Sinuna juoksisin ja lujaa || Mohnake

[Mohnake]

Eldon

Pukinparta näemmä tiesi paremmin minne suunnata. Eldon ei ollut niinkään tuttu lääkäreiden ja sen sellaisten kanssa. Hän, kun oli tähän mennessä selvinnyt seikkailuistaan pienin naarmuin ja mitättömin haavoin. He pysähtyivät talon eteen, jonka ikkunasta vielä kajasti valoa. Pukinparta koputti oveen ja selitti asian. Onneksi ei kuitenkaan aivan tapahtumien mukaisesti.

Eldon autettiin sisään ja leikkauspöydälle. Hänen avonaiset haavansa eivät tuntuneet lopettavan vuotamista, mutta eiköhän sekin pian loppuisi lekurin päästessä häneen käsiksi. Nahkainen pussikka lensi pöydälle kilahtaen. Eldon nosti katsettansa Alfia kohti. Hän toivoi syvästi ettei enään tapaisi tätä miestä. Hän ei tuota inhonnut, mutta oli varma ettei tunne ollut molemmin puoleinen. Toinen esitti vielä viimeiset lauseensa ja katsoi Eldonia painottaakseen niitä. Tuon kääntyessä kannoillaan ja lampsiessa pois, Eldon kähisi hänen peräänsä: "Kiitos... Etkä varmasti näe minua... Pidän siitä itse kyllä huolen". Lekuri sulki oven Alfin perässä ja kehotti Eldonin makuulleen, jotta voisi aloittaa tämän työstämisen.

//Sen pituinen se. Kiitän, että sain jakaa tämän roolipelin kanssanne, oi Majesteetti *syvä kumarrus*//