Sinuna juoksisin ja lujaa || Mohnake

[Aksutar]

Alf

Päivä oli kääntynyt iltaan jo tunteja sitten. Nyt ilta oli kääntymässä yöhön. Yhä viilenevät loppukesän yöt houkuttelivat kuitenkin väkeä kaduille, syystä taikka toisesta. Tänä yönä katua kulutti myös Alf.
Puoliverinen oli viettänyt illan kallen kapakassa, tuttuun tapaansa. Aika oli lentänyt kuin siivillä ja rahaa kulunut juomiin, joita oltiin nautittu hyvässä seurassa, totta kai. Lopulta oli tullut aika toivottaa hyvät yöt, kun jokainen oli lähtenyt omille teilleen. Toiset kotiin vaimojensa luo, toiset majataloon, toiset etsimään vielä sieviä tyttöjä lämmitämään tänäyötä petiään. Alf kuitenkin joutui tyytymään tänäyönä tämän kaupungin katuihin. Puoliverinen ei ollut saanut palkkaa pahemmin ja tuo nyt näki tärkeämpänä saada alkoholia, kuin katon päänsä päälle. Niimpä puoliverinen oli hoiperrellut tukevassa nousuhumalassa katuapitkin kujalle, jonne oli asettunut istumaan ja lopulta nukahtanut siihen.

Olihan siinä vaaransa nukkua kujalla, mutta puoliverinen ei siitä oikeastaan välittänyt. Hän oli ennenkin nukkunut näillä kujilla ja tulisi vastaisuudessakin nukkumaan, mikäli tarve sitä vaati. Puhjennut sota oli ajanut asukkaan jos toisenkin kaduille nukkumaan, länsikujien tuhouduttua hyökkäyksessä.. Joten Alf ei ollut ainoa, joka ulkona nukkui. Luojan kiitos hänellä sentään oli töitä, ettei tarvisi elää siinä pelossa, että talvella joutuisi ulkona nukkumaan...

// Mohnake get yer ass over here //

[Mohnake]

Eldon

Illan hämärtäessä Eldon hiippaili ulos turvapaikastaan. Hän ei ollut käynyt ulkomaailmassa muutamaan päivään ja olikin jo aika lähteä vaihtamaan arvoesineitä kukkaron täytteeksi. Kaduilla oli tuttuun tapaan paljon kodittomia ihmisiä. Onnekseen Eldon oli ottanut vain murto-osan saaliistaan mukaansa. Isompi säkki herättäisi varmasti enemmän huomiota ja toivekkaita yrityksiä ryöstää hänet. Olisi todella noloa hänen kohdallaan tulla ryöstetyksi.

Matkallaan tavaran välittäjälleen Edloniin iski kuitenkin omituinen tunne, kun hän ohitti nukkuvan, mustatukkaisen miehen. Toki hän oli monet kerrat nähnyt alkoholin vaikutuksen alaisena sammuneita tapauksia, mutta tämä herätti oudon kutkuttavan tunteen hänen sisällään. Edlon pysähtyi ja kääntyi kannoillaan. Tuo mies, joka tuossa nyt makoili seinää vasten, ei tuntunut kuuluvan tähän maisemaan. Hän oli liian varakkaan oloinen ja näköinen. Eldon lähestyi miestä äänettömästi kävellen. Tämä mies varmasti myös pitäisi rahojansa piilossa eikä vyötäisillä kuten muut. Eldonia myös kiinnosti miehen mukana kantamat aseet. Niistä saisi lisätienestiä. Hän kävi tuumasta toimeen ja ojensi kättänsä kohti toisen ulkoisentunikan reunusta. Eldon hivutti kätensä sisään ja hapuili verkkaisesti miehen rahapussia. Löydettyään etsimänsä, Eldon puristi pussin kouraansa ja veti sitä hiljaa ulos miehen vaatteista, toivoen ettei tuo heräisi.

