Kirjoittaja Aksutar » 05 Syys 2011, 16:12
Frederico
Enkeli jutteli orpojen kanssa huomaamatta tapahtuma ketjua, mikä käynnistyi nukketeatterilta. Vasta siinä vaiheessa, kun Chepi pisti juoksuksi, kyselivät orvot miksi tyttö lähti karkuun sellaisella vauhdilla. Frederico vilkaisi kohti Chepiä, joka näytti pakenevan perässään muutama mies. Ei tarvinnut kahdesti arvata, keitä nuo olivat ja millä asialla. Frederico toivotti nopeasti hyvät päivänjatkot orvoille ja lähti juoksemaan noiden perään. Chepi oli selvästi fiksu ja johdatti miehet sivukujalle, missä ei ollut ketään tarkkailemassa. Frederico juoksi minkä kintuistaan pääsi noiden perään, kunnes vihdosita viimein saavutti ryhmän. Chepi oli selvästikkin alakynnessä miehiä vastaan.
Frederico ei hidastanut vauhtiaan, vaan pamahti täysiä päin puukkoa pidellyttä miestä, kaataen tuon maahan muutaman metrin päähän. Siitä alkoikin kahakka. Frederico nousi pystyyn niin nopeasti kuin pääsi, mutta samassa toinen miehistä iski Fredericoa palleaan, saaden enkelin lyhistymään maahan vatsaansa pidellen ja henkeä haukkoen. Samassa enkeli sai potkun kylkeensä, jota seurasi puukko, joka iskeytyi voimalla miehen olkaan. Frederico päästi tuskaisen parahduksen, vajoten kontilleen maahan. Miehet nauroivat ja ilkkuivat Chepille, tuon pelastajan olevan melko onneton tapaus.
Yhden miehen kääntyessä jälleen Chepin puoleen, jatkoivat kaksi muuta Fredericon mukilointia potkien tuon lähes henkihieveriin. Miesten peräännyttyä, Frederico jäi makaamaan maahan hetkeksi. Näytti siltä että tuo oltaisiin potkittu hengiltä, kunnes enkeli liikahti ja nousi hitaasti, mutta varmasti ylös. Frederico pyyhkäisi suupielestään valuvat veret ja nosti vihaisen päättäväisen katseensa miehiin, saaden nuo jähemttymään silkasta pelosta.
Pieni välähdys kajasti sivukujalta, kun Frederico vaihtoi ihmisilluusionsa todelliseen muotoonsa. Mukiloitu enkeli ojensi kätensä sivuille, jolloin tuon käsiin ilmestyi kaksi, pyhyyttä hohkaavaa miekkaa. Tuo sulki silmänsä hetkeksi, kunnes avasi ne ja hyökkäsi kohti miehiä, tällä kertaa aikeissaan tehdä lopullisesti selvää noista.
Kuolevaisilla ei ollut mahdollisuuksia nopeasti liikkuvaa herran tuomiota vastaan. Yksi toisensa jälkeen miehet tippuivat polvilleen fataalien iskujen johdosta, joita Frederico noille lateli. Jokaisen miehen kohdalla enkeli lausui ääneen sanat "Domine miserere animae", Herra armahtakoot sielusi.
Ruumiit paloivat tuhkaksi. Frederico ei jättänyt jälkeensä kuin pari veri tahraa ja kasan tuhkaa noista miehistä. Kun viimeinenkin oli kuollut, siirtynyt rajan toiselle puolelle, tiputti Frederico miekat kädestään. Osuessaan maahan, miekat katosivat kuin tuhka tuuleen..
Katse kääntyi kohti Chepiä. Enkeli linkutti tuon luokse, vaihtaen ihmisilluusionsa jälleen näkyville. Mies tipahti polvillensa Chepin viereen ja kietoi kätensä tytön ympärille, sanomatta sanaakaan..