Frederico
Enkeli oli uppoutunut omiin ajatuksiinsa, katsellen jälleen kerran ihania maisempia. Mies kuitenkin havahtui omista ajatuksistaan Jiboun avatessa suunsa. Tyttö kertoi olevansa iloinen siitä, että enkeli oli tuonut hänet tänne. Tyytyväinen hymy levisi miehen kasvoille. Mikään ei saanut häntä iloisemmaksi, kuin kuulla toisen olevan iloinen hänen tekojensa johdosta. Jibou kehui myös tuulien ominaisuuksiakin. Moinen sai miehen pienesti naurahtamaan ja hymyilemään lempeästi. Suloista. Hän itse ei pahemmin tuulesta tiennyt muuta kuin sen, että vastatuuleen oli epämukava lentää.
Jibou kyseli näkikö Frederico joka päivä jotain näin mahtavaa, lähtiessään lentämään.
"En" Frederico vastasi lyhyesti "Yleensä lojun yöt ja päivät katutasolla, auttaen vähäosaisia.. Mutta silloin kun lähden lentoon, pyrin aina pilvien yläpuolelle. Kaikki on paljon kauniimpaa hattaroiden tällä puolen".
Frederico jatkoi liitelyä pilvien tuntimassa. Pilvet väistyivät kiltisti tieltä, kun kaksikko lensi aivan niiden tuntumassa.
"Vieläkö haluat ihailla maisemia? Vai vienkö sinut jo alas?" Frederico kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.