[Aksutar]

Alf

Puoliverinen oli täysin unten mailla. Tuo näki mitä ihanimpia unia vaurauksista ja naisista, eikä todellakaan toivonut heräävänsä vähään aikaan tästä ihanasta unesta. Toisin kuitenkin kävi. Vaikka hiprakassa olikin, ei Alf vielä sammumis pisteessä ollut. Tuo havahtui utuisesti siihen, kun jotain alkoi pikku hiljaa kadota taskusta. Puoliverinen raotti huomaamattomasti silmiään ja näki vierellään kyykkivän hahmon. Ei tarvinnut olla nero älytäkseen mitä oli tapahtumassa.
Salamana puoliverinen oli hereillä ja tarrasi toista ranteesta, nousten samalla istumaan.
"Eikö täällä saa enää nukkuakkaan rauhassa" Puoliverinen mutisi pitäessään toisen ranteesta yhä kiinni, samalla kun hieroi toisella kädellään väsyneesti silmiään.
Kun unihiekat oltiin varistettu silmistä, nosti pukinparta katseensa tähän näpistelijään, josta yhä piti kiinni. Eipä näyttänyt häävöiseltä, mutta tätä näpistelijää ei katuvartiossa työskentelevä puoliverinen ollut ennen nähny. Lienikö uusi vai niin pirun viekas, ettei yleensä kiinni jäänyt.

"Nyt meillä on kaksi vaihtoehtoa" Alf aloitti samalla kun odotteli päänsä selkitytyvän edes hieman "Sinä joko ojennat rahani takaisin ja painut hevon kuuseen... tai sitten otat turpiisi niin ettei äitisikään tunnista sinua viikkoon sen jälkeen".

[Mohnake]

Eldon

Eldon yllättyi humaltuneen miehen nopeutta. Rahapussi pysyi silti tiukasti hänen otteessaan. Hän yritti myös pitää naamansa peruslukemilla vaikka hänen suunsa saattoi hieman raottua. Eldon kuitenkin nopeasti kokosi itsensä ja kuunteli mitä toisella oli sanottavaa. Ja jostain kumman syystä Eldonia houkutti enemmän jälkimmäinen vaihtoehto kuin rahapussin luovuttaminen suosiolla. "Kai elämässä pitää olla jännitystä ja haastetta", hän puhui mielessään. Edlon siis riuhtaisi rahapussia itsensä suuntaan tokaisten: "Otetaan sitten turpiin". Hän myös virnisti itsevarmasti ja oli valmis ottamaan iskua vastaan vapaalla kädellään.

[Aksutar]

Alf

Näpistelijän reaktiot eivät kyllä kertoneet mitään siitä, mitä tuon pään sisällä saattoi liikkua. Harmi sinänsä, puoliverinen piti enemmän ihmisistä joista pystyi tulkitsemaan jotain.
Lopulta tuo vastasikin pukinparran kysymykseen, todeten että elämässä piti olla jännitystä ja haastetta. Mikäli tilanne olisi ollut toinen, Alf olisi varmasti alkanut kaveeraamaan tämän herran kanssa tuon lauseen johdosta. Mutta nyt ei sellainen käynyt edes mielessä. Mies päätti ottaa turpiinsa, mieluummin kuin ojentaa rahat takaisin suosiolla. Harmi, Alf kun ei ollut juuri nyt parhaimmassa iskukunnossa. Puoliverinen naurahti pienesti ja samassa huitaisi kohti näpistelijää toisella, vapaalla kädellään, mutta alkoholin alaisena isku meni täysin ohi, nyrkin suhahtaessa toisen pään vierestä.
Samassa Alf irroitti otteensa varkaasta ja nousi horjuen ylös, muutaman askeleen päähän miehestä joka myös oli noussut ylös* .

"Tulet vielä katumaan tätä.. Annan sinulle vielä yhden mahdollisuuden tiputtaa rahapussin maahan ja pinkoa pakoon" Alf totesi, pienesti sopertaen samalla kun valmistautui antamaan miehelle elämänsä turpasaunan.. mikäli siihen kykeni tässä mielentilassa.

// * autohit. oletin että Eldon on sen verran fiksu ja ketterä että nousee ylös toisen noustessa ylös, eikä jää maahan potkittavaks //

[Mohnake]

Eldon

Toisen huitaistessa nyrkillään kohti Eldonia tämä väisti hieman. Vaikkei siihen olisi ollutkaan tarvetta, mutta minkäs reflekseilleen mahtaa. Eldon nousi heti pukinparran perässä ja katseli hieman myötätuntoisesti toisen horjumista. Säälihän se oli ryöstää miestä, joka oli humalassa, mutta helppo raha houkutteli aina, Eldon tuumi. Mies ryhtyi sopertamaan ja antoi Eldonille vielä mahdollisuuden antaa rahat takaisin suosiolla. Tähän tietenkin Eldon virnuili ja totesi: "Hyvä on...". Hän päästi rahapussin kourastaan. Rahojen kilistessä maahan, Eldon puristi kätensä nyrkkiin, tähtäsi katseellaan toisen palleaan ja heilautti nyrkkiä kohti kohdettaan.

//Eipä tuo autohitti mitään haitannu//

[Aksutar]

Alf

Vastoin Alfin odotuksia, mies tiputtikin rahapussin maahan. Omahyväinen virne nousi puoliverisen kasvoille. Kai hän oli niin vakuuttavan pelottava, että toinen antoi periksi noin helpolla? Ha! Hän tiesi sen. Kukaan ei hänelle uskaltanut alkaa urputtamaan. Hän oli paras, hän oli voittamaton, hän oli... maassa.
Alfin ylistäessä itseään päänsä sisällä oli toinen hyökännyt alta aikayksikön kohti puoliveristä, survaisten nyrkkinsä tuon palleaan. Alf päästi tuskaisen ähkäisyn, samalla kun ilmat pakenivat sisältä. Alkoholinturruttama keho ei kuitenkaan rekisteröinyt suurta kipua aivoihin. Tämä kuitenkin tulisi sattumaan aivan saatanasti viimeistään silloin, kun pää olisi selvinnyt alkoholin hyökkäyksestä. Puoliverinen tipahti polvilleen maahan, pidellen mahaansa molemmin käsin. Pukinparta haukkoi henkeä hetken, kiroillen samalla itsekseen. Katse nousi kuitenkin takaisin taskuvarkaaseen, samalla kun puoliverinen kömpi ylös maasta ja veti esiin kaksi puukkoa. Tuon asento oli nyt hieman kyyryisä, sillä keho ei suostunut suoristautumaan kokonaan. Isku palleaan oli tehnyt tehtävänsä.

"Tuosta sinä saatana saat maksaa!" Arpinaama ärähti ja hyökkäsi samassa kohti näpistelijää, aikeinaan survaista jompikumpi veitsistään tuon kylkeen.

[Mohnake]

Eldon

Nyrkin osuessa toisen palleaan ja tämän lyyhistyessä maahan polvilleen, Eldonin virne huulilla leveni. Hän asteli muutaman askeleen taaksepäin, takaisin lähtökuoppiinsa. Kyyristyessään noukkimaan rahapussin takaisin kouraansa hän päästi katseensa irti miehestä. Noustessaan takaisin pystyyn, Eldon yllättyi tuon toisen noustessa samalla ylös. Nähdessään tuon ottavan kaksi puukkoa käsiinsä, Eldon alkoi jo epäröidä omia mahdollisuuksiaan tuota vastaan. Näkihän sen jo virstojen päähän, että tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun tuo veti aseensa esiin.

Mies hyökkäsi Eldonin kimppuun uhkaavasti ärjyen. Eldon ei ennen ollut joutunut tällaiseen tilanteeseen, mutta toimi vaistojen mukaan ja yritti väistää toisen hyökkäystä. Osittain hän onnistuikin, mutta sai toisen puukosta pitkän viillon kylkeensä. Se ei ollut syvä, mutta kivulias ja kohtalokaskin se ainakin oli. Eldonin virne oli tipotiessään ja hänen kasvoilleen oli levinnyt kipu ja viha. Hän puri hammasta yhteen ja yritti päästä toisen ulottumattomiin edes hetkeksi. Hän potkaisi hiekkaa ilmaan, luoden itselleen edes hetkellisesti aikaa. Heti tämän tehtyään hän keskitti energiaa ranteeseensa, suoraan käärme-tatuointinsa kohdalle. Silmän räpäytyksen ajan käärme luikerteli hänen ihonsa alla. Sen pyrtö tunki ulos hänen ihostaan ja hän tarttui siihen. Eldon vetäisi käärmeen ulos ranteestaan. Muutama veripisara tirskahti sen mukana. Käärme oli ulos tullessaan muuttunut kokonaan aaltoilevaksi tikariksi, jonka kärki esitti suunsa avannutta käärmettä. Nyt Eldon ehkä pystyikin vastaamaan haasteeseen.

[Aksutar]

Alf

Virne nousi jälleen puoliverisen kasvoille, hänen tehdessä jotain vahinkoa miehelle. Alf tiesi osuneensa, mutta ei ehtinyt sen pahemmin tarkastelemaan minkälaista vahinkoa oli saanut aikaan. Se oli kuitenkin varma, että vastustaja ei siitä vielä kaatunut. Puoliverinen kääntyi uuteen hyökkäykseen, kun yhtäkkiä sai hiekkaa silmiinsä taskuvarkaan potkaistessa pölypilven ilmaan. Pukinparta parkaisi pienesti ja päästi ilmoille muutaman, voimakkaan kirosanan hieroskellessa silmäänsä hetken. Saatuaan näkönsä takaisin, nosti Alf katseensa vihaisena näpistelijään, kiroten tuota huomaamattaan haltiakielellä.
Tuon käärme temppua Alf ei valitettavasti ehtinyt näkemään, silmiä hieroskellessaan. Mutta mikäli puoliverinen sen olisi nähnyt, ei tuo varmaankaan olisi mitenkään reagoinut uniikkiin temppuun. Hän oli nähnyt tempun jos toisenkin, joten puoliverinen ei vähästä hätkähtänyt.

Alf vilkaisi miehen kädessä olevaa tikaria ja naurahti kuivahkosti.
"Luuletko tosiaan että sinusta olisi tuon kanssa mitään vastusta minulle?!" Puoliverinen kysyi ja pyöräytti puukkojansa käsissään "Kiität vielä onneasi että olen humalassa. Muuten olisit kuollut jo äsken".
Noiden sanojen jälkeen puoliverinen hyökkäsi uudestaan, tällä kertaa liikkuen yllättävän nopeasti ja sulavasti ottaen huomioon promille määrät. Kohteena oli tällä kertaa varkaan reidet, joiden jälkeen puukkojen oli tarkoitus osua uudestaan vatsan ja kylkien seutuville.

[Mohnake]

Eldon

Eldon asettautui tikarinsa kanssa hätäisesti valmiusasentoon. Pukinparta kyseenalaisti hänet ja hänen tikarinsa. "Pakkohan tilannetta on vähän tasoitettava", hän tokaisi ja virnisti toiselle. Hänen vielä humalassa oleva vastustajansa suolti taas uhkausta. Tuon ampaistessa Eldonia kohti hän puolustautui parhaaseen mahdolliseen tapaansa. Jotenkuten Eldon väisti toisen puukoista ja tähtäsi taas omalla tikarillaan saamaan toisen puukoista pois pelistä. Se ei olisi helppoa, mutta hän suuntasi käärmeensuisen tikarinsa kärjen häntä kohti syöksyvän puukon suuntaan ja yritti saada sen satimeen. Jos se onnistuisi, hän saisi tasoitettua tilannetta enemmän ja mahdollisesti väännettyä tuon puukon pois toisen kädestä.

Pukinparta olikin tällä kertaa liian nopea ja sai iskettyä toisen puukoista Eldonin lantioon. Eldon parahti kivusta ja kaatui taaksepäin. Hän ei voinut ollenkaan varata painoa toiselle jalalle ja tuloksena mätkähti maahan. Hänen kipuaan tehosti enemmän hänen selässään ollut laukku, jonka sisältö koostui pää-asiallisesti metalliesineistä. Tikari oli kirvonnut hänen kädestään ja se lojui nyt hänen ulottumattomissaan. Hän aukaisi laukkunsa soljen ja riuhtaisi sen pois selkänsä alta, edes hieman helpottaakseen oloaan. Eldon pelkäsi pitkästä aikaa elämässään. Näin hän paljon hän oli viimeksi pelännyt ensimmäisinä öinään kaduilla. Tässäkö se nyt sitten on, hän mietti. Hänen katseensa siirtyi tuohon pukinpartaan, joka vielä seisoi. Aika tuntui hidastuvan. Kaikki tuntui tapahtuvan liian hitaasti. Liian tuskallisesti. Hänen katseensa siirtyi hitaasti illan ensimmäisiin tähtiin taivaalla. Hän vain makasi siinä kadulla hiljaa selällään.

[Aksutar]

Alf

Puoliverisen hyökätessä toinen esittikin taitojansa, saaden sysättyä toisen puukoista pukinparran kädestä pois. Moinen ei kuitenkaan hämmentänyt saatika hidastanut Alfia, päinvastoin. Mikäli tuo osasikin jotain, niin parempi pitää vauhtia yllä. Myöhemmin vasta ihmetelle, kuinka tuo siinä onnistui..
Tällä kertaa Alf sai kuin saikin tehtyä fataalimman iskun kohteeseensa. Silkasta vahingonilosta virnistäen puoliverinen vetäisi puukkonsa pois kohteestaan ja perääntyi hieman. Mies parahti kivusta ja lähti kaatumaan taaksepäin. Kaatuminen näytti ja kuulosti kivuliaalta, mutta puoliverisen kasvoilta ei voinut nähdä minkäänlaisia säälin merkkejä. Itseppähän tuo oli tullut ja haastanut hänet. Yrittänyt varastaa. Tässä oli opetus, jota tuo taisikin jo kaivata, näin Alfin mielestä.

Pukinparta katsoi hetken alakanttiin varasta, kunnes käveli poimimaan oman rahapussinsa maasta. Tuon jälkeen puoliverinen kääntyi takaisin varkaan puoleen, kyykistyen tuon tasolle.
"Mitä sinun kanssasi tehdä nyt... Voisin tappaa sinut samantien ja vedota sitten itsesuojeluun.. varmasti minua uskottaisiin paremmin, mitä sinua.. Tai sitten voisin viedä sinut vankilaan, jossa saisit arvoisesi rangaistuksen... Tai sitten voisin jättää sinut siihen kitumaan.. tuskin sinulla ystäviäkään on, jotka auttaisivat.." Puoliverinen pohti ääneen, samalla kun katseli virnuillen vuotavaa näpistelijää.

[Mohnake]

Eldon

Pukinparta oli ilmeisesti hakenut rahapussinsa ja oli nyt kyyristyneenä Eldonin yläpuolelle. Eldon ei tiennyt kuinka kauan aikaa hänellä vielä olisi. Hän yritti kuunnella parhaansa mukaan mitä hänen maahan lyöjänsä ajatteli ääneen. Ei kovin lohdulliselta kuulostanut tässä tilassa. Hän ei halunnut kuolla vielä. Ei varsinkaan humalaiselle hävinneenä. Vankilassa hänet kyllä varmasti paikattaisiin jotenkuten, mutta se vain viivyttelisi hänen kuolemaansa päivällä tai parilla. Hän varmasti saisi päänsä vatiin tai joutuisi köyden jatkeeksi. Eldon sai päähänsä täysin typerän ajatuksen, mutta sillä hän saisi vielä mahdollisuuden jäädä henkiin. Hän kaivoi esiin rahapussinsa ja löi sen maahan. "Tehdäänkö vaihtokauppa? Viet minut apteekkarille, saat pitää rahani, ryöstö saaliini ja pysyn sen jälkeen poissa silmistäsi", Eldon köhisi. "Ja voisit toki ojentaa tikarini takaisin", hän lisäsi. Eldon oli erittäin epätoivoinen eikä hän parempaa tähän hätään keksinyt.

[Aksutar]

Alf

Arpinen kulma kohosi hienoisesti taskuvarkaan ehdotellessa vaihtokauppaa. Tuo ei selvästikkään halunnut kuolla tänne kadulle, vaan ehdotti sopimusta, jossa Alf veisi hänet apteekkarin hoiviin ja vastalahjaksi hän saisi tuon rahat ja ryöstösaaliin. Lisäksi mies lupasi pysyä poissa hänen silmistänsä. Alf jäi hetkeksi miettimään tarjousta, kunnes Mies ehdotti että pukinparta voisi ojentaa hänelle tikarinsa. Kuivahko nauru pääsi ulos puoliverisen huulilta, samalla kun tuo nousi ylös.
"Luuletko että luottaisin sinuun niinkin paljon, että antaisin sinulle aseesi takaisin?" Puoliverinen kysyi kävellessään Eldonin tikarille ja nosti sen maasta "Entä jos pidän tämänkin?".

Puoliverinen käveli takaisin Eldonin luokse, nappasi maasta tuon rahapussin ja tuon repun itsellensä, katsoen sitten hetken aikaa kuolemaa tekevää miestä. Mikä häntä esti lähtemästä tuon omaisuuksien kera tiehensä? Ei kukaan ollut todistamassa tätä tilannetta. Tuskin kukaan edes tulisi kostamaan tuon taskuvarkaan puolesta.
Hetken näytti siltä, kuin pukinparta meinaisi lätkiä pakoon ja jättää Eldonin siihen kuolemaan, kunnes tuo kumartui miehen puoleen, kiskaisi tuon ylös ja lähti toista tukien taluttamaan miestä kohti laserettia.

[Mohnake]

Eldon

Eldon ei tiennyt enään, mitenpäin hänen tulisi olla. Kipu ja verenhukka alkoi käydä sietämättömäksi. Hän silti luotti epätoivoisena hänet lyöneeseen mieheen. Muuta toivoa hänellä ei ollut. Pukinparta ilmeisesti aikoi omia myös hänen tikarinsa. Se ei tule onnistumaan. "Siitä ei sinulle olisi mitään hyötyä. Voin kontrolloida sitä vaikkei se olisikaan kädessäni. Ja jos satun kuolemaan se ottaa muotonsa kuolleena käärmeenä", Eldon kärisi.

Pukinparran otettua Eldonin omaisuuden, hän luuli hetken, että tämä vain karkaisi paikalta. Se olisi jopa Eldonin mielestä suorastaan paskamaisesti tehty vaikka hän ymmärtäisikin jos mies tekisi niin. Eldon kuitenkin yllättyi, kun mies auttoi hänet ylös ja tuki häntä. Hän ei tuntunut ymmärtävän miksi mies teki näin. Ehkä hän otti vaihtokaupan vastaan tai yritti olla reilu. Tiedä häntä. Eldon otti miehestä raskaasti tukea, sillä avonaisen kyljen ja lantiossa olevan syvän piston kanssa oli vaikea seistä.

[Aksutar]

Alf

Puoliverinen ei sanonut sanaakaan heidän kävellessä hitaasti mutta varmasti kohti lähintä lekuria. Eldon määräsi vauhdin, mutta Alf suunnan. Ei puoliverinen voinut pakottaa puolirampaa miestä kävelemään yhtään sen nopeampaa, mitä tuo pystyi tällä hetkellä. Tai no, olisihan hän voinut, mutta siitä tuskin olisi mitään hyvää seurannut.
Pian kaksikko saapui erään lääkärin ovelle. Ikkunassa paloi vielä valo, joten Alf uskaltautui koputtamaan oveen. Hetkeen ei kuulunut mitään, kunnes vanhahko lääkäri tuli avaamaan oven. Alf selitti tämän "ystävänsä" Joutuneen tappeluun ja tarvitsevan pikaista apua. Sitä puoliverinen ei kertonut, että itse oli tuota lantioon tuikannut.

Lekuri pyysi puoliveristä tuomaan ystävänsä sisään, sillä välin kun hän kävi valmistelemassa välineensä. Alf auttoi Eldonin sisälle, istumaan leikkauspöydälle. Puoliverinen vilkaisi näpistelijää ja nappasi rahapussin taskustansa, heittäen sen Eldonin viereen pöydälle.
"Se pyytää kumminkin maksua tästä hyvästä. Odotan, etten tule enää ikinä näkemään sinua. Ja jos näen, voi olla etten ensi kerralla auta" Alf totesi, katsoi hetkenaikaa merkittävästi Eldoniin, kunnes kääntyi kannoillaan ja käveli pois lekurin vastaanotolta, jatkaen matkaansa takaisin yöhön....

// Peeeliii taisi olla tässä? Vai keksitkö mitään/haluatko jatkaa? Itse en näe pahemmin syytä/ideaa, mutta jos sinulla on jotain niin kerro toki //