Päivä on lopuillaan...

[Agna]

Jerrell

Kesti jonkinaikaa ennenkuin tytön kirjoittama teksti oli valmis, ja mies silmäili sitä kirjavilla silmillään. Että oliko hovinarrin työ mukava? Se tottavie oli! Jerrell sai tanssia, laulaa ja näytellä päivät pitkät ja hän sai työllään ihmiset iloiseksi. Hän sai vierailla ja halutessaan yöpyä hovissa ja kaikki tuntui olevan niin täydellistä. Eveline ei kuulemma halunnut viipyillä kotonaan nykyisin, ja Jerrell tunsi myötätuntoa tätä kohtaan. Ei varmastikaan ollut mukavaa, kun oli juopotteleva isä. Hevosen mainitsemisesta Jerrell innostui, hän kun ei koskaan ollut osannut ratsastaa ihan kunnolla. Mies pyyhki tekstin ja jatkoi sitten oman pätkänsä. Selvä on. Ja hovinarri oli mahtava työ, toivoisin niin että voisin tehdä sitä taas - kuurous on suurin este. Onneksi jotkut täällä osaavat myös viittomakieltä. Olen pahoillani isästäsi. Millainen hevonen sinulla on? hän kirjoitti suhteellisen pitkän tekstin hiekkaan ja pähkäili taasen hetken. Tiedätkö, miksi haltiat ja ihmiset ovat sodassa? Jerrell kirjoitti sitten ja odotti kuin kuuta nousevaa saadakseen tähän vastauksen. Hänen entisessä kotivaltakunnassaan olivat asiat olleet aivan toisin, he olivat päivittäin eläneet toistensa keskellä - ihmiset ja haltiat - ja jokaisella rodulla oli toisiinsa yhteistyösopimus. Sotaa ei olisi voitu kuvitellakaan moisen yhteisymmärryksen keskelle, joten Cryptin ihmisten haltiavastaisuus tuntui hieman kummalliselta. Sen enempää Jerrell ei ollut Cryptin sodasta saanut irti, kuin että haltioiden kanssa ei saisi olla missään tekemisissä. Siinä se. Pakolaivaa vastaanottaneen vartijan kärsivällisyys ei ollut riittänyt selittämään enempää kuurolle.

[Onzki]

Eve

Tyttö odotteli että toinen sai kirjoitettua, sitten tekstin lukien. Neito hymyili ja kävi kyykkyyn, entisen tekstin pyyhkien, ja hiekkaa hieman tasoitellen, kepin napaten, sitten alkaen kirjoittamaan: Kuulostaa mukavalta työltä. Harmi jos et enää pysty tekemään työtäsi. Jos minä en pystyisi enää tanssimaan, sekoasin... Jotain hevosestani? No, se on suuri... todella suuri. Fransu nimeltään. Se on ollut minulla pikkuisesta asti. Ja en tiedä paljoakaan sodasta. Isä vain sanoi, ettei saisi olla missään tekemisissä haltian kanssa, mutta mitä sille voi, jos haltia vain kävelee vastaan? Isäni nyt vihaa haltioita yli kaiken. Äitini kyllä yritti selittää jotain, mutta en minä enää muista... Tekstiään tutkaillen, neito nousee seisomaan.

Miehet tuntuivat luovuttaneet, sillä heillä näytti olevan jotakin muuta puuhaa, nimittäin yksi miehistä sammui pystyyn, kohta naamalleen kaatuen. Tyttö naurahti miehelle, taas keskittyen hameeseensa näpräilyyn, ja odottamiseen.

