Sarvet eteen suunnattuina ja kynsien raapiessa päällimmäistä maakerrosta juoksi Baldramallach lähemmäs maaliansa. Pieni ihminen oli toki pieni maalitaulu, mutta vanhus oli sokea, eikä näyttänyt tekevän mitään väistämisen merkkiäkään. Lohikäärme lähestyi uhkaavaa vauhtia, eikä vanhalla miehellä pian olisi mitään mahdollisuuksia päästä pois alta ajoissa. Pian kaikki olisi ohi, tämähän kävi helposti. Tai niin sen ainakin olisi pitänyt uroksen sarvien vihdoin päästessä vanhuksen kohdalle Eivätkä ne osuneet mihinkään. Paikalla oli vain ilmaa. Bal pysähtyi niin nopeasti, kuin kömpelö käärme vauhdista pystyi, jarruttavien etujalkojen saadessa pienen multa- ja ruohopilven pölähtämään ilmaan. Tuon pään kääntyili puolelta toiselle, silmät katsellen tarkkaavaisina ympärilleen etsiäkseen miehen, joka näköjään oli kadonnut jonnekin paikalta. Vanhuksen ilkkuva ääni takaa paljasti tuon olinpaikan. Harmaan liskon kapeat sieraimet levenivät ärsytyksestä murahduksen karatessa tuon kuonosta Baldramallachin valmistautuessa toiseen iskuun. Ei tuo tosin ehtinyt kuin kääntyä ja ottaa pari juoksuaskelta vastustajaansa vastaan, ennen kuin näki punasuomuisen naaraankin hyökkäävän sokean kimppuun. Uros pysähtyi, viimeinen asiahan nyt oli, että nuorempi kaksikko alkaisi runnoa toisiaan. Vaikka näytti siltä, että hyökkäävän lohikäärmeen suuri kita ei olisi voinut missään nimessä mennä ohi, oli vanhus taas viimeisellä hetkellä kadonnut näkyvistä, naaraan paiskautuessa maahan kovalla voimalla.
Mies käytti siis noituuttaan tässäkin taistelussa? Balista se ei ollut kauhean reilua. Senhän piti olla taistelu, eikä välttely yleensäkään kuulunut tuon taisteluihin. Kohta vanhus kuitenkin ilmestyi taas näkyviin lohikäärmeiden väliin, nuoremman uroksen tuijottaessa tuota. Vanha mies ilmoitti huvin nyt loppuvan, mitä seurasi hiljaisuus. Oli hankala sanoa, mitä toinen ajoi takaa, joten Baldramallach varautui kovaan iskuun. Iskua ei tullut, sen sijaan pienestä miehestä lähti sellainen ääni, ettei sitä miksikään muuksi, kuin suureksi lohikäärmeeksi voinut epäillä. Vanhus kasvoi kovaa vauhtia suorastaan massiiviseen kokoon, muodon muututtua pitkäksi ja käärmemäiseksi. Pituutta ja kokoa tuolla löytyi vaikka muille jakaa, käärmeen täytyi olla todella vanha Ehkä se selitti, miksi toista kutsuttiin jokin aika sitten yhdeksi vanhimmista. Olivathan Balinkin vanhemmat suuren suuria, mutta eivät kuitenkaan mitään tähän jättimäiseen ilmestykseen verrattuna. Niin, nuoremmasta lohikäärmeestä tämä kokoero alkoi hieman tultua siltä, niin kuin kauan aikaa sitten vanhemman vieressä pienenä rääpäleenä. Mutta ei hän nyt enää mikään kauhean pieni rääpäle ollut.
Suuresta lohikäärmeestä lähti suuri ääni, eikä tuo Oraakkeli mikään poikkeus ollut. Pelkkä ääni oli niin voimakas, että heikkohermoisen lohikäärmeen olisi varmaan saanut tainnutettua. Vanhan käärmeen pää oli käännetty päin Baldramallachia, mikä sinänsä oli hassua. Ihmisenäkin tuo oli sokea, eikä näyttänyt liskomuodossaan olevan mitään muuta, silmien paikalla ei ollut silmiä ollenkaan, vain kuopat. Silti tuntui siltä, ihan niin kuin nuo kuopat olisivat tuijottaneet. Ei ollut helppoa katsoa noin suurta käärmettä niin läheltä silmästä, no, silmäkuoppaan, mutta silti Bal seisoi kaula pystyssä, eikä alistunut. Ehkä tarkkasilmäinen huomasi takajalan hieman astuvan taaksepäin ja kyllä tuo hieman siipiäänkin levitteli, oli se sitten lentoon pyrähtämistä suunnitellessa tai yrittäessään näyttää hieman suuremmalta. Harjas oli edelleen pystyssä, mutta mitään ääntä ei tuosta pienestä lohikäärmeestä kuitenkaan kuulunut, ei sihinää, ei murahdusta. Tuo vain tuijotti pienillä punaisilla silmillään suurta otusta edessään. Perääntynyt tuo ei aikonut, eikä tehnyt elettäkään sen eteen, mutta ei tuo myöskään ollut hyökkäämässä. Hyökkääminen jotain tuonkokoista vastaan olisi itsemurha, tuskin mikään pienen käärmeen isku edes pääsisi vanhuksen ihon lävitse. Jättimäisessä kidassa kyti tuli, jonka alle Baldramallach mieluusti ei jäisi. Ilma väreili ja tuntui polttavan kuumalta niin lähellä aukinaista suuta, mutta nuori uros olisi voinut ehkä nauttia poltteesta, jos ei olisi tarvinnut tuijottaa sen lähdettä.
Mutta vastauksia kysymyksiinsä Oraakkeli ei saanut.
((Prinsessapihviä ja kärpässieniä? Mmm-mm-mhhhh.))