa korua. Hän halusi olla Ivylle jotain enemmän. Kenties ainiaaksi.
Shiro huomasi tulleensa oikeaan osoitteeseen, ja etsi parvekkeen näköpiiriinsä. Hän muisti yhä pihapiirin kuin omat taskunsa, vaikkei hän ollut viettänyt täällä kuin yhden yön. Sinisilmän kohdistaessa parvekkeella olevaan olentoon, mies yllättyi tyystin.
"Ivy? Mitä sä tähän aikaan yöstä oot vielä hereillä?" hän kysyi varsin rohkealla ja tuttavallisella äänellä.

Poika taivutti itsensä parvekkeen toiseen päähän ja katsoi Ivyä. Toinen oli kietoutunut jonkin sortin peittoon. No olihan täällä suhteellisen kylmä, kait. Shiro katsoi omaa vaatetustaan. T-paidan kaula-aukko keskeltä kuin revitty rintakehän yli rikki, housut melkein puolitangossa ja tummansininen satiinintapainen pitkähihainen roikkui hänen kyynärpäidensä varassa, hihojen ollen vain kyynärien osilta puettuna.
"Sori kun öh, tälläsessä kunnossa tuun, mutta öh, perusminä," hän pyysi ensin anteeksi, tietäen että Ivy oli varsin lahjakas ompelija.
Hyvä kun ei pyörtynyt hänen käyttäytymisestään ja puvustuksestaan.

[aane]

Ivy Campbell

Ivy oli juuri rauhoittunut yön hiljaiseen tunnelmaan, rentoutunut ja ollut vain paikallaan. Ihme, ettei hän ollut kaatunut selälleen tai vastaavaa, oli tämä niin rento. Ivyn mielessä olivat ne onnelliset tapahtumat Shiron kanssa, joka sai tämän niin iloiseksi ja jopa .. rakastuneeksi. Mutta silloin likka kuuli jotakin perin tuttua. Tytön silmät rävähtivät auki kuullessaan lempeän äänen. Mitä helvettiä ? Eihän tämä voinut MITENKÄÄN mahdollisesti todellakaan olla totta. Ivy pidätti hengitystään, ja nipisti itseään käsivarresta samalla painaen uudelleen silmänsä kiinni. Ei, ei tämä ollut unta. Ivy aukaisi uudelleen silmänsä, kääntäen katseensa parvekkeen toiseen päähän. Shiro. Ivyn ympäriltä oleva peitto tippui hetkessä, paikalleen jääden vain tärisevä ruumis jonka ympärillä siisti ruskea tunika. Ei Ivyn ulkonäössä ollut muutenkaan kehumista. Ainoa siisti ja puhdas asia oli vaatekappale hänen päällään. Likalle oli muodostunut jopa pienet silmäpussit, ja iho ja hiukset näyttivät todellakin järkyttäviltä. Hän ei ollut käynyt edes peseytymässä. Tytön iho hohti valkeuttaan, ja hän oli muutenkin todella huonokuntoisen ja aliravitun näköinen, ja nyt vielä pahemmassa jamassa. Ivy ei älynnyt tehdä mitään. Hän vain tapitti tapittamistaan suu ammollaan, kunnes älysi, että Shirohan esitti kysymyksen. Tottakai siihen pitäisi vastata. Mutta mitä järkevää sanomista keksisi... Täristen suu pistettiin lopulta kiinni, kääntyen toista kohden, ja koettaen saada suustaan edes jotakin järkevää.

- Sinä.. ? Muttaku .. Eihän .. Sillee ..

Ivy laski päänsä hetkeksi alaspäin kooten ajatuksiaan edes hetken ajan. Lopulta hän nosti päänsä, ja värisevä sormi nousi ylös, mutta suusta ei tällä kertaa tullut mitään. Ivy koetti yrittää uudelleen ja uudelleen, mutta kuului vain pieni inahdus. Ivy koetti rauhoittaa itseänsä sen verran, että saisi edes yhden lauseen suustaan ulos. Kuka vain menisi varmasti tuollaisen söpöliinin edessä sekaisin, se olisi varmaa. Tällä kertaa se oli Ivy.

- .. En vain saa nukutuksi ilman sinua. Ja voin korjata vaatteesi, sillä ei ole merkitystä. Mutta ... miksi sinä tulit takaisin ? Luulin, että jätit minut .. kokonaan. Tiedäthän, että rakastan ..

Lause keskeytyi, ja Ivy jopa riensi toista vasten, kädet kietoutuen toisen ympärille. Tyttö varmasti tuntui Shiroa vasten jääkalikalta, ehkä juuri ja juuri elossa olevalta ruipelolta. Tärinä hellitti hetkeksi, sillä Shiron lämpö lämmitti tätäkin. Mutta yhden lupauksen Ivy teki mielessään; Enää hän ei Ivyltä karkaisi, kun hän vain pitäisi hänestä kiinni. Likka painoi päänsä toisen rintakehää vasten, tiukentaen otettaan hetki hetkeltä. Upea hetki, upea mies, upea comeback.

[Raigauge]

Shiron teki mieli nostaa kulmiansa toisen sanattomuudelle. Näinkö hirveää hänen jälleen-näkemisensä oli, vai johtuiko se vaatteiden..? Ei, toisen silmistä paistoi jotakin toista. Kuuta vasten ne näyttivät peilaavan jotakin pelon suuntaan itse asiassa. Ihan kuin Ivy olisi ollut järkyttynyt siitä, että Shiro tuli taas takaisin. Ei mitenkään pelkkänä olemuksena tai kävelevänä vaatekasana vaan ihmisenä. Shiro räpäytteli silmiään hetken ja katsoi toista. Hän istahti kaiteen päälle puoliksi nojaten siihen ja vahvat kämmenet ottivat kiinni kaiteesta.
"Joo iha rauhassa.." Shiro sanoi ja yritti vääntää hymyntapaista, mutta hän ei saanut mitään aikaiseksi.
Toisen totinen ilme alkoi paiskautua ihan toden teolla miehen omaatuntoa vasten. Oliko hän taas tehnyt jotain väärää? Ihan rauhassa, en oo menossa minnekään enää, hän ajatteli. Hän kohtaisi kunnialla sen mitä toisella oli sanottavanaan.

Silloin Shiro huomasi naisen tärisevän. Tuo oli kalpea. Kenties viltistä oli sittenkin ollut tuolle apua. Hento ruumis vaikutti tunikassa oikeastaan varsin puoleensavetävältä. Shiro kuitenkin malttoi mielensä suuremmilta ajatuksilta.
Ivy avasi suunsa vihdoin. Piinallisen hetken jälkeen Shirolle jäi uudelleen pieni hämmästys, vaikkakin hän oli tiedosta jotenkin iloinen. Ei kyennyt nukkumaan ilman häntä..? Ivy siis ehkä ajatteli häntä..? Samassa nainen painautui suu tuuman kaksi auki olevaan Shiroon. Sydämen verenpumppaus kiihtyi kertalaukauksella, kulmat nousivat aavistuksen verran ylöspäin. Ivy sittenkin siis..
Shiro sulki silmänsä hitaasti ja huulille levisi valloittava hymy. Rohkeasti vahvat kädet kietoutuivat Ivyn ympärille, lämmittävästi, suojelevasti - kuin omien naisen itselleen. Hain teki mieli itkeä.

"Mä rakastan sua Ivy," Shiro kuiskasi toisen korvaan. Hän nosti toisen leukaa sormillaan korkeammalle, luoden lämpimän katseen toisen silmiin.
"Mä en haluu enää jättää sua," hän sanoi ja asetti Ivyn huulille omansa.
Nainen tuntui sinä hetkenä niin aidolta. Niin totiselta. Kuin tunteet olisivat voineet olla käsin kosketeltavia. Shiro suuteli toista hellästi, mikä loi hänen sisälleen yhä vain kuumentavan tunteen, mutta myös tunteen, joka lujensi hänen sidettään Ivyyn. Nainen alkoi olla hänelle kaikki kaikessa. Muita hän ei halunnut, muita hän ei tarvinnut, muita hänen ei tarvinnut enään edes ajatellakaan.

[aane]

Ivy Campbell

Kun nainen tunsi huulensa toisen huulia vasten, tämä tiukensi välittömästi otettaan toiseen, ettei vain lipsauttaisi toista menemään. Toisen sanat saivat naisen sydämen hakkaamaan vielä kovempaa, hymy pursuten väkisin huulille suutelun lomassa. Se oli niin romanttista. Jotakin sellaista, jota Ivy ei ollut koskaan saanut. Rakkaudentunnustusta, suudelmaa, tekoja, sanoja. Samalla kun naikkonen painoi silmänsä kiinni nautinnosta, Ivy rentoutui, ja kylmä vartalo alkoi lämmetä kiitos miehen käsien ja olemuksen. Tämä kaikki oli siis totta. Ivyn toive oli toteutunut täysin. Tässä Shiro nyt oli. Täysin yhtenä kappaleena, lukuun ottamatta repaleisia vaatteita. Kyllä neiti ne nopeasti parsisi, ja muutenkin herra saisi uusia, Ivyn suunnittelemia vaatteita käyttöönsä. Suudelman jälkeen nainen kohotti katseensa mieheen kysyvästi, ehkä hiukan salaperäisesti.
- Ai rakastat .. ? Todista se minulle.
Nainen sanoi jälkimmäiset sanat hiljaa, hyvin salaperäisesti. Pilke silmäkulmassa, tietty.
Ivy jäikin toista hetkeksi tapittamaan mystisellä katseellaan miehen turkooseja silmiä. Nuo silmätkin, ne lumosivat tämän kokonaan. Tämä jopa kerjäsi katseellaan lisää, olihan mies Ivylle vastustamaton. Naisen toinen käsi lipui uhallaan mutta rohkeasti herran rintamille, sen sivelyä, tiputtaen hetkeksi salaperäisesti katseensa sen tasolle, sitten takaisin toisen silmiin. Naisen eleissä oli selvää vihjailua. Vihjailua, jota mies ei voisi ymmärtää väärin. Ivy pyrki antamaan herralle antaumuksella toisen suudelman, samalla käsi työntyen toisen paidan alle avonaisesta kauluksesta. Likka antoi kätensä kulkea toisen lihaksista yläkroppaa ylös alas hennosti. Hän ei enää pystynyt pidättelemään halujaan miestä kohden. Tämä täytyi tehdä heti.

/ anteeks ku tuli kauheen pätkä

[Raigauge]

// Eipä mittään :D En oo perillä sitten missä on Ivyn makkari mutta.. //

Shiro suuteli antaumuksella. Silti häntä sattui sisältäpäin. He olivat luodut toisilleen, keitä tai mitä muuta tässä enään tarvittiin? Ajatus eroamisesta nyt ei tullut kuuloonkaan. Mies antoi huuliensa hetkeksi irrota Ivyn omista. Naisen aikoessa puhua, pienen hetken ajan hai luuli sen olevan jotakin huonoa. Pahaenteistä. Kuitenkin ilmekään värähtämättä, Ivyn sanoessa sanottavansa, Shiro ymmärsi kaiken. Hän ei ollut ainoa joka tunsi nyt suurta vetoa edessänsä olevaan ihmiseen.
Naisen viedessä vielä kätensä Shiron rintamukselle ja suudellen uudelleen, mies tunsi sisällään hauskan tunteen. Tietyllä tavalla ihanan, kuin ennen Ivyn tapaamista niin pieni liekki olisi roihahtanut juuri Ivyn kosketuksen alla suureksi leimuksi. Mies työnsi ehkä röyhkeästikin kielensä naisen suuhun, osoittaakseen olevansa tosissaan -ja samaa mieltä naisen kanssa seuraavasta vedosta. Shiro vei oikean kätensä naisen selän puolelle ja kaappasi tuon hintelät jalat polvien alta kantoonsa. Viltti jäi orvoksi parvekkeelle sen jälkeen. Nainen oli kokonaisuudessaan jotain niin ihanaa. Pystyikö tällainen olento todella rakastamaan häntä näin paljon? Kuitenkin Ivy oli antanut hänelle kaiket valtuudet tehdä sen.. se kertoi jo paljon toisen tuntemuksista häntä kohtaan.

Shiro vei Ivyn sisälle taloon, jättäen parvekkeen oven hitusen raolleen. Jossain vaiheessa heille kuitenkin tulisi liian kuuma. Mies ei päästänyt irti naisen hennosta vartalosta, vaikka laskikin tuon sängyn pehmeiden peitteiden päälle. Hän sai tiputettua kenkänsä pois jaloistaan, ennen kuin kapusi naisen ylle. Hetkeksi hai pystyi irtautumaan toisesta, vain jotta saisi paremman asennon toisen päällä. Shiro kiipesi Ivyn rintakehän päälle ja otti oikealla kädellään tuon kädestä kiinni. Hän painoi sormensa tiukasti toisen kämmentä vasten. Mies alkoi suutelemaan kiihkeästi naisen kaulaa ja alkoi hivuttamaan toisen tunikan olkainta alaspäin. Mies ei tässä vaiheessa ollut vielä alaruumiinsa kanssa kiinni Ivyssä, vaan puolilteen piti itseänsä pystyssä osittain koukistettujen polvien varassa. Joka kerta kun hän avasi silmänsä ja saisi Ivyn katseen kiinni, hänen silmänsä kiilsivät erikoista hehkua. Eivät niinkään loistaneet. Näyttivät kuitenkin kuun valoon katsoessa väri-rikkaammilta. Katse itsessään oli sulattava. Shiro tiesi mitä hän halusi. Hän tiesi mitä Ivy halusi.
Ja sen hän myös antaisi.

[aane]

Ivy inahti kun herra nosti tätä ylöspäin. Nuori ei ollut tottunut nosteluun, saati näin läheiseen kosketteluun. Silti naikkonen nautinnon vallassa ottikin Shiron selästä kiinni, koko matkan makuuhuoneeseen häntä tapittaen. Edelleen Ivy oli sitä mieltä, että nuo silmät olivat jotakin todella kaunista.. Pieni virne kohosi, kun Shiro laskeutui tämän lähelle, ja otti tämän kädestä kiinni. Läheinen kosketus sai tämän värähtämään, toistamiseen inahdettiin, katseensa tiukasti pitäen Shiron lumoavissa silmissä. Inahtelut eivät kuitenkaan olleet pahaenteisiä, pikemminkin ehkä jännityksenalaiset äännähtelyt. Eihän nuorikolla ollut minkäänlaista kokemusta tällaisesta toiminnasta, saati edes haaveiluissa. Silti Ivystä tuntui, että Shiro saisi tämän rentoutumaan, heti kun antoi siihen tilaisuuden. Ivy henkäisi, kun Shiron lämpimät huulet koskettivat tämän kaulaa. Automaattisesti tämän silmät painautuivat kiinni, tyytyväinen ilme kasvoillaan. Vasen käsi lähti myös kovin automaattisesti lipumaan Shiron vaaleita hiuksia kohden, ja jääden niitä sivelemään. Kaikki tämä tuntui niin hyvältä. Koskaan ei Ivyllä ole ollut näin nautinnollisia hetkiä, vaikka tämä '' pariskunta '' olikin vasta alkumetreillä hommassaan. Huulet liikkuivat ylös ja alas, joka sai Ivyn henkäisemään yhä uudelleen ja uudelleen. Shiro taisi hallita asian aika hyvin. Ehkä hänellä sattui olemaan aiempaa kokemusta, tai Ivy oli vain niin jännittynyt ja nautinnoissaan, että nuorimies sai tämän innostumaan pienimmästäkin. Ivyn ruskeat, takkuiset hiukset olivat liimautuneet tämän selkään kiinni, tosin osa pieni kihara pyrki pääsemään kasvoille ja Shiron huulien tielle jatkuvasti.

Tunikan toinen olkain lipui kepeästi pois olkapäältä, toinen siis hiukan lipui pois olalta myös. Tunika oli kyllä myös helman puolelta kovin lyhyt, olihan se sentään yömekko. Käsi lipui toisen hiuksilta niskalle, jota Ivy siliteli hetken aikaa tyytyväisenä. Sitten se lipui alemmas toisen paidanhelmalle, jota nostettiin ylemmäs, aivan kuin yritettäisiin auttaa Shiroa ottamaan sitä pois. Suorastaan vihjailevasti. Kun Ivy oli aikansa hipelöinyt toisen paidanhelmaa että selkää, käsi siirtyi vaistomaisesti toisen paidan etupuolelle. Ensin hento käsi liikkui toisen kylkeä pitkin vatsalle, joka saattoi aiheuttaa kylmiä väreitä, sillä kalpea käsi oli tietysti kylmä. Siispä kylmä käsi jatkoi jälleen matkaansa rintakehälle asti, päätyen toisen nännille.
Ivy olisi ehkä jopa lausahtanut jotakin pervohkoa, mutta nautinto ja kiihkeys estivät puhumisen, joten hän antoi vain itsensä, sekä Shiron nauttia nautinnon tunteesta.
Kuunvalo loisti ikkunasta sängynreunalle. Oli taianomainen hetki. Jopa näille kahdelle elävälle olennolle.

[Raigauge]

// Krääh tästä ei tule mitään muuta kuin puuroa mielessäni ._.' teen kuitenkin nyt parhaani kun olen jurnannut tätä niin kauan ><' Koskas Ivystä kuvaa..? Auttaisi hahmottamaan hiukkasen myös :3 //

Shiro

Hain vietit alkoivat nousta yhä enemmän pintaan. Ehkä tämä oli sittenkin tarve? Tietää se, että Ivy kuului hänelle, ettei naisella ollut siihen vastaansanomisia. Koskaan Shiro ei kuitenkaan pakottaisi häntä, ei tähän, eikä mihinkään muuhunkaan.
Pojan iholla kävi kutittelusta käyvä hyvin kiusoitteleva kosketus. Se, että Ivy oli tässä 'juonessa' myös itse koko ajan mukana, oli tärkeä osa. Ei niinkään sen osalta, että Shiro saisi pelkästään naisesta nautintoa fyysisesti, vaan heidän henkisen suhteitten, tunteitten nousuun. Koko ajan. Joka päivä. Hänen tulostaan lähtien.. heistä oli tullut ystäviä. Silloin tosin Shiro ei vielä ymmärtänyt niinkään Ivyä tai Ivyn reaktioita, mutta hän pystyi oppimaan nopeasti. Ehkä Shiro ei voinut aluksi muuta. Hän ei halunnut olla tungetteleva, ja nyt hän oli silti toisen niskassa kiinni.

Kuitenkaan, se ei ollut pakotettua.
Tämä oli heidän molempien tahto. Heidän molempien halu.
Shiro nousi hetkeksi istumaan Ivyn alavatsan päälle, kuitenkaan painamatta toista järin voimakkaasti patjaa vasten. Hän heitti takinrepaleensa jonnekkin lattialle, ja otti paitansa helmasta kiinni, kuin liu'uttaen sen päältänsä pois kahdella kädellä. Jostakin syystä tämä sai näyttämään hänen olevan yhä varmempana siitä mitä hän teki - jopa kiimaisemmalta. Poikaa ei ollut ennenkään järin hävettänyt esittäytyä ilman paitaa Ivyn seurassa. Taisi nainen jopa pitääkin siitä..
Poika otti toisella kädellään ensin hellästi Ivyn leuasta kiinni ja suuteli hänen huuliansa lempeästi. Rakastavasti. Kiihkossa. Toisen käden hän vei Ivyn selän taakse, tuoden häntä lähemmäksi itseään ja halasi rintakehällään Ivyä kohti. Jalat olivat yhä Ivyn lantion molemmilla puolilla, kuitenkaan lukitsematta tyttöä tyystin paikoilleen. Shiro ei halunnut päästää tyttöä enää käsistään. Tästä alkoi muodostua jo vakavaa, hyvällä tavalla vakavaa.
Koskaan aiemmin kuparitukka ei ollut tuntenut moista omistuksenhalua mihinkään asiaan, eikä tosiaankaan kehenkään ihmiseen. Shiron mielestä alkoi muodostua rakastavan ja huolehtivan tunteen kera myös suojeleva. Hänen mielensä halusi pitää tämän naisen, vietti halusi tämän naisen kehon ja vaisto tahtosi turvata tämän naisen elon hänen kanssaan. Vain hänen kanssaan...

Shiro tiukensi otettaan niin, ettei puristanut Ivyä silti liikaa. Nainen oli vielä heikossa kunnossa, joten mitään sen villimpää ei tarvitsisi nyt tehdä. Riittäisi lempeä kosketus, joka sinetöisi heidät toisilleen. Pojan huulet eivät meinanneet saada Ivyn omista tarpeekseen. Pieni kuolatippa pääsi karkaamaan ja se valui Shiron leualle. Ivyn läheinen kontakti aiheutti pojalle hetkelliset kylmät väreet, vaikkei huoneessa ollut edes kylmä. Tämä nainen osasi saada hänestä tämän puolen esille, jota Shiro ei ollut näyttänyt eikä niin ollen antanut kellekkään.