[Agna]

Jerrell

Evelinen hevonen oli kuulemma kookas ja se oli nimetty Fransuksi. Kuinka hauska nimi! Tytön isä oli kuulemma äärimmäisen haltiavastainen, ja Jerrell harmistui hieman. Vaan se näytti kuuluvan täällä kulttuuriin, joten Jerrellillä ei ollut valittamisen varaa. Hän kyykistyi tekstin ääreen ja kirjoitti sitten oman osuutensa.
Etelässä me elimme kaikki sovussa, ihmiset ja haltiat ja taruolennot. Täällä asuminen on erilaista. hän kirjoitti aluksi hiekkaan. Onko sinulla muuten nälkä? Ajattelin, että jos et ole nälkäinen, niin voisitko ainakin tulla tilaajakseni tuohon viereiseen kuppilaan? Tarjoilijat eivät oikein osaa viittomakieltä eivätkä saa tilauksiani, ja minun tekisi kovasti mieli porsasta. Jerrell kirjoitti ja virnisti sitten tyttöön päin. Maksaisin tietysti itse, ja voin tarjotakin. hän lisäsi vielä loppuun. Mies nousi pystyyn ja ojensi keppiä Evelinelle hymysuin. Tytön hame oli sievä, ei ihan mikään resuinen tai halpa rytky, joten tämä lieni ihan varakkaasta perheestä.
Jerrell huomasi kuinka ilma viileni muutaman asteen ja kevyt tuuli kulki aukion lävitse. Yksi ahdistelevista miehistä näytti kaatuneen nenälleen, ja Jerrell virnisti jälleen tuolle huvittavalle näylle.

[Onzki]

Eve

Neito odotti, kunnes toinen sai kirjoitettua. Kohta tyttö pääsi lukemaan tekstin, ja innostui ajatuksesta käydä syömässä, koska oli aina mukavampi jos oli seuraa. Tämä nappaa kepin toisen kädestä, kohta jo kyykistyen ja entisen tekstin pois pyyhkien. Neito aloitti: Oli varmasti mukavaa elää sovussa... Ja toki voin tulla! On tätä tullut tanssittua koko päivä ilman ruokaa. Eikä sinun tarvitse tarjota, maksan kyllä omani. , tämä kirjoitti, sitten vielä lisäten: Porsasta siis? Entä mitään muuta, toiminhan sinun äänenä. , nousten, keppi jääden maahan. Nyt vasta tämä huomasi, että itseasiassa tällä oli hirveä nälkä, ja kalan tai porsaan ajatteleminen sai tytön nostamaan oikean käden vatsalleen. Neito siirteli hiekkaa jalallaan pieneksi keoksi, kohta sen tallaten. Tämä nosti katseensa taivaalle, kohta silmänsä sulkien, antaen tuulen heilutella mukavasti tämän hiuksia. Joskus oli mukava vain seistä, olla paikoillaan, ja ajatella asioita, mutta harvoin tytön ajatukset oli erityisen mukavia...

[Agna]

Jerrell

Miehen iloksi Eveline suostui hänen ruokakutsuunsa, ja varmisteli vielä halusiko Jerrell jotain muuta. Ilmeisesti tyttö halusi myös maksaa oman annoksensa - olkoon siis niin. Mies kyyristyi hiekkaan ja otti kepin käteensä miettien sitten hetken, kunnes pyyhki pois Even tekstin.
Hienoa! Voisin ottaa porsaan lisäksi perunaa, ei muuta. Jerrell kirjoitti ja jätti kepin maahan käsiään taputellen. Tuuli kantautui myös miehen hiuksiin ja sai ne heilahtelemaan sen verran kuin niissä oli heilutettavaa.
Jerrell oli erittäin mielissään siitä että tytölläkin oli nälkä, sillä hän ei ollut syönyt ulkona pitkään aikaan. Ravintolaruoka oli aina jollain asteella parempaa kuin hänen omilla taidoillaan tehty kotiruoka, ei tosin sillä että siinäkään mitään suurta vikaa olisi. Jerrell ei vain kuulunut niihin kaikkein taidokkaimpiin kokkaajiin, ja kaupassa asiointi oli vähintään yhtä hankalaa kuin ruuan tilaaminen kuppiloista. Ei siinä ruoka-ainesten keräilyssä mitään, mutta maksaessa myyjä oli kovin vaikea saada tajuamaan ettei Jerrell kuullut sitä summaa, mitä ruuat maksoivat. Joissain kaupoissa ruokien vieressä oli onneksi hintalaput, jotta mies sai itse laskettua paljonko rahaa ruokiin meni.
Jerrell venytti selkäänsä hieman ja otti sitten askeleen kuppilaa kohti viisoen sen ovea. Joko mennään?

[Onzki]

Eve

Neiti odotteli taas kiltisti, tekstiä hetken tutkien, kyykkyyn laskeutuen ja kepin napaten. Tämä pyyhki tekstin, hiekkaa hieman siirrellen ja aloittaen: Okei, perunaa. lyhyt teksti syntyi hetkessä, ja tyttö nousi hymyillen seisomaan. Tämä vihasi yksin syömistä, joten oli mukava saada seuraa, tyttö nimittäin söi aina yksin, jos ei raahautunut kotiin syömään, jolloin tosin hän istuisi yksin pöydässä, koska kukaan muu ei syönyt.
Neito astui toista lähemmäs, samalla nyökäten. Tämä nappasi toista käsivarresta, ihan vain siksi, ettei kukaan tulisi kurkkimaan hameen alle, mutta samalla toivoi ettei olisi liian ahdisteleva. Tyttö käänsi katseensa toiseen hymyillen, päätään hitusen kallistaen, sitten ympärilleen vilkuillen. Vaikka tyttö sitä ei itse huomannut, hän vilkuili vähänväliä varautuneena ympärilleen.

[Agna]

Jerrell

Tyttö vastasi vielä myöntävästi perunan tilaamiseen ja näytti sitten kaikinpuolin valmiilta matkaan. Jerrell hymyili hänelle, ja samassa miestä otettiinkin käsivarresta kiinni. Se ei häntä haitannut, sillä hän tulkitsi sen silkaksi ystävyydenosoitukseksi, tai jotain sinnepäin. Eve muistutti Jerrelliä paljon siitä yhteisestä kulttuurista, joka hänen kotonaan oli vallinnut. Hän oli niin mukava ja iloinen.

Kuppilan ovi oli vaaleasta puusta veistetty ja Jerrell pystyi vain kuvittelemaan, millainen puheensorina sen sisältä olisi kantautunut. Hän astui sisään punakirjailtuun ruokatilaan jossa muutamia ihmisiä söi ja joi, ja jonka baaritiskillä näytti olevan jonkinasteinen tungos. Pari tarjoilijaa pyyhki pöytiä valkoisilla liinoillaan ja ikkunan vieressä näytti olevan sopiva kahden hengen pöytä. Jerrell koputti Evelineä olkapäähän ja osoitti kysyvästi pöytää.

[Onzki]

Eve

Tässä paikassa Eveline ei ollutkaan käynyt. Kapakassa hän yleensä söi, jos söi. Paikka näytti varsin mukavalta ja suositulta. Katse kiertäen kuppilassa, ja sen ihmisissä. Kohta tyttö tunsi olallaan koputuksen, ja kääntyi katsomaan mieheen. Toinen osoitti kahdelle tarkoitettua pöytää.
Neito nyökkäsi toiselle hymyillen. Tyttö huomasi yhdessä pöydässä tutun naisen, joka hymyili ja nyökkäsi tälle ystävällisesti. Eveline vilkutti toiselle iloisesti, ja kohta tuo nainen nyökkäsi, että tämä liittyisi seuraan. Tyttö pudisti päätään, ja osoitti miestä vieressään. Naisen ilme oli arvattavissa, nimittäin virne levisi tämän kasvoille. Even huulille muodostui sanat: ei. ei missään nimessä. Nainen nosti käsiään ilmaan, mutta virnisti vielä, sitten jatkaen seuralaisensa kanssa.

[Agna]

Jerrell

Evelinelle näytti pöytä kelpaavan joten Jerrell suuntasi sitä kohti. Mieheltä meni täysin ohi vieruspöydässä virnistellyt nainen sillä hänellä oli niin kova tutkiminen tässä mukavan kotoisassa kolossa. Vatsassa tuntui pientä kutinaa nälän johdosta, ja miehen katse vaelteli pitkin punertavaa, lämmintä sisustusta. Tuolit oli verhottu punaisin kankain ja Jerrell istahti pöytään niin, että ikkuna jäi hänen oikealle puolelleen. Siitä näkyi mukavasti muiden ihmisten meno ja asiointi ulkopuolella. Jerrell varmisti vielä että Eve seurasi samaan pöytään ja ryhtyi sitten pyörittelemään peukaloitaan.
Mies ei ollut lainkaan huomannut miettiä, kuinka he oikein nyt kommunikoisivat. Kuinkahan hyvin Eveline osaisi elekieltä, vai osaisiko Jerrellkään tarpeeksi hyvin selittääkseen asioita? Voi, miten helppoa kaikki olisikaan vain ollut, kun korvat olisivat vielä kuulleet jotain. Mies etsiskeli katseellaan takkaa, josta hakea hiiltä jolla kirjoittaa vaikkapa serviettiin, ja hänen tuuhea hiuspehkonsa seurasi liikkeessä mukana.

[Onzki]

Eveline

Neito ihasteli paikkoja, samalla miestä pöytään seuraten. Ihmiset kskittyivät syömiseen, ja pari miestä kiinnitti tähän huomion, mutta tyttö ei edes vilkaissut noihin miehiin. Yksi tarjoilija pyöri ympäriinsä, kyselemässä tilauksia, niitä sitten kehnon näköiseen vihkoon kirjoittaen. Neito istui mukavalle tuolille, samalla miehelle hymyillen.
Kohta nilkkoihin ylettyvä mekko päällään kaunis tyttö siirtyi tiedustelemaan näiden tilauksia. "Öh..." tämä mutisi, hetken miettien, sitten taas jatkaen: "Jonkinlaista porsasta, ja perunoita. Jaa, minulle jonkinlaista kalaa." Tarjoilija hymyili ja oli tekemässä lähtöä, mutta Eveline pysäytti tuon kädenliikkeelä. "Olisiko sinulla jotakin mihin kirjoittaa, ja jotakin millä kirjoittaa?" neito kysäisi hymyillen. "No, on..." tyttö sanoi, ehkä hiukan kummissaan, ja repäisi pari paperia vihkosestaan, ojentaen ylimääräisen kynän. "Kiitos kovasti." Eveline sanoi, ja nyökkäsi miehelle, samalla napaten yhden papereista ja kynän, heti alkaen kirjoittamaan: "Noniin. Tilasin sinulle sitä porsasta ja perunoita, eikö se niin ollut?" Neitonen hymyili ja ojensi kynää ja paperia toiselle.

[Agna]

Jerrell

Tarjoilija saapui pöydän viereen ja hymyili vieraanvaraisen näköisenä pöydässä istuvalle parivaljakolle. Jerrell nyökkäsi tälle hymyillen tervehdykseksi ja naisen suu alkoi liikkua, kaiketi tuo kyseli mitä he söisivät. Eveline asioi Jerrellin puolesta tilaukset ja Jerrell nyökkäsi satunnaisesti johonkin väliin näyttääkseen luontevalta, eikä paikalleen kuolleelta kalalta. Tarjoilija pyyhälsi sitten pois mutta jätti jälkeensä paperia. Hienoa, Eveline! Jerrell ajatteli riemuissaan ja hymyili leveästi. Tyttö kirjoitti paperiin, että oli tilannuit miehelle tämän pyytämän aterian. Jerrell virnisti ottaessaan kynän käteensä ja kirjoittaessaan vastauksen.
Kyllä, niin se oli. Kiitos kovasti! Jerrell aloitti tekstin ja jäi sitten naputtamaan paperia kynällä. Mitäs sitä seuraavaksi puheenaiheeksi keksisi? Tai kirjoituksenaiheeksi tässä tapauksessa. Miehen maha tuntui olevan melkein kuopalla nälästä ja hän oli lähestulkoon varma että se alkaisi murista jossain vaiheessa. Sitten Jerrell keskittyi taas paperiin.
Mitä ääniä täällä kuuluu? hän kirjoitti paperiin ja ojensi sen uteliaana Evelinelle. Koska Jerrell ei itse kuullut, mitä ihmiset juttelivat ja soittiko joku kenties jotain, ehkä Eve voisi luoda hänelle niinsanotusti huijatun tunnelman. Onnistuihan Jerrell päänsä sisällä olevat äänet edelleen kuulemaan, joten tunnelman kuvittelu olisi huomattavasti helpompaa jos hän tietäisi, mitä ympärillä tapahtuu.

[Onzki]

Eveline

Toinen alkoi kirjottamaan lapuun, sillä välin Eveline tutkaili vielä ympäristöä. Miehiä oli tuplasti enemmän kuin naisia, eikä tarjoilijaa näkynyt tällä hetkellä. Nämä oli asiat, jotka tämä laittoi merkille.
Mies kirjoitteli, ja tyttönen tuijotteli pöytää. Toinen sai kirjoitettua, ja ojentesi lapun tälle. Neitokainen alkoi kirjoittamaan: "Hyvä. Olisi ollut ikävää, jos olisin tilannut väärän ruuan... Mitä ääniä täällä kuuluu? No, aikamoinen hälinä. Astioiden kilinää, puhetta. Voi, jos voisin, antaisin osan kuulostani sinulle. Minua niin harmittaa ettet kuule..." Kirjoitettuaan tämä ojensi lappusen toiselle. Tällä oli mennyt kirjoittaessa tovi, ja nyt tarjoilija asteli kahden lautasen kanssa näitä kohti. "Olkaapas hyvä." tarjoilija sanoi hyväntuulisesti. "Kiitos." Eveline sanoi, ja nyökkäsi samalla. Ruoka tuoksui ihanalle, eikä neitokaan ollut kerinnyt kunnolla syödä. Tytön edessä oli mausteinen ja täytety kala, joka tuoksui aivan ihanalle. Tämä tarttui haarukkaan, joka oli aseteltu kauniisti kalan viereen, ja nyökkäsi miehelle kohteliaasti, ennenkuin aloitti syömisen. Pri vanhempaa rouvvaa vierus pöydässä kauhisteli, miten tyttö saattoi syödä kuin mies, tosin tämän suupielessä oli vain hiukan rasvaa, mutta aateliset nuo aateliset rouvat olivatkin todella tarkkoja ihmisiä, joita Eveline ei voinut yksinkertaisesti sietää...

[Agna]

Jerrell

Jerrell otti käteensä Evelinen kirjoittaman lapun, ja hymyili tälle lempeästi luettuaan tekstin. Antaisi osan kuulostaan pois? Siinä vasta oli sydämellinen ihminen, Jerrell oli oikein otettu tästä uudesta tuttavuudesta ja tämän mukavuudesta.
Kuppilassa kuului kuulemma meteliä, astioiden kilinää ja perus puheensorinaa. Jerrell kuvitteli päässään lapussa lukevat asiat ja rapsutti mietteliäänä partaansa. Ennenpitkää tarjoilija saapui heidän pöytänsä viereen tuomaan ruuat. Mies nyökkäsi kiitokseksi kun possunliha asetettiin hänen eteensä, ja vieressä oli kolme sopivan kypsän näköistä perunaa. Jerrell veti syvään henkeä ja haisteli tätä maukkaan näköistä annosta. Tytönkin ruoka tuoksui varsin mainiolle, kalaa se näytti olevan. Jerrell nyökkäsi tytölle niinkuin tuokin hänelle, ennenkuin kävi ruokaansa käsiksi. Mies leikkasi kunnon palan pihvistään ja laittoi palasen suuhunsa. Kertakaikkisen mahtava maku ja juuri oikein maustettu liha! Myös Jerrell huomasi aatelisnaisten paheksuvat katseet, muttei viitsinyt piitata. Menköön hienompiin ravintoloihin syömään, jos heidän ruokailutapansa eivät miellyttäneet.
Olet kiltti, mutta suosittelen sinua pitämään kuulosi... Et uskokaan miten arvokas se on. Ja näin ohimennen, tämä ruoka on aivan mahtavan herkullista! Jerrell kirjoitti lappuun ja ojensi sen sitten Evelinen lautasen viereen.

[Onzki]

Eveline

Toinen hymyili, ja selvästikkin tuosta oli mukavaa, että tämä antaisi osan kuulostaan tuolle, ja tosiaan antaisi jos voisi! On epäreilua jos joku ei kuule tätä maailmaa... Välillä tosiaan olisi kiva jos olisi kuuro... Neitonen napsi kalaa hyvällä ruokahalulla, välillä mieheen katseensa siirtäen, jos tuo ei pitäisikään ruuasta. Enemmänkin näytti siltä että tuo piti ruuasta, joka oli tietenkin hyvä asia. Hetken ruokaa mussutettuaan Eveline huomasi, että mies oli saanut kirjoitettua, ja nappasi lapun ja kynän itselleen, lukaisten lapun, ja hymyillen miehelle. Yhden haukun vielä kalastaan ottaen, tämä aloitti kirjoittamisen: Välillä olisi tosin kiva, jos en kuulisi... Hyvä jos ruoka on hyvää! Käytkö muuten useasti syömässä näin kuppilassa, tai muualla? Vai teetkö itse ruokasi? Minulla vaihtelee. Välillä on mukava tehdä itse ruokaa, ja välillä käydä kapakassa tai muualla. Neito siirsi kynän ja lapun toiselle hymyillen, sitten jatkaen syömistä.

// kesti, ja sit vielä tällane tynkä! sori ihan hirveesti!!;( saanko anteeks? =3

[Agna]

Jerrell

Jerrell nautti ruuastaan täysin siemauksin ja vilkuili välillä niin ulos kuin muualle taloonkin. Ihanan rauhallista, hän mietti itsekseen virnistäen ja pudisteli sitten päätään ajatukselleen. Rauhallisuuteenkin kyllästyi, kun sitä tarpeeksi kauan kesti. Sitä mieltä hän tottavie oli. Kunnon meteli olisi ollut välillä poikaa, vaikka ihan korviasärkevän kova huutokin. Tai sitten ihan vain linnun kaunis laulu tai joku yksinäinen susi ulvomassa kuuta.
Pian Jerrell sai taas lapun eteensä, ja luki sitä samalla kun jauhoi ruokaansa leukojensa välissä.
Mikä kuulemisessa on vikana? hän kirjoitti heti alkuun ja keskittyi sitten lopun lukemiseen. [i]Vaikka ymmärränkin, että joskus toivoo ettei olisi kuullut joitain asioita. Teen yleensä itse ruokani, ravintoloissa asiointi tuottaa vähän ongelmia... Kaupassa käynti ei tosin ole sen helpompaa, jos ymmärrät.[i] Jerrell lopetti tekstinsä, tarkisti sen ja ojensi sitten tytön lautasen viereen. Mies vei uuden annoksen suuhunsa ja mutusteli sitä päästäen samalla puuskahduksen, jonka mukana tuli kevyt hymähtävä äänikin, tosin hänen tietämättään.