Nälkäinen peto


Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Syys 11, 2011 12:28

Nälkäinen peto

Ihmiskylä ei hämäränkään aikaan ollut pilkkopimeä, valojen tulviessa kaduille ja valaistessa ne illan askareita varten. Taivaalla tuikkivat tähdet ja puolikuu myös nekin kantoivat kortensa kekoon. Vaikka tähän aikaan illasta ei enää kauheasti töitä ulkona tehty, oli kylän asukkailla tietenkin muutakin ajanvietettä mielessä. Pitkästä aikaa ilma ei tuntunut mitenkään kauhean viileältä tulevasta syksystä kertoen, itse asiassa se oli aivan miellyttävän lämmin ja tuuleton. Ei siis ollutkaan mikään ihme, että kesää kaipaavat yksilöt olivat vielä ulkona nauttimassa lämpöisistä ilmoista, ennen kuin talvi toi lumen mukanaan. Satanutkaan ei ollut vähään aikaan, jättäen kiveykset ja polut kuiviksi ja kiillottomiksi.

Pitkiä matkoja kävelleenä matkalaisena Baldramallachilla ei elämä aivan niin helppoa ja onnellista ollut. Kotiahan hänellä ei ollut, ei mitään suojapaikkaa, ellei sopivaa luolaa tai hylättyä taloa löytynyt, joten hänen matkallaan metsän sisimmästä takaisin ihmisasutuksen pariin oli syksysäässä sattunut jo monta ikävää kastumista. Oli ihme, että mies tuli takaisin tähän samaiseen ihmiskylään näinkin pian viime visiittinsä jälkeen, ei kylässä oikeastaan ollut mitään, mitä hän kaipasi. Ainahan lohikäärme oli luonnossa elänyt ja siellä hän omassa ylhäällä yksinäisyydessään, joten metsäreissu oli aivan mukava ja rauhoittava, mutta eihän siellä metsän keskellä ihmisistä paljoakaan oppisi. Silti, pitkästä aikaa käärme oli saanut nauttia matelijamaisemmasta ulkomuodostaan piilossa ihmisten katseilta, saanut juosta kaikilla neljällä jalalla ja verrytellä vähän siipiäänkin. Puhumattakaan siitä ruoasta, mitä oli saanut metsästä saalistettua, lohikäärmeenähän sitä oli tottunut saalistamaan siinä alkuperäisessä muodossa, eikä tässä uudessa ja oudossa ihmismuodossa. Sanomattakin oli selvää, että Bal ei voinut saalistaa ihmisten nähden. Mutta siitä huolimatta hän oli taas täällä, ihmisten keskellä.

Matka oli ollut pitkä ja monta päiväähän siinä oli mennyt Baldramallachin pysyessä suojassa sateiden aikoina, joita viime aikoina oli tullut hänen mielestään aivan liikaa. Märästä tämä käärme ei pitänyt ollenkaan, saati sitten kylmyydestä, mikä seurasi märkyyttä. Tämänhetkinen sää tuntui kurjan ilman jälkeen miltei jumalaiselta, vaikka ei tämäkään vertoja vetänyt mukavalle, lämpimälle kesäyölle. Miehen aivan liian pienet nahkasaappaat hiersivät niitä pitkiä, suomuisia ja lohikäärmemäisiä varpaita, jotka Balin jättimäisten jalkojen päästä löytyivät. Matkanteko ei ollut mitenkään helppoa, kun kaapinkokoiselle ihmiselle ei oikein sopivia vaatteita tehty, ainakaan ilmaiseksi. Rahaahan hänellä ei ollut, mutta eipä hän turhista asioista vikisisikään. Mutta mukavaa oli kuitenkin vihdoin päästä jonnekin lepuuttamaan jalkoja.

Jättiläismäinen ihmismuoto puikkelehti ihmismassan läpi, joita suuremmilla kaduilla aina näytti pyörivän. Pelottava, kaapuun pukeutunut mies, joka helposti oli montakin päätä normaalia ihmistä pidempi, sai toki kauhistuneitakin ja pelokkaita katseita suuntaansa ohi kulkiessaan, mutta ei Baldramallachia kauheasti kiinnostanut. Nopeasti tuo etsi itselleen hyvän, hieman syrjäisemmän sivukujan, johon sitten lysähti istumaan selkä seinää vasten. Monen mielestä tuo kuja ei ollut mitenkään mukavanoloinen eikä tuo kököttävä ihminen siellä näyttänyt onnelliselta, mutta ei lohikäärmeellä nyt niin paha olo ollut. Hän sai taas levätä vähän aikaa pimeässä ja hiljaisessa paikassa näinkin kansoitetussa kylässä, hän oli jonkin aikaa saanut syödä masunsa pullolleen Mutta kyllä siitäkin jo päiviä oli, eikä miestä yhtään häiritsisi, jos saisi syödä lisääkin. Silti liian ylpeä käärme ei kerjäämiseen ryhtyisi, ei ikinä. Sisäisesti hän siis tunsi olonsa aivan hyväksi, mutta ulkoa päinhän sitä ei nähnyt. Balin kasvot olivat kiviset, suu mutrussa, muuta ei silmille vedetyn hupun alta näkynytkään, kuin terävän nenän pää ja jykevän leuan yläpuolella oleva tympääntynyt suu.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Syys 11, 2011 4:42

Pumpkin

Huokaus, jota seurasi haukotus. Päivä alkoi olla pulkassa ja työt torilla suoritettuna. Naaraan selkää kolotti. Tuo oli koko päivän nostellut enemmän tai vähemmän raskaita laatikoita paikasta A paikkaan B. Helppoahan se oli ihmisilluusiossa olevalle lohikäärmeelle, mutta kyllä tämän kehon rajoittuneet voimat tuli huomattua. Kuitenkin, aina positiivinen naaras oli yhä pirteällä tuulella, joskin ei näyttänyt niin eloisan pirteältä mitä aina yleensä. Vaatteensa olivat likaiset ja kädet turtana. Silmien alla komeilivat tummentumat, jotka kielivät muutamien yöunien skippaamisesta. Mutta Yöunien jättäminen väliin oli sen arvoista, kun naaras oli viettänyt yön jos toisenkin kylän ulkopuolella lentelemässä oikeassa muodossaan. Mikään ei voittanut sitä tunnetta, kun yötaivaalla syöksähteli sinne tänne.
Moinen lenteleminen ei kuitenkaan ollut päämäärätöntä. Lohikäärme oli yrittänyt etsiä käsiinsä veljensä, onnistumatta siinä kuitenkaan. Tuo tuntui ilmestyvän vain silloin kun tuota vähiten kaivattiin.

Nyt naaras kuitenkin suuntasi kulkunsa syrjäisemmille kujille, laskeskellen samalla päivän palkkaansa. Kolikot olivat hassuja. Pumpkin ei tajunnut miten ihmiset näkivät nämä esineet niin kovin arvokkaina. Mutta kai siihenkin joku selitys löytyi. Piti kysyä joltain itseään viisaammalta. Nälkä alkoi vaivata tummahipiää. Vatsa kurni äänekkäästi, saaden ohikulkevien kysyvät katseet osakseen. Naaras ei kuitenkaan noteerannut kuolevaisten katseita mitenkään. Kai nuo nyt ennenkin olivat nälkäisen ojan kuluttajan nähneet? Kai...
Pumpkin käveli reippaasti katua pitkin kohti yhtä mukavaa kapakkaa, josta sai erittäin lihaisia ja tuhteja aterioita. Se oli naaraan mieleen, joskin tuon normaalia hieman suurempi ruokahalu herätti aina kanssasyöjissä ihmetystä. Joko negatiivista tai positiivista. Kävellessään Pumpkin vilkaisi sivukujalle nopeasti. Tajuttuaan mitä oli siellä nähnyt, peruutti nainen pari askelta takaisin kujan nurkalle, tuijottelemaan kaapin kokoista angsti palleroa, joka istuskeli kujalla.
Tuosta ei kunnolla nähnyt nukkuiko mies jo vai muuten vain istuskeli, sillä huppu peitti yläosan kasvoista. Naaras katseli miestä huulet mutrullaan hetken kunnes hiippaili äänettömästi lähemmäs miestä, tuon sokean pisteen kohdilla.

Päästyään tarpeeksi lähelle nainen pysähtyi ja kumartui katsomaan miestä ehkä turhankin läheltä kasvoihin.
"Jos siinä meinaat nukkua, häätävät vartijat sinut yö vuorollaan pois. Olet turhan yleisellä kujalla... Länsikujilla saisit nukkua rauhassa" Pumpkin aloitti sen pahemmin välittämättä siitä, saisiko samantien turpiinsa mörökölliltä vai jättäisikö tuo naisen kokonaan noteeraamatta.
Tämä oli hänen tapansa aloittaa keskustelut. Mitään kyselemättä ja häpeää tuntematta. Yleensä se johtikin jonkinlaisiin keskusteluihin, mutta toisinaan sai naaras todeta että keskustelukumppani ei ollutkaan niin puheliasta sorttia.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Syys 11, 2011 8:42

Baldramallach oli tyytyväinen lepopaikkaansa, kujan vierestä meni toki katu, jota pitkin ihmisiä käveli aina silloin tällöin, mutta itse kapea kuja oli mukavan rauhallinen. Ei siellä ketään muuta ollut kuin mies itse, ja tuskinpa kukaan seuraksi uskaltaisi liittyäkään. Vaikka ohikulkevilta ihmisiltä sai paheksuvia katseita miehen näyttäessä ja ollessa kodittomalta, ei käärmettä kiinnostanut yhtään. Ympärille kierretty kaapu lämmitti mukavasti suurta ihmiskehoa lohikäärmeen mielestä vähän liian viileässä säässä, ja hiertyneet jalat saivat myös levätä. Kaikeksi onnekseen Balin jalat olivat varsin paksunahkaiset, eikä iho helposti hiertynyt rikki, joten matkanteko harvoin pysähtyi siitä syystä.

Miehen kita aukesi apposen auki tuon haukotellessa makeasti. Olihan tässä aivan mukava paikka vaikka nukkuakin, mutta ehkä ihmisiä oli vähän liikaa kulkemassa kokoajan vieressä. Ruuhka sai lohikäärmeuroksen vain ärtyneeksi ja hermostuneeksi, eikä sellaisessa tilassa ollut hyvä nukkua. Siksipä Baldramallach ei käpertynyt kerälle nokosille tässä ja nyt, vaikka kyllä mieli tekikin. Silmiä hän kyllä pystyi pitämään kiinni lyhyitä aikoja. Hupunkin ollessa silmillä näköesteenä tuntui miehestä melkein, että oli aivan yksin ja rauhassa jossain. Ajatus oli mukava, mutta ihmisten kävellessä ohi tunne aina pirstoutui sen ihanan rentoutumisentunteen loppuen siihen.

Mutta yhtäkkiä tuli tunne jonkun lähestyvän aivan lähelle. Ennen kuin käärme pystyi reagoimaankaan, kuului naisen ääni. Hän oli näköjään vihdoinkin kerännyt tarpeeksi huomiota jonkun tullessa häiritsemään häntä. Vastaukseksi tuo tungetteleva nainen sai vain epämääräisen murahduksen, huppupäisen miehen vain tuijottaessa eteensä ja jatkaessa istuskeluaan kuin toista ei olisi. Baldramallach kun ei millään ymmärtänyt ihmisiä tai noiden kylien typeriä sääntöjä. Kukaan ei tätä kujaa omistanut, ja jos omisti, oli vain oma vika kun jätti sen vartioimatta. Silti sillä nukkuminenkin oli väärin, vaikkei lohikäärme kyllä näin huonolla kujalla tahtoisikaan nukkua.

Vaikka uroskäärme tuumasikin asiaa mielessään varsin hitaasti, oli nainen edelleenkin vieressä seisomassa haittana. Laiskasti Bal käänsi kasvojaan naista kohti, katsoen nyt ensimmäisen kerran tuota tungettelijaa huppunsa alta. Toinen oli varsin tummaihoinen ainakin verrattuna niihin ihmisiin, mitä hän oli ennen nähnyt, mutta mitään muuta ei mies oikein pistänyt merkille. Baldramallach tunsi itse asiassa olonsa hieman vaivaantuneeksi toisen vain ollessa siinä, tahtoiko tuo jotain häneltä? Hän ei kyllä ollut kuullut mitään kysymystä, joten ei kai toinen voinut mitään vastausta odottaa? Sisäisestä tunnetilastaan huolimatta mies näytti edelleenkin järkkymättömältä kivikasvolta, sisäisen epävarmuuden näkymättä ulkopuolelle.

"Mitä?" tuo lopulta murahti matalalla, korisevalla äänellään, sävy varsin monotonisena. Mies näytti ja kuulosti varsin tylsistyneeltä ja ehkäpä jopa ärtyneeltä, mutta häntä vain ihmetytti toisen tuijottaminen.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Syys 14, 2011 12:37

Pumpkin

Nainen jäi katselemaan tätä synkistelevää vaatekaappia huulet mutrussa. Aluksi tuolta ei tuntunut irtoavan minkäänlaista vastausta, kunnes tuo lopulta kohotti kasvonsa tummempaansa. Pumpkin nosti kasvoillensa virneen, joka vain kasvoi miehen lopulta avatessa suunsa.
Tuon ääni kuulosti omalaatuiselta. Mikä lie loppujen lopuksi olevan, ihmiseltä tuo näytti mutta harvoin ihmiset tuollaista ääntä omasivat. Tiedä häntä, Pumpkin oletti tuon olevan nyt ihminen.
"Niin että ei siinä kannata istua" Pumpkin toisti itseään meihen murahduksen jälkeen "Pari vartijaa jo käveli ohitse, toinen katsoi hetken, ellet sattunut huomaamaan. Ei varmaan uskaltanut tulla yksin sinulle mitään sanomaan, kerta olet tuollainen järkäle".

Nainen virnisti. Hetken ajan päässä pyöri ajatus, ettei tämä ollut sittenkään ehkä niin hyvä idea tulla tätä miestä häiritsemään. Mitä jos tuo kävisikin päälle? Ei Pumpkinista ollut tuolle vastusta, mikäli mies päättäisi turpiin vetäistä. Ei ihmisilluusiossaan. Ja lohikäärmeeksi muuttuminen oli liian riskialtista ja typerää puuhaa keskellä ihmisten kylää.
"Ahteri ylös ja liikkeelle ennen kuin vartijat tulevat joukolla sinua häätämään" Nainen lisäsi virnistäen, jääden sitten odottamaan toisen reaktiota. Ei hän minnekkään ollut tästä menossa, mikäli mies halusi hänestä eroon, täytyi tuon lähteä liikkeelle.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ke Syys 14, 2011 4:02

Baldramallach ei vaivautunut edes vastaamaan tuolle vieläkin vieressään kököttävälle tummalle naiselle. Ei hän sitä kysynyt, kyllä hän toisen kuuli jo ensimmäiselläkin kerralla. Mitä häntä kiinnosti kuulla oli se, että miksi toinen vielä häntä häiritsi, olihan tuo päässyt jo sanomaan asiansa. Uroslohikäärme jääräpäisenä vain käänsi kasvonsa takaisin eteen, rikkoen minkäänlaisen katsekontaktin tuon tunkeilevan ihmisen kanssa. Häntä eivät vartijat pelottaneet sitten ollenkaan ja etenkin nyt, kun tästä oli tehty niin iso juttu, ei Bal aikoisi liikkua minnekään. Vartijatkin saisivat tuta ärsyyntyneen lohikäärmeen, jos liikaa pakottaisivat, mutta tuon naisen onneksi lohikäärmeellä oli ollut hyvä tuuli ja lievä väsymyskin painoi.

Nainen vain jatkoi tuijottamistaan, miehen jatkaessa sitä samaa tekemistään: kujalla istuskelua suu mutrussa, katse seinässä tai maassa. Baldramallach muisti taas, miksei niin usein ihmisten kanssa loppujen lopuksi tahtonut viettää aikaansa, nehän puhuivat niin paljon, eivätkä näyttäneet ymmärtävän, milloin heitä ei arvostettu. Tämä nainen ei ollut mikään poikkeus. Toinen vielä rikkoikin hiljaisuuden käskemällä lohikäärmettä nousemaan, kuinka röyhkeää. Jos käärme osaisi tunteitaan näyttää kasvoillaan, olisi nainen luultavasti nähnyt jo lievän ärtymyksen tuon suupielessä, mutta mies pysyi kivikasvona. Eikä tuo järkäle kyllä näyttänyt liikkuvan muutenkaan, saati sitten pistäen naisen sanoja korvansa taakse.

Ei, pienen murahduksen nainen sai vain vastaukseksi. Kahden jääräpään taistelu ei olisi helppoa, etenkin kun jättiläismäistä miestä ei repimälläkään pystyyn saisi. Bal oli päättänyt pysyä tässä ja nyt, eikä liikkuisi millään. Tai no, niinhän tuo ajatteli, lohikäärmeen ahneus otti kyllä aina pidemmän korren miehen varsin yksinkertaisesta mielestä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Syys 25, 2011 2:09

Pumpkin

No, minkäänlaista reaktiota ei toiselta tullut, vaikka tummahipiä jatkoi papattamsita kuin papupata. Papupadasta puheenollen, naaraan vatsa päästi jälleen varoittavan murahduksen, muistuttaen siitä että naikkosella olisi parempaakin tekemistä, kuin kiusailla isoa angstista miehenkörilästä. Nainen katsahti huppupäästä omaan mahaansa, mutisten jotain omiansa hetken, kunnes keltaisten silmien katse siirtyi takaisin maassa istuvaan urokseen.
"Se on vain ajan kysymys kun vartijat tulevat" Lohikäärme tokaisi heittäen kätensä kapinallisesti lanteilleen "Tosin taidat olla niitä itsemurhanhaluisia yksilöitä, jotka eivät välitä siitä keneltä ottavat turpaan ja kuinka paljon... vai puuttuuko sinulta itsesuojeluvaisto kokonaan".
Pumpkin oli väärä henkilö puhumaan itsesuojeluvaistosta. Tuo oli antanut itsensä ilmi enemmän kuin tarpeeksi monta kertaa, saattaen sekä itsensä että kumppaninsa vaikeuksiin aina sillointällöin.

"Jos ei sanat auta niin ehkä teot. Lähde syömään kanssani. Kai sinullakin on nälkä enemmän tai vähemmän? " Naaras aloitti lähestymään nyt erikantilta. Kaikki rakastivat ruokaa! Ja jos ei rakastanut, niin oli sairas! Näin Pumpkinin mielestä ainakin.
"Tule, parin kulman päässä on mukava majatalo, mistä saa hyviä liharuokia. Minä tarjoan" Pumpkin lisäsi, tällä kertaa napaten miehen ranteesta molemmin käsin kiinni ja kiskaisi tuota pienesti ylöspäin. Ei tuosta kyllä mitään apua ollut, eihän Pumpkin moista körilästä saanut liikkeelle vaikka kuinka olisi yrittänyt.
"Ja tämä ei ole sitten kutsu treffeille... vai miksi te kuolevaiset moista toimintaa nimitätte.." Pumpkin lisäsi, mutisten viimeisen lauseen lähinnä itsekseen.

// pywwww, ei voi olla näin vaikeeta keksiä synonyymia sanalle treffit! Toi sana kuulostaa joltain mitä ei käytetty keskiajalla. Oh well, valaise minua trolli ystäväni, kerro synonyymeja ja korjaan lauseeseen sopivamman sanan //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Syys 25, 2011 5:06

Luulisi, että vastausten puute saisi tuon pälpättävän naishenkilön hiljentymään, mutta ei. Varsin tuttu ääni naisen mahasta näytti olevan ainoa asia, mikä pysäytti puheripulin. Baldramallach käänsi katseensa omaan mahaansa, hänelläkin oli nälkä, muttei vielä ehkä ihan noin nälkä. Tummaihoinen nainen kuitenkin taas aloitti puheen nälästä huolimatta, ei jättänyt uroslohikäärmettä rauhaan edes ruoan takia! Vieläkin tuolla oli mielessä huoli vartijoista, mitä Bal ei todellakaan jakanut. Pari pientä ihmistä terävine tikkuineenkaan eivät voineet tuolle mitään, ainakin käärmeen omasta mielestä, mutta kaikista ihmeellisintä oli ihmisnaisen puuttuminen tuollaiseen asiaan. Mies ei tarvinnut ketään huolehtimaan hänestä, mutta tuo ihminen ei näyttänyt ymmärtävän sitä

Puhe ruoasta sai uroksen mielenkiinnon herätettyä, huppuun piilotettujen kasvojen käännyttyä naisen suuntaan. Vaikka Baldramallachia ei voisi vähempää kiinnostaa naisen seura, tarjous ruoan kustantamisesta iski miehen ahneuteen ja nälkään juuri oikealla tavalla. Ihmisten ruoista käärme ei kyllä ikinä ollut välittänyt aivan niin kauheasti, ihmisten kun aina oli välttämättä pakko polttaa hyvä liha, mutta kyllä sekin aina ruoatta jäämisen voitti! Vaikka lohikäärme oli jo päättänyt mielessään lähteä naisen mukaan, tarrautui tuo ihmishenkilö silti uroksen siteillä peitettyyn ranteeseen oikein kaksin käsin, yrittäen vetää miestä ylös väkisin sillä tavalla. Bal ei suostunut nousemaan pakottamalla, joten tuo antoi naisen repiä ja riuhtoa aivan niin paljon kuin toinen halusi, nousten vasta toisen lopetettua itse omin avuin jaloilleen, hieman hitaasti tosin. Vasta miehen ollessa jaloillaan huomasi toden teolla tuon järkyttävän koon: lohikäärmeen ihmismuoto oli päätä pidempi, ei, monta päätä pidempi tuota pienempää naishenkilöä ja ainakin sen kolme kertaa leveämpi. Pitkä kaapu laskeutui tuon hartioiden ja käsien ääriviivoja pitkin, saaden tuolle toden teolla kaapin ääriviivat, vaikka se pitkäkin kaapu loppui puolitiehen jättiläismäisen miehen jalkoja. Ei käärme ymmärtänyt mitä nainen tarkoitti treffeillä, mutta ainakin tuo nyt kiinnitti toiseen huomiota. Sanaakaan ei vieläkään tuon jykeväleukaisen huulilta tullut, mutta ainakin hän oli nyt jaloillaan ja valmiina seuraamaan, kunhan toinen vain näyttäisi tien.



((Raiskaus.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Syys 25, 2011 5:37

// OFC! //

Pumpkin

Ruuan tullessa puheeksi mies kohotti kasvonsa. Pumpkin oli tainnut osua oikeaan kohtaan ja virnistikin nyt omahyväisesti. Kiskomalla mies ei kuitenkaan noussut mihinkään, joten Pumpkin päästi suosiolla irti toisen kädestä. Tuon jälkeen mies nousikin itse ylös ja vasta nyt naaraalle selvisi, kuinka iso tuo oikeastaan olikaan. Mieshän oli valtava! Tummahipiä katseli järkälettä päästä varpaisiin, hymähtäen sitten pienesti. Olihan tuo jo nähnyt otuksia jos toisiakin, joten jättimäinen humanoidi ei nyt pahemmin pystynyt järkyttämään nuorta käärmettä. Päähän kyllä nousi kysymys jos toinenkin tuon rodusta. Pumpkin ei vieläkään suostunut uskomaan tuon olevan tavallinen ihminen.. ehkä mies oli puoliksi jätti! Jätin ja ihmisen romanssi kuulosti kyllä joltain, mitä Pumpkin ei halunnut olla todistamassa.

"Tiesin että ruoka kelpaisi!" Pumpkin totesi tyytyväisenä, lähtien sitten johdattamaan järkälettä pois kujalta, kohti majataloa mistä oli puhunutkin.
"Löytyykö sinulta nimeä laisinkaan? Vai keksinkö minä sinulle jonkun nimikkeen, jolla sinua kutsun tämän loppu päivän ajan?" Pumpkin kysyi vilkaisten ylös mieheen, samalla kun he saapuivat majatalon ovelle. Tummahipiä ohjasti pidempänsä sisään ovesta, nurkkapöytää kohti.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Syys 25, 2011 6:09

Ainahan Baldramallachille ruoka kelpasi ja nainen näytti olevan tyytyväinen siihen seikkaan. Ehkä uros ei ymmärtänyt täysin sen syytä, mutta ei kai se mitenkään vaarallistakaan voinut olla. Tyytyväinenhän hänen vain pitäisi olla, kun ilmaista ruokaa saisi ilman minkäänlaista ponnistelua. Lohikäärme lähti seuraamaan innokasta naishenkilöä hitain mutta pitkin askelin, muistaen nyt taas, miksi oli alkujaankin pysähtynyt lepuuttamaan jalkojaan. Ihmisille tehdyt nahkasaappaat olivat aivan liian pienet, hiertäen ikävästi miehen varsin epämuodostuneita jalkoja. Silti tuon huulilta ei kuulunut inahdustakaan, eikä kasvoillakaan ollut merkkiä minkäänlaisesta tuskasta. Hän oli tottunut.

Sivukujat olivat aina mukavampia, olivathan ne hämärämpiä, joista pimeään tottuneet silmät pitivät, ja uteliaita, toljottavia ihmisiä oli vähemmän. Suuremmilla teillä asiat eivät olleet aivan niin hyvin, pienten ihmisten tietenkin kiinnittäessä huomiota Balin kokoon Katseet olivat epämiellyttäviä, mutta muuta ei mies tehnyt, kuin vain veti huppua paremmin silmien peitoksi, niin uteliailta katseilta kuin valoltakin. Matka naisen valitsemalle majatalolle oli kuitenkin hämmästyttävän hiljainen tuon puheliaan ihmishenkilön seurassa, mutta päästyään erään rakennuksen ovelle nainen sentään kysyi käärmeen nimeä.

"Baldramallach," Bal murahti astuessaan sisään majataloon pienestä ovesta, kumartuen, että mahtuisi. Mieluummin hän kuunteli ihmisten puhuttelevan häntä omalla nimellään, kuin jollakin ihmisen keksimällä, typerällä nimellä. Eipä hän koskaan ollut ymmärtänyt lempinimistä mitään, eikä nimistä nyt muutenkaan. Eivät ne ihmisten nimet etenkään olleet tärkeitä, kaikkihan olivat samanlaisia nimestä huolimatta, joten uroslohikäärmeeltä ei kuulunut kysymystä naisen nimestä.

Nainen ohjasti miehen nurkkaa kohti, tuon näköjään iskiessä silmänsä siellä sijaitsevaan, tyhjään pöytään. Nurkka oli aina Baldramallachistakin mieluisin paikka, siellä oli hiljaista ja rauhallista, eivätkä ihmiset yleensä häirinneet Mutta nyt hän oli täällä ihmisen kanssa. Majatalo oli varsin hämärä valaistuksesta huolimatta, mikä ei haitannut käärmeen herkkiä silmiä yhtään. Paikka ei kyllä tainnut olla mikään rikkaiden ruokapaikka, mutta eipä sitä Bal tarvinnutkaan. Köriläs istuikin alas tuolille ihan tyytyväisenä, sen puisen tuolin toki natistessa vastalauseitaan miehen painosta mitä kyllä löytyi varsin rutkasti mutta vaaraa sen särkymisestä ei tainnut olla. Edelleenkin uros oli tuppisuuna ja huppu päässä, kasvot kuitenkin naiseen päin. Ihminen saisi hoitaa asiat, ei häntä itseään niin kauheasti kiinnostanut puhuminen tai tilaaminen, kunhan ruoka tulisi naaman eteen.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Syys 27, 2011 8:31

Pumkin

No, Köriläs kertoi nimekseen Baldramallach. Tummahipiä lähti tavaamaan miehen nimeä päässään, tullen siihen lopputulokseen että kutsuisi tuota Baliksi, tykkäsi mies siitä tai ei. Mikäli siis hopeahiuksiselle tulisi tarve puhutella miestä nimellä.
Bal istui alas tuolille, saaden tuolin huutamaan tuskasta ison kehonsa alla. Pari kiloa lisää, niin tuoli olisi saattanut hajota niille sijoilleen. Bal ei tehnyt elettäkään kommunikoidakseen lisää tummahipiän, saatika tarjoilijan kanssa, joten Pumpkin hoiti puhumisen henkilökunnan kanssa. Tuolta se sujui luonnollisesti. Sosiaaliset kanssakäymiset eivät olleet ongelma tälle naikkoselle, kuten toinen oli varmaan jo huomannut.
Kun tilaus oltiin tehty, istuin Pumpkin alas pöytään Balin seuraksi, jääden ärsyttävän pirteästi hymyillen katsomaan toista. Hymy muuttui kuitenkin virnuiluksi alta aikayksikön.

"Saimpas sinut ylös" Naaras totesi virnullessaan.
Tuon voitonriemu oli suurempi, mitä päälle päin näki. Pumpkin oli aina innoissaan tavatessaan uusia tuttavuuksia ja vielä iloisempi, jos pääsi tutustumaan henkilöihin, jotka eivät olleet niin innoissaan sosiaalisista kanssakäymisistä.
"Mitä sinä siellä kadulla edes teit? Valmistauduit nukkumaan?" Pumpkin jatkoi pulinaa, samalla kun tarjoilija toi pöytään korillisen leivänkannikoita alkupalaksi.
Pääruuaksi naaras oli pyytänyt lihapataa. Se oli halpaa ja täyttävää ja uskoi sillä myös saavansa "vieraansa" mahan täytettyä....
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ti Syys 27, 2011 9:24

Tuo kumma ihmisnainen hoiti kaikeksi onneksi tilauksen, mutta niin kai tuon pitikin, kun kerta Baldramallachin oli tänne asti pyytänyt syömään. Jos nainen ei aikonut tilata, niin silloinhan tässä olisi istuttu tyhjän pöydän ääressä hiljaisina aika pitkään. Pelkkä maininta lihapadasta sai kuolan melkeinpä valumaan miehen leukaa pitkin. Hän piti lihasta, hän piti lihasta todella paljon. Kasvot pysyivät tummaihoiseen naiseen päin käännettynä, kasvot edelleenkin ilmeettömät. Hupun peittämät silmät olivat tosin varsin tuimat, niin kuin aina, mutta ehkä tällä hetkellä niiden huomaisi olevan hieman lasittuneet Miehen mielessä pyörien vain ruoka, koko muun maailman kadotessa mitättömyyksiin tuon ympäriltä.

Nainen hihkaisi turhankin tyytyväisenä, miten sai suuren uroksen jaloilleen, herättäen lohikäärmeen transsistaan. Balin pää kääntyi lievästi kenoon, kuin koiralla, vaikkakin kasvot muuten näyttivät aivan yhtä kivisiltä. Eihän tuo ihminen häntä ylös saanut, itsehän hän nousi jaloilleen. Käärme ei oikein ymmärtänyt toisen voitonriemua asiasta. Ihminen ei lopettanut puhetta siihenkään, nyt kun ei toista ihmistä ollut tuolla puhekumppanina tarjoilijan muodossa, kiinnitti toinen näköjään taas kaiken huomionsa mieheen. Paljon kysymyksiä, eikä Baldramallach ollut varma, pitäisikö vastata. Saisiko vastaamalla toisen hiljentymään, vai jatkuisiko puhe vain kahta kauheammin? Pöydälle lyötiin korillinen ihmisten hajuttomia viljatekeleitä, uroskäärmeen jättäen koko korin ja sen sisällön huomiotta. Pahaa, ihmisten ruokaa, ei yhtään lihaa. Leipää hän ei söisi.

"Levähdin," murahti lisko vihdoin vastaukseksi naiselle, lyhyesti ja ytimekkäästi. Kyllähän hän samalla nukkumaankin valmistautui, mutta ei sillä syrjäisellä kujalla. Liikaa hälyä, hän tarvitsisi rauhallisemman paikan nukkumista varten.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Syys 28, 2011 10:19

Pumpkin

Kuten Bal, ei Pumpkinkaan käynyt käsiksi tarjoilian tuomaan leipäkoriin. Ei sillä, etteikö naaras olisi pitänyt leivästä, mutta tällä hetkellä hänen ei tehnyt mieli moisia ihmisten keksintöjä. Tosinaan ei ollut varaa alkaa nrisoilemaan ruuan suhteen, joten silloin naaras tyytyikin yleensä leivänkannikkaan tai muuhun, ei-liha-pitoiseen ruokaan. Käärme oli niin tottunut elämään ihmisten keskuudessa ja noiden sääntöjen mukaan, ettei edes harkinnut lähtevänsä metsästämään riistaa itsekseen metsästä. Petomainen puolensa oli alkanut kesyyntymään kuolevaisessa illuusiossa.
No, Bal kertoi "levähtäneensä" kujalla. Ihan hyvä syy istuskella kadulla, mutta kuten Pumpkin oli jo todennut, Balin paikka ei vain ollut sopivin.
"Olisi niitä ollut syrjäisempiäkin paikkoja" Naaras totesi raapiessaan ohimoaan kuin mikäkin kirppukasa "Mutta miten itse haluat".

Kauaa ei kaksikko ehtinyt taaskaan rauhassa istua, kun tarjoilija toi pöytään pienehkön, höyryävän padan, seka kaksi puista kulhoa, lusikan kera. Pöytä oli katettu ja tummahipiä nostikin katseensa padasta virnuillen ruokailuseuraansa.
"Käy kiinni, Mitään ei kannata jättää syömättä" Naaras totesi, kauhaisten pari kauhallista lihapitoista keittoa omalle lautaselleen. Olisihan sitä suoraan kattilastakin voinut syödä, mutta jotain inhimillisiä tapoja piti noudattaa, kun kuolevaisten keskuudessa tanssahteli.
Pumpkin oli niitä outoja lohikäärmeitä, jotka pitivät ihmisten kokkailusta. Vaikka liha oli raakanakin hyvää, piti naaras siitä lämmitettynä. Lämmin ateria lämmitti sisältä päin ja lohikäärmeenä Pumpkin ei voinut vastustaa lämpimiä asioita.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ke Syys 28, 2011 11:30

Nainen sai Baldramallachista vain murahduksen vastaukseksi, käärmeestä kun paikka oli aivan tarpeeksi hyvä senhetkisille tarpeilleen. Syrjäisempi paikka oli nukkumista varten, läheisempi, vaikkakin rauhattomampi paikka taas sopi jalkojen lepuuttamiseen aivan hyvin. Tietenkin jos mies olisi syrjäisen kolon itselleen hankkinut, ei hän olisi nyt tässä tuon ihmisen kanssa. Hyvä puoli olisi, että hän saisi vieläkin levätä ja rauhassa, mutta huono puoli olisi, että silloin pitäisi viettää taas yksi ruoaton päivä. Nainenkaan ei ottanut korissa lojuvia leivänkannikoita, joten ainakaan Balin ei tarvinnut tuntea oloansa jotenkin oudoksi tai epäihmismäiseksi, kun ei leipää syönyt. Saati sitten kärsiä kysymyksistä, että miksi ei syönyt

Pöytään tuotiin vihdoin pieni pata täynnä ruokaa, hajun lisätessä miehen kuolaneritystä rutkasti. Oli se ihmisten ruokaa, paistettua ja pilattua lihaa, mutta se oli lihaa. Pata oli tosin varsin pieni, eikä lohikäärme ollut varma, pystyisikö noin pienen astian sisältö häntä ruokkimaan. Vielä hälyttävämpää oli, kun nainen otti samasta pienestä padasta omaan, pienempään kuppiinsa ruokaa! Tämän pienen padan sisältökö piti muka jakaa? Sehän oli typerää. Hetken ajan Baldramallach ei voinut kuin vain katsoa naista, sisällään hämmennys, mutta ulkoapäinhän tuo näytti aivan samalta, kuin aina. Lopulta käärme ojensi kätensä padassa olevaa kauhaa kohden, aikoen tehdä aivan samalla tavalla, kuin tuo hänen edessään istuva ihminenkin. Ensin padasta pieneen kuppiin, sitten suuhun.

Suuri käsi tarrautui kauhaan varsin kömpelösti, ja vaikka ei kauha liian pieni noille käsille ollutkaan, ei Bal kuitenkaan ollut tottunut johonkin näin pieneen ja hienoon liikkeeseen kömpelöillä ihmiskäsillään. Tärisevä käsi sai kuitenkin puisen kulhon täyteen ilman sen suurempia ongelmia, mutta seuraava ongelmahan olisi tuo pienen pieni lusikka Se kyllä oli aivan liian pieni lohikäärmeen käsille, ruokaahan löytyisi pitkin vaatteita ja lattiaa, eikä tippaakaan löytäisi tietä käärmeen kitaan. Yrittämättäkään mies luovutti, ottaen kulhon käsiinsä ja nosti sitä lähemmäs kasvojansa, että saisi ahmia ja nuolla sen sisällön suuhunsa. Se ei ollut nättiä katsottavaa, saati sitten hiljaista, mutta Baldramallach ei koskaan ollut pöytätavoista välittänyt, saati ymmärtänyt. Puuastia oli nopeasti tyhjä, miehen täyttäessä sen nopeasti uudestaan ja syödessä sen taas tyhjäksi. Hän ei näyttänyt minkäänlaisia merkkejä lopettamisesta tai täyttymisestä, lohikäärmeen mahan ollessa miltei pohjaton.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Syys 30, 2011 12:58

Aloittaessaan syömisen, naaras seuraili sivusilmällä isompansa touhuja. Tuon käsien liikkeet viestivät siitä, ettei miekkonen ollut kovin usein tottunut tekemään moisia pikkutarkkoja, hienoja liikkeitä. Mitään Pumpkin ei kuitenkaan huomauttanut, saattoi olla arka paikka miehelle. Ties vaikka jäykkyys johtui sairaudesta tai vammasta. Naaras tyytyikin ruokaa jauhaessaan katselemaan hissukseen Balin touhuja, ollen valmiina tarjoutumaan apuun mikäli tuo ei vain osaisi.
Pian mies kuitenkin kyllästyi pikku välineillä pelleilemiseen ja päätti ottaa käyttöönsä hyödyllisemmän, joskin ei niin siistin tavan syödä. Lusikka heitettiin hemmettiin, ennen kuin sitä edes kokeiltiin ja ruokaa alettiin ryystämään suoraan kupista. Pumpkin nosti kysyvän katseensa hetkeksi Baliin, mutta hymähti sitten itsekseen ja lähti ottamaan mallia tuosta köriläästä. Eipä tämä onneksi ollut mikään sivistyneiden seurapiiri paikka, eikä kukaan katsonut pahalla ojankuluttajien ryystämistä. Joskin muutama kysyvä katse kävi nurkkapöydässä, jossa omituisennäköinen kaksikko keittoaan ryysti.

Jotenkin oli luonnollista, että Bal sai lautasensa ensimmäisenä tyhjäksi. Mies täyttikin kulhonsa uudestaan, jatkaen ruokailua näyttämättä mitään merkkejä siitä, että olisi lähelläkään täyttymistä. Naaras virnisti.
Lyön vetoa että pystyn syömään enemmän mitä sinä! Pumpkin pamautti pöytään uhkauksen, tietämättä kenen kanssa lähti kisailemaan. Naaras yhä oletti tuon olevan jonkin asteen ihminen ja näin arvioi jätin mahan olevan pienempi, mitä oma pohjaton kuilunsa.
Sai vastauksen tai ei, Pumpkin täytti oman kulhonsa ja huikkasi sitten tarjoilijalle, että toisi vielä toisenkin padan keittoa. Tällä kertaa vähän isomman. Ei kestänyt kauaakaan, kun pienen, jo puolityhjän padan viereen ilmestyi huomattavasti suurempi pata, täynnä lämmintä ja lihaisaa keittoa.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Pe Syys 30, 2011 2:39

Baldramallach jatkoi keittonsa ahmimista naama kupissa, nuollessaan kupinkin puhtaaksi, ennen kuin alkoi lisää ottaa. Tuo outo ihmisnainen oli aluksi syönyt tuolla oudolla ihmistekeleellä, jota myös lusikaksi kutsuttiin, mutta nyt tuon miehen syömistä seuratessaan oli itsekin hyljännyt sen, ryystäen ruokansa myös kulhosta ilman. Ei se uroslohikäärmettä haitannut, ei sitten yhtään, eihän sen ruokailun tarvinnut olla siistiä ja nättiä, kunhan maha täyttyi. Majatalon muuta väkeä se ehkä haittasi, kaikista niistä kummeksuvista katseista päätellen, mutta ei Balia se haitannut yhtään. Monetkin paheksuvat katseet jättiläismäinen mies sai vain yhdellä tuimalla mulkaisulla loppumaan, mutta ei tässä tilanteessa ne häntä edes kiinnostaneet. Ruoka oli tärkeämpää.

Nainen ilmoitti yhtäkkiä hyvinkin itsevarmaan ja uhoavaan sävyyn, että haastaisi toisen syöntikilpailuun. Käärme lopetti syöntinsä, nostaen lihaista lientä valuvan leukansa puukulhosta, ja loi kysyvän katseen naista kohti. Oikeastiko? Tuollainen pieni ihmisolento haastaisi hänenlaisensa? Olisi se kilpailu ohi aika nopeaa, vaikka Bal ei lohikäärmeen ruokahalua omistaisikaan. Vastausta odottamatta ihminen tilasi jo toisen, isomman padan samaa lihamössöä. Jos mies olisi osannut, olisi tuo varmasti virnistänyt tyytyväisenä. Häneen mahtuisi vaikka ja kuinka paljon ruokaa, ja jos tämä pieni kisa saisi naisen tilaamaan enemmän, olisi se hänestä todella hyvä. Baldramallach nuoli suupielensä puhtaaksi, päästäen ilmoille ehkä myöntäväksi vastaukseksi laskettavan murahduksen, ennen kuin jatkoi kupista ryystämistä.

Loputkin kulhon sisällöstä katosivat nyt vielä nopeampaa, jos se mahdollista olisi, miehen nopeasti täyttäessä kulhonsa uudestaan padan sisällöllä. Tosiaan, se täyttäminen taisi tässä nyt olla se hitain kohta, vaikkakin lisko yritti kömpelyydestään huolimatta tehdä sen mahdollisimman nopeasti. Hän ei häviäisi, eikä hidastaisi yhtään, vaikka vastustajana olikin ihminen. Nälkä vain kasvoi syödessä, miehen ahmiessa kulhon toisensa jälkeen keittoa, suuremmankin padan alkaessa näyttää tätä tahtia varsin tyhjältä.



((Kaunotar ja hirviö: keskiaikainen lohikäärmesottapytty versio))
Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö