Yön vieraat. //sovittu//

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Elo 2011, 14:41

Frederico

Enkeli oli uppoutunut omiin ajatuksiinsa, katsellen jälleen kerran ihania maisempia. Mies kuitenkin havahtui omista ajatuksistaan Jiboun avatessa suunsa. Tyttö kertoi olevansa iloinen siitä, että enkeli oli tuonut hänet tänne. Tyytyväinen hymy levisi miehen kasvoille. Mikään ei saanut häntä iloisemmaksi, kuin kuulla toisen olevan iloinen hänen tekojensa johdosta. Jibou kehui myös tuulien ominaisuuksiakin. Moinen sai miehen pienesti naurahtamaan ja hymyilemään lempeästi. Suloista. Hän itse ei pahemmin tuulesta tiennyt muuta kuin sen, että vastatuuleen oli epämukava lentää.

Jibou kyseli näkikö Frederico joka päivä jotain näin mahtavaa, lähtiessään lentämään.
"En" Frederico vastasi lyhyesti "Yleensä lojun yöt ja päivät katutasolla, auttaen vähäosaisia.. Mutta silloin kun lähden lentoon, pyrin aina pilvien yläpuolelle. Kaikki on paljon kauniimpaa hattaroiden tällä puolen".
Frederico jatkoi liitelyä pilvien tuntimassa. Pilvet väistyivät kiltisti tieltä, kun kaksikko lensi aivan niiden tuntumassa.
"Vieläkö haluat ihailla maisemia? Vai vienkö sinut jo alas?" Frederico kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Raigauge » 18 Syys 2011, 18:55

Miehen vastatessa olevansa usein ennemmin katutasolla 'lojumassa', nainen hämmentyi vähän, avaten suutansa tuuman tai kaksi ja nostaen katseensa toiseen. Hetken aikaa Jibou mietti miksei toinen liidellyt taivaalla kuin.. kuin.. vapaa lintu. Toisen kuitenkin mainitessa vähäosaisemmat, nainen päätti olla kysymättä. Toinen oli selvästi jonkin sortin toisenlainen enkeli, mistä kultasilmä oli tottunut kuulemaan. Ehkäpä Fredericolla oli jokin suurempi tarkoitus, suurempi tehtävä. Ehkä hänet oli tarkoitettu auttamaan juuri muita ihmisiä, tai miksei vaikka eläimiäkin ja muita hörhelöitä. Silloin naiselle tuli hetkeksi hiukan itsekäs olo, kun hän oli keskittynyt saamaan elämänsä kasaan ja kyennyt tulemaan vahvemmaksi.
Ehkei hän ollut huomioinut katujen väkeä niin paljon kuin olisi voinut. Kuitenkin, hän tiesi, ettei hän voisikaan huomioida, ennen kuin hän saisi omat asiansa järjestykseen. Ei sitä voinut toisen elämään ja ongelmiin sotkeutua jos ei itsekään ollut kuivilla vesillä. Silti..
Jibou nojasi päätänsä hiukan alakenoon, katsellen alas. Vähän väliä pilvien lomasta näki enemmän tai vähemmän alhaalla olevaa maan kamaraa. Harvoissa paikoissa enään tuli paloi, että sieltä olisi jotakin erottanut, mutta suuret pellot, järvet ja metsät saivat mukavan sävyn kuun valosta. Se sai pienen hymyn naisen huulille. Hän ei saisi unohtaa, kuka hän oli.

Hetken päästä Frederico kysyi Jiboulta jotakin. Kultasilmä nosti katsettaan hiukan.
"Voithan sinä, mennään jonkin isonsuuren puun latvalle..?" hän vastasi kasvoillaan vastustamaton hymy.
Nainen heilutteli käsiään, kuin yrittäen itse ohjata minne he olivat menossa. Että hän osasi olla moinen kakara vielä tässä iässä, vielä miehen seurassa. Tosin, se ei häntä haitannut, eikä vaikuttanut haittaavaan liiemmin Fredericoakaan.

// yhyy lyhyttä ><'//
Raigauge
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Syys 2011, 15:00

Frederico

Jibou kertoi haluavansa suuren puun latvalle. Frederico katsoi neitokaista kysyvästi, mutta ei ehtinyt edes kysyä syytä moiseen toiveeseen, kun Jibou alkoi itse ohjailla heidän lentoaan käsillään. Ei tuon ohjailusta kyllä pahemmin mitään tullut, mutta Frederico päätti olla kiltti ja antaa neidolle "ohjat" lennon suhteen. Frederico myötäilikin Jiboun käden liikkeitä niin taitavasti kuin osasi, luoden näin jonkinmoisen kokemusilluusion neidolle lentämisestä.
Heidän laskeutuessa alemmas Frederico alkoi katsella kuvauksiin sopivaa puuta maasta. Kun sellainen sattui silmään, lähti enkeli laskeutumaan kohti kyseistä luonnonlahjaa, antaen kuitenkin Jiboun "ohjailla", mikäli neitokainen halusi.

Puun latvassa Frederico lopetti liidon ja jäi leijailemaan kyseisen, suuren tammen ylle, antaen Jiboulle mahdollisuuden hypähtää vankalle oksalle, mikäli tuo mieli.
"Mitä sinulla on mielessäsi nyt?" Frederico kysyi, virnistäen pienesti "Meinasitko puuhun jäädä nukkumaan?"

// Kuin myös täälläkin T_T Ja pahoittelut kestosta! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Marras 2011, 17:41

// Täällä on ollut aika hiljaista, joten vedän hahmoni pois. Ota yhteyttä, jos haluat jatkaa peliä! :3 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron