Nälkäinen peto

Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Sands » 06 Loka 2011, 12:27

Sarvet eteen suunnattuina ja kynsien raapiessa päällimmäistä maakerrosta juoksi Baldramallach lähemmäs maaliansa. Pieni ihminen oli toki pieni maalitaulu, mutta vanhus oli sokea, eikä näyttänyt tekevän mitään väistämisen merkkiäkään. Lohikäärme lähestyi uhkaavaa vauhtia, eikä vanhalla miehellä pian olisi mitään mahdollisuuksia päästä pois alta ajoissa. Pian kaikki olisi ohi, tämähän kävi helposti. Tai niin sen ainakin olisi pitänyt uroksen sarvien vihdoin päästessä vanhuksen kohdalle Eivätkä ne osuneet mihinkään. Paikalla oli vain ilmaa. Bal pysähtyi niin nopeasti, kuin kömpelö käärme vauhdista pystyi, jarruttavien etujalkojen saadessa pienen multa- ja ruohopilven pölähtämään ilmaan. Tuon pään kääntyili puolelta toiselle, silmät katsellen tarkkaavaisina ympärilleen etsiäkseen miehen, joka näköjään oli kadonnut jonnekin paikalta. Vanhuksen ilkkuva ääni takaa paljasti tuon olinpaikan. Harmaan liskon kapeat sieraimet levenivät ärsytyksestä murahduksen karatessa tuon kuonosta Baldramallachin valmistautuessa toiseen iskuun. Ei tuo tosin ehtinyt kuin kääntyä ja ottaa pari juoksuaskelta vastustajaansa vastaan, ennen kuin näki punasuomuisen naaraankin hyökkäävän sokean kimppuun. Uros pysähtyi, viimeinen asiahan nyt oli, että nuorempi kaksikko alkaisi runnoa toisiaan. Vaikka näytti siltä, että hyökkäävän lohikäärmeen suuri kita ei olisi voinut missään nimessä mennä ohi, oli vanhus taas viimeisellä hetkellä kadonnut näkyvistä, naaraan paiskautuessa maahan kovalla voimalla.

Mies käytti siis noituuttaan tässäkin taistelussa? Balista se ei ollut kauhean reilua. Senhän piti olla taistelu, eikä välttely yleensäkään kuulunut tuon taisteluihin. Kohta vanhus kuitenkin ilmestyi taas näkyviin lohikäärmeiden väliin, nuoremman uroksen tuijottaessa tuota. Vanha mies ilmoitti huvin nyt loppuvan, mitä seurasi hiljaisuus. Oli hankala sanoa, mitä toinen ajoi takaa, joten Baldramallach varautui kovaan iskuun. Iskua ei tullut, sen sijaan pienestä miehestä lähti sellainen ääni, ettei sitä miksikään muuksi, kuin suureksi lohikäärmeeksi voinut epäillä. Vanhus kasvoi kovaa vauhtia suorastaan massiiviseen kokoon, muodon muututtua pitkäksi ja käärmemäiseksi. Pituutta ja kokoa tuolla löytyi vaikka muille jakaa, käärmeen täytyi olla todella vanha Ehkä se selitti, miksi toista kutsuttiin jokin aika sitten yhdeksi vanhimmista. Olivathan Balinkin vanhemmat suuren suuria, mutta eivät kuitenkaan mitään tähän jättimäiseen ilmestykseen verrattuna. Niin, nuoremmasta lohikäärmeestä tämä kokoero alkoi hieman tultua siltä, niin kuin kauan aikaa sitten vanhemman vieressä pienenä rääpäleenä. Mutta ei hän nyt enää mikään kauhean pieni rääpäle ollut.

Suuresta lohikäärmeestä lähti suuri ääni, eikä tuo Oraakkeli mikään poikkeus ollut. Pelkkä ääni oli niin voimakas, että heikkohermoisen lohikäärmeen olisi varmaan saanut tainnutettua. Vanhan käärmeen pää oli käännetty päin Baldramallachia, mikä sinänsä oli hassua. Ihmisenäkin tuo oli sokea, eikä näyttänyt liskomuodossaan olevan mitään muuta, silmien paikalla ei ollut silmiä ollenkaan, vain kuopat. Silti tuntui siltä, ihan niin kuin nuo kuopat olisivat tuijottaneet. Ei ollut helppoa katsoa noin suurta käärmettä niin läheltä silmästä, no, silmäkuoppaan, mutta silti Bal seisoi kaula pystyssä, eikä alistunut. Ehkä tarkkasilmäinen huomasi takajalan hieman astuvan taaksepäin ja kyllä tuo hieman siipiäänkin levitteli, oli se sitten lentoon pyrähtämistä suunnitellessa tai yrittäessään näyttää hieman suuremmalta. Harjas oli edelleen pystyssä, mutta mitään ääntä ei tuosta pienestä lohikäärmeestä kuitenkaan kuulunut, ei sihinää, ei murahdusta. Tuo vain tuijotti pienillä punaisilla silmillään suurta otusta edessään. Perääntynyt tuo ei aikonut, eikä tehnyt elettäkään sen eteen, mutta ei tuo myöskään ollut hyökkäämässä. Hyökkääminen jotain tuonkokoista vastaan olisi itsemurha, tuskin mikään pienen käärmeen isku edes pääsisi vanhuksen ihon lävitse. Jättimäisessä kidassa kyti tuli, jonka alle Baldramallach mieluusti ei jäisi. Ilma väreili ja tuntui polttavan kuumalta niin lähellä aukinaista suuta, mutta nuori uros olisi voinut ehkä nauttia poltteesta, jos ei olisi tarvinnut tuijottaa sen lähdettä.

Mutta vastauksia kysymyksiinsä Oraakkeli ei saanut.



((Prinsessapihviä ja kärpässieniä? Mmm-mm-mhhhh.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Loka 2011, 20:27

Balilta ei herunut minkäänlaista verbaalista vastarintaa Oraakkelille. Sekös sai vanhan käärmeen hymyilemään voitonriemuisena, täynnä itseään. Nuorempi tajusi tilanteen ja ymmärsi olevansa alakynnessä. Se riitti vanhukselle. Muuta tuo ei halunnutkaan tietää nuoremmasta. Pumpkin vilkuili vuoroin Oraakkelia, vuoroin Balia, miettien kumpi tekisi seuraavan siirron. Olisiko Bal yhtä uhkarohkea mitä naaras aikoinaan ja lähtisi uhmaamaan Oraakkelia, kokoerosta huolimatta. Se ei kannattanut, sen naaras osasi sanoa kokemuksen perusteella. Parasta olisi ehkä lähteä pakoon.. ehkei tuo jättimakkara lähtisi perään, vaan jättäisi nuorempansa rauhaan nauraen voitonriemuisesti perään? Se oli ihanteellinen vaihtoehto tämän tilanteen päättymiselle. Kuitenkaan Bal ei näyttänyt mitään suurempia pyrkimyksiä pako aikeista. Sääli sinänsä, Naaras oli valmis lentämään pois tällä sekunnilla. Sen huomasi myös käärmeestä, joka piti yhä alistuvaa sähinämurinaa, liikkuen levottomana edestakaisin paikoillaan.

Sitä ajattelinkin Oraakkeli jyrähti, nostane päätään ylemmäs Teistä ei ole mitään vastusta minulle. Ei vielä. Ehkä joskus. Menkää ja kasvakaa vuosituhat, toinenkin. Siihen asti tarkkailen teitä, kuten ole tähänkin päivään asti tarkkaillut. Jokaista liikettänne kuolevaisten yhteiskunnassa, jokaista tekoanne sen ulkopuolella.. Ette voi välttää minua, niin kauan kun olen elossa.
menkää! Oli seuraava jyrähdys, joka sai naaraan lennähtämään muutaman metrin kauemmas oraakkelista silkasta säikähdyksestä. Naaras kuitenkin jäi odottamaan, että Bal tekisi liikkeen tai toisen, joka viittaisi lähtemiseen. Ei hän halunnut tätä muukalaista jättää pulaan, auttajasielu kun oli.
Oraakkeli puolestaan jäi vaativannäköisenä seisomaan niille sijoilleen, odottaen että nuoret huligaanit poistuisivat hänen aroiltaan.


// Prinsessapihvi kuulostaa joltain Nesteen lastenaterialta. Söisin silti. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 08 Loka 2011, 22:53

Baldramallachilta ei välttämättä tullut mitään vastaan sanottavaa, mutta ei tuo kyllä mitään alistumisenkaan elkeitä tehnyt. Kyllä nuorempi lisko ymmärsi täysin, ettei oikein voinut tuonkokoiselle lohikäärmeelle mitään. Olisihan sitä voinut yrittää, mutta eihän tuon jättikokoisen kolossin tarvinnut muuta kuin istua päälle ja se olisi kaikki ohi. Se ei ollut mikään kauhean hieno loppu. Kirkkaanpunaiset silmät tuijottivat vanhempaa käärmettä vieläkin täynnä sitä nuorekasta, itseään täynnä olevaa uhmaa. Oli hankala sanoa, kumpi noista uroslohikäärmeistä oli enemmän itseään täynnä, mutta Oraakkelilla ainakin oli kokoetu. Pienemmän, tummanharmaan lohikäärmeen pää kääntyi lievästi kenoon Balin kuunnellessa suuren liskon sanoja, hieman säpsähtäen tuon käskiessä heitä menemään. Naaraslohikäärme näytti pitävän kyseisestä ehdotuksesta, mutta Baldramallachia ei kauheasti innostanut idea pötkiä pakoon. Tympääntyneenä tuo vain tuhahti.

Huijassit, lohikäärmeen ääni, ihmisenäkin niin monotoninen ja tunteeton, oli käärmemuodossa vielä oudompi. Ääni ei todellakaan kuulostanut enää ihmismäiseltä, se tuli jostain syvältä kurkusta korisevana ja enemmän eläimellisenä. Baldramallachilla ei lohikäärmemuodossaan ollut mitään mahdollisuutta voittaa tuollaista järkälettä vastaan. Eikä voittaisi pariin tuhanteen vuoteen kokonsa puolesta, ehkei kymmeneen tuhanteenkaan Paljon enemmän tuo olisi nyt nauttinut ihmismuodossa toisen pieksämistä, olihan toinenkin kuitenkin lohikäärme vanhasta ja heiveröisestä ulkomuodostaan huolimatta. Silloin he ainakin olisivat samoissa lähtökohdissa.
Käytit noituutta, Bal murisi matalasti vieläkin suurempaa käärmettä tuijottaen pistävillä silmillään. Noituus ei ollut osa taistelua, taistelussa käytettiin vain omia nyrkkejä. Kauhean järkevää se ei tainnut olla, ärsyttää jotain niin suurta ja niin läheltä, mutta nuori lohikäärme ei ollut tyytyväinen taistelun lopputulokseen. Tietenkään tuo ei hyväksyisi mitään muuta, kuin oman voittonsa. Tai sitten todella, todella hyvän syyn häviöön, mikä jättimäinen vastustaja ei ilmeisesti ollut.



((Totta kai. Aterian lisäksi tulee vielä ilmaista prinsessa Bal krääsää!))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Loka 2011, 23:26

Balin todetessa mielipiteensä taistelun kulusta, nousi vanhemman kasvoille virne. Pumpkin puolestaan toivoi että uros tukkisi turpansa ja lähtisi livohkaan, ennen kuin toinen massiivisista etujaloista lätkähtäisi tuon päälle. Siihen päättyisi Baldramallachin tarina. Toivottavasti nuorempi uros myös tajusi sen. Bal vetosi huijaukseen ja siihen, että vanhempi oli käyttänyt noituutta. Oraakkeli naurahti, ylimielisesti.
Noituutta? Kaikui jyrisevä kysymys, samalla kun vanhemman pää laskeutui taas alas Uskallat väittää minun käyttäneen noituutta? Minun? Lohikäärmeen? Ei, et ole ehkä yhtä maagista rotua, mitä serpentiinit, mutta aivan omilla, lajilleni ominaisilla voimilla minä pelaan. Jos käyttäisin noituutta, olisit sinä jo juuttunut kuolevaisen illuusioosi loppuelämäksesi.

Ihmisilluusioon jumittuminen ei kuulostanut mukavalta. Ei ainakaan Pumpkinin mieleen. Naaras toivoikin, että Bal tajuaisi perääntyä jo, eikä aukoisi suutaan enää. Naaras päästikin korkean, vaativan äännähdyksen, kehottaen näin Balia poistumaan paikalta niin pikaisesti, kuin vain kykeni. Oraakkeli ei noteerannut naarasta enää millään tavalla. Tuo punainen puikula ei kiinnostanut isompaa millään tavalla. Bal oli paljon mielenkiintoisempi. Bal sai kaiken huomion nyt.
Anna tulla Oraakkeli totesi yllättäen, nostaen kasvoilleen virneen Tee pahimpasi, Baldramallach. Näytä mihin pystyt. Näytä ne mahtavat voimasi, joilla olit valmis liiskaamaan heikon, harmittoman vanhuksen.
Noiden sanojen myötä massiivinen pää kohosi jälleen ylemmäs, jääden odottamaan Balin seuraavaa siirtoa. Olisiko tuolla pokkaa käydä isompansa kimppuun?

// Bal happy meal ateria <3 Tätä Bal prinsessa sarjaa pitää täydentää tekemällä myös Garrett prinsessa sarja.
Jos haluat, ni pistä Bal tekeen jotain radikaalia isolle makkaralle. Raatele se! Marduk kun tuskin kuolee Balin hyökkäykseen. Epäilen.. Ellei Balin kauneus sokaise jo valmiiksi sokeaa käärmettä! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 10 Loka 2011, 00:30

Tuolla suurella ja mahtavalla Oraakkelilla ei ilmeisesti ollut noituudesta sen paremmat mielipiteet, kuin mitä Baldramallachilla. Nuori käärme oli ottanut varsinaisen riskin ehdottaessaan jotain niin ihmismäistä lohikäärmeelle. Mutta kutsui tuo käärme kykyjään miksi halusi, olivat ne silti Balille noituutta, ei mitään poikkeuksia. Eihän tuolla oman muotonsa muuttamisen lisäksi ollut mitään sen erikoisempia kykyjä, mitä olisi taikuuteen voinut sekoittaa. Toinen lohikäärme taas sai heidät pelkällä kosketuksella paikasta toiseen ja pystyi itsekin tekemään samaa taistelussa. Se oli noituutta ja huijaamista. Vanhuksen uhkauksia ihmismuotoon jättämisestä, jos tuo noituutta osaisi, ei pienempi lisko ottanut tosissaan. Toinenhan osasi noituutta, mutta lohikäärmeethän ymmärrettävästi olivat niin vahvoja otuksia, ettei tuollainen taika niin helposti tepsinytkään, eikä Baldramallach mikään poikkeus omassa mielessään ollut. Eihän hän ikinä ollut minkään sellaisen taian kohde, mutta hän kyllä oli varma asiasta ilmankin. Oraakkeli sai luvan kokeilla kyseistä taikaa häneen, mutta puheista päätellen tuo vain yritti peitellä omaa epävarmuuttaan sen toimivuudesta. Selvästikin.

Punaisen naarasserpentiinin suusta kuului korkea äännähdys, Balin vain kääntäessä hetkeksi päätään tuon suuntaan, ennen kuin käänsi kuononsa takaisin suurempaan liskoon. Saga Anahita ei selvästikään pitänyt koko tilanteesta, eikä tuo tainnut haluta uroksenkaan siitä pitävän mutta kyllä hän piti, jollain tasolla. Yhtäkkiä jättikäärme päästi sellaisen ehdotuksen, että nuoremman piti kyllä pidätellä itseään kovemmin, ettei olisi suoraan hyökännyt kimppuun. Totta kai Baldramallachia kiinnosti ehdotus hyökkäykseen, mutta vastustaja oli vieläkin turhan iso ja suomupeite läpipääsemätön este. Ehkä hän olisi voinut sylkäistä happoa suuremman suomuille ja toivottavasti tarpeeksi paljon niitä sulattaen, että iskulle paljastuisi heikompi kohta, mutta ei se mikään kunnon tappelu silloin olisi. Miksi tuoda hammastikkua miekkataisteluun tai jotain sellaista, eihän lohikäärme kauheasti ihmisten jutuista tajunnut.
Ei, tuo murahti, nuolaistessaan huuliaan pitkällä ja kapealla kielellään lievästä innosta,
Ei nyt. Ssitten, kun olennn Ssuurrempi Sanat tulivat hitaasti suusta, ihmisten sanojen ollessa vieläkin hankalampia tuon pitkälle kielelle ja suulle tässä muodossa. Ja jos nuo harmaat, suomupeitteiset kasvot olisivat osanneet virnistää, niin ne varmastikin tekisivät niin nyt. Lohikäärmeen pystyssä ollut niskaharjas alkoi vähitellen painua takaisin niskaa vasten, roikkuen elottomana ja tuulen vietävänä.

Olet liian isso. Tai ssitten ssinun pitää olla pienempi. Ja ei mitään typerrää Vain nyrrkit, nuori uros lateli omat uhkauksensa, haastaen selvästikin Oraakkelin kaksintaisteluun. Kyseistä kaksintaistelua ei Bal tosin nyt ollut taistelemassa ja niinpä tuo lähtikin talsimaan hitaasti ja pelottavan rauhallisesti tässä tilanteessa kohti kauempana ollutta naaraslohikäärmettä. Nuorella käärmeellä oli tarpeeksi pokkaa ainakin kääntää selkänsä monta sataa kertaa suuremmalle otukselle. Hän oli tosin nyt saanut jo tarpeekseen tästä, oli ruokalevon paikka ja mieluusti hän viettäisi sen jossain muualla, kuin näillä tuulisilla aroilla.



((Totta kai. Kauneimmat prinsessat sarja. Ja tiesitkö, että oikeasti Balin kauneus oli juuri se, mikä sokeutti Mardukin? Älä kerro kenellekään, se on salaisuus.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Loka 2011, 16:54

Oraakkelin yllätykseksi tavallaan Bal jätti käyttämättä tilaisuuden käydä isompansa kimppuun. Nuorempi siirsi tämän tarjouksen myöhemmälle, vedoten siihen että moinen olisi parempi ajatus, kun lisko olisi kasvanut hieman. Tottahan se. Hyvä jos tuo edes pintanaarmuja sai aikaan. Nuorempi myönsikin oraakkelin olevan liian iso pala purtavaksi. Marduk ei voinut olla hymähtämättä.
Olen lohikäärme. En taistele nyrkein Vanhempi totesi, alkaen selvästikin tekemään omalta osaltaan lähtöä tästä tilanteesta, kohottautumalla ilmaan leijumaan.
Bal puolestaan käänsi selkänsä ja kylmän rauhallisesti käveli pois tilanteesta, jossa olisi kuolevaisella saattanut helpostikin lurahtaa teelusikallinen jos toinenkin housuun. Marduk katsoi nuoremman ylvästä poistumista. Itse asiassa hän piti tästä nuoresta yksilöstä. Syystä taikka toisesta. Ehkä tuota voisi kiusata enemmänkin.. joskus toisten.
Sanaakaan sanomatta, katosi vanhempi paikalta, jättäen jälkeensä vain valtavan tuulenpuuskan, joka pyyhkäisi läpi arojen.

Pumpkin seisoi paikallaan kuin paskahalvauksen partaalla. Tuo uskaltautui liikkua vasta sitten, kun oraakkeli oli todistetusti lähtenyt paikalta ja sisäinen ahdistava ja musertava tunne oli kadonnut, massiivisen käärmeen vietyä auransa mukanaan. Keltaisten silmien katse laskeutui taivaalta Baliin, joka käveli lähemmäksi. Naaras katsoi tuota hetken varautuneena, kunnes päätti olla käyttäytymättä turhan eläimellisesti uroksen seurassa. Tuo omasi inhimillisen ajatusmaailman, kuten hänkin, joten tuskin heidän tarvitsi ottaa yhteen mistään syystä.
Kylään on pitkä matka täältä.. Naaras totesi luovuttuaan aletuvasta asenteestaan ja hypähti pari kertaa ilmaan, venytellen lihaksiaan Lentäen vai kävellen? Tuskin sinä tänne jäät.. vai jäätkö?
Tai no, mitä minä sinun tapojasi arvuuttelemaan. Itse ainakin viihdyn ihmistenkylässä, piilossa.. Joten sinne aion palata nyt. Tuletko mukaan, vai et? Naaras lisäsi, lähtiessään leijailemaan ympyrässä Balin ympärillä, odottaen tuolta jonkinlaista vastausta. Puhuminen ei todellakaan ollut tuon uroksen vahvimpia taitoja, joten elekielikin kelpasi naaraalle. Miten mies itse halusi.


// AH! Tietenkin! Marduk ei vaan halua sitä seikkaa mainittavan menneisyydessään, koska häpeää tapaa jolla menetti näkönsä. Mutta maailmassa voi olla vain yksi kaikista kaunein. Bal vs. Garrett //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 10 Loka 2011, 19:50

Kovan tuulenpuuskan osuessa Baldramallachiin ei tuo voinut olla pysähtymättä ja katsomatta taakseen. Tuollainen tuuli olisi voinut tulla vaikka jättilohikäärmeen hyökkäyksestä, eikä sellaisessa tilanteessa nuorempi tahtonut itseään löytää valmistautumatta. Hyökkäystä ei tullut, eikä koko Oraakkelia itse asiassa näkynyt. Hiljaisesti ja huomaamatta jos tuulahdusta ei laskettu tuo oli kadonnut aroilta omille teilleen, korkealle yötaivaalle. Se ei Balia haitannut yhtään, lievästi helpottuneena käärme nuolaisi huuliaan, ennen kuin käänsi katseensa takaisin naaraslohikäärmeeseen ja jatkoi lähestymistään, pysähtyen parin metrin päähän toisen lohikäärmeen etupäästä. Punaiset silmät katsoivat aivan yhtä pistävästi niin mahdollista ystävää kuin vihollistakin, ei niissä oikeastaan ollut sen enempää tunnetta, kuin ihmismuotoisella Baldramallachilla, jota Saga Anahita oli varmaan ehtinyt katsella tarkemmin ja ajan kanssa.

Nyt harmaa lohikäärme sai myös katsella naaraan oikeaa muotoa tarkemmin, kun ei tarvinnut huolehtia hyökkäävästä vanhuksesta. Hetken aikaa tuo oli aivan hiljaa ja tuijotti, ennen kuin leväytti pitkät, kapeat siipensä auki, mustan kalvon kiiltäessä kuunvalossa, aivan kuin myöntääkseen ollessaan lähdössä toisen mukana lentoon Mutta pian siivet taiteltiin takaisin nätisti kehoa vasten.
"Minulla on nälllkä," tuo murahti hitaasti, katsellessaan ympärillä leijuvaa, pitkulaista lohikäärmettä. Toisen ruokahalulle tosiaan oli selitys tuon ollessa nuori uroskäärme, mutta eipä tainnut kummallakaan kaksikosta olla ideaa toisten oikeasta rodusta tavatessaan.
"Tahdon rrauhhaaa, en ihhmissiä," Bal raakkui lyhyesti naaraalle matalalla, korisevalla äänellään, lähtiessään sitten hitaasti talsimaan Jonnekin päin. Tuo lohikäärme oli parempi kävelijä, kuin lentäjä, joten maassa hän tunsi olonsa mukavimmaksi. Oli hankala sanoa, oliko uroksella mitään tiettyä määränpäätä tai tiesikö tuo edes, minne oli menossa, mutta jonnekin tumma nelijalkainen hahmo ainakin oli kävelemässä pitkin tuulista aroa, vähät välittäen muusta ympärillään, ilman sen kummempia hyvästejä. Nuori uros piti yksinäisyydestä ja rauhasta, ja joskus oli ihan hyvä viettää aikaa yksin keskellä ei mitään. Ilman ihmisiä tai lohikäärmeitä.



((Sellaista se on, ei kuitenkaan kannata kiusata meidän raukkaa jättimakkaraa. Se on aika herkkä paikka. Eeppisen prinsessakauneustaistelun aika? Alkaisikohan Marduk tuomariksi, hmm Ja niin öh, tuo taisi olla viimeinen viesti minulta, ellei Pumpkin sitten tahdo jatkaa änkyräliskon ärsyttämistä. :D))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Loka 2011, 20:24

Naaras odotti jännittyneenä Balilta jonkinlaista vastausta. Mitä jos tuo päättäisikin käydä päälle? Jos Balin valtaisi jokin outo, alkukantainen tarve puolustaa omaa reviiriään tai vastaavaa. Toivottavasti ei. Ei Naaras halunnut mitellä voimiaan tuon lajitoverin kanssa. Pumpkinin äkillinen pelko moisesta osoittautui kuitenkin vääräksi, Balin vihdoista viimein avatessa suunsa.

Uros ilmoitti olevansa nälkäinen. Naaras katsoi toista kysyvästi, mutta ei lähtenyt sen enempää kyselemään kuinka tuolla muka nälkä saattoi olla. Pumpkin itse oli rotua, joka ei tarvinnut paljoa ravintoa. Jotkut eivät tarvinneet ruokaa ollenkaan, vaan olivat kehittäneet toisen tavan pysyä hengissä. Kuten esimerkiksi Oraakkeli.
Bal myös lisäsi, että tahtoi rauhaa, eikä ihmisiä. Naaras hymähti.
Miten itse haluat Pumpkin totesi, samalla kun Bal lähti liikkeelle. Kävellen. Mikä ihme tämän mantereen uroksia vaivasi?! Jotkut eivät lentäneet ja toiset eivät halunneet luopua ihmisilluusiostaan.
Naaras pysähtyi leijailemaan paikoilleen, katsellen Balin menoa hetken. Lopulta tuo kohottautui ylemmäs ilmaan.
Sinä tarjoat seuraavan aterian! Naaras huudahti uroksen perään, ennen kuin syöksähti korkeuksiin, suunnaten oman matkansa kohti ihmistenkylää, missä häntä varmasti jo odoteltiin

// Marduk tulee varmasti mielellään tuomaroimaan! Kisan päätyttyä kaappaa molemmat kaunottaret luolaansa koristeeksi.
Holy end Batman, we did it! Damn! Jotain kohta taas haluan pelata sun kanssa, piste. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 10 Loka 2011, 20:59

((No tottahan toki, kuka ei! Etenkin nyt, kun Marduk ei enää voi sokaistua kauneudesta. Pelataan jos pyllistät, niin.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Edellinen

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron