Ivy Campbell
Yö.
Aurinko oli jo mennyt nukkumaan, ja pimeys oli saattanut kylän. Tuikkivat tähdet olivat yksi kerrallaan ilmestyneet tummalle taivaalle. Hopeinen loisto hohti kylän yllä valaisten asuntojen katot ja järven pinnan. Kuu oli pysynyt paikallaan, eikä näkyvissä ollut edes pilviä peittämässä tätä kaunista, jopa herkkää näkymää, joka näkyi aina romanttisissa elokuvissa. Ja juuri silloin päähenkilön rakastettava palaa tällaisina iltoina kotiin. Mutta ei Ivyn tarinassa. Shiron lähdettyä Ivy muuttui paljon apeammaksi ja ailahtelevaiseksi. Ivy ei jaksanut keskittyä mihinkään olennaiseen, ei työhönsä, ei syömiseen, ei siivoamiseen. Söi tyttö sentään sen verran, että pysyi hengissä, mutta ei sitä mitenkään ravintorikkaaksi voisi kutsua. Rahattomana Ivy ei voinut oikein ostella paljon ruokaa eikä muutakaan tarvikkeita, joten hänen täytyi turvautua varasteluun. Tätä kautta häntä on ruvettu halveksimaan entistä enemmän. Ihmiset jopa pelkäsivät häntä, kiitos hänen pahan maineensa. Ivy vain haluaisi Shiron takaisin, siinä kaikki. Shiro oli Ivylle kaikki kaikessa. Joka ainut ilta Ivy mietti poikaa kuumeisesti, oliko hän enää edes hengissä. Tyttö niin tahtoi tietää, rakastiko Shiro ollenkaan Ivyä vai ei. Se oli suhteellisen kova pala Ivylle.
Ivyn kämppä alkoi olla jopa suorastaan tunkkainen ja pölyinen. Tyttö ei taaskaan saanut tänä tiettynä yönä unta, ja lähti virkistäytymään parvekkeellensa, joka oli kyllä suunnattoman pieni, mutta kesti sentään kävelläkin. Ivy oli käärinyt itsensä untuvapeittoonsa, sillä hänellä oli kuolemankylmä, vaikka ulkona olikin suhteellisen lämmin, mitä nyt vähän yön viileyttä ilmassa. Ivy huomasi kirkkaan taivaan ja sen kauniit tähdet että kuun. Tytön huokaisu pääsi ilmaan huulilta, ja se täytti hiljaisuuden. Ivyn silmää tosin alkoi kutittaa todella paljon, ja kun hän hankasi sitä, siitä irtosi ripsi. Toivoa.
Ivy varovasti puhalsi se ilmaan pienellä henkäyksellä, ja painoi napakasti silmänsä kiinni toivoen tärkeimmän toiveensa : Shiron. Eikai rakastunut ihminen muutakaan voisi toivoa ? Ivy ei tahtonut aukaista silmiään, vaan antoi yön viileyden käväistä kalpeilla kasvoillaan pienenä vireenä. Tämä tunne oli upea. Ja niin kyllä toivekkin. Tosin mahdollisuus sen toteutumiseen olisi yksi miljoonasta. Ehkä Ivy kuitenkin toivoi liikoja. Miten nyt Shiro voisi saapua keskellä yötä asunnolleni tunnustamaan rakkauttaan ?