Sarrow
Ei Sarrowkaan sokea ollut, vaikkei huomiotaan pikkuseikkoihin aina viitsinytkään kiinnittää. Hän ei antanut keskittymiskykynsä herpaantua, hän antoi sen sijaan katseensa kiertää vaivihkaa ympäristöä aina silloin, kun siihen tilaisuuden sai. Soturi nosti jalkansa pöydän päälle ja käänsi katseensa hitaasti takaisin tytön puoleen, ottaen oluensa pöydältä ja kumoten juomaa alas kurkustaan.
"Merirosvoko?" mies kysäisi, tehden varsin oletettavan päätelmän tytön sanojen myötä. Toki merillä oppi yhtä sun toistakin, mutta mikäli toinen oli kulkenut paljonkin meren vietävänä ja osasi hiiviskellä hänen aiemmin näkemällään tavalla, täytyi tämän olla jotain muutakin.
"Tulipalojen keskellä", Sarrow vastasi lyhyesti ja värähti kylmien väreiden matkatessa pitkin selkäänsä. Valtaosa hänen biologisesta perheestään ja jäljelle jääneiden perheenjäsenten ja isänsä naisystävän ja tämän perheen muodostamasta perheestä suurin osa oli kuollut tulipaloissa - ja siinä samalla osa myös taruolentojen käsiin.
Sarrow seurasi tytön katsetta huppupäiseen mieheen ja näki kyllä tämän lähes huomaamattoman nyökäytyksen. Pienesti virnistäen hän kohdisti katseensa eteensä. Selvästikään hän ei saisi juoda oluttaan rauhassa loppuun, mutta toisaalta, olisi hienoa päästä näkemään mihin kaikkeen tyttö pystyisi kunnon lähitaistelussa.