Kirjoittaja Aksutar » 30 Syys 2011, 14:02
Frederico, Shiloh
Frederico ei vastannut mitään Chepin kysymykseen siitä, oliko Shiloh ilkeä vai ei. Yleensä ei, suurenkeli oli oikeudenmukainen. Mutta toisinaan oikeudenmukaisuus ei ollut sama asia kuin reiluus ja ystävällisyys. No, Chepi kertoi, ettei hänellä vielä ollut nälkä, mutta todennäköisesti muutaman tunnin päästä. Frederico nyökkäsi vastaukseen ja jätti sitten ravinnon hankkimisen ja siitä huolehtimisen myöhemmälle. Mies vilkaisi tyttöön tuon kipittäessä hänen edelleen, kyselemään olivatko siivet piilossa. Frederico otti pari nopeampaa askelta ja korjaili Chepin kaapua hieman, ollen sitten tyytyväinen lopputulokseen.
No nyt ainakin ovat Mies totesi, pörröttäen Chepin hiuksia samalla kun matka jatkui kohti toria.
Torin reunalle päästyään Frederico alkoi haravoimaan aluetta katseellaan. Tori oli jo täynnä kauppiaita ja asiakkaita, toimittamassa päivittäisiä asioitaan. Mies kuitenkaan ei ollut suuntaamassa väkijoukon sekaan, vaan etsi katseellaan ihmisjoukkoa, joka koostuisi suurimmaksi osaksi köyhistä ja orvoista. Sellainen löytyikin pian torin reunamilta.
tule, hän on jo aloittanut Frederico totesi Chepille, tarttuen tyttöä hellästi ranteesta ettei tuo vahingossakaan eksyisi ihmismassaan. Enkeli johdatti Chepin orpojen nuorukaisten luokse, jotka istuivat ja seisoivat nätisti ringissä torin reunamilla kuuntelemassa tarinaa, jota vaaleahiuksinen mies heille luki. Frederico istui itse kaadetun tynnyrin päälle, napaten sitten Chepin polvelleen istumaan ja kuuntelemaan tätä tarinaa.
Shiloh oli noin vartti sitten aloittanut lukemaan tarinaa kirjastaan. Vaatimattomasti pukeutunut vaaleatukka istui itse suurehkolla laatikolla, lukien lempeän rauhallisesti, mutta kuuluvasti tarinaa, joka kertoi pojasta, joka huusi sutta turhaan. Tuttu tarina varmasti monellekin, mutta orpolapset ja köyhät olivat tuskin kuulleetkaan tätä satua.
Kaikki istuivat ringissä hiljaa ja kuuntelivat tarkkaan. Kun tarina oli luettu, kyseli Shiloh olivatko lapset ymmärtäneet tarinan opetuksen. Jotkut olivat täysin hiljaa, silkkaa ujouttaan, mutta osa avasi suunsa ja totesivat, ettei apua tullut huutaa turhaan. Vastauksen saatuaan Shiloh nyökkäsi ja kertoi, ettei apua saanut myöskään pyytää ylemmältä taholta, ennen kuin oli todellinen hätä. Sillä luoja piti huolen lapsistaan, eikä antanut noiden kärsiä syyttä. Auttaja löytyi meistä jokaisesta, kun tarpeeksi syvälle katsoi.
Satu tuokion päätyttyä kuvankaunis mies laskeutui alas laatikolta ja orvot kiittelivät tarinasta, lähtien sitten jokainen omille teilleen. Sinisten silmien katse kiinnittyi lajitoveriin ja tämän uuteen ystävään.
Aldo, Siitä on aikaa. Mikä suo tällä kertaa kunnian nähdä kodittomien auttajaa? Shiloh kysyi kävellessään lähemmäksi kädet ystävällisesti levittäytyneinä. Lempeän lämmin hymy koristi jälleen vanhemman kasvoja.
Jadon, Tällä kertaa minulla on ihan asiaakin Frederico vastasi virnuillen oppi-isälleen Tässä on Chepi. Pelastin hänet muutama päivä sitten. Sano hei Shiloh sedälle.
Sinisten silmien katse laskeutui pukinparrasta pinkkipäähän, katselemaan tuota lempeästi, mutta arvioiden. Hymy ei tietenkään kadonnut kaunopuheisen miehen kasvoilta minnekään..
// PYWWWWW Odotin apinanraivolla koska vastaat ja tänään si huomasin et oot vastannu jo Missä hiton vaiheessa mä sen missasin?! //