Nälkäinen peto


Sisältäen niin syrjäisimmät asunnot, kuin kylän keskustan. Kylän keskipisteenä on suuri, yleensä vilkas aukio, jota kutsutaan kauppatoriksi. Torilla järjestetään niin myyjäisiä kuin kansantapahtumiakin, juhlista, vuodenajasta ja valtakunnantilanteesta riippuen.
Kylä on monitasoinen ja suuri. Katuja risteilee siellä täällä. Suurin osa kauppatorinläheisistä kaduista on täynnä puoteja, kapakoita ja majataloja. Mitä syrjemmäs mennään itse kauppatorilta, sitä enemmän alkaa esiintyä itse kaupungissa asuvien asuntoja. Linnalle päin jos lähtee, tulee vastaan aateliston asuinalueet. Toiseen suuntaan lähdettäessä Länsikujille päin on taas niin porvareiden, kuin talonpoikien asuntoja.
Kaduilta ei ole vaikea löytää myös kodittomia ja orpoja pyörimästä.

Kaupunkia ympäröi muurit. Muurit ovat hieman matalammat ja heikommat, mitä itse linnan muurit, mutta silti kestävät ja hyödylliset. Siellä täällä muurissa on portteja, joita vartioidaan tarkasti. Sisään ei päästetä ketä tahansa, mutta aina kaupunkiin tuntuu livahtavan hämärähiippari jos toinenkin. Muuri on viimeisimmän hyökkäyksen jäljiltä rikki Länsikujien puolella. Muuria on alettu korjaamaan, mutta korjaustyöt vievät aikansa. Rikkonaista muuria kuitenkin vartioidaan tarkasti, mutta jos olet tarpeeksi ovela, saatat päästä livahtamaan rikkinäisestä kohdasta sisään.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Syys 30, 2011 3:29

Pumpkin

Murahdus oli tällä kertaa myöntävä vastaus. Pumpkin ei siihen kyllä verbaalisesti reagoinut, sillä naaras oli keskittynyt syömiseen. Bal veti ruokaa huomattavasti nopeammin alas, mitä pienempänsä, mutta körilään tahtia hidasti pienesti kulhon täyttäminen. Tuo toimenpide kävi näppäräkätiseltä Pumpkinilta leikiten, joten siinä missä Bal sai ruokaa nopeammin suuhunsa, sai Pumpkin sitä nopeammin kulhoonsa.
Padat tyhjenivät uhkaavaa vauhtia. Osa paikalla olijoista seuraili sivusilmällä näitä kahta pohjatonta kaivoa, ja heidän syömiskilpailuaan. Säädytöntä. Ahmia nyt ruokaa kuin viimeistä päivää, kun toiset näkivät nälkää ja toiset olivat tantereella sotimassa! Ihan kuin se tätä kaksikkoa haittasi. Osa majatalon kuluttajista löivät jopa keskenään vetoa, kumpi voittaisi. Sitä ei kuitenkaan ääneen sanottu vaan supateltiin omissa pöydissä.
Viimeisiä kulhollisia vietiin toisestakin padasta. Tummahipiä nuoleskeli viimeisiä pisaroita kuppinsa pohjalta, vilkaisten sitten pataan joka ammotti tyhjyyttään. Katse nousi sitten Baliin. Hetken naaras tuijotti tuota pyyhkiessään sivistymättömän miehekkäästi suupieliään käsivarteensa, päästäen sitten ilmoille pienen, sikamaisen röyhtäyksen.
En tiedä sinusta mutta minulla on yhä nälkä Naaras totesi virnistäen.

Balilta kysymättä, tilasi naaras toisen, suuremman padallisen keittoa. Nyt jo sekä asiakkaat että itse majatalon henkilökunta alkoivat ihmetellä kaksikon ruokailutottumuksia. Mutta kukaan ei sanonut sanaakaan vastaan, vaan tarjoilija kipaisi kyökin puolelle ilmoittamaan uuden tilauksen. Hetken sai kaksikko odotella, ennen kuin seuraava padallinen tuli.
Ihanaa saada kerrankin samantasoista ruokaseuraa Pumpkin höpisi virnuillen, katsellessaan Balia kaksikon odotellessa ruokaa Et taida olla ihan tavallinen miekkonen.
Seuraava pata pamahti pöytään. Tällä kertaa kokki oli lisännyt padalliseen vähän enemmän täytettä ja jättänyt lientä vähemmälle. Kerta kaksikolla oli selvästikin nälkä, niin turha noille oli mitään litkuja tarjoilla.
Josko nyt alkaisi maha täyttymään Pumpkin tokaisi lähinnä tarkoittaen itseään, kauhaistessa uuden kulhollisen itselleen ja lähti sitä sikamaisen röyhkeästi ryystämään.

// Kaunista. Tästä pitää tehdä disney elokuva //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Pe Syys 30, 2011 6:59

Tämä kahden suursyömärin syöpöttely oli todellakin saanut huomiota pienessä majatalossa, harvoin kai sitä jotain tämmöistä sai olla todistamassa. Kauhealla ahmimisella ei isokaan pata kovin kauaa täynnä pysynyt, pian senkin ollessa aivan typötyhjä. Baldramallachin kulho oli nuoltu tyytyväisesti aivan puhtaaksi, kuten myös miehen naama paria hankalasti kielellä yletettävää kohtaa lukuun ottamatta. Tippaakaan ei tuo mies antanut mennä hukkaan, jos sen estää pystyi. Ehkäpä ilmeettömistä kasvoista pystyi tuntemaan jonkin sortin pettymystä liskon katsellessa tyhjää pataa tuon edelleenkin ruokaa halutessa, aivan kuin se tuijottaminen jotenkin saisi astian täyttymään ajatuksen voimalla. Pata ei täyttynyt, mutta ainakin nainen ilmoitti vieläkin olevansa nälkäinen. Miehen kulmikkaat kasvot kääntyivät toista kohti, silmien katsellessa naista hupun alta piilosta. Lohikäärme ei ollut vielä lähelläkään kylläistä, häneen mahtuisi vielä vaikka kuinka monta tuollaista pataa, joten nainen sai vastauksekseen nyökkäyksen, vaikka ei sitä vastausta tainnut edes loppujen lopuksi haluta.

Nainen huikkasi tarjoilijalle ja pyysi vielä isomman astian samaista lihaseosta, Balin vain nuollessa jo kärsimättömänä huuliansa. Tuo ihminen näytti nauttivan siitä, kun vaihteeksi sai jonkun yhtä sikamaisen syömäkumppanin, mutta uroslohikäärmeestä se ei saanut muuta reaktiota, kuin epämääräisen murahduksen. Vaikka ruokaseuraa toinen tuosta miehestä saikin, ei tuosta puheseuraksi ollut. Baldramallach ei toden teolla ollut mikään tavallinen mies, pitäisihän se jo koon perusteella huomata. Vaikka ei koon oikeaa syytä ymmärtäisi, voisi sen ainakin aika mielenkiintoisten vanhempien syyksi lykätä. Onneksi käärmeen ei edes tarvinnut miettiä naisen kanssa puhumista, tarjoilijan tuodessa jo toisen padan pöytään. Padasta tulviva haju teki odottamisen entistä hankalammaksi, eikä mies odottanut mitään lupia. Kerta kauha teki ruoan ottamisen niin hankalaksi, kastoikin lohikäärme tällä kertaa koko kuppinsa pataan, kulhon hörpätessä keittoa miltei yhtä ahneesti sisäänsä, kuin tuo mieskin. Kulho tuotiin sitten kasvojen eteen, kauhean ahmimisen jatkuessa. Nyt edes kauha ei päässyt tuota hidastamaan, tahdin vain kasvaessa, kuten myös sotkun. Toinen puoli puisesta kulhosta oli lihamuhennoksen peitossa, sen valuessa pitkin pöytää sitä kautta. Mutta ainakin nyt ruoka oli hieman kiinteämpää, joten kauheasti lientä ei kuitenkaan pöydälle valunut, suurimman osan mieluusti pysyessä kupin reunassa kiinni.



((Niin kaunista.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Loka 02, 2011 12:06

Pumpkin

Tällä kertaa mies soi vastaukseksi jopa niinkin suuren eleen, kuin nyökkäys. Naaras ei voinut olla virnuilematta tuolle, mutta ei silti uskaltanut nostaa odotuksiaan korkealle. Tämä mies ei ollut puheliainta sorttia, se oli huomattu. Sääli sinänsä, Pumpkin kun pystyi papattamaan kuin papupata koko päivän. Mutta turhaan tuota nyt vaivata puheilla, varsinkin kun oma suu oli täynnä.
Tällä kertaa isompi luopui kokonaan kauhan käytöstä, uuden padallisen tullessa pöytään. Kauhan sijaan Bal kastoi koko kipponsa keittoon ja lähti ryystämään sitä, kuin possu. Huvittavaa, ehkä epäsivistynyttä, mutta Pumpkin oli tässä majatalossa viimeinen sielu joka siitä välitti. Naaras tyytyi kuitenkin käyttämään yhä kauhaa, syystä taikka toisesta. Menoa se ei kuitenkaan hidastanut. Tosin nyt Bal oli häntä nopeampi, kera suuren suunsa.
Toivottavasti olet valmis juoksemaan Pumpkin totesi ohimennen ryystäessään keittoa kulhosta Taitaa jäädä tämä ateria maksamatta.
Virne nousi naaraan kasvoille. Kyllä hän oli tietoinen, etteivät rahansa riittäneet maksamaan kaikkea tätä ruokaa. Tummahipiä nostikin pussillisen kolikoita pöydälle. Noilla kolikoilla maksaisi ensimmäisen, osan toisestakin padallisesta, mutta ei millään sitä kaikkea mitä he olivat jo ehtineet syömään. Ei se mitään, Pumpkin oli nopea jaloistaan, toivottavasti myös Bal. Mies ei kyllä vaikuttanut saatikka näyttänyt kovin nopealiikkeiseltä kaverilta. Kuitenkin, tuskin kukaan tässä majatalossa uskalsi körilästä lähteä estämään, mikäli tuo aikoisi ovesta ulos. Ei nyt, kun virkavaltaa ei ollut lähimaillakaan. Piti vain toivoa, ettei ovesta juostessa törmännyt haarniskapukuiseen mieheen. Naaras kyllä ajatteli myöhemmin tulla maksamaan velkansa, mutta tänään ei huvittanut jäädä tiskejä tiskaamaan, saatikka joutua vankilaan maksamattomasta velasta.

Pata alkoi jälleen lähestyä uhkaavasti loppuaan. Pumpkin kauhaisi itsellensä vielä kulhollisen, jonka mussutti sitten alas hieman hitaampaan tahtiin, mitä edelliset. Kai sitä voisi kutsua ruuasta nauttimiseksi. Täynnä naaras ei ollut, eikä tulisi vaikka he vielä pari padallista söisivät, mutta jos he seuraavan padan tilaisivat, alkaisi henkilökunta epäilemään kaksikkoa ja noiden mahdollisuutta maksaa kaikki se ruoka, jonka nuo ryystäneet alas kurkustaan.

// Kolmannella juostaan!//
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Loka 02, 2011 7:17

Ruoan ahmiminen ei Baldramallachilta loppunut, vaikka nainen vihjasikin, ettei luultavasti ateriaa maksaisi. Ei käärme ollut aivan varma miksei, toinenhan oli tarjoutunut maksamaan ja nyt tuo vain sai hänet ongelmiin, kun ei maksanut. Herralta itseltään ei ainakaan heruisi lantin lanttia, eihän hän omistanut yhtään, ja vaikka omistaisi, ei omaisuuttaan tuo ihmisille jakelisi ruokaakaan vastaan. Eihän hän edes tiennyt, paljonko kaikki heidän ahmimansa ruoka maksoi, eipä hänellä kauhean usein tullut ostettua ruokaa edellä mainituista syistä. Suurempikin pata tyhjeni nopeasti miehen ryystäessä ruokaa kurkusta alas hurjaa vauhtia, kulhonkin tultua nuoltua puhtaaksi, ellei sen pinnalle kertynyttä sylkeä laskettu liaksi. Puinen kulho kolahti pöydälle ensimmäisen kerran ruokailun alkamishetken jälkeen, kun ei siihen ollut enää enempää ruokaa laittaa. Bal ei kyllä missään nimessä lähtisi juoksemaan karkuun, se oli pelkuruuden merkki, eikä häntä pelottanut ihmiset ollenkaan. Syystäkin, sitä tarvittaisiin isompi lauma vartijoita tuon jättiläisen taltuttamiseksi, mikä kyllä kerääntyi aika äkkiä, jos lohikäärme alkoi riehua ympäri kaupunkia. Jos ihmisillä oli jotain hänen lähtemistään vastaan, hän kyllä taistelisi

Bal oli vieläkin nälkäinen, mutta suurimmaksi osaksi tyytyväinen. Silti tuon mahaan olisi mahtunut vielä monta padallista samaa lihamössöä. Nainen nautti nautiskelevan viimeisestä kulhostaan keittoa, syöden oikein hitaasti, mitä lohikäärmeuros ei oikein ymmärtänyt. Hänestä ruoasta nauttiminen oli sitä, kun sai tunkea sitä huimaa vauhtia suuhunsa, repiä lihat luista ja hotkaista suuria lihapalasia kerralla Se oli kunnollista nauttimista. Ruoasta ajatteleminen ja ihmisen syömisen seuraaminen vierestä saivat liskon taas haluamaan ruokaa, pistävien, vain hyvin harvoin räpyttelevien silmien tuijottaessa naista, kuin käskien katseellaan toista ostamaan lisää ruokaa Mutta ei vastapäätä istuva ihminen näyttänyt olevan yhtään innokas kyseiselle idealle, tarjoilijaakaan ei enää kutsuttu luokse. Taisi tuo ihminen vain suunnitella mielessään pakoa, mihin Baldramallach ei todellakaan suostuisi. Ruoka alkoi tosin tuntua suuren miehen mahassa painavalta ja niin rauhoittavalta, majatalo oli varsin lämmin ja se mukavuus sai olon varsin raukeaksi. Väsymys alkoi tuntua, raajojen muuttuessa raskaimmiksi. Ei tuonkokoinen mies koskaan mikään kauhean sutjakka liikkeiltään ollut, saati sitten ihmisruumiiseensa varsin tottumaton Bal, joka sitten oli todella kömpelö ja hidas, etenkin vasta syötyään. Pakoon juokseminen ei siis ollut tuolle usein se paras vaihtoehto, vaikka kunnia sen sallisikin. Mutta ei tuota tällä hetkellä kyllä yhtään innostanut taistellakaan, mikä oli harvinaista. Nyt oli mukava vain löhötä tuolilla ruokaa sulattelemassa, ehkä tuossa olotilassa oli helpompi saada mies mukaansa juoksemaan, jos se loppupelissä tarkoitti, että tuo pääsisi lepäämään.



((Raahaa vain Bal mukanasi pois, oi salskea uro- siis naaras.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Loka 02, 2011 8:17

Pumpkin

Mitään naaras ei saanut vastaukseksi huomautukseensa. Tuo kuitenkin laski hiljaisuuden myöntymisen merkiksi. Joko tuo tulisi suosiolla naaraan mukaan tai jäisi istumaan paikoilleen, ihmetellen sitten miksi kuolevaiset huusivat päin naamaa. Joka tapauksessa, Pumpkin aikoi lähteä livohkaan. Oli Bal mukana tai ei. Sen verran ystävällinen sielu naaras kuitenkin oli, ettei halunnut suosiolla jättää tätä körilästä pulaan, johon tuon oli itse periaatteessa saattanut.
Bal oli kaksikosta ensimmäinen, joka oli saanut viimeisenkin kulhollisensa syötyä. Yllätys.
Taisin sitten hävitä Naaras totesi nuolaistessaan viimeisiä pisaroita kulhosta, miehen tapittaessa häntä astetta vaativammin.
Häviön myöntäminen ei ollut naaraalle ongelma. Eipähän huonolle hävinnyt ja kerta ei ollut kyseessä minkäänlainen kunnian asia, ei kilpailusta pitänyt nenilleen ottaa. Kupin ollessa vihdoista viimein kirjaimellisesti tyhjä, laski naaras kulhon pöydälle ja nosti keltaisten silmiensä katseen Baliin. Toinen kääreisiin kiedotusta kädestä eksyi rahapussille, joka siirrettiin pöydän reunalle tarjoilijan ulottuville. Tarjoilija hakikin kyseisen nahkaisen pussukan mukaansa, siirtyen tiskille laskemaan rahoja. Siinä vaiheessa Pumpkin ponkaisi ylös.

Naaraan noustua nopeatempoisesti tuolilta - mikä ei ollut hyvä idea heti ruuan jälkeen nappasi naaras Balia suuresta ranteestaan ja tempaisi miehen mukaansa, käyttäen nyt pienesti yli-inhimillisiä voimiaan apuna. Lienikö noiden voimien ansiota, vain Balin omaa viitseliäisyyttä, poistuikin kaksikko pian yllättävän nopeasti majatalosta, huutojen kantautuessa heidän peräänsä. Kukaan ei kuitenkaan lähtenyt kaksikon perään. Kai nuo pelkäsivät Balin antavan turpaan, mikäli saisivat heidät kiinni kadulla.
Pumpkin johdatti Balin korttelin jos toisenkin päähän pienemmille sivukujille, ennen kuin uskalsi hidastaa vauhtia ja lopulta pysähtyä kokonaan. Hah, se oli helppoa. Naaras päästi irti isommastaan ja kääntyi katsomaan tuota.
Pieni liikunta ei koskaan tee pahaa ruokailun jälkeen, vai mitä? Pumpkin totesi virnistäen, samalla kun hypähti istumaan vanhahkon tynnyrin päälle. Maha oli tyytyväinen, joten nyt ruokalepo olisi enemmän kuin mieluisa idea.
Kuitenkin, jonkin painostava tunne valtasi hitaasti mutta varmasti naaraan mielen. Jokin sisäinen, eläimellinen hälytyskello huusi, massiivisen auran lähestyessä pikku hiljaa vielä tuntemattomasta suunnasta

// Pumpkin the urhea ritari pelastaa prinsessa Balin ilkeältä soppapadalta. Tungen Mardukin seuraavassa viestissä häiritsemään (seksuaalisesti) nuorempiaan //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Loka 02, 2011 11:46

Nainen myönsi hävinneensä, mikä olisi luultavasti nostanut tyytyväisen, mairean hymyn Baldramallachin kasvoille, jos tuon kasvojen lihakset osaisivat sellaisen liikkeen. Kasvoille ei siis tapahtunut mitään muutosta, mutta sisäisesti mies oli tyytyväinen. Olihan tuo varsin nuori lisko, hyvin kilpailuhaluinen, ja vielä enemmän voitontahtoinen. Jokainen voitto, oli se kuinka pieni tahansa, nostatti tuon tunnetilaa aimo määrän. Tosin tässä tilanteessa ei hänellä ollut pienintäkään epäilystä voitostaan. Tyytyväisesti Bal nuolaisi huulensa puhtaaksi, kuin kissa saaliinsa syönnin jälkeen. Sen kummempia ihminen ei häviöstään kommentoinut, miehen murheeksi, siirtyessään jo maksuhommiin. Pientä nahkaista pussia hivutettiin lähemmäs pöydän reunaa, eikä pussukan sisällöstä ollut epäilystä. Jos kauniit, kiiltelevät kolikot olisivat olleet lohikäärmeen silmien alla ja jos tuo olisi varas olisi pussi luultavasti kadonnut jo parempiin käsiin. Sen sijaan Baldramallach joutui katsomaan sivusta, miten rahapussi vaihtoi omistajaa ihmiseltä ihmiselle.

Tarjoilijan mennessä laskemaan pussin sisältämiä rahoja kauemmas, ponkaisi Baldramallachin ihmisseuralainen ylös tuolistaan, tuolinjalkojen raapaistessa kovalla, kirskuvalla äänellä lattiaa. Käärme ei voinut kuin katsoa vierestä lievästi hämmentyneenä, hän olisi kyllä itse istunut ruoan jälkeen vielä kauemman aikaa aivan mieluusti, mutta paljoa vaihtoehtoja ei hänelle jäänyt. Nainen tarrautui miehen varsin paksusta ranteesta kiinni, tällä kertaa vetäistessään tuota ylös paljon voimakkaammin, kuin kujalla. Nythän hän jopa tunsi sen. Voima sai lohikäärmeestä kunnioitusta, ja vaikka tuo olisi ehkä voinut vielä pistää vastaan ja jäädä vain istumaan jääräpäisyyttään, antoi tuo ihmisen johdattaa hänet ulos, juosten perässä aivan omin avuin pitkillä harppauksilla. Huppukin valui alas päästä siinä temmellyksessä. Kova huuto lähti majatalon ihmisistä, mutta mitään muuta ei tapahtunut, kukaan ei edes lähtenyt perään. Siksi Bal ei ymmärtänyt, miksi naaraan piti juosta niin lujaa, eihän heillä mitään hätää ollut, eikä kyllä hätää olisi, vaikka joku kiinni saisikin. Hän pitäisi siitä huolen.

Nainen veti lohikäärmeen mukanaan syrjäiselle pikkukujalle, ennen kuin päästi tuon ranteesta irti ja lopetti juoksemisen. Baldramallach pysähtyi kuin seinään, rintakehän noustessa näkyvästi henkeä ottaakseen. Miehen tuijotus oli pistävä, eikä näyttänyt kauhean huvittuneelta ihmisen kommelluksista tuon vetäessä kaapunsa hupun takaisin päänsä päälle. Mahakin murahti ärtyneenoloisesti toisen kysymykseen kieltävän vastauksen. Nainen näytti tekevänsä oloaan mukavaksi tynnyrin päälle, eikä ruokalepokaan olisi ollut Balille pahitteeksi Mutta jokin tuntui väärältä, eikä hän oikein voinut rentoutua. Ilmassa tuntui omituiselta, miehen pienen niskaharjaksen noustessa jännityksestä pystyyn hupun alla. Lihaksetkin jännittyivät odottavana ja tarkkakorvainen varmaan kuulisi hiljaisen murinan Baldramallachin kurkusta. Tuo ei pystynyt pysymään paikallaan, katsellessaan ympärilleen tarkkaavaisena.



((Vuoden prinssi ja prinsessa 2011 palkinnon voittajapari tässä. Marduk on pedofiilipappa, hyi hyi. Pelastakaa pieni Bal-prinsessa kauhean sedän kynsistä.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Loka 03, 2011 1:06

Pumpkin, Marduk

Jälleen kerran Bal osoitti tuppisuisuuttaan, eikä vaivautunut vastaamaan mitään naaraan puheisiin. Ei se mitään, eipä tuo vastausta oikeastaan kaivannut. Lisäksi painostava ja vaivautunut olo sai naaraan nyt miettimään aivan jotain muuta, kuin Balin puhumista. Siinä missä naaras alkoi käydä levottomaksi, ympärilleen katsellen, huomasi tummahipiä myös Balissa muutoksen. Aistiko tuokin saman, mitä hän? Se tieto helpotti pienoisesti naarasta. Hän ei siis luullut kuvittelevan tätä tunnetta, eikä kyseessä ollut ruokamyrkytys Vai oliko? Mitä jos he olivatkin syöneet ruokaa, jonka johdosta tulisivat nyt kuolemaan tähän kujalle?! Ei, ei se siitä voinut johtua. Olo oli fyysisesti hyvä. Ainakin vielä.
Aistitko sinäkin tuon? Pumpkin rohkeni kysymään isommaltaan, samalla kun laskeutui alas tynnyriltä, jolla oli ajatellut istuskella seuraavat tunnit. Nyt olo oli kuitenkin niin levoton, ettei naaras pystynyt istumaan. Hyvä jos paikoillaan pysyi.
Painostava ilmapiiri tuntui jo niin ahdistavalta, että naaras päästi nyt itsekin sisältään pientä, lähes huomaamatonta sihinää. Sihinä kuitenkin loppui kuin seinään, naaraan tajutessa mistä tämä ahdistava, painostava tunne oli tuttu.
se on hän!

Varjoista, syrjäisemmältä kujalta asteli esiin vanha, sokea mies. Miehen kädessä oli kävelykeppi, joka loi karun tasaisen kolkkeen osuessaan maahan tietyin väliajoin. Mies ei näyttänyt olevan minkäänlainen uhka, fyysisesti ainakaan. Tuon selkä oli kumara ja vaatteet ränsistyneet. Fyysistä voimaa tuolta tuskin löytyi mihinkään muuhun, kuin luisevan ja kumaran kroppansa pystyssä pitämiseen. Tyhjiä silmäkuoppia oli peittämässä kangas, jottei vanhus olisi pelästyttänyt pikku lapsia tiehensä kaduilla liikkuessaan.
Mitä lähemmäksi mies pääsi kaksikkoa, sitä painostavammaksi olo alkoi käydä. Pumpkin tunnisti tuon vanhan humanoidin, puristaen kätensä nyrkkiin ja kääntyi kohden harmaahaiventa. Naaras pysytteli uhmakkaasti askeleen edempänä Balia, kohti suuntaa josta vanhus tuli. Hän tiesi mitä oli vastassa. Bal tuskin tiesi. Pumpkin yritti lohduttautua sillä tiedolla, ettei tuo mies voinut heidän kimppuun käydä todellisessa muodossaan, ellei aikonut ahterillaan tuhota korttelia jos toistakin.
Te nuoriso olette sitten naurettavaa porukkaa Oraakkeli totesi virnuillen, päästyään muutamien metrien päähän kaksikosta, pysähtyen niille sijoilleen. Virne tuon kasvoilla oli pelottava. Sitä ei voinut tulkita huvittuneeksi, saatikka ystävälliseksi. Se oli enemmänkin uhkaava ja kujeileva.
Ihmisten ruokaa.. Ihmisten kylässä.. Ihmisilluusioissa Sitten ihmettelette, miksemme me vanhemmat arvosta teitä. Kuolevaisten elämän ei pitäisi kiehtoa teitä, teidän elämänne pitäisi kiehtoa heitä.. Kuka kuolevainen nyt lohikäärmeitä ihailisi, jotka eläisivät täysin samanlaista elämää mitä he?.

Vanhuksen sanat saivat naaraan hämilleen. Tuo ei ollut ruudin keksijä, eikä penaalin terävin kynä. Vanhus puhui monikossa. Sanamuodon johdosta Pumpkin vilkaisi kysyvästi Baliin

// Tästä tulee niin koskettava prinsessa tarina. Sitten ruvetaan myymään oheiskrääsää. Bal prinsessa nukkeja, osta omasi! Nyt vain 99,99 + toimituskulut!
Marduk tulee ja antaa nuorisolle piiskaa //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ma Loka 03, 2011 3:18

Baldramallach oli hyvin levottomalla päällä yrittäessään paikantaa oudon tunteen lähteen. Se tuntui lähestyvän koko ajan hitaasti, mutta silti ei mies tiennyt, mikä sen aiheutti. Se kyllä sai lohikäärmeen ärtyneelle tuulelle, hän ei itse tahtonut tässä tilassa olla, kuin pedon saalistettavana. Ihminen näytti tuntevan saman, kysyessäänkin Balilta siitä, johon tuo köriläs jopa viitsi nyökätä myöntävästi. Hän ei siis aistinut omiaan, mutta ei hän kyllä siihen ollut varautunutkaan, luottaen omiin tuntemuksiinsa sen verran paljon. Mihinkään muuhun sitä ei kauheasti voinut luottaa. Pikku hiljaa korviin alkoi kantautua hiljaista kolketta, niin kuin jotain olisi hennosti hakattu kiveä vasten. Lähestyvä ääni tuli kauempaa kujalta ja jos mies oikein kunnolla mietti aistimaansa, taisi se ahdistava tunnekin tulla sieltä päin. Lohikäärme käänsi katseensa siihen suuntaan, tapittaessaan tarkasti varjoihin. Joku oli tulossa.

Naisen huudahdus sai käärmeen kääntämään kasvonsa toisen suuntaan, ennen kuin ne palasivat katselemaan uhkaa. Varjoista lähestyi kumara, vanha mies, kävelykepin luodessa sen kolkkeen, minkä Bal oli aikaisemmin kuullut. Tuo vanha mies näytti hyvin heikolta, hyvä, että edes pystyssä pysyi, saati sitten onnistui kävelemään noinkin hitaasti kävelykeppinsä avulla. Lähestyessään huomasi suurikokoinen mies senkin, että silmien edessä oli side. Sokeako tämä vanhus oli kaikkien muiden ongelmiensa lisäksi? Heiveröinen ja sokea vanhus ei todellakaan näyttänyt miltään uhalta, eikä olisi pitänyt tuntuakaan, mutta Jokin sai lohikäärmeen niskaharjaksen pystyyn, ahdistavan tunteen vain lisääntyessä tuon vanhan miehen lähestyessä hitaasti. Silti Baldramallach ei hievahtanut paikoiltaan, vaikka jokin osa tuon pään sisällä kirkui pakoon juoksua. Hampaat purivat tiukasti yhteen kurkusta tulevan murinan jatkuessa, jokin osa miehestä taas tahtoi jättää tämän typerän ihmisruumiin taakseen, ottaa oikean muotonsa ja litistää tuo pieni otus allensa Mutta pelkoahan lisko ei näyttäisi.

Baldramallachin ihmisseuralainen näytti tuntevan tuon vanhuksen aikaisemmista kommenteista päätellen, naisen pysytellessäkin suuren miehen edessä kuin minäkin turvana. Ehkä lohikäärmeen olisi itse pitänyt olla se suojelija tässä tilanteessa, suojella pientä ihmistä, mutta suojeleminen ei häntä kauheasti innostanut. Ei käärmettä kauheasti kiinnostanut, mitä naiselle kävi. Vanhuksen pysähtyessä vain pienen välimatkan päähän kaksikosta tuli tästä nuoren, uhmakkaan uroksen ja tuon uhan välinen asia, ainakin Balin omassa päässä. Koko muu maailma katosi ympäriltä.

"En tiedä, misstä puhut," miehen käärmemäisen kielen suhahtaessa tuon sanoessa nyt ehkä pisimmän lauseensa naisen seurassa, näyttäen, että muiden ongelmiensa lisäksi tuolla oli vielä puhevika. Kaikki vanhuksen sanat olivat tietenkin Baldramallachille suunnattuja, ja vaikka ei tuo niitä oikein kuunnellut tarkasti, olivat ne sävyltään vihamielisiä ja lohikäärme tunsi tehtäväkseen puolustaa itseään. Ei tuo vanhus tiennyt, mikä hän oli. Se oli vain hyvä arvaus.
"Mene poiss, typerä vanhuss," Bal murahti vihamielisesti, ottaessaan uhmakkaan askeleen vanhempaa miestä kohti. Niskaharjas oli vieläkin pystyssä, tuon normaalisti ilmeettömillä kasvoilla ollessa nyt hyvin vihainen irvistys. Ei se omassa päässäkään loppujen lopuksi kauhean hyvältä idealta tuntunut, mutta ei tuollaisen vanhan, heikon otuksen kuuluisi mitään hälytysmerkkejä antaa! Miehen piti vain taistella omia sisäisiä huutojaan vastaan. Hän ei kuuntelisi tuollaisia puheita keneltäkään pistämättä vastaan.



((Otan kaksi! Bal on kaunein prinsessa.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Loka 03, 2011 8:16

Naaraan hiljaisuus yllätti vanhemman. Sen sijaan nuori, uhmakas uros näytti pääsevän vauhtiin, alkaen sihisemään omia uhkauksiaan. Vanhus virnisti. Pumpkin puolestaan vilkaisi Baliin suuremman vihdoin alkaessa muodostamaan jopa lauseita kommunikoidessaan. Mies otti myös uhmakkaasti askeleen lähemmäs vanhusta, saaden Pumpkinin sähähtämään varoittavasti. Naaras aavisteli, että vanhus tulisi paljastamaan hänen oikean olomuotonsa tälle miehelle tämän keskustelun aikana, joten ei tuo nähnyt enää mitään syytä piilotella niitä mahdollisesti läpipaistavia, liskomaisia eleitään. Ei, Naaras ei vieläkään osannut yhdistää Balia lohikäärmeeseen.

Marduk tuijotti Balia hetken sanomatta mitään, kunnes hymähti kuivahkosti.
Ihmisilluusiosi kaipaa hiomista, Baldramallach Oraakkeli totesi melko suorasukaisesti. Ei hän varsinaisesti nähnyt Balia tällä sekunnilla, eihän hänellä ollut fyysisesti silmiä lainkaan. Mutta Oraakkeli tiesi, miltä Bal näytti. Hän tiesi, aisti ja arvaili. Olihan hän oraakkeli, ei hänellä tuota titteliä turhaan ollut. Hän tiesi kaikki vaihtoehdot miten Bal saattaisi reagoida, arvioiden niistä todennäköisimmän ja toivoi arvionsa osuneen oikeaan. Lähitulevaisuutta oli vaikea nähdä ja arvioida, mutta pidemmälle katsottuna kohtalo oli selvä kuin auringon nousu.
Olet näemmä löytänyt lajitoverin kuolevaisten keskuudesta. Saga Anahita onkin jo vanha tuttu minulle Vanhus totesi. Pumpkin oli avaamassa suutaan tähän väliin, mutta vanhus hiljensi tuon jatkamalla puhettaan ennen tummahipiää Et taida tietää kuka olen? Ehkä tietämättömyytesi aiheuttaa tuon nuorekkaan uhman sinussa. En halua pilata iloa, joten jätän esittelemättä itseni. Katsotaan, kuinka kauan sinulla menee asetella palikat oikeille paikoilleen, kuten kuolevaiset sanovat.
Nyt naaras oli jo varma siitä, että oli istunut majatalossa rohmuamassa ruokaa toisen lohikäärmeen kanssa. Nyt vanhuksen sanoista ei voinut enää erehtyä.

// Kaupan päälle saat myös Bal värityskirjan! Nyt voit värittää universumin kauneimman prinsessan minkäväriseksi ikinä haluatkaan! //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ma Loka 03, 2011 10:50

Baldramallach ei vähät välittänyt naisen varoitussähinästä, ei ottanut sitä varoituksena saati sitten mitenkään omituisena tapana, sähisihän lisko itsekin, eikä välttämättä aina tajunnut, etteivät ihmiset niin tehneet. Sokea vanhuskin näytti hiljentyvän hetkeksi, ennen kuin päästi varsin ärsyttävän hymähdyksen. Omalla tavallaan uroslohikäärme olisi pitänyt siitä, jos tuo vanhus olisi hyökännyt kimppuun, sittenpähän ainakin pääsisi hakkaamaan. Ilmapiirin painostavuus ja tuon vanhuksen ärsyttävyys vain saivat Balin ärtyneeksi, räjähdysalttiiksi, ja tuo tahtoi jo päästä purkamaan höyryjä sillä ainoalla tavalla, minkä osasi: taistelemalla.

Vanhuksen puhuttaessa häntä nimellä lohikäärme hieman nytkähti. Eihän hän ollut sitä kertonut tuolle miehelle, miten toinen sen siis tiesi? Oliko tuo vakooja? Vaiko jopa noita? Se kyllä selittäisi ahdistavan tunteen, mutta ei mikään noita hänelle mitään mahtaisi.
"Ei sse ole illuussio" käärme suhahti, kömpelön liskonkielen takertuessa hankalaan sanaan. Mies oli jääräpäinen, eikä antanut kenenkään sanoa, mikä hän oikeasti oli. Hän sanoisi sen itse, jos mieli tekisi, eikä nyt tehnyt. Vanhus oli oikeassa, mutta Baldramallach ei antanut periksi, pysyen sanojensa takana loppuun asti, vaikka tuskinpa tuota uskottaisiin, kun verrattiin käyttäytymistä normaaleihin ihmisiin.
"Olet ssokea," hän murahti hampaat irvessä ja lihakset jännittyneinä. Mitäpä sokea vanhus tietäisi hänen ulkonäöstään tai mistään muustakaan sen puoleen. Ärsyttävä teeskentelijä.

Oudon nimen mainittaessa ärtyneen miehen pää kääntyi hieman kenoon kysyvästi. Hän ei tuntenut ketään tuon nimistä, saati sitten lohikäärmettä. Eikä hän kyllä yhtään lohikäärmettä ollutkaan tällä nähnyt itsensä lisäksi? Bal vilkaisi naiseen päin. Ehkä tuokin, aivan kuten hän itse, oli lohikäärme ihmismuodossa? Selittäisi jotain, mutta samalla, ei tuo nainen tuntunut lohikäärmeeltä yhtään, joten miehen oli sitä hankala uskoa. Ehkä se vain tarkoitti, että tuo sokea vanhus, noita tai mikä lie, esitti vain kaikkitietävää. Baldramallach käänsi kasvonsa takaisin sokeaan päin, pudistaen päätään vastaukseksi. Hän ei tuntenut tuollaista vanhusta, eikä tahtonutkaan. Ei tuo uroskäärme ollut kauhean nopea tapaus ajatuksiltaan, jos sen kauniisti sanoi, joten ei tuo luultavasti mitään ikinä omin avuin ymmärtäisi Ellei hänelle sitten antanut vuosia aikaa miettiä. Mutta hänelle tuo mies oli vain noita.

"Mene poiss," Baldramallach suhahti toisen kerran, vielä ärtyneemmin, murinan kuuluessa tuon kurkusta nyt hyvinkin kuuluvasti. Hän ei tahtonut puhua tuolle, toisen pelkkä ääni ärsytti ja nyt myös vanhuksen katsominen.



((Minun prinsessastani tuli kaunein, heleän vaaleanpunainen! Niin kuin kohta Balin takamus, jos jatkaa tuommoista änkyröintiä, kun pappa on kylässä. >:<))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Loka 04, 2011 7:23

Uros ei vieläkään ääneen lähtenyt myöntämään syyllisyyttään valheelliseen ulkomuotoon. Se huvitti Vanhusta.
Ompa sinulla nopeat hoksottimet Marduk totesi kuivahkosti Baldramallachin todetessa vanhuksen olevan sokea Saatan näyttää sokealta, mutta todellisuudessa näen sinun suuren, kömpelön humanoidimuodon ja tummaihoisen ystäväsi.
Pumpkin vilkaisi Baliin siinä missä mies vilkaisi häneen. Ohimennen Pumpkin pudisteli varoittavasti päätään, toivoen että Bal jättäisi asian sikseen. Tuo ei kuitenkaan taitanut ottaa tästä epäsuorasta varoituksesta vaaria, vaan käänsi katseensa vanhukseen. Tummahipiä laski katseensa Balista Mardukiin, jääden seuraamaan tämän vanhuksen leikittelyä. Pian hän kyllä puuttuisi peliin, ettei sanat etenisi liian pitkälle. Pumpkin oli saanut huomata muutamaan otteeseen, että tuo vanhus suuttui yllättävän nopeasti verbaalisesta vastarinnasta. Fyysisestä vastarinnasta Pumpkinilla ei itsellään ollut kokemusta, eikä kyllä intoakaan lähteä tuon kanssa mittelemään. Lohikäärmehän oli valtava! Kunpa vain Balkin tietäisi sen Tai ehkä Bal itsekin oli suurikokoinen kaveri? Toivottavasti.

Baldramallach käski Mardukin lähtemään pois. Virne nousi jälleen vanhuksen kasvoille, samalla kun tuo otti askeleen eteenpäin, saaden naaraan hypähtämään silkasta säikähdyksestä taaksepäin.
Cryptissä syntynyt, mutta et osaa arvatakaan kuka tämän valtakunnan asukeista mahtaisi kantaa näin suurta auraa? Äläkä kiistä ettetkö sinä aistisi sitä Tiedän kyl---
Voi pyhä Pietari sano nyt jo että olet Oraakkeli, yksi vanhimmista, lohikäärmeiden kaitsija, Marduk suuri. Mitä sinä meistä haluat?! Naaras huudahti lopulta saatuaan tarpeeksi vanhuksen pulinoista. Sanat karkasivat suuta jännityksen ja stressin takia. Ei Pumpkinin pitänyt vaikuttaa niin kärttyisältä sanojensa takia, mutta nyt hän ei voinut enää pidätellä vihaansa ja ahdistustaan tuota vanhusta kohtaan.
Pilaat aina kaiken hauskan Vanhus totesi naaraalle Enkä minä teistä mitään halua. Älä pidä itseäsi niin mielenkiintoisena. Vuorilla vain on tylsää istua päivästä toiseen.

// Bal saa piiskaa oikein isoisoisoisoiso isän kädestä. Luisevaa palmua pinkeille pakaroille! //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ti Loka 04, 2011 11:37

Baldramallachin ilme näytti aivan yhtä ärtyneeltä. Hän ei arvostanut sitä, että hänen ihmismuotoaan haukuttiin, etenkin kun haukkuja oli joku sokea vanhus. Eihän tuo voinut käsittää, että joku voisi nähdä mitään oikeasti näkemättä, ja tuolla vanhalla miehellä oli kangas sidottuna silmien ympärille. Mies ei siis voinut nähdä mitään. Ei ulkomuodon kuvailu todistanut mitään, vanhushan ilmoitti jo tuntevansa tuon tummaihoisen naisen jo entuudestaan. Silloinhan toinen on voinut saada selville vaikka ja mitä, vaikka juuri sen ihonvärin.

Sokea otti varman askeleen eteenpäin virneen kera, Balin myös astuessa eteenpäin uhmakkaana, vaikkakin naaraskäärme teki päinvastoin. Ehkä perääntyminen olisi ollut järkevämpi vaihtoehto, mutta lohikäärmeen kunnia ei antanut sellaista tehdä, etenkään nuoren, itseään täynnä olevan uroksen. Mitä lähemmäs tuota outoa miestä astui, sen ahdistavammaksi olo kävi. Jos Baldramallachilla olisi ihmismuodossakaan ollut hikirauhasia, olisi tuon keho luultavasti painostavasta olotilasta johtuen kylmän hien peitossa. Ihokarvatkin, jos niitä olisi ollut muualla, kuin päässä, olisivat myös pystyssä. Nyt ainoastaan tuon harja pystyi pöyhistämään itsensä pystyyn. Suuren miehen nyrkit puristuivat yhteen varsin kovasti, hampaat myös purivat yhteen entistä kovemmin, kuin kivusta. Mutta muuten ei tuo käärme antanut itsensä näyttää mitään alistumisen tai heikkouden merkkejä.

Eihän lohikäärme tahtonut kuunnella outoa vanhusta ja tuon ärsyttävää puhetta, mutta jotenkin näin lähellä oli pakottava tunne kuunnella hiljaa. Hän ei toden teolla tietänyt, kuka tuo vanhus oli. Tuon vanhan miehen mielestä ilmeisesti olisi pitänyt. Vaikka vanhus oli oikeassa siitä, että Baldramallach oli Cryptissä syntynyt, oli tuo kuitenkin suurimman osan elämästään elänyt keskellä ei mitään, ilman ketään muuta. Ihmistä tai lohikäärmettä. Ei siitä kovin kauaa lohikäärmeen mittapuulla ollut, kun tuo vasta sai tietää, että kyseisellä maalla jalkojen alla oli jopa nimi. Tuon hetkisellä tiedollaan käärme olikin enemmän kuin hyvin älykäs villipeto. Tietämätön mistään ympärillä tapahtuneesta. Nainen, Saga Anahita, tosin ei antanut vanhuksen edes lopettaa lausettaan, tiuskaistessaan vastauksia hurjaa tahtia luultavasti itsekin hieman purkaessaan paineita. Suurempi mies vain nuolaisi huuliaan jännittyneenä. Jos totta puhuttiin, ei hän tiennyt mikä tämä Oraakkeli oli, saati sitten Pietari, mutta titteli kuitenkin kuulosti joltain voimakkaalta. Oraakkelihan oli jonkinlainen noita, eikö? Joten hän oli oikeassa. Lohikäärmeiden kaitsijakin tuo oli, mutta ei Bal oikein tiennyt, oliko tuo mies sitten myös lohikäärme. Se kyllä selittäisi hänen aistimansa tunteen, sellaista ahdistusta ei mistään normaalista ihmisestä tulisi.

Tämä ei ole ollut hausskaa, mies murahti tympääntyneenä aina yhtä monotonisella äänellään,
Ssinä Olet tylssä, hän jatkoi, sanoen sellaiset nasevat vastaukset vanhukselle, että oksat pois. Baldramallachin nopea ajatuksenjuoksu ja lipevä kieli kyllä nyt näyttivät vahvuutensa. Tai sitten eivät.



((Katsoin juuri kaksi tuntia putkeen jotain hyvin japanilaista bron kanssa, jossa juuri tuollaista tapahtui. Nyt on mielenkiintoinen olo. Hieman Villi.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Loka 05, 2011 9:29

Pumpkin sekä Marduk vilkaisivat Baliin tuon huomauttaessa, ettei tämä ollut hauskaa. Pumpkin oli samaa mieltä, tämä ei ollut hauskaa, ei millään tasolla. Naaras nyökyttelikin tarmokkaasti uroksen sanoille, kunnes alkoi pienen ähkäisyn myötä pudistelemaan päätä, Balin huomauttaessa, että Oraakkeli oli tylsä. Marduk kohotti harmaita kulmiansa kysyvästi harsonsa takaa, nuoremman sanoille. Hänkö? Tylsä? Harvoin sai jo läsnäolollaan ahdistava vanhus tuollaista palautetta nuoremmiltaan, mutta Bal ei tainnut olla ihan perillä tilanteen kokonaisuudesta.
Ehkä ratkoisit tällaiset tilanteet mieluummin fyysisesti, kuin verbaalisesti. Saamasi pitää, nuorukainen. Jos voimia haluat mitellä, niin lähdetään mittelemään Marduk totesi virnistäen ennennäkemättömän pirullisesti.

Pumpkin olisi halunnut rääkäistä vastalauseensa tähän, mutta ennen kuin naaras saatikka Bal ehti mitään sanoa, oli vanhus silmänräpäyksessä ilmestynyt heidän väliinsä ja kosketti molempia käsillään Ja sitten pimeni.
Sekunniksi. Pian kolmikko ilmestyi keskelle aroja. Sivistyneestä elämästä ei näkynyt jälkeäkään. Ei kylän kylää, niin pitkälle kuin silmä kantoi. Tantereelta nousevan savun saattoi nähdä kaukaisuudessa, mutta muuten ympärillä oli jo kellastuvaa heinää silmänkantamattomiin. Pumpkin mätkähti kiljahtaen maahan muutaman kymmenen senttimetrin pudotuksen myötä. Vanhus ei ottanut omaksi asiakseen katsoa, mille korkeudelle nuoremmat oli sijoittanut fyysisten olemusten siirryttyä paikasta äkisti toiseen. Nopeasti naaras kuitenkin oli pystyssä, vilkuillen ympärilleen vihaisena kunnes löysi vanhuksen, joka seisoskeli nyt hieman kauempana kaksikosta, tuulisilla aroilla.
Oletko kunnossa? Pumpkin kysyi Balilta. Marduk kuitenkin huudahti pian tuon kysymyksen jälkeen.
Saatte muutaman minuutin aikaa vaihtaa olomuotonne ja yrittää päihittää minut, ennen kuin minä näytän todellisen itseni Vanhus huudahti. Tuon ääni oli huomattavasti jyrisevämpi ja kuuluvampi, mitä ihmisvanhukselta olisi olettanut.

Naaras ei jäänyt empimään, vaan otti pari vauhdikasta askelta eteenpäin ja jätti tumman illuusionsa, paljastaen serpentiinin kehonsa. Punasuomuinen naaras päästi uhkaavan haastavan, korkeahkon karjahduksen kohti vanhusta, uskaltautumatta kuitenkaan vielä hyökkäämään tuon kimppuun.

// Sands villiintyy. Sands tykkää kun vanhukset antaa piiskaa nuorille uroille. Jos haluat niin siirrä peli aroille, mutta omasta puolestani tätä voi jatkaa tässä kylässäkin. Do as you wish //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ke Loka 05, 2011 11:42

Baldramallach murahti, oli se sitten myöntävästi tai kieltävästi, sitä oli hankala sanoa. Hän ei todellakaan ollut mikään sulavin puhuja, sanallisten yhteenottojen yleensä jättäen tuon reilustikin tappiolle. Taistelu oli enemmänkin hänen makuunsa, eikä tuon ulkomuodosta saati sitten puhetavasta voinut muuta ajatellakaan. Silti, vanhuksesta huokuva voima oli hälyttävä, ja olihan lohikäärme syönytkin vasta aimo aterian Vatsa tuntui painavalta ja ruokalepo nyt miellyttäisi miestä enemmän, kuin taistelu. Mutta perääntyminen nyt olisi noloa, eikä hän voisi sitä tehdä. Jos vanha mies tahtoi tapella, niin tappelemaanhan nuori sitten alkaisi.

Mitään vastausta tuo sokea mies ei tosin alkanut odottelemaan. Hetkessä, turhankin nopeasti, oli tuo niin heikon ja onnettoman näköinen vanhus tehnyt tiensä kaksikon väliin. Olo kävi tukalammaksi, mitä lähemmäs tuo niin kutsuttu Oraakkeli pääsi Balia, eikä tämäkään ollut poikkeus. Aistit melkein tukahtuivat niiden vastaanottamasta voimasta, tuntuipa melkein siltä, että kohta se mahassa vellova lihamössö olisi pitkin katuja ja saappaita, eikä luinen kosketus auttanut asiaa ollenkaan Mutta sitten kaikki oli pimeää. Ehkä juuri ja juuri sai ajateltua, että tässäkö tämä kaikki nyt oli, ennen kuin silmät näkivät taas jotain. Ympärille ei katsomaankaan heti päästy, jalkojen alla ollessa vain ilmaa ja pienen välimatkan päässä oleva maa muistutteli, missä jalkojen oikeasti kuuluisi olla. Kovalla tömähdyksellä Baldramallach tipahti maahan, melkein pystyssä pysyen, joutuen kuitenkin ottamaan tukea kädellään. Kiljahduksesta päätellen naishenkilökin tuli mukana. Hitaasti uroslohikäärme nousi ylös, etsien ensiksi silmiinsä sen vanhuksen, joka nyt seisoi kauempana heistä. Vasta sitten silmät pystyivät keskittymään ympäristöön, joka oli vaihtunut meluisasta ihmiskylästä joksikin aivan muuksi. Ympärillä ei ollut paljon mitään, pitkien, keltaisten heinänkorsien peittämien alavien maiden jatkuen silmienkantamattomiin. Ilman ihmisten asutusta ei valoakaan paljon ollut, kaiken valon tullessa nyt taivaalta tähtien ja kuun ansiosta, taivaan onneksi ollessa selvä. Oraakkeli oli siis noita, tämähän oli taikuutta, eikö?

Saga Anahitaa kiinnosti miehen kunto, Balin vain nuolaistessa huuliaan kärsimättömänä vanhuksen ladellessa uhkailujaan. Lohikäärme olisi todellakin mieluummin pysynyt ihmismuodossaan, inhoten turhia muodonvaihdoksia. Hän olisi pitänyt tästä enemmän, jos sitä ihmisinä olisi taisteltu. Vanhus kuitenkin aikoi ilmeisesti ottaa asian tosissaan, eikä jättänyt kauheasti vaihtoehtoja. Tummaihoinen nainenkin paljasti oikean, paljon suuremman ja suomuisemman olomuotonsa nopealla muodonmuutolla, päästäen kimakan, haastavan huudon lopuksi. Kai sitten hänenkin oli pakko.

Muuttuminen vaati keskittymistä, eikä se mitenkään helpoin ollut taikuudesta vähät välittävälle käärmeelle. Kasvot pysyivät ilmeettöminä keskittyneenäkin, mutta pian lievä, ehkäpä jopa tuskainen irvistys nousi miehen kasvoille. Miehen kehosta kuului epäluonnollinen poksahdus luiden alkaessa kasvaa ja muuttaa muotoaan siihen alkuperäiseen. Keho alkoi kerätä massaa ja kokoa, vaatteiden sulautuessa alla olevaan ihoon. Kasvot alkoivat puskea itseään pitkäksi, kiilamaiseksi kuonoksi, vaaleiden hiusten ottaessa harmaamman sävyn. Kaula kasvoi pituutta, kuten myös raajat, ihmismäisen muodon muuttuessa joksikin eläimelliseksi, neljällä jalalla seisovaksi pedoksi, pehmeän ihonkin saadessa paksumpia ja karheita, kiillottomia harmaita suomuja peitokseen. Silmistä katosi kaikki se ruskea väri, mikä vielä hetken aikaa sitten sai lohikäärmeen silmät punaruskeiksi, värin muuttuessa kirkkaanpunaiseksi, valkuaisten taas mustaksi. Teräviä, mustia piikkejä kasvoi miehen päästä kivuliaasti sarviksi, samalla kun pitkä ja paksu häntä kasvoi täyteen mittaansa, siipienkin alkaessa muistuttaa siipiä.

Pian ihmismäisen Baldramallachin tilalla seisoi tummanharmaa lohikäärme, varsin pieni pitkään ja käärmemäiseen naaraaseen verrattuna, kuonosta hännänpäähän mitattuna ehkä pari metriä yli kymmenen ja siitäkin puolet taisi olla häntää. Silti, käärme oli rakenteeltaan rotevampi ja kyllä sitä ihmismuodossakin näkynyttä lihaksistoa oli, ja neljällä jalallaan seistessään ja kaula suorana tuo oli varsin uljas näky kuolevaiselle. Pienet ja punaiset, melkein pimeydessä hohtavat silmät tuijottivat vanhusta edelleenkin varsin ilmeettöminä, mutta nyt se ilmeettömyys ei enää ollut tylsistyneen oloinen, katseen ollessa nyt enemmän pistävä ja ahdistava. Terävät hampaat paljastuivat hieman lohikäärmeen murahtaessa, samaisen murinan jatkuessa kurkussa vielä pitkään suun sulkeuduttuakin. Harmaa niskaharjas oli taaskin pystyssä, ilman huppua nyt näkyvästi, hännänkin kiiltelevän mustat myrkkypiikit nousivat ärtymyksestä pystyyn. Siivet aivan vartaloa vasten painettuina Bal osoitti sarviaan vanhaa miestä kohti niiden heijastaessa hennosti kuunvaloa nopeassa liikkeessä, lähtiessään sitten juoksuun tuota päin sen kummempia sanomatta. Kaula oli painettu normaalia alemmas, että obsidiaania muistuttavat sarvet niin väritykseltään kuin ulkonäöltään voisivat osua tuohon pieneen ihmishahmoon maanrajassa. Vanhuksen lävistäminen olisi hauskaa, mutta jos sarvet eivät osuisi ja käärme voisi talloa toisen jalkoihinsa, olisi sekin aivan hyväksyttävä siirto. Vanhushan oli sokea ja vaikka tuonkokoisen liskon kuulisi tulevan jo kaukaa, oli Baldramallachilla kuitenkin paremmat silmät, etenkin pimeydessä.



((Mitä, minunko pitäisi aloittaa toinen topsu ja nimetä se ja kaikkea? Älä höpsi! Ja kyllä, hyvää lihaa pitää joskus vähän nuijia, että siitä tulee syötävää. Muinainen peikkosananlasku.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Loka 06, 2011 12:25

Naaras oli täysin keskittynyt sihisemään vanhukselle, kunnes alkoi kuulumaan epämukavia, ennen kaikkea karuja poksahduksia taka-alalta. Keltaisten silmien katse siirtyi nopeasti Baliin, tuon muodonmuutoksen lähtiessä käyntiin. Se ei ollut niin sujuvaa, mitä serpentiinillä.. No, eiväthän kaikki voineet mestareita muodonmuutoksissa olla. Balin muodonmuutos sai kuitenkin naaraan katsomaan toista kysyvästi, astetta pelästyneempi katse melko lailla ilmeköyhillä kasvoilla. Hitaammin, mutta varmasti Bal vaihtoi muotonsa siihen todelliseen olemukseensa. Balin murahtaessa, käänsi naaras katseensa takaisin vanhukseen.
Marduk oli myös seurannut tätä kivuliaankuuloista operaatiota astetta kiinnostuneempana. Kuitenkin, Balin vihdoista viimein murahtaessa, Nousi vanhuksen kasvoille virne. Pian kuuluikin, kuinka tuo massiivisempi nuorista lähti hyökkäykseen.
Lähitulevaisuutta oli vaikea ennustaa. Marduk tiesi nuoremman hyökkäävän ja tiesi kaikki mahdolliset tavat, millä tuo saattaisi iskeä, mutta enää Oraakkeli ei osannut sanoa, millä tavalla nuorempi meinaisi tämän vanhuksen liiskata. Ihmisilluusio oli heikko, eikä Oraakkeli halunnut ottaa mitään riskejä sen suhteen, että olisikin saanut iskua nuoremmalta. Kuinka noloa sekin olisi. Saada nyt fataali isku räkänokalta ja kuolla siihen

Niinpä Balin päästyä vain muutamien metrien etäisyydelle, katosi vanhus näkyvistä. Hetkeen tuota ei näkynyt missään, kunnes vanhus ilmestyi uudestaan esiin, tällä kertaa täysin päin vastaisessa suunnassa.
Huti Oraakkeli totesi virnistäen Pystyt kyllä parempaa
Oraakkelin sanat jäivät kesken, naaraan ottaessa osaa tähän kamppailuun. Pumpkin singahti kohti vanhusta salaman nopeasti, mutta kuten Bal, osui myös Pumpkinkin harhaan. Naaraan kita paiskautui vasten ruohikkoa, vanhuksen kadottua tuon leukojen ulottuvilta. Jälleen kului hetki, ennen kuin vanhus tuli uudestaan näkyviin, tällä kertaa keskellä Pumpkinia ja Balia.
Olette huvittavia. Mutta tämä hupi loppui nyt Noiden sanojen jälkeen, laskeutui muutaman sekunnin painostava hiljaisuus, ennen kuin vanhuksesta pääsi ilmoille valtava, kauas kantautuva karjaisu, joka suorastaan värisyttä maata jalkojen alla.
Pieni, kälyinen vanhus näytti suorastaan räjähtävän, kun tuon sisältä lähti turpoamaan valtavan massiivinen ja iso serpentiini. Tuon ruumis tuntui jatkuvan kaukaisuuteen, massiivisten käsien tärähtäessä maan kamaraan, mullan ja hiekan antaessa periksi tuon painon alla. Kaula kohosi korkeuksiin. Aluksi näytti siltä ettei lohikäärmeellä ollut päätä, kunnes tuo kallisti kaulaansa eteenpäin, paljastaen massiivisen pelottavan turpavärkkinsä ja tyhjyyttään ammottavat silmäkuoppansa. Silmäkuoppansa, johon olisi helposti mahtunut Pumpkinin ja Balin kokoiset nuoret lohikäärmeet pesimään.

Pieni, harmiton vanhus oli tiessään ja tilalle oli ilmestynyt Cryptin massiivisin ilmestys. Sen sieraimista nousi savua, kidan alkaessa lämmetä silkasta innostuksesta. Massiivinen pää laskeutui alemmas, lähemmäksi nuorempia, pirullisen iloisen virneen noustessa noille harmaille, rupisen rumille kasvoille.
Baldramallach. Mihin oletkaan itsesi tällä kertaa saattanut? Kaikuivat sanat aroilla, jotka kumpusivat syvältä Oraakkelin sisältä.
Pumpkin oli harvinaisen hiljaa. Minikokoiselta näyttävä serpentiini päättikin pää alhaalla perääntyä hieman, hän ei aikonut oraakkelin kanssa ottaa tämän enempää yhteen. Luoja paratkoon jos tuo lähtisi vyörymään perään, jos pakoon yrittäisi! Naaraan täytyi vain toivoa, ettei vanhus kantanut kaunaa hänelle, kun kumppaninsa oli tuolta viimeisen näköyhteyden tähän maailmaan poksauttanut.
Vieläkö haluat haastaa minut?! Vieläkö haluat koetella onneasi?Olivat seuraavat matalan karismaattiset sanat oraakkelin suusta, tuon suunnatessa massiivista turpaansa kohti urosta. Valtava kita oli rakosellaan ja sisältä saattoi nähdä tulen kajastuksen. Se oli kuin helvetin portti, savun noustessa ylös sieraimista ja ilman väreillessä kidassa ja sen ympärillä. Karua näkyä korosti entistä enemmän nuo tyhjät silmäkuopat, joista myös kajasti valoa tähän synkkään iltaan.

// Muinaiset peikkosananlaskut ovat kultaa, karvainen kaverini. Juhlistakaamme tätä peikkojen viisautta kera kärpässienien! Balista tulee grillipihviä kohta. //
EdellinenSeuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö