Yön vieraat. //sovittu//

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Yön vieraat. //sovittu//

ViestiKirjoittaja Raigauge » 22 Touko 2011, 19:09

// AkumaTD ja Frederico :D //

Jibou

Ilta oli hiljainen. Vaikka kevät alkoi väistymään virheän ja elämän tieltä, kylän kadut olivat kolkkoja ja autioita. Vähän väliä muutama ihminen näytti rientävän kotiinsa tai muualle, mutta harvoin edes Jibou oli nähnyt näillä kulmilla näin vähän porukkaa. Lämpötila tuskin oli mikään syy pysytellä sisätiloissa -tosin siellä nainen itsekin varmaan parhaiten viettäisi nyt aikaansa. Jibou hankasi käsivarsiaan pienesti ja laskeutui varovasti alas katolta, käyttäen vesikourua apunaan. Hän ryhdisti itsensä ja käveli sivukujalta aukiolle.
Hopea takinhelma ja huivinpää liehuivat vallattomasti, aivan kuin ne olisivat olleet iloisia naisen lähtiessä liikkeelle. Vyö kallisteli lantion liikkeiden mukaan, saamatta aikaan juuri minkäänlaista ääntä. Hitaat ja varmat askeleet hipsuttivat mukulakiveä pitkin kohti kaivoa. Sivulleen ei kultasilmä vilkaissutkaan.

Yleensä tämä paikka sai Jiboun hyvälle tuulelle. Päivisin ihmisten hulinan keskellä oli hauska koittaa liikkua eteenpäin, vaikkakin nainen yleensä istuikin talon katolla mieluiten. Piti kuitenkin silti aina välillä hakea ruokaa torilta, mikä olikin sitten välillä hiukan vähemmän siedettävämpää sekamelskaa. Nyt tuuli oli ainoa, joka puhalsi viileästi hänen ympärillään, eivät ihmiset.
Jibou laski kätensä kaivon reunalle ja tutkisteli sitä. Koskaan aiemmin ei naisella ollut tälle kapistukselle juuri käyttöä, joten yksinäisenä iltana se sai luvan kelvata ajanviettoon. Kivestä tehty kaivo kaiutti alhaalta kuuluvia pieniä veden liikkeitä ja korkeat kiviseinämät olivat kylmiä. Jibou kurkisti alaspäin. Sentti sentiltä kaivo vaikutti menevän tummemmaksi ja pelottavammaksi kuin olisi ollut tarkoitus. Kuinkahan syvä tämä oikeastaan oli?
Raigauge
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Kesä 2011, 12:06

Frederico

Kauniin hiljainen ilta oli laskeutunut Cryptiin. Ihmiset olivat jo suunnanneet illanviettoon joko kotiinsa tai kapakkaan, kukin omalla tyylillään. Juhlittu ei kuitenkaan, sillä sodan painostava ilmapiiri leijui yhä kylän yllä. Kukaan ei kehdannut juhlia, toisten taistellessa vapauden puolesta tantereella.
Kadut olivat hiljaisia. Vain muutama satunnainen kotiinsa tallustava ihminen näkyi siellä täällä, mutta enimmäkseen kaduilla törmäsi vartijoihin. Kylää vartijoitiin entistäkin ankarammin, eikä tuo nyt yllättävää ollutkaan.
Silti Frederico uhmasi omaa vapauttaan ja liikkui hämäräperäisesti pitkin katuja. Enkeli oli ihmisilluusiossaan viettänyt jälleen koko päivän kylää kuluttaen ja vihdoista viimein asettunut aloilleen torin reunalle, istuskelemaan tynnyreiden päälle. Tori oli hiljainen, kunnes tämän tyhjän hiljaisuuden rikkoi tuntematon hahmo, joka ilmestyi torin reunalta ja suuntasi kulkunsa määrätietoisesti kohti kaivoa.

Frederico seurasi mielenkiinnolla tätä tulokasta, samalla kun pienesti, lähes äänettömästi hiveli luuttunsa kieliä. Vieras näytti viihtyvän kaivoa tutkiessaan. Sinänsä huvittava näky, aivan kuin tuo ei olisi koskaan nähnytkään kaivoa.. Ja sekös Fredericoa kiinnosti.
Enkeli nostikin fyysisen olemuksensa ylös ja äänettömin askelin käveli kohti tuntematonta takaapäin. Päästyään tarpeeksi lähelle mies kurkisti kaivoon neidon olan yli, samalla kun hymähti antaen näin olemassaolostaan merkin.
"Sieltä on monet kerrat nostettu liian utelijaita lapsia ylös" Frederico huomautti laiskan lempeästi hymyillen "Useimmat tosin ovat selvinneet ehjin nahoin.. mutta sillointällöin murtuu raajoja sinne tippuessa".


// Pahoittelen vastauksen kestoa, mutta on ollut menoja ja inspiraation puutosta x.x //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Raigauge » 08 Kesä 2011, 20:55

// Joo ei tässä hengenhätää ole :3 //

Naisella oli kumma tapa alkaa miettimään asioita perinpohjaisesti. Kuin mikäkin ammattilainen, vaikkei hän olisi ikinä kuullut tai nähnytkään ajattelemaansa tai näkemäänsä asiaa. Kaivoa hän ei ollut ehtinyt tutkia. Kun sitä katsoi ylhäältä alaspäin, näytti siltä, että osa seinistä muodosti jotenkin käyremmän tunnelman, mitä alemmas mentiin. Oltiinko kaivo rakennettu hutiloiden vai oliko se painautunut aikojen saatossa hiukan vinoon? Noh, tähän nainen ei oikein voinut sanoa juuta eikä jaata, ainakaan ääneen, sillä hänellä ei ollut taipumusta arvostella juuri toisten tekemisiä. Eikä ainakaan öisellä kadulla. Yksin.

Samassa Jibou säpsähti kauttaaltaan ja kääntyi ympäri kuullessaan jonkun puhuvan hänen takanaan. Aluksi nainen oli valmiina jotenkin huitaisemaan tuntematonta, mutta ajatellessaan pidemmälle ja vihdoin nähdessään tämän tulijan, nainen pystyi hengähtämään syvään. Tuo painoi toisen kätensä kasvoillensa peittääkseen pienen häpeänsä.
"Mmh, anteeksi en kuullut sua lainkaan.." Jibou sanoi kuin puhuen kämmenelleen.
Se tässä häntä ihmetyttikin. Siis toisen yhtäkkinen ilmestyminen. No kait nainen oli jo hiukan uupunut päivän menoista, eikä jaksanut enään olla mitenkään vireällä päällä. Jibou sai jotenkin poskillensa muodostuneen punan kaikkoamaan ja hän pystyi nyt katsomaan tulijaa tarkemmin.
Pitkä mies ainakin oli. Jonnin verran korkeampi kuin Jibou ainakin. Ihastuttavat kasvot mies ainakin omasi. Miehen vaatetus oli samanlainen kuin Jiboun niinä päivinä, kun hänellä ei mennyt mikään putkeen. No, kukapa hän oli ketään arvostelemaan ulkonäön suhteen? Hänellähän oli.. nämä.. silmät.

Nainen rentoutui nyt täysin. Hänelle tuli vakaa tunne siitä, ettei hän ollut pulassa. Uhattuna. Jibou ponnahti istumaan kaivon reunalle, nojaten silti varman päälle hiukan reiästä poispäin. Hän ei halunnut pudota sinne. Kuten jotkut lapset. Nainen unohti täysin sen, mitä hän oli tehnyt äsken, sillä paikalle ilmaantunut mies onnistui jotenkin kahlitsemaan hänen huomionsa kokonaan.
"Mitä sinä nuoriherra täällä torilla tähän aikaan päivästä teet? Eikö nyt kuuluisi olla nukkumassa?" naisen oli pakko kysyä.
Oli harvoja ihmisiä joita Jibou tunsi, jotka olisivat jaksaneet ensinnäkin valvoa tähän kellonaikaan asti hänen kanssaan, joten oli jotenkin vapauttavaa jutella jonkun kanssa.
"Eikö teitä vai nukuta?" Jibou kysyi vielä hiukan aremman puoleisesti kuin äsken.
Hän ei halunnut vaikuttaa töykeältä tai liian uteliaalta. Nainen kallisti pienesti päätään ja otti molemmilla käsillään kiinni kaivon reunasta sen varalta että kippaisi kuitenkin kohta ympäri.
Raigauge
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Kesä 2011, 23:43

Frederico

Tyttö selvästi pelästyi Fredericon yllättävää esiin tulemista, mutta moinen reaktio sai vain lempeän hymyn nousemaan miehen kasvoille. Neidon nostaessa kätensä kasvoilleen Frederico ei voinut olla naurahtamatta, samalla kun risti kätensä puuskaan. Tuntematon pyyteli anteeksi sitä, ettei ollut kuullut laisinkaan Fredericon tuloa.
Olisin yllättynyt, jos olisit kuullut Frederico totesi virnuillen. Hän osasi olla täysin hiljainen ja huomaamaton, jos tilanne sitä vaati. Tosin, toisinaan enkeli tuppasi käyttämään kykyjään turhanpäiväisissä asioissa. Kuten neitojen säikyttelyssä ilta myöhäsellä.
Lähietäisyydelle päästyään enkelin silmät eksyivät vaeltelemaan pitkin neidon uhkeita muotoja. Alkukantaiset vaistot heräsivät, samalla kun silmät selailivat tuon kurveja melko huomaamattomasti, mutta kiinnostuneesti. Katse kiinnittyi takaisin neidon kasvoihin, tuon avatessa suunsa uudestaan. Frederico virnisti jälleen pienesti, katsoen samalla kysyvästi uutta tuttavuutta.
Etköhän ole vähän liian nuori kutsuaksesi minua nuoreksi herraksi Frederico aloitti tuoden esille faktan siitä, että oli selvästi vanhempi mitä neito itse. Ainakin jonkin verran Enkä ole niitä kilttejä poikia, jotka menevät nukkumaan jo auringon laskeutuessa.

Ennen kuin Frederico vastasi neidon seuraavaan kysymykseen, tuo astetta röyhkeämmin nojautui kohti neitoa, asettaen kätensä tuon lanteiden vierelle vasten kaivon reunaa, ollen näin lähes kasvotusten tuntemattoman kanssa.
Ja ei, minua ei nukuta Mies totesi hymyillen lempeästi.
Nimi on muuten Frederico. Kai noin kauniilla olennollakin on jokin nimi? Vai kutsunko sinua vain mysteeriksi? Frederico jatkoi virnistäen jälleen pienesti.
Ei, tuolla ei ollut mitään estoja. Enkeli oli oppinut nauttimaan syntisten ja kuolevaisten riemuista, vaikka sitä ei hyvällä katsottukaan. Tuomitkoon ylempitaho lähettiläänsä kun sen aika koittaisi, siihen asti, Frederico aikoi nauttia täysin siemauksin kuolevaisten parissa elämisestä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Raigauge » 13 Kesä 2011, 12:09

Jiboun tarkastellessa miestä hiukan tarkemmin, hän ei juuri osannut sanoa missäpäin toisen ikä liiteli. Oli kuitenkin suhteellisen kohtelias tapa aloittaa sanomalla toista yleensä nuoreksi, tai nuorekkaaksi ainakin. Toisen viitatessa siihen, ettei ollut näitä tavanomaisia 'kilttejä poikia', naisen sisällä lehahti pienesti. Hän piti arvoituksellisista miehistä niin paljon! Ja vielä enemmän omien tiensä kulkijoita, niin kuin hän itsekin oli. Sillä hetkellä naisen oli pakko hymyillä toisella suupielellään ja nostaa kulmakarvojaan pienesti, vaikkei sitä huivin takaa nähnytkään niin selvästi.
Samassa miehen tullessa piirun verran häntä lähemmäs, Jiboun oli pakko päästää pieni kikattava naurahdus. Mies selvästikin luotti onneensa hänen suhteensa. Tai no, tuskin se mitenkään vaikeata oli sanoa että nainen oli itsekin kiinnostunut tästä miehestä. Täytyi kyllä myöntää että mies oli varsinainen peluri tehdessään näin nopeasti tällaisen liikkeen, mutta Jibou itse asiassa piti siitä. Kun asioita ei kierrelty ja kaarreltu tietyssä suhteessa.

Toisen osoittautuessa Fredericoksi, Jibou toisteli tuon nimeä hetken mielessään, ja hänen teki mieli sanoakin se muutamaan otteeseen. Ihan vain muistaakseen ja varmistaakseen että osasi lausua sen oikein. Tosin häntä itseään se ei paljoa haitannut vaikka hänen nimestään kuultiin monenmoisia variaatioita, mutta ihmiset olivatkin kaikkeudessaan hyvin erilaisia. Nainen nosti toista olkaansa hiukan ylemmäs ja nojasi siihen, osoittaakseen olevansa muutenkin rentona miehen läheisyydessä. Hän nosti kätensä miehen leualle ja siveli peukalollaan toisen partaa hellästi.
"No hei Frederico, varsin miehinen nimi sinulla on.." Jibou kehui toista.
"Itse olen Jibou, toisten suusta kuulen välillä tuulenjuoksijaa. Sinä saat tosin kutsua mua ihan miksi lystäät," hän jatkoi vinkaten silmää hitaasti.

Vaikka ilta näytti menevän nyt ainakin mielenkiintoisemman puolelle kuin hetki sitten, nainen muisti yhtäkkiä ettei hän ollut missään maailman turvallisimmassa paikassa istumassa. Hän käänsi hiukan varomattomasti ja äkkipikaisesti katseensa kaivon pohjaa katsomaan.
"Oh, täytyy muuten varoa ettei puto-" Jibou ehti sanomaan, kun hänen tasapainonsa ehti mennä epävakauteen ja hän meinasi pudota ihan oikeasti kaivon pohjalle.
Kamalaa, kun pelkän yhden miehen takia sitä ei pysy varuillaan yhden illan aikana. Se ei naista sinänsä haitannut, sillä maailmassa ei ollut mitään ihanempaa asiaa kuin miehet. Kolauttaisipa päänsä ainakin onnellisena.
Raigauge
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Kesä 2011, 22:47

Frederico

Jibouksi itsensä esitelleen naisen huomauttaessa Enkelin nimen miehisyydestä, ei Frederico voinut olla virnistämättä. Tuo ei käynyt kiistämään sitä seikkaa, että nimi kuulosti huomattavan maskuliiniselta kuulostava nimi, mutta nimi se oli muiden joukossa. Eipä Frederico ennen ollut nimestään mitään kehuja saanut, mutta kerta se oli ensimmäinenkin.
Jibou kertoi myös kulkevansa nimellä Tuulenjuoksija. Neito vielä antoi enkelille luvan kutsua itseään miksi ikinä tuo lystäsi.
"Jibou kuulostaa hyvältä. Vaikka itse nimeäisin sinut kaunottareksi" Frederico tokaisi, ottaen käyttöönsä jo ehkä turhankin vihjailevat ilmaisut. Mutta kaikki tai ei mitään, ei enkeli aikonut ruveta kierteleväksi tämänkään neidon seurassa. Hän osasi olla kohtelias, mutta toisinaan turhankin suorapuheinen.

Jiboun vilkaistessa kaivoon Frederico osasi jo aavistaa tuon seuraavat sanat. Se mikä keskeytti naisen lauseen, oli miehelle täysi yllätys. Neito menetti tasapainonsa ja lähti kaatumaan kohti kaivon pimeitä syövereitä. Oli onni onnettomuudessa, että Jiboun lähelle tunkeutunut henkilö ei ollut tavallinen ihminen, joka ei ehkä olisi osannut reakoida tarpeeksi nopeasti tässä tilanteessa.
Alle aikayksikön Frederico oli irroittanut kätensä kaivon reunasta ja tarrannut kiinni Jiboun lanteista, nostaen tuon yhdellä määrätietoisella kiskaisulla syliinsä, niin sanottuun "nurinkuriseen" reppuselkä asentoon.
"... putoa kaivoon?" Frederico lopetti lauseen tilanteen hetken aikaa rauhoituttua, pidellen yhä kiinni neidosta.
"Ehkä pitäisi ehdottaa että kaivoon hankittaisiin kansi, jottei pienet tytöt kuten sinä tippuilisi sinne" Frederico lohkaisi samalla kun päästi irti Jibousta, varmistaen että tuo kuitenkin laskeutuisi jaloilleen, eikä mätkähtäisi perseelleen maahan miehen eteen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Raigauge » 21 Kesä 2011, 22:11

Jibou ehti ajatella miljoona asiaa tasapainonsa menettämisen aikana. Silti hän tunsi miltein varman ilmalentonsa pysähtyneen. Nainen sykähtyi niille sijoilleen ja siirsi katseensa ylöspäin. Tämä Frederico oli pelastanut hänet ihmeen nopeasti. Toinen oli selvästikin ainakin enemmän hereillä kuin Jibou tänään, tähän aikaan illasta. Jibou antoi toisen hilata itsensä ylös ja jäi hetkeksi toisen otteeseen. Nainen kietoi nopeasti vielä kätensä toisen kaulan ympärille, kuin varmistaakseen ettei tekisi samaa -omaa- virhettä uudelleen. Hän ei sinä hetkenä onnistunut enää sen jälkeen tehdä mitään muuta kuin tuijottamaan toista syviin ruskeisiin silmiin, suu tuuman kaksi auki. Vaikka nainen halusikin, hänen suustansa ei päässyt alkuun minkäänlaista pihahdusta.
Siksi Jibou painoi päänsä nopeasti Fredericon olkapäätä vasten ja antoi toisen laskea hänet jaloilleen. Ensisijaisesti varmaan siksi ettei nainen ollut koskaan ennemmin juuri kiittänyt miehiä mistään, mikä sai hänet äkillisesti lukkoon. Kultasilmän posket lehahtivat hetkellisesti punaisiksi hänen omasta, piinallisesti hiljaisesta hetkestään. Yleensä hän oli aina se, joka sai viimeisen sanan keskusteluissa. Nyt hänet oli ällikällä lyöty, eikä mies tuskin edes tarkoittanut mitään tähän suuntaan!

Jibou laskeutui jaloilleen, muttei hellittänyt käsiensä otetta. Sen sijaan hän vei molemmat kämmenensä miehen leukojen alle. Nainen sulki silmänsä ja antoi miehelle sievän suudelma huulille. Se oli ainut teko minkä hän ensimmäisenä keksi kiittää toista äskeisestä -vaikkei se toisen mielestä varmaan ollutkaan niin suuri teko. Jibou muistaisi tämän miehen varmaan koko loppu-elämänsä ajan tästä hyvästä. Hän perääntyi muutaman sentin ja onnistui sitten puhumaan.
"Kiitos.." hän sanoi ensin kuin rakastajatar toiselle.
"..pienet tytöt?? Jos et olisi niin syötävän söpö ja ihana antaisin sulle mojovan tällin sun otsaasi," nainen naurahti lopulta, saaden itsestään pois äskeisestä oudosta tilanteesta jääneen tukalan tunteen.

Hän vei kätensä takaisin lantioidensa viereen ja pakitti muutaman askeleen toisesta. Ihan vain piruuttaan nähdäkseen miten mies reagoisi siihen.
"Mutta mä tulen muistamaan sut tosta, vois jopa sanoa että mä jäin velkaa sulle.." Jibou sanoi alkaen hymyillä maireasti.
"Löytyisiköhän mitään keinoa hyvittää näkemäsi vaiva?" nainen sanoi viettelevästi, pitäen toisen kätensä lanteellaan ja vieden toisen kätensä miehen olkapäälle. Jäisi nähtäväksi, kuinka tosissaan Frederico sitten oikeasti oli hänen kanssaan. Kuinka paljon mies seisoi sanojensa takana.
Raigauge
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Kesä 2011, 22:31

Frederico

Jiboun yllättävä kiitollisuus sai miehen hymyilemään itsekseen. Voi kun kaikki nätit neidot kiittäisivät miestä avusta näin anteliaasti. Tähänhän voisi tottua. Jiboun päästyä maahan neito ei irroittanutkaan otettaan, vaan päätti antaa enkelille siveän suudelmän joka sai lämpimän tunteen nousemaan pitkin miehen selkää. Koskaan hän ei ollut saanut näin nopeasti suudelmaa tapaamaltaan neidolta. Suudelman jälkeen Frederico laski hymyilevän katseensa neitoon, joka lausui tuon arvostetun kiitoksen pelastamisestaan. Sitten tulikin huomautus siitä, ettei Jibou ollut kovinkaan mielissään "pikku tyttö"- nimityksestä, muttei myöskään kehdannut antaa turpiin söpölle pelastajalleen. Enkeli ei voinut olla naurahtamatta. Jälleen kerran ulkonäöstä oli hyötyä.

No, Jibou huomautti jäävänsä velkaa äskeisestä Fredericolle, kysellen sitten olisiko mahdollista keinoa hyvittää äskeinen jalo teko. Frederico näytti hetken mietteliäältä, kunnes vilkaisi viekkaasti hymyillen neitoon.
"Sanotaan että olemme sujut, jos saan viettää tämän yön sinun seurassasi... Ei siis mitään pidemmälle ajateltua, haluan vain tutustua noin kipakkaan neitoon paremmin" Frederico totesi, tarjoten Jiboulle näin löysästi sanottuna treffejä. Ei Enkelillä ollut tarkoitus päästä petihommiin, mutta koskaan ei tuo kutenkaan niistä ollut kieltäytynyt.. se miten ilta päättyisi, olisi täysin neidin päätettävissä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Raigauge » 05 Heinä 2011, 20:58

Jibou kuunteli toisen ehdotuksen ja jäi hetkeksi miettimään. Mitäköhän ikinä sitten toisella olikaan mielessään. Ehkäpä toista ei oikesti väsyttänyt. Ehkäpä toista huvitti vain jutella. Nainen ei saanut juuri mitään mieleensä miksi toinen oli heittänyt tällaiset kortit, mutta ollakseen kohtelias, hän loi huulillensa valloittavan hymyn.
"Selvähän se." nainen sanoi katsahtaen kaivoa päin.
"Jos ei haittaa niin mielellään vähän kauempana tosta," hän jatkoi nopeasti ja naurahti perään.

"Et tietäisi mitään hyvää paikkaa..? Jokin sellainen mistä näkisi kauas.. en tiijä, tykkään nähdä suuria alueita ja tutkiskella sen yksityiskohtia," Jibou sanoi miettien.
Hän ei oikeastaan ole kauheasti kuljeskellut niin korkeilla paikoilla, kuin olisi halunnut. Hänelle harvoin tuli töissään tai etsintäretkillään asiaa suurille vuorille tai pitkillä silloille tai mihinkään, mikä teki joskus elon tässä kylässä hiukan tukalaksi. Nainen kaipasi uusia haasteita ja halusi kartuttaa maailman näkemystään. Tosin nyt kun hän on suurimman osan ajastaan viettänyt täällä ihmisten kylässä, haltioiden kylään ei olisi paljoa asiaa. Ensinnäkin moni varmaan huomaisi hänen poissaolosa, sen verran häilyväinen hänkin oli juoksutaidoillaan ja tavoillaan istuskella katoilla. Hänen piti vain sinnikkäästi etsiä näitä alueita, joista piti ja jäädä sinne hetkeksi hengähtämään. Kyllä täältä varmasti löytyisi joitakin. Jotakin.
Nainen nakkeli niskojaan ja venytteli hiukan selkäänsä.
"Oletko kuullut tavastani liikkua näillä mailla..?" hän kysyi kiinnostuksesta Fredericolta.
Kohta hänen olisi päästävä taas juoksemaan. Päästämään höyryjä. Hän oli päässyt jo sen unettavimman valvomisen kohdan yli, jolloin kaikki tuntui nyt hyper-aktiiviselta. Hänen oli pakko tehdä jotakin rakentavaa tai oikesti nukahtaisi.
Raigauge
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Heinä 2011, 22:00

Frederico

Jibou suostui kuin suostuikin Fredericon ehdotukseen. Samalla neito esitti toiveen, että he viettäisivät tätä iltaa kauempana kaivosta. Frederico ei voinut olla virnistämättä ilkikurisesti tuolle huomautukselle.
"Selvähän se" Mies totesi, jääden sitten miettimään vastausta Jiboun seuraavaan kysymykseen.
Enkeli tiesi montakin paikkaa, mistä näkisi kauas, pitkin Cryptin mannerta. Se oli eriasia, voisiko hän viedä Jiboun sinne? Ei ihmisilluusiossaan ainakaan.. Ja todellisen indentiteetin paljastaminen oli riskialtista. Toisaalta, Jibou vaikutti henkilöltä johon voisi luottaa.. Ainakin jossain määrin. Mitään Frederico ei vielä varmaksi kuitenkaan sanonut.

Fredericon mietinnät keskeytti Jiboun kysymys, mikä oli melkolailla omaa luokkaansa. Enkeli vilkaisi kysyvästi neitoon ja pudisti sitten päätään.
"Empä ole en. En muutenkaan kuuntele pahemmin toisten puheita, ellen saa omaa mielipidettäni tunkea väliin... Miten sinä sitten liikut? Kömpelösti ja kaatuillen?" Frederico totesi, virnistäen viimeisten sanojensa kohdalla. Kaivoon putomainen ei ollut antanut kovinkaan hyvää vaikutelmaa Jiboun taidoista tälle miehelle, mutta enkeli ei tiennytkään minkälaisen taiturin kanssa oli tekemisissä....
"Näytä toki, palan halusta nähdä kuinka kaadut sievälle ahterillesi"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Raigauge » 13 Heinä 2011, 18:30

Jos Jibou ei olisi tuntenut Fredericoa hetken kauemmin kuin he nyt tiesivät toisistaan, hän olisi ihan varmana räjähtänyt. Nyt kuitenkin nainen avasi vain suunsa sanoakseen jotain ja tuhahti toiselle.
"Ja minä haluan nähdä kun sun söpö leukasi loksahtaa maahan," hän sanoi takaisin vähintään samalla mitalla.

Nainen katsoi hetken aikaa ympärilleen, etsien jotakin ehjää korkeaa paikkaa. Monesti hän on ollut melkein sisällä toisten taloissa kun kattotiilet ovat ensin näyttäneet ehjiltä, mutta pettäneet sitten hänen allaan. Niistä ajoista Jibou on tosin oppinut, että kolmion mallisilla katoilla kaikkein turvallisin paikka on ns. korkein ja tylpin kohta. Katon poikki kulkeva keskellä oleva jono.
Jibou valitsi kohteekseen aukion toisella puolella sijaitsevan talon savupiipun, jota ei tällä hetkellä näytetty käyttävän. Nainen hymyili toiselle, koska hän todellakin tiesi mitä teki.
Nainen ojensi kätensä taakse ja ponkaisi päkijöiltään itselleen vauhtia. Hän painoi leukaansa enemmän rintakehää kohti, eikä juossut lainkaan suorassa, vaan pikemminkin etuviistossa. Vauhti sai hänen takkinsa ja huivinsa lepattamaan hauskalla tavalla, mikä välillä näytti joidenkin mielestä jotenkin lepakkomaiselta.. tiedä heitä sitten. Nainen hypähti kevyen näköisesti tynnyrin päältä vanhan kyltin ylle, joka oli onneksi vankkaa tekoa, ja Jibou onnistui saamaan tarpeeksi voimaa reisistään, lopettaakseen esityksensä liioitellun näköiseen kieppiin ja volttiin. Jalat ottivat joustavasti vastaan savupiipun reunan, eikä rymähdyksiä tai muita suuria mekkaloita kuulunut. Eihän Jiboulla ollut kenkiä jaloissaan muutenkaan. Naisen alastullessa hän oli ojentanut vielä vasemman kätensä tueksi jalkojensa väliin, mutta piti silti oikean kätensä ojennettuna takanaan. Jibou loi ilkikuriselta vaikuttavan hymyn Fredericoon.

Hän oli onnistunut tempussaan odotettua paremmin. Tosin tuulen kanssa hän olisi oikeasti saanut lisää vaikuttavuutta, mutta hän ei ollut sään kontrolloija. Harmikseen. Nainen nousi lopuksi seisomaan savupiipun reunalle ja heilautti hiuksiaan pois naamansa edestä.
"Joko vaikutuit?" nainen kysyi tasaisesti.
Moisen sirkustempun tekeminen ei saanut häntä vielä hengähdyksiin. Tätä pitäisi toistaa monta kertaa. Tosin nyt illalla hän varmaan pärjäisi vähän vähemmän paremmin, koska öisin nainen ei juuri metsästellyt itselleen ruokaa, ja kehokin oli melkein jo nukkumassa. Melkein onneksi.
"Siitä se juoksija tulee, mutta tuulta tuskin saadaan kehiin tänä iltana, joudut oottamaan sen verran," hän jatkoi.
Raigauge
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Heinä 2011, 13:31

Frederico

No, Jibou päätti näyttää pikku temppunsa enkelille, joka seurasi tuon jokaista liikettä suurella mielenkiinnolla. Miehen oli pakko myöntää, että Jibou näytti astetta suloisemmalta ponkaistessa vauhtiin. Tuon lepattava takki ja huivi saivat miehen virnistämään, mutta virne lakseutui Jiboun näyttäessä, mihin oikein pystyi. Tuon liikkeet näyttivät kevyiltä ja sulavilta. Tyttö tosiaan osasi jotain, eikä ollut pelkkä kömpelys. Jibou laskeutuikin lopulta katolla olevalle savupiipulle. Vakuuttunut hymy nousi Fredericon kasvoille, samalla kun tuo taputti käsiään muutaman kerran yhteen.
"Jo vain" Oli vastaus Jiboun kysymykseen vakuuttumisesta. Vähempikin olisi riittänyt.
Jibou voivotteli tuulesta. Sää näytti kyllä siltä, ettei tuulella ollut aikomustakaan esiintyä tänäyönä, ainakaan kylässä.. mutta ehkä toisalla..

"Jos tuuli ei tule sinun luokseksi, niin sinä menet tuulen luokse" Frederico totesi virnistäen, samalla kun alkoi hohkaamaan himmeää, kirkasta valoa.
Valo kirkastui entisestään, kunnes enkeli oli muuttanut muotoaan ihmisilluusiostaan siivekkääksi oikeudenpuollustajaksi. Valon alkaessa hiipumaan, Frederico heilautti siipiään muutaman kerran todetakseen niiden yhä toimivan. Tuon jälkeen enkeli ponkaisi ilmaan ja muutamalla siivenlyönnillä lensi Jiboun luokse, laskeutuen katonharjalle savupiipun viereen.
"Oletko koskaan lentänyt pitkin taivaankantta?" Oli seuraava kysymys enkelin suusta, viekkaan virneen pysyessä miehen kasvoilla.
Olihan se riski esiintyä todellisessa muodossaan tässä kylässä, mutta Frederico oli enkeleistä se, joka ei oikeastaan välittänyt, vaikka paljastuisi..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Raigauge » 20 Heinä 2011, 22:05

Jibou kuunteli toista hetken ilmeettömästi.
"Joo, niinhän sitä joskus täytyy, kun ei saa tarpeeksi actionia täällä.." nainen sanoi laittaen sormensa naamalleen ja kallistaen päätänsä hieman.
Oli välillä rasittavaa alkaa etsimään oikeaa puhuria, varsinkin silloin kun se päättää vaihtaa suuntaa. Silloin hyväkin vauhti hiipuu aikanaan, eikä mistään tunnu tulevan mitään.
Jiboun ajatukset kuitenkin keskeytti outo valo tai hehku, joka tuntui lankeavan Fredericosta. Nainen siirsi nopeasti katseensa toiseen. Hetken ajan hän luuli miehen tekevän jotakin loitsua tai vastaavaa, jopa hyökätäkseen mutta seuraavassa sekunnissa Jibou huomasi toisen olemuksessa jotakin toista. Miehen vaatteet räätälöityivät kuin taika-iskusta ja tuon selkään ilmestyi puhtaalta untuvalta näyttävät pitkät siivet. Jibou korjasi jalkojensa asentoa, sillä noteerasi että jos hän nojaisi vielä vähän toiseen jalkaansa, hän kaatuisi sileän tien. Kuitenkaan hän ei irrottanut katsettaan toisesta. Jotenkin tämä asu sai miehen näyttämään vieläkin viattomammalta ja söpömmältä kuin äsken.

Miehen tullessa muutamalla kevyellä siiveniskulla hänen luokseen, Jibou ei pystynyt sanomaan mitään. Tämä oli ensimmäinen kerta kun nainen oli nähnyt mitään tämän tapaistakaan. Hänen henkensä oli miltei täysin salpaantunut. Fredericon kysyessä häneltä lentämisestä taivaankantta pitkin, nainen räpytti muutaman kerran silmiään ja vaikutti yhä yllättyneemmältä.
"E-en, en pysty edes omilla voimillani hyppäämään niin korkealle.." hän sopersi.
Sinänsä hän ei hävennyt ettei pystynyt, mutta ajatus siitä että hän pystyisi olisi jotain.. varmasti jotain taianomaista.
"Mitä sä nyt oikein..?" Jibou jatkoi ja katsoi toista hiukan kyyryssä.
Vaikkei toisen olemus nyt varsinkaan ollut pelottava, naisen vaisto sanoi silti hänen olevan parasta katsoa mitä Fredericolla oli mielessään. Jibou oli saanut toisesta tähän tilanteeseen asti pelkän pintaraapaisun tuon minuudesta. Jaa että ihan enkeli...?
Raigauge
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Elo 2011, 15:51

Frederico

Jiboun reaktio sai enkelin virnuilemaan itsekseen. Kuolevaisten reaktiot tuottivat mielihyvää tälle enkelille, joka kerta kun tuo veti siipensä esiin, paljastaen todellisen muotonsa. Pitihän enkelinkin saada elämästään nauttia. Jibou sattui omistamaan yhden suloisimmista reaktioista tähän mennessä.
No, tyttö sopersi vastauksensa enkelin kysymykseen. Vastaus oli oletettavasti kielteinen, mikä sai Fredericon mutristamaan huuliaan pienesti. Seuraavaksi Jibou kyselikin mitä Frederico oikein meinasi. Kujeileva virne palasi enkelin kasvoille, samalla kun tuo nojautui lähelle Jibouta, työntäen kasvonsa lähelle neidon kasvoja.
"Se on jotain, mitä jokaisen pitäisi saada kokea ainakin kerran elämässään. Oli sitten tavallinen kuolevainen... tai sitten vähän erikoisempi" Frederico totesi hymyillen, samalla kun hivutti huomaamatta kätensä Jiboun seläntaakse ja äkisti painoi tuon vasten omaa kehoaan, ottaen tiukan otteen Jibousta.
"Ja sinä saat sen tänään kokea, halusit tai et" Frederico lisäsi virnistäen, heilautti siipiään muutaman kerran ja ponnisti ilmaan, pitäen kiinni Jibousta.

Kaksikko kohosi korkealle taivaalle. Frederico piti lujasti kiinni Jibousta, varmistaen ettei tuo vahingossakaan tipahtaisi alas. Mitä ylemmäs he nousivat, sitä viileämpää ilma oli. Pian kaksikko nousi aina pilvien yläpuolelle, jossa jo muutama tähti alkoi tuikkia yön myötä. Ylhäällä oli hiljaista. Vain tuuli ujelsi hiljaa korvissa. Tuulen ujellusta säestivät tasaiset siiveniskut, Fredericon pitäessä heidät yläilmoissa.
"Tätä näkyä ei voita mikään" Frederico totesi vilkaistessaan ympärilleen. Kaikkialla näkyi satunnaisia, pieniä pilvenhattaroita. Tähdet tuikkivat ja kuu valaisi alas maahan asti. Kylä oli jäänyt alle, Mor vuoret kohosivat horisontissa ja metsä levittäytyi toisessa suunnassa. Nahor kylää ei näkynyt, sillä se jäi vuorten taakse.. mutta taistelutanner näkyi kaukaisuudessa. Sieltä kantautui tuulen mukana vaimeita ääniä sodasta, jota käytiin parhaillaan...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Raigauge » 20 Elo 2011, 22:46

Jibou ei ehtinyt reagoida toisen otteeseen juuri mitenkään, paitsi haukkomalla henkeään. Kun heidän jalkansa irtosivat savupiipun päältä, Jibou tunsi jotakin hyvin outoa. Hyvällä tavalla outoa. Maisemien tullessa enemmän näkyville, talojen kutistuessa ja yksityiskohtien massautuessa Jibou ei voinut muuta kuin räpytellä silmiään. Oliko tämä totta.
Näin korkealle hän ei ollut ikinä päässyt, ja matka jatkui yhä korkeammalle. Korkeammalle. Nainen alkoi tiedostamattaan hymyilemään leveästi ja hän hihitti hetken verran. Jibou kurotti kätensä eteensä, kuin näyttäen siltä että olisi halunnut koskea alhaalla maankamaralla olevia taloja kuin pieniä esineitä, ja nostaa nekin ylös taivaalle.

Kun he saapuivat pilvien yläpuolelle, Jibou näki illan ensimmäiset tähdet. Tähdet.. ne olivat jotakin niin mysteerisiä. Ilmestyivät yömyöhään kirkkaina tummalle taivaalle, pysyen yleensä paikoillaan. Jiboun mielestä tähdet toivat jotenkin onnea, uskoa ja toivoa elämään. Niiden katsominen rauhoitti pahimmankin päivän jälkeen. Nainen katseli ympärilleen. Hän oli ihan haltioissaan. Koskaan ennemmin mitään tämän tapaistakaan ei ollut hänen kohdalleen suotu -mistä nainen oli ennen kaikkea onnellinen. Katsellessaan pumpulin pehmeiltä näyttäviä pilviä, Jibou melkein toivoi voivansa jäädä yhden päälle niistä, ja nukahtaa siihen.
Taivaalla oleminen ei oikeastaan pelottanut häntä. Se itse asiassa toi hänelle lisää voimaa, itsevarmuutta ja tahtoa yrittää saada tuulenjuoksustaan yhäkin tehokkaampaa. Että hän pääsisi yhä korkeammalle, pienemmällä vaivalla. Tällä hetkellä nainen pääsi jo suhteellisen korkealle, mistä tavalliset ihmiset saivat vain unelmoida. Jibou halusi kuitenkin nähdä tätä lisää.

Oivaltaessaan, ettei hän voisi nähdä kaikkea tätä ehkä koskaan uudestaan, hänen suupielensä nojautuivat alaspäin. Tuuli. Sitä oli täälläkin, ja paljon voimakkaampana, mutta tätä tuulta hän ei ikinä pääsisi hyödyntämään. Jos näin olisi, nainen ajattelisi olevansa jo melkein voittamaton. Viisailla päätöksillä hän olisikin.. mutta. Onnistuisikohan hän olemaan maan kamaralla samaa koskaan mitään sinne päinkään?
"..olen iloinen että toit minut tänne.. täällä on ihan hervottoman ihanat oltavat. Nämä tuulen ominaisuudet ovat ihan eri luokkaa kuin koskaan alhaalla..." nainen sanoi miettien ja pitäen katseensa pitkässä pilvijonossa.
Hän halusi silmäillä tätä näkymää mahdollisimman paljon, ennen kuin hän joutuisi takaisin alas.
"Siis tämä on vain jotain aivan uskomatonta.. tällaistako sinä näät joka päivä kun lähdet lentämään?" Jibou kysyi.
Hänestä tämä oli ihanaa. Ihana kokemus kauttaaltaan. Jibou oli totaalisen onnellinen, että oli saanut ystäväkseen sellaisen miehen kuin Frederico. Täynnä mystisyyttä, ilmestynyt myös iltamyöhään, niin kuin tähti konsanaan. Toisen äskettäinen loisto veti tosiaan vertojaan tähdillekin. Nainen hymyili pienesti ja levitti kätensä sivuilleen. Tunne, jos osaisi lentää.. sitä kyllä todellakin pitäisi varjella...
Raigauge
 

Